MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta

17.7.2017 - (COM(2016)0447 – C8-0264/2016 – 2016/0207(COD)) - ***I

Ulkoasiainvaliokunta
Esittelijä: Arnaud Danjean

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta

(COM(2016)0447 – C8-0264/2016 – 2016/0207(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0447),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 209 artiklan 1 kohdan sekä 212 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0264/2016),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0261/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus    1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)

Komission teksti Tarkistus   (6 a)  Tämän välineen käyttöä olisi valvottava tiiviisti, ja Euroopan parlamentille olisi annettava säännöllisiä päivityksiä sitä koskevien säännösten mukaan rahoitettavista toiminnoista. On syytä panna merkille, että välineen voimassaoloaika umpeutuu ehdottomasti nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen päättyessä, jolloin komission olisi suoritettava täysimittainen monialainen arviointi toimista, joita rahoitetaan tällä asetuksella perustettua turvallisuutta ja kehitystä tukevien valmiuksien kehittämistä koskevien säännösten mukaisesti, sekä jäsenvaltioiden turvallisuutta ja kehitystä tukevien valmiuksien kehittämiseen käyttämistä välineistä. Arvioinnissa olisi tarkasteltava unionin ja jäsenvaltioiden rahoittamien turvallisuutta ja kehitystä tukevien valmiuksien kehittämistoimien johdonmukaisuutta EU:n globaalistrategian ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Mahdollisten tulevien välineiden, jotka perustetaan turvallisuuden ja kehityksen välisen yhteyden käsittelemiseksi, olisi perustuttava kyseisen arvioinnin johtopäätöksiin, niihin olisi sitouduttava vasta laajan useiden sidosryhmien julkisen kuulemisen jälkeen ja niiden olisi helpotettava siviilialan yhteistyötä unionin sekä paikallisten ja alueellisten julkisten tai hallitusten välisten rakenteiden ja kansalaisjärjestöjen kesken, jotta voidaan tukea kolmansia maita.

Tarkistus    2 Ehdotus asetukseksi 1 a artikla (uusi)

Komission teksti Tarkistus   1 a artikla   3 a artiklan mukainen apu rahoitetaan kohdentamalla vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen aikana uudelleen unionin yleisen talousarvion varoja otsakkeessa 4 ottamatta käyttöön uusia varoja. Uudelleenkohdentaminen ei koske Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/20141a mukaisesti toteutettaviin toimenpiteisiin osoitettujen määrärahojen käyttöä.   __________________   1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020.

PERUSTELUT

Komissio julkaisi 5. heinäkuuta 2016 säädösehdotuksen, jolla pyritään tukemaan kumppanimaiden valmiuksien kehittämistä turvallisuuden ja puolustuksen alalla. Tavoitteena on mahdollistaa, että unioni rahoittaa omasta talousarviostaan koulutustoimia ja ei-tappavien puolustustarvikkeiden toimituksia kolmansien maiden turvallisuusjoukoille. Tällä unionin kumppaneilleen antamalla tuella edistettäisiin kestävästi unionin tarjoamien koulutustoimien vaikuttavuutta ja oikeusvaltion kehittämistä.

Komission aloitteella pyritään lujittamaan turvallisuuden ja kehityksen välistä yhteyttä, joka vahvistettiin jo vuonna 2003 Euroopan turvallisuusstrategiassa[1] (”turvallisuus on kehityksen ennakkoedellytys”) ja josta on nimenomaisesti muistutettu tämän jälkeen kaikissa strategisissa, globaaleissa tai temaattisissa asiakirjoissa[2].

On selvää, että turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys on keskeinen periaate, joka tukee unionin yhtenäistä lähestymistapaa ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin. Sikäli kuin kehityspolitiikan tavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen (”ilman kehitystä ja köyhyyden poistamista ei voida saada aikaan kestävää rauhaa”), valmiuksien kehittäminen turvallisuusalalla näyttää selvästi edistävän olennaisella tavalla kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

Parlamentti on jatkuvasti ollut tällä kannalla. Mietinnössään EU:n kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta[3] se suhtautuu myönteisesti turvallisuuden ja kehityksen väliseen yhteyteen, jonka olisi oltava EU:n kokonaisvaltaisen lähestymistavan soveltamisen tärkein periaate.

On myös huomattava, että turvallisuuden ja kehityksen välisen yhteyden tuleva suunta vahvistetaan yksiselitteisesti kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa, joka on parhaillaan tarkistettavana.

Tällä ehdotuksella voidaan lujittaa unionin toiminnan johdonmukaisuutta.

Se mahdollistaa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan kesäkuussa 2016 esittelemän ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian tavoitteiden toteuttamisen. Sen painopisteessä numero 4 ”Visioista toimiin” korostetaan tarvetta kehittää unionin kumppaneiden valmiuksia, jotta voidaan vastata ulkoisiin kriiseihin.

Tästä tarpeesta muistutetaan myös parlamentin päätöslauselmassa rauhanoperaatioista[4]: Parlamentti ”pitää myönteisenä yhteistä tiedonantoa valmiuksien kehittämisestä ja yhtyy neuvoston kehotuksiin sen nopeasta täytäntöönpanosta”.

Tämä ehdotus on jatkoa huhtikuussa 2015 annettuun yhteiseen tiedonantoon[5], jossa kartoitettiin puutteita unionin kumppanimaiden valmiuksien kehittämisessä sekä turvallisuusalan uudistuksessa. Unioni arvioi parhaillaan tarpeita epävakaissa maissa, erityisesti Afrikassa, ja vakautta ja rauhaa edistävällä välineellä on jo rahoitettu toimia turvallisuusalan uudistuksen yhteydessä.

Tämän ehdotuksen avulla unioni pitää kiinni kansainvälisistä sitoumuksistaan kehitysyhteistyön alalla. Ehdotuksessa otetaan huomioon OECD:n kehitysapukomitean tarkistamat raportointiohjeet, jotka koskevat virallista kehitysapua rauhan ja turvallisuuden alalla ja joissa on kehitetty edelleen kehitysapusääntöjen soveltamisalaa siltä osin kuin säännöt koskevat turvallisuusalaa. Siinä otetaan myös huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman hyväksyminen ja sen kestävän kehityksen tavoite 16, joka koskee rauhaa ja oikeudenmukaisuutta ja jossa korostetaan tarvetta tukea kansallisia elimiä, jotka ovat vastuussa turvallisuudesta epävakaissa maissa ja konfliktimaissa.

Tällä ehdotuksella vastataan kiireelliseen tarpeeseen ja paikallisten toimijoiden odotuksiin. Jo yli kolmen vuoden ajan on esitetty poliittisia vaatimuksia, ilman että niitä on todella pantu täytäntöön konkreettisilla toimilla. Jo joulukuussa 2013 Eurooppa-neuvosto kannatti ”Train and equip” -ohjelmaa, josta tuli valmiuksien kehittämistä turvallisuuden ja kehityksen tueksi koskeva aloite (”Capacity Building in Support of Security and Development”). Joulukuussa 2016 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä korostettiin, että komission säädösehdotus olisi hyväksyttävä vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla.

Tällä säädösehdotuksella muutetaan vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 230/2014. Sen tarkistaminen rajoittuu siihen, että lisätään mahdollisuus korjata nykyiset puutteet tuen antamisessa kaikille turvallisuusalan toimijoille (myös asevoimille), jotta voidaan tarjota koulutusta ja välineistöä, joilla on tarkoitus vastata kiireellisiin lyhyen ja keskipitkän aikavälin tarpeisiin pyrittäessä saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteita.

Valmiuksien kehittämistä turvallisuuden ja kehityksen tueksi koskevan aloitteen pikainen täytäntöönpano kumppanimaissa täydentäisi ja parantaisi nykyistä järjestelmää.

Unionilla on jo käytössään useita välineitä, joilla voidaan tukea turvallisuusalan siviilijoukkoja (poliisi) ja oikeusalaa siten, että rahoitetaan välineistöä (ajoneuvot, radiot jne.).

Se ei kuitenkaan kykene tukemaan asevoimia, vaikka joissakin tapauksissa ainoastaan asevoimat pystyvät vakauttamaan alueet osallistumalla väestön turvallisuuden, julkishallinnon ja peruspalvelujen palauttamiseen.

Unionilla ei siis ole rahoitusvälinettä, joka voitaisiin ottaa käyttöön nopeasti ja tehokkaasti ja jolla voitaisiin tukea suoraan unionin ulkopuolisia kumppanimaita turvallisuuden alalla silloin, kun se on välttämätöntä. Jos toimiin ei kyetä liittämään tarpeellisia ja koordinoituja puolustustarvikeohjelmia, jatkuvien myönteisten tulosten saavuttaminen koulutuksen ja neuvonnan alalla kolmansien maiden armeijoiden hyödyksi on erittäin vaikeaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Komission ehdottamalla välttämättömällä ja kiireellisellä avulla voitaisiin korjata puutteet, joita on nykyisessä järjestelmässä turvallisuusalan siviilijoukkojen kehittämistä koskevien ohjelmien ja muiden kehitysohjelmien välillä sekä unionin toimijoiden antaman koulutuksen ja paikallisten joukkojen välineistöpulan välillä. Unionin on voitava antaa välineistöä kumppanimaiden turvallisuusjoukoille, joita se kouluttaa operaatioidensa puitteissa.

Unionin tuella voitaisiin esimerkiksi rahoittaa varuskuntien terveydenhoitoinfrastruktuureja Malissa, jossa unioni on jo läsnä sotilasoperaationsa (EUTM Mali) takia. Kyse olisi terveysaseman kaltaisten olemassa olevien terveydenhoitoinfrastruktuurien kunnostamisesta, jotta niissä voitaisiin antaa asianmukaista hoitoa. Näiden terveydenhoitoasemien on pystyttävä tarjoamaan perusterveydenhoitoa, mukaan lukien äitien ja lasten suojelua edistävät toimet, ja ensihoitoa.

Osallistuminen sellaisten sairaaloiden rakentamiseen, joissa voidaan hoitaa haavoittuneita, toisi unionille todellista lisäarvoa ja myötävaikuttaisi unionin operaation onnistumiseen.

Rahoituksen puute heikentää nykyään unionin ulkoisen toiminnan uskottavuutta samaan aikaan kun muut toimijat, kuten Kiina, Venäjä tai Turkki, jotka eivät aseta apunsa ehdoksi hyvän hallinnon periaatteita, joita unioni tukee, kehittävät yhä enemmän toimintaansa etenkin sotilaallisen toiminnan alalla Afrikan maiden kanssa.

Komissio tarkasteli useita mahdollisuuksia kyseisten aloitteiden rahoittamiseksi. Vaikutustenarvioinnissaan[6] komissio toteaa, että vakautta ja rauhaa edistävän välineen tarkistaminen olisi lyhyellä aikavälillä kaikkein tarkoituksenmukaisin ja tehokkain väline valmiuksien kehittämiseksi turvallisuuden ja kehityksen tueksi. Se on erittäin joustava väline, jolla voidaan rahoittaa erilaisia toimia ilman maantieteellisiä rajoituksia.

Alustavalla 100 miljoonan euron vaatimattomalla rahoituksella voitaisiin täydentää käynnissä olevia toimia, joilla on erittäin myönteinen vaikutus turvallisuuteen, kehitykseen ja talouteen. Tässä vaiheessa ehdotus ei vaikuta jäsenvaltioiden kansallisiin talousarvioihin, vaikka nämä määrärahat saattaisivat edellyttää suurempia investointeja maailmanlaajuisten turvallisuusvaatimusten sekä turvallisuusalan uudistukseen liittyvien toimien vuoksi.

Tämän aloitteen jatkotoimia tarkastellaan vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevien keskustelujen yhteydessä, ja unionin ulkoisen rahoituksen välineitä koskevan väliarvioinnin jatkotoimia valmistellaan joulukuuksi 2017.

Ehdotuksen oikeudellinen kehys on selkeä ja tarkasti määritelty ja mahdollistaa kaikenlaisten ylilyöntien välttämisen.

Asetuksen asianmukaisen käytön varmistamiseksi on asetettu tarkkoja rajoitteita:

•  Tukea kolmansien maiden armeijoille sovellettaisiin ainoastaan joihinkin maihin tarkasti määritellyissä tilanteissa, joissa asevoimien valmiuksien kehittäminen edistää kehitystavoitteen saavuttamista.

•  Edellytykset, joiden mukaisesti rahoitustuki voidaan käynnistää, ovat täsmälliset: sen on oltava perusteltua kyseisen kolmannen maan tilanteen sekä kolmannen maan ja unionin välisen sopimuksen perusteella.

•  Itse apuun sovelletaan erittäin tiukkoja rajoituksia: sitä ei voi käyttää juokseviin sotilasmenoihin (palkat ja eläkkeet), sitä ei saa käyttää tappavien tarvikkeiden hankintaan, kuten aseiden tai ampumatarvikkeiden ostoon, eikä se voi koskea koulutusta, jonka tarkoituksena on nimenomaan taistelukoulutus.

Lopuksi on olennaisen tärkeää, että kiinnitetään erityistä huomiota varojen oikeaan kohdentamiseen.

Toisaalta asetuksen, sellaisena kuin Euroopan parlamentti on sitä muuttanut, on määrä olla täysin perussopimusten oikeudellisten vaatimusten mukainen. Valmiuksien kehittämisen rahoittaminen turvallisuusalalla on mahdollista SEUT-sopimuksen 209 ja 212 artiklan perusteella (kehitysyhteistyö sekä taloudellinen, tekninen ja rahoitusyhteistyö), jos tämä on tarpeen, kun otetaan huomioon unionin kehitysyhteistyön tavoitteet.

Tämän oikeusperustan turvin soveltamisalaan voidaan sisällyttää kaikki kehitysmaat sekä muita epävakaita maita, jos määritetyt edellytykset täyttyvät. Välineellä voitaisiin auttaa Malin, Keski-Afrikan tasavallan tai Somalian kaltaisia maita sekä muita epävakaita maita, joissa on todellisia tarpeita (Niger, johon Malissa harjoitetut terroristiset väkivallanteot vaikuttavat, Tšad ja Kamerun).

Ohjelmasuunnittelun ja äskettäin muutettujen säännösten täytäntöönpanon osalta on syytä korostaa, että vakautta ja rauhaa edistävästä välineestä vuonna 2014 annetun asetuksen voimassa olevia säännöksiä noudatetaan. Kyseessä ovat poikkeukselliset avustustoimenpiteet ja siirtymävaiheen ohjelmat (7 artikla) sekä temaattiset strategia-asiakirjat ja suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat (8 artikla). Lisäksi velvollisuus, jonka mukaan tukitoimenpiteet on toteutettava kansainvälisen oikeuden mukaisesti, laajennetaan koskemaan tukitoimenpiteitä, jotka koskevat valmiuksien kehittämistä turvallisuuden ja kehityksen tueksi (10 artikla).

Mitä tulee parlamentin rooliin, vakautta ja rauhaa edistävään välineeseen sovellettavia säännöksiä sovelletaan myös kaikkiin tällä asetuksella muutettuihin säännöksiin. Niistä toimenpiteistä, jotka eivät kuulu ohjelmasuunnittelun piiriin, parlamentti saa säännöllisesti tietoja komissiolta poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa. Ohjelmasuunnittelun piiriin kuuluvien toimenpiteiden osalta parlamentti tarkastelee ehdotuksia täytäntöönpanosäädöksiksi (strategia-asiakirja, suuntaa antavat monivuotiset ohjelmat, vuotuiset toimintaohjelmat) ja käy strategista vuoropuhelua komission yksiköiden ja EUH:n kanssa ennen kutakin monivuotista ohjelmasuunnittelukautta.

Esittelijä katsoo, että komission ehdotus on vasta ensimmäinen vaihe kunnianhimoisemmassa unionin politiikassa, jolla vahvistetaan unionin valmiuksia kumppanimaissa. Komission ehdotuksen julkaisemisesta on lähes vuosi, joten parlamentin on kannettava vastuunsa ja hyväksyttävä nopeasti tämä ehdotus, joka on olennaisen tärkeä väline kolmansien maiden vakauden, oikeusvaltion kehittämisen ja unionin ulkoisen toiminnan vaikuttavuuden tukemiseksi pitkällä aikavälillä.

• [1]  Euroopan unionin turvallisuusstrategia (neuvoston asiakirja 15895/03, 8.12.2003).
• [2]  Esimerkki: Sahelin alueen turvallisuutta ja kehitystä koskeva EU:n strategia vuodelta 2011.
• [3]  Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 EU:n kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta ja sen vaikutuksista EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuteen (2013/2146(INI)). Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0286.
• [4]  Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 rauhanoperaatioista – EU:n yhteistyö YK:n ja Afrikan unionin kanssa (2015/2275(INI)). Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0249.
• [5]  Euroopan komission ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Turvallisuuden ja kehityksen edistäminen valmiuksia kehittämällä – Euroopan unionin kumppanimaille lisää keinoja kriisien ehkäisyyn ja hallintaan” (JOIN(2015) 17 final, 28.4.2015).
• [6]  Vaikutustenarviointi, Valmiuksien kehittäminen turvallisuuden ja kehityksen tueksi, oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta (SWD(2016) 222 final).

VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT KANTA

työjärjestyksen 52 a artiklan 4 kohdan mukaisesti, GUE/NGL: Sabine Lösing, Miguel Urban Crespo, Javier Couso Permuy ja Takis Hadjigeorgiou

Mietinnössä kannatetaan komission tekemää aloitetta vakautta ja rauhaa edistävän välineen ulottamisesta koskemaan myös sotilaallisten valmiuksien kehittämistä. Mietinnön tarkoituksena on kiertää unionin talousarviosta myönnettävää rahoitusta koskevia nykyisiä sääntöjä, joiden mukaan puolustusalan ja sotilaallisten toimijoiden rahoittamiseen kolmansissa maissa liittyvää toimintaa ei rahoiteta.

Vastustamme mietintöä, koska siinä

•  kannatetaan kehitysavun käyttämistä sotilaallisiin tarkoituksiin

•  vaaditaan rahoittamaan asevoimien valmiuksien kehittämistä

•  kehotetaan maksamaan kolmansissa maissa toimivien asevoimien välineistöä ja koulutusta

•  tuetaan puolustusteollisuutta ja alan yrityksiä, joita perustetaan valmiuksien kehittämistä koskevien EU-rahoitteisten ohjelmien myötä

•  edistetään turvallisuuden ja kehityksen välistä yhteyttä

•  rikotaan SEU-sopimuksen 41 artiklan 2 kohtaa, jossa kielletään unionin talousarvion käyttäminen sellaisia toimia koskeviin menoihin, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla.

Vaadimme, että

•  vakautta edistävää välinettä käytetään pelkästään siviilitarkoituksiin

•  kehitysapua ei käytetä sotilaallisiin tarkoituksiin

•  köyhyyden poistamista, konfliktinestoa, aseiden leviämisen estämistä ja aseistariisuntaa tuetaan

•  unionin talousarviosta ei rahoiteta sotilasmenoja ja SEU-sopimuksen 41 artiklan 2 kohtaa tulkitaan tiukasti.

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO OIKEUSPERUSTASTA

Elmar Brok

Puheenjohtaja

Ulkoasiainvaliokunta

Bryssel

Asia:  Lausunto seuraavan lainsäädäntöehdotuksen oikeusperustasta: ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta (COM(2016)0447 - 2016/0207(COD))

Arvoisa puheenjohtaja

Oikeudellisten asioiden valiokunta päätti 11. heinäkuuta 2016 järjestetyssä koordinaattoreiden kokouksessa tarkistaa oma-aloitteisesti työjärjestyksen 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti seuraavan ehdotuksen oikeusperustan: ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta (COM(2016)0447). Lisäksi kehitysvaliokunnan puheenjohtaja pyysi 15. marraskuuta 2016 päivätyllä kirjeellä työjärjestyksen 39 artiklan mukaisesti oikeudellisten asioiden valiokuntaa tarkistamaan edellä mainitun lainsäädäntöehdotuksen oikeusperustan. Ehdotuksen perustana ovat SEUT-sopimuksen 209 artiklan 1 kohta ja 212 artiklan 2 kohta, jotka koskevat kehitysyhteistyöpolitiikan toteuttamiseksi tarvittavia toimenpiteitä ja muiden kolmansien maiden kuin kehitysmaiden kanssa tehtävän taloudellisen, teknisen ja rahoitusyhteistyön täytäntöönpanemiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

Valiokunta käsitteli kysymystä 13. heinäkuuta 2017 pitämässään kokouksessa.

I – Taustaa

Asetuksessa (EU) N:o 230/2014, jäljempänä ’vakautta ja rauhaa edistävä väline’[1], säädetään teknistä ja rahoitustukea koskevat toimenpiteet, joiden avulla voidaan torjua kriisejä ja vastata niihin sekä edistää vakauden ja rauhan rakentamista. Vakautta ja rauhaa edistävään välineeseen ehdotetuilla muutoksilla on tarkoitus lisätä uudenlainen unionin tukimuoto, joka on suunniteltu erityisesti kolmansien maiden sotilaallisten toimijoiden valmiuksien kehittämiseksi poikkeustilanteissa. Komission ehdotus on seurausta ilmeisen tiiviistä turvallisuuden ja kehityksen välisestä yhteydestä, mihin liittyen tarkoituksena on tukea kumppanimaiden turvallisuusjärjestelmiä osana laajempaa uudistusprosessia, jossa pyritään tuottamaan tehokasta ja vastuullista turvallisuutta valtiolle ja yksityishenkilöille, millä edistetään EU:n päämääriä eli osallistavaa ja kestävää kehitystä ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista.

Turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys on nähtävissä käytännössä vakautta ja rauhaa edistävää välinettä edeltäneen vakautusvälineen perustamisesta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1717/2006, jäljempänä ’vakautusväline’[2]. Vakautusvälineen tarkoituksena oli ryhtyä kehitysyhteistyötoimenpiteisiin ja taloudellista, teknistä ja rahoitusyhteistyötä koskeviin toimenpiteisiin kolmansien maiden kanssa[3], ja sen soveltamisalaan kuuluivat alun perin sotilaalliset seurantatoimet ja rauhanturvaoperaatiot.[4] Tähän liittyvä säännös – josta luovuttiin myöhemmin asetusta koskeneiden komission, neuvoston ja parlamentin neuvottelujen aikana – sisältyi 2 artiklan a kohtaan ja kuului seuraavasti:

”laajempien tai suppeampien alueiden järjestöjen sekä muiden Yhdistyneiden Kansakuntien valtuutuksella toimivien valtioiden yhteenliittymien sotilaalliset seurantatoimet sekä rauhanturva- ja tukioperaatiot (myös sellaiset, joilla on siviiliulottuvuus) samoin kuin toimenpiteet tällaisten järjestöjen ja niiden toimintaan osallistuvien jäsenten toteuttamien operaatioiden suunnitteluun, toteutukseen ja poliittiseen valvontaan liittyvien valmiuksien kehittämiseksi;”

II – Asiaa koskevat perussopimuksen artiklat

Komission ehdotuksessa esitetään oikeusperustaksi SEUT-sopimuksen viidennen osan ”Unionin ulkoinen toiminta” 209 artiklan 1 kohta yhdessä 212 artiklan 1 kohdan kanssa. Ne kuuluvat seuraavasti (painotus lisätty):

SEUT-sopimuksen 209 artikla

(aiempi EY-sopimuksen 179 artikla)

1. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen kehitysyhteistyöpolitiikan toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotka voivat koskea kehitysmaiden kanssa toteutettavia monivuotisia yhteistyöohjelmia tai aihekohtaisia ohjelmia. [...]

SEUT-sopimuksen 212 artikla

(aiempi EY-sopimuksen 181 a artikla)

2. Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen 1 kohdan täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä. [...]

SEUT-sopimuksen 212 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti (painotus lisätty):

SEUT-sopimuksen 212 artikla

(aiempi EY-sopimuksen 181 a artikla)

1. Unioni tekee muiden kolmansien maiden kuin kehitysmaiden kanssa taloudellista, teknistä ja rahoitusyhteistyötä, mukaan lukien apu erityisesti rahoituksen alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten muiden määräysten ja varsinkaan 208–211 artiklan määräysten soveltamista. Tähän kuuluvat toimet ovat unionin kehitysyhteistyöpolitiikan mukaisia, ja ne toteutetaan ottaen huomioon unionin ulkoisen toiminnan periaatteet ja tavoitteet. Unionin ja jäsenvaltioiden toimet täydentävät ja tukevat toisiaan.

Kehitysyhteistyötoimenpiteisiin ryhtymisen edellytykset määrittelevä SEUT-sopimuksen 208 artikla kuuluu seuraavasti (painotus lisätty):

SEUT-sopimuksen 208 artikla

(aiempi EY-sopimuksen 177 artikla)

1. Unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoisen toiminnan periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti. Unionin ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikat täydentävät ja tukevat toisiaan.

Unionin politiikan päätavoite tällä alalla on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen. Unionin politiikan päätavoite tällä alalla on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen. Unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin. [...]

Koska artiklassa viitataan Euroopan unionin ulkoisen toiminnan periaatteisiin ja tavoitteisiin, on tarkasteltava SEU-sopimuksen 21 artiklaa (painotus lisätty):

SEU-sopimuksen 21 artikla

1. Unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin, joita unioni pyrkii edistämään muualla maailmassa: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen. [...]

2. Unioni määrittelee ja toteuttaa yhteistä politiikkaa ja toimintaa sekä pyrkii saamaan aikaan pitkälle menevää yhteistyötä kaikilla kansainvälisten suhteiden aloilla tavoitteenaan:

a) turvata omat arvonsa, perusetunsa, turvallisuutensa, riippumattomuutensa ja koskemattomuutensa;

b) lujittaa ja tukea demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita;

c) säilyttää rauha, estää konfliktit ja lujittaa kansainvälistä turvallisuutta noudattaen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämääriä ja periaatteita sekä

Helsingin päätösasiakirjan periaatteita ja Pariisin peruskirjan tavoitteita, ulkorajoja koskevat tavoitteet mukaan luettuina;

d) edistää kehitysmaiden talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä ensisijaisena tarkoituksenaan poistaa köyhyys;

e) kannustaa kaikkien maiden yhdentymistä maailmantalouteen, muun muassa poistamalla asteittain kansainvälisen kaupan esteitä;

f) osallistua kansainvälisten toimenpiteiden kehittämiseen ympäristön laadun ja maapallon luonnonvarojen kestävän hoidon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi varmistaakseen kestävän kehityksen;

g) auttaa kansoja, maita ja alueita selviytymään luonnon tai ihmisen aiheuttamista suuronnettomuuksista; ja

h) edistää kansainvälistä järjestelmää, joka perustuu entistä tiiviimpään monenväliseen yhteistyöhön, ja maailmanlaajuista hyvää hallintotapaa.

3. Unioni noudattaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja periaatteita ja pyrkii niissä mainittuihin tavoitteisiin kehittäessään ja toteuttaessaan ulkoista toimintaansa tämän osaston ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen viidennen osan soveltamisalaan kuuluvilla aloilla sekä muita politiikkojaan niiden ulkoisten näkökohtien osalta.

Unioni huolehtii johdonmukaisuudesta ulkoisen toimintansa eri alojen välillä sekä näiden ja muiden politiikkojensa välillä. Neuvosto ja komissio varmistavat unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan avustamana tämän johdonmukaisuuden ja tekevät siinä tarkoituksessa yhteistyötä.

Asianmukaisen oikeusperustan arvioimista ja määrittelemistä varten pidetään merkityksellisenä myös SEU-sopimuksen 24 artiklan 1 kohtaa, joka kuuluu seuraavasti (painotus lisätty):

SEU-sopimuksen 24 artikla

(aiempi SEU-sopimuksen 11 artikla)

1. Unionin toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla käsittää kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen.

Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sovelletaan erityisiä sääntöjä ja menettelyjä. Eurooppa-neuvosto ja neuvosto määrittelevät ja toteuttavat sen yksimielisesti, jollei perussopimuksissa toisin määrätä. Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä ei voida antaa. Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja jäsenvaltiot panevat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöön perussopimusten mukaisesti. Perussopimuksissa määritellään Euroopan parlamentin ja komission erityisasema tällä alalla. Euroopan unionin tuomioistuimella ei ole näitä määräyksiä koskevaa toimivaltaa, lukuun ottamatta sen toimivaltaa valvoa tämän sopimuksen 40 artiklan noudattamista ja tutkia eräiden Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 275 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen päätösten laillisuus. [...]

SEU-sopimuksen 40 artikla kuuluu seuraavasti:

SEU-sopimuksen 40 artikla

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttaminen ei vaikuta niiden menettelyjen soveltamiseen eikä toimielinten toimivaltuuksien laajuuteen, joista perussopimuksissa määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3–6 artiklassa tarkoitetun unionin toimivallan käyttämiseksi.

Mainituissa artikloissa tarkoitettujen politiikkojen toteuttaminen ei myöskään vaikuta niiden menettelyjen soveltamiseen eikä toimielinten niiden toimivaltuuksien laajuuteen, joista perussopimuksissa määrätään tämän luvun mukaisen unionin toimivallan käyttämiseksi.

III – Ehdotettu oikeusperusta

Komission ehdotuksen mukaan asianmukaisen oikeusperustan asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamiselle muodostaisivat SEUT-sopimuksen 209 artiklan 1 kohta ja 212 artiklan 2 kohta. Molemmat säännökset kuuluvat unionin ulkoisen toiminnan kehyksen alaiseen osastoon III ”Yhteistyö kolmansien maiden kanssa ja humanitaarinen apu”, johon on yhdistetty entisen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kolmanteen osaan kuuluva osasto XX (EY‑sopimuksen 177–181 artikla) ja XXI (EY-sopimuksen 181 artikla) ja jonka nojalla yhteisö (nykyinen unioni) voi ryhtyä kehitysyhteistyötoimenpiteisiin sekä kehitysmaiden (EY-sopimuksen 177–181 artikla) että kehittyneiden maiden (EY-sopimuksen 181 artikla) kanssa.

Asianmukaisen oikeusperustan valinta on ollut yksi toistuvista EU:n ulkoisen toimintaan liittyvistä kysymyksistä erityisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja kehitysyhteistyötä ja taloudellista, teknistä ja rahoitusyhteistyötä koskevien politiikkojen välisen yhteyden osalta. Tämä on seurausta näitä aloja sääntelevien säännösten välisistä merkittävästi oikeudellisista eroista ja tiiviistä vuorovaikutuksesta unionin toimielinten käytännössä laatimien politiikkojen kanssa. Tarkemmin sanoen kehitysyhteistyötä ja taloudellista, teknistä ja rahoitusyhteistyötä harjoitetaan perinteisen yhdentymismallin pohjalta. Siinä Euroopan parlamentti osallistuu aktiivisesti päätöksentekoon komission ehdotusta seuraavan tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti ja unionin tuomioistuimen toimivallan alaisuudessa.[5] Sitä vastoin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alaisuudessa neuvosto hyväksyy toimet pääasiassa yksimielisesti ja ainoastaan tiedottaa asiasta parlamentille, eikä unionin tuomioistuimella ole nimenomaisesti toimivaltaa näiden määräysten osalta.[6]

Oikeudellisten asioiden valiokunta on päättänyt tarkastella tätä taustaa vasten, mikä on oikea oikeusperusta ehdotetulle asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamiselle. Olisiko unionin hyväksyttävä ehdotettu toimi, joka liittyy kehitysyhteistyön ja taloudellisen, teknisen ja rahoitusyhteistyön lisäksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, ensiksi vai viimeksi mainittua alaa koskevien säännösten nojalla? Vastaus tähän oikeudelliseen kysymykseen määrittelisi ehdotetun toimen hyväksymistä varten noudatettavan menettelyn ja myös sen oikeudelliset erityispiirteet ja vaikutukset.

IV – Oikeusperustan valintaa koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Tuomioistuin on perinteisesti pitänyt asianmukaisen oikeusperustan valintaa perussopimusten kannalta merkittävänä asiana, jolla taataan siirretyn toimivallan periaatteen noudattaminen (SEUT-sopimuksen 5 artikla) ja määritetään unionin toimivallan luonne ja rajat.[7] Tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”yhteisön toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö”.[8] Säädös voidaan näin ollen kumota sillä perusteella, että sille on valittu väärä oikeusperusta. Oikean oikeusperustan määrittämisessä ei ole merkitystä toimielimen toivomuksella saada osallistua tiiviimmin tietyn toimen antamiseen, toimen antamisen asiayhteydellä tai toimen soveltamisalalla muuta tarkoitusta varten tehdyllä työllä.[9]

Jos toimea tarkasteltaessa ilmenee, että sillä on kaksi eri tarkoitusta tai että siinä on kahdenlaisia tekijöitä, joista toinen on yksilöitävissä toimen pääasialliseksi tai määrääväksi tarkoitukseksi tai tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen, on käytettävä yhtä oikeudellista perustaa, toisin sanoen sitä, jota toimen pääasiallinen tai määräävä tarkoitus tai tekijä edellyttää.[10] Jos kuitenkin toimella on useampi samanaikainen tarkoitus, joita ei voida erottaa toisistaan ja joista mikään ei ole toiseen nähden toisarvoinen ja välillinen, tällaista toimea annettaessa on käytettävä useaa eri oikeudellista perustaa, jos kyseisiä oikeusperustoja[11] varten vahvistetut menettelyt eivät ole yhteensopimattomia Euroopan parlamentin oikeuksien kanssa eivätkä heikennä niitä.[12]

V – Ehdotetun toimen tavoite ja sisältö

Komission tämän ehdotuksen perusteluissa toteaman mukaisesti ehdotuksen tavoitteena on lisätä ”uusi artikla asetuksen (EU) N:o 230/2014 II osastoon, jotta unionin poikkeuksellisissa olosuhteissa annettavaa apua voidaan laajentaa käyttäväksi sotilaallisten toimijoiden valmiuksien kehittämiseen kumppanimaissa. Pyrkimyksenä on tällöin edistää kestävää kehitystä ja erityisesti saavuttaa tilanne, jossa yhteiskunnat ovat rauhanomaisia ja osallistavia”.[13] Komission ehdotukseen liitetyn vaikutustenarvioinnin mukaan tällä aloitteella on seuraavat kaksi yleistä tavoitetta: pyrkimyksenä on yhtäältä varmistaa, että EU:n kehitysapu hauraille kehitysmaille ei kärsi epävakaista tilanteista tai konflikteista, huolehtimalla siitä, että kaikki turvallisuusalan toimijat, myös asevoimat, voivat varmistaa vakauden, rauhan ja yleisen järjestyksen, ja toisaalta edistää kehitysmaiden talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä ensisijaisena tarkoituksenaan poistaa köyhyys.[14]

Tähän liittyen johdanto-osan 3 kappaleessa todetaan, että on olennaista tukea turvallisuusalan toimijoita ja poikkeuksellisissa olosuhteissa myös asevoimia konfliktien ehkäisemisen, kriisinhallinnan ja vakauttamisen yhteydessä, kun pyrkimyksenä on varmistaa köyhyyden poistamisen ja kehityksen asianmukaiset edellytykset. Lisäksi tässä kohdassa korostetaan, että nämä toimet on tarkoitettu suojelemaan siviiliväestöä alueilla, jotka kärsivät konflikteista, kriiseistä tai epävakaudesta, edistämään hyvää hallintoa ja tehokasta demokraattista valvontaa sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamista. Johdanto-osan 2, 4 ja 5 kappaleessa todetaan jälleen, että turvallisuuden ja kestävän kehityksen välillä on vahva yhteys, ja viitataan tähän liittyen Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelmaan[15], 19.–20. joulukuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin ja yhteiseen tiedonantoon aiheesta ”Turvallisuuden ja kehityksen edistäminen valmiuksia kehittämällä – Euroopan unionin kumppanimaille lisää keinoja kriisien ehkäisyyn ja hallintaan”.[16]

Ehdotuksessa säädetään erityisesti, että turvallisuusalan toimijoille annettavaan unionin tukeen voisivat sisältyä sotilaalliset toimijat poikkeuksellisissa olosuhteissa laajempaa turvallisuusalan uudistusprosessia toteutettaessa kestävän kehityksen yleistavoitteen mukaisesti (1 artiklan 2 kohdan uusi alakohta). 3 a artiklan ensimmäisessä kohdassa todetaan että kestävän kehityksen edistämiseksi ja sen tilanteen saavuttamiseksi, että yhteiskunnat ovat vakaita, rauhanomaisia ja osallistavia, unionin apua voidaan käyttää kumppanimaiden sotilaallisten toimijoiden valmiuksien kehittämiseen poikkeuksellisissa olosuhteissa. Toisessa kohdassa havainnollistetaan, että tätä tarkoitusta koskevaa unionin apua olisi annettava siten, että laaditaan valmiuksien kehittämiseen tähtääviä ohjelmia, joita toteutetaan turvallisuuden ja kehityksen tukemiseksi ja joihin sisältyy muun muassa koulutusta, ohjausta ja neuvontaa sekä välineistön toimituksia, infrastruktuurin parantamista ja muita palveluita. Tällaista apua olisi myönnettävä viimeisenä keinona, kun tavoitetta, jonka mukaan yhteiskunnasta tulisi vakaa, rauhanomainen ja osallistava, ei voida riittävästi saavuttaa turvautumalla ei-sotilaallisiin toimijoihin. Näin on silloin, kun toiminnassa olevien valtion instituutioiden olemassaoloon sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojeluun kohdistuu vakava uhka tai kun valtion instituutiot eivät enää kykene vastaamaan kyseiseen vakavaan uhkaan ja kun yhtäältä kyseinen maa ja toisaalta kansainvälinen yhteisö ja/tai unioni ovat yksimielisiä siitä, että asevoimat ovat avainasemassa vakauden, rauhan ja kehityksen takaamiseksi, varsinkin kriiseissä ja epävakaissa tilanteissa. Neljännessä kohdassa rajataan edelleen aseellisen avun soveltamisalaa säätämällä, että sitä ei voi käyttää juoksevien sotilasmenojen, aseiden ja ammusten hankkimisen tai sellaisen koulutuksen rahoittamiseen, jonka yksinomaisena tarkoituksena on parantaa asevoimien taisteluvalmiuksia. Lopuksi viidennessä kohdassa todetaan, että sotilaallisen avun tarkoituksena olisi oltava kumppanimaan omistajuuden edistämisen ja sellaisten tarpeellisten osatekijöiden ja hyvien käytäntöjen kehittäminen, joiden avulla varmistetaan kestävä kehitys keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, sekä oikeusvaltioperiaatteen ja vakiintuneiden kansainvälisen oikeuden periaatteiden noudattamisen edistäminen.

Muiden vakautta ja rauhaa edistävää välinettä koskevan asetuksen 7 artiklan 1 kohtaan, 8 artiklan 1 kohtaan ja 10 artiklan 1 kohtaan tehtyjen pienten muutosten tarkoituksena on lisätä ristikkäisviittauksia uuteen 3 a artiklaan. Lopuksi 13 artiklan 1 kohtaa muutetaan siten, että asetuksen täytäntöönpanoa varten tarkoitettuja määrärahoja lisätään 100 000 000 eurolla.

VI – Asianmukaisen oikeusperustan arviointi ja toteutus

Komission ehdotuksen mukaan asianmukaisen oikeusperustan asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamiselle muodostaisivat SEUT-sopimuksen 209 artiklan 1 kohta ja 212 artiklan 2 kohta. SEUT-sopimuksen 209 artiklan 1 kohdan mukaan unionin lainsäädäntövallan käyttäjät hyväksyvät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen kehitysyhteistyöpolitiikan toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, joita harjoitetaan SEUT-sopimuksen 208 artiklan 1 kohdan nojalla unionin ulkoisen toiminnan periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti ja joiden päätavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen. Köyhyyden poistaminen on tavoite, jota käsitellään myös SEU-sopimuksen 21 artiklan 2 kohdassa (yleinen säännös unionin ulkoisen toiminnan kaikista tavoitteista). Tämän tavoitteen mainitsemisen SEUT-sopimuksen 208 artiklan 1 kohdassa voidaan tulkita tarkoittavan, että muita SEU-sopimuksen 21 artiklan 2 kohdassa asetettuja tavoitteita voidaan pyrkiä saavuttamaan kehitysyhteistyötoimenpiteillä, mutta vain siinä tapauksessa, että ne ovat sekundaarisia tavoitteita.[17]

Laaja ymmärrys unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta kehitysyhteistyösopimusten osalta vahvistettiin asiassa Portugali vastaan neuvosto, jossa unionin tuomioistuin totesi seuraavaa (painotus lisätty):[18]

”Näin ollen on katsottava, että eri erityisaloja koskevien määräysten sisältymisellä kehitysyhteistyösopimukseen ei voi olla vaikutusta sopimuksen luokitteluun, joka on tehtävä sopimuksen olennainen kohde huomioon ottaen eikä yksittäisten määräysten perusteella, sillä edellytyksellä, että nämä määräykset eivät saa aikaan velvollisuuksia, joilla on kyseisillä erityisaloilla sellainen ulottuvuus, että nämä velvollisuudet tosiasiallisesti merkitsevät kehitysyhteistyön tavoitteista erillisiä tavoitteita.”

Asiassa C-403/05 parlamentti vastaan komissio tuomioistuin vahvisti, että kehitysyhteistyöllä tarkoitetaan (painotus lisätty)[19]

”paitsi kehitysmaiden kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä, niiden sopusointuista ja asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen sekä köyhyyden torjuntaa, myös kansanvallan ja oikeusvaltion kehittämistä ja lujittamista sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista Yhdistyneissä Kansakunnissa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä hyväksyttyjä velvoitteita noudattaen.”

Parlamentin oikeudellisen yksikön vuonna 2004 valmistelemassa lausunnossa vakautta ja rauhaa edistävän välineen edeltäjän (johon sisältyi alun perin samanlainen säännös sotilaallisten valmiuksien kehittämisestä poikkeuksellisissa tilanteissa) oikeusperustan valinnasta todettiin seuraavaa:[20]

”Rauhanturvaamiseen ja -tukemiseen liittyvien toimenpiteiden voidaan selvästi katsoa edistävän demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kehittämistä koskevan tavoitteen saavuttamista. EY-sopimuksen 179 ja 181 a artiklan (nykyisin SEUT-sopimuksen 209 artiklan 1 kohta ja 212 artiklan 2 kohta) sanamuodossa ei suljeta pois rauhanturvaamisen rahoittamista niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa olisi tulkittava laajasti.[21]”

Parlamentin oikeudellinen yksikkö vahvisti 6 päivänä tammikuuta 2017 antamassaan lausunnossa, että poikkeukselliset olosuhteet, joissa valmiusaputoimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä muutetun vakautta ja rauhaa edistävän välineen puitteissa, voisivat mahdollistaa vaihtoehtoisen tulkinnan, jonka mukaan 3 a artiklaan sisältyvät sotilaalliset valmiudet ovat sekä satunnaisia että tarpeellisia. Tätä tukee myös se, että 3 a artiklan 4 kohdan nojalla pois on suljettu yksinomaan sotilaallinen tuki. Tätä voitaisiin vahvistaa edelleen määrittelemällä selvästi tiiviimpi yhteys unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaan.[22] Kuten oikeudellisten asioiden valiokunnan pyynnöstä 2 päivänä helmikuuta 2017 annetussa komission yksiköiden lausunnossa menettelyn 2016/0207(COD) oikeusperustasta vahvistettiin, ehdotuksella pyritään kehitysyhteistyöhön liittyvään tavoitteeseen osallistamalla ylimääräistä toimijaa – asevoimia – rajoitetuissa olosuhteissa, joissa toimija ei toimi sotilaallisissa valmiuksissaan vaan joissa sen tavoitteet liittyvät yksinomaan siviilitoimintaan.[23]

Aiheesta ”Turvallisuuden ja kehityksen edistäminen valmiuksia kehittämällä” 28. huhtikuuta 2015 annetussa komission yhteisessä tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle[24] todetaan, että turvallisuusalan valmiuksien kehittämisessä voidaan keskittyä siviili- ja poliisivoimien lisäksi myös armeijaan. Vuoden 2003 Euroopan turvallisuusstrategiassa todetaan, että turvallisuus on kehityksen edellytys, sillä konfliktit tuhoavat infrastruktuuria ja myös sosiaalista infrastruktuuria, kannustavat rikolliseen toimintaan ja ajavat pois investointeja ja tavallista taloudellista toimintaa.[25] Lisäksi kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaan EU:n kehitysyhteistyön olennainen tavoite on köyhyyden poistaminen kestävän kehityksen puitteissa. Kestävään kehitykseen kuuluvat ”hyvä hallinto, ihmisoikeudet ja poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat”.[26] Eurooppalaisen konsensuksen tarkoituksena on ”ohjata kaikkien kolmansiin maihin liittyvien yhteisön välineiden ja yhteistyöstrategioiden kehitysapua koskevan osuuden suunnittelua ja täytäntöönpanoa” – kehitysapua koskeva osuus on ”määritelty OECD:n kehitysapukomiteassa sovitun mukaisesti kaikeksi kehitysavuksi (ODA)”.[27] Tarkistettujen julkista kehitysapua koskevien direktiivien nojalla kumppanimaiden asevoimien rahoittaminen on mahdollista vain, jos poikkeukselliset olosuhteet edellyttävät kehityspalvelujen toimittamista oikeusvaltiota palauttamassa olevien asevoimien välityksellä. Sitä vastoin suora osallistuminen sotilaallisiin menoihin on yhä kielletty.[28] Näin ollen tarkistetut julkista kehitysapua koskevat direktiivit eivät kata tilannetta, jossa valtion toimielimet eivät enää toimi rauhallisen ja osallistuvan yhteiskunnan aikaansaamiseksi, ja ehdotetussa asetuksessa on katsottu olevan mahdollista mennä julkista kehitysapua pidemmälle käyttämällä asevoimia kehityspalvelujen toimittajana.[29] Oikeudellisesta näkökulmasta tarkasteltuina julkista kehitysapua koskevat direktiivit eivät muodosta sellaisenaan laillisesti sitovia rajoituksia SEUT-sopimuksen 208 artiklan soveltamisalalle, eikä vakautta ja rauhaa edistävää välinettä koskevan asetuksen täytäntöönpanossa aseteta julkiselle kehitysavulle tällaisia rajoitteita.[30]

Kuten ehdotukseen liitetyssä vaikutustenarvioinnissa on todettu, kehitysyhteistyön tarkoituksiin liittymätön sotilaallisten ja puolustukseen liittyvien valmiuksien kehittäminen olisi vastoin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja rikkoisi myös SEU-sopimuksen 40 artiklaa, jossa säädetään periaate, jonka mukaan yhteisön ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluva ja siihen kuulumaton unionin ulkoinen toiminta eivät vaikuta toisiinsa.[31] Samalla tavoin pääasiassa kolmansien maiden asevoimiin keskittyvää, puolustukseen liittyviä tarkoituksia varten annettavaa rahoitusta olisi annettava unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan nojalla, eikä tällaista rahoitusta voida yhdistää yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ulkopuoliseen oikeusperustaan. Tuomioistuin vahvisti tämän asiassa C‑263/14, parlamentti vastaan neuvosto,

”Siltä osin kuin on kyse YUTP:tä koskevan määräyksen perusteella toteutetuista toimista, unionin tuomioistuimen asiana on valvoa muun muassa SEUT 275 artiklan toisen kohdan ensimmäisen lauseen ja SEU 40 artiklan nojalla erityisesti sitä, ettei kyseisen politiikan täytäntöönpanolla vaikuteta haitallisesti sellaisten menettelyjen noudattamiseen ja sen toimielinten toimivallan ulottuvuuteen, joista perussopimuksissa määrätään unionin EUT-sopimuksen mukaisen toimivallan käyttämiseksi. Unionin toimen asianmukaisen oikeudellisen perustan valinnalla on perustuslaillinen merkitys, koska virheellisen oikeudellisen perustan käyttäminen saattaa johtaa siihen, että tällainen toimi on pätemätön, muun muassa silloin, kun asianomaisessa oikeudellisessa perustassa määrätään erilaisesta hyväksymismenettelystä kuin se, jota on noudatettu. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että unionin toimen [...] oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava sellaisiin objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat toimen tarkoitus ja sisältö.”[32]

Tämän mukaisesti ehdotetun asetuksen sotilaallinen osuus olisi nähtävä osana vakautta ja rauhaa edistävän välineen tavoitteiden ja sisällön laajempaa asiayhteyttä. Siksi on otettava huomioon, että ehdotettu uudistus on tarkoitettu ”viimeiseksi keinoksi” ja että tilanteet, joissa sotilaallinen apu katsottaisiin ainoaksi tehokkaaksi keinoksi rauhallisen ja osallistuvan yhteiskunnan aikaansaamiseksi, on rajattu hyvin tarkasti. Lisäksi ehdotuksen mukaan unionin avulla ei saa rahoittaa sotilaallista koulutusta, jonka yksinomaisena tarkoituksena on parantaa asevoimien taisteluvalmiuksia, eikä juoksevia sotilasmenoja tai aseiden ja ammusten hankintaa, minkä voidaan katsoa olevan osoitus siitä, että ehdotuksen tavoitteena on parantaa kolmansien maiden siviiliväestön turvallisuutta.[33] Tätä mahdollisuutta rajoittaa edelleen komission velvollisuus laatia asianmukaiset riskinarviointi-, seuranta- ja arviointimenettelyt toimenpiteitä varten (saman säännöksen 6 kohta). Seurantaa ja arviointia koskevat yksityiskohtaiset säännöt on vahvistettu myös asetuksen (EU) N:o 236/2014 12 ja 13 artiklassa, joita sovelletaan kaikkiin EU:n ulkoisen rahoituksen välineisiin, myös vakautta ja rauhaa edistävään välineeseen.

Edellä todetun perusteella voidaan sanoa, että ehdotetun asetuksen tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja vakaiden, rauhallisten ja osallistavien yhteiskuntien aikaansaamista kehittämällä hyvää hallintoa viranomaislaitoksissa ja myös puolustusministeriöissä sekä asevoimissa – jotka ovat keskeinen osa valtion toimeenpanovallan käyttöä –, mutta viimeksi mainittujen osalta sen on tapahduttava siviilivalvonnassa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa kestävää kehitystä ei voida saada aikaan turvautumalla ainoastaan ei-sotilaallisiin toimijoihin.

VII - Päätelmä ja suositus

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että vaikka komission ehdotus liittyy yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan sen seurauksena, että siihen sisältyy velvollisuuksia, joiden tarkoituksena on kehittää ja lujittaa oikeusvaltioperiaatetta ja hyvää hallintoa kolmansien maiden asevoimien siviilivalvontaa tehostamalla, ehdotuksen pääasiallisia ja hallitsevia tavoitteita ovat kuitenkin kehitysyhteistyötä ja taloudellista, teknistä ja rahoitusyhteistyötä koskevat politiikat, joissa keskitytään kestävän kehityksen aikaansaamisen kannalta välttämättömiksi nähtyjen rauhallisten ja osallistavien yhteiskuntien edistämiseen. Koska nämä päätavoitteet liittyvät erottamattomasti toisiinsa, eikä niistä kumpikaan ole toisiinsa nähden sekundaarinen tai välillinen[34], SEUT-sopimuksen 209 artiklan 1 kohdan yhdessä 212 artiklan 2 kohdan kanssa olisi muodostettava pätevä ja asianmukainen oikeusperusta ehdotukselle.

Oikeudellisten asioiden valiokunta päätti 13. heinäkuuta 2017 järjestetyssä kokouksessaan äänin 10 puolesta, 7 vastaan ja 6 tyhjää[35] suositella teille, että SEUT-sopimuksen 209 artiklan 1 kohta ja 212 artiklan 2 kohta muodostavat oikean oikeusperustan ehdotukselle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta.

Kunnioittavasti

Pavel Svoboda

• [1]  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 230/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta (EUVL L 77, 15.3.2014, s. 1–10).
• [2]  [2006] EUVL L 327/1.
• [3]  1 artiklan 1 kohta.
• [4]  COM(2004)0630, ”Ehdotus: neuvoston asetus vakautusvälineen perustamisesta”, annettu Brysselissä 29 päivänä syyskuuta 2004, s. 15.
• [5]  SEUT-sopimuksen 209 artiklan 1 kohta.
• [6]  SEU-sopimuksen 24 artiklan 1 kohdan 2 alakohta ja SEUT-sopimuksen 275 artikla.
• [7]  Lausunto 2/00, Kok. 2001, s. I-9713, 5 kohta.
• [8]  Asia C-45/86, komissio vastaan neuvosto (yleinen tullietuusjärjestelmä), Kok. 1987, s. 1439, 5 kohta; asia C‑411/06, komissio vastaan parlamentti ja neuvosto, Kok. 2009, s. I-7585.
• [9]  Asia C-269/97, komissio vastaan neuvosto, Kok. 2000, s. I-2257, 44 kohta.
• [10]  Asia C-137/12, komissio vastaan neuvosto, EU:C:2013:675, 53 kohta; asia C-490/10, parlamentti vastaan neuvosto, EU:C:2012:525, 45 kohta; asia C-155/07, parlamentti vastaan neuvosto, Kok. 2008, s. I-08103, 34 kohta.
• [11]  Asia C-211/01, komissio vastaan neuvosto Kok. 2003, s. I-08913, 40 kohta; asia C-178/03, komissio vastaan Euroopan parlamentti ja neuvosto, Kok. 2006, s. I-107, 43–56 kohta.
• [12]  Asia C-300/89, komissio vastaan neuvosto (titaanioksidi), Kok. 1991, s. I-2867, 17–25 kohta; asia C-268/94, Portugali vastaan neuvosto, Kok. 1996, s. I-6177.
• [13]  COM(2016)0447, s. 2.
• [14]  SWD(2016)0222, s. 16.
• [15]  Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselma A/RES/70/1, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 25 päivänä syyskuuta 2015.
• [16]  JOIN(2015)0017, 28. huhtikuuta 2015.
• [17]  Asia C-91/05, komissio vastaan neuvosto, Kok. 2008, s. I-3651, 73 kohta. Katso myös asia C-377/12, komissio vastaan neuvosto, ECLI:EU:C:2014/1903, 37 kohta. P. Koutrakos, The EU Common Security and Defence Policy (2013 OUP), s. 211–212.
• [18]  Asia C-268/94, Portugalin tasavalta vastaan Euroopan unionin neuvosto, Kok. 1996, s. I-6177, 39 kohta.
• [19]  Asia C-403/05, parlamentti vastaan komissio, Kok. 2007, s. I-9045, 56 kohta.
• [20]  SJ-0746/04, s. 7.
• [21]  Ks. asia C-268/94, Portugali vastaan neuvosto, Kok. 1996,s. I-6177, 37 kohta.
• [22]  SJ-0729/16, s. 10.
• [23]  Sj.i(2017)303958, s. 2.
• [24]  Ks. JOIN(2015)0017.
• [25]  Ks. Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa (Bryssel, 12. joulukuuta 2003), s. 11–13.
• [26]  EUVL C 46/1, 2006, s. 5, 7 ja 42. Ks. myös asia C-377/12, julkisasiamies Mengozzin lausunto, 2014, 40 kohta.
• [27]  EUVL C 46/1, 2006, s. 8.
• [28]  Ks. raportointia koskevat direktiivit 17. helmikuuta 2016, OECD:n asiakirja DCD/DAC(2016)3/FINAL, annettu 8. huhtikuuta 2016, 96–98 kohta.
• [29]  Ks. Sj.i(2017)303958, s. 3.
• [30]  SJ-0729/16, s.7–8.
• [31]  Ks. P. van Elsuwege, ”EU External Action after the Collapse of the Pillar Structure: in Search of a new Balance between Delimitation and Consistency”, 47 Common Market Law Review 2010, s. 1002.
• [32]  Tuomio, 14. kesäkuuta 2016, parlamentti vastaan neuvosto, C‑263/14, ECLI:EU:C:2016:435, 42–43 kohta.
• [33]  Ks. parlamentin oikeudellisen yksikön samanlaiset perustelut vakautta ja rauhaa edistävän välineen edeltäjästä, vakautusvälineestä: SJ-0746/04, s. 7.
• [34]  Ks. asia C-411/06, komissio vastaan parlamentti ja neuvosto, Kok. 2009, s. I-7585.
• [35]  Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Pavel Svoboda (puheenjohtaja), Jean-Marie Cavada (varapuheenjohtaja, esittelijä), Mady Delvaux (varapuheenjohtaja), Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (varapuheenjohtaja), Axel Voss (varapuheenjohtaja), Isabella Adinolfi, Max Andersson, Joëlle Bergeron, Marie‑Christine Boutonnet, Lynn Boylan, Daniel Buda, Angel Dzhambazki, Kostas Chrysogonos, Rosa Estaràs Ferragut, Heidi Hautala, Mary Honeyball, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Gilles Lebreton, António Marinho e Pinto, Angelika Niebler, Evelyn Regner, Tiemo Wölken, Tadeusz Zwiefka.

KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (5.7.2017)

ulkoasiainvaliokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta
(COM(2016)0447 – C8‑0264/2016 – 2016/0207(COD))

Valmistelija: Linda McAvan

LYHYET PERUSTELUT

Tällä lainsäädäntöehdotuksella on tarkoitus muuttaa vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 230/2014. Asetukseen aiotaan lisätä uusi artikla, joka sallii poikkeuksellisissa olosuhteissa EU:n antaman tuen laajentamisen kumppanimaissa olevien sotilaallisten toimijoiden valmiuksien kehittämiseen. Ehdotuksen tärkeimpiä ilmoitettuja tavoitteita ovat kestävä kehitys sekä rauhanomaisten ja osallistavien yhteiskuntien luominen.

Valmistelija kannattaa komission ehdotusta yleisesti mutta kehottaa seuraamaan tiiviisti uudesta välineestä rahoitettavia toimintoja ja korostaa, että turvallisuutta ja kehitystä tukevien valmiuksien kehittämiseen tähtääviä toimia on arvioitava kattavasti, avoimesti ja monialaisesti.

Valmistelija muistuttaa myös, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan 1 kohta) ja että siksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja Euroopan kehitysrahaston (EKR) rahoitusta ei pitäisi käyttää turvallisuutta ja kehitystä tukevien valmiuksien kehittämiseen.

TARKISTUKSET

Kehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa ottamaan huomioon seuraavat tarkistukset:

Tarkistus    1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 a viite (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	ottavat huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 24 ja 40 artiklan ja 41 artiklan 2 kohdan,
Perustelu
Viittaukset perussopimuksen asiaankuuluviin YUTP:tä koskeviin artikloihin.
Tarkistus    2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(1)  Vuoden 2005 kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa16 todettiin, että turvallisuudella ja kehityksellä on yhteys.	(1)  Vuoden 2005 kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa16 todettiin, että turvallisuudella ja kehityksellä on yhteys, ja korostettiin niiden toisiaan täydentävää luonnetta, ja vuoden 2011 muutossuunnitelmassa16 a painotettiin kehityksen ja turvallisuuden välistä riippuvuussuhdetta.
__________________	__________________
16 Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteinen julkilausuma Euroopan unionin kehityspolitiikasta: ”Eurooppalainen konsensus” (EUVL C 46, 24.2.2006).	16 Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteinen julkilausuma Euroopan unionin kehityspolitiikasta: ”Eurooppalainen konsensus” (EUVL C 46, 24.2.2006).
	16 a Komission tiedonanto: ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma”, 13 päivänä lokakuuta 2011 (COM(2011)0637).
Tarkistus    3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(1 a)  Unionin kehityspolitiikan ensisijaisena tavoitteena olisi oltava köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan 1 kohdassa selvästi todetaan, ja sen olisi perustuttava avun tuloksellisuuden periaatteisiin. Tällä asetuksella perustettujen nykyisten turvallisuutta ja kehitystä tukevien valmiuksien kehittämiseen tähtäävien toimintojen rahoitus olisi siksi saatava muista välineistä kuin kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä tai Euroopan kehitysrahastosta (EKR), jotta näitä varoja voidaan edelleen käyttää pääasiassa köyhyyden lievittämiseen ja poistamiseen.
Perustelu
Turvallisuusvälineitä on rahoitettava turvallisuutta koskevista budjettikohdista. Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja EKR:n on täytettävä perussopimukseen pohjautuva velvoite niiden käyttämisestä köyhyyden poistamiseen.
Tarkistus    4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(1 b)  Unionin olisi otettava kehitysyhteistyön tavoitteet huomioon toteuttaessaan politiikkoja, joka voivat vaikuttaa kehitysmaihin, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa todetaan. Koska kaikenlaista kehitysavun ja -yhteistyön alistamista turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle on ehdottomasti vältettävä, ulkoiset rahoitusvälineet, mukaan lukien vakautta ja rauhaa edistävä väline, on pantava täytäntöön tässä hengessä.
Tarkistus    5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(2)  Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelmassa (Agenda 2030), joka hyväksyttiin syyskuussa 2015, korostettiin, että on tärkeää kehittää rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia. Tällöin on pyrkimyksenä saavuttaa kestävän kehityksen tavoite 16 mutta myös muita kehityspolitiikan tavoitteita. Kestävän kehityksen 16.a tavoitteessa kehotetaan erityisesti vahvistamaan ”tärkeimpiä kansallisia instituutioita esimerkiksi kansainvälisen yhteistyön avulla, jotta väkivallan ehkäisemiseen ja terrorismin sekä rikollisuuden torjumiseen tarvittavia valmiuksia voidaan kehittää kaikilla tasoilla, erityisesti kehitysmaissa.”17	(2)  Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelmassa (Agenda 2030), joka hyväksyttiin syyskuussa 2015, esitetään kestävän kehityksen tavoitteet, joista ensimmäinen on köyhyyden poistaminen (tavoite 1). Kestävän kehityksen tavoitteessa 16 korostetaan, että on tärkeää kehittää rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia. Kestävän kehityksen tavoitteessa 16.a kehotetaan erityisesti vahvistamaan ”tärkeimpiä kansallisia instituutioita esimerkiksi kansainvälisen yhteistyön avulla, jotta väkivallan ehkäisemiseen ja terrorismin sekä rikollisuuden torjumiseen tarvittavia valmiuksia voidaan kehittää kaikilla tasoilla, erityisesti kehitysmaissa.”17
__________________	__________________
17 Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselma A/RES/70/1, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 25 päivänä syyskuuta 2015.	17 Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselma A/RES/70/1, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 25 päivänä syyskuuta 2015.
Tarkistus    6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 3 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(3)  On olennaista tukea kolmansien maiden turvallisuusalan toimijoita ja poikkeuksellisissa olosuhteissa myös asevoimia konfliktien ehkäisemisen, kriisinhallinnan ja vakauttamisen yhteydessä, kun pyrkimyksenä on varmistaa köyhyyden poistamisen ja kehityksen asianmukaiset edellytykset. Nämä toimet ovat erityisen tarpeellisia, kun tavoitteena on varmistaa siviiliväestön suojelu alueilla, jotka kärsivät konflikteista, kriiseistä tai epävakaudesta. Turvallisuusjärjestelmän samoin kuin asevoimien vahva valvonta, tehokas demokraattinen ja siviilivalvonta sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittaminen ovat keskeisiä hyvin toimivan valtion tunnusmerkkejä kaikissa yhteyksissä. Näitä elementtejä on edistettävä kolmansille maille annettavalla tuella, jonka kohteena ovat laajemmat turvallisuusalan uudistukset.	(3)  On olennaista uudistaa kolmansien maiden turvallisuusalaa, mukaan lukien poikkeuksellisissa olosuhteissa myös asevoimien tukeminen, konfliktien ehkäisemisen, kriisinhallinnan ja vakauttamisen yhteydessä, kun pyrkimyksenä on varmistaa asianmukaiset edellytykset, myös kehitysyhteistyön, jonka päätavoitteena on köyhyyden poistaminen, tehokasta käyttöä koskeva hyvä hallinto. Nämä toimet ovat erityisen tarpeellisia, kun tavoitteena on varmistaa siviiliväestön suojelu alueilla, jotka kärsivät konflikteista, kriiseistä tai epävakaudesta. Turvallisuusjärjestelmän samoin kuin asevoimien vahva valvonta, tehokas demokraattinen ja siviilivalvonta sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittaminen ovat keskeisiä hyvin toimivan valtion tunnusmerkkejä kaikissa yhteyksissä. Tämän välineen käyttöä olisi valvottava tiiviisti, ja Euroopan parlamentille olisi annettava säännöllisiä päivityksiä sitä koskevien säännösten nojalla rahoitettavista toiminnoista. On syytä panna merkille, että välineen voimassaoloaika umpeutuu ehdottomasti nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen päättyessä, jolloin komission olisi suoritettava täysimittainen monialainen arviointi tällä asetuksella perustettujen turvallisuutta ja kehitystä tukevien valmiuksien kehittämistä koskevien säännösten mukaisesti rahoitetuista toimista sekä jäsenvaltioiden turvallisuutta ja kehitystä tukevien valmiuksien kehittämiseen käyttämistä välineistä. Arvioinnissa olisi tarkasteltava unionin ja jäsenvaltioiden rahoittamien turvallisuutta ja kehitystä tukevien valmiuksien kehittämistoimien johdonmukaisuutta unionin globaalistrategian ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Mahdollisten tulevien välineiden, jotka perustetaan turvallisuuden ja kehityksen välisen yhteyden käsittelemiseksi, olisi perustuttava tämän arvioinnin johtopäätöksiin, niihin olisi sitouduttava vasta laajan useiden sidosryhmien julkisen kuulemisen jälkeen, ja niiden olisi helpotettava siviilialan yhteistyötä unionin sekä paikallisten ja alueellisten julkisten tai hallitusten välisten rakenteiden ja kansalaisjärjestöjen kesken, jotta voidaan tukea kolmansia maita.
Tarkistus    7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(6)  Toukokuun 18 päivänä 2015 annetuissa neuvoston päätelmissä19, jotka koskivat yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, kehotettiin tarkastelemaan vaihtoehtoja, joilla EU:n turvallisuus- ja kehitystoimien välistä johdonmukaisuutta ja koordinointia voitaisiin vahvistaa. Neuvosto kehotti parantamaan EU:n toimia, erityisesti rahoitusvälineitä, joilla kehitetään valmiuksia turvallisuuden ja kehityksen tueksi. Neuvosto pyysi myös laatimaan EU:n laajuisen strategisen kehyksen turvallisuusalan uudistusta varten. Kehyksen avulla saatettaisiin yhteen yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja kaikki muut asiaankuuluvat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineet, samoin kuin kehitysyhteistyön välineet sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alan toimijat.	(6)  Toukokuun 18 päivänä 2015 annetuissa neuvoston päätelmissä19, jotka koskivat yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, kehotettiin tarkastelemaan vaihtoehtoja, joilla EU:n turvallisuus- ja kehitystoimien välistä johdonmukaisuutta ja koordinointia voitaisiin vahvistaa. Neuvosto kehotti parantamaan EU:n toimia, erityisesti rahoitusvälineitä, joilla kehitetään valmiuksia turvallisuuden ja kehityksen tueksi. Neuvosto pyysi myös laatimaan EU:n laajuisen strategisen kehyksen turvallisuusalan uudistusta varten. Kehyksen avulla saatettaisiin yhteen yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja kaikki muut asiaankuuluvat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineet, samoin kuin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alan toimijat.
__________________	__________________
19 Puolustusasioita käsittelevässä kokoonpanossa kokoontuneen ulkoasiainneuvoston yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat päätelmät, asiakirja 8971/15, 18.5.2015.	19 Puolustusasioita käsittelevässä kokoonpanossa kokoontuneen ulkoasiainneuvoston yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat päätelmät, asiakirja 8971/15, 18.5.2015.
Tarkistus    8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(6 a)  Eurooppa-neuvoston 7 ja 8 päivänä helmikuuta 2013 annetuissa päätelmissä todettiin, että vähintään 90 prosenttia unionin ulkoisen avun kokonaismäärästä tulisi laskea viralliseksi kehitysavuksi OECD:n kehitysapukomitean (DAC) määritelmän mukaisesti. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että tarkistetun asetuksen (EU) N:o 230/2014 mukaisesti myönnettyjen varojen jakamisessa noudatetaan mahdollisuuksien mukaan tätä suhdetta.
Perustelu
Tällä hetkellä lähes 90 prosenttia vakautta ja rauhaa edistävän välineen yhteydessä maksetuista summista täyttää kehitysapukomitean kriteerit.
Tarkistus    9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 b kappale (uusi)
Komission teksti Tarkistus   (6 b)  Virallisen kehitysavun ensisijaisena tavoitteena ei ole turvallisuuteen liittyvien välineiden rahoittaminen.
Perustelu
Turvallisuusvälineitä on rahoitettava turvallisuutta koskevista budjettikohdista. Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja EKR:n on täytettävä perussopimukseen pohjautuva velvoite niiden käyttämisestä köyhyyden poistamiseen.
Tarkistus    10 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(6 c)  Neuvoston 20 päivänä heinäkuuta 2015 ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta toimintasuunnitelmasta vuosiksi 2015–2019 antamissa päätelmissä1 a ja erityisesti niiden liitteenä olevassa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa unionin toimintasuunnitelmassa ja sen 21 kohdan c alakohdassa kehotetaan komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja neuvostoa laatimaan ja panemaan täytäntöön vuoteen 2017 mennessä huolellisuusvelvollisuuden mukainen (due diligence) toimintapolitiikka sen varmistamiseksi, että EU:n tuki turvallisuusjoukoille on EU:n ihmisoikeuspolitiikan mukaista, osaltaan edistää sen täytäntöönpanoa ja auttaa edistämään, suojelemaan ja toteuttamaan sovellettavaa kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta.
	__________________
	1 a http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-10897-2015-INIT/fi/pdf
Perustelu
Ennen vakautta ja rauhaa edistävää välinettä koskevan muutetun asetuksen voimaantuloa on ehdottoman tärkeää laatia due diligence -toimintapolitiikka sen varmistamiseksi, että EU:n turvallisuusjoukoille uuden 3 a artiklan mukaisesti antama tuki on yhdenmukaista EU:n ihmisoikeuspolitiikan kanssa.
Tarkistus    11 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 d kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(6 d)  Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) puitteissa käytettävissä olevien vaihtoehtojen osalta Euroopan puolustusunionista 22 päivänä marraskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman 47 kohdassa viitataan Athene-järjestelmän mahdolliseen uudistamiseen siten, että pyritään laajentamaan sen mahdollisuuksia jakaa kustannuksia ja saada yhteistä rahoitusta erityisesti kumppanimaiden sotilaallisten toimijoiden valmiuksien kehittämistä varten (koulutus, ohjaus, neuvonta, välineistön toimitukset, infrastruktuurin parantaminen ja muut palvelut). Unionin talousarvion ulkopuolella on kehitetty vastaava mekanismi Afrikan rauhanrahaston avulla.
Perustelu
On tärkeää korostaa, että YUTP:n puitteissa on käytettävissä vaihtoehtoja sotilaallisten valmiuksien parantamisohjelmien täytäntöön panemiseksi kolmansissa maissa. Yksi näistä uudistuksista voisi olla Athene-järjestelmän uudistaminen, jota on jo edistetty ja tuettu äskettäisessä Euroopan parlamentin päätöslauselmassa.
Tarkistus    12 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta Asetus (EU) N:o 230/2014 1 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta
Komission teksti Tarkistus Kun unionin apua annetaan turvallisuusalan toimijoille, sitä voidaan antaa myös sotilaallisille toimijoille jäljempänä 3 a artiklassa kuvatuissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, erityisesti kun toteutetaan laajempaa turvallisuusalan uudistusprosessia ja/tai kun kehitetään valmiuksia turvallisuuden ja kehityksen tueksi kolmansissa maissa kestävän kehityksen yleistavoitteen mukaisesti. Kun unionin apua annetaan turvallisuusalan toimijoille, sitä voidaan antaa myös sotilaallisille toimijoille jäljempänä 3 a artiklassa kuvatuissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, erityisesti kun toteutetaan laajempaa turvallisuusalan uudistusprosessia ja/tai kun kehitetään valmiuksia turvallisuuden ja kehityksen tueksi kolmansissa maissa kestävän kehityksen tavoitteiden sekä avun tuloksellisuuden ja politiikkojen johdonmukaisuuden periaatteiden mukaisesti.
Tarkistus    13 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Asetus (EU) N:o 230/2014 3 a artikla – otsikko
Komission teksti Tarkistus Valmiuksien kehittäminen turvallisuuden ja kehityksen tueksi Valmiuksien kehittäminen turvallisuusalan uudistuksen puitteissa
Perustelu
Kaikkien uuden 3 a artiklan puitteissa toteutettavien toimenpiteiden pitäisi kuulua laajempaan turvallisuusalan uudistusaloitteeseen turvallisuusalan uudistusta koskevan EU:n uuden käsitteen ja asiaankuuluvien turvallisuusalan uudistusta koskevien toimenpiteiden mukaisesti kehitysyhteistyön välineiden puitteissa. Kyseisissä toimenpiteissä olisi keskityttävä asiaankuuluvien hallintorakenteiden uudistamiseen siten, että parlamentaarista valvontaa, siviilivalvontaa, avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja tehokkuutta parannetaan. Uuden 3 a artiklan toimenpiteitä ei saisi katsoa kriisivastaukseksi vaan keskipitkän ja pitkän aikavälin rakenteellisen uudistuspolitiikan osiksi.
Tarkistus    14 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Asetus (EU) N:o 230/2014 3 a artikla – 2 kohta
Komission teksti Tarkistus 2.  Avulla voidaan erityisesti kattaa valmiuksien kehittämiseen tähtääviä ohjelmia, joita toteutetaan turvallisuuden ja kehityksen tukemiseksi ja joihin sisältyy muun muassa koulutusta, ohjausta ja neuvontaa sekä välineistön toimituksia, infrastruktuurin parantamista ja muita palveluita. 2.  Avulla on hyväksyttävää kattaa valmiuksien kehittämiseen tähtääviä ohjelmia, joita toteutetaan turvallisuuden ja kehityksen tukemiseksi ja joihin sisältyy muun muassa koulutusta, ohjausta ja neuvontaa sekä välineistön toimituksia, infrastruktuurin parantamista ja muita palveluita.   Tämän artiklan mukainen apu rahoitetaan kohdentamalla vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen aikana uudelleen unionin yleisen talousarvion varoja otsakkeessa 4 ottamatta käyttöön uusia varoja. Uudelleenkohdentaminen ei koske Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/20141 a mukaisiin toimenpiteisiin osoitettujen määrärahojen käyttöä.   __________________   1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020.
Perustelu
Parlamentti pyytää laatimaan suljetun positiivisen luettelon toimista, joihin voidaan myöntää tukea vakautta ja rauhaa edistävästä välineestä, ja muistuttaa, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen varoja ei saa käyttää rahoittamaan turvallisuutta ja kehitystä tukevien valmiuksien kehittämistä.
Tarkistus    15 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Asetus (EU) N:o 230/2014 3 a artikla – 3 kohta – johdantokappale
Komission teksti Tarkistus 3.  Tämän artiklan nojalla apua voidaan myöntää ainoastaan 3.  Tämän artiklan nojalla apua voidaan myöntää vain poikkeuksellisesti ja kahden seuraavan ehdon täyttyessä:
Tarkistus    16 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Asetus (EU) N:o 230/2014 3 a artikla – 3 kohta – b alakohta
Komission teksti Tarkistus b)  kun yhtäältä kyseinen maa ja toisaalta kansainvälinen yhteisö ja/tai unioni ovat yksimielisiä siitä, että turvallisuusala ja erityisesti asevoimat ovat avainasemassa vakauden, rauhan ja kehityksen takaamiseksi, varsinkin kriiseissä ja epävakaissa tilanteissa. b)  kun kyseinen maa ja unioni ovat yksimielisiä siitä, että turvallisuusala, mukaan lukien maan asevoimat, on avainasemassa kestävän kehityksen kannalta olennaisten olosuhteiden säilyttämisessä, luomisessa tai palauttamisessa.
Perustelu
Ensisijaista tavoitetta ei voida siirtää vakauteen, rauhaan ja kriisinhallintaan siirtämättä painopistettä.
Tarkistus    17 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Asetus (EU) N:o 230/2014 3 a artikla – 4 kohta – b alakohta
Komission teksti Tarkistus b)  aseiden ja ammusten hankkiminen; b)  aseiden, varaosien ja ammusten tai muun tappavan voiman aikaansaamiseen suunnitellun välineistön hankkiminen;
Tarkistus    18 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Asetus (EU) N:o 230/2014 3 a artikla – 5 kohta
Komission teksti Tarkistus 5.  Suunnitellessaan ja toteuttaessaan toimenpiteitä tämän artiklan nojalla komissio edistää kumppanimaan omistajuutta hankkeessa. Se kehittää myös tarpeellisia osatekijöitä ja hyviä käytäntöjä, joiden avulla varmistetaan kestävä kehitys keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, sekä edistää oikeusvaltioperiaatteen ja vakiintuneiden kansainvälisen oikeuden periaatteiden noudattamista. 5.  Suunnitellessaan ja toteuttaessaan toimenpiteitä tämän artiklan nojalla komissio ja EUH varmistavat täydellisen täydentävyyden unionin muiden ulkoisen avun välineiden kanssa sekä yleisen johdonmukaisuuden ulkoisen toiminnan, myös YUTP:n kanssa, ja edistävät kumppanimaan omistajuutta hankkeessa. Komissio kehittää myös tarpeellisia osatekijöitä ja hyviä käytäntöjä, joiden avulla varmistetaan kestävä kehitys keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, sekä edistää oikeusvaltioperiaatteen ja vakiintuneiden kansainvälisen oikeuden periaatteiden noudattamista.
Tarkistus    19 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Asetus (EU) N:o 230/2014 3 a artikla – 6 kohta
Komission teksti Tarkistus 6.  Komissio vahvistaa asianmukaiset riskinarviointi-, seuranta- ja arviointimenettelyt, joita sovelletaan tämän artiklan mukaisiin toimenpiteisiin.” 6.  Komissio vahvistaa asianmukaiset riskinarviointi-, seuranta- ja arviointimenettelyt, joita sovelletaan tämän artiklan mukaisiin toimenpiteisiin, ja saattaa kyseiset tiedot viipymättä julkisesti saataville. Euroopan parlamentille tiedotetaan aina suoraan.”
Tarkistus    20 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Asetus (EU) N:o 230/2014 7 artikla – 1 kohta
Komission teksti Tarkistus (3)  Korvataan 7 artiklan 1 kohta seuraavasti: Poistetaan. ”1.  Unionin 3 artiklan mukaista sekä tarvittaessa 3 a artiklan mukaista apua annetaan poikkeuksellisten avustustoimenpiteiden ja siirtymävaiheen ohjelmien avulla.”
Perustelu
Sotilaallisten valmiuksien vahvistamista koskevaan uuteen 3 a artiklaan liittyviä päätöksiä ei pitäisi tehdä käyttämällä tämän asetuksen 3 artiklassa säädettyjä menettelyjä, jotka on tarkoitettu nopeutettuihin päätöksiin kiireellisissä poikkeuksellisissa avustustoimenpiteissä. Kyseisen 3 artiklan mukainen menettely ei edellytä Euroopan parlamentin osallistumista, mutta 4 ja 5 artiklan mukainen menettely edellyttää.
Tarkistus    21 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Asetus (EU) N:o 230/2014 8 artikla – 1 kohta
Komission teksti Tarkistus 1.  Temaattiset strategia-asiakirjat muodostavat yleisen perustan 4 ja 5 artiklassa sekä tarvittaessa 3 a artiklassa tarkoitetun avun täytäntöönpanolle. Temaattiset strategia-asiakirjat muodostavat unionin ja asianomaisen kumppanimaan tai -alueen välisen yhteistyön kehyksen. 1.  Temaattiset strategia-asiakirjat muodostavat yleisen perustan 4 ja 5 artiklassa sekä 3 a artiklassa tarkoitetun avun täytäntöönpanolle. Temaattiset strategia-asiakirjat muodostavat unionin ja asianomaisen kumppanimaan tai -alueen välisen yhteistyön kehyksen.
Perustelu
Tämän asetuksen 4 ja 5 artiklassa tarkoitettu menettely on asianmukainen uuden 3 a artiklan kannalta. Tällä menettelyllä taataan, että parlamentti osallistuu prosessiin ja että sotilaallisten valmiuksien vahvistamistoimenpiteet suunnitellaan niin sanotuiksi pitkän aikavälin toimenpiteiksi, joilla puututaan rakenteellisiin ongelmiin turvallisuusalan laajempien uudistustoimien puitteissa.
Tarkistus    22 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta Asetus (EU) N:o 230/2014 10 artikla – 1 kohta
Komission teksti Tarkistus 1.   Komissio varmistaa, että tämän asetuksen nojalla hyväksyttävät toimenpiteet, jotka koskevat terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa, samoin kuin 3 a artiklan soveltamisalaan kuuluvat toimenpiteet toteutetaan kansainvälisen oikeuden, mukaan lukien kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti.” 1.  Komissio varmistaa, että tämän asetuksen nojalla hyväksyttävät toimenpiteet, jotka koskevat terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa, samoin kuin 3 a artiklan soveltamisalaan kuuluvat toimenpiteet toteutetaan vahingon tuottamisen välttämisen periaatteen sekä kansainvälisen oikeuden, mukaan lukien kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti, ja että unionin due diligence -toimintapolitiikalla varmistetaan, että unionin tuki turvallisuusjoukoille on unionin ihmisoikeuspolitiikan täytäntöönpanon mukaista, osaltaan edistää sen täytäntöönpanoa ja auttaa edistämään, suojelemaan ja panemaan täytäntöön kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Komissio saattaa asiaankuuluvat arviointinsa viipymättä julkisesti saataville.
Perustelu
Vahingon tuottamisen välttämisen periaate ja ihmisoikeuslainsäädäntö on mainittava erikseen.
Tarkistus    23 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 6 a alakohta (uusi) Asetus (EU) N:o 230/2014 13 artikla – 3 kohta – b a alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   (6 a)  Lisätään 13 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:   ”b a)   21 prosenttiyksikköä rahoituspuitteista osoitetaan 5 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin;”
Perustelu
Tämän asetuksen 13 artiklassa täsmennetään, että 3 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin voidaan käyttää 70 prosenttia rahoituspuitteista ja 4 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin yhdeksän prosenttia. Tämä lisäys on tärkeä, jotta voidaan varmistaa, että 5 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin on edelleen käytettävissä vähintään 21 prosenttia. Muuten vaarana on, että uuden 3 a artiklan mukaisiin toimenpiteisiin käytetään sadan miljoonan euron lisäksi myös rahoitus, joka on varattu 5 artiklaa varten mutta kohdennettu epäasianmukaisesti.
Tarkistus    24 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 6 b alakohta (uusi) Asetus (EU) N:o 230/2014 13 artikla – 3 kohta – b b alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   (6 b)  Lisätään 13 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:   ”b b)   3 a artiklan mukainen apu rajoitetaan enintään 100 000 000 euroon.”
Perustelu
On tärkeää taata, että sotilaallisten valmiuksien vahvistamista koskevan uuden 3 a artiklan käyttöönoton vuoksi olemassa olevien 3, 4 ja 5 artiklan mukaisia toimenpiteitä varten käytettävissä olevat määrärahat eivät vähene.

ASIAN KÄSITTELYLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Otsikko	Vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustaminen
Viiteasiakirjat	COM(2016)0447 – C8-0264/2016 – 2016/0207(COD)
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	AFET 12.9.2016
Lausunnon antanut valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	DEVE 12.9.2016
Valmistelija        Nimitetty (pvä)	Linda McAvan 10.2.2017
Alkuperäinen valmistelija	Paavo Väyrynen
Valiokuntakäsittely	25.4.2017	29.5.2017
Hyväksytty (pvä)	3.7.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	13 8 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Beatriz Becerra Basterrechea, Ignazio Corrao, Doru-Claudian Frunzulică, Enrique Guerrero Salom, Heidi Hautala, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Arne Lietz, Linda McAvan, Maurice Ponga, Cristian Dan Preda, Lola Sánchez Caldentey, Elly Schlein, Paavo Väyrynen, Bogdan Brunon Wenta, Joachim Zeller, Željana Zovko
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Frank Engel, Ádám Kósa, Judith Sargentini
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	John Stuart Agnew, Jean-Paul Denanot, Estefanía Torres Martínez

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

13	+
PPE	Frank Engel, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Ádám Kósa, Maurice Ponga, Cristian Dan Preda, Bogdan Brunon Wenta, Željana Zovko
S&D	Jean-Paul Denanot, Doru-Claudian Frunzulică, Enrique Guerrero Salom, Arne Lietz, Linda McAvan, Elly Schlein

8	-
ALDE	Beatriz Becerra Basterrechea, Paavo Väyrynen
EFDD	John Stuart Agnew, Ignazio Corrao
GUE/NGL	Lola Sánchez Caldentey, Estefanía Torres Martínez
Verts/ALE	Heidi Hautala, Judith Sargentini

1	0
PPE	Joachim Zeller

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

ASIAN KÄSITTELYASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Otsikko	Vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustaminen
Viiteasiakirjat	COM(2016)0447 – C8-0264/2016 – 2016/0207(COD)
Annettu EP:lle (pvä)	5.7.2016
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	AFET 12.9.2016
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	DEVE 12.9.2016	INTA 12.9.2016	BUDG 12.9.2016
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa        Päätös tehty (pvä)	INTA 31.8.2016	BUDG 31.8.2016
Esittelijä(t)        Nimitetty (pvä)	Arnaud Danjean 13.12.2016
Oikeusperustan kyseenalaistaminen        JURI-lausunto annettu (pvä)	JURI 13.7.2017
Hyväksytty (pvä)	11.7.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	48 14 4
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Francisco Assis, Petras Auštrevičius, Bas Belder, Mario Borghezio, Victor Boştinaru, Elmar Brok, Klaus Buchner, James Carver, Fabio Massimo Castaldo, Lorenzo Cesa, Aymeric Chauprade, Javier Couso Permuy, Andi Cristea, Arnaud Danjean, Knut Fleckenstein, Eugen Freund, Michael Gahler, Iveta Grigule, Sandra Kalniete, Tunne Kelam, Janusz Korwin-Mikke, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Ryszard Antoni Legutko, Arne Lietz, Barbara Lochbihler, Sabine Lösing, Andrejs Mamikins, Alex Mayer, David McAllister, Tamás Meszerics, Francisco José Millán Mon, Javier Nart, Demetris Papadakis, Ioan Mircea Paşcu, Alojz Peterle, Tonino Picula, Julia Pitera, Cristian Dan Preda, Jozo Radoš, Sofia Sakorafa, Jordi Solé, Jaromír Štětina, Charles Tannock, László Tőkés, Miguel Urbán Crespo, Ivo Vajgl, Elena Valenciano, Geoffrey Van Orden, Hilde Vautmans, Anders Primdahl Vistisen, Boris Zala
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Brando Benifei, Luis de Grandes Pascual, András Gyürk, Javi López, Marietje Schaake, Eleni Theocharous, Ernest Urtasun, Bodil Valero, Paavo Väyrynen, Marie-Christine Vergiat
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Inés Ayala Sender, Ádám Kósa
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	17.7.2017

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

48	+
ALDE	Petras Auštrevičius, Javier Nart, Jozo Radoš, Marietje Schaake, Ivo Vajgl, Hilde Vautmans
ECR	Bas Belder, Ryszard Antoni Legutko, Charles Tannock, Eleni Theocharous, Geoffrey Van Orden, Anders Primdahl Vistisen
NI	Aymeric Chauprade
PPE	Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Elmar Brok, Lorenzo Cesa, Arnaud Danjean, Michael Gahler, András Gyürk, Sandra Kalniete, Tunne Kelam, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Ádám Kósa, David McAllister, Francisco José Millán Mon, Alojz Peterle, Julia Pitera, Cristian Dan Preda, László Tőkés, Luis de Grandes Pascual, Jaromír Štětina
S&D	Francisco Assis, Inés Ayala Sender, Brando Benifei, Victor Boştinaru, Andi Cristea, Knut Fleckenstein, Eugen Freund, Javi López, Andrejs Mamikins, Alex Mayer, Demetris Papadakis, Ioan Mircea Paşcu, Tonino Picula, Elena Valenciano, Boris Zala

14	-
EFDD	James Carver, Fabio Massimo Castaldo
GUE/NGL	Javier Couso Permuy, Sabine Lösing, Sofia Sakorafa, Miguel Urbán Crespo, Marie-Christine Vergiat
NI	Janusz Korwin-Mikke
Verts/ALE	Klaus Buchner, Barbara Lochbihler, Tamás Meszerics, Jordi Solé, Ernest Urtasun, Bodil Valero

4	0
ALDE	Iveta Grigule, Paavo Väyrynen
ENF	Mario Borghezio
S&D	Arne Lietz

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää