komission tiedonannosta "Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa"

(2009/2151(INI))

Euroopan parlamentti, joka

-    ottaa huomioon 23. helmikuuta 2009 annetun komission tiedonannon "Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa"(1) ja siihen liittyvän vaikutustenarvioinnin(2) sekä 14. joulukuuta 2007 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan varhaisvaroitusjärjestelmien vahvistamisesta Euroopassa(3),

-    ottaa huomioon 16. syyskuuta 2009 antamansa päätöslauselman metsäpaloista kesällä 2009(4), 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman tämän kesän luonnonkatastrofeista(5), 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman metsäpaloista ja tulvista(6), 5. syyskuuta 2002 antamansa päätöslauselman Keski-Euroopan tulvakatastrofeista(7), 14. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman kuivuudesta Portugalissa(8), 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman kuivuudesta Espanjassa(9), 8. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman tämän kesän luonnononnettomuuksista (tulipaloista ja tulvista) Euroopassa(10), 18. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselmat luonnonkatastrofeista (tulipalot, kuivuus ja tulvat) – maataloutta koskevat näkökohdat(11), aluekehitystä koskevat näkökohdat(12) ja ympäristönäkökohdat(13) –, 11. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Madeiran autonomisella alueella tapahtuneesta suuresta luonnonkatastrofista ja Xynthia-myrskyn vaikutuksista Euroopassa(14) ja 18. toukokuuta 2006 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta(15),

-    ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta(16) ja Brysselissä 15.–16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien 12–15 kohdan, joissa käsitellään Euroopan unionin valmiuksia reagoida hätätilanteisiin, kriiseihin ja suuronnettomuuksiin(17),

-    ottaa huomioon pelastuspalvelun rahoitusvälineen perustamisesta 5. maaliskuuta 2007 tehdyn päätöksen 2007/162/EY, Euratom(18),

-    ottaa huomioon vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun neuvoston direktiivin 1996/82/EY (Seveso II -direktiivi)(19),

-    ottaa huomioon tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/60/EY (tulvadirektiivi)(20),

-    ottaa huomioon tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY(21),

-    ottaa huomioon Kobessa 22. tammikuuta 2005 hyväksytyn Hyogon toimintakehyksen vuosille 2005–2015: "Building the Resilience of Nations and Communities to Disasters"(22),

-    ottaa huomioon Rio de Janeirossa 5. kesäkuuta 1992 hyväksytyn biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen,

-    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 196 artiklan,

-    ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

-    ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0227/2010),

A.  katsoo, että katastrofien ehkäisemisen on oltava yhä tärkeämpi osa katastrofien hallintaprosessia ja sen on noustava oleellisempaan asemaan yhteiskunnassa,

B.   katsoo, että luonnonkatastrofit vaarantavat ekosysteemit ja biologisen monimuotoisuuden, vahingoittavat kestävää kehitystä ja vaarantavat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden,

C.  katsoo, että esimerkiksi intensiivinen maankäyttö, teollisuuden ja kaupunkien leviäminen hallitsemattomalla tavalla, maaseudun autioituminen, aavikoituminen ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen tekevät jäsenvaltioista ja erityisesti lähentymisalueista alttiimpia sekä luonnonkatastrofeille että ihmisen aiheuttamille katastrofeille,

D.  katsoo, että ilmastonmuutos on yhä useammin syynä ihmishenkien menetyksiä sekä vakavia ympäristöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vahinkoja aiheuttaviin luonnonkatastrofeihin (tulvat, äärimmäinen kuivuus ja metsäpalot),

E.   katsoo, että katastrofit johtuvat tavallisesti monista eri syistä, jotka eivät aina liity yksin luonnon ääri-ilmiöihin vaan usein ihmisen ja ympäristön epäasianmukaiseen suhteeseen,

F.   katsoo, että katastrofit voivat johtua teknologisista ja teollisuusonnettomuuksista, joiden seurauksena voi vapautua vaarallisia kemiallisia, biologisia, säteily- ja ydinaineita (CBRN), joilla on merkittäviä vaikutuksia terveyteen, infrastruktuuriin, viljelykasveihin ja karjaan,

G.  katsoo, että luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista johtuvat vahingot olisi usein pystytty suurelta osin ehkäisemään; katsoo myös, että on luotava EU:n politiikkoihin perustuvat yhdenmukaiset kannustimet, joilla kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia kannustetaan kehittämään, rahoittamaan ja panemaan täytäntöön entistä tehokkaampia ennaltaehkäisy- ja suojelupolitiikkoja,

H.  katsoo, että katastrofien ehkäisemiseen sovellettavan kattavan, ennakoivan, tiedonhallintaan perustuvan ja tehokkaan lähestymistavan on sisällettävä yhteistyötä eri tasoilla paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten kesken ja että lähestymistavassa on huomioitava alueisiin sidoksissa olevat ja näin ollen alueet tuntevat toimijat,

I.    katsoo, että käytössä olevat ehkäisemistoimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja että Euroopan parlamentin aiempia ehdotuksia ei ole vielä pantu täytäntöön kokonaisuudessaan, mikä haittaa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä koskevan unionin yhteisen strategian toteuttamista,

J.    katsoo, että kuivuus ja jatkuvat metsäpalot nopeuttavat aavikoitumista erityisesti Etelä-Euroopassa ja vahingoittavat erityisesti Välimeren alueen metsärakenteita ja suuria yksilajisia, ei-kotoperäisiä ja metsäpaloalttiita metsäalueita, mikä puolestaan asettaa kansalaisten hengen ja vahingoista kärsivän väestön elämänlaadun vaaralle alttiiksi,

K.  katsoo, että maan tasapuolinen jakautuminen/käyttö, talouden ja yhteiskunnan kehittyminen tasapainossa luonnon kanssa, energian, luonnonvarojen ja ympäristön arvostaminen, koheesion vahvistaminen Euroopan unionissa, maaseudun väestökadon, aavikoitumisen ja eroosion torjunta ja ympäristön kannalta kestävän viljelytoiminnan ylläpitäminen ovat joitakin keskeisiä tekijöitä katastrofien ehkäisemisessä,

L.   katsoo, että metsät ovat hiilen ja veden kierrossa luomansa tasapainon vuoksi erittäin tärkeitä ympäristönsuojelun kannalta,

1.  toteaa, että luonnonkatastrofeilla ja ihmisen aiheuttamilla katastrofeilla voi olla hyvin vakavia seurauksia alueiden ja jäsenvaltioiden taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle; korostaa, että katastrofien ehkäisemisen päätavoitteena on ihmishenkien suojeleminen sekä ihmisten, ihmisen perusoikeuksien, ympäristön, talouden ja yhteiskunnan rakenteiden, myös perushyödykkeiden, asumusten, viestinnän, liikenteen ja kulttuuriperinnön turvaaminen ja säilyminen koskemattomina;

2.  painottaa, että ennakoiva toiminta on pelkkää katastrofeihin reagointia tehokkaampaa ja edullisempaa; pitää eri alueiden paikallisen maantieteellisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen tilanteen tuntemusta olennaisen tärkeänä luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyssä;

3.  pane tyytyväisenä merkille komission sitoumuksen varmistaa, että katastrofien ehkäisytoimet otetaan huomioon entistä yhdenmukaisemmin EU:n toimintalinjoissa ja ohjelmissa, ja korostaa, että katastrofien ehkäisyssä on noudatettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa; muistuttaa, että on otettava huomioon kaikentyyppiset luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit ja että tällaisia uhkia ovat muun muassa(23) tulvat, myrskyt, kuivuus, tsunamit, maanjäristykset, metsäpalot, äärimmäiset lämpötilat, tulivuorenpurkaukset, lumivyöryt, maanvyörymät sekä teknologiset ja teollisuusonnettomuudet, eroosio, maaperän ja pohjaveden saastuminen sekä merten, järvien ja jokien pilaantuminen;

4.  pyytää komissiota edistämään ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että alueviranomaiset käyvät katastrofihallintakoulutuksen;

5.  katsoo, että katastrofien laajuuden ja mahdollisen rajatylittävän luonteen vuoksi on oleellista ja välttämätöntä vahvistaa yhteistyötä sekä alueellisesti että Euroopan unionissa siten, että yhteistyö perustuu toimien täydentävyyteen, parhaiden käytänteiden levittämiseen ja jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden periaatteeseen;

6.  panee merkille ehdotuksen kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisten kansallisten elinten edustajista koostuvan verkoston perustamisesta; korostaa, että verkoston olisi palveltava katastrofin hallintaprosessista, maankäytön suunnittelusta ja riskien ja vaarojen kartoittamisesta vastaavien kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välistä yhteistyötä; painottaa tämän verkoston käyttöä kokemusten ja ehkäisemistoimien vaihdossa sekä vaarojen ja riskien kartoitusta koskevien EU:n yhteisten menetelmien ja vähimmäisvaatimusten vahvistamisessa; kehottaa sisällyttämään tähän verkostoon maatalouden edustajia ja harkitsemaan myös UNEPin, alalla toimivien yhteiskunnallisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen ja muiden sellaisten toimijoiden kuulemista, joilla on siteitä maahan ja siten tietämystä siitä;

7.  katsoo, että yhteistyö tietojen ja kokemuksen sekä teknisten ja tieteellisten sovellusten levittämiseksi sekä interventiokapasiteettien kehittämisstrategioiden koordinoimiseksi on välttämätöntä;

8.  kehottaa alueita hyödyntämään jo olemassa olevia alueellisia ja rajat ylittäviä koordinaatioverkostoja, jotta yhteistyötä voidaan kohdistaa erityisesti katastrofien ehkäisemiseen; katsoo, että rajat ylittävät yhteistyörakenteet, kuten suuralueet, jotka harjoittavat toiminnallista yhteistyötä, voivat toimia tehokkaina malleina katastrofien ehkäisyyn tähtäävässä yhteistyössä; kannattaa sitä, että tällä alalla aiemmin osana yhteisön INTERREG-aloitetta toteutetuissa hankkeissa saatua arvokasta kokemusta hyödynnetään;

9.  katsoo, että vain kriisinhallintaan osallistuvien jäsenvaltioiden, eri alojen ja eri toimijoiden koordinoidut toimet ja strategiat voivat johtaa todelliseen edistymiseen katastrofien ehkäisemisessä; korostaa vapaaehtoistyön asemaa näissä strategioissa, ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään tähän tähtäävää kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason yhteistyötä; ehdottaa, että Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden 2011 yhteydessä arvioidaan mahdollisuutta järjestää kriisien ehkäisemistä koskevaa vapaaehtoistoimijoiden yhteistyötä jäsenvaltiotasolla;

10. kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja naapurivaltioita sekä kehitysmaita tekemään yhteistyötä EU:n naapuruuspolitiikan ja kehitysavun ohjelmien yhteydessä järjestettävissä hyvien käytäntöjen jakamista ja käytännön tietojen levittämistä koskevissa rajat ylittävissä hankkeissa;

11. korostaa, että avunannossa on noudatettava syrjimättömyysperiaatetta; toteaa, että apua on tarjottava tarpeiden mukaan ja ilman avunsaajien rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun kantaan, kansalaisuuteen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää;

12. huomauttaa, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat ja pahentamat ympäristöongelmat ovat tällä hetkellä syynä kasvavaan pakkosiirtolaisuuteen, ja haluaa siksi kiinnittää huomiota yhä tiiviimpään yhteyteen turvapaikanhakijoiden ja sellaisten alueiden välillä, joilla ympäristön tila on huonontunut; kehottaa tehostamaan "ilmastopakolaisten" suojelua ja uudelleensijoittamista;

13. korostaa, että alueet ja paikallisyhteisöt kärsivät luonnonkatastrofeista eniten ja että yleisesti ottaen niiden materiaali- ja henkilöresurssit sekä niiden taitotieto ja taloudelliset resurssit eivät riitä tällaisten katastrofien käsittelyyn pelkästään kansallisen ja/tai alueellisen toiminnan avulla; katsoo, että tällaiset katastrofit edellyttävät tehokasta ja yhteisvastuuseen perustuvaa unionin tason toimintaa;

14. korostaa, että nykyistä alueiden ja jäsenvaltioiden välistä eriarvoisuutta niiden väestön ja omaisuuden, myös kulttuuriperinnön, suojelua koskevissa valmiuksissa on tärkeää kaventaa erityisesti niillä alueilla ja niissä jäsenvaltioissa, joissa katastrofiriski on suuri; vaatii, että kiinnitetään erityistä huomiota kaikkein eristäytyneimpiin, harvimmin asuttuihin, vuoristoisiin, unionin ulkorajoilla sijaitseviin ja taloudellisesti heikoimmassa asemassa oleviin EU:n alueisiin;

15. korostaa, että olisi tunnustettava ja otettava asianmukaisesti huomioon eristyneiden, vuoristoisten, harvaan asuttujen ja väestökadosta kärsivien, syrjäisten ja syrjäisimpien alueiden, saarialueiden, luonnonoloiltaan epäsuotuisien ja monille eri riskeille alttiiden alueiden erityispiirteet ja luonnon asettamat rajoitteet; kiinnittää huomiota näiden alueiden ylimääräisiin vaikeuksiin katastrofien jälkihoidossa; vaatii näiden alueiden erityistä huomioimista erilaisten käytettävissä olevien rahoitusvälineiden avulla ja pyytää muuttamaan solidaarisuusrahaston käyttöehtoja joustavammiksi näitä alueita varten;

16. toteaa, että Euroopn unionin solidaarisuusrahastoa (EUSR) koskevaa asetusta on tarkistettava muuttamalla tukikelpoisuuden edellytyksiä kunkin alueen ja katastrofin ominaispiirteiden mukaisesti, mukaan lukien hitaasti kehittyvät katastrofit kuten kuivuus, ja on kiinnitettävä erityistä huomiota tuotantoaloihin, eniten alttiisiin alueisiin ja katastrofin kohteeksi joutuneeseen väestöön siten, että varat saadaan käyttöön joustavammin ja oikea-aikaisemmin; katsoo, että EUSR:n 4 artiklassa luetellut tukikelpoiset toimet ovat liian rajallisia; katsoo, että kun tukikelpoisuuden kynnysarvoja määritellään, alueellisen ulottuvuuden huomioon ottaminen on ratkaisevan tärkeää, koska muussa tapauksessa erittäin vakavia katastrofeja kohtaavat alueet voivat jäädä tuen ulkopuolelle, kun koko jäsenvaltiolle asetettua kynnysarvoa ei saavuteta;

17. korostaa, että katastrofien ehkäisemiselle ja torjunnalle on luotava sopiva rahoituskehys ja riittävä rahoitus, jolla voidaan vahvistaa ja jäsentää koheesiopolitiikan, maaseudun ja kaupunkien kehittämispolitiikan, aluepolitiikan, solidaarisuusrahaston, seitsemännen puiteohjelman ja Life+-ohjelman kaltaisia nykyisiä välineitä; pyytää ottamaan katastrofien ehkäisyn tältä osin huomioon vuosien 2014–2020 rahoituskehyksessä; kehottaa Euroopan komissiota arvioimaan mahdollisuuksia esittää käytettävissä olevien resurssien järjestelmällisempää yhteiskäyttöä unionin ehkäisemistoimenpiteiden tehostamiseksi;

18. kehottaa komissiota varmistamaan, ettei katastrofien ehkäisytoimenpiteisiin käytettäviä varoja supisteta nykyisten kriisistä johtuvien talousarviopaineiden vuoksi, sekä arvioimaan meneillään olevan talousarvion kokonaistarkastelun yhteydessä huolellisesti katastrofien ehkäisyssä mahdollisesti olevia puutteita ja tutkimaan, kattavatko käytettävissä olevat välineet erityyppiset katastrofit;

19. toteaa, että koheesiopolitiikka on tärkeä väline luonnonkatastrofiriskien ehkäisyssä; katsoo, että erilaisten rahastojen ja välineiden toiminnan on oltava joustavaa ja koordinoitua tämän politiikan toiminnan parantamiseksi ja tehostamiseksi; korostaa, että riskien ehkäisyä on koordinoitava myös muiden ehkäisemiseen tähtäävien politiikanalojen kanssa, jotta voidaan estää toimien pirstaleisuus, parantaa niiden tehokkuutta ja kasvattaa niiden lisäarvoa;

20. vahvistaa, että on varmennettava, onko EU:n varoja käytetty asianmukaisesti, ja että vääriin tarkoituksiin käytetyt varat on maksettava takaisin;

21. korostaa, että katastrofien ehkäiseminen kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan ja toissijaisuusperiaatetta on noudatettava tällä alueella tulevaisuudessakin;

22. kehottaa maankäytöstä vastuussa olevia jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kriteerejä ja lainsäädäntöä, joilla pyritään ehkäisemään katastrofeja tulville ja maanvyörymille sekä muille geologisille riskeille alttiina olevilla alueilla, ottamaan huomioon umpimähkäisen metsän hävittämisen aiheuttamat ongelmat ja lisäksi estämään rakentamista näille alueille;

23. pyytää jäsenvaltioita arvioimaan mahdollisuutta parantaa katastrofien ehkäisemistoimien sisällyttämistä kansallisiin EU-rahoitusta koskeviin toimintasuunnitelmiinsa sekä kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin toimintasuunnitelmiin; katsoo, että kaikki ympäristönsuojeluun osallistuvat julkiset tahot olisi otettava mukaan ja niiden tulisi osallistua tehokkaasti tähän prosessiin; kehottaa komissiota tukemaan toimintasuunnitelmien uudistamiseen tältä osin liittyviä jäsenvaltioiden tarpeita; kehottaa komissiota kokemusten vaihtamiseksi pyytämään, että jäsenvaltiot toimittavat tiedot luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien sattuessa soveltamistaan toimintaohjelmista;

24. katsoo, että EU:n on tuettava jäsenvaltioissa ensisijaisesti muun muassa seuraavia ehkäisemistoimia:

a) rakentamista ja maankäyttöä koskevien turvallisuusmääräysten laatiminen ja tarkistaminen;

b) riskialttiiden olosuhteiden korjaaminen: joenuomien ennallistaminen, valuma-alueiden ja kosteikkojen sekä niiden ekosysteemien kunnostaminen ja suojelu, eroosion ja vesiväylien rehevöitymisen seuranta, siltojen ja viemärien virtauskapasiteetin lisääminen, metsien kunnostaminen ja ennallistaminen, metsittäminen ja rannikkoseutujen suojaaminen;

c) tietyn tyyppisille katastrofeille erityisen alttiiden asuinalueiden ja erityisesti kaupunkialueiden suojaaminen ja kunnostaminen yhdessä asukkaiden kanssa;

d) olemassa olevien suurten infrastruktuurien – erityisesti patojen, polttoaineputkien sekä maantie- ja rautatiesiltojen, energian ja veden jakelujärjestelmien, sanitaatiohuollon, viestintä- ja televiestintäjärjestelmien – turvallisuuden ylläpito ja seuranta;

e) maataloustoiminnan ylläpitäminen väestökadolle ja luonnonkatastrofeille alttiilla alueilla sekä ihmisen toiminnan uudelleenaktivointi luomalla infrastruktuureja, joilla mahdollistetaan kyseisten alueiden asukkaiden pysyminen kotiseudullaan;

25. kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita ehkäisemistä ja hyvien käytäntöjen käyttöönottoa koskevissa tiedotuskampanjoissa ja niiden välittäessä kaikille kansalaisille helposti käytettävissä olevien kanavien avulla ajan tasalla olevia tietoja ja koulutusta yksilöidyistä riskeistä ja noudatettavista menettelyistä luonnonkatastrofien tai ihmisen aiheuttamien katastrofien sattuessa; vaatii, että väestön kouluttamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota nuorten kouluttamiseen kouluiästä alkaen ja maaseutuväestön kouluttamiseen; korostaa yleisen tietoisuuden lisäämisen yhteydessä yhteisen eurooppalaisen hätänumeron "112" merkitystä ja sitä, että numeron tunnettuutta on lisättävä;

26. palauttaa mieliin, että vesi on – usein suunnitteluvirheistä aiheutuvien – tulvien ohella usein osallisena muissakin luonnonkatastrofeissa, kuten pakkasen, rakeiden ja saastuneiden jokien aiheuttamissa vahingoissa, minkä lisäksi veden puute voi aiheuttaa merkittäviä tuhoja, kuten Etelä-Euroopan ja eteläisen Itä-Euroopan suurilla aavikoitumisesta kärsivillä alueilla on tapahtunut;

27. korostaa, että jatkuvat kuivat kaudet ovat lisänneet viime vuosina Euroopan metsäpalojen määrää ja lisänneet samalla aavikoitumista monilla alueilla;

28. ottaa huomioon kuivuuden, metsäpalojen ja aavikoitumisen välisen suhteen, ja pyytää komissiota esittämään ehdotuksen tulvadirektiivin kaltaiseksi direktiiviksi, jossa suosittaisiin vesivarojen niukkuutta, kuivuutta ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan yhteisön politiikan hyväksymistä; toteaa tässä yhteydessä jälleen, että olisi tärkeää perustaa eurooppalainen kuivuuden seurantakeskus, joka vastaisi kuivuuden vaikutusten tutkimisesta, lievittämisestä ja seurannasta;

29. kehottaa uudelleen komissiota edistämään toimia, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön eurooppalainen kuivuuden ja aavikoitumisen seurantakeskus, joka vastaisi kuivuuden ja aavikoitumisen vaikutusten tutkimuksesta, lievittämisestä ja seurannasta, mikä tukisi asianmukaista strategista päätöksentekoa ja jäsenvaltioiden toimien parempaa koordinointia; katsoo, että olisi otettava huomioon kuivuuden, metsäpalojen, aavikoitumisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen välinen suhde ja että olisi määriteltävä kunnianhimoiset ja solidaariset tavoitteet osana kuivuuden estämistä ja kuivuuteen liittyvien riskien hallintaa koskevaa politiikkaa;

30. katsoo, että metsät ovat puuntuotannon ohella tärkeitä myös luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen, tulvien, lumivyöryjen ja eroosion estämisen kannalta sekä pohjavesivarantojen hallinnon ja hiilipäästöjen neutraloitumisen kannalta, minkä vuoksi metsäpalot tulisi nähdä vaarana kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota näin ollen esittelemään ja saattamaan päätökseen yhdessä jäsenvaltioiden kanssa metsiensuojeluun ja metsäpalojen ennaltaehkäisyyn liittyviä lainsäädäntöehdotuksia ja -aloitteita; katsoo, että metsityshankkeita on tuettava asettamalla etusijalle kotimaiset lajit ja sekametsät, mikä edistää biologista monimuotoisuutta ja auttaa metsiä kestämään paremmin metsäpaloja, myrskyjä ja tauteja, sekä metsätalousjätteistä peräisin olevan biomassan – uusiutuvan energianlähteen – kestävä keruu ja hyödyntäminen; katsoo, että osana tämän alan tehokasta yhteistyötä olisi jatkettava tietojen säännöllistä keruuta, riskikarttojen laatimista, metsäpaloihin liittyvien riskienhallintasuunnitelmien valmistelua, tarvittavien resurssien ja 27 jäsenvaltion käytössä olevien välineiden kartoittamista ja koordinointia eri tasoilla;

31. pyytää tahallisesti sytytettyjen metsäpalojen ympäristörikollisen luonteen ja yleistymisen vuoksi komissiota tutkimaan ja ehdottamaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille sellaisten uhkakeinojen soveltamismalleja, jotka ehkäisevät laiminlyöntien seurauksena aiheutuvia ja tarkoituksellisesti sytytettyjä metsäpaloja;

32. painottaa, että katastrofien ehkäisemistä on tärkeää tarkastella monialaisesta näkökulmasta ja siihen on otettava mukaan asiaan kuuluvat alakohtaiset politiikat väestön tasapuolisen jakautumisen ja yhdenmukaisen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi tasapainossa luonnon kanssa;

33. tiedostaa, että tietyt alakohtaiset politiikat lisäävät riskeille altistumista tietyillä alueilla, edistävät maaseudun autioitumista ja väestön liiallista keskittymistä kaupunkialueille;

34. katsoo, että maa- ja metsätalous ovat alttiita sääilmiöille, kuten kuivuudelle, pakkaselle, jäälle, rakeille, metsäpaloille, tulville, rankkasateille ja myrskyille, terveysriskeille, kuten tuhoeläinsaastunnoille, eläintaudeille, epidemioille ja eläinkulkutaudeille, villieläinten aiheuttamille tuhoille sekä ihmisen toiminnan seurauksille, kuten ilmastonmuutokselle, saasteille, happosateille ja tahattomille ja tahallisille geneettisille kontaminaatioille, kaupunki- ja aluesuunnittelun ongelmista johtuville maanvyöryille, teknologisille ja kuljetuksiin liittyville vaaroille, vuoristoalueiden aavikoitumiselle, metsänhoidon laiminlyömisestä ja rikollisesta toiminnasta johtuville metsäpaloille sekä tehtaiden kemikaalipäästöistä, ravinnehävikistä ja metsässä liikkuvien ihmisten varomattomuudesta johtuville jokien pilaantumiselle;

35. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rohkaisemaan hyvien maatalouskäytäntöjen soveltamista, jonka ansiosta typpiperusteisten lannoitteiden osuutta on voitu vähentää eräissä jäsenvaltioissa puoleen ilman satojen vähenemistä;

36. katsoo, että luonnonkatastrofien tehokkaan ehkäisemisen kannalta tärkeää on sosiaalisesti ja ympäristöllisesti tasapainoinen maatalouspolitiikka, jossa on otettu huomioon tarve tukea ja tehostaa kestävää maataloustuotantoa ja maaseudun kehittämistä useissa eri maissa ja useilla eri alueilla; kannattaa ekosysteemien suojelun kannalta olennaisena tekijänä ympäristöön ja maaseutuun liittyviä maatalouden tehtäviä ja maaseutualueiden asuttamisen edistämistä koskeville aloitteille annettavan tuen vahvistamista näiden alueiden nykyisin kärsimän autioitumisen ja köyhtymisen torjumiseksi ja kaupunkialueille kohdistuvan paineen vähentämiseksi; korostaa viljelijöiden roolia Euroopan unionin maisemien suojelijoina, ja pahoittelee, että komission tiedonannossa maatalousalan tärkeimpiä osa-alueita on käsitelty riittämättömästi;

37. kannattaa eurooppalaisen maatalousalan julkisen vakuutusjärjestelmän luomista; vaatii komissiota antamaan ehdotuksen Euroopan laajuiseksi julkiseksi vakuutusjärjestelmäksi, jolla viljelijät voivat paremmin varautua luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin ja niistä aiheutuviin riskeihin ja tulojen epävakaisuuteen; korostaa, että sen on oltava nykyisin voimassa olevaa mallia tavoitteellisempi, jotta vältettäisiin EU:n erilaisten vakuutusjärjestelmien moninaisuus, joka aiheuttaa suunnattoman suuria eroavaisuuksia viljelijöiden tuloihin; pitää erittäin tärkeänä, että kaikkien jäsenvaltioiden viljelijöillä on käytettävissään luonnonkatastrofeihin tai ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin liittyvä vähimmäiskorvausjärjestelmä;

38. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään maatalouden ympäristöpalkkioita koskeviin laskelmiin lisäkustannukset, joita viljelijöille koituu metsäpalojen ehkäisemiseen tarkoitettujen toimien käyttöönotosta (esimerkiksi palonkatkaisulinjojen puhdistaminen, kuolleiden kasvien poistaminen ja maaperän muokkaaminen maapalstojen rajojen mukaan) sekä vesien johtamisesta (kokoojaojien ja kanavien puhdistaminen);

39. korostaa, että äärimmäisten sääilmiöiden yleistyessä ja niiden laajuuden kasvaessa eri puolilla maailmaa on tärkeää tutkia maaseudun ja kaupunkien sopeutumistoimenpiteitä; katsoo, että ilmastonmuutoksen ennakoitavissa olevat tuhoisat vaikutukset lisäävät entisestään maataloustoimintaan sekä elintarviketurvallisuuteen ja -omavaraisuuteen kohdistuvia rasitteita, ja korostaa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisen ja sen tuhoisien vaikutusten vähentämisen yhteydessä on vastattava tähän ja muihin haasteisiin;

40. painottaa julkisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan tärkeyttä katastrofien ehkäisemisessä ja hallinnassa ja kehottaa lisäämään koordinointia ja yhteistyötä etenkin samankaltaisille riskeille altistuvien jäsenvaltioiden tutkimus- ja kehittämislaitosten välillä; kehottaa vahvistamaan varhaisvaroitusjärjestelmiä jäsenvaltioissa sekä luomaan uusia ja vahvistamaan olemassa olevia yhteyksiä eri varhaisvaroitusjärjestelmien välillä; suosittelee, että komissio ottaisi nämä tarpeet sekä riittävän rahoituksen asianmukaisesti huomioon;

41. korostaa tarvetta valmistella jäsenvaltioiden terveysjärjestelmiä henkilöresurssien, hyvien käytäntöjen ja riskien tunnistuksen osalta, jotta ne kestävät katastrofitilanteet;

42. korostaa, että on tärkeää kerätä kattavasti tietoa katastrofiriskeistä ja niiden aiheuttamista kustannuksista ja jakaa tiedot unionin laajuisesti, jotta voidaan laatia vertailevia tutkimuksia ja määrittää katastrofien todennäköisiä rajatylittäviä vaikutuksia, minkä myötä jäsenvaltiot voivat koota yhteen kansallisia pelastuspalveluvalmiuksiaan ja lääkintäresurssejaan koskevat tiedot, ja olisi hyödynnettävä ja kehitettävä jo olemassa olevia rakenteita kuten seuranta- ja tiedotuskeskusta (MIC) uusien rakenteiden luomisen asemesta;

43. pitää valitettavana, että komissio ei ole vielä suorittanut 23. helmikuuta 2009 antamassaan tiedonannossa "Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa" tarkoitettua tutkimusta vaaroja ja riskejä koskevista kartoituskäytännöistä jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota huolehtimaan tästä sitoumuksesta tehokkaasti vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla;

44. katsoo, että on vahvistettava vaarojen ja riskien kartoitusta koskevat EU:n yhteiset menetelmät ja vähimmäisvaatimukset;

45. korostaa standardien laatimisen tärkeyttä katastrofien sosioekonomisen vaikutuksen analysointia ja ilmaisemista varten;

46. suosittelee, että katastrofien ehkäisemiseen liittyvät kysymykset otettaisiin kattavammin huomioon ympäristövaikutusten arvioinnista annettua direktiiviä tarkistettaessa erityisesti riskien arvioinnin, riskeistä tiedottamisen ja riskien julkistamisen osalta;

47. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) KOM(2009)0082 (2) SEC(2009)0202 (3) SEC(2007)1721 (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0013. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0362. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0349. (7) EUVL C 272 E, 13.11.2003, s. 471. (8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0139. (9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0187. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0334. (11) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0222. (12) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0223. (13) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0224. (14) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2010)0065. (15) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0218. (16) 10128/08. (17) 10633/1/06. (18) EUVL L 71, 10.3.2007, s. 9. (19) EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13. (20) EUVL L 288, 6.11.2007, s. 27. (21) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40. (22) A/CONF.206/6 (23)            Kyseessä on suuntaa-antava luettelo luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista; näin ollen luetteloon voidaan sisällyttää myös muuntyyppisiä kuin tässä mietinnössä mainittuja luonnonkatastrofeja ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja.

Viime vuosina EU:n jäsenvaltioita ovat koetelleet lukuisat katastrofit. Viitteenä voidaan mainita, että EU:n solidaarisuusrahaston kuutena ensimmäisenä toimintavuonna komissioon saapui 62 tukihakemusta 21:stä eri maasta(1). Näistä hakemuksista kolmannes kuului "suurkatastrofien" luokkaan. Muista katastrofeista ei tehty hakemuksia solidaarisuusrahaston varojen käyttämiseksi, vaikka katastrofien seuraukset niiden kohteeksi joutuneelle väestölle, ympäristölle ja taloudelle olivat huomattavia ja monissa tapauksissa pitkäkestoisia.

Vahinkojen suuruutta on lähes aina hankala laskea, erityisesti kun otetaan huomioon ihmishenkien menettäminen. Joka tapauksessa katastrofien taloudelliset ja yhteiskunnalliset kustannukset ovat hyvin merkittävät.

Tässä yhteydessä katastrofien ehkäisemisen on noustava oleellisempaan asemaan yhteiskunnassa ja siitä on tehtävä yhä tärkeämpi osa katastrofien hallintaprosessia.

Jäsenvaltioilla on varmasti ensisijainen ja pääasiallinen vastuu kansalaistensa suojelusta ja katastrofien ehkäisemisestä, joten yhteistyön lisääminen ehkäisemistoimien alalla, toimien parempi koordinointi sekä solidaarisuuden ja keskinäisen avunannon lisääminen ovat täysin perusteltuja.

Tämän toteuttamiseksi ehdotetaan katastrofien hallintaprosessista, maankäytön suunnittelusta ja riskien ja vaarojen kartoittamisesta vastaavien kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välistä yhteistyötä. Verkoston perustaminen kokemusten ja ehkäisemistoimia koskevien tietojen vaihtamiseksi olisi toivottavaa. Verkostoon voisivat osallistua jollain tavalla myös alalla toimivat yhteiskunnalliset järjestöt. Alueellisten ja paikallisten viranomaisten tärkeä rooli korostuu, sillä ne tuntevat paikalliset erityispiirteet ja olosuhteet tarkasti.

Katastrofien yleisyyteen ja mittavuuteen vaikuttavat monet eri tekijät, ja usein ne aiheutuvat sellaisesta toiminnasta, jossa ihmisen ja ympäristön välinen suhde on epäasianmukainen. Esimerkiksi intensiivinen maankäyttö, teollisuuden ja kaupunkien leviäminen hallitsemattomalla tavalla, maaseudun autioituminen, aavikoituminen ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen tekevät jäsenvaltioista alttiimpia sekä luonnonkatastrofeille että ihmisen aiheuttamille katastrofeille. Vaikka alttius on yleistä, se kuitenkin korostuu lähentymisalueilla. Tämän vuoksi katastrofien ehkäisemistä on tärkeää tarkastella monialaisesta näkökulmasta ja siihen on otettava mukaan asiaan kuuluvat alakohtaiset politiikat väestön tasapuolisen jakautumisen ja yhdenmukaisen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi tasapainossa luonnon kanssa. Toisaalta on myönnettävä, että jotkin näistä alakohtaisista politiikoista (esimerkiksi yhteinen maatalouspolitiikka) saattavat lisätä tiettyjen alueiden ja väestöjen altistumista riskille, joten niitä on tärkeää korjata asianmukaisesti.

Samoin on tärkeää pitää mielessä, että katastrofeilla on taipumus vaikuttaa eniten niihin, joilla on vähiten voimavaroja suojella itseään, perhettään ja omaisuuttaan.

Euroopan unionissa on oleellista ja välttämätöntä laatia luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä varten asianmukainen rahoituskehys, jolla vahvistetaan ja jäsennetään olemassa olevia välineitä muuan muassa koheesiopolitiikan, aluepolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan aloilla. EU-rahoituksessa on asetettava etusijalle jäsenvaltioiden toteuttamat ehkäisemistoimet, joilla pyritään korjaamaan yleisesti riskialttiita olosuhteita, suojelemaan asuinalueita, valvomaan suurten infrastruktuurien turvallisuutta ja laatimaan tai tarkistamaan rakentamista ja maankäyttöä koskevia turvallisuusmääräyksiä.

Lisäksi on välttämätöntä parantaa katastrofien ehkäisemisen sisällyttämistä kansallisiin EU-rahoitusta koskeviin toimintasuunnitelmiin, ja komission onkin tuettava toimintasuunnitelmien uudistamiseen tältä osin liittyviä jäsenvaltioiden tarpeita. Harvaan asuttujen ja syrjäisimpien alueiden erityispiirteet ja luonnon asettamat rajoitteet olisi tunnustettava ja otettava asianmukaisesti huomioon.

Jäsenvaltioiden on erittäin tärkeää kehittää tutkimus- ja kehittämistoiminnan (T&K) valmiuksia katastrofien ehkäisemisen ja hallinnan alalla. Tällä saralla on myös mahdollista ja toivottavaa lisätä koordinointia ja yhteistyötä etenkin niiden jäsenvaltioiden välillä, joissa riskit ovat samankaltaisia. Nämä tarpeet ja riittävä rahoitus on suositeltavaa ottaa asianmukaisesti huomioon. Lisäksi tällä alalla on tärkeää yhtäältä vahvistaa jäsenvaltioiden varhaisvaroitusjärjestelmiä ja luoda uusia sekä vahvistaa olemassa olevia yhteyksiä eri varhaisvaroitusjärjestelmien välillä. Toisaalta on tärkeää tutkia ja kehittää sekä maaseudun että kaupunkien sopeutumistoimenpiteitä äärimmäisten sääilmiöiden yleistyessä.

Katastrofien ehkäisemiseen sovellettavassa yhteisön lähestymistavassa on pidettävä keskeisenä alueiden ja jäsenvaltioiden välisen eriarvoisuuden vähentämistä tällä alalla erityisesti siten, että ehkäisemisvalmiuksia kohennetaan niillä alueilla ja niissä jäsenvaltioissa, joilla katastrofiriski on korkea mutta taloudelliset valmiudet vähäisiä.

Huomiota on syytä kiinnittää tietyn tyyppisiin luonnonkatastrofeihin, jotka vaikuttavat toistuvan erityisesti lähentymisalueilla. Euroopan parlamentin aiempien päätöslauselmien mukaisesti esitetään eurooppalaisen kuivuuden seurantakeskuksen perustamista sekä erityistä aloitetta metsiensuojelun ja metsäpalojen ennaltaehkäisyn aloilla.

(1) KOM(2009)0193 lopullinen

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa alue- ja paikallisviranomaisten tärkeää roolia katastrofien hallinnassa; katsoo, että kyseisten viranomaisten aktiivinen osallistuminen riskien vähentämisstrategioiden ja katastrofien ehkäisystrategioiden laadintaan ja täytäntöönpanoon on paras keino varmistaa, että valitaan tehokkaimmat ja toimivimmat ratkaisut; korostaa myös kuulemisen merkitystä sekä julkisten ja yksityisten sidosryhmien, myös vapaaehtoisjärjestöjen, osallistumista tähän prosessiin;

2.  painottaa, että ennakoiva toiminta on pelkkää katastrofeihin reagointia tehokkaampaa ja edullisempaa; pitää eri alueiden paikallisen, maantieteellisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen tilanteen tuntemusta olennaisen tärkeänä luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyssä;

3.  korostaa, että alueet ja paikallisyhteisöt kärsivät luonnonkatastrofeista eniten ja että yleisesti ottaen niiden materiaali- ja henkilöresurssit sekä niiden taitotieto ja taloudelliset resurssit eivät riitä tällaisten katastrofien käsittelyyn pelkästään kansallisen ja/tai alueellisen toiminnan avulla; katsoo, että tällaiset katastrofit edellyttävät tehokasta ja yhteisvastuuseen perustuvaa unionin tason toimintaa;

4.  katsoo, että vain katastrofien hallintaan osallistuvien eri alojen ja eri toimijoiden yhteisellä strategialla ja toimien koordinoinnilla voidaan saavuttaa todellista edistystä katastrofien ehkäisyssä sekä niihin varautumisessa, niiden käsittelyssä ja niiden jälkihoidossa; korostaa vapaaehtoistyön asemaa yhteisessä strategiassa ja ehdottaa, että toimiin sisällytetään vapaaehtoinen osa; kehottaa jäsenvaltioita edistämään tähän tähtäävää kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason yhteistyötä; ehdottaa, että Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden 2011 yhteydessä arvioidaan mahdollisuutta järjestää kriisien ehkäisyä ja hallintaa koskevaa jäsenvaltiotasoista vapaaehtoisyhteistyötä;

5.  kannattaa koko Euroopan unionia koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa, jossa laaditaan yhdenmukaista toimintaa koskevat ohjeet erityyppisiä katastrofeja ja myös metsäpaloja varten; korostaa jäsenvaltioiden ensisijaista vastuuta katastrofien ehkäisyssä ja niiden hallinnassa; katsoo, että strategialla on varmistettava maiden keskinäinen solidaarisuus ja että strategiassa on kiinnitettävä erityistä huomiota muista erillään oleviin erittäin harvaan asuttuihin syrjäisimpiin alueisiin ja tiettyihin muihin unionin alueisiin ja saariin, joilla on niiden maantieteestä, topografiasta ja asukkaiden taloudellisista ja sosiaalisista oloista johtuvia erityispiirteitä ja erityistarpeita; korostaa kuitenkin, ettei unionin suuntaviivoilla on tarkoitus korvata tai heikentää pelastuspalvelua ja katastrofien ehkäisyä koskevia nykyisiä kansallisia toimivaltuuksia;

6.  korostaa yleisen tietoisuuden lisäämisen ja tiedottamisen merkitystä sekä katastrofien ehkäisyssä että siinä, miten ihmiset toimivat katastrofien aikana ja niiden jälkeen, koska asia on tärkeä ihmishenkien pelastamiseksi; kehottaa sen vuoksi komissiota kehittämään pelastuspalveluohjelman puitteissa tapahtuvaa pelastuspalvelumekanismin ja alan koulutuksen arviointia ja laatimaan yhteisön suuntaviivoja mahdollisten eri hätätilanteiden varalle; korostaa, että tarvitaan lisätiedotusta yhteiseurooppalaisesta 112-hätänumerosta;

7.  korostaa, että katastrofien vaikutukset ulottuvat myös jäsenvaltioiden ja alueiden virallisten ja hallinnollisten rajojen ulkopuolelle; katsoo näin ollen, että riskityyppien mukaan eriteltyjen erityisen riskialttiiden alueiden määrittämiseen olisi tapahduttava samanaikaisesti kun laaditaan mainittuja alueita koskevat ensisijaiset tavoitteet ja yhteistyömekanismit; kehottaa alueita hyödyntämään jo olemassa olevia alueellisia ja rajat ylittäviä koordinaatioverkostoja, jotta yhteistyötä voidaan kohdistaa erityisesti katastrofien ehkäisemiseen; katsoo, että rajat ylittävät yhteistyörakenteet, kuten suuralueet, joiden toiminnallinen yhteistyö on riippumatonta hallinnollisista rajoista, voivat toimia tehokkaina malleina katastrofien ehkäisyyn tähtäävässä yhteistyössä;

8.  kehottaa hyödyntämään alalla aiemmin osana yhteisön INTERREG-aloitetta toteutetuista hankkeista saatuja arvokkaita kokemuksia ja katsoo, että on erittäin tärkeää hyödyntää tarkemmin Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tarjoamia mahdollisuuksia; katsoo tässä yhteydessä, että eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä (EAYY) voi olla merkittävä väline, jonka avulla hallitusten välistä, rajat ylittävää ja alueiden välistä yhteistyötä voidaan edelleen vahvistaa myös sellaisten maiden kanssa, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita, ja että se voi toimia vakaana kehyksenä, jossa katastrofien ehkäisyn teknistä taitotietoa ja hyviä toimintatapoja voidaan siirtää ja vaihtaa ja jossa voidaan perustaa sen jäsenten yhteisiä tietokantoja ja ennakkovaroitusjärjestelmiä;

9.  toteaa, että koheesiopolitiikka on tärkeä väline luonnonkatastrofiriskien ehkäisyssä; katsoo, että erilaisten rahastojen ja välineiden toiminnan on oltava joustavaa ja koordinoitua tämän politiikan toiminnan parantamiseksi ja tehostamiseksi; korostaa, että riskien ehkäisyä on koordinoitava myös muiden ehkäisemiseen tähtäävien politiikanalojen kanssa, jotta voidaan estää toimien pirstaleisuus, parantaa niiden tehokkuutta ja kasvattaa niiden lisäarvoa;

10. suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen laajentaa palautejärjestelmää koskemaan katastrofien ehkäisyä ja kiinnittää erityistä huomiota Euroopan niihin osiin, joilla on monenlaisia riskejä, kuten tulvat, pyörremyrskyt, tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset; kehottaa komissiota kartoittamaan tietolähteitä ja parhaiden käytäntöjen levittämistä riskienhallintamenettelyjen alalla; kannattaa alan tutkimustoimien koordinointia ja katsoo, että havainto- ja ennakkovaroitusjärjestelmien välisiä yhteyksiä olisi tehostettava;

11. kannattaa komission aloitetta, jonka tavoitteena on arvioida mahdollisuuksia parantaa katastrofien ehkäisyn sisällyttämistä kauden 2007–2013 toimintaohjelmiin, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään riskien ehkäisyä suoraan koskevia rakennerahasto-ohjelmia, jotta asiassa voidaan ryhtyä toimenpiteisiin jo nykyisen ohjelmakauden aikana; muistuttaa tässä yhteydessä kuitenkin myös toimien yhteensovittamisen tarpeesta; ehdottaa, että komissio ottaa seuraavan ohjelmakauden strategiassa huomioon tarpeen ottaa käyttöön kaikki toiminta-alat kattavia unionin rahoitustoimenpiteitä katastrofien ehkäisyä varten;

12. toteaa, että ilmastonmuutos pahentaa luonnonkatastrofeja, myös tulvia ja hydrologisia ongelmia, joita varten tarvitaan asianmukaisia ja tehokkaasti koordinoituja ehkäisytoimia, ja kehottaa komissiota meneillään olevan talousarvion kokonaistarkastelun yhteydessä tarkastelemaan kaikkia mahdollisuuksia, joilla voidaan parantaa nykyisiä katastrofien ehkäisyjärjestelmiä, myös mahdollisuutta käyttää nykyisiä ennakkovaroitus- ja satelliittihavainnointivälineitä kuivuus- ja aavikoitumisriskien arviointiin;

13. kehottaa komissiota varmistamaan, ettei katastrofien ehkäisytoimenpiteisiin käytettäviä varoja supisteta nykyisten kriisistä johtuvien talousarviopaineiden vuoksi, sekä arvioimaan meneillään olevan talousarvion kokonaistarkastelun yhteydessä huolellisesti katastrofien ehkäisyssä mahdollisesti olevia puutteita ja tutkimaan, kattavatko käytettävissä olevat välineet erityyppiset katastrofit;

14. kehottaa komissiota muistamaan, että metsämaiden parempi hoito ja säilyttäminen kuuluvat sen keskeisiin prioriteetteihin ilmastonmuutoksen torjunnassa; katsoo, että todellisen metsäpolitiikan toteuttaminen auttaisi merkittävästi sekä torjumaan ilmastonmuutosta että ehkäisemään luonnonkatastrofeja;

15. kehottaa komissiota laatimaan unionin toimintasuunnitelman katastrofien ehkäisyn parhaiden käytäntöjen vaihdosta sekä yhteensovitettuja hätäsuunnitelmia kansallisten voimien saamiseksi rajat ylittävään yhteistyöhön hätätapauksissa;

16. katsoo, että rakennerahastoista annettavan infrastruktuurirahoituksen ehdoksi on seuraavilla ohjelmakausilla asetettava se, että on toteutettu erityistoimia katastrofien ehkäisynormien noudattamisessa;

17. kehottaa komissiota esittämään välittömästi uuden ehdotuksen, jolla yksinkertaistetaan edelleen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston hallinnollisia sääntöjä ja lisätään sen joustavuutta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisystä(1); tukee näkemystä, jonka mukaan katastrofien ehkäisyä ei voida erottaa pelastustoimista; vahvistaa parlamentin aiemmat asiaa koskevat toimet(2) ja pitää valitettavana, että komissio ei ole vieläkään antanut parlamentin ehdotusten mukaisia lainsäädäntöehdotuksia; korostaa, että katastrofien hallintaa koskevan EU:n politiikan tehostamiseksi tarvitaan kattavaa lainsäädäntöä ja kokonaisvaltaista ohjeistusta vähimmäisnormeista; muistuttaa, että tämän puuttuessa Lissabonin sopimus sallii turvautumisen jäsenvaltioiden väliseen tiiviimpään yhteistyöhön ja että tätä asiaa voidaan myös käsitellä tässä yhteydessä;

2.  vaatii Euroopan komissiolta luonnonkatastrofeihin ja ihmisten aiheuttamiin katastrofeihin liittyvää lähestymistapaa, johon kytkeytyvät tiiviisti kaikki vaiheet: ennaltaehkäisy, valmistautuminen, välitön väliintulo ja elvytys, kaikki tiukasti nopean ja tehokkaan hallinnan politiikkaan liittyen; katsoo, että reagointikapasiteetin kasvattamisessa täytyy ottaa huomioon kaikentyyppiset katastrofit (EU:n sisäiset ja ulkopuoliset, luonnonkatastrofit ja ihmisten aiheuttamat), kaikki EU:n välineet sekä toimielinten välinen koordinointi;

3.  puoltaa koko Euroopan unionia koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa, jossa laaditaan yhdenmukaiset toimintaohjeet erityyppisiä katastrofeja varten maiden välisen solidaarisuuden takaamiseksi katastrofien jälkihoitoa varten; vaatii, että edellä mainitussa strategiassa kiinnitetään erityistä huomiota kaikkein eristäytyneimpiin, harvimmin asuttuihin, vuoristoisiin, unionin ulkorajoilla sijaitseviin ja taloudellisesti heikoimmassa asemassa oleviin EU:n alueisiin;

4.  tukee yhteisön lähestymistavan keskeisiä osia, mutta pitää niitä riittämättöminä maatalousalan osalta; katsoo, että tietoon perustuva katastrofien ehkäiseminen on ratkaisevan tärkeää; tähdentää, että tehokasta seurantaa ja riskialttiiden alueiden kartoittamista varten on luotava taloudellisia ja sosiaalisia katastrofeja koskeva tietokanta sekä määriteltävä kunkin alueen suurimpien riskien erityisluonteelle parhaiten sopivat toimet;

5.  kannustaa kytkemään yhteen toimijat ja politiikan katastrofien hallinnan kaikissa eri vaiheissa ja korostaa sellaisen nopean toiminnan yksikön tarjoamaa hyötyä, joka lisäisi jäsenvaltioiden välistä koordinointia ja yhteisvastuuta, sillä millään mailla ei ole tarvittavia ja riittäviä resursseja selviytyäkseen yksin suurista luonnonkatastrofeista; tukee aloitetta sidosryhmän perustamiseksi ja kehottaa ottamaan kriisinhallintamekanismiin mukaan maatalouden edustajia muun muassa siksi, että monimuotoisuuden periaatteesta tulisi todellisuutta;

6.   korostaa, että luonnonkatastrofien seuraukset ylittävät alueiden ja jäsenvaltioiden oikeudelliset ja hallinnolliset rajat, minkä vuoksi riskien kartoittamisen lisäksi on luotava näistä rajoista erillään olevalle riippumattomalle toiminnalliselle pohjalle perustuvia laajoja alueellisia makrotason yhteistyömekanismeja, jotka voivat tehostaa luonnonkatastrofien tai ihmisten aiheuttamien katastrofien ehkäisyä tai jälkihoitoa;

7.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja naapurivaltioita sekä kehitysmaita tekemään yhteistyötä EU:n naapuruuspolitiikan ja kehitysavun ohjelmien yhteydessä järjestettävissä hyvien käytäntöjen jakamista ja käytännön tietojen levittämistä koskevissa rajat ylittävissä hankkeissa;

8.  katsoo, että viimeaikaiset ja viime vuosien kokemukset korostavat tarvetta vahvistaa edelleen yhteisön pelastuspalvelua, ennaltaehkäisyvalmiutta ja reagointikykyä luonnonkatastrofien tai ihmisten aiheuttamien katastrofien osalta, ja kehottaa komissiota ehdottomasti ryhtymään toimenpiteisiin tässä asiassa, jotta varmistetaan eurooppalaisen solidaarisuuden näkyvä ilmaus suuresta hädästä kärsivissä maissa; tukee toimia, joiden tavoitteena on vahvistaa jäsenvaltioiden pelastuspalvelualan valmiuksia erityisesti asiantuntijavaihdon ja parhaiden käytänteiden vaihdon, harjoitusten ja valmiushankkeiden avulla;

9.  ilmaisee syvän pahoittelunsa viimeisimmissä luonnonkatastrofeissa rekisteröityjen vakavien ja lukuisien menetysten johdosta eräissä jäsenvaltioissa, ja katsoo, että sen vuoksi on välttämätöntä tutkia nopeasti, ovatko ennaltaehkäisy- ja valmiustoimenpiteet riittäviä, jotta varmistetaan, että niistä on saatu riittävästi hyödyllistä oppia, jotta samankaltaisten katastrofien tuhoisia vaikutuksia voidaan tulevaisuudessa ennaltaehkäistä ja rajoittaa jäsenvaltioissa; kehottaa siten komissiota pyytämään, että jäsenvaltio toimittavat tiedot jäsenvaltioissa luonnonkatastrofin sattuessa sovellettavista toimintaohjelmista, jotta luotaisiin kokemusten vaihtoa ja tehtäisiin johtopäätöksiä hätätoimenpiteistä, hallinto- ja toimintaelimien koordinoinnista ja tarvittavien henkilö- ja materiaaliresurssien saatavuudesta;

10. pyytää jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia helpottamaan katastrofien ehkäisemistä koskevaa valistusta erityisesti kouluissa ja maaseutuyhteisöissä;

11. muistuttaa, että investoinnit kestävään ekosysteemien hallintaan tai hyvään ympäristöasioiden hallintaan voivat tarjota kustannustehokkaita ratkaisuja, joilla voidaan vähentää unionin alttiutta katastrofeille; toteaa, että terveet ekosysteemit toimivat luonnollisina suojina vaaratilanteissa, ovat usein edullisempia pystyttää tai ylläpitää ja ovat usein tehokkaampia kuin fyysisesti valmistetut rakennelmat; toteaa, että Maailmanpankin mukaan (2004) investoinnit ehkäiseviin toimenpiteisiin, kuten terveiden ekosysteemien kunnossapitoon, ovat seitsemän kertaa edullisempia kuin katastrofien aiheuttamat kustannukset;

12. korostaa, että kriisinhallintajärjestelmässä maatalouden edustajien osallistuminen tämän sektorin todellisuuden mukaiseen arviointiin ja parantamiseen on välttämätöntä olemassa olevien resurssien tehokkaampaa koordinointia varten, mikä vahvistaisi EU:n käytäntöjä välittömän reagoinnin kapasiteetin osalta;

13. katsoo, että maa- ja metsätalous ovat alttiita sääilmiöille, kuten kuivuudelle, pakkaselle, jäälle, rakeille, metsäpaloille, tulville, rankkasateille ja myrskyille, terveysriskeille, kuten tuhoeläinsaastunnoille, eläintaudeille, epidemioille ja eläinkulkutaudeille, villieläinten aiheuttamille tuhoille sekä ihmisen toimille, kuten ilmastonmuutokselle, saasteille, happosateille ja tahattomille ja tahallisille geneettisille kontaminaatioille, kaupunki- ja aluesuunnittelun ongelmista johtuville maanvyöryille, teknologisille ja kuljetuksiin liittyville vaaroille, vuoristoalueiden aavikoitumiselle, metsänhoidon laiminlyömisestä ja rikollisesta toiminnasta johtuville metsäpaloille sekä tehtaiden kemikaalipäästöistä, ravinnehävikistä ja metsässä liikkuvien ihmisten varomattomuudesta johtuville jokien pilaantumiselle;

14. korostaa, että luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit vaarantavat maatilojen taloudellisen kannattavuuden ja johtavat maaseudun autioitumiseen, eroosion lisääntymiseen ja aavikoitumiseen, vahingoittavat ekosysteemejä, vaarantavat luonnon monimuotoisuuden ja vaikuttavat erittäin kielteisesti jäljelle jäävän maaseutuväestön elämänlaatuun; katsoo, että seuraukset ovat pahemmat luonnonoloiltaan ankarilla alueilla, joilla ei ole mahdollisuuksia taloudellisten rakenteiden monipuolistamiseen ja joissa harjoitetaan kotitarveviljelyä tai joissa maatalous on talouden tärkein tai ainoa sektori, mikä johtaa elintarvikkeiden puutteeseen, työpaikkojen puutteeseen kyseisellä alueella ja väestöliikkeeseen kaupunkialueille;

15. korostaa viljelijöiden roolia Euroopan unionin maaseudun suojelijoina, minkä vuoksi pitää tarpeellisena tukea kannattavan maataloustoiminnan ylläpitämistä metsäpalojen vaaraa entisestään lisäävien tuotannon lopettamisen ja maaseutualueiden väestökadon hidastamiseksi;

16. palauttaa mieliin, että maatalous on tässä mielessä keskeisessä roolissa, sillä se varmistaa maaseututalouksien olemassaolon ja rajoittaa muuttoa kaupunkeihin, tarjoaa maalle hyvät ympäristöolosuhteet, vähentää hiilipäästöjä ja vaikuttaa osaltaan niiden neutraloitumiseen, edistää maaperän säilyttämistä, palauttaa jokien ja rannikoiden vesijärjestelmiä luonnontilaan ja edistää luonnollisen ympäristön toipumista;

17. muistuttaa, että kasvit sitovat fotosynteesissä itseensä ilmakehän hiilidioksidia ja tuottavat biomassaa, joka on muutettavissa biokaasuksi ja -polttoaineeksi tai teollisuuden raaka-aineeksi; muistuttaa, että maataloustuotteiden, kuten polymeerien, voiteluaineiden, pinta-aktiivisten aineiden, liuotinten ja kuitujen käytön lisääminen teollisuustuotteiden valmistuksessa voi myös auttaa vähentämään riippuvaisuutta uusiutumattomista energialähteistä;

18. katsoo, että on olemassa kokonainen joukko energiaa tuottavia maatalouskasveja, jotka voivat yhdessä tuuli- ja aurinkovoiman kanssa edistää merkittävällä tavalla EU:n energiaturvallisuutta;

19. katsoo, että ilmastonmuutoksen ennakoitavissa olevat tuhoisat vaikutukset maataloustuotannolle lisäävät entisestään paineita ylläpitää vuoteen 2050 mennessä 9 miljardiin ihmiseen kasvavan väestön vaikeuttamaa elintarviketurvaa, mikä edellyttää tuotantokapasiteetin lisäämistä noin 70 prosentilla; katsoo, että nämä seikat yhdessä osoittavat, että elintarviketurvaa, ilmastonmuutoksen torjuntaa, luonnonkatastrofien ehkäisyä ja köyhyyden vähentämistä ei voida erottaa toisistaan;

20. varoittaa, että yhteisellä maatalouspolitiikalla on oltava tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisen ja sen tuhoisien vaikutusten vähentämisen yhteydessä käytettävissään varoja erityisesti luonnonkatastrofien vaikutusten ehkäisemistä varten ja että yhteisen maatalouspolitiikan avulla on jatkossakin varmistettava elintarvikkeiden saatavuus Euroopan väestölle ja kyettävä vastaamaan muihin mahdollisiin haasteisiin;

21. pyytää Euroopan komissiota tutkimaan tulevien rahoitusnäkymien yhteydessä, olisiko kannattavaa perustaa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva rahasto, josta voitaisiin rahoittaa osa luonnonkatastrofien ehkäisytoimenpiteistä eri talouden aloilla;

22. palauttaa mieliin, että metsät ovat tärkeitä ennen kaikkea puuntuotannon mutta myös luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen, metsäpalojen, tulvien, lumivyöryjen ja eroosion estämisen kannalta sekä pohjavesivarantojen hallinnon, maisemoinnin ja hiilipäästöjen neutraloitumisen kannalta; muistuttaa, että EU:n on kiireellisesti otettava käyttöön vaativa metsätalouspolitiikka, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon eurooppalaisten metsien monimuotoisuus ja jossa metsien hoito, suojelu ja sopeutuminen metsiä uhkaavien vaarojen torjuntaan perustuu tieteelliseen tietoon; palauttaa mieliin, että metsät ovat tärkeitä ennen kaikkea puuntuotannon mutta myös luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen, metsäpalojen, tulvien, lumivyöryjen ja eroosion estämisen kannalta sekä pohjavesivarantojen hallinnon, maisemoinnin ja hiilipäästöjen neutraloitumisen kannalta;

23. korostaa, että jatkuvat kuivat kaudet ovat lisänneet viime vuosina Euroopan metsäpalojen määrää ja lisänneet samalla aavikoitumista monilla alueilla;

24. pyytää Euroopan komissiota esittämään jo säädetyn tulvadirektiivin kaltaisen ehdotuksen kuivuuden torjumista koskevaksi direktiiviksi, jonka tavoitteena on parantaa jäsenvaltioiden politiikkojen koordinointia ja tehostaa käytettävissä olevia yhteisön välineitä;

25. katsoo, että metsäpalot ovat vakava ongelma monissa Euroopan osissa ja että niissä toteutettavilla toimilla olisi vältettävä liian tiheää metsittämistä ja muutettava metsien rakennetta; katsoo, että kotimaiset lajit ja sekametsät olisi asetettava etusijalle, sillä ne kestävät paremmin metsäpaloja, myrskyjä ja hyönteisvahinkoja, kun otetaan huomioon pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsien erilaiset luonnonolot Etelä-Euroopan metsiin verrattuna; kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioilta tuhopolttajien asettamista siviili- ja rikosoikeudelliseen vastuuseen määräämällä seuraamuksia ja koordinoimaan arviointiryhmiä, joita kuullaan palon alle jääneen alueen parannustoimista, keinottelun välttämiseksi;

26. puoltaa sellaisen todellisen metsätalouspolitiikan käyttöönottoa, jolla parannetaan metsien hallintaa ja suojelua, kun otetaan huomioon metsien ensisijainen merkitys luonnonkatastrofeihin yhä enemmän vaikuttavan ilmastonmuutoksen torjunnassa;

27. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään maatalouden ympäristöpalkkioita koskeviin laskelmiin lisäkustannukset, joita viljelijöille koituu metsäpalojen ehkäisemiseen tarkoitettujen toimien käyttöönotosta (esimerkiksi palonkatkaisulinjojen puhdistaminen, kuolleiden kasvien poistaminen ja maaperän muokkaaminen maapalstojen rajojen mukaan) sekä vesien johtamisesta (kokoojaojien ja kanavien puhdistaminen);

28. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rohkaisemaan hyvien maatalouskäytäntöjen soveltamista, jonka ansiosta typpiperusteisten lannoitteiden osuutta on voitu vähentää eräissä jäsenvaltioissa puoleen ilman viljelmien hyötysuhteen heikentymistä;

29.  palauttaa mieliin, että vesi on – usein suunnitteluvirheistä aiheutuvien – tulvien ohella usein osallisena muissakin luonnonkatastrofeissa, kuten pakkasen, rakeiden ja saastuneiden jokien aiheuttamissa vahingoissa, minkä lisäksi veden puute voi aiheuttaa merkittäviä tuhoja, kuten Etelä-Euroopan ja eteläisen Itä-Euroopan suurilla aavikoitumisesta kärsivillä alueilla on tapahtunut;

30. pyytää komissiota raportoimaan riskivakuutus- ja sijoitusrahastojärjestelmien tilaa koskevien säännösten 70 ja 71 artiklan täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa; vaatii komissiota antamaan ehdotuksen Euroopan laajuiseksi yhteisjärjestelyksi, jolla viljelijät voivat paremmin varautua luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin ja niistä aiheutuviin riskeihin ja tulojen epävakaisuuteen; korostaa, että sen on oltava nykyisin voimassa olevaa mallia tavoitteellisempi, jotta vältettäisiin EU:n erilaisten vakuutusjärjestelmien moninaisuus, joka aiheuttaa suunnattoman suuria eroavaisuuksia viljelijöiden tuloihin;

31. pitää erittäin tärkeänä, että kaikilla eurooppalaisilla viljelijöillä on käytettävissään luonnonkatastrofeihin tai ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin liittyvä vähimmäiskorvausjärjestelmä; huomauttaa, että komission asetuksen (EY) N:o 1857/2006(3) 11 artiklan 8 kohta on vailla vaikutusta jäsenvaltioiden vakuutusjärjestelmien eroavaisuuksien vuoksi; suosittelee vielä, että maatalousvakuutusten maksuja laskettaessa suosittaisiin ehkäiseviä toimenpiteitä;

32. palauttaa mieliin, että vakuutusjärjestelmiä tarjotaan WTO:n "keltaisen laatikon" mukaisesti ja että esimerkiksi EU:n kauppakumppani Yhdysvallat käyttää niitä järjestelmällisesti (Counter-Cyclical Program and Disaster Assistance Programs) turvaamaan maa- ja metsätalousalan toimijoiden tulotasoa luonnonkatastrofien vaikutusten ja markkinoiden epävakauden aiheuttamien tulomenetysten korvaamiseksi;

33. viittaa jo olemassa oleviin riskinhallintastrategioihin tilatasolla, kuten yritysten sisäisiin tai markkinalähtöisiin strategioihin; palauttaa mieliin, että tällaisten monipuolistamiseen, tuotannon sopeuttamiseen, viljelykierron muutoksiin, maata ja vettä säästäviin viljelymenetelmiin, termiinimarkkinoihin, vakuutuksiin ja sopimuksiin liittyvien strategioiden on oltava etusijalla ja että niitä on täydennettävä liitännäistoimilla;

34. pyytää komissiota edistämään ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että alueviranomaiset käyvät katastrofihallintakoulutuksen;

35. katsoo, että katastrofeja varten olisi oltava olemassa riittävä rahoituskehys, joka voitaisiin hoitaa paremmin solidaarisuusrahaston, maaseudun kehittämisrahaston, aluepolitiikan, seitsemännen puiteohjelman, valtiontukien, Forest Focus -ohjelman ja Life+-ohjelman kautta; kehottaa perustamaan YMP:n ulkopuolisia erityisrahastoja, joita voidaan osaksi käyttää yksityisiin katastrofien ehkäisyä koskeviin toimiin, kuten metsien sopeuttamista ilmastonmuutokseen koskeviin toimiin ja siihen liittyvään tutkimustoimintaan, metsittämiseen, kosteikkojen ja niihin liittyvien ekosysteemien suojeluun, eroosion ja vesiväylien rehevöitymisen seurantaan tai käyttöön palautettavan riskialttiin maan vaihtoehtoisiin käyttötarkoituksiin; kehottaa lisäksi sisällyttämään katastrofien ehkäisyn ja sitä koskevat toimet sekä väestön informoimisen asianmukaisesti seuraaviin rahoitusnäkymiin;

36. korostaa tarvetta tehostaa ennaltaehkäiseviä toimia kaikentyyppisten luonnonkatastrofien torjumiseksi laatimalla yhteiset strategiset suuntaviivat, joilla varmistetaan parempi koordinaatio jäsenvaltioiden välillä sekä yhteisön eri välineissä (rakennerahastot, solidaarisuusrahasto, valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien mekanismi vaikeita hätätiloja varten);

37. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön EU:n solidaarisuusrahaston varoja mahdollisimman joustavasti ja viiveettä, jotta se tarjoaisi apua luonnonkatastrofien uhreille, ja pyytää määrittämään avoimempia ehtoja;

38. kehottaa komissiota yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan prosessia siten, että otetaan huomioon alustavat arviot katastrofin kärsineen maan suorista menetyksistä, jotta EU:n solidaarisuusrahasto toimii mahdollisimman tehokkaasti;

39. kehottaa laajentamaan EU:n solidaarisuusrahaston soveltamisalaa määrittelemällä "katastrofin" hyvin tuhoisaksi tapahtumaksi, joka aiheuttaa väestölle ja ympäristölle suuria vahinkoja, mukaan luettuna hitaasti kehittyvät katastrofit, kuten kuivuus; katsoo, että tällaisessa tilanteessa keskus- tai aluehallituksen määräämän vedensäännöstelyn aloittamisen olisi käynnistettävä EU:n sosiaalirahaston toimet;

40. suosittaa EU:n solidaarisuusrahaston toiminta-alan laajentamista maatalouden ja metsien kärsimien vahinkojen korvaamiseksi;

41. katsoo, että Euroopan unionin solidaarisuusrahaston (EUSR) 4 artiklassa mainitut tukikelpoiset toimet ovat liian rajallisia ja että niiden yhteydessä ei ole huomioitu muita vastaavia tilanteita, kuten kuivuutta; kehottaa lisäämään tässä yhteydessä EUSR:oon uuden joustavamman lausekkeen, jossa sallitaan epäsuorien tukien myöntäminen, huolimatta siitä, että pääasialliset uhrit (yksityiset henkilöt ja yritykset) eivät voi saada suoria tukia;

42. vaatii, että EUSR:ssa otetaan käyttöön uusi "vahinkoa kärsineiden väestöryhmien ja/tai alueiden sosiaali- ja talouselämän korjaamiseen tarkoitettuja muita yleiseen etuun liittyviä toimia" koskeva luokka, joka sisältää tapahtumat, joiden seuraukset vahingoittavat sellaista yksityistä omaisuutta, jonka merkitys yleiselle hyvinvoinnille on kyseenalaistamaton ja joka voidaan näin ollen laskea julkiseksi hyödykkeeksi;

43. katsoo, että kun tuen kelpoisuusrajoja määritellään, alueellisen ulottuvuuden huomioon ottaminen on ratkaisevan tärkeää, koska muussa tapauksessa erittäin vakavia katastrofeja kohtaavat alueet saattavat jäädä tuen ulkopuolelle, kun koko jäsenvaltiolle asetettua rajaa ei ylitetä; toteaa, että lisäksi olisi otettava huomioon saarien ja syrjäisimpien alueiden kaltaisten syrjäisten ja eristyneiden alueiden erityistilanne;

44. katsoo, että 15 kohdassa tarkoitettujen rajojen asettamisessa on otettava huomioon myös kaikki sellaiset maaseutualueet, jotka kärsivät erityisistä luonnonhaitoista, sekä hylätyt alueet, jotta voitaisiin tarjota kannustimia niiden hylkäämättä jättämiseen;

45. kehottaa komissiota auttamaan suurista menetyksistä kärsineiden maatalousalueiden elvytyksessä, käynnistämään työpaikkojen luontiin tähtääviä toimia ja ryhtymään sopiviin toimenpiteisiin työpaikkojen ja muista maatalouden tulolähteiden menetyksestä johtuvien tyypillisten sosiaalisten kustannusten kompensoimiseksi;

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

(1) KOM(2009)0082. (2) Luonnonkatastrofien (metsäpalot, kuivuus ja tulvat) maataloutta koskevista näkökohdista 18. toukokuuta 2006 tehty mietintö (EUVL C 297, 7.12.2006, s. 363); riskin- ja kriisinhallinnasta maatalousalalla 16. helmikuuta 2006 annettu päätöslauselma (EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 407); Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta 19. kesäkuuta 2008 annettu päätöslauselma (EUVL C 286 E, 14.8.2008, s. 15). (3) EUVL L 358, 16.12.2006, s. 3.

EHDOTUKSET

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   suhtautuu myönteisesti luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyä käsittelevään komission tiedonantoon; muistuttaa, että luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit koskettavat kaikkia jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita, ja että tällaisia uhkia(1) ovat muun muassa tulvat, myrskyt, kuivuus, tsunamit, maanjäristykset(2), metsäpalot, äärimmäiset lämpötilat, tulivuorenpurkaukset, lumivyöryt, maanvyörymät sekä teknologiset ja teollisuusonnettomuudet, eroosio, maaperän ja pohjaveden saastuminen sekä merten, järvien ja jokien pilaantuminen;

2.   painottaa, että saatettaessa voimaan unionin lähestymistapa on tärkeää muistaa, että eri jäsenvaltioissa esiintyy erityyppisiä katastrofeja, minkä vuoksi tarvitaan erilaisia toimia;

3.   korostaa, että katastrofien syyt ovat moninaiset, eivätkä ne johdu aina yksinomaan äärimmäisistä luonnonilmiöistä, vaan niiden syntyyn myötävaikuttaa usein ihmiskunnan vääristynyt suhde ympäristöön ja niiden taustalla on usein teknologisia ja teollisuusonnettomuuksia, joiden seurauksena voi vapautua vaarallisia kemiallisia, biologisia, säteily- ja ydinaineita (CBRN), joilla on merkittäviä vaikutuksia terveyteen, viljelykasveihin, infrastruktuuriin ja karjaan;

4.  kannattaa unionin toimintamallia pääpiirteissään; pahoittelee kuitenkin, että Euroopan parlamentin aiempia ehdotuksia ei ole vielä pantu täytäntöön kokonaisuudessaan, mikä haittaa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä koskevan unionin yhteisen strategian toteuttamista;

5.  uskoo luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyä käsittelevän komission tiedonannon synnyttävän toimintalinjoja koskevaa keskustelua unionin toimielinten ja eri sidosryhmien kuten kansalaisjärjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä;

6.  toteaa, että luonnonkatastrofeilla ja ihmisen aiheuttamilla katastrofeilla on hyvin vakavia seurauksia alueiden taloudelle, sillä ne vaikuttavat haitallisesti infrastruktuuriin, työllisyyteen, luonnon- ja kulttuuriperintöön, ympäristöön ja matkailuun, ja ne haittaavat kunkin maan talouskasvua ja sosiaalista kehitystä; esittää, että uuden Euroopan ulkosuhdehallinnon sekä vuosien 2014–2020 rahoituskehyksen hahmottelussa johdonmukaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensisijaisiin painopisteisiin sisällytetään luonnonkatastrofeja ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja koskeva unionin toimintamalli, joka sisältää asianmukaisen mekanismin humanitaarisen kriisiavun antamiseksi unionin sisällä ja kolmansissa maissa;

7.  korostaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklaan sisältyvän uuden yhteisvastuulausekkeen merkitystä kaikkien mahdollisten avustustoimien käyttöönoton sekä jäsenvaltioiden välisen tehokkaan koordinoinnin varmistamiseksi luonnonkatastrofin tai ihmisen aiheuttaman katastrofin sattuessa;

8.  korostaa, että on tärkeää ottaa mukaan toimintaan sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvä komitea, josta säädetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 71 artiklassa sekä sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvän komitean perustamisesta 25. helmikuuta 2010 annetussa neuvoston päätöksessä 2010/131/EU(3); tähdentää kuitenkin, että pysyvä komitea ei ole lainsäädäntöelin, eikä sillä saisi olla lainsäädännöllisiä tai niitä käytännössä vastaavia valtaoikeuksia; on syvästi huolissaan Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien suorittaman valvonnan puuttumisesta ja vaatii, että pysyvän komitean toiminnasta tiedotetaan asianmukaisesti Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille välttämättömän demokraattisen valvonnan varmistamiseksi;

9.  katsoo, että pysyvän komitean olisi tarjottava yhteentoimivaa tukea kaikissa vaiheissa (varautuminen, reagointi ja jälkihoito) otettaessa käyttöön välineitä luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin vastaamiseksi ja että komitean toimintakehyksen olisi heijasteltava kaikkia sen vastuulla olevia alueita (poliisi- ja tulliyhteistyö, ulkorajat, sisäinen turvallisuus ja katastrofit) EU:n sisäisen turvallisuuden strategian mukaisesti;

10. painottaa, että avunannossa on noudatettava syrjimättömyysperiaatetta; toteaa, että apua on tarjottava tarpeiden mukaan ja ilman avunsaajien rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun kantaan, kansalaisuuteen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää;

11. muistuttaa, että perusihmisoikeudet ovat vaarassa katastrofi- ja hätätilanteissa; kehottaa valvomaan tehokkaasti avustustoimia perusihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi ja toteuttamaan monenlaisia ehkäiseviä toimia fyysisen, henkisen ja seksuaalisen väkivallan, ihmiskaupan, pakkomuuton ja rikollisen toiminnan ennaltaehkäisemiseksi;

12. korostaa naisten olevan usein luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien seurausten osalta etulinjassa, koska heidän toimeentulonsa riippuu miehiä enemmän katastrofien seurauksena vaarantuneista luonnonvaroista; kehottaa painokkaasti komissiota ottamaan käyttöön sukupuolisensitiivisiä strategioita luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien aikaansaamiin turvallisuustarpeisiin sekä humanitaarisiin ja ympäristökriiseihin vastaamiseksi;

13. korostaa, että luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit voivat vahingoittaa vakavasti – kuten todettiin vastikään Islannin tulivuorenpurkauksen jälkeen – elintärkeitä infrastruktuureja, perushyödykkeet sekä viestintä- ja liikenneverkot mukaan lukien; kehottaa painokkaasti komissiota määrittämään katastrofeista kärsineiden maiden avustamista varten selkeät painopisteet, jollaisia ovat muun muassa suojien ja leirien suunnittelu sekä riittävän ja turvallisen vesihuollon ja sanitaation turvaaminen;

14. korostaa, että pelastuspalveluoperaatioiden onnistuminen riippuu tietyistä ratkaisevan tärkeistä avaintoiminnoista, joihin kuuluvat ennaltaehkäisy, kaikkien toimijoiden aktiivinen osallistuminen sekä mekanismit katastrofeihin varautumista ja reagointia samoin kuin jälkihoitoa ja jälleenrakennusta varten;

15. painottaa varhaisvaroitusjärjestelmien ja nopean toiminnan joukkojen perustamista, jonka rinnalla olisi toteutettava koulutusohjelmia ja tiedotushankkeita;

16. korostaa, että on tärkeää kerätä kattavasti tietoa katastrofiriskeistä ja niiden aiheuttamista kustannuksista ja jakaa tiedot unionin laajuisesti, jotta laaditaan vertailevia tutkimuksia ja määritetään katastrofien todennäköisiä rajatylittäviä vaikutuksia, minkä myötä jäsenvaltiot voivat koota yhteen kansallisia pelastuspalveluvalmiuksiaan ja lääkintäresurssejaan koskevat tiedot, ja olisi hyödynnettävä ja kehitettävä jo olemassa olevia rakenteita kuten seuranta- ja tiedotuskeskusta (MIC) uusien rakenteiden luomisen asemesta;

17. huomauttaa, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat ja pahentamat ympäristöongelmat ovat tällä hetkellä syynä kasvavaan pakkosiirtolaisuuteen, ja haluaa siksi kiinnittää huomiota yhä tiiviimpään yhteyteen turvapaikanhakijoiden ja sellaisten alueiden välillä, joilla ympäristön tila on huonontunut; kehottaa tehostamaan "ilmastopakolaisten" suojelua ja uudelleensijoittamista;

18. katsoo, että vahva ja monialainen koordinointimekanismi on tarpeen, jotta voidaan varmistaa sellaisten parhaiden käytäntöjen levittäminen, joilla voidaan tehostaa valmiutta, toimintaa ja jälkihoitoa koskevaa yhteistyötä;

19. huomauttaa, että terveydenhuollon saatavuus on kriittisessä asemassa heti katastrofin tapahduttua; katsoo, että etusijalle on asetettava ensiapu ja leikkaushoito loukkaantuneille, tartuntatautivaaran vähentäminen, psykososiaalinen apu vakavista vahingoista ja vammoista sekä rajoittuneista yhteiskunnallisista ja elinoloista kärsiville ihmisille ja vauvojen ja pikkulasten asianmukaisen ruokinnan ja aliravitsemuksen torjunnan tukeminen;

20. katsoo, että tärkeiden unionin rahoitusmekanismien kuten pelastuspalvelun rahoitusvälineen tulisi katastrofien lisääntynyt esiintymistiheys ja voimakkuus huomioon ottaen keskittyä enemmän ennaltaehkäisyyn ja että unionin alueella ja kolmansissa maissa toteutettavien toimien rahoitusmahdollisuuksia olisi lisättävä välittömästi ilman byrokraattisia menettelyjä;

21. katsoo, että rahoitusta, jolla pyritään tukemaan kansallisia ponnisteluja ja suojelemaan etenkin ihmisiä mutta myös ympäristöä ja omaisuutta (myös kulttuuriperintöä) luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä, olisi hallinnoitava nykyisillä rahoitusvälineillä;

22. uskoo yhteistoiminnan tuovan selvää lisäarvoa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien hallinnassa; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä kehittämään tehostettua yhteistyötä katastrofien ehkäisyssä ja omaksumaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan katastrofien hallintaa koskevan unionin politiikan tehostamiseksi; panee näin ollen tyytyväisenä merkille toimet, joihin neuvosto on jo ryhtynyt katastrofien ja metsäpalojen ehkäisyä koskevan unionin toimintakehyksen luomiseksi;

23. toteaa, että on tärkeää varmistaa turvatoimien tehokas ja demokraattinen valvonta; tähdentää, että Euroopan parlamentin osallistuminen turvallisuuspolitiikan laadintaan lisääntyy Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen, minkä vuoksi kattava kuuleminen kaikissa vaiheissa on olennaisen tärkeää;

24. painottaa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ennakoinnin ja ehkäisyn sekä mahdollisten vaikutusten lievittämisen merkitystä ennakoivaan ja älykkääseen lähestymistapaan perustuvan strategian luomisessa; pitää siksi välttämättömänä varmistaa, että jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä noudatetaan esimerkiksi rakennusalalla voimassa olevia perusturvallisuusmääräyksiä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

(1) Kyseessä on suuntaa-antava luettelo luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista; näin ollen luetteloon voidaan sisällyttää myös muuntyyppisiä kuin tässä lausunnossa mainittuja luonnonkatastrofeja ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja. (2) Euroopan parlamentin 14. marraskuuta 2007 antama päätöslauselma maanjäristysten alueellisista vaikutuksista (EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 269. (3) EUVL L 52, 3.3.2010, s. 50.