Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kauppasuhteista

(2010/2026(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(1), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(2), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(3), 27. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kumppanuuden lujittamisesta(4), 12. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n ja Mercosurin talous- ja kauppasuhteista alueiden välisen assosiaatiosopimuksen tekemiseksi(5), 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n avusta kaupan kehittämiseksi(6), 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman TRIPS-sopimuksesta ja lääkkeiden saatavuudesta(7), 29. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman kaupasta ja ilmastonmuutoksesta(8), 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselmat Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen ja Euroopan unionin viidennestä huippukokouksesta Limassa(9) ja "Kohti uudistettua Maailman kauppajärjestöä"(10), 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman raaka-aineiden ja hyödykkeiden kaupasta(11), 25. maaliskuuta 2010 maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön antamansa päätöslauselman(12) ja 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Latinalaista Amerikkaa koskevasta EU:n strategiasta(13),

–    ottaa huomioon EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselmat ja erityisesti 19. joulukuuta 2007 annetun päätöslauselman globalisaation Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan valtioiden talous- ja kauppasuhteille aiheuttamista haasteista ja mahdollisuuksista, 1. toukokuuta 2008 annetun päätöslauselman Dohan kierroksen haasteista ja mahdollisuuksista, 8. huhtikuuta 2009 annetun päätöslauselman kaupasta ja ilmastonmuutoksesta ja 14. toukokuuta 2010 annetun päätöslauselman WTO:n uudistamisesta,

–    ottaa huomioon WTO:ta käsitelleen parlamentaarisen konferenssin loppujulkilausumat, jotka hyväksyttiin Genevessä 18. helmikuuta 2003, Cancúnissa 12. syyskuuta 2003, Brysselissä 26. marraskuuta 2004, Hongkongissa 15. joulukuuta 2005 ja Genevessä 2. joulukuuta 2006 ja 12. syyskuuta 2008,

–    ottaa huomioon Latinalaisen Amerikan, Karibian ja Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten julkilausumat kuudesta huippukokouksesta, jotka pidettiin Rio de Janeirossa 28.–29. kesäkuuta 1999, Madridissa 17.–18. toukokuuta 2002, Guadalajarassa 28.–29. toukokuuta 2004, Wienissä 12.–13. toukokuuta 2006, Limassa 16.–17. toukokuuta 2008 ja Madridissa 18. toukokuuta 2010,

–    ottaa huomioon EU:n ja Meksikon viidennessä huippukokouksessa (16. toukokuuta 2010), EU:n ja Mercosurin neljännessä huippukokouksessa (17. toukokuuta 2010), EU:n ja Cariforumin neljännessä huippukokouksessa (17. toukokuuta 2010), EU:n ja Keski-Amerikan (19. toukokuuta 2010) sekä EU:n ja Andien yhteisön huippukokouksessa (19. toukokuuta 2010) annetut yhteiset tiedonannot,

–    ottaa huomioon Euroopan unionin sekä Brasilian, Costa Rican, Ecuadorin, Guatemalan, Hondurasin, Kolumbian, Meksikon, Nicaraguan, Panaman, Perun ja Venezuelan välillä banaanien kaupasta tehdyn Geneven sopimuksen sekä Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisen banaanikauppasopimuksen,

–    ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Chilen tasavallan välisen assosiaatiosopimuksen sekä EU:n ja Chilen kehitys- ja innovaatioassosiaation,

–    ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Meksikon yhdysvaltojen taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevan sopimuksen ja Meksikon ja EU:n strategisen kumppanuuden,

–    ottaa huomioon EU:n ja Keski-Amerikan välisten assosiaatiosopimusneuvottelujen loppuun saattamisen,

–    ottaa huomioon EU:n sekä Kolumbian ja Perun välisten useamman osapuolen kauppasopimusneuvottelujen loppuun saattamisen,

–    ottaa huomioon uudelleen käynnistetyt neuvottelut EU:n ja Mercosurin kunnianhimoisesta ja tasapainoisesta assosiaatiosopimuksesta, joka voisi johtaa entistä syvällisempiin suhteisiin ja tarjota suuria poliittisia ja taloudellisia etuja kummallekin osapuolelle,

–    ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa 1. huhtikuuta 2010 hyväksytyn julkilausuman EU:n ja Latinalaisen Amerikan banaanialan sopimuksesta ja sen vaikutuksista AKT-maiden ja Euroopan unionin tuottajiin,

–    ottaa huomioon EU:n ja Rion ryhmän Prahassa 11.–14. toukokuuta 2009 pitämän 14. ministerikokouksen yhteisen julkilausuman,

–    ottaa huomioon 30. syyskuuta 2009 päivätyn komission tiedonannon "Euroopan unioni ja Latinalainen Amerikka: globaalien toimijoiden kumppanuus" (KOM(2009)0495),

–    ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2010 päivätyn muistion, jolla komissio käynnisti julkisen kuulemisen EU:n kauppapolitiikan tulevista linjauksista,

–    ottaa huomioon 8. joulukuuta 2009 annetut Euroopan unionin neuvoston päätelmät Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan suhteista,

–    ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 964/2007 ja (EY) N:o 1100/2006 muuttamisesta(14),

–    ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 1100/2006 ja (EY) N:o964/2007 muuttamisesta 22. heinäkuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008(15),

–    ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen,

–    ottaa huomioon Dohassa 14. marraskuuta 2001 ja Hongkongissa 18. joulukuuta 2005 hyväksytyt WTO:n ministerikokouksen julkilausumat ja Genevessä 2. joulukuuta 2009 hyväksytyn puheenjohtajan yhteenvedon,

–    ottaa huomioon Peter Sutherlandin johdolla toimineen neuvottelukunnan tammikuussa 2005 laatiman raportin WTO:n tulevaisuudesta(16),

–    ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen, jossa esitetään kansainvälisen yhteisön yhteisesti laatimat vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden nujertamiseksi,

–    ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan raportin 2009 ja YK:n pääsihteerin 12. helmikuuta 2010 esittämän raportin vuosituhatjulistuksen täytäntöönpanosta "Keeping the promise: a forward-looking review to promote an agreed action agenda to achieve the Millennium Development Goals by 2015",

–    ottaa huomioon YK:n ilmastonmuutospuitesopimuksen (UNFCCC), siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan sekä Kööpenhaminassa pidetyn UNFCCC:n sopimuspuolten 15. konferenssin tulokset(17),

–    ottaa huomioon UNFCCC:n sopimuspuolten Meksikossa pidettävän 16. konferenssin,

–    ottaa huomioon YK:n peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansainväliset ihmisoikeusyleissopimukset, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–    ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen ja erityisesti sen 3 ja 21 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–    ottaa huomioon EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin sopimuksiin sisältyvät     ihmisoikeuslausekkeet,

–    ottaa huomioon ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelman ja ILO:n kansainvälisen työllisyyssopimuksen, jotka hyväksyttiin yksimielisesti kansainvälisessä työkonferenssissa 19. kesäkuuta 2009,

–    ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 1979 hyväksymän yleissopimuksen kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta (CEDAW) sekä sen valinnaisen pöytäkirjan,

–    ottaa huomioon Stiglitzin raportin ja kansainvälistä talous- ja rahoituskriisiä ja sen vaikutuksia kehitykseen käsitelleen konferenssin (24.–26. kesäkuuta 2009) loppuasiakirjan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0277/2010),

A.  ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka ja Euroopan unioni eivät pelkästään jaa historiallisia ja kulttuurisia arvoja, vaan lisäksi ne muodostavat strategisen kumppanuuden,

B.   ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka on monipuolistanut kansainvälisiä suhteitaan huomattavasti viimeisten 30 vuoden kuluessa ja pyrkinyt vähentämään riippuvuuttaan,

C.  ottaa huomioon, että EU on vahvistanut talous- ja kauppasuhteitaan Latinalaiseen Amerikkaan ja että siitä on tullut Latinalaisen Amerikan toiseksi tärkein kauppakumppani ja Mercosurin ja Chilen johtava kauppakumppani; ottaa huomioon, että Eurostatin mukaan kauppaa koskevat luvut ovat kaksinkertaistuneet vuosien 1998 ja 2008 välillä siten, että tavaroiden tuonti Latinalaisesta Amerikasta EU:hun on noussut 96,14 miljardiin euroon ja vienti alueelle on noussut 76,81 miljardiin euroon samalla, kun palveluiden kauppa on lisääntynyt tasaisesti; ottaa huomioon, että rahoitus- ja talouskriisin dramaattisista vaikutuksista johtuen vuonna 2009 nämä luvut putosivat 70,11 miljardiin (tuonti) ja 61,57 miljardiin (vienti) euroon, mutta vuonna 2010 ne ovat alkaneet jälleen kasvaa; ottaa huomioon, että Euroopan maat ovat Latinalaisessa Amerikassa suurin suorien ulkomaisten investointien lähde,

D.  ottaa huomioon, että vaikka Latinalaisella Amerikalla on paljon luonnonvaroja, se kuuluu niihin alueisiin, jotka eivät ole pystyneet kasvattamaan osuuttaan kansainvälisestä kaupasta, ja että se on hävinnyt Aasian kilpailukykyisemmille ja dynaamisemmille talouksille,

E.   ottaa huomioon, että eräät Latinalaisen Amerikan maat on luokiteltu kolmen ilmastonmuutokselle altteimman maan joukkoon maailmassa, ja ottaa huomioon aavikoitumisen ja metsien häviämisen merkittävät vaikutukset sekä sen, että Latinalaiseen Amerikkaan suuressa määrin vaikuttavat ilmiöt, kuten pyörremyrskyt ja lajien sukupuuttoon kuoleminen, ovat yleistyneet, sekä lisäksi ilmastonmuutoksen aiheuttaman maailmanlaajuisen uhkan konkreettiset, hälyttävät ja erittäin merkitykselliset esimerkit, kuten Amazonin sademetsän tilan tai Andien jäätiköistä aiheutuvan vaaran,

F.   ottaa huomioon, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouskomission (ECLAC) mukaan on voitu saavuttaa huomattavaa menestystä köyhyyden vähentämisessä, sillä vuodesta 2003 vuoteen 2010 Latinalaisen Amerikan köyhyysaste on laskenut 44,4 prosentista 33 prosenttiin, vaikka köyhyys ja siirtolaisuus koskevat enenevässä määrin naisia, ja ottaa huomioon, että ECLACin ja Unicefin mukaan lähes 63 prosenttia Latinalaisen Amerikan lapsista ja nuorista elää köyhyydessä,

G.  ottaa huomioon, että erilaiset kehitystasot selittävät sen, että tiettyjen EU-maiden ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden (LAC) välinen kauppa on epäsuhtaista vietävien tavaratyyppien osalta; ottaa huomioon, että näiden kahden alueen välinen kauppavaihto on hyvin keskittynyttä ja koska se on vuodesta 1990 lähtien enemmän kuin kaksinkertaistunut, se kehittyy hitaammin kuin kyseisten alueiden ja maailman muiden osien välinen kauppavaihto,

H.  ottaa huomioon, että EU:n ja LAC:n Limassa 2008 pidetyssä huippukokouksessa määriteltiin alueiden strategisen kumppanuuden tärkeimmät toimintalinjat tavoitteena luoda EU:n ja LAC:n yhdentyvien alueryhmittymien välisten assosiaatiosopimusten verkosto; ottaa huomioon, että EU:n ja LAC:n Madridissa toukokuussa 2010 pidetyssä huippukokouksessa otettiin merkittävä edistysaskel tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja mahdollistettiin se, että kaikki LAC:n kanssa käytävät kauppaneuvottelut, jotka ovat olleet viime vuosina pysähdyksissä, voidaan käynnistää uudelleen,

I.    ottaa huomioon, että perustetulla kattavien sopimusten verkostolla, joka koskee Latinalaisen Amerikan maiden ryhmien kanssa tehtyjä sopimuksia, jotka ovat jo voimassa, joita koskevat neuvottelut on saatu päätökseen tai joista neuvotellaan, pyritään tehostamaan kahden mantereen välistä yhteistyötä ja sallimaan samalla eri tahtiin toimivat alueelliset integraatioprosessit,

J.    ottaa huomioon, että BKT asukasta kohti alueella vaihtelee 1211:stä Yhdysvaltain dollarista Haitissa tai 2635:stä Yhdysvaltain dollarista Nicaraguassa 11225:een Yhdysvaltain dollariin Brasiliassa tai noin 15000:een Yhdysvaltain dollariin Argentiinassa, Chilessä tai Meksikossa,

K.  ottaa huomioon, että valtion varojen hallinnan huomattavasta edistyksestä huolimatta velkataakka, joka on usein perintöä aikaisemmalta ajanjaksolta, on yksi vakavimmista tekijöistä, joka estää kauppaan liittyvät investoinnit, kehityksen ja monen Latinalaisen Amerikan maan julkisen talouden tervehdyttämisen,

L.   ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka on yleisesti halukas lisäämään alueen taloudellista merkitystä globaalissa taloudessa, ja ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka on vähentänyt taloudellista riippuvuuttaan monipuolistamalla aktiivisesti taloussuhteitaan; katsoo, että Euroopan olisi toimittava viisaasti, jotta se vahvistaisi rooliaan hyvin tärkeänä kauppakumppanina tässä suhteessa, ja ottaa huomioon, että Eurooppa ja Latinalainen Amerikka noudattavat edelleen sitoumustaan jatkaa yhteisiin periaatteisiin, arvoihin ja etuihin perustuvan strategisen suhteensa edistämistä ja vahvistamista,

M.  ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategiaan mukautetussa EU:n uudessa kauppapolitiikassa olisi otettava huomioon Latinalaisen Amerikan alueen erityistilanne,

N.  ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategiassa esitettyjen älykkäiden ja laadukkaiden tuotteiden vienti edellyttää maksukykyisiä asiakkaita; ottaa huomioon, että kummankin sopimuspuolen edun mukaisesti Latinalaisen Amerikan ja EU:n välisten sopimusten on edelleen tuotettava konkreettisia etuja yhteiskunnilleen,

O.  ottaa huomioon, että 750 miljoonan kuluttajan vapaakauppa-alueen perustamista koskevat neuvottelut keskeytettiin vuonna 2004, mikä johtui erimielisyyksistä, jotka liittyivät suurelta osin Mercosurin viejien pääsyyn Euroopan maatalousmarkkinoille,

1.   korostaa, että Lissabonin sopimuksessa määritellään EU:n kauppapolitiikka erottamattomaksi ja olennaiseksi osaksi unionin ulkoista toimintaa ja että kauppapolitiikan rooli voi olla ratkaiseva ja myönteinen, kun luodaan vaurautta, parannetaan kansojen ja maiden välisiä taloudellisia ja poliittisia suhteita, varmistetaan rauha ja käsitellään kehitys- ja ympäristötavoitteita sekä sosiaalisia tavoitteita, ja että näiden politiikkojen on täydennettävä toisiaan vastavuoroisesti, jotta saavutetaan Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa vahvistetut tavoitteet; katsoo, että modernilla EU:n kauppapolitiikalla voi olla tärkeä rooli YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa ja ihmisoikeuksista, elintarviketurvasta ja ympäristön kestävyydestä annettujen kansainvälisten sitoumusten täyttämisessä;

2.   pitää myönteisenä sitä, että kauppasuhteista Latinalaisen Amerikan kumppaneiden kanssa on tullut ensisijainen painopistealue Euroopan unionille;

3.   korostaa, että kauppapolitiikka on Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan alueiden välisen strategisen kumppanuuden tavoitteiden saavuttamisen kannalta merkittävä väline; kannattaa tämän vuoksi Euroopan ja Latinalaisen Amerikan alueiden välisen kumppanuuden perustamista noudattaen Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaista regionalismin tavoitteet huomioivaa mallia;

4.   huomauttaa, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan syvemmän taloudellisen yhdentymisen tavoitteena on molempia osapuolia hyödyttävä tilanne; korostaa, että reilujen kauppasuhteiden tiivistämisellä olisi luotava uusia ja parempia työpaikkoja molemmille alueille ja sillä on tuettava tavoitteena olevia luonnonvaroja tehokkaasti hyödyntäviä ja entistä vihreämpiä talouksia; huomauttaa kuitenkin, että kasvava kauppa ei saisi johtaa metsien hävittämiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymiseen;

5.   kehottaa komissiota tukemaan aktiivisesti vapaakauppajärjestelmien ja kestävästi hallituilla luonnonvaroilla käytävän kaupan kehittämistä;

6.   pitää myönteisenä, että Madridin julistuksessa tunnustetaan nimenomaisesti valtioiden oikeus hallita ja säännellä luonnonvarojaan itsenäisesti, ja todetaan, että kestävyyttä koskevat kriteerit olisi otettava huomioon;

7.   painottaa, että kaikilla mailla on oikeus perustaa tarvittavat mekanismit elintarviketurvansa puolustamiseksi sekä pienten ja keskisuurten elintarviketuottajien toiminnan säilymisen ja kehityksen varmistamiseksi;

8.   katsoo, että jotta Latinalainen Amerikka voi hyötyä entistä enemmän kauppasuhteistaan ja jakaa kaupasta saadut hyödyt asianmukaisesti väestölle, hallitusten on kummallakin alueella otettava kyseiset hyödyt käyttöön parantaakseen sosiaalista hyvinvointia ja tuettava kauppapolitiikkaa toteuttamalla erityisesti sosiaalialaa ja verotusta koskevat asianmukaiset sisäiset ja rakenteelliset uudistukset ja parannettava ja tehostettava kauppaan liittyviä institutionaalisia valmiuksia;

9.   korostaa, että on tarpeellista edistää maakohtaisten täydentävien politiikkojen täytäntöönpanoa, jotta parannetaan kauppavaihdon mahdollisuuksia sidosryhmien keskuudessa erityisten kehitystavoitteiden mukaisesti; katsoo, että on olennaisen tärkeää käynnistää kauppaa tukeva apu ja tehostaa kauppaa kehityksen hyväksi;

10. pitää myönteisenä positiivista kehitystä useimmissa Latinalaisen Amerikan maissa, joissa uusi kauppaa ja luonnonvaroja koskeva politiikka, jota tuetaan sisäisin uudistuksin, on vähentänyt osaltaan köyhyyttä ja epätasa-arvoa, kuten niiden Gini-kertoimien tehostuminen on osoittanut ja katsoo, että nämä ovat esimerkkejä edellytyksistä, joiden vallitessa kauppapolitiikka saattaa vaikuttaa myönteisesti hyvinvoinnin oikeudenmukaisempaan jakautumiseen;

11. suhtautuu myönteisesti siihen, että Latinalaisessa Amerikassa tutkitaan uusia ja kunnianhimoisia taloudellisen yhteistyön muotoja, jotka liittyvät sosiaali- ja talouspolitiikkoihin; kehottaa komissiota tukemaan tällaisia etelä–etelä-yhdentymiseen liittyviä menettelyitä ja välttämään EU:n kauppasopimuksissa lausekkeita, jotka heikentäisivät kunkin yhdentymiseen tähtäävän lähestymistavan myönteisiä vaikutuksia;

12. korostaa, että on käytettävä varoja ja teknistä apua sellaisten ohjelmien määrittämiseksi ja rahoittamiseksi, jotka luovat paikallisia ja alueellisia tuotantomahdollisuuksia elintarviketurvan varmistamiseksi sekä mahdollistavat syrjäytyneille, sosioekonomisen asteikon alapäähän sijoittuville yhteisöille ja pk-yrityksille kestävän pääsyn markkinoille;

13. katsoo, että kauppaan liittyvä apu auttaisi tuottajia vähentämään liiketoimien kustannuksia, joita aiheutuu sääntelynormeista ja laatustandardeista, ja että olisi kehitettävä ohjelmia, joilla yrityksiä autetaan tarkastukseen, testaukseen ja viralliseen sertifiointiin liittyvissä ongelmissa;

14. korostaa, että on tärkeää asettaa EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisten sopimusten puitteissa tuotaville maataloustuotteille ympäristöä, jäljitettävyyttä ja elintarviketurvallisuutta koskevia vaatimuksia;

15. pitää erittäin tärkeänä, että Latinalainen Amerikka monipuolistaa entisestään kauppaansa, joka perustuu pääasiassa raaka-aineisiin, ja jatkaa siirtymistä kohti kestävää, tavaroiden ja palveluiden kauppaa, jonka lisäarvo on suurempi voidakseen kilpailla maailmanlaajuisesti; katsoo, että nykyisiin toimitusketjuihin ja työnjakoon liittyvässä kansainvälisessä kuljetustoiminnassa olisi otettava ympäristönäkökohdat huomioon;

16. kehottaa tiivistämään EU:n ja Latinalaisen Amerikan maiden yhteistyötä Madridin julistuksessa annettujen sitoumusten mukaisten ponnistelujen koordinoimiseksi, jotta saadaan pikaisesti tehtyä kunnianhimoinen, oikeudenmukainen ja kattava WTO-sopimus; korostaa, että avoimella ja oikeudenmukaisella sääntöihin perustuvalla monenvälisellä kauppajärjestelmällä tuetaan maailman talouksien toipumista talouskriisistä ja edistetään kasvua ja kehitystä poistamalla asteittain ja tasapainoisesti tulleja ja muita kuin tariffeihin perustuvia kaupan esteitä, mikäli se on asianmukaista ja sopusoinnussa kehitysmaiden erityis- ja poikkeuskohtelun periaatteiden kanssa, ja vähennetään samalla tehokkaasti köyhyyttä;

17. pahoittelee joidenkin Latinalaisen Amerikan maiden, erityisesti Argentiinan, rahoituskriisin aikana toteuttamia protektionistisia toimenpiteitä; kehottaa komissiota käsittelemään säännöllisesti markkinoille pääsyä koskevaa kysymystä Latinalaisen Amerikan maiden kanssa;

18. korostaa, että kaikkien kahdeksan YK:n vuosituhattavoitteen saavuttamisen olisi oltava ensisijainen tavoite nykyisissä kahden- ja monenvälisen kaupan neuvotteluissa; painottaa, että vuosituhannen kehitystavoitteita koskevien, Madridin julistuksessa uudistettujen sitoumusten täyttyminen ja maailman köyhyyden poistaminen edellyttävät sellaisia kaupankäynnin toimintaolosuhteita, joissa Latinalaisen Amerikan kehitysmaat todella pääsevät kehittyneiden maiden markkinoille ja voivat ylläpitää ja kehittää omaa kilpailukykyistä valmistus- ja jalostusteollisuutta, katsoo, että tällaisessa ympäristössä on sovellettava ympäristönsuojeluun ja sosiaalisiin oikeuksiin entistä tasa-arvoisempia kauppakäytäntöjä ja tehokkaita sääntöjä;

19. katsoo, että Euroopan unionin olisi tehtävä houkuttelevampia tarjouksia, joiden tarkoituksena on palvella sen kauppakumppaneiden taloudellista kehitystä koskevia etuja, jotta varmistetaan unionin läsnäolo alueella USA:n ja Kiinan ohella; katsoo, että tähän olisi sisällyttävä täydentäviä, esimerkiksi valmiuksien lisäämistä ja teknologian siirtoja koskevia tarjouksia; korostaa, että kumppaneita olisi myös kohdeltava kunnioittavasti ja osapuolten tarpeiden epäsymmetria olisi huomioitava;

20. toistaa, että on tärkeää sisällyttää ihmisoikeuslausekkeet sekä ympäristönormit ja sosiaaliset normit kaikkiin EU:n ja kolmansien maiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin, Latinalaisen Amerikan maat mukaan luettuina, jotta saadaan johdonmukaisesti toteutettua ulkoinen toiminta, jossa otetaan huomioon sekä EU:n taloudelliset edut että sen perusarvojen edistäminen;

21. korostaa, että koko arvoketjun positiivisen markkinakehityksen olisi nostettava tulot asianmukaisille tasoille ja että voittomarginaalien olisi hyödytettävä kaikkia arvoketjuun kuuluvia toimijoita;

22. katsoo, että on tarpeellista antaa kauppakumppanuudelle aidosti eurooppalainen ulottuvuus kasvattamalla Latinalaisen Amerikan maiden ja kaikkien muiden maiden välistä kauppavaihtoa, Keski- ja Itä-Euroopan maat mukaan luettuina; pitää tarpeellisena, että kauppavaihtoon otetaan mukaan entistä laajempi kirjo talouden aloja;

23. korostaa, että Latinalaisessa Amerikassa toimivien EU-alueen yritysten olisi toimittava rakentavasti noudattamalla eurooppalaisia ympäristönormeja, sosiaalisen suojelun normeja ja laadunhallinnan normeja ja maksamalla kunnollista palkkaa ja turvaamalla työpaikat;

24. on tietoinen siitä, että Latinalaisessa Amerikassa toimivissa yrityksissä on havaittu tapahtuneen rikkomuksia, kuten ympäristön pilaamista, työvoiman hyväksikäyttöä sekä vakavia ihmisoikeusloukkauksia; muistuttaa, että koko EU:n ja Latinalaisessa Amerikassa toimivien EU-alueen yritysten on toimittava yhteiskunnallis-ammatillisen ja ympäristöllisen käyttäytymisen mallina avoimissa ja ihmisoikeuksia kunnioittavissa puitteissa, joilla varmistetaan kaikkien toimijoiden suojelu; korostaa, että eurooppalaiset monikansalliset yritykset ovat merkittävä osa EU:n imagoa alueella ja niiden on edistettävä unionin arvoja yritysten sosiaalisen vastuun periaatteita kunnioittaen;

25. myöntää, että banaanien kauppaa koskevien WTO-sopimusten tekeminen päättää Latinalaisen Amerikan ja AKT-kumppanimaiden banaanintuottajien kanssa käydyn pitkäkestoisen kiistelyn, se voi helpottaa Dohan kierroksen neuvotteluiden edistämistä ja edistää sitä, että lukuisia Keski-Amerikan, Kolumbian ja Perun kanssa tehtäviä sopimuksia koskevat neuvottelut on saatu päätökseen; kehottaa kuitenkin ottamaan huomioon AKT-kumppaneille annetut sitoumukset ja EU:n tuottajien edut; kehottaa kiistojen välttämiseksi kohtelemaan oikeudenmukaisesti kaikkia kauppakumppaneita Latinalaisessa Amerikassa, mukaan luettuina ne, jotka eivät ole tehneet kauppasopimusta EU:n kanssa;

26. huomauttaa, että WTO:ssa tehdyillä sopimuksilla ja tietyillä Latinalaisen Amerikan maiden kanssa voimassa olevilla kahdenvälisillä sopimuksilla on vaikutuksia syrjäisimpien alueiden haavoittuviin talouksiin, koska niiden ja Latinalaisen Amerikan mantereen maatalousalat ovat samankaltaisia; tukee sen vuoksi lähestymistapaa, jonka mukaisesti EU:n ja Latinalaisen Amerikan kauppasuhteissa säilytetään syrjäisimpien alueiden strategiset ja perinteiset alat, niille myönnetään asianmukaisia korvauksia ja niihin kiinnitetään erityistä huomiota, jotta ei jätettäisi noudattamatta näitä alueita koskevia velvoitteita, jotka EU on hyväksynyt syrjäisimpiä alueita koskevassa eurooppalaisessa strategiassaan 2009;

27. korostaa, että kaikkien assosiaatiosopimusten täytäntöönpanossa on otettava huomioon asianomaisten ihmisten edut ja että parlamenttien on ratifioitava ne siten, että niiden kaikkia pilareita, eli poliittista vuoropuhelua, yhteistyötä ja kauppaa, kunnioitetaan;

28. panee merkille, että EU:n ja Keski-Amerikan maiden välistä assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut saatiin myönteiseen päätökseen, ja katsoo, että sopimuksen olisi ensimmäisenä esimerkkinä alueiden välisestä sopimuksesta edistettävä asianmukaisin tukitoimin vaurauden lisäämisen ohella myös Keski-Amerikan maiden tiiviimpää yhdentymistä; panee merkille Panaman päätöksen käynnistää menettely Keski-Amerikan taloudellisen yhdentymisen järjestelmään liittymisestä;

29. panee merkille, että neuvottelut EU:n sekä Kolumbian ja Perun välisestä useamman osapuolen kauppasopimuksesta on saatu myönteiseen päätökseen; panee merkille, että Bolivia on päättänyt peruuttaa monenkeskistä kauppasopimusta koskevan kanteensa, jonka se on nostanut Andien yhteisön tuomioistuimessa; kehottaa sen vuoksi asianomaisia osapuolia siirtymään kohti tulevaa assosiaatiosopimusta, josta neuvotellaan kaikkien Andien yhteisön maiden kanssa;

30. kannattaa, että EU:n ja Mercosurin assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut aloitetaan uudelleen – ottaen huomioon, että tämänkaltainen assosiaatiosopimus, joka on erittäin tärkeä ja vaikuttaa 700 miljoonaan ihmiseen, olisi nopeasti tehtynä maailman kunnianhimoisin kahden alueen välinen sopimus – ja korostaa sen vuoksi, että Euroopan parlamentin on oltava tiiviisti mukana neuvotteluiden kaikissa vaiheissa; on tietoinen, että maatalouskysymykset ovat todennäköisesti neuvotteluiden hankalimpia aiheita; korostaa, että kummankin osapuolen kannalta tasapainoinen tulos on saavutettava loppujen lopuksi niin, että varmistetaan, että neuvotteluissa otetaan täysin huomioon viimeaikaiset tapahtumat maailmantaloudessa, globaalit ympäristöhaasteet, kuten ilmastonmuutos, ja Euroopan parlamentin esittämät vaatimukset ja huolenaiheet;

31. kehottaa komissiota ottamaan parlamentin tiiviisti mukaan neuvotteluihin, jotka liittyvät Chilen ja Meksikon kanssa tehtyjen sopimusten välttämättömään päivittämiseen;

32. korostaa, että EU–Mercosur-assosiaatiosopimuksen neuvotteluvaltuudet laadittiin ennen vuosien 2004 ja 2007 liittymisiä; kehottaa sen vuoksi komissiota keskeyttämään neuvottelut Mercosurin kanssa, kunnes neuvosto myöntää uudet neuvotteluvaltuudet, joissa otetaan täysimääräisesti huomioon uusien jäsenvaltioiden edut;

33. tukee päättäväisesti Meksikon ja EU:n strategisen kumppanuuden yhteistä täytäntöönpanosuunnitelmaa ja neuvotteluita, joiden tarkoituksena on uudistaa kunnianhimoisesti kauppasuhteita ja hyödyntää kokonaisuudessaan EU:n ja Meksikon assosiaatiosopimusta, jonka voimaantulon jälkeen kauppavirtoja on voitu kasvattaa 122 prosentilla;

34. tukee päättäväisesti Chilen ja EU:n kehitys- ja innovaatioassosiaation etenemissuunnitelmaa ja työohjelmaa sekä sitä, että syvennetään assosiaatiosopimuksen mukaista tavaroiden ja palveluiden alan kauppaa, koska sopimus on mahdollistanut sen, että vuodesta 2003 alkaen EU:n ja Chilen välinen kauppa on yli kaksinkertaistunut;

35. korostaa, että Mercosurin kanssa tehtävän sopimuksen vaikutuksista Eurooppaan on tehtävä ennakkotutkimus, koska naudanlihan tuonnin ennakoidaan kasvavan 70 prosenttia ja siipikarjan lihan 25 prosenttia, mikä johtuu alhaisemmista tuotantokustannuksista, koska terveys-, ympäristö- ja sosiaalinormit ovat väljempiä;

36. kehottaa komissiota ja sen latinalaisamerikkalaisia kumppaneita ottamaan kansalaisyhteiskunnan edustajat mukaan arvioimaan kauppasopimuksiin sisältyvien työ-, ihmisoikeus- ja ympäristönormien noudattamista ja edistämään assosiaatiosopimusten mukaisen, kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän säännöllisen vuoropuhelun järjestämistä;

37. on syvästi huolestunut Argentiinan viranomaisten viime aikoina toteuttamista rajoittavista toimenpiteistä, jotka koskevat elintarvikkeita, joita tuodaan kolmansista maista, Euroopan unioni mukaan luettuna; pitää näitä toimenpiteitä todellisina, tullien ulkopuolisina kaupan esteinä, jotka eivät ole WTO:n velvoitteiden mukaisia; kehottaa tämän vuoksi Argentiinan viranomaisia poistamaan tämän elintarvikkeita koskevan laittoman rasitteen, joka voisi olla huono merkki ja vakava este parhaillaan käytäville EU–Mercosur-neuvotteluille;

38. kehottaa komissiota tekemään kauppaneuvotteluista entistä avoimempia antamalla tärkeät asiakirjat ja sopimusluonnokset aikaisessa vaiheessa kaikille työmarkkinaosapuolille aloilla, joihin kauppasopimusten tulos mahdollisesti vaikuttaa, ja soveltamaan samalla standardimenettelyitä luottamuksellisiin asiakirjoihin sekä perustamaan jatkuvan ja virallisen menettelyn osapuolten kuulemiseksi;

39. katsoo, että Etelä-Amerikan kansakuntien unionilla (UNASUR) on tärkeä rooli;

40. kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta tehdä näiden kahden mantereen välistä tiivistä yhteistyötä Latinalaisen Amerikan uuden rautatieverkoston kehittämiseksi;

41. panee merkille päätöksen Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden välisen yhteisön (CELAC) perustamisesta; korostaa, että alueellinen yhdentyminen on olennainen prosessi, jolla autetaan Latinalaista Amerikkaa mukautumaan uusiin maailmanlaajuisiin haasteisiin;

42. katsoo, että kauppaa, energiaa ja ilmastonmuutosta koskevien puiteohjelmien olisi oltava toisiaan tukevia;

43. kehottaa komissiota tukemaan kumppaneitaan Latinalaisessa Amerikassa kilpailukykyisten ja lisäarvoa tuottavien tuotantolaitosten perustamisessa; ehdottaa perustamaan sekä Latinalaisen Amerikan alueille että kaikkialle EU:n jäsenvaltioihin kaupan alan oppilaitoksia, joiden tavoitteena on lisätä pk-yritysten valmiuksia järjestämällä koulutustilaisuuksia kumppanialueen kanssa käytävän maataloustuotteiden, tavaroiden ja palveluiden kaupan ehdoista;

44. kehottaa Latinalaisen Amerikan maita ryhtymään vilpittömiin ponnisteluihin ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja erityisesti metsien katoamisen pysäyttämiseksi;

45. rohkaisee EU:ta tukemaan Euroopan ja Latinalaisen Amerikan eri maissa järjestettäviä EU:n ja Latinalaisen Amerikan messuja, jotta saataisiin aikaan foorumi erityisesti pk-yritysten kontakteja ja kumppanuussopimuksia varten;

46. katsoo, että yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) seuraavassa uudistuksessa siitä on tehtävä tehokkaampi ja vakaampi, jotta varmistetaan, että Latinalaisen Amerikan tuottajat hyötyvät tämän etuuskohteluun perustuvan järjestelmän eduista; katsoo, että kauppasopimusneuvotteluissa sellaisten maiden kanssa, jotka jo hyötyvät GSP+-järjestelmästä, olisi noudatettava vastaavuutta, jossa otetaan huomioon laajassa mielessä GSP+-järjestelmän mukainen etuuskohtelun taso; korostaa, että kaikki maat voivat vapaasti jäädä neuvotteluiden ulkopuolelle ja siksi hyötyä edelleen GSP+-järjestelmästä niin kauan kuin ne täyttävät asiaa koskevat ehdot;

47. panee merkille EU:n ehdottaman uuden Latinalaisen Amerikan investointivälineen perustamisen, jonka tärkeimpänä tavoitteena olisi oltava se, että käynnistetään rahoitushankkeita ja monipuolistetaan siten uusia Latinalaiseen Amerikkaan kohdistuvia sijoituksia, joilla tuetaan eniten apua tarvitsevien alojen kehitystä ja joita ovat esimerkiksi toimivat joukkoliikenteen ja liikkuvuuden järjestelmät, energiansäästö, uusiutuvat energiat, koulutus ja tutkimus;

48. suhtautuu myönteisesti päätökseen perustaa EU–LAC-säätiö, joka on myös kaupallisella tasolla hyödyllinen alueiden välisen kumppanuuden vahvistamisen, sen näkyvyyden lisäämisen ja kaikkien sen mahdollisuuksien levittämisen kannalta;

49. katsoo, että kauppasopimusten sanamuodoilla investointien suojasta on edistettävä investointien kehittämisen oikeusvarmuutta rajoittamatta hallitusten toimintamahdollisuuksia, jotta ne voivat huolehtia kansalaistensa ympäristö- ja terveystarpeista sekä sosiaalisista tarpeista;

50. tunnustaa Ecuadorin ulkomaanvelkaa koskevan, kansainvälisen komission tekemän tilintarkastuksen merkityksen ja rohkaisee muita maita ryhtymään vastaaviin toimiin; kehottaa komissiota ja neuvostoa nopeuttamaan joidenkin Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden ulkomaanvelkaa koskevien ongelmien ratkaisemista sekä kahdenvälisesti että kansainvälisissä rahoituslaitoksissa;

51. kehottaa Euroopan unionia tukemaan uutta käsitettä, jonka mukaisesti ympäristönsuojelua tuetaan korvaamalla kaupasta mahdollisesti saatavien tulojen menetys, ja osarahoittamaan Ecuadorin hallituksen ehdottamaa, YK:n kehitysohjelman alaisuuteen perustettavaa Yasuni–ITT-rahastoa, josta on tarkoitus maksaa Ecuadorin kansalle korvausta siitä, että he pidättäytyvät ottamasta talteen öljyä Yasunin kansallispuiston alueella sijaitsevilta öljykentiltä;

52. toistaa, että EU:n olisi tuettava aktiivisesti ja konkreettisesti niitä kehitysmaita, jotka hyödyntävät TRIPS-sopimuksen niin kutsuttuja joustovälineitä pystyäkseen hankkimaan kohtuuhintaisia lääkkeitä kansanterveysalan ohjelmiensa puitteissa;

53. kehottaa komissiota panemaan EU:n uudessa kauppapolitiikassa täytäntöön tässä mietinnössä esitetyt suositukset, erityisesti EU:n ja LAC:n välisen kaupan tulevaisuutta koskevat suositukset;

54. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 126. (2) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (3) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261. (4) EUVL C 296 E, 6.12.2006, s. 123. (5) EUVL C 308 E, 16.12.2006, s. 182. (6) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 291. (7) EUVL C 175 E, 10.7.2008. (8) EUVL C 297 E, 20.11.2008, s. 193. (9) EUVL C 259 E, 29.10.2008, s. 64. (10) EUVL C 259 E, 29.10.2009, s. 77. (11) EUVL C 279 E, 19.11.2009, s. 5. (12) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0141. (13) Hyväksytyt tekstit, P7­_TA(2010)0089. (14)    EUVL C 285 E, 26.11.2009, s. 126. (15)    EUVL L 211, 6.8.2008, s. 1. (16)    "The Future of the WTO - Addressing Institutional Challenges in the New Millennium", neuvottelukunnan raportti pääjohtaja Supachai Panitchpakdille (WTO, tammikuu 2005). (17)    UNFCCC:n päätösluonnos -/CP.15, Kööpenhaminan sitoumus, FCCC/CP/L.7.

Lissabonin sopimuksessa määritellään EU:n kauppapolitiikka erottamattomaksi osaksi unionin ulkoista toimintaa, ja siksi kauppapolitiikassa on otettava huomioon kehitys-, ympäristö- ja sosiaaliset tavoitteet ja sillä on myötävaikutettava myös muiden Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Esittelijä on vakuuttunut, että modernilla EU:n kauppapolitiikalla on tärkeä rooli YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa ja ihmisoikeuksista, elintarviketurvasta ja ympäristön kestävyydestä annettujen kansainvälisten sitoumusten täyttämisessä.

Kun komissio on nyt laatimassa uutta tiedonantoa EU:n tulevasta kauppapolitiikasta, esittelijä haluaa antaa panoksensa prosessiin EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden kauppasuhteiden erityisnäkökulmasta.

Latinalaisessa Amerikassa on tapahtunut merkittävää sosiaalista ja kulttuurista kehitystä, jota EU pitää myönteisenä ja tukee, ja tämän seurauksena Latinalaisen Amerikan talous on ottamassa todella suuren kehitysaskeleen. Myös Latinalaisen Amerikan maiden itseluottamus on kasvanut. Ne haluavat aivan oikeutetusti saada täysipainoisen kumppanuusaseman kansainvälisessä yhteisössä.

Esittelijä on vakuuttunut, että EU:lla on tilaisuus ottaa merkittävä rooli Latinalaisessa Amerikassa, mutta se saattaa myös jäädä paitsi tästä tilaisuudesta, mikäli se ei kykene mukauttamaan tarjoamiansa kauppasuhteita nykyajan haasteisiin. Jotta EU menestyisi kilpailussa Latinalaisen Amerikan markkinoista Yhdysvaltoja, Kiinaa ja muita toimijoita vastaan, se ei saisi tarjota tukahduttavia tai riippuvuutta luovia sopimuksia, vaan sen sijaan sen tulisi tehdä houkuttelevampia tarjouksia, joiden tarkoituksena on edistää sen kauppakumppaneiden taloudellista kehitystä. Niihin tulisi sisältyä markkinavalmiuksien lisääminen ja teknologian siirto, mutta kumppaneita olisi myös kohdeltava kunnioittavasti.

EU:n ja Latinalaisen Amerikan kauppasuhteet

Latinalaisessa Amerikassa on meneillään mittava kansainvälisten suhteiden monipuolistaminen. EU:n latinalais-amerikkalaiset kauppakumppanit haluavat yleisesti vähentää taloudellista riippuvuuttaan Yhdysvalloista. Latinalainen Amerikka käyttää tästä usein nimitystä "toinen itsenäistyminen" ja luo aktiivisesti kontakteja Aasian ja Tyynenmeren alueeseen, laajentaa suhteitaan Afrikkaan ja tarjoaa Euroopalle suhteiden syventämistä.

Latinalaisen Amerikan kauppasuhteiden uudelle mallille on tunnusomaista pyrkimys suurempaan taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen niin kansainvälisesti kuin sisäisesti. Alue kärsi valtavasti kylmän sodan aikana, kun sinne luotiin vahvan ulkoisen vaikuttamisen avulla autoritaarisesti johdettuja järjestelmiä, joissa muutamat harvat kahmivat alueen rikkaudet omiin taskuihinsa.

Tästä ulkoisesta vaikuttamisesta aiheutui sosioekonomisia ongelmia, joiden kanssa jotkut maat kamppailevat vielä nykyäänkin. Viimeisten 20 vuoden kuluessa Latinalainen Amerikka on edistynyt merkittävästi maidensa demokratian palauttamisessa. Tähän prosessiin kuuluu vapaiden ja rehellisten parlamenttivaalien järjestäminen, mutta myös puuttuminen yhteiskuntien varallisuuden epäoikeudenmukaiseen jakautumiseen. Useissa maissa on otettu jälkeen käyttöön julkinen budjetti, josta investoidaan koulutukseen, terveydenhoitoon, julkisiin palveluihin ja infrastruktuuriin.

Euroopan unioni on pitänyt Latinalaisen Amerikan kehitystä tervetulleena ja tukenut sitä. EU:n ja Latinalaisen Amerikan tulevissa kauppasuhteissa olisi kehitettävä keinot tällä tiellä jatkamiseksi. Olisi annettava tunnustusta niille, jotka työskentelevät uutterasti työ- ja ihmisoikeuksien parantamiseksi ja ympäristön ja ilmaston suojelemiseksi. Tämä on EU:n GSP plus -aloitteen henki.

Esittelijä pelkää kuitenkin, että komissio on vesittämässä tätä lähestymistapaa, kun se tarjoaa entistä parempia kauppaetuuksia Kolumbialle, jonka hallitus suvaitsee ammattiyhdistys- ja ihmisoikeusaktivistien vainoamista.

Yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP) on auttanut monia maita monipuolistamaan vientitarjontaansa. Järjestelmää olisi uudistettava, jotta siitä tulisi tehokkaampi ja jotta varmistettaisiin, että Latinalainen Amerikka hyötyy tämän etuuskohteluun perustuvan järjestelmän eduista.

Vaikka Latinalaisessa Amerikassa on valtavasti potentiaalia, vain jotkut EU:n jäsenvaltiot ovat edelleen kiinnostuneita alueiden välisten suhteiden kehittämisestä. Asialistaa ajavat erityisesti Espanja ja Portugali; niiden ohella Ranska, Saksa, Italia, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat EU:n alueella pääasiallisia kauppakumppaneita. Varsinkin 12 uusinta EU-maata ovat aliedustettuina alueiden välisissä suhteissa. Tarvitaan lisätoimia, jotta suhteille saadaan todellinen unionin ulottuvuus.

Kun laajennetaan kauppasuhteiden maantieteellistä soveltamisalaa, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen mailla voisi olla Keski- ja Etelä-Euroopan maiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä vauhdittava vaikutus.

EU:lla on vain viisi kauppavaihdoltaan merkittävää kauppakumppania Latinalaisen Amerikan alueella, eli Brasilia, Meksiko, Argentiina, Chile ja Kolumbia. On tehtävä vielä paljon, jotta muut LAC-taloudet voisivat hyötyä enemmän Euroopan kanssa käytävästä kaupasta.

EU:n ja LAC:n Limassa 2008 pidetyssä huippukokouksessa määriteltiin alueiden strategisen kumppanuuden tärkeimmät toimintalinjat. Tavoitteena oli luoda Euroopan unionin ja LAC:n yhdentyvien alueryhmittymien välisten assosiaatiosopimusten verkosto. EU:n ja LAC-maiden Madridissa toukokuussa 2010 pidetyssä huippukokouksessa otettiin askel eteenpäin tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Rahavirrat, erityisesti suorat ulkomaiset investoinnit, ovat nykyään tärkein tekijä alueiden välisissä taloussuhteissa, kun taas LAC-maiden ja EU:n välinen kauppa on kärsinyt konkreettisemmin kansainvälisen talouskriisin kielteisistä vaikutuksista.

Kriisin seurauksena supistuneen kaupan ohella alueiden väliset kauppasuhteet ovat viimeisten 20 vuoden ajan olleet suhteellisen laimeita. EU:n ja LAC:n välinen kauppa kehittyy itse asiassa hitaammin kuin kauppa, jota osapuolet käyvät maailman muiden alueiden kanssa.

EU:n ja LAC:n kaupan suhteellinen vähentyminen johtuu muun muassa siitä, että Aasian maiden osuus LAC:n kanssa käytävästä kaupasta lisääntyy, vaikkakin EU on edelleen Latinalaisen Amerikan toiseksi tärkein kauppakumppani. Vaikka EU:n ja Meksikon ja Chilen väliset assosiaatiosopimukset ovat johtaneet kaupan määrän huomattavaan kasvuun, Meksikon EU:n kanssa käymä kauppa on edelleen marginaalista verrattuna sen Yhdysvaltojen kanssa käymän kaupan määrään.

EU:n ja LAC:n välinen kauppa on epäsuhtainen kummankin alueen viemien tuotetyyppien osalta. Nykyisistä kauppasuhteista hyötyy vain rajallinen määrä talouden aloja. Kummankin osapuolen on monipuolistettava kaupasta hyötyviä talouden toimialoja. EU:n LAC-maihin viemistä tuotteista suurin osa on nykyään teollisuustuotteita (yli 85 %), kun taas LAC-maiden EU:hun suuntautuvasta viennistä yli 40 % on perushyödykkeitä. Näistä erityisesti sokeri ja banaani ovat edelleen erittäin arkaluonteisia aiheita.

Kun EU ja Latinalaisen Amerikan maat allekirjoittivat WTO:n puitteissa joulukuussa 2009 sopimuksen, sitä pidettiin ensin ratkaisuna 15 vuotta jatkuneisiin kiistoihin banaanikauppaa koskevasta EU:n kauppajärjestelmästä, mutta nyt WTO-sopimusten ja Kolumbian, Perun ja Keski-Amerikan kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten eroavaisuudet sekä Karibian alueen AKT-kumppaneille annetut sitoumukset aiheuttavat uusia kiistoja.

Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden VI huippukokous (Madrid, 18. toukokuuta 2010)

Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtion- ja hallitusten päämiehet korostivat loppujulkilausumassaan pyrkivänsä määrätietoisesti suosimaan avointa ja syrjimätöntä, sääntöihin perustuvaa monenvälistä kauppajärjestelmää ja kunnioittamaan täysin sen periaatteita. Ne vahvistivat monenvälisen kauppajärjestelmän edistävän talouskriisistä toipumista sekä kasvua ja kehitystä sopusoinnussa kehitysmaiden erityis- ja poikkeuskohtelun periaatteiden kanssa.

Julkilausumassa ilmaistiin tyytyväisyys EU:n ja Keski-Amerikan välisten assosiaatiosopimusneuvottelujen loppuun saattamisesta. Parlamenttien tehtävänä on päättää, onko neuvottelijoiden aikaansaama sopimus kunkin maan kansalaisten etujen mukaista. Esittelijä on ehdottomasti sitä mieltä, että sopimus on sekasopimus, johon tarvitaan Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien ratifiointi.

Julkilausumassa ilmaisiin tyytyväisyys myös EU:n ja Kolumbian sekä Perun monenvälisen kauppasopimuksen neuvottelujen loppuun saattamisesta, mutta siinä huomautettiin, että Bolivia oli pannut merkille sopimuksen ja nostanut kanteen Andien yhteisön tuomioistuimessa. Esittelijä yhtyy edellä mainitsemiensa ihmisoikeushuolenaiheiden ohella Bolivian hallituksen pelkoon siitä, että sopimus voi haitata alueellista yhdentymisprosessia. Esittelijä on ehdottomasti sitä mieltä, että sopimus on sekasopimus, johon tarvitaan myös Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien ratifiointi.

Julkilausumassa muistutettiin myös, että on tärkeää käynnistää uudelleen EU–Mercosur-neuvottelut. Tehtävä on vaikea, ja Euroopan parlamentin olisi voitava osallistua aktiivisesti kaikkiin neuvotteluvaiheisiin. Esittelijä katsoo, että komission neuvotteluvaltuudet olisi päivitettävä niin, että huomioidaan täysimääräisesti maailmantalouden viimeaikaiset tapahtumat sekä parlamentin esittämät huolenaiheet ja vaatimukset.

Julkilausumassa pidettiin myös myönteisenä päätöstä Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden välisen yhteisön (CELAC ) perustamisesta. Esittelijä katsoo, että CELACin perustaminen on tulevien mahdollisuuksien valossa erittäin tärkeä askel. Toinen tärkeä hanke on Etelä-Amerikan kansakuntien unioni (UNASUR).

Kauppa, kasvu ja kehitys

Kaupan yhdentyminen alueellisella tasolla ja usein jopa kokonaisen maan tasolla on perusedellytys todelliselle maailmanlaajuisiin markkinajärjestelmiin liittymiselle, jonka avulla luodaan kestävää kasvua ja edistetään kehitystä. EU:n ja Latinalaisen Amerikan syvemmän taloudellisen yhdentymisen tavoitteeksi on asetettava molempia osapuolia hyödyttävä tilanne.

On EU:n talouden etujen mukaista parantaa Latinalaisen Amerikan markkinoiden vastaanottokykyä. Köyhtynyt väestö ei pysty ostamaan korkealaatuisia eurooppalaisia tuotteita. Sen vuoksi useimpien EU-alueen yritysten edun mukaista on kasvattaa palkkoja ja ostovoimaa Latinalaisessa Amerikassa. Nykyään kolmasosa Latinalaisen Amerikan väestöstä on köyhiä. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouskomission (ECLAC) ja Unicefin mukaan lähes 63 % Latinalaisen Amerikan lapsista ja nuorista elää köyhyydessä.

Kauppa ja sijoitukset hyödyttävät eniten maita, joissa on maailmanmarkkinoista hyötymisen edellyttämiä taloudellisia toimijoita, toimielimiä ja toimintatapoja. Olemassa olevat toimintatavat ja sosioekonomiset edellytykset ovat avainasemassa mietittäessä, miten kaupan alan integraatio vaikuttaa köyhyyteen. Erityisesti finanssipolitiikka, pienten yritysten olemassa oleva toimintaympäristö ja kotimainen kilpailu vaikuttavat kaupan vaikutuksiin, kuten myös infrastruktuurin kehitystaso sekä välikäsien saamien voittojen pienentäminen tuottajien hyväksi. Esittelijä kannattaa ehdottomasti oikeudenmukaisen kaupan toimintaedellytysten parantamista.

On tärkeää edistää maakohtaisia täydentäviä toimia, joilla parannetaan kaupan avoimuuteen liittyviä mahdollisuuksia kaupan eri osapuolten osalta. Näitä osapuolia ovat esimerkiksi kansallisen tai sitä alemman tason ja yksityisen sektorin päätöksentekijät, ammattiyhdistykset ja muut kansalaisyhteiskunnan järjestöt sekä yliopistomaailma.

On käytettävä varoja ja teknistä apua sellaisten ohjelmien määrittämiseksi ja rahoittamiseksi, jotka luovat paikallisia ja alueellisia tuotantomahdollisuuksia sekä mahdollistavat syrjäytyneille yhteisöille ja pk-yrityksille kestävän pääsyn maailmanmarkkinoille.

Nykyisten tuotanto-olojen takia Latinalaisen Amerikan köyhät maanviljelijät, käsityöläiset ja pienet tuottajat eivät pysty hyödyntämään vapaakaupan antamia mahdollisuuksia.

Kauppaan liittyvä apu voisi auttaa pieniä tuottajia vähentämään liiketoimien kustannuksia, joita aiheutuu sääntelystä ja laatunormeista. Olisi kehitettävä ohjelmia, joilla autetaan yrityksiä tarkastukseen, testaukseen ja viralliseen sertifiointiin liittyvissä ongelmissa.

Vaikka Latinalaisella Amerikalla on paljon luonnonvaroja, se ei ole pystynyt kasvattamaan osuuttaan kansainvälisestä kaupasta, vaan on häviämässä dynaamisille Aasian talouksille.

Madridin julkilausumassa tunnustetaan valtioiden oikeus hallita ja säännellä luonnonvarojaan itsenäisesti. Brasilia, Ecuador ja Bolivia, joissa uusi kauppaa ja luonnonvaroja koskeva politiikka on ilmeisesti vähentänyt osaltaan epätasa-arvoa, ovat esimerkkejä edellytyksistä, joiden vallitessa kaupan uudistukset saattavat vaikuttaa myönteisesti hyvinvoinnin oikeudenmukaisempaan jakautumiseen. Kauppaa tukevan avun käynnistäminen ja kaupan vapauttaminen kehityksen hyväksi ovat ratkaisevan tärkeitä Latinalaiselle Amerikalle.

.