katsauksesta Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 – Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen

(2011/2182(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 227 artiklaan kirjatun vetoomusoikeuden,

–   ottaa huomioon SEUT:n 20 artiklan, jossa määritellään kansalaisuuden käsite,

–   ottaa huomioon SEUT:n toisen osan Syrjintäkielto ja unionin kansalaisuus ja perusoikeuskirjan III ja V luvun,

–   ottaa huomioon SEUT:n 45 artiklan, jonka mukaan työntekijöiden vapaa liikkuvuus EU:ssa merkitsee, että kaikki kansalaisuuteen perustuva työntekijöiden syrjintä jäsenvaltioiden välillä poistetaan työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3, 10 ja 11 artiklan sekä SEUT:n 8 artiklan,

–   ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 – Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen" (COM(2010)0603),

–   ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta" (COM(2010)0608),

–   ottaa huomioon työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68(1),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY(2) (jäljempänä vapaata liikkuvuutta koskeva direktiivi),

–   ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY(3) (jäljempänä ammattipätevyysdirektiivi),

–   ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009(4),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisuutta koskevista ongelmista ja näkymistä 2. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman(5),

–   ottaa huomioon komission 18. elokuuta 2011 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi "Euroopan kansalaisten teemavuodesta 2013",

–   ottaa huomioon Tukholman ohjelman, jossa kansalaiset sijoitetaan unionin toiminnan ytimeen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla ja jossa taataan moniarvoisuuden kunnioittaminen ja heikoimmassa asemassa olevien suojeleminen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0047/2012),

A. ottaa huomioon, että unionin kansalaisilla on – mahdollisista toimintarajoitteistaan huolimatta – muun muassa oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa siinä jäsenvaltiossa, jossa he asuvat, oikeus saada minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliviranomaisilta suojelua kolmannessa maassa ja oikeus vedota Euroopan parlamenttiin ja kääntyä Euroopan oikeusasiamiehen, unionin toimielinten ja neuvoa-antavien elinten puoleen jollakin perussopimusten kielellä(6);

B.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella tehostettiin ja selvitettiin yksityiskohtaisesti alun perin Maastrichtin sopimuksella käyttöön otetun EU:n kansalaisuuden käsitettä ja siitä johtuvia oikeuksia, joihin myös oikeuskäytäntö vaikuttaa, vahvistamalla Euroopan unionin asemaa ja imagoa kansalaisten oikeuksien puolustajana, tarjoamalla oikeudellisia keinoja kannustaa kansalaisten aktiivista osallistumista sekä luomalla tai edistämällä uusia oikeuksia, kuten eurooppalainen kansalaisaloite sekä ja perusoikeuskirjaan sisältyvät henkilökohtaiset oikeudet; katsoo, että EU:n kansalaisuus olisi nähtävä oikeuksina ja velvollisuuksina;

C. katsoo, että tämä on osoitus EU:n pyrkimyksestä sijoittaa kansalaiset toimintansa keskiöön ja toimimaan vapauden, oikeuden ja oikeuksien alueen luomiseksi kaikille EU:n kansalaisille;

D. panee tyytyväisenä merkille Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan tulkinnassa ja etenkin ERT-asiaa koskevassa päätöksessä, jossa korostetaan, että unionin ensisijaiset perusoikeudet sitovat jäsenvaltioiden elimiä myös silloin, kun ne haluavat rajoittaa SEUT-sopimuksella määrättyjä perusoikeuksia kansallisten toimenpiteiden avulla;

E.  ottaa huomioon, että liikkumisvapaus sisältyy luontaisena osana ihmisoikeuksien ja unionin kansalaisuuden käsitteisiin ja on yksi perusoikeuksista ja -vapauksista, jotka tunnustetaan unionin kansalaisille perussopimuksissa;

F.  katsoo, että seitsemän vuotta vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin voimaantulon jälkeen sen saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanossa on edelleen liian paljon ongelmia; ottaa huomioon, että suurin osa valituksista koskee EU:n kansalaisten maahantulo-oikeutta, heidän oikeuttaan yli kolmen kuukauden oleskeluun, oleskeluluvan voimassaoloa, oleskeluoikeuden säilyttämistä ja pysyvää oleskeluoikeutta sekä heidän perheenjäseniensä oikeuksia;

G. katsoo, että monilla kansalaisilla ei ole kaikkia tarvittavia tietoja vapaata liikkuvuutta koskevassa direktiivissä puolustetuista oikeuksistaan erityisesti anoessaan oikeuksia perheenjäsenille, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia;

H.  ottaa huomioon, että EU:n kansalaisia, jotka oleskelevat jatkuvasti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja jotka anovat tiettyjä sosiaalietuuksia, vaaditaan suorittamaan niin kutsuttu oleskeluoikeustesti, jossa asetetaan lisäehtoja muille kuin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille;

I.   katsoo, että Ranskan vuonna 2010 toimeenpanema romanien karkotus ei ollut kiistanalaista ainoastaan perusoikeuksien näkökulmasta vaan myös vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden kannalta ja kansalaisuuteen, rotuun ja etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän perusteella;

J.   ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi 15. joulukuuta 2011 työntekijöiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa koskevan päätöslauselman, jossa korostetaan romanialaisten ja bulgarialaisten työntekijöiden oikeuksia yhteismarkkinoilla(7); ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat päättäneet ottaa käyttöön siirtymäkauden järjestelyjä tai jatkaa niiden soveltamista rajoittaakseen Romanian ja Bulgarian kansalaisten pääsyä työmarkkinoilleen; katsoo, että tällaiset toimet voivat johtaa työntekijöiden hyväksikäyttöön, laittomaan työntekoon ja sosiaalietuuksien saamatta jäämiseen;

K. katsoo, että vapaa liikkuvuus tai työntekijöiden vapaaehtoinen liikkuvuus ovat edellytys tai edistävä tekijä monelle oikeudelle, joita unionin lainsäädännössä on kansalaisille annettu; katsoo näin ollen, että vapaan liikkuvuuden helpottaminen saattaa myös helpottaa kansalaisten mahdollisuuksia hyödyntää kaikilta osin yhtenäismarkkinoita ja edistää samalla kasvua keskeisellä tavalla;

L.  arvelee, että oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella mahdollistaa unionin yhdentymiseen liittyvien arvojen paremman ymmärtämisen ainoastaan, jos unioni ja jäsenvaltiot toteuttavat sen yhteydessä konkreettisia toimia tiedottamisen, koulutuksen, tutkintotodistusten tunnustamisen ja työntekijöiden (kausityöntekijät, rajatyöntekijät, lähetetyt työntekijät, yrityksen kotipaikan siirron vuoksi siirtymään joutuneet työntekijät jne) liikkuvuuden alalla;

M. ottaa huomioon, että useissa vetoomuksissa tuotiin esiin sosiaalietuuksien saamiseen liittyviä ongelmia, jotka koskivat enimmäkseen yhteistyön puutetta kansallisten viranomaisten kesken, yhteenlaskemisperiaatteen virheellistä soveltamista useissa jäsenvaltioissa maksettavien etuuksien yhteydessä (koskee erityisesti eläkeoikeuksien siirrettävyyttä), sovellettavia sääntöjä koskevien asianmukaisten tietojen toimittamatta jättämistä tai tapausten vaikeaselkoista hallinnollista käsittelyä; ottaa huomioon, että 21. heinäkuuta 2011 annetussa Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossa(8) vahvistetaan EU:n kansalaisten oikeus muuttaa toiseen EU:n jäsenvaltioon ja heidän oikeutensa sosiaaliturvaan;

N. katsoo, että Bolognan prosessin mukaisesti yhdenmukaistetut todistukset korkeakouluopintojen suorittamisesta muodostavat askeleen kohti tutkintotodistusten helpompaa tunnustamista;

O. ottaa huomioon ongelmat, jotka liittyvät ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY(9) puutteelliseen täytäntöönpanoon (korvaavat toimenpiteet, täydentävien asiakirjojen pyytäminen, isäntäjäsenvaltion perusteettomat kielteiset päätökset, kohtuuttomat viivästykset hakemusten käsittelyssä, yksityiskohtaisten kielikokeiden järjestelmällinen määrääminen) ja jotka asettavat huomattavan esteen kansalaisten oikeuksien harjoittamiselle koko EU:ssa eväten siten kansalaisilta sosiaalisen koheesion tuottamat edut;

P.  ottaa huomioon, että vetoomuksen esittäjät syyttivät Saksan lastensuojeluviranomaisia (Jugendamt) muiden kuin saksalaisten puolisoiden syrjinnästä seka-avioliitoissa; ottaa huomioon, että Saksan lastensuojeluviranomainen lisäsi toimintansa riippumattomuuden vuoksi joissakin tapauksissa ongelmia, joita ulkomaalaiset eronneet vanhemmat kohtaavat halutessaan lähteä Saksasta lastensa kanssa;

Q. ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi lokakuussa 2011 päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta(10); ottaa huomioon, että vammaiset ovat esittäneet huomattavan määrän vetoomuksia, sillä he kohtaavat päivittäin lukuisia esteitä, jotka estävät heitä hyödyntämästä EU:n kansalaisten oikeuksia, kuten normaali osallistuminen opetukseen, vakuutuksen hankkiminen tai julkisen liikenteen käyttö; ottaa huomioon, että EU:ssa on otettava käyttöön johdonmukainen järjestelmä vammaisuuden asteen määrittelemiseen, ja katsoo, että tällaisen järjestelmän puute saattaa johtaa epätasa-arvoon ja jopa sosiaaliseen syrjäytymiseen;

R.  ottaa huomioon, että jokaisella EU:n kansalaisella, joka joutuu tuomioistuinkäsittelyyn jossakin jäsenvaltiossa, on puolustautuakseen oikeus tutustua omalle äidinkielelleen käännettyihin asiakirjoihin, jotta vältetään kieleen perustuva syrjintä, ja katsoo erityisesti, että jokaisen kansalaisen on saatava tieto tapauksessaan noudatetuista oikeudellisista menettelyistä juridisesti hyväksyttävässä määräajassa;

S.  katsoo, että suurimmat esteet unionin kansalaisuuden harjoittamiseen johtuvat siitä, etteivät ihmiset tiedä oikeuksistaan unionin kansalaisena ja että selkeästi jäsennellyt ja laajalti tunnetuksi tehdyt tietopalvelut puuttuvat; katsoo, että parlamentin ja komission on näin ollen unionin kansalaisuuden vahvistamiseen tähtäävässä toiminnassaan keskityttävä parempaan ja riittävästi rahoitettuun kansalaisille ja jäsenvaltioille suunnattuun tiedottamiseen sekä paikallisesti että kansallisesti ja poistettava jäljellä olevat oikeudelliset ja hallinnolliset esteet, jotka estävät EU:n kansalaisia harjoittamasta oikeuksiaan siten, että samalla varmistetaan, että heillä on mahdollisuus helposti saada selkeitä ja tarkkoja neuvoja;

1.  pitää myönteisenä katsausta Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010, jossa asetetaan tavoitteeksi unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen, ja katsoo, että siihen sisältyvät ehdotukset ovat konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla voidaan vähentää turhia kustannuksia ja lisätä siten EU:n kansalaisten ostovoimaa, mikä on kriisiaikana erityisen tärkeää; pyytää komissiota varmistamaan, että katsauksen mukaiset lainsäädäntötoimet ja muut kuin lainsäädäntötoimet esitetään mahdollisimman pian ja hyväksytään, jotta varmistetaan, että Euroopan unionin kansalaisoikeudet toteutuvat ja että kaikki jäsenvaltiot poistavat edellä mainitut esteet, ottavat samanaikaisesti käyttöön hallinnollisia toimia, joilla helpotetaan näiden oikeuksien kokonaisvaltaista harjoittamista, ja poistavat niin ikään mahdollisia kansallisen ja EU:n lainsäädännön välisiä ristiriitaisuuksia;

2.  panee merkille, että vaikka perussopimuksissa määrätään nimenomaisesti oikeudesta vedota Euroopan parlamenttiin, tätä oikeutta ei tunneta tai käytetä riittävästi, ja kehottaa sen tähden välittämään kansalaisille paremmin ja aktiivisemmin tietoa, myös perusteluja ja selityksiä, heidän oikeudestaan esittää vetoomuksia jollakin Euroopan unionin virallisista kielistä; kehottaa lisäksi komissiota osallistumaan sen toimintaan, jolla pyritään entistä tehokkaammin tiedottamaan kansalaisille vetoomusoikeudesta niiden jäsenvaltioissa sijaitsevien toimipisteiden, hajautettujen tiedotusverkostojen, kansallisten oikeusasiamiesten verkoston ja kaikkien komission ja parlamentin kanssa yhteistyötä tekevien järjestöjen kautta, jotta mahdollisimman moni kansalainen voidaan tällä tavoin saavuttaa ja jotta voidaan jakaa parhaita käytänteitä;

3.  katsoo, että eurooppalainen kansalaisaloite, joka tulee voimaan 1. huhtikuuta 2012, on ensimmäinen rajatylittävän osallistavan demokratian väline ja tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua EU:n toimintalinjojen ja lainsäädännön laatimiseen; kehottaa panemaan eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta annetun asetuksen tehokkaasti, avoimesti ja vastuuvelvollisuutta noudattaen täytäntöön ja kehottaa erityisesti Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita ottamaan ajoissa käyttöön kaikki tarvittavat hallinnolliset ja käytännön järjestelyt, ottamaan aktiivisen roolin tätä uutta välinettä koskevien tietojen antamisessa kansalaisille siten, että kaikki EU:n kansalaiset voivat hyötyä siitä kaikilta osin ja erityisesti hyödyntämään Euroopan kansalaisten teemavuotta (2013) tiedon lisäämiseen; ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnalla on kokemusta välittömistä yhteyksistä kansalaisiin ja katsoo sen vuoksi, että sille olisi annettava tehtäväksi järjestää julkisia kuulemisia menestyksekkäiden eurooppalaisten kansalaisaloitteiden järjestäjille siten kuin siitä on säädetty kansalaisaloitteesta annetun asetuksen 11 artiklassa; ehdottaa, että komissio laatii vetoomusvaliokunnalle säännöllisesti kertomuksen eurooppalaisen kansalaisaloitteen täytäntöönpanosta;

4.  kehottaa komissiota, kun se laatii vuotuisen kertomuksensa Euroopan unionin perusoikeuskirjan täytäntöönpanosta, keskittymään sekä perusoikeuskirjan että kaikkien perusoikeuksiin liittyvien perussopimusten artiklojen soveltamiseen ja perusoikeuksien tilaan Euroopan unionissa; pyytää komissiota sisällyttämään tähän kertomukseen yksityiskohtaisempia tietoja perusoikeuskirjan täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa niiden soveltaessa unionin oikeutta ja asioista, joita kansalaiset ovat tuoneet komission tietoon, sen tavasta hoitaa ne ja sen toteuttamista konkreettisista seurantatoimista;

5.  kehottaa kaikkia unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia varmistamaan, että asetuksessa (EY) N:o 1049/2001(11) säädetty oikeus tutustua asiakirjoihin, joka on tärkeä Euroopan unionin kansalaisten oikeus, taataan lisäämällä avoimuutta ja tekemällä asiakirjoihin ja tietoihin tutustumisesta helppoa ja käyttäjäystävällistä myös tarjoamalla esteetöntä teknologiaa, jotta kansalaiset voivat osallistua lähemmin päätöksentekoprosessiin; viittaa tässä yhteydessä Euroopan oikeusasiamiehen työn keskeiseen merkitykseen unionin toimielinten asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden voimaansaattamisessa;

6.  tunnustaa, että oikeus saada tietoa on yksi demokratian kulmakivistä, mutta painottaa kuitenkin, että se ei saa johtaa muiden perusoikeuksien, kuten yksityisyyteen tai tietosuojaan liittyvien oikeuksien loukkaamiseen; korostaa, että mahdollisuus käyttää EU:n toimielinten hallussa olevaa tietoa kiinnostaa ensisijaisesti niitä kansalaisia, joiden tavoitteena on ymmärtää päätöksenteon poliittisia ja taloudellisia taustoja; katsoo, että komissio voisi lisätä tutkimuksia ja rikkomusasioita koskevien tietojen saatavuutta vaarantamatta tutkimusten tarkoitusta ja että ylivoimainen yleinen etu voisi hyvin olla perusteena näihin asiakirjoihin tutustumiselle, erityisesti tapauksissa, joissa voi olla kyse perusoikeuksista, ihmisten tai eläinten terveydestä ja ympäristön suojelemisesta peruuttamattomalta vahingolta tai keskeneräisestä oikeudenkäynnistä, joka koskee vähemmistön syrjintää tai ihmisarvon loukkaamista, kunhan suojataan liikesalaisuudet sekä oikeustapauksiin, kilpailuasioihin ja henkilöstöasiakirjoihin liittyvät arkaluonteiset tiedot;

7.  kannustaa komissiota jatkamaan parhaillaan käynnissä olevia toimiaan, joilla pyritään varmistamaan, että jäsenvaltiot saattavat osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panevat asianmukaisesti ja moitteettomasti täytäntöön vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin käyttämällä täysimääräisesti hyödyksi sen mahdollisuuksia rikkomusmenettelyjen käynnistämiseen; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan nykyiset lainsäädännölliset ja käytännön esteet kansalaisten vapaalta liikkuvuudelta ja olemaan ottamatta käyttöön monimutkaisia ja perusteettomia hallinnollisia menettelyjä ja olemaan suvaitsematta kohtuuttomia käytäntöjä, jotka rajoittavat vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden harjoittamista; kehottaa komissiota lisäksi vauhdittamaan pyrkimyksiään lisätä tietoa kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevasta oikeudesta ja avustamaan kansalaisia tämän oikeuden harjoittamisessa, erityisesti kun se evätään tai sitä rajoitetaan tai jos sovellettavat käytännöt johtavat suoraan tai epäsuoraan syrjintään; kehottaa tässä yhteydessä komissiota toimittamaan arvioinnin vapaaseen liikkuvuuteen liittyvistä politiikoista seuraavan Euroopan unionin kansalaisuutta koskevan katsauksen yhteydessä ja ehdottamaan tapoja ja keinoja, joilla voidaan tukea vapaan liikkuvuuden toteuttamista; toteaa, että unionin kansalaisuuden käsite on läheisesti kytköksissä vapaata liikkuvuutta koskevaan oikeuteen, mutta panee kuitenkin merkille, että myös kaikki kansalaiset, jotka eivät liiku kotijäsenvaltiostaan hyötyvät oikeuksistaan unionin kansalaisina;

8.  kehottaa jäsenvaltioita poistamaan EU:n kansalaisten vapaan liikkumisen esteet ja ryhtymään toimenpiteisiin, joilla pyritään ohjaamaan ja neuvomaan liikkuvia työntekijöitä työskentelymahdollisuuksia ja elin- ja työoloja EU:ssa koskevissa asioissa, ja samalla valistamaan kansalaisia laittomaan työntekoon liittyvistä riskeistä ja laillisen työpaikan saamiseen liittyvistä eduista (verotus, sosiaaliturva, oikeus ammatilliseen koulutukseen, oikeus kansalaisuuteen, asuntoon ja perheen yhdistämiseen, lasten oikeus saada opetusta ja koulutusta) jo käytössä olevien EURES-ohjelman kaltaisten välineiden kautta;

9.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka pyrkivät ratkaisemaan kaksoisverotuksen ja eläkkeiden verotuksen yhteensovittamisen puutetta koskevia ongelmia, sovittamaan paremmin yhteen toimintansa, ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita tehostamaan ja päivittämään kahdenvälisiä yhteistyösopimuksiaan; tukee komission pyrkimyksiä ehdottaa uutta lainsäädäntöä, jonka avulla poistetaan verotukselliset esteet, ja katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota aiemmin toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityjen moottoriajoneuvojen rekisteröintiin;

10. katsoo, että eurooppalaisten verotus- ja sosiaaliturvasääntöjen lähentäminen sekä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhdenmukaistaminen ovat käyttökelpoisia vaihtoehtoja, joiden avulla voidaan puuttua vaikeuksiin, jotka koskevat jäsenvaltioiden omiin järjestelmiin liittyvien yksityiskohtaisten menettelyjen yhteensovittamista; katsoo, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallintojen olisi näin helpompi soveltaa sääntöjä ja menettelyt yksinkertaistuisivat unionin kansalaisten kannalta;

11. kehottaa jäsenvaltioita, jotka ovat päättäneet ottaa käyttöön Romanian ja Bulgarian liittymissopimuksen mukaisesti 1. tammikuuta 2014 asti jatkuvan näiden kahden maan työntekijöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen EU:n alueella koskevan rajoituksen tai jotka ovat päättäneet jatkaa siirtymäkauden järjestelyjä, joilla ne rajoittavat Romanian ja Bulgarian kansalaisten pääsyä työmarkkinoilleen(12), tarkastelemaan uudestaan päätöstään mahdollisimman pian siten, että ne ottavat huomioon yhdenvertaisuuden periaatteen, syrjimättömyyttä koskevan kiellon, edellä mainittujen järjestelyjen kohtuuttoman luonteen ja yhteisvastuun periaatteen, jotta unionin kansalaisuuteen työllisyyden alalla liittyviä oikeuksia ei enää rajoitettaisi Romanian ja Bulgarian kansalaisten osalta;

12. ottaa huomioon ongelmat, jotka liittyvät siviilisäätyä koskevien asiakirjojen liikkuvuuteen, niiden tunnustamiseen ja niiden vaikutuksiin(13), ja kehottaa näin ollen komissiota kiinnittämään enemmän huomiota lukuisiin tätä asiaa koskeviin vetoomuksiin; korostaa, että vastavuoroiseen tunnustamiseen tähtäävää edistystä on saatava aikaan mahdollisimman pian ja varmistettava siviilisäätyä koskevien asiakirjojen vapaa liikkuvuus syrjimättä perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaisesti;

13. korostaa sitä, että joukkokarkotukset merkitsevät vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin rikkomista, minkä lisäksi ne ovat ristiriidassa Euroopan unionia tukevien perusarvojen ja periaatteiden kanssa; muistuttaa, että vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin nojalla vapaata liikkuvuutta ja oleskelua voidaan rajoittaa yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden perusteella ainoastaan henkilön käytöksen perusteella ilman minkäänlaista vammaisuuteen tai etniseen tai kansalliseen alkuperään perustuvaa syrjintää ja että riittävien varojen puuttumista ei voida käyttää perusteena Euroopan unionin kansalaisen automaattiseen karkottamiseen (johdanto-osan 16 kappale ja 14 artikla) tai muulla tavoin perusteena korvausten vaatimiseen, rankaisemiseen tai oikeuksien menettämiseen;

14. kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita lakkauttamaan toimet sekä mitätöimään ja kumoamaan lait, jotka syrjivät joko suoraan tai epäsuorasti romaneja ja muita vähemmistöryhmiä rodun tai etnisyyden perusteella, ja vaatii niitä lopettamaan kaikenlaiset vähemmistöryhmiin kohdistuvat vainot, häädöt ja karkotukset tai näiden omaisuuden takavarikoinnin; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja Euroopan unionia ottamaan yhdessä vastuun romanien integraation edistämisestä ja helpottamisesta ja antamaan näille samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muille unionin kansalaisille romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman(14) sekä EU:n puitekehyksestä vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille annetun komission tiedonannon (COM(2011)0173) mukaisesti, ja kehottaa edistämään ja suojelemaan heidän perusoikeuksiaan;

15. kehottaa komissiota yhdistämään sosiaalisen osallisuuden painopistealueet selviksi tavoitteiksi, joihin sisältyy kansalaisten suojelu syrjinnältä kaikilla elämänaloilla ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäminen romanien ja muun väestön kanssa rasismin ja muukalaisvihan torjumiseksi; kehottaa komissiota perussopimusten valvojana varmistamaan, että asiaan kuuluva lainsäädäntö pannaan täytäntöön kaikilta osin ja että rasistisista rikoksista määrätään asianmukaisia seuraamuksia(15);

16. toteaa, että vapaan liikkuvuuden ja oleskelun oikeudet perustuvat vankasti unionin primaarioikeuteen ja niitä on kehitetty laajasti johdetussa oikeudessa, mutta on huolissaan siitä, että tästä huolimatta sääntöjen sovelletaan edelleen epätyydyttävällä tavalla; huomauttaa, että jäsenvaltioiden olisi yhdessä pyrittävä poistamaan kaikki jäljellä olevat hallinnolliset ja lainsäädännölliset esteet, joita EU:n toimielimet ja vetoomusvaliokunta saattavat niiden tietoon; pyytää komissiota arvioimaan huolellisesti, rikkovatko jäsenvaltioiden lainsäädännöt tai käytännöt perustamissopimuksien ja vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin mukaisia EU:n kansalaisten oikeuksia ja aiheuttavatko ne kohtuutonta taakkaa EU:n kansalaisille ja heidän perheilleen rajoittamalla suoraan heidän oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen;

17. palauttaa mieliin, että Euroopan unionissa on lähes 80 miljoonaa vammaista, jotka edelleen kohtaavat monessa tilanteessa ylivoimaisia esteitä harjoittaessaan unionin kansalaisina oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen; kehottaa sen vuoksi EU:n toimielimiä sekä jäsenvaltioita määrittelemään ja poistamaan esteet, jotka rajoittavat vammaisten mahdollisuuksia hyödyntää EU:n kansalaisille kuuluvia oikeuksia, ja helpottamaan mahdollisimman nopeasti vammaisten mahdollisuuksia käyttää kaikkia liikennevälineitä ja infrastruktuureja sekä saada julkista koulutusta ja tietoa viipymättä ja ilman ylimääräisiä kustannuksia Euroopan vammaisstrategiaa 2010–2020 koskevan komission tiedonannon (COM(2010)0636) ja tähän strategiaan perustuvan parlamentin valiokunta-aloitteisen mietinnön mukaisesti(16); kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös liikuntarajoitteisten iäkkäiden ihmisten suhteettoman suureen määrään; kehottaa luomaan Erasmus-ohjelman kaltaisen vammaisille tarkoitetun ohjelman;

18. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että huonokuuloisille epäillyille ja vastaajille sekä rikostapauksissa myös uhreille järjestetään heidän niin halutessaan asianmukainen viittomakielen tulkkaus, jotta heidän oikeuksiensa ja ihmisarvonsa kunnioittaminen voidaan taata, ja kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota tällaisten palvelujen tarpeeseen;

19. ottaa huomioon komission ehdotukset helpottaa rajatylittävien terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta ja sen, että potilaiden oikeus saada tietoa on ensiarvoisen tärkeää, ja kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita antamaan EU:n kansalaisille kattavampaa tietoa heidän oikeuksistaan ja käytettävissä olevista keinoista niiden hyödyntämiseen, myös käytännön näkökohdista, kuten kulujen korvaamisesta eurooppalaisen sairaanhoitokortin perusteella; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään vuoteen 2020 mennessä mahdollisimman tehokkaasti nykyisiä telelääketieteen ja sähköisen terveydenhuollon tarjoamia mahdollisuuksia ja noudattamaan samalla kaikilta osin Euroopan unionin tietosuojasäännöksiä; pitää erittäin myönteisenä komission aloitetta kehittää uusi sähköinen järjestelmä sosiaaliturvatietojen vaihtamiseksi ja kehottaa tiivistämään yhteistyötä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien kesken; tukee myös kokeiluhankkeita, joiden avulla pyritään siihen, että EU:n kansalaisilla olisi mahdollisuus tutustua turvallisesti terveystietoihinsa sähköisesti, ja joilla pyritään varmistamaan, että potilasasiakirjat olisivat yhteentoimivia;

20. panee merkille, että suurimpia esteitä sille, että kansalaiset voisivat hyötyä yhtenäismarkkinoilla saatavilla olevasta laajemmasta tuotevalikoimasta ja kilpailukykyisistä hinnoista, on toisaalta kuluttajan oikeuksia toisissa EU:n jäsenvaltioissa koskeva tiedon puute ja se, että myöskään niillä kuluttajilla, jotka tekevät hankintoja verkossa toisessa jäsenvaltiossa, ei ole tarpeeksi tietoa; katsoo, että kuluttajille tarkoitettu tieto on toisinaan monimutkaista ja että esimerkiksi pakkausmerkintöjä on yksinkertaistettava;

21. palauttaa mieliin kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja sisämarkkinoiden 20:tä suurinta ongelmaa käsittelevät komission julkaisut, joissa korostetaan sisämarkkinoita koskevassa tiedottamisessa ja lainsäädännössä sekä niiden täytäntöönpanossa yhä edelleen esiintyviä puutteita, jotka koskevat esimerkiksi joidenkin hakemistopalvelujen väärinkäytöksiä; kehottaa komissiota pitämään digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämistä ensisijaisena tavoitteena; pitää tervetulleina komission toteuttamia toimia ja sitoutumista sisämarkkinoiden toimenpidepaketin täytäntöönpanoon; vaatii, että jäsenvaltioiden on yhdessä komission kanssa toteutettava lisätoimia, jotta voidaan ratkaista ongelmat, jotka estävät kansalaisia käyttämästä verkkopalveluja; panee tässä yhteydessä merkille komission ehdotuksen Euroopan sopimusoikeudesta;

22. katsoo, että toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuvien EU:n kansalaisten mahdollisuuksia käyttää pankkipalveluita olisi edelleen parannettava; kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin lainsäädäntötoimiin sen varmistamiseksi, että kaikilla EU:n kansalaisilla on mahdollisuus käyttää perusmaksutiliä; korostaa tarvetta parantaa pankkien perimien maksujen avoimuutta;

23. panee merkille jäsenvaltioiden väliset erot matkapuhelin- ja internetliittymien alalla; korostaa, että verkkovierailujen hintojen aleneminen on yksinomaan EU:n lainsäädännön ansiota; kehottaa näin ollen julkistamaan jokaisessa jäsenvaltiossa tekstiviestien, multimediaviestien, minuuttikohtaisesti veloitettujen puhelujen ja internetyhteyksien kustannukset, jotta edistetään eurooppalaisten kiinteiden hintojen luomista, jolloin vähennetään liikkuvuudesta aiheutuvia kustannuksia.

24. tuomitsee kytkykaupan; kehottaa käyttämään Euroopan kansalaisten teemavuoden tarjoamaa tilaisuutta kiinnittää kansalaisten huomion toimenpiteisiin, joiden avulla heitä on suojeltu kuluttajina ja edesautettu heidän ostovoimansa säilyttämistä kriisiaikana;

25. kehottaa komissiota valvomaan, että jäsenvaltiot soveltavat moitteettomasti sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettuja asetuksia ja keskittyvät 1. toukokuuta 2010 voimaantulleisiin asetuksiin (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 sisältyviin uusiin näkökohtiin;

26. on huolissaan siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset vaativat monia vetoomuksenesittäjiä suorittamaan oleskeluoikeustestin, jotta he saisivat sosiaalisin perustein myönnettävän asunnon tai muita etuisuuksia, kuten työttömyyskorvausta(17); kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tällainen vaatimus tuo mukanaan epäsuoraa kansallisuuteen perustuvaa syrjintää, joka on ristiriidassa asetuksen (EY) N:o 883/2004 4 artiklan kanssa; kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa saattamaan lainsäädäntönsä EU:n lainsäädännön mukaiseksi;

27. kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa noudattamaan Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioita, jotka koskevat rahallisten sairausetuuksien maastavientiä(18) ja olemaan soveltamatta niin kutsuttua aiempaa oleskelua koskevaa määritystä, kun muiden osatekijöiden perusteella voidaan varmistaa, että hakijan ja Yhdistyneen kuningaskunnan sosiaaliturvajärjestelmän välillä on tosiasiallinen yhteys;

28. katsoo, että ajan tasalle saatetussa ammattipätevyysdirektiivissä olisi keskityttävä koulutukseen liittyvän liikkuvuuden esteiden poistamiseen siten, että kiinnitetään erityistä huomiota nuoriin ja samalla yhdenmukaistetaan ammattilaisten käytettävissä olevia nykyisiä tietolähteitä ja varmistetaan niiden yhteensovittaminen Sinun Eurooppasi -verkkosivujen kanssa; kehottaa komissiota tehostamaan opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden liikkuvuutta EU:ssa koskevaa tiedotusta perustamalla yhden luukun järjestelmän; on samaa mieltä siitä, että vapaaehtoinen eurooppalainen ammattikortti voisi olla keino helpottaa eurooppalaisten liikkuvuutta ja toimia esimerkkinä kansalaisten Euroopasta;

29. kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet niin, perustamaan ammattipätevyysdirektiivin 10 artiklassa vaaditun korvaavia toimenpiteitä koskevan järjestelmän yleisen tunnustamisjärjestelmän puitteissa, sillä järjestelmän toteuttamatta jättäminen ilmeisestikin aiheuttaa kansallisuuteen perustuvaa syrjintää; huomauttaa tässä yhteydessä, että Euroopan unioniin vuonna 2004 ja 2007 liittyneiden jäsenvaltioiden kansalaiset, erityisesti terveydenhuollon ammattilaiset (lääkärit, kätilöt ja sairaanhoitajat), ilmoittivat kohdanneensa ongelmia, jotka liittyvät heidän ammattipätevyytensä tai muussa kuin heidän omassa jäsenvaltiossaan hankkimiensa oikeuksien tunnustamiseen(19);

30. palauttaa mieliin, että yksi vanhimmista vielä käsiteltävänä olevista vetoomuksista koskee syrjivää kohtelua, josta vieraiden kielten lehtorit ("lettori") ovat kärsineet useissa italialaisissa yliopistoissa(20); vaatii komissiota selvittämään tarkemmin parhaillaan käynnissä olevaa niin kutsuttua Gelmini-uudistusta, joka tuli voimaan joulukuussa 2010; kehottaa Italian viranomaisia ja asianomaisia yliopistoja selvittämään tämän asian kiireellisesti; katsoo kuitenkin, että kyse ei ole yksittäistapauksesta ja että näin ollen jäsenvaltioiden oikeusasiamiehet voisivat kokoontua yhteen keskustellakseen ongelman ratkaisemista EU:ssa;

31. kehottaa perustamaan erityisen internetportaalin, jota päivitetään erittäin säännöllisesti ja jonka kautta kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset voivat vapaaehtoisen liikkuvuuden helpottamiseksi tuoda esiin niitä talouden aloja, joilla on pulaa työvoimasta;

32. muistuttaa, että asetuksessa (EY) N:o 2201/2003(21) säädetään periaatteesta, jonka mukaan lasten olisi voitava säilyttää suhteensa molempiin vanhempiinsa näiden erottua, vaikka he asuisivat eri jäsenvaltioissa; huomauttaa, että vaikka tapaamisoikeutta koskevien aineellisten sääntöjen käyttöönotto ja soveltaminen kuuluu nykyisellään jäsenvaltioiden toimialaan, jäsenvaltioiden on toimivaltuuksiaan käyttäessään noudatettava unionin lainsäädäntöä ja erityisesti perussopimusten määräyksiä, jotka koskevat kaikkien EU:n kansalaisten oikeutta matkustaa ja oleskella vapaasti toisessa jäsenvaltiossa(22) sekä säilyttää vanhempien ja lasten, isovanhempien ja lastenlasten tai veljien ja sisarien väliset suhteet; lisää, että toisinaan pitkittyvät odotusajat ja lukuisat menettelyt, jotka koskevat vanhempia, jotka haluavat palata alkuperämaahansa lapsensa/lastensa kanssa, ovat esteenä EU:n kansalaisten vapaalle liikkuvuudelle; kehottaa komissiota selvittämään muiden kuin saksalaisten puolisoiden väitettyä syrjintää Saksan lastensuojeluviranomaisen tapauksessa;

33. panee merkille hallinnollisen yhteistyön merkityksen siviilisäätyä koskevissa ongelmissa; toteaa, että jos jäsenvaltio aikoo esimerkiksi muuttaa lapsen jossakin unionin jäsenvaltiossa tunnustettuja väestörekisteriasiakirjoja, sen on ilmoitettava aikomuksestaan kyseiselle jäsenvaltiolle, jotta syntymätodistuksen kaltaisia asiakirjoja ei voida muuttaa siten, että tieto lapsen alkuperästä häivytetään;

34. katsoo, että jokaiselle unionin kansalaiselle, joka on tunnustettu avioliiton ulkopuolella tai avioliitossa syntyneen lapsen vanhemmaksi, on eron yhteydessä tiedotettava muutoksenhakukeinoista tapaamisoikeuden saamiseksi lukuun ottamatta tapauksia, joissa todetaan lapsen ja vanhempien kotivaltioiden yhteisen sopimuksen mukaisesti, että näin toimiminen asettaisi lapsen todelliseen vaaratilanteeseen;

35. kehottaa nimittämään jokaiseen jäsenvaltioon sovittelijan tai vähintään lapsen etua ajavan sovittelijan, jolle on annettava riittävät valtuudet tutustua kaikkiin tarvittaviin asiakirjoihin sekä ottaa uudelleentarkasteluun tuomioistuinten päätökset eroavien vanhempien vaatimuksien ja juridisten ongelmien sovittelemiseksi, jotta estetään heitä turvautumasta laittomiin toimiin, joiden avulla he pyrkivät väkipakolla saattamaan voimaan tahtonsa, jota he pitävät itselleen ja lapsilleen kuuluvana oikeutena oikeutena; lisää, että kaikki kansalaiset voivat ottaa yhteyttä oman kotivaltionsa asiamieheen sekä sen valtion asiamieheen, jossa kyseisen kansalaisen oikeuksia ei ole hänen mielestään kunnioitettu;

36. kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole ratifioineet neuvoston 12. heinäkuuta 2010 tekemää päätöstä yhteistyön vahvistamisesta avio- ja asumuseroihin sovellettavan lain alalla, ratifioimaan sen, jotta taataan unionin kansalaisten tasa-arvo avioeron johdosta sovellettavaa lainsäädäntöä valittaessa; kehottaa lisäksi komissiota edistämään tätä uutta välinettä Euroopan kansalaisuuden teemavuoden yhteydessä ottaen huomioon, että rajatylittävien avioliittojen määrän kasvaessa myös rajatylittävien avioerojen määrä väistämättä kasvaa;

37. katsoo, että kaikilla kansalaisilla, jotka katsovat, että heidän oikeuksiaan on loukattu, on oltava mahdollisuus käyttää vähintään paikallisesti, kansallisesti tai unionin tasolla muutoksenhakukeinoja näiden oikeuksiensa puolustamiseksi;

38. kiinnittää jälleen kerran huomiota ongelmiin, joista kärsivät sellaiset Euroopan unionin kansalaiset, jotka ovat päättäneet harjoittaa SEUT:n 49 artiklan mukaista sijoittautumisoikeuttaan ja tehneet Espanjassa laillisia kiinteistökauppoja, jotka on myöhemmin todettu laittomiksi; kehottaa Espanjan viranomaisia tarkistamaan perinpohjaisesti tapaa, jolla Ley de Costas -lakia (rannikkolaki) sovelletaan, jotta vältetään sen vaikutukset yksittäisten kiinteistönomistajien oikeuksiin, kun otetaan huomioon, että omistusoikeus ei kuulu EU:n toimivaltaan vaan siihen sovelletaan toissijaisuusperiaatetta, josta määrätään perussopimuksissa;

39. korostaa jälleen vetoomusvaliokunnan tärkeintä painopistealuetta: ratkaisun löytäminen pitkään jatkuneisiin kiinteistöjä koskeviin ongelmiin; huomauttaa, että EU:n kansalaisilla, sekä jäsenvaltion omilla että muiden jäsenvaltioiden kansalaisilla, on ollut vakavia ongelmia kiinteistökauppojen ja pankkitakuiden kanssa, ja että omistusoikeuden rikkomukset ovat osaltaan olleet luomassa luottamuspulaa rajatylittävillä kiinteistömarkkinoilla ja vaikuttaneet Euroopan talousongelmiin; kehottaa ulottamaan EU:n kuluttajansuojaa ja vapaata liikkuvuutta koskevat periaatteet koskemaan kiinteistöjä ja toistaa vaatimuksensa siitä, että laillisesti hankitun kiinteistön omistusoikeutta on noudatettava täysimääräisesti;

40. toteaa, että muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan asuvat EU:n kansalaiset eivät voi nauttia vaalioikeuksistaan täysimääräisesti tiettyjen olemassa olevien esteiden vuoksi, ja toteaa, että vaalioikeus on unionin kansalaisten konkreettisin poliittinen oikeus ja sen vuoksi on poistettava tämän oikeuden harjoittamisen liittyvät syrjivät ja hankaloittavat muodollisuudet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kohdennettujen tiedotuskampanjoiden avulla tämän oikeuden yleistä tunnettuutta kansalaisten keskuudessa kulloistenkin vaalien edellä; pitää myönteisenä komission halukkuutta helpottaa EU:n kansalaisten ehdolleasettumismenetelmiä Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa omassa asuinvaltiossaan ja kannustaa sitä toteuttamaan tekniset valmistelutyöt, joiden avulla parannetaan menettelyjä, joilla estetään äänestäminen kahdessa eri valtiossa tai äänestysoikeuden menettäminen; ehdottaa sen vuoksi eurooppalaisen vaalirekisterin luomista Euroopan parlamentin vaaleja varten; tukee komission toteuttamia toimia, joiden avulla pyritään julkistamaan Euroopan parlamentin vaalien tulokset samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita etsimään parempia ratkaisuja vaalilainsäädännön parantamiseksi ja parhaiden käytänteiden edistämiseksi; painottaa, että kansalaisten suorempi osallistaminen unionin poliittisten puolueiden toiminnan kautta on ratkaiseva askel, jolla saavutetaan "enemmän" Eurooppaa ja aidompaa demokratiaa;

41. ehdottaa, että liittymistä johonkin unionin poliittiseen puolueeseen ehdotettaisiin yleisemmin henkilöille, jotka liittyvät kansallisiin puolueisiin, sillä se voisi toimia keinona edistää kansalaisten osallistumista poliittiseen toimintaan Euroopassa;

42. katsoo, että kansalaisille tarkoitetun fyysisesti olemassa olevan ja verkossa toimivan palvelupisteen "Sinun Eurooppasi" käyttöönotolla on merkitystä niille kansalaisille, jotka etsivät neuvoja tai hakevat oikaisua, olivatpa he jäsenvaltiossa pysyvästi asuvia tai uusia asukkaita; toteaa samalla, että komission perustamat tietoa ja ongelmanratkaisua tarjoavat verkostot (esimerkiksi Europe Direct, Solvit ja Euroopan kuluttajakeskukset) ovat merkittäviä osapuolia sisämarkkinoiden toimintahäiriöitä tai EU:n kansalaisten oikeuksien rajoittamista koskevien valitusten selvittämisessä; kehottaa komissiota edistämään näitä käytettävissä olevia verkkopalveluja aktiivisemmin siten, että se ottaa mukaan nykyiset EU:n tason avustus- ja ongelmanratkaisupalvelut ja etenkin siten, että se omaksuu kattavamman ja aktiivisemman linjauksen tarjotessaan niistä tietoa kansalaisille;

43. katsoo, että rajatyöntekijät, joille aiheutuu paljon tarpeetonta haittaa jäsenvaltioiden hallinnollisista rasituksista, tarvitsevat parempaa ja tarkemmin kohdennettua tietoa, joka koskee heidän sosiaalisia ja ammatillisia oikeuksiaan; kannustaa komissiota laatimaan tiedotusaineistoa, jossa selvitetään selkeästi ja yksinkertaisesti, mitkä ovat kaikkien EU:n kansalaisten oikeudet heidän muuttaessaan, työskennellessään, opiskellessaan, tehdessään ostoksia, matkustaessaan ja harjoittaessaan poliittisia oikeuksiaan yli rajojen; katsoo, että uudella kansalaislähtöisellä jo olemassa oleviin neuvoa-antaviin elimiin ja hallinnollisiin rakenteisiin pohjautuvalla vaihtoehtoisella riidanratkaisujärjestelmällä voitaisiin huomattavasti edistää sitä, että kansalaisille tarjottaisiin edullisia, tarkoituksenmukaisia ja helposti saatavilla olevia tuomioistuinten ulkopuolella tapahtuvia sopimismenettelyjä;

44. ehdottaa, että komissio tekee selvityksen määrittääkseen, miten EU:n kansalaiset haluavat saada tietoa unionin toiminnasta, jotta heidän odotuksiinsa voitaisiin vastata suoremmin;

45. kehottaa komissiota parantamaan tiedotusta unionin toiminnasta kaikkialla EU:ssa lisäämällä paikallisten tiedotuspisteiden määrää;

46. kehottaa vähentämään oikeudenkäyntien yhteydessä virallista käännöstä edellyttävien asiakirjojen määrän minimiin, jotta vältetään kansalaisten puolustamisen viivästyminen ja estetään liialliset oikeudenkäyntikulut;

47. vaatii, että kaikkien EU:n kansalaisten, jotka ilmoittavat joutuneensa kärsimään vahinkoa jonkin toisen jäsenvaltion hallinto- tai poliisiviranomaisten virkaintoisuuden tai valta-aseman väärinkäytön vuoksi, on voitava helposti kääntyä näitä tahoja vastaan esitettävistä kanteluista vastaavan kansallisen tai paikallisen viranomaisen puoleen;

48. pyytää, että komissio, joka edistää kaupunkien välistä ystävyyskaupunkitoimintaa, ei keskittyisi yksinomaan uusien jäsenvaltioiden tai kolmansien valtioiden kanssa toteutettavaan ystävyyskaupunkitoimintaan, vaan toivoo, että myös vanhat ystävyyskaupunkijärjestelyt saavat edelleen EU:n tukea, jotta turvataan pidemmällä aikavälillä niiden jatkuvuus, joka nyt on uhattuna;

49. katsoo, että kaikilla EU:n kansalaisilla on oikeus saada puolueetonta ja laadukasta tietoa; on erittäin huolissaan siitä, että on perustettu tiedotusvälineitä valvovia viranomaisia, jotka ovat liian läheisesti kytköksissä hallituksiin;

50. katsoo, että unionista on tiedotettava entistä enemmän televisiossa, joka on tärkeä tiedonvälityskanava; pitää näin ollen myönteisenä, että Euronews-kanavalle on myönnetty lisää budjettivaroja;

51. pitää myönteisenä komission äskettäistä ehdotusta, joka koskee EU:n kansalaisten suojelun vahvistamista minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliviranomaisten avulla erityisesti siten, että selvennetään, milloin kansalaisia ei katsota edustettavan, ja määritellään, millaista apua jäsenvaltiot yleensä antavat sitä tarvitseville;

52. pitää myönteisenä, että komissio on ottanut käyttöön Euroopan oikeusportaalin, johon on koottu jäsenvaltioissa noudatettavat oikeudelliset menettelyt.

53. kannustaa komissiota tekemään yhteistyötä vetoomusvaliokunnan kanssa laatiessaan uutta katsausta Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013; täsmentää tässä yhteydessä, että vetoomusvaliokunta aikoo (ennen seuraavan katsauksen julkaisemista) tarkastella unionin kansalaisuuden kannalta saavutettuja tuloksia kriittisesti erityisesti vastaanottamiensa vetoomusten pohjalta ja aikoo kehottaa komissiota tarvittaessa lisätoimenpiteisiin;

54. suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen julistaa vuosi 2013 Euroopan kansalaisten vuodeksi, millä lisätään unionin kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien tunnettuutta ja tietoa niistä; kehottaa komissiota yhteistyössä paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa käyttämään tämän tilaisuuden hyväksi tehostaakseen toimiaan kansalaisten oikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi ja siten EU:n aseman ja imagon vahvistamiseksi kansalaisten oikeuksien puolustajana ja niiden käyttämisen helpottajana; korostaa, että on tärkeää hyödyntää vuoden 2013 tarjoamia strategisia mahdollisuuksia tarvittavien sosiaalipoliittisten muutosten nopeuttamiseksi, jotta voidaan vastata kansalaisten luottamuspulaan, jota talouskriisit ovat syventäneet; kehottaa sisällyttämään unionin kansalaisuuden Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion painopistealoihin; toivoo, että Euroopan kansalaisten teemavuoden 2013 avulla puututaan EU:n sosioekonomisiin ongelmiin ja edistetään markkinoita, jotka ovat kansalaisten edun mukaisia, ja että samalla myös lisätään huomattavasti tietoa EU:n kansalaisten asemasta;

55. ehdottaa, että komissio käynnistää vuonna 2012 unionin laajuisen kilpailun, jonka tarkoituksena on luoda Euroopan kansalaisten teemavuoden logo;

56. kehottaa parlamenttia ja neuvostoa varmistamaan, että jäsenvaltioilla on käytössään riittävät budjettivarat, joiden avulla voidaan varmistaa Euroopan kansalaisten teemavuoden 2013 ja siihen liittyvien toimien ja erityisesti tiedotustoimien sujuva toteutus, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan;

57. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan oikeusasiamiehelle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 257, 19.10.1968, s. 2. (2) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77. (3) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22. (4) EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1. (5) EUVL C 137E, 27.5.2010, s. 14. (6) SEUT:n 20 artiklan 2 kohta. (7) P7_TA(2011)0587. (8) Katso Lucy StewartvastaanSecretary of State for Work and Pensions, asia C-503/09. (9) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22. (10) P7_TA(2011)0453. (11) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43. (12) Katso muun muassa vetoomus 0810/2011 ja 0900/2011. (13) Katso muun muassa vetoomus 0632/2008. (14) P7_TA(2011)0092. (15) Katso muun muassa vetoomukset 1351/2008, 0945/2010 ja 1300/2010. (16) P7_TA(2011)0453. (17) Katso muun muassa vetoomukset 0401/2009 ja 1119/2009. (18) Asia C-299/05, 18. lokakuuta 2007, ja tuoreempi asia C-503/09, 21. heinäkuuta 2011. (19) Katso muun muassa vetoomus 112/2009. (20) Katso muun muassa vetoomukset 511/1998 ja 689/1998. (21) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 , EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1. (22) Katso muun muassa vetoomus 1614/2009.

Euroopan komissio julkaisi lokakuussa 2010 tiedonannon "Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 – Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen"(1). Lähtökohdaksi Euroopan komissio otti 20. maaliskuuta 2009 hyväksyttyyn Euroopan parlamentin mietintöön Euroopan unionin kansalaisuutta koskevista ongelmista ja näkymistä sisältyneen ehdotuksen ja kuuli kansalaisyhteiskunnan edustajia ja laati tulostaulun merkittävimmistä esteistä, joita kansalaiset kohtaavat käyttäessään rajatylittäviä oikeuksiaan.

Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 on myös kattavampi kuin sitä edeltäneet kertomukset, jotka tarjosivat lähinnä SEUT:n 25 artiklan mukaisen kuvailevan yhteenvedon EU:n kansalaisuuden tärkeimmästä kehityksestä tarkastellun kolmen vuoden jakson aikana. Siinä määritellään 25 estettä, joita kansalaiset kohtaavat eri tilanteissa (yksityishenkilöinä, kuluttajina, asukkaina, opiskelijoina, matkailijoina ja ammattia harjoittaessaan tai poliittisina toimijoina), ja esitetään ratkaisuja niiden poistamiseksi.

Tässä mietintöluonnoksessa tarkastellaan Euroopan komission ehdottamia toimia vetoomusvaliokunnan viiteajanjakson 2008–2011 aikana saamien vetoomusten näkökulmasta, ja siinä otetaan huomioon myös viimeaikaisin kehitys. Sitä varten analysoitiin yli 300 vastaanotettua vetoomusta.

Vetoomukset antavat ensi käden palautetta kansalaisilta eri politiikanalojen täytäntöönpanosta ja mittaavat tyytyväisyyttä Euroopan unioniin. Vetoomuksen esittäjät osallistuvat valiokunnan kokouksiin, ja heille annetaan tilaisuus osallistua avoimeen ja suoraan vuoropuheluun Euroopan parlamentin jäsenten kanssa.

Viime vuosina on rekisteröity yhä useampia vetoomuksia, jotka koskevat EU:n kansalaisten kohtaamia ongelmia heidän käyttäessään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Vetoomusvaliokunnan vuosikertomuksiin sisältyvät tilastot osoittavat, että vapaaseen liikkuvuuteen liittyvien kysymysten osuus on noin 25 prosenttia kaikista valiokunnan saamista vetoomuksista.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on painotettu yhä enemmän unionin kansalaisuutta ja asetettu vapaa liikkuvuus etusijalle perusoikeutena, joka mahdollistaa useita muita olennaisen tärkeitä oikeuksia. Vapaa liikkuvuus on yksi EU:n arvostetuimmista saavutuksista. Äskettäin tehdyssä Eurobarometritutkimuksessa todettiin, että EU:n kansalaisille tutuin oikeus on edelleen oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun, jonka tunteen 88 prosenttia kansalaisista(2).

Siitä huolimatta ihmisten vapaa liikkuvuus on edistynyt hitaimmin perussopimuksissa vahvistetuista neljästä vapaudesta (tavaroiden, pääoman, palvelujen ja ihmisten vapaa liikkuvuus). Vaikka tässä suhteessa on edistytty huomattavasti, kansalaisuusdirektiivin(3) voimaantulon jälkeen, lukuisista vetoomuksista on käynyt ilmi, että direktiivin täytäntöönpanoon liittyy vielä useita ongelmia.

Eräät jäsenvaltiot eivät tunnusta täysimääräisesti kolmannesta maasta kotoisin olevien perheenjäsenten oikeuksia. Useista vetoomuksista käy esimerkiksi olmi, että Yhdistynyt kuningaskunta ei antanut EU:n ulkopuolelta kotoisin olevien perheenjäsenten saapua maahan ilman viisumia, vaikka heillä oli toisen jäsenvaltion myöntämä oleskelukortti. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset pyysivät kohtuuttomia määriä asiakirjoja, käsittelivät hakemuksia kohtuuttoman pitkiä aikoja, eivätkä palauttaneet alkuperäisiä asiakirjoja. Euroopan komissio puuttui asiaan useiden valitusten ja vetoomusten perusteella, minkä jälkeen hallinnollisiin menettelyihin on alettu tehdä joitakin parannuksia.

Eräät maat myönsivät oleskelukortteja rajoitetuksi ajaksi (vastoin 11 artiklan 1 kohtaa) tai rikkoivat yhdenvertaisen kohtelun periaatetta (josta säädetään 24 artiklassa) kohtelemalla direktiivin nojalla alueellaan oleskelevia unionin kansalaisia huonommin kuin omia kansalaisiaan.

Ruotsissa oleskelukorttihakemusten hylkäyspäätöksiä ei käsitellä uudelleen, ja siten kansalaisilta riistetään perusoikeudet hakea muutosta. Ulkomailla asuvilla Alankomaiden kansalaisilla on ollut vaikeuksia matkustusasiakirjojensa uusimisessa.

Kansalaisilla on usein ongelmia sosiaaliturvaan liittyvien etuuksien saamisessa erityisesti siksi, että kyseinen lainsäädäntö on monimutkaista ja vaikeaselkoista ja joskus viranomaiset soveltavat sitä virheellisesti. Usein käy niin, että kansalaiset eivät täytä oikeita lomakkeita tai jätä asianmukaisia asiakirjoja käsiteltäväksi ajoissa, koska he eivät ole saaneet riittävästi tietoa tai eivät ole löytäneet tarvittavia ohjeita ennen kotimaasta lähtöään.

Toisessa EU:n jäsenvaltiossa asuvilta Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilta saatiin useita vetoomuksia, jotka koskivat sitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset olivat kieltäytyneet myöntämästä heille etuuksia, kuten työkyvyttömyys-, hoito- tai huoltaja-avustusta, vaikka Euroopan unionin tuomioistuin oli luokitellut ne rahallisiksi sairausetuuksiksi, jotka voi viedä maasta(4).

Erään vetoomuksen esittäjän tapauksessa(5) pyydettiin myös ennakkoratkaisua, mikä johti heinäkuussa 2011 tehtyyn Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkopäätökseen (C-503/09). Ratkaisussa todettiin, että aiempaa oleskelua koskeva määritys voidaan määrätä vain, mikäli jotakin muuta asianmukaista yhteyttä Yhdistyneen kuningaskunnan sosiaaliturvajärjestelmään ei ole.

Tuomioistuin korosti voimakkaasti kansalaisuuden käsitettä ja siihen liittyviä oikeuksia. Tuomioistuin painotti, että olisi kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien vastaista, jos henkilöä saataisiin kohdella siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, epäedullisemmin kuin häntä kohdeltaisiin siinä tapauksessa, että hän ei olisi käyttänyt perussopimuksissa annettuja mahdollisuuksia.

Vetoomusvaliokunta on tukenut vetoomusta voimakkaasti otettuaan sen käsiteltäväksi vuonna 2008 ja osallistunut tätä asiaa koskevaan rakentavaan vuoropuheluun Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten ja komission kanssa. Marraskuussa 2009 vetoomuksen esittäjällä perheineen oli tilaisuus osallistua valiokunnan kokoukseen ja esittää tapauksensa kokonaisuudessaan valiokunnan jäsenille sekä Euroopan komissiota edustaville virkamiehille.

Yhdistyneen kuningaskunnan säännöissä ei mainita sitä, että entisellä työntekijällä, jolla on kouluikäinen lapsi, on oleskeluoikeus Yhdistyneessä kuningaskunnassa EU:n lainsäädännön nojalla. Näin ollen näiltä henkilöiltä evätään lähes varmasti epäoikeudenmukaisesti etuisuuksia sillä perusteella, että heillä ei ole oleskeluoikeutta. Säännöissä ei myöskään noudateta SEUT:n 18 artiklan mukaisia oikeuksia. Tämä on monimutkainen kysymys, mutta Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioiden perusteella on selvää, että henkilöä, jolla on ollut aiemmin oleskeluoikeus jossakin jäsenvaltiossa, olisi kohdeltava samalla tavalla kuin tämän jäsenvaltion kansalaisia, kun on kyse etuisuuksien saamisesta.

Vetoomuksen esittäjät ovat myös kertoneet ongelmista, jotka liittyivät heidän tutkintonsa tai ammattipätevyytensä tunnustamiseen ja joissain tapauksissa direktiivin 2005/36/EY(6) epäasianmukaiseen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä tai täytäntöönpanoon.

Viranomaisilla ei ilmeisesti ole riittävästi tietoa direktiivin 2005/36/EY soveltamista varten luoduista käytännesäännöistä tai he eivät noudata niitä asiaankuuluvalla tavalla. Tietyissä tapauksissa viranomaiset pyysivät hakijoita toimittamaan lisäasiakirjoja liitteissä mainittujen asiakirjojen lisäksi tai määräsivät kohtuuttomia kielikokeita. Useissa maissa arvosteltiin viivästynyttä direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Toisessa jäsenvaltiossa pätevyyden saaneet farmaseutit valittivat siitä, että heiltä evättiin pääsy uusien apteekkien johtoon Yhdistyneessä kuningaskunnassa direktiivin 21 artiklan 4 kohdan tiukan tulkinnan takia. Asian käsittely saatettiin onnistuneesti päätökseen vuoden 2011 toisella vuosipuoliskolla.

Toimivaltaisten viranomaisten valtava määrä kansallisella tai paikallisella tasolla aiheuttaa hämmennystä siitä, mikä on oikea elin, jonka puoleen vetoomuksen esittäjien pitäisi kääntyä. Pitkäkestoiset menettelyt ja byrokratia voivat myös toimia pelotteena.

Räikeä kansalaisuuteen perustuva syrjintä tuotiin ilmi useissa vieraiden kielten lehtoreita ("lettori") koskevissa tapauksissa Italiassa, sillä he ovat kamppailleet vuosikymmeniä syrjivää kohtelua vastaan viran pysyvyyden, urakehityksen, eläkkeiden ja sosiaaliturvan osalta.

Vetoomuksen esittäjät ovat ilmaisseet huolensa esteistä, joita vammaiset kohtaavat käyttäessään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, kuten asianmukaisten kuljetusvälineiden puute.

Perheoikeuden alalla ilmeni ongelmia lähinnä lapsen huoltajuudessa avioeron yhteydessä tai toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn parisuhteen tunnustamisessa.

Rajatylittävien avioerojen osalta vetoomuksen esittäjät valittivat etupäässä valtavista kuluista, pitkitetyistä menettelyistä sekä sovellettavaa lainsäädäntöä ja tuomioistuimen toimivaltaa koskevan tiedon riittämättömyydestä.

Useissa vetoomuksissa kuvataan ongelmia, jotka liittyvät siihen, että siviilisäätyä koskevia asiakirjoja ei tunnusteta. Asiakirjojen tunnustamista koskevat menettelyt voivat viedä suunnattomasti aikaa ja niihin voi kuulua monia erityisesti kääntämiseen tai aitouden todistamiseen liittyviä kuluja. Jotkut vetoomuksen esittäjät ilmoittivat ongelmista nimensä translitteroinnissa sen maan totuttujen tapojen mukaisesti, johon he muuttivat. Toiset valittivat vaikeuksista, joita he kohtasivat yrittäessään rekisteröidä vastasyntyneen lapsensa uudessa asuinmaassaan. Kävi myös ilmi, että Puolan viranomaiset kieltäytyvät myöntämästä siviilisäätyä koskevia todistuksia henkilöille, jotka aikovat sitoutua samaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssa parisuhteeseen tai avioliittoon toisessa jäsenvaltiossa.

Useiden vetoomusten käsittely on kestänyt jo useita vuosia, koska niissä odotetaan ratkaisua ongelmiin, jotka liittyvät samaa sukupuolta olevien parien avioliittojen ja rekisteröityjen parisuhteiden vastavuoroiseen tunnustamiseen, mihin liittyy syrjintää seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja useiden unionin kansalaisille myönnettyjen perusoikeuksien loukkaamista.

Joukkokarkotuksia etnisen tai kansallisen alkuperän perusteella on arvosteltu ankarasti, ja erityisesti romanien osallistamista koskevien kansallisten strategioiden puuttuminen on mainittu yhtenä ongelman syistä.

Mietinnössä keskitytään epävirallisten ongelmanratkaisuja tarjoavien verkostojen (Solvit ja Sinun Eurooppasi -verkkosivut) merkitykseen ja tehostettuun viestintäpolitiikkaan, jolla olisi pyrittävä varmistamaan, että kansalaiset kykenevät käyttämään täysimääräisesti perussopimusten mukaisia oikeuksiaan.

Vaikka kansalaisoikeuksista on säädetty selkeästi EU:n lainsäädännössä, ne eivät aina toteudu käytännössä. Siksi useat ihmiset ovat pettyneet Euroopan yhdentymiseen. Vetoomusvaliokunta pyrkii korjaamaan puutteet asettamalla kansalaiset toimintansa keskipisteeksi. Poliittista vaikutusvaltaansa hyödyntämällä se ryhtyy suoraan vuoropuheluun asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisten tai alueellisten viranomaisten kanssa ja yrittää löytää nopeita, muita kuin juridisia ratkaisuja sille esitettyihin epäkohtiin. Kun esitetään syytöksiä vakavista EU:n lainsäädännön rikkomuksista, joita on käsiteltävä edelleen Euroopan unionin tuomioistuimessa, vetoomusvaliokunta tekee tiivistä yhteistyötä komission kanssa rikkomusmenettelyn käynnistämiseksi. Kansalaisoikeuksia edistetään jatkuvasti, ja ne turvataan vetoomusmenettelyn avulla.

(1) COM(2010)0603 lopullinen. (2) Eurobarometri, European Union citizenship – analytical report, (Flash EB Series #294, lokakuu 2010). (3) Direktiivi 2004/38/EY Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77). (4) Asia C-299/05, 18.10.2007. (5) Vetoomus nro 0876/2008, Lucy Jane Marie Stewart, Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen, oikeudestaan työkyvyttömyyseläkkeeseen asuessaan toisessa EU:n jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän ei ole. (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY ammattipätevyyden tunnustamisesta.

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa vetoomusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. toteaa, että katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen (KOM(2010)0603) ja sisämarkkinoiden toimenpidepaketti (KOM(2010)608) täydentävät toisiaan, sillä molemmissa aloitteissa kansalaiset asetetaan sisämarkkinoiden keskiöön ja niiden avulla pyritään pääsemään eroon EU:n toiminnan nykyisestä hajanaisuudesta;

B.  toteaa, että nykyinen äkillinen laskusuhdanne ja protektionististen talouspoliittisten asenteiden paluu jäsenvaltioihin ovat vaarantaneet eräät Euroopan yhdentymiskehityksen näkyvimmät saavutukset; katsoo, että komission ehdotuksella julistaa vuosi 2013 "Euroopan kansalaisten teemavuodeksi" olisi pyrittävä puuttumaan EU:n sosioekonomisiin ongelmiin ja edistettävä sellaisia markkinoita, jotka ovat kansalaisten palveluksessa;

C.    palauttaa mieliin kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman(1) hengen, ja tukee Montin mietintöä, jossa suositellaan kansalaislähtöistä lähestymistapaa, jossa kansalaisia ja kuluttajia askarruttavat kysymykset sisällytetään täysimääräisesti sisämarkkinoiden kehittämiseen, EU:n kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia parannetaan ja EU:n kansalaisuuden käsitteelle annetaan uudenlaista poliittista pontta;

D. ottaa huomioon Krakovassa 3. ja 4. lokakuuta 2011 pidetyn ensimmäisen sisämarkkinafoorumin tulokset sekä erityisesti Krakovan julistuksen, jossa tuotiin esiin kansalaisten päivittäisessä elämässään kohtaamat ongelmat ja korostettiin toimia, joihin on ryhdyttävä näiden ongelmien poistamiseksi;

1.  korostaa eritoten, että on tärkeää poistaa EU:n kansalaisten vapaan liikkuvuuden tiellä olevat esteet erityisesti varmistamalla, että kansalaiset nauttivat erilaisista kansalaisten elämään liittyvistä EU-oikeuksista missä tahansa jäsenvaltiossa, johon he matkustavat; toteaa, että tämä on erityisen tärkeää työntekijöiden ja ammattihenkilöiden vapaan liikkuvuuden ja siten sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen kannalta;

2.  korostaa, että EU:n kansalaisten liikkuvuutta voitaisiin parantaa tiedottamalla kansalaisille paremmin siitä, miten he voivat käyttää sosiaalisia oikeuksiaan muissa jäsenvaltioissa; pitää erittäin myönteisenä komission aloitetta kehittää uusi sähköinen järjestelmä sosiaaliturvatietojen vaihtamiseksi ja kehottaa tiivistämään yhteistyötä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien kesken;

3.  kehottaa komissiota panemaan täytäntöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan etenkin saaristo- ja vuoristoalueiden kohdalla, koska niiden asukkailla on huonommat mahdollisuudet saada terveydenhuoltoa, työtä ja koulutusta kuin suurissa kaupungeissa asuvilla kansalaisilla; kehottaa komissiota pyrkimään ponnekkaammin varmistamaan, että saaristo- ja vuoristoalueille saadaan laajakaistayhteydet, sekä panemaan täytäntöön kaikki tarvittavat toimet, joilla taataan oikeuksien hyödyntäminen väestökadon estämiseksi kyseisiltä alueilta;

4.  pitää myönteisenä komission sitoumusta päivittää ammattipätevyyden nopeampaa ja vähemmän byrokraattista tunnustamista koskeva direktiiviä 2005/36/EY; korostaa, että on välttämätöntä, että ammattipätevyys tunnustetaan laajalti, koska kansalaiset liikkuvat yhä enenevässä määrin, sekä taataan liikkuvien työntekijöiden eläkeoikeuksien siirrettävyys, edistetään epävirallista koulutusta, josta myönnetään osaamispassi, sekä otetaan käyttöön "nuoret liikkeellä" -kortti; myöntää, että vapaaehtoinen eurooppalainen ammattikortti voisi olla keino helpottaa eurooppalaisten liikkuvuutta ja toimia esimerkkinä kansalaisten Euroopasta;

5.  muistuttaa EU:n jäsenvaltiosta toiseen tapahtuvan eläkeoikeuksien siirrettävyyden merkityksestä, koska sen puuttuminen on edelleen merkittävä tekijä, joka estää kansalaisia harjoittamasta oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen;

6.  panee merkille komission tietoisuuden siitä, että kansalaisilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia saada tietoa, ja kehottaa siksi komissiota mukauttamaan tiedottamista tavallisten kansalaisten tarpeisiin niin paljon kuin mahdollista, esimerkiksi takaamalla komission julkisten kuulemisten saatavuus kaikilla EU:n virallisilla kielillä; vahvistaa painokkaasti hajasijoitettujen "yhden luukun" asiointipisteiden merkitystä koskevan kantansa, kiittää komissiota Internet-palvelupisteen (Your Europe portal) käytön edistämisestä ja kehottaa edistämään mainitun innovatiivisen välineen kehittämisen loppuunsaattamista erityisesti tehostamalla ratkaisuja, joilla varmistetaan yhden luukun palvelujen asianmukainen rahoittaminen kansallisella tasolla varmistamalla, että ne toimivat Euroopan komission edustustoissa eri jäsenvaltioissa:

7.  tunnustaa, että hallinnolliset esteet ovat edelleen merkittävimpiä esteitä Euroopan unionissa; kehottaa komissiota etsimään tehokkaampia ratkaisuja kartoittamalla jatkuvasti sitä, millaisia esteitä tai pullonkauloja kansalaiset kohtaavat valtioiden rajat ylittävissä hallinnollisissa prosesseissa asioidessaan joko suoraan tai paikallisten hallintoviranomaisten kautta, sekä poistamaan nämä esteet ja pullonkaulat;

8.  toteaa, että liikkuessaan vapaasti Euroopan unionin alueella kansalaiset kohtaavat kielivaikeuksia, kun he asioivat kansallisten tuomioistuinten, elinten ja hallinnon kanssa; kehottaa komissiota tarjoamaan konkreettisia ja tarkoituksenmukaisia ratkaisuja, joiden avulla kansalaiset pääsevät tästä huomattavasta ongelmasta, asettamatta kuitenkaan raskasta taakkaa jäsenvaltioiden viranomaisille;

9.  kehottaa komissiota hyväksymään kattavat ja konsolidoidut puitteet, joissa kaikki matkustajien oikeudet on koottu yhteen ainoaan säädökseen ja joissa erityistä huomiota kiinnitetään matkustajien erilaisiin tarpeisiin sen mukaan, mikä kuljetusmuoto on kyseessä, ja pitää myönteisenä sitä, että komissio aikoo tarkistaa asetusta (EY) 261/2004; pyytää, että komissio ryhtyy tehokkaisiin toimiin mainitulla alalla;

10. painottaa, että rajatylittäviin tilanteisiin sovellettavat monimutkaiset verotukselliset määräykset yhdessä kaksinkertaisen verotuksen kanssa johtavat siihen, että kansalaisilla ei ole halukkuutta liikkua rajojen yli; tukee komission pyrkimystä poistaa tällaiset verotukselliset esteet ja katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota aiemmin toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityjen moottoriajoneuvojen rekisteröintiin, jotta voidaan vähentää uudelleenrekisteröintiin liittyvää raskasta byrokratiaa ja välttää se, että rekisteröintivero on maksettava kahteen kertaan; kehottaa komissiota varmistamaan, että tätä koskeva lainsäädäntöehdotus esitetään vuonna 2012;

11. pitää myönteisinä komission ehdotuksia helpottaa rajatylittävien terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta asuinjäsenvaltionsa ulkopuolella oleskelevien kansalaisten mielenrauhan turvaamiseksi ja laadukkaiden terveydenhuoltopalvelujen takaamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU nopean ja tehokkaan täytäntöönpanon ja ottamaan tässä asianmukaisesti huomioon universaalisuuden, laadukkaan hoidon saatavuuden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuullisuuden periaatteet(2); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan työtään sen tavoitteen saavuttamiseksi, että etälääketieteen palvelut ja terveydenhuollon sähköiset palvelut otetaan laajasti käyttöön vuoteen 2020 mennessä, ja tukee myös kokeiluhankkeita, joiden avulla pyritään siihen, että EU:n kansalaiset voisivat tarkastella terveystietojaan sähköisesti ja että potilasasiakirjat olisivat yhteentoimivia, mikä varmistaa potilaiden hoidon jatkuvuuden;

12. panee merkille, että ulkomailla terveydenhuoltopalveluja käyttäviä kansalaisia turhauttaa eniten se, että he eivät tunne tarpeeksi hyvin oikeuksiaan eivätkä tiedä, millä keinoin he voivat hyödyntää niitä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan EU:n kansalaisille paremmin mainituista oikeuksista ja erityisesti siitä, miten näitä oikeuksia käytännössä voi käyttää, etenkin kulujen korvaamiseen liittyen;

13. panee merkille "kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä" ja "sisämarkkinoiden 20 suurinta ongelmaa" käsittelevät komission julkaisut, joissa korostetaan sisämarkkinoita koskevassa tiedottamisessa ja lainsäädännössä sekä niiden täytäntöönpanossa yhä edelleen esiintyviä puutteita ja toisaalta kansalaisten tietämättömyyttä oikeuksistaan ja velvoitteistaan sisämarkkinoilla, mikä estää kansalaisia saamasta täyttä hyötyä sisämarkkinoista; kehottaa myös komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan kansalaisille tiedottamista oikeuksista, joita heillä on sisämarkkinoiden ansiosta, ja sitoutuu tekemään samoin;

14. katsoo, että nyt kun komissio on kartoittanut sisämarkkinoihin liittyvät ongelmat, sen olisi siirryttävä seuraavaan loogiseen vaiheeseen eli lujittamiseen ja keinojen etsimiseen sisämarkkinoiden tehokkaalle täytäntöönpanolle, jotta EU:n kansalaisten tuki saadaan takaisin; pitää myönteisenä, että komissio on kartoittanut 20 sisämarkkinoiden suurinta ongelmaa parlamentin 20. toukokuuta 2010 antaman päätöslauselman(3), mukaisesti, ja pitää tätä hyödyllisenä ensiaskeleena; kehottaa komissiota esittämään "20 merkittävintä ratkaisua" näihin turhautumista aiheuttaviin ongelmiin, kuten Krakovassa pidetyssä sisämarkkinafoorumissa ehdotettiin;

15. kehottaa komissiota pitämään digitaalisten sisämarkkinoiden kehitystä ensisijaisena tavoitteena, jotta kuluttajat voivat hyötyä tavaroiden ja palvelujen nykyistä kilpailukykyisemmästä tarjonnasta;

16. katsoo, että toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuvien EU:n kansalaisten mahdollisuuksia käyttää pankkipalveluita olisi edelleen parannettava; kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin lainsäädäntötoimiin sen varmistamiseksi, että kaikilla EU:n kansalaisilla on mahdollisuus käyttää perusmaksutiliä; korostaa tarvetta parantaa pankkien perimien maksujen avoimuutta;

17. muistuttaa, että vuoden 2011 sisämarkkinafoorumissa kyettiin menestyksekkäästi tarkastelemaan sisämarkkinoiden edistymistä, ja sen avulla kansalaisia askarruttavat seikat saatiin etualalle; kehottaa komissiota jatkamaan tätä käytäntöä ja arvioimaan jatkuvasti tilannetta sisämarkkinoilla pitämällä sisämarkkinafoorumin säännöllisin välein ja täydentämällä sitä yksittäisiin jäsenvaltioihin vuosittain tehtävillä vierailuilla, joiden tarkoitus on arvioida ja edistää sisämarkkinoita;

18. pitää myönteisenä komission tekemään työtä ja sitoutumista sisämarkkinoiden toimenpidepaketin täytäntöönpanoon; kehottaa komissiota varmistamaan ensisijaisten toimien tehokkaan täytäntöönpanon ja samalla kehittämään toista aloitteiden sarjaa pantavaksi täytäntöön myöhemmin;

19. muistuttaa tehokkaiden oikeussuojamekanismien tärkeydestä, koska niiden avulla varmistetaan, että kuluttajat voivat puolustaa oikeuksiaan; korostaa, että vuosien aikana Solvit-verkoston kaltaiset vaihtoehtoiset riidanratkaisujärjestelmät ovat osoittautuneet yksinkertaisiksi, nopeiksi ja kustannustehokkaiksi ratkaistaessa kansalaisia koskettavia kysymyksiä, kuten ammattipätevyyden tunnustamista, liikkuvien työntekijöiden eläkeoikeuksien siirrettävyyttä ja EU:n kansalaisten vapaata liikkumis- ja oleskeluoikeutta, mutta panee kuitenkin merkille, että vaihtoehtoinen riidanratkaisu Euroopassa on edelleen suuressa määrin hajanaista ja että Solvit-verkostoa käytetään liian vähäisessä määrin; korostaa, että kansalaisille olisi tiedotettava paremmin tällaisista oikeussuojamekanismeista ja ongelmanratkaisuvälineistä, jotta parannetaan kuluttajan oikeussuojakeinoja silloin, kun ostetaan tavaroita tai palveluja rajojen yli; pitää myönteisinä vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ja verkkovälitteistä riidanratkaisujärjestelmää koskevia komission lainsäädäntöehdotuksia ja korostaa niiden tehokkaan soveltamisen ja välityspalvelujen käytön laajentamisen merkitystä; kehottaa komissiota varmistamaan ryhmäkannetta koskevan oikeudellisesti sitovan lainsäädäntökehyksen;

20. katsoo, että uudella kansalaislähtöisellä, jo olemassa oleviin neuvoa-antaviin elimiin ja hallinnollisiin rakenteisiin pohjautuvalla vaihtoehtoisella riidanratkaisujärjestelmällä voitaisiin huomattavasti edistää sitä, että kansalaisille tarjotaan edullinen, tarkoituksenmukainen ja helposti saatavilla oleva tuomioistuinten ulkopuolella tapahtuva riitojen ratkaisumenettely;

21. kehottaa komissiota hyväksymään viipymättä toimintasuunnitelman Solvitin, Sinun Eurooppasi -verkkosivujen, Euroopan kuluttajakeskusten ja muiden opastuspalvelujen roolin lujittamiseksi edelleen, jotta ne olisivat nykyistä näkyvämpiä kansalaisille ja yrityksille;

22. kannustaa komissiota parlamentin edellä mainitussa 20. toukokuuta 2010 hyväksytyssä päätöslauselmassa(4), esitetyn kehotuksen mukaisesti harkitsemaan sellaisen käyttäjäystävällisen, säännöllisesti ajantasaistettavan ja helposti käytettävissä olevan kansalaisten oikeuksien peruskirjan hyväksymistä, johon on kirjattu kansalaisten oikeudet ja velvoitteet sekä valtioiden rajojen ylittämiseen liittyvät kysymykset sisämarkkinoilla; katsoo, että tällaisen peruskirjan olisi oltava helposti saatavilla ja toimittava käsikirjana kaikille kansalaisille, jotka liikkuvat, työskentelevät, tekevät ostoksia tai käyvät kauppaa yli valtioiden rajojen; katsoo edelleen, että siinä olisi tarjottava käytännönläheistä tietoa ja käytännönläheisiä ratkaisuja EU:n kansalaisten kohtaamiin päivittäisiin ongelmiin, kuten mahdollisuuteen saada terveydenhuoltoa, autojen rekisteröintiin, pankkitilin avaamiseen, tuotteiden ostamiseen sähköisesti jne.;

23. vaatii, että jäsenvaltioiden on toteutettava lisätoimia yhteistyössä komission kanssa, jotta voidaan päästä eroon ongelmista, jotka estävät kansalaisia käyttämästä verkkopalveluja; panee tässä yhteydessä merkille komission ehdotuksen Euroopan sopimusoikeudesta;

24. muistuttaa komissiota, että sillä on velvollisuus tutkia EU:n oikeuden ja etenkin kansalaisten EU-oikeuksien rikkomisia; korostaa, että tällaisten EU:n oikeuden rikkomisten todistustaakkaa ei saa sysätä kansalaisten harteille, sillä heillä ei ole mahdollisuutta toimittaa tämänkaltaisia tietoja;

25. korostaa, että siitäkin huolimatta, että joulukuun 2010 sisämarkkinoiden tulostaulut osoittivat, että hiljattain on tapahtunut edistystä, jäsenvaltiot eivät ole vieläkään täysin saavuttaneet tavoitettaan saattaa Euroopan unionin lainsäädäntö moitteettomasti ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan sisämarkkinalainsäädännön moitteettoman täytäntöönpanon ja sen saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä järjestelmällisemmän ja itsenäisemmän valvonnan avulla, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkialla EU:ssa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

(1) P7_TA(2010)0186. (2) Direktiivissä 2011/24/EU vahvistetaan säännöt turvallisen ja laadukkaan rajatylittävän terveydenhuollon saatavuuden helpottamiseksi ja edistetään terveydenhuoltoa koskevaa yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä. Direktiivin 4 artiklan mukaisesti rajatylittävää terveydenhuoltoa on tarjottava universaalisuutta, laadukkaan hoidon saatavuutta, oikeudenmukaisuutta ja yhteisvastuullisuutta koskevat periaatteet huomioon ottaen. (3) P7_TA(2010)0186 "Grechin mietintö" (4) P7_TA(2010)0186 (Grechin mietintö)

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa vetoomusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että puutteet tiedon levittämisessä ovat yksi merkittävimmistä syistä, joiden vuoksi EU:n kansalaiset eivät kykene hyödyntämään täysimääräisesti oikeuksiaan; kehottaa komissiota jälleen kerran Euroopan unionin kansalaisuuden teemavuoden 2013 lähestyessä takaamaan – yhteistyössä paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa – kattavan viestintästrategian, jotta voidaan tiedottaa Euroopan kansalaisille heidän oikeuksistaan ja näin kannustaa kansalaisvalistukseen ja antaa kansalaisille mahdollisuus ilmaista mielipiteensä ja saada ne paremmin ymmärretyiksi; katsoo, että Euroopan parlamentin jäsenten olisi oltava aktiivisia paikallistasolla ja viestittävä kansalaisten kanssa vaalipiireissään;

2.  katsoo, että mitä lähempänä kansalaisia viestintä tapahtuu, sitä tehokkaampaa se on; korostaa Euroopan parlamentin jäsenten keskeistä tehtävää viestiä aktiivisesti vaalipiiriensä jäsenten kanssa; kehottaa kansallisia ja alueellisia elimiä ottamaan vastuun EU:n lainsäädännöllä taatuista oikeuksista ja kehottaa komissiota kartoittamaan tällä alalla täytäntöönpanossa olevat puutteet;

3.  kehottaa EU:n toimielimiä pyrkimään parantamaan internet-sivustojen käyttäjäystävällisyyttä ja hyödyntämään täysimääräisesti sosiaalista mediaa;

4.  panee tyytyväisenä merkille Euroopan kansalaisaloitteen ja korostaa, että kansalaisaloite on tärkeää panna nopeasti täytäntöön siten, että sille annetaan keinot tulla välineeksi, jonka kautta kansalaiset voivat aidosti osallistua Euroopan unionin päätöksentekomenettelyihin; pyytää komissiota saattamaan suuren yleisön tietoiseksi niistä toimintamahdollisuuksista, jotka ovat käytettävissä tämän välineen ansiosta, ja pyytää, että kansalaisten tekemät aloitteet otetaan aidosti huomioon;

5.  pitää toimielinten tiedotusyhteistyöryhmää (IGI) toimintaympäristönä, jossa EU:n toimielimet voivat työskennellä noudattaakseen "kumppanuuteen perustuvaa EU-viestintää" koskevaa sitoumustaan ja koordinoidakseen pyrkimyksiä lisätä tietoisuutta EU:n tarjoamista oikeuksista; huomauttaa, että toimielinten tiedotusyhteistyöryhmän yhteistyö on viime aikoina pysähtynyt paikoilleen, ja kannustaa kaikkia osapuolia sopimaan yhteisistä viestintästrategioista, jotta voidaan maksimoida viestintätoimien vaikutus;

6.  huomauttaa, että vapaaehtoistoiminta on tärkeä keino lisätä mahdollisuuksia saada kaikki EU:n kansalaiset mukaan yhteiskunnan toimintaan, kertoa kansalaisille aktiivisesta kansalaisuudesta ja antaa heille mahdollisuus pyrkiä sen toteuttamiseen, luoda sosiaalista pääomaa ja vahvistaa eurooppalaista identiteettiä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan vapaaehtoistoiminnan tiellä olevat esteet, kehittämään strategioita vapaaehtoistoiminnan edistämiseksi ja tunnustamaan sen panoksen EU:n kansalaisuuden edistämisessä;

7.  kehottaa komissiota kehittelemään välineistöä, jolla edistetään perusoikeuksien suojelua ja edistämistä kaikilla politiikan tasoilla, jotta voidaan kannustaa interaktiivista poliittista vuoropuhelua ja panna täytäntöön osallistuvan demokratian periaate;

8.  kehottaa komissiota rationalisoimaan opiskelijoiden¸ opettajien ja tutkijoiden liikkuvuutta EU:ssa koskevaa tiedotusta perustamalla yhden luukun järjestelmän, jotta näiden on helpompi hyötyä EU:n ohjelmien tarjoamista mahdollisuuksista; kehottaa komissiota edistämään tiedotuskampanjoita Europass-välineen ja EURES-verkoston työn tunnetuksi tekemiseksi;

9.  korostaa vapaaehtoistoiminnan merkitystä ja sen roolia aidon EU:n kansalaisuuden rakentamisessa, erityisesti kansalaisten oikeuksien turvaamisessa sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja EU:n kansalaisten keskinäisen ymmärryksen lujittamisessa;

10. korostaa EU:n kansalaisten oikeutta saada puolueettomia ja luotettavia tietoja riippumattomilta tiedotusvälineiltä, sillä tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta on kunnioitettava, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa määrätään;

11. kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan muun muassa yleisradiotoimintaa harjoittavien julkisten laitosten toiminnan välityksellä, että Euroopan historiasta ja kulttuurista sekä sen toimielimistä ja EU:n ohjelmista koulutuksen, yhteiskunnan ja talouselämän aloilla on saatavilla asianmukaista tietoa, jotta voidaan lisätä pääsyä EU:n tarjoamiin mahdollisuuksiin;

12. kehottaa parlamentin ja komission tiedotuksesta ja viestinnästä vastaavia pääosastoja lisäämään ja laajentamaan mahdollisuuksia saada koululaiset ja opiskelijat sekä heidän opettajansa mukaan interaktiivisiin tiedotuskampanjoihin, internetin välityksellä ja innovatiivisin keinoin toteutettavat kampanjat mukaan luettuina, jotta voidaan lisätä tietoisuutta EU:n kansalaisuuteen liittyvistä asioista ja aktiivista osallistumista niihin;

13. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin helpottaakseen EU:n jäsenvaltioiden välillä liikkuvien kansalaisten liikkuvuutta sekä varmistamaan, että tutkinnot, todistukset ja opintojaksot sekä ammatillinen koulutus tunnustetaan täysimääräisesti, jolloin poistetaan opiskelijoiden ja työnhakijoiden liikkuvuuden esteitä, sillä tämä on keskeisen tärkeää Bolognan prosessin tavoitteiden saavuttamiseksi, sekä vauhdittamaan pyrkimyksiään levittää yhä laajemmalle tietoa mahdollisuuksista, joita yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ohjelmat tarjoavat Euroopan kansalaisille; suosittelee voimakkaasti yhteisten perusteiden vahvistamista virallisen ja epävirallisen ammatillisen koulutuksen keskinäiselle tunnustamiselle esimerkiksi siten, että vauhditetaan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen käyttöönottoa tutkintojen tunnustamiseksi, avoimuuden lisäämiseksi ja pätevyyden validoimiseksi;

14. kehottaa komissiota ja neuvostoa tukemaan ja laajentamaan kaikkia kulttuuri- ja koulutusohjelmia, jotka edistävät liikkuvuutta Euroopassa ja rajojen yli, sekä monikielisyyttä, jotta voidaan tukea ja lisätä yhteisiä arvoja ja kulttuurienvälisyyttä EU:n kansalaisuuden alalla;

15. kehottaa komissiota aktiivisiin toimiin taatakseen kaikkien EU:n kansalaisten oikeus laadukkaaseen perus- ja ammattikoulutukseen;

16. korostaa vapaan liikkuvuuden ja koulutuksen lisäksi elinikäistä oppimista, ammattikoulutusta ja jatkokoulutusta koskevien ohjelmien merkitystä osana EU:n kansalaisoikeuksien esteiden poistamista;

17. korostaa Erasmus-ohjelman ja muiden liikkuvuutta edistävien ohjelmien valtaisaa panosta, jolla ne ovat vahvistaneet tunnetta Euroopan kansalaisuudesta; kehottaa uusiin toimiin osallistujamäärien lisäämiseksi;

18. toteaa, että on tärkeätä parantaa kielitaitoa opettamalla jo hyvin varhaisesta iästä alkaen vähintään kahta vierasta kieltä, kuten Barcelonassa 15.–16. maaliskuuta 2002 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa suositeltiin, jotta EU:n kansalaiset voivat saada tietoa oikeuksistaan ja todella harjoittaa niitä koko unionissa; korostaa, että EU:n ponnisteluja tällä alalla on tehostettava siten, että vieraiden kielten opetusohjelma sisällytetään aktiivisemmin koulutuksen kaikille tasoille ja keskitytään erityisesti siihen, että kaikille lapsille taataan tasavertainen pääsy kieltenoppimiseen,

19. panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen nimetä vuosi 2013 Euroopan unionin kansalaisuuden teemavuodeksi ja korostaa, että on tärkeää antaa EU:n kansalaisuudelle virallinen asema ja tunnustaa tähän liittyvät oikeudet; korostaa, että kansalaisten ja erityisesti nuorten jokapäiväisessä elämässä on edistettävä tietoisuutta ja tietoa kyseisistä oikeuksista;

20. painottaa, että on tärkeää toteuttaa lisätoimia EU:n rajatylittävien yhteistyöohjelmien tukemiseksi, korostamiseksi ja edistämiseksi, sillä ne ovat merkittävä keino lisätä tietoisuutta yhteisestä eurooppalaisesta identiteetistä;

21. pyytää komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että eri jäsenvaltioiden ja alueiden välillä saavutetaan tasapaino ammattilaisten sekä tutkimus-, opetus- ja koulutustoiminnassa mukana olevien liikkuvuudessa;

22. pyytää, että komission järjestämiä julkisia kuulemisia olisi käytettävä tehokkaammin, sillä ne tarjoavat keinon saada kansalaiset mukaan vuoropuheluun niin, että politiikan tulokset vastaisivat paremmin heidän odotuksiaan; katsoo, että kuulemisten olisi oltava saatavilla kaikilla virallisilla kielillä ja niitä olisi järjestettävä oma-aloitteisesti kansallisten ja paikallisten elinten, kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen ja muiden vaikuttajien kanssa; kehottaa komissiota tämän huomioon ottamiseksi tarkistamaan kuulemisia koskevia ohjeitaan.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EHDOTUKSET

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa vetoomusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää myönteisenä, että komissio on valinnut vuoden 2010 kansalaisuuskatsauksessa ennakoivan lähestymistavan kuvailevan sijasta, sillä näin saadaan parempi yleiskuva toimista, joita komissio aikoo toteuttaa tulevaisuudessa;

2.  palauttaa mieliin, että Euroopan unionin kansalaisuus olisi nähtävä oikeuksina ja velvollisuuksina, joita sovelletaan Euroopan unionin kansalaisiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan mukaisesti;

3.  pahoittelee kuitenkin, ettei perussopimusten määräyksiä kansalaisuudesta saada siirrettyä käytäntöön; muistuttaa, että Euroopan unionin kansalaisuus tarjoaa joukon täydentäviä oikeuksia, jotka taataan Euroopan unionin perussopimuksissa, vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja muotoillaan johdetussa oikeudessa;

4.  huomauttaa, että sääntelyn parantaminen ei periaatteessa tarkoita sen vähentämistä ja että monilla toiminnan aloilla tarvitaan usein sitovaa oikeutta, jolla varmistetaan lainsäädännön täytäntöönpano;

5.  muistuttaa, että äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen perustuvaa demokratiaan osallistumista ei voi asettaa kansalaisten velvollisuudeksi vaan sen on lähdettävä heistä itsestään; katsoo, että vaaliprosessi on keino saada Euroopan unionin kansalaiset tuntemaan demokratia omakseen; huomauttaa, että eurooppalaisilla poliittisilla puolueilla on ratkaiseva rooli Euroopan "kansan" luomisessa ja että ne rikastuttavat osaltaan kansalaisten eurooppalaista identiteettiä; ehdottaa myös, että luonnolliset henkilöt voisivat yksilöinä liittyä minkä tahansa eurooppalaisen puolueen jäseniksi; kehottaa kansallisia ja Euroopan tason poliittisia puolueita edistämään eurooppalaista ulottuvuutta ja eurooppalaisia teemoja muun muassa järjestämällä koulutusta virkailijoilleen;

6.  korostaa, että eurooppalaisista poliittisista puolueista ja instituutioista on tullut keskeisiä tekijöitä Euroopan unionin poliittisessa elämässä ja että ne muokkaavat ja heijastelevat eri "poliittisten perheiden" kantoja;

7.  palauttaa mieliin, että eurooppalaiset poliittiset puolueet ja niille todennäköisesti asetuksen 2004/2003 muutoksella annettava Euroopan unionin oikeuteen perustuva oikeushenkilöllisyys osoittavat ne käytännön edut, joita Euroopan unionin kansalaisuuden saamisesta on kansalaisille;

8.  pitää valitettavana, että useat kansalaiset Euroopan unionissa eivät vieläkään ole saaneet tarpeeksi tietoa oikeuksistaan EU:n kansalaisina; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi ponnistelujaan hyödyllisten käytännön tietojen antamiseksi EU:n kansalaisuuteen liittyvistä oikeuksista – vaalioikeudet sekä poliittisten puolueiden jäsenyyttä ja perustamista koskevat oikeudet mukaan luettuina – ja auttamaan täten kansalaisiaan hyödyntämään täysimääräisesti näitä oikeuksia, vaikka he asuisivat muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan;

9.  tunnustaa, että vaalien äänestysvilkkauden tasainen väheneminen on haaste;

10. huomauttaa, että äänestysvilkkauden kasvattamiseksi tarvitaan paitsi yhteisiä demokraattisia periaatteita myös käytännön järjestelyjä ja väkeviä eurooppalaisia symboleja (esimerkiksi Euroopan parlamentin vaalien järjestäminen samaan aikaan kaikissa jäsenvaltioissa);

11. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että Euroopan parlamentin vaalien tulokset julkistetaan samaan aikaan koko EU:ssa, ja välttämään samalla riskin, että yhden jäsenvaltion tulos vaikuttaisi toisen jäsenvaltion äänestykseen;

12. pitää hyvänä komission aikomusta parantaa järjestelyjä, joilla nykyään estetään useampaan kertaan äänestäminen Euroopan parlamentin vaaleissa;

13. kehottaa komissiota, kun otetaan huomioon Euroopan unionin liittyminen lähiaikoina yleissopimukseen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi ja sen ensimmäiseen pöytäkirjaan, puuttumaan tiettyjen jäsenvaltioiden käytäntöön, jossa omilta kansalaisilta viedään äänioikeus, jos he asuvat toisessa valtiossa pitkään;

14. painottaa erityisesti, että Euroopan unionin kansalaiset hyötyvät eurooppalaisesta asemastaan täysin vain, jos he ja kaikki sidosryhmät – jäsenvaltiot, EU:n toimielimet ym. – ovat tietoisia tuon aseman mukanaan tuomista oikeuksista ja velvollisuuksista; toivoo, että vuosi 2013 Euroopan kansalaisten teemavuotena lisää huomattavasti yleistä tietoisuutta EU:n kansalaisen asemasta;

15. pitää myönteisenä komission aikomusta yksinkertaistaa menettelyjä, joilla sidosryhmät voivat hyödyntää EU:n kansalaisten oikeuksien täytäntöönpanoon myönnettävää rahoitustukea, ja pitää hyvinä sen pyrkimyksiä varmistaa näille ohjelmille riittävät määrärahat; pyytää komissiota kertomaan tarkemmin, ovatko ohjelmat avoinna poliittisille säätiöille, joiden perusluonteeseen kuuluu edistää aktiivista kansalaisuutta;

16. korostaa, että EU:n kansalaisuudesta johtuvista oikeuksista ja velvollisuuksista tiedottamista olisi painotettava liittymistä valmistelevassa tukivälineessä;

17. palauttaa mieliin, että yhdistykset, säätiöt ja keskinäiset yhtiöt ovat kiinteä osa yhteiskuntaa kaikkialla Euroopassa ja että niitä koskevien Euroopan laajuisten sääntöjen vahvistaminen lujittaisi niiden eurooppalaista ulottuvuutta; kehottaa asiasta vastaavaa valiokuntaa tutkimaan, minkälaisilla aloitteilla voitaisiin parhaiten edistää eurooppalaisten sääntöjen hyväksymistä yhdistyksille, säätiöille ja keskinäisille yhtiöille;

18. palauttaa mieliin sen myönteisen seikan, että EU:n kansalaisuuteen liittyvät oikeudet ovat saaneet täydennystä uudesta oikeudesta, eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, joka otetaan käyttöön huhtikuusta 2012 alkaen;

19. kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä huolehtimaan hyvissä ajoin kaikista tarvittavista hallinnollisista ja käytännön järjestelyistä, jotta EU:n kansalaiset voivat osallistua tiiviimmin unionin demokraattiseen elämään kansalaisaloitteen välityksellä;

20. kehottaa kaikkia sidosryhmiä hyödyntämään ajan, joka edeltää kansalaisaloitteesta annetun asetuksen voimaantuloa, ja edistämään laajamittaisesti tämän osallistuvan demokratian uuden välineen käyttöä;

21. kehottaa kaikkia sidosryhmiä käyttämään tieto- ja viestintätekniikan resursseja EU:n kansalaisten kanssa käytävän keskustelun edistämiseen;

22. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta eurooppalaisen kansalaisopetuksen aloittamiseksi, jotta edistettäisiin Euroopan unionin roolia nuorten keskuudessa;

23. korostaa, että esteiden poistaminen kansalaisuuden saamiselta sekä kansalaisten suorempi osallistuminen eurooppalaisten poliittisten puolueiden ja kansalaisaloitteen kautta ovat ratkaisevia askeleita, joilla saavutetaan "enemmän Eurooppaa" ja lisätään olennaisen tärkeää demokratiaa;

24. tukee komission aloitetta lisätä EU-tietoa mediassa ja kehottaa jäsenvaltioita ja tiedotusvälineitä välittämään EU-tietoa tehokkaammin esimerkiksi kansallisilla televisiokanavilla.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS