varhaisoppimisesta Euroopan unionissa

(2010/2159(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 artiklan,

–   ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja erityisesti sen 3, 18 ja 29 artiklan,

–   ottaa huomioon vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 2006/1720/EY(1),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle" (KOM(2011)0066),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuudesta ja tasapuolisuudesta (KOM(2006)0481),

–   ottaa huomioon 20. tammikuuta 2010 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon pienten lasten hoidosta ja koulutuksesta(2),

–   ottaa huomioon 11. toukokuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät koulutuksen sosiaalisesta ulottuvuudesta(3),

–   ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät maahanmuuttajataustaisten lasten koulutuksesta(4),

–   ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020)(5),

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 21. marraskuuta 2008 antamat päätelmät "Nuorten valmistaminen 2000-lukuun: koulualan eurooppalainen yhteistyöohjelma"(6),

–   ottaa huomioon Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman opettajankoulutuksen laadun parantamisesta(7),

–   ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman monikielisyydestä: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus"(8),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A7-0099/2011),

A. ottaa huomioon, että lasten varhaisoppiminen luo perustan menestyksekkäälle elinikäiselle oppimiselle, joka on keskeistä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi,

B.  ottaa huomioon, että aivan pienet lapset ovat erityisen tiedonhaluisia, oppimiskykyisiä ja vastaanottavaisia ja että tuolloin kehittyvät tärkeät taidot, kuten kielelliset ja ilmaisutaidot, sekä sosiaaliset taidot; katsoo, että tässä iässä luodaan perusta tulevalle koulumenestykselle ja ammatilliselle uralle,

C. toteaa, että varhaiskasvatus on järjestetty eri puolilla EU:ta eri tavoin ja että "laadulla" on useita määritelmiä, joihin heijastuvat voimakkaasti jäsenvaltioiden ja alueiden kulttuuriset arvot ja niiden tulkinta "lapsuudesta",

D. ottaa huomioon, että köyhyyden ja vähäosaisuuden ja heikon koulumenestyksen välillä on selvä yhteys, ja että tällaisen taustan omaavien perheiden on osoitettu hyötyvän eniten varhaiskasvatuspalveluista, toteaa, että vähäosaiset ryhmät käyttävät varhaiskasvatuspalveluja todennäköisesti muita vähemmän saatavuuteen ja kustannuksiin liittyvistä syistä,

E.  ottaa huomioon, että varhaiskasvatukseen kiinnitetään yleensä vähemmän huomiota ja siihen panostetaan vähemmän kuin muuhun koulutukseen, vaikka on selvää näyttöä siitä, että siihen panostaminen kannattaa,

F.  huomauttaa, että varhaiskasvatuksen tavoitteet ovat usein liian työmarkkinakeskeisiä, sillä niissä painotetaan liikaa tarvetta lisätä työssäkäyvien naisten määrää ja liian vähän lapsen tarpeita ja etua,

G. toteaa, että monissa kotitalouksissa on hyvin vaikea yhdistää perhevelvollisuudet ja työssäkäynti erityisesti nykyisillä muuttuvilla työmarkkinoilla, joilla työntekijät joutuvat esimerkiksi noudattamaan epätyypillisiä ja joustavia työaikamalleja ja joilla epävarmojen työsuhteiden osuus on kasvanut,

H. ottaa huomioon, että vanhempien ja lasten hyvinvoinnin ja pikkulapsille tarkoitettujen palvelujen määrällisen ja laadullisen tarjonnan välillä on selkeä yhteys,

I.   toteaa, että lastenhoito on perinteisesti nähty naiselle luonnostaan kuuluvana tehtävänä, minkä vuoksi naiset ovat yliedustettuina varhaiskasvatustyössä,

J.   huomauttaa, että varhaiskasvattajien pätevyys vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden ja erityyppisten palveluntarjoajien välillä ja että useimmissa jäsenvaltioissa esiopetuksen järjestäjien ei ole pakko palkata työntekijöitä, joilla on tietty pätevyys,

K. ottaa huomioon, että EU:n tasolla pienten lasten kasvatuksesta on tehty vain vähän tutkimuksia, joita voitaisiin käyttää tukena EU:n laajuisen varhaiskasvatuspolitiikan kehittämisessä ja harjoittamisessa,

Lapsikeskeinen näkökulma

1.  pitää myönteisinä Barcelonan Eurooppa-neuvoston päätelmissä asetettuja tavoitteita, joiden mukaan jäsenvaltioiden olisi tarjottava lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista; katsoo kuitenkin, että neuvoston ja komission on tarkistettava ja päivitettävä näitä tavoitteita asettamalla lapsen tarpeet ja etu varhaiskasvatuspolitiikan keskiöön;

2.  myöntää, että Eurooppa 2020 -strategia, jolla pyritään luomaan osallistava yhteiskunta nostamalla työllisyysastetta, pienentämällä koulunkäynnin keskeyttäneiden osuutta ja vähentämällä köyhyyttä, ei voi onnistua tavoitteissaan, jolleivät kaikki lapset saa hyviä lähtökohtia elämässään;

3.  panee merkille, että varhaislapsuus on ratkaisevan tärkeää aikaa kognitiiviselle, sensoriselle ja motoriselle kehitykselle sekä tunne-elämän ja persoonallisuuden kehitykselle ja kielen omaksumiselle ja että se luo perustan myös elinikäiselle oppimiselle; toteaa, että varhaiskasvatuksella tuetaan lasten mielen ja ruumiin terveyden kehitystä ja annetaan heille mahdollisuus tulla tasapainoisemmiksi ihmisiksi; suosittaa sen vuoksi, että jäsenvaltiot harkitsisivat koulun aloittamista edeltävän esikouluvuoden säätämistä pakolliseksi;

4.  korostaa, että varhain omaksutuilla terveellisillä elintavoilla, kuten terveellisillä ruokailutottumuksilla ja tarkoituksenmukaisella ja tasapainoisella liikunnalla, voi olla suuri vaikutus ruumiilliseen ja henkiseen kehitykseen ja ne voivat olla elinikäisen terveyden kannalta ratkaiseva tekijä; pitää huolestuttavana, että lapset omistautuvat liian varhain liian intensiivisesti tietyille urheilulajeille, joissa tärkeintä ovat hyvät tulokset;

5.  korostaa jälleen esikouluiässä tapahtuvan oppimisen yleistä merkitystä ja erityisesti sen merkitystä kielitaidolle, monikielisyydelle ja kielten moninaisuudelle;

6.  kannattaa innovatiivisten pedagogisten mallien soveltamista ja tukemista kieltenopetuksessa ja varsinkin monikielisissä päiväkodeissa ja esikouluissa, joilla on tarkoitus toteuttaa vuoden 2002 Barcelonan tavoitteet, joihin kuuluvat alueellisten ja vähemmistökielten sekä naapurialueiden kielten oppiminen;

7.  kiinnittää huomiota tarpeeseen lisätä kasvatuspalveluja (iltapäivähoitopaikkoja), joissa lapsista huolehditaan esikouluopetuksen jälkeen, sekä optimoida tällaiset palvelut;

8.  korostaa, että koulutuksen ja kasvatuksen lisäksi kaikilla lapsilla on oikeus lepoon, vapaa-aikaan ja leikkiin;

Varhaiskasvatuksen järjestäminen kaikille

9.  panee merkille, että 12. toukokuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien mukaan koulutukseen liittyvää eriarvoisuutta olisi purettava tarjoamalla laadukasta varhaiskasvatusta ja kohdennettua tukea ja tukemalla osallistavaa koulutusta;

10. myöntää, että vaikka vähäosaiset yhteiskuntaryhmät voivat hyötyä lisäavusta, varhaiskasvatusta olisi mieluiten järjestettävä kaikille vanhemmille ja lapsille taustasta tai varallisuudesta riippumatta;

11. korostaa, että vammaisten lasten olisi mahdollisuuksien mukaan saatava valtavirran varhaiskasvatuspalveluja ja että heille olisi tarvittaessa tarjottava asiantuntijoiden lisäapua;

12. kehottaa jäsenvaltioita panemaan YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen pikaisesti täytäntöön;

13. painottaa, että jäsenvaltioiden olisi huolehdittava esikouluikäisille tarkoitetuista monipuolisista pedagogisista malleista esikoulujen opetusohjelmassa ja niihin liittyvästä käytännön toteutuksesta;

Vanhempien panos

14. korostaa, että äideillä ja isillä on samanarvoisten kumppanien rooli varhaiskasvatuksessa; katsoo, että varhaiskasvatuspalvelujen olisi oltava täysin osallistavia ja niihin olisi otettava mukaan kaikki työntekijät, vanhemmat ja mahdollisuuksien mukaan myös itse lapset;

15. korostaa, että riittävän pitkät äitiys- ja isyysvapaat sekä toimiva ja joustava työmarkkinapolitiikka ovat olennainen osa tehokasta varhaiskasvatuspolitiikkaa;

16. kannustaa jäsenvaltioita panostamaan vanhempien erityiskoulutusohjelmiin ja tarvittaessa tarjoamaan muunlaista tukea, kuten kotikäytinpalveluja, vanhemmille, jotka tarvitsevat lisäapua; katsoo, että lisäksi vanhemmille olisi tarjottava päiväkodeissa helposti käytettävissä olevia ilmaisia neuvontapalveluja;

17. korostaa, että kulttuurinen toiminta rikastuttaa lapsia ja edistää näin eri kulttuurien välistä vuoropuhelua sekä kehittää kykyä avoimuuteen ja suvaitsevaisuuteen; toistaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että lastenhoitoalan ammattihenkilöstö järjestää lapsille ja heidän vanhemmilleen monikulttuurista toimintaa;

18. huomauttaa, että oleskeluluvattomien vanhempien lapset eivät pääse vieläkään kaikissa jäsenvaltioissa varhaiskasvatuksen piiriin;

19. kehottaa jäsenvaltioita myöntämään turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja humanitaarisin perustein toissijaista suojelua saavien lapsille oikeuden varhaiskasvatukseen, jotta ei rajoiteta näiden lasten mahdollisuuksia heti alusta lähtien;

Yhdennetymmät palvelut

20. kannustaa jäsenvaltioita yhdentämään varhaiskasvatuspalveluja ja tukemaan niiden perustamista ja niihin liittyvää toimintaa sekä parantamaan yhteistyötä ja koordinointia varhaiskasvatusta koskevista toimintalinjoista ja ohjelmista vastaavien elinten ja ministeriöiden välillä;

21. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan varhaiskasvatuspalvelujen riittävän autonomian, jotta niissä voidaan säilyttää omaehtoisuus ja luovuus lasten parhaaksi tähtäävien ratkaisujen valinnassa;

22. korostaa innovatiivisten varhaiskasvatuspalvelujen merkitystä, sillä ne ovat luonteeltaan paikallisia ja tuovat yhteen yhteisön jäseniä terveydenhuollosta, sosiaalipalveluista, koulutus- ja kulttuurisektorilta ja muilta aloilta;

23. kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja rahoittamaan yhdessä paikallisviranomaisten ja voittoa tuottamattomien organisaatioiden kanssa toimia ja hankkeita, joiden tavoitteena on tarjota varhaiskasvatuspalveluja vähäosaisten väestöryhmien lapsille, sekä huolehtimaan palvelujen valvonnasta ja arvioinnista;

24. katsoo, että on otettava huomioon perheiden elinolojen moninaisuus ja siitä johtuvat erilaiset tarpeet, ja toivoo varhaiskasvatukseen monipuolista, joustavaa ja innovatiivista tarjontaa;

25. pyytää kehittämään varhaiskasvatuspalveluja koskevan eurooppalaisen kehyksen, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden kulttuurinen moninaisuus ja korostetaan yhteisiä tavoitteita ja arvoja;

Taloudellinen hyöty

26. korostaa, että nykyisissä epävakaissa taloudellisissa oloissa ei saa laiminlyödä investointeja varhaiskasvatukseen; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi kohdennettava varhaiskasvatuspalveluihin riittävästi resursseja;

27. toteaa jälleen, että varhaiskasvatukseen tehdyistä panostuksista on osoitettu olevan taloudellista ja yhteiskunnallista hyötyä, sillä ne ovat esimerkiksi lisänneet verotuloja työvoiman lisääntyessä ja vähentäneet tulevia terveydenhuoltokustannuksia, rikollisuutta ja epäsosiaalista käyttäytymistä; korostaa, että ennaltaehkäisy on tehokkaampaa ja tulee halvemmaksi kuin puuttuminen ongelmiin myöhemmässä vaiheessa;

28. toteaa, että laadukas varhaiskasvatus voi osaltaan vähentää koulunkäynnin keskeyttämistä ja vähäosaisten sosiaaliryhmien lasten oppimisvaikeuksia sekä näistä johtuvaa sosiaalista eriarvoisuutta, ja toteaa, että kaikki nämä seikat vaikuttavat koko yhteiskuntaan; panee merkille, että vaarassa ovat erityisesti vähäosaisten yhteiskuntaryhmien nuoret;

29. korostaa, että laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut täydentävät eivätkä niinkään korvaa vahvaa sosiaalihuoltojärjestelmää, sillä niihin kuuluu monenlaisia köyhyyttä lievittäviä välineitä; kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan yhteiskunnassa esiintyvään köyhyyteen;

Työntekijät ja laadukkaat palvelut

30. korostaa, että esikouluikä on lapsen tunne-elämän ja sosiaalisen kehityksen kannalta tärkein vaihe ja että esikouluikäisten parissa työskentelevillä henkilöillä on sen vuoksi oltava asianmukainen pätevyys; korostaa, että lapsen hyvinvointi ja turvallisuus on äärimmäisen tärkeää henkilöstön palvelukseen ottamisessa;

31. katsoo, että varhaiskasvatuksessa aloitettujen ohjelmien myönteiset vaikutukset säilyvät vain, jos varhaiskasvatusta seuraa laadukas perus- ja toisen asteen koulutus;

32. katsoo, että pienten lasten parissa toimivilla pätevillä ja hyvin koulutetuilla työntekijöillä on suurin vaikutus varhaiskasvatuspalvelujen laatuun, ja pyytää sen vuoksi jäsenvaltioita parantamaan ammattitaitoa ottamalla käyttöön varhaiskasvattajien tunnustetut pätevyysvaatimukset; toteaa, että laatuun voivat vaikuttaa myös muut tekijät, kuten työntekijöiden määrä suhteessa lasten määrään, ryhmäkoot ja opetussuunnitelmat;

33. pitää tärkeänä, että lisätään varhaiskasvattajien ja peruskoulun opettajien välisiä yhteyksiä ja menetelmien vaihtoa ja että keskitytään oppimismenetelmien jatkuvuuteen;

34. kehottaa jäsenvaltioita luomaan mekanismeja, joilla voidaan arvioida varhaiskasvatuspalvelujen saavutuksia ja varmistaa laatuvaatimusten noudattaminen, jotta voidaan parantaa varhaiskasvatuspalveluja;

35. vaatii, että eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen täytäntöönpanon yhteydessä otetaan huomioon koulutuksen laatu ja sitä myötä oppimistulokset; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan jatkuvaa täydennyskoulutusta varhaiskasvattajille, jotta he voivat parantaa ja päivittää erityisvalmiuksiaan;

36. kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki pätevät varhaiskasvattajat saavat mieluiten samansuuruisen palkan kuin perusasteen opettajat;

37. pyytää jäsenvaltioita puuttumaan hoitotyön sukupuolistumisen ongelmaan toteuttamalla toimintalinjoja, joiden tarkoituksena on lisätä varhaiskasvattajiksi opiskelevien miesten määrää;

Tutkimus ja parhaiden käytäntöjen vaihto

38. toteaa, että vaikka eräistä jäsenvaltioista on saatavana pieniä lapsia koskevaa empiiristä tietoa (jota ovat keränneet esimerkiksi National Association for the Education of Young Children, UNICEF, International Early Years Education Journal ja OECD), lisää tietoa ja tietämystä lasten kehityksestä tarvitaan edelleen; pyytää lisäämään tutkimusta kaikkialla EU:ssa ja vaihtamaan tuloksia EU:n laajuisesti sekä ottamaan huomioon jäsenvaltioiden kulttuurisen monimuotoisuuden;

39. pitää valitettavana, että EU:n rakennerahastovaroja ja Comenius-ohjelman kaltaisia järjestelyjä, joiden avulla kasvattajat voivat osallistua EU:n laajuiseen vaihtoon, ei käytetä riittävästi; pyytää jäsenvaltioita tiedottamaan tällaisista järjestelyistä ja rahastoista varhaiskasvattajien keskuudessa;

40. pitää myönteisenä komission varhaiskasvatustiedonannossaan esittämää aikomusta käyttää avointa koordinointimenetelmää tehokkaiden toimintamallien kartoituksessa ja levittämisessä ja suosittelee, että jäsenvaltiot tekisivät yhteistyötä ja vaihtaisivat parhaita käytäntöjä, jotta voidaan parantaa varhaiskasvatuksen nykyisiä ohjelmia;

o

o   o

41. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 45. (2) EUVL C 339, 14.2.2010, s. 1. (3) EUVL C 135, 26.5.2010, s. 2. (4) EUVL C 301, 11.12.2009, s. 5. (5) EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2. (6) EUVL C 319, 13.12.2008, s. 20. (7) EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 12. (8) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 59.

Johdanto

Euroopassa on monenlaisia koulutukseen liittyviä perinteitä, ja varhaiskasvatus on järjestetty eri puolilla Eurooppaa hyvin eri tavoin. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen laadussa ja tarjonnassa, käyttöasteessa, palvelujen saatavuudessa ja hallinnoinnissa voidaan havaita selviä eroja jäsenvaltioiden välillä. Tässä mietinnössä todetaan, ettei yksi ainoa varhaiskasvatuspalvelujen malli sovellu EU:hun ja että sellaista olisi vaikea toteuttaa. On paljon järkevämpää kehittää eurooppalainen kehys, joka sisältää yhteisiä tavoitteita ja arvoja sekä yhteisiä toimintoja ja rakenteita. Monet EU:n jäsenvaltiot ovat kiistatta maailman johtavia varhaiskasvatuspalvelujen tarjoajia, mutta kaikkialla on vielä parantamisen varaa. Varhaiskasvatuksella viitataan tässä mietinnössä 0–6-vuotiaille lapsille tarjottaviin palveluihin.

Vuonna 2002 kokoontunut Barcelonan Eurooppa-neuvosto kehotti EU:n jäsenvaltioita tarjoamaan lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista. Näissä tavoitteissa varhaiskasvatuspalveluja lähestyttiin työmarkkinoiden näkökulmasta, mikä perustui tuolloin havaittuun tarpeeseen lisätä työssäkäyvien naisten määrää. Varhaiskasvatuspalvelujen ja naisten tasa-arvoisten mahdollisuuksien väliseen yhteyteen on toki kiinnitettävä asiaankuuluvaa huomiota, mutta nämä tavoitteet ovat selvästi ongelmallisia ja vanhentuneita, sillä niissä ei oteta huomioon monia vahvan varhaiskasvatuspolitiikan keskeisiä laatunäkökohtia. Varhaiskasvatuskeskukset eivät ole pelkästään paikka, johon lapset jätetään päiväksi, jotta naiset voivat käydä työssä, vaan ne edistävät merkittävällä tavalla lasten hyvinvointia ja parantavat heidän tulevia mahdollisuuksiaan elämässä.

Lapsikeskeinen näkökulma

Tässä mietinnössä on aluksi otettava esille keskeisiä kysymyksiä, ongelmia ja vaikeuksia eikä kiirehdittävä suoraan esittämään monimutkaisia ratkaisuja. On hyödyllistä pohtia ensin, mitä itse asiassa tarkoitamme puhuessamme "lapsesta". Jos olemme sitä mieltä, että lapset ovat aktiivisia ja innokkaita kansalaisia, joilla on oikeuksia, jotka voivat olla erittäin luovia ja jotka kykenevät muodostamaan ja ilmaisemaan mielipiteensä heihin vaikuttavissa asioissa, meidän on hyväksyttävä, että varhaiskasvatusta koskevat keskustelut olisi aloitettava lapsen näkökulmasta. Varhaislapsuus syntymästä kolmeen ikävuoteen saakka on ratkaisevan tärkeää aikaa lasten aivojen sekä fyysiselle ja kognitiiviselle kehitykselle ja kielen omaksumiselle. Varhaislapsuudessa luodaan perusta myös lasten elinikäiselle oppimiselle, joka on keskeistä Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi. Lapsen tarpeet ja etu ovatkin ensisijainen seikka tässä mietinnössä.

Varhaiskasvatuksen järjestäminen kaikille tai kohdennetusti

Köyhät perheet käyttävät varhaiskasvatuspalveluja – etenkin yksityistetyillä markkinoilla – vähemmän kuin muut ryhmät. Yhden riskiryhmän EU:ssa muodostavat romanit, joiden keskuudessa varhaiskasvatuspalvelujen käyttö on erittäin vähäistä ja jää selvästi alle Euroopan keskiarvon. Tämä on huolestuttavaa, sillä vähäosaisten lasten on osoitettu hyötyvän eniten varhaiskasvatuspalveluista. Monien EU:n jäsenvaltioiden kouluissa on paljon maahanmuuttajataustaisia ja muunkielisiä lapsia, mikä tuo koulutukseen omat haasteensa, varsinkin kun etnisiin vähemmistöihin kuuluvien perheiden lapset käyttävät myös varhaiskasvatuspalveluja vähemmän kuin muut ryhmät.

Jäsenvaltioissa, jotka kohdentavat palvelut suoraan köyhille perheille, tämä voi johtaa leimautumiseen, jolloin nämä eivät välttämättä halua käyttää täysimääräisesti tarjolla olevia palveluja. On tärkeää tunnustaa, että monia köyhiä perheitä on rohkaistava käyttämään varhaiskasvatuspalveluja, mutta varhaiskasvatusta olisi järjestettävä kaikille perheille ja lapsille taustasta tai varallisuudesta riippumatta.

Vanhempien panos

Vanhemmat ovat lastensa ensisijaisia kasvattajia. He ymmärtävät useimmissa tapauksissa lastensa tarpeita syvällisemmin kuin muut, ja heillä on lapsiinsa läheinen side. Yleisesti katsotaan, että lapsi voi ensimmäisenä ikävuotenaan parhaiten kehittyä kotona vanhemman kanssa. Pitkän vanhempainvapaan avulla voidaan myös osaltaan vähentää päivähoitopaikkojen kysyntää. Ongelmana on, että riittävän pitkä palkallinen vanhempainvapaa on nykyisin mahdollinen vain muutamassa jäsenvaltiossa. Katkos palkallisen vanhempainvapaan päättymisen ja laadukasta päivähoitopaikkaa koskevan oikeuden välillä voi aiheuttaa ongelmia vanhemmille. Tässä mietinnössä korostetaan, että riittävän pitkä vanhempainvapaa on olennainen osa tehokasta varhaiskasvatuspolitiikkaa.

Vanhempien panosta tarvitaan myös myöhempinä vuosina. Köyhät ja vähäosaiset vanhemmat osallistuvat todennäköisesti muita vanhempia harvemmin strategioihin, jotka koskevat heidän lapsensa kasvatusta. Myös miehet sivuutetaan useimmiten varhaiskasvatusta koskevia ohjelmia ja toimintalinjoja kehitettäessä, eivätkä he aina osallistu toimintaan, joka koskee heidän lastaan. Tässä mietinnössä korostetaan, että vanhempien on oltava keskeisiä kumppaneita kaikessa heidän lastaan koskevassa päätöksenteossa ja että varhaiskasvatuksessa on pohdittava uudelleen vuorovaikutusta vanhempien ja etenkin isien kanssa. Italian Reggio Emilian kaltaiset esiopetusohjelmat, joissa vanhemmat osallistuvat itseoikeutetusti lapsensa hoitoon ja kasvatukseen, osoittavat, miten tehokkaita tällaiset käytännöt voivat olla.

Yhdennetymmät palvelut

Varhaiskasvatuspalvelut voivat toimia vanhemmille vahvana tukiverkostona. Tässä mietinnössä arvioidaan, etteivät varhaiskasvatuspalvelut ole olleet tarpeeksi innovatiivisia kaikkialla EU:ssa. Varhaiskasvatuskeskukset ja -ympäristöt eivät saisi olla vain paikkoja, joissa lapsia kasvatetaan ja hoidetaan, vaan ne voivat myös luoda mahdollisuuksia hyvin monenlaisiin hankkeisiin. Varhaiskasvatuskeskuksissa voitaisiin esimerkiksi yhdistää virallinen tai arkioppiminen sekä lasten ja odottavien äitien terveys, imetystuki, neuvontapalvelut ja perhesuunnittelu. Kun varhaiskasvatuskeskus nähdään yhteisenä tilana, joka tuo yhteen ihmisiä kaikkialta yhteisöstä, se voi entistä paremmin tukea perheitä, vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteisön solidaarisuutta sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa.

Jäsenvaltioiden olisi toimittava samalla tavoin suunnitellessaan ja toteuttaessaan varhaiskasvatuspolitiikkaa. Lähes kaikissa tapauksissa varhaiskasvatukseen on omaksuttu kaksiportainen malli, jossa erotetaan toisistaan hyvinvointi ("lastenhoito") ja esiasteen koulutus. Tämän vuoksi 0–3-vuotiaiden lasten kognitiivista kehitystä ei ole painotettu tarpeeksi eikä kolme vuotta täyttäneiden lasten terveyteen ja psykososiaaliseen kehitykseen ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Se on myös kärjistänyt eriarvoisuutta, lisännyt eroja ja merkinnyt perheille epäjohdonmukaisuutta.

Kun eri toimialojen ja yksiköiden välillä on yhteistyötä, yhteisymmärryksen tai yhteisen kielen puuttuminen voi suurelta osin mitätöidä tulokset.

Varhaiskasvatuskeskuksen on entistä innovatiivisemmin käsiteltävä pienten lasten kannalta keskeisiä kysymyksiä, ja jäsenvaltioiden on puolestaan otettava eri yksiköt mukaan kehittämään varhaiskasvatusta koskevia toimintalinjoja ja ohjelmia. Esimerkkinä voidaan mainita terveydenhuolto, maahanmuutto, sukupuolten tasa-arvo ja työllisyys. Yhdennettyjen palvelujen avulla etenkin kasvatuksessa voidaan täyttää 0–6-vuotiaiden lasten kasvatukseen ja terveyteen liittyvät ja muut tarpeet. Nykyisten yksiköiden ja toimialojen on myös kehitettävä yhteinen näkemys ja yhteinen sanasto.

Taloudellinen hyöty

Lastenhoitoa käsittelevä komission verkosto totesi vuonna 1996, että Euroopan maiden olisi käytettävä vähintään prosentti BKT:stään varhaiskasvatukseen. OECD:n vuonna 2004 tekemän tutkimuksen mukaan tähän on kuitenkin päästy vain viidessä maassa tarkastelluista 20:stä(1). Tämä on yllättävää, sillä tutkimukset ovat osoittaneet, että varhaiskasvatukseen tehdyistä panostuksista saadaan suurempi tuotto kuin muuhun koulutukseen tehdyistä panostuksista.

Epävakaissa taloudellisissa oloissa ja rajujen säästötoimien aikana varhaiskasvatus jää helposti retuperälle. Tässä mietinnössä kuitenkin korostetaan, etteivät varhaiskasvatuspalvelut ole ylellisyystavara, josta tinkimisellä ei olisi mitään vaikutuksia. Päätöksestä olla panostamatta varhaiskasvatukseen on kustannuksia, joita ei välttämättä heti tunnisteta, kuten mahdollisesti pienempi taloudellinen tuotto tulevaisuudessa, ja nämä voivat entisestään rasittaa jäsenvaltioiden rahoitusvakautta. On osoitettu, että varhaiskasvatukseen tehdyt panostukset vähentävät kustannuksia myöhemmin, sillä ne esimerkiksi lisäävät tulevaa työvoimaa, jolloin valtion verotulojen menetykset voivat pienentyä. Ne voivat myös vähentää tulevia terveydenhuoltokustannuksia, rikollisuutta ja epäsosiaalista käyttäytymistä.

Työntekijät ja laadukkaat palvelut

On välttämätöntä erottaa toisistaan EU:n hyvät ja huonot käytännöt ja laatia yhteinen "laadun" määritelmä. Suoraviivaista ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää ei kuitenkaan ole olemassa. Käsitykset siitä, mitä laadulla tarkoitetaan, vaihtelevat eri maissa. Syynä on, että tällaiset käsitykset ovat sidoksissa yksittäisten jäsenvaltioiden kulttuurisiin arvoihin sekä niiden tulkintoihin ja määritelmiin "lapsuudesta". Tässä mietinnössä pyritään selkiyttämään, mitä "laadulla" olisi käytännössä ymmärrettävä EU:n jäsenvaltioissa.

Pienten lasten parissa toimivilla pätevillä ja hyvin koulutetuilla työntekijöillä on suurin vaikutus varhaiskasvatuspalvelujen laatuun. Heikosti koulutettuja ja palkattuja varhaiskasvattajia ei yksinkertaisesti voi hyväksyä. Lapsen kolme ensimmäistä ikävuotta ovat erittäin tärkeitä aivojen kehitykselle sekä asenteiden ja ajatusmallien muodostumiselle, mutta silti voidaan havaita, etteivät varhaiskasvattajat eri puolilla EU:ta usein tiedosta näiden ensimmäisten ikävuosien ratkaisevaa merkitystä. Useimmissa jäsenvaltioissa varhaiskasvattajien ei tarvitse hankkia ammatillista koulutusta tai erityistä pätevyyttä toimiakseen pienten lasten parissa, joten monella heistä ei ole vuorovaikutustaitoja eikä yleistä osaamista sen varmistamiseksi, että heidän hoidossaan oleville lapsille kehittyvät riittävät kognitiiviset taidot.

Mietinnössä tuodaan esille myös hoitotyön sukupuolistumisen ongelma. Naiset hakeutuvat varhaiskasvattajiksi selvästi miehiä useammin. Tämä vahvistaa käsitystä, että lastenhoito on ensisijaisesti naisten tehtävä, mikä puolestaan vaikuttaa sukupuolten tasa-arvoon. Lapset tarvitsevat elämässään kahtalaisia roolimalleja, varsinkin yksinhuoltajaperheissä, joista useammin puuttuu isä kuin äiti. Ongelmana on, että vain harvassa EU-maassa on otettu tavoitteeksi houkutella miehiä varhaiskasvattajiksi tai yritetty muuttaa käsitystä, että varhaiskasvatus on naisten työtä ja että jokin on lähtökohtaisesti pielessä, jos miehet haluavat työskennellä pienten lasten parissa. Esimerkkejä hyvistä käytännöistä on saatu Tanskasta, missä nykyisin noin 25 prosenttia varhaiskasvatusopintoihin hakeutuvista on miehiä, ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta, missä paikalliset koulutusviranomaiset ovat vuosien ajan toteuttaneet erityisohjelmia miesten houkuttelemiseksi hoitotyöhön.

On tärkeää kehittää toimintalinjoja, jotta varhaiskasvattajiksi saadaan houkuteltua pysyvästi kummankin sukupuolen edustajia, ja varmistaa, että varhaiskasvattajiksi hakeutuvat kokevat työnsä antoisaksi, arvostetuksi ja taloudellisesti palkitsevaksi.

Tutkimus ja parhaiden käytäntöjen vaihto

Pienistä lapsista ei nykyisin ole olemassa selkeää empiiristä tietoa, jota voitaisiin käyttää tukena EU:n laajuisen varhaiskasvatuspolitiikan kehittämisessä ja harjoittamisessa. Joitakin tutkimuksia on tosin olemassa. Tutkimukset ovat kuitenkin valtaosin peräisin englanninkielisistä maista, etenkin Yhdysvalloista, joten ne ovat usein hyvin suppeita ja perustuvat sellaisiin käsityksiin lapsuudesta, jotka eivät sovellu moniin ei-englanninkielisiin maihin.

Varhaiskasvatuspalvelujen valikoima EU:ssa on laaja, joten on usein vaikeaa vertailla niitä suoraan. Eri maiden vertailusta voi kuitenkin olla paljon hyötyä, sillä jäsenvaltiot voivat näin oppia toisiltaan. On esimerkiksi ollut hyödyllistä kyseenalaistaa monilla vanhemmilla ja ammattihenkilöillä englanninkielisissä maissa ollut käsitys, että "varsinaisen" oppimisen on tapahduttava luokkaympäristössä, kun taas pohjoismaisessa mallissa tunnustetaan ulkomaailman merkitys lasten oppimisessa ja kehityksessä.

Tutkimusta lisäämällä EU:ssa voitaisiin tarkistaa ja päivittää jo vakiintuneita varhaiskasvatuksen tavoitteita.

(1) Starting Strong II, Early education and care, OECD 2006.