Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2009/2161(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0344/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0344/2010

Keskustelut :

PV 14/12/2010 - 5
CRE 14/12/2010 - 5

Äänestykset :

PV 15/12/2010 - 9.8
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0483

Hyväksytyt tekstit
PDF 149kDOC 85k
Keskiviikko 15. joulukuuta 2010 - Strasbourg Lopullinen painos
Perusoikeuksien tilanne Euroopan unionissa (2009) ja tehokas täytäntöönpano Lissabonin sopimuksen jälkeen
P7_TA(2010)0483A7-0344/2010

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2010 perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2009) ja tehokkaasta täytäntöönpanosta Lissabonin sopimuksen jälkeen (2009/2161(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen johdanto-osan ja erityisesti sen 2 ja 4–7 kappaleen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, 6 artiklan ja 7 artiklan,

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2000 allekirjoitetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan, josta annettiin juhlallinen julistus 12. joulukuuta 2007 Strasbourgissa,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan unionin strategiasta perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön (KOM(2010)0573),

–  ottaa huomioon kaikki perusoikeuksia koskevat Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden kansakuntien, myös erikoistuneiden valvontaelinten, yleissopimukset ja suositukset,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset ja oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan(1) ,

–  ottaa huomioon Tukholman ohjelman – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston toiminnan ja vuosikertomukset,

–  ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusraportit,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 21. ja 22. kesäkuuta 2010 järjestämän julkisen kuulemistilaisuuden perusoikeuskirjan vaikutuksista Euroopan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittymiseen,

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman(2) perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa 2004–2008,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0344/2010),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaan unioni perustuu sellaisille jakamattomille ja yleismaailmallisille arvoille kuin ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, yhteisvastuu, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, mikä koskee kaikkia Euroopan unionin alueella eläviä henkilöitä, myös vähemmistöihin kuuluvia; katsoo, että oikeuksien tehokkaan suojaamisen ja edistämisen on oltava kaikkien unionin toimintalinjojen, niiden ulkoinen ulottuvuus mukaan luettuna, yleistavoite ja olennainen edellytys sellaisen Euroopan unionin lujittamiselle, joka osaltaan edistää rauhaa, ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin liittyviä arvoja ja periaatteita ja ihmisten hyvinvointia,

B.  katsoo, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo loi EU:ssa uuden tilanteen ihmisoikeuksien alalla, sillä se teki perusoikeuskirjasta oikeudellisesti sitovan ja muutti perusarvot konkreettisiksi oikeuksiksi; ottaa huomioon, että perusoikeuskirjasta on sen hyväksymisen jälkeen muodostunut tuomioistuinten oikeuskäytännön inspiraation lähde; ottaa huomioon, että komissio on antanut vuosikertomuksen perusoikeuskirjan täytäntöönpanosta ja että perusoikeusviraston vuosikertomuksissa on käsiteltävä perusoikeuskirjaan perustuvien perusoikeuksien edistämistä ja täytäntöönpanoa,

C.  katsoo, että on kehitettävä aito perusoikeuskulttuuri ja edistettävä ja lujitettava sitä paitsi unionin toimielimissä myös jäsenvaltioissa, kun ne soveltavat ja panevat täytäntöön unionin lainsäädäntöä sekä unionin sisällä että suhteissa kolmansiin maihin,

D.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaan se voi tarkastella ja arvioida perusoikeuksien tilannetta vuosittain ja antaa suosituksia,

Lissabonin sopimuksen jälkeinen uusi perusoikeuksia koskeva rakenne

1.  korostaa, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tehokas suojelu ja edistäminen on demokratian ja oikeusvaltion keskeinen periaate Euroopan unionissa ja olennaisen tärkeä edellytys vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen lujittamiselle ja että sen puolesta on toimittava monilla tasoilla (kansainvälisellä, eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla); korostaa lisäksi alue- ja paikallisviranomaisten roolia näiden oikeuksien konkreettisessa täytäntöönpanossa ja edistämisessä; kehottaa siksi kaikkia EU:n toimielimiä sekä jäsenvaltioiden hallituksia ja parlamentteja kehittämään unionille Lissabonin sopimuksella luotujen uusien institutionaalisten ja oikeudellisten puitteiden pohjalta kattavan sisäisen ihmisoikeuspolitiikan, jolla taataan, että niin kansallisella kuin EU:n tasolla on vastuuvelvollisuutta koskevia tehokkaita mekanismeja ihmisoikeusloukkauksiin puuttumiseksi;

2.  kiinnittää huomiota päätöslauselmiinsa ja suullisiin kysymyksiinsä, joista keskusteltiin, sekä valtuuskuntamatkoilla vuonna 2009 tehtyihin havaintoihin konkreettisista perusoikeuksiin liittyvistä tapauksista, joissa aiheena olivat esimerkiksi yksityisyys, ihmisarvo ja tietosuoja, kidutuksen kieltäminen, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, lehdistönvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus, syrjimättömyys, vähemmistökielten käyttö, romanien tilanne ja vapaa liikkuvuus, romaninaiset, samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisten rekisteröityjen parisuhteiden ja avioliittojen syrjintä, alaikäiset, maahanmuuttajien säilöönottokeskukset sekä väitetyt vankien laittomat säilytykset poikkeuksellisia luovutuksia koskevassa CIA:n ohjelmassa; painottaa, että kaikki nämä päätöslauselmat kuvastavat perusoikeuskirjaan sisältyviä arvoja, osoittavat selvän sitoutumisen perusoikeuksien jokapäiväiseen suojeluun ja lähettävät poliittisen viestin kaikille ihmisille Euroopan unionissa samoin kuin jäsenvaltioille ja EU:n toimielimille sekä kansainvälisille kumppaneille;

3.  pitää valitettavana, etteivät neuvosto ja komissio ole noudattaneet yhtään niistä suosituksista, jotka sisältyvät Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen vuonna 2007 annettuun Euroopan parlamentin mietintöön(3) , eivätkä antaneet Euroopan parlamentille tietoa tästä aiheesta käydyistä EU:n ja Yhdysvaltojen keskusteluista;

4.  katsoo, että on pohdittava perusoikeuksien suojelun kehitystä Lissabonin sopimuksen jälkeisenä aikana, ja aikoo siltä osin selventää tässä päätöslauselmassa rooleja, jotka kullakin toimielimellä ja mekanismilla olisi oltava uudessa eurooppalaisessa perusoikeuksia koskevassa rakenteessa;

5.  toistaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo 1. joulukuuta 2009 on tuonut perusteellisia oikeudellisia muutoksia EU:hun, jonka olisi yhä lujemmin vahvistettava asemaansa yhteisönä, jolla on yhteiset arvot ja periaatteet; pitää sen vuoksi myönteisenä EU:n uutta monitasoista perusoikeuksien suojelua koskevaa järjestelmää, joka on peräisin monista lähteistä ja jota valvotaan monin mekanismein, mukaan luettuina oikeudellisesti sitova perusoikeuskirja, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taatut oikeudet, joiden tunnustaminen johtuu unionin velvollisuudesta liittyä tähän yleissopimukseen, ja jäsenvaltioiden valtiosääntöperinteisiin perustuvat oikeudet sekä niiden tulkinta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä;

6.  vahvistaa, että perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla ja että se edustaa kaikkein nykyaikaisinta perusoikeuksien sääntökokoelmaa, että oikeudet ja yhteisvastuullisuus ovat siinä hyvässä tasapainossa ja että se sisältää kansalaisoikeudet, poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriin liittyvät oikeudet samoin kuin ”kolmannen sukupolven” oikeudet (toisin sanoen oikeuden hyvään hallintoon, tiedonvälityksen vapauteen, terveelliseen ympäristöön ja kuluttajansuojaan); katsoo, että EU:n olisi kehitettävä sääntelykehys, joka koskee suojelua yritysten tekemiltä perusoikeusloukkauksilta;

7.  painottaa, että perusoikeuskirjan sisällyttäminen EU:n primaarioikeuteen unionin toimivaltuuksia laajentamatta ja sen 51 artiklassa määriteltyä toissijaisuusperiaatetta noudattaen luo uusia vastuita päätöksenteko- ja täytäntöönpanoelimille samoin kuin jäsenvaltioille, kun ne soveltavat EU:n lainsäädäntöä kansallisesti, ja että perusoikeuskirjan määräyksistä on näin tullut suoraan sellaisia, jotka Euroopan unionin tuomioistuin ja kansalliset tuomioistuimet voivat panna täytäntöön; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita lisäämään johdonmukaisuutta valvonnasta ja täytäntöönpanosta vastaavien eri elintensä välillä, jotta luotua kattavaa kehystä voidaan soveltaa tehokkaasti, sekä vahvistamaan EU:n laajuista valvontamekanismia ja ennakkovaroitusjärjestelmää, joihin kuuluu esimerkiksi yleinen määräaikaisarviointi;

8.  muistuttaa, että EU:n perusarvojen kunnioittamisen edistäminen ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelu ja edistäminen muodostavat yhteisen perustan unionin suhteille kolmansien maiden kanssa, ja korostaa, että EU:n on toimittava perusoikeuskirjan mukaisesti myös tässä yhteydessä; muistuttaa, että demokratian ja oikeusvaltion edistäminen liittyy tiiviisti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen, suojeluun ja edistämiseen; painottaa, että EU:n uuden toimielinrakenteen sisällä Euroopan ulkosuhdehallinto voi tarjota mahdollisuuden lisätä ulkopolitiikan johdonmukaisuutta ja tehokkuutta ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä koskevissa toimissa vain, jos ihmisoikeusnäkökulma halutaan ottaa huomioon ulkosuhdehallinnon rakenteessa, resursseissa ja toiminnassa; tähdentää, että unionilla on johtava asema ihmisoikeuksien edistämisessä maailmassa; pyytää EU:ta huolehtimaan kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden tehokkaasta täytäntöönpanosta ja ottamaan huomioon perusoikeuskirjan periaatteet tehdessään sopimuksia kolmansien maiden kanssa sekä säilyttämään sisäisen ja ulkoisen ihmisoikeuspolitiikkansa keskinäisen johdonmukaisuuden;

9.  vahvistaa, että EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen muodostaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelun vähimmäistason Euroopassa ja antaa lisävälineen ihmisoikeuksien toteuttamiseen eli mahdollisuuden valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle ihmisoikeusloukkauksesta, joka johtuu EU:n oikeutta täytäntöönpanevan EU:n toimielimen tai jäsenvaltion teosta, jos se kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamisalaan; toteaa, että unionin tuomioistuimen tätä alaa koskevan oikeuskäytännön lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö edistää näin ollen entisestään EU:n nykyistä ja tulevaa toimintaa, joka koskee perusvapauksien kunnioittamista ja edistämistä kansalaisvapauksien ja oikeus- ja sisäasioiden alalla;

10.  pyytää kaikkia EU:n ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioita ilmaisemaan selvästi olevansa poliittisesti sitoutuneita liittymisprosessiin ja itse sopimukseen ja haluavansa tukea niitä; pyytää niitä niin ikään varmistamaan liittymisprosessin avoimuuden ja korostaa samalla, että asianomaisia sidosryhmiä on kuultava asianmukaisesti; kehottaa komissiota saattamaan päätökseen sisäiset kuulemisensa ja neuvottelut Euroopan neuvoston kanssa ja löytämään asianmukaiset ratkaisut tärkeimpiin teknisiin kysymyksiin, jotta liittymisprosessi saadaan päätökseen kohtuullisen ajan kuluessa ja jotta varmistetaan, että ihmisoikeuksien suojelu Euroopassa on mahdollisimman korkeatasoista;

11.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen eduista ja hakijoille asetetuista vaatimuksista laatimalla suuntaviivoja tämän lisävälineen asianmukaisesta soveltamisesta ja vaikutuksista, jotta sitä voidaan käyttää tehokkaasti, sekä sisällyttämällä se kaikkien asiaankuuluvien ammattihenkilöiden koulutukseen;

12.  on lisäksi tyytyväinen Lissabonin sopimuksen luomiin uusiin horisontaalisiin velvollisuuksiin, joita ovat sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjuminen sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja suojelun, naisten ja miesten tasa-arvon, yksityis- ja perhe-elämän kunnioituksen, sukupolvien välisen solidaarisuuden ja lasten oikeuksien suojelun edistäminen samoin kuin yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan kehittäminen ja ihmiskaupan torjuminen, sekä siihen, että sopimuksessa mainitaan nimenomaisesti vähemmistöihin kuuluvat henkilöt, mikä kuvastaa yhtä unionin perustana olevaa arvoa; on tyytyväinen siihen, että unioni on saanut oikeushenkilön aseman, mikä on mahdollistanut sen liittymisen kansainvälisiin sopimuksiin, ja siihen, että on parannettu oikeussuojaa ulottamalla unionin tuomioistuimen oikeudenkäyttövalta aloille, joilla on ilmeistä merkitystä perusoikeuksien suojelulle (kuten poliisiyhteistyö ja rikosasioissa tehtävä oikeudellinen yhteistyö); on tyytyväinen myös Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien vahvistettuun rooliin unionin päätöksentekoprosessissa, etenkin arvioitaessa EU:n politiikkojen soveltamista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, sekä Euroopan kansalaisten kasvaneeseen rooliin nyt, kun heillä on valta tehdä aloitteita EU:n lainsäädännöksi eurooppalaisen kansalaisaloitteen avulla, sekä velvollisuuteen käydä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa (SEU-sopimuksen 11 artiklan 2 kohta);

13.  vaatii toteuttamaan Tukholman ohjelman täysipainoisesti ja yhdenmukaisesti kansainvälistä ja Euroopan ihmisoikeuslainsäädäntöä noudattaen; toteaa, että ohjelmalla saatetaan Lissabonin sopimuksesta aiheutuvat velvoitteet ja periaatteet käytäntöön asettamalla strategiset suuntaviivat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle;

Toimielimet, jotka soveltavat uutta perusoikeuksia koskevaa rakennetta

14.  katsoo, että unionin toimielimet ovat usein toimineet perusoikeuksien suojelussa rinnakkain, ja pyytää tämän vuoksi arvioimaan toimia ja lisäämään yhteistyötä toimielinten välillä niin, että kukin toimielin voi käyttää pohjana toisten toimielinten kertomuksia; toteaa, että yhtenä esimerkkinä toimielinten yhteistyöstä on vakiintunut yhteistyö EU:n ihmisoikeustilanteen vuosittaisessa seurannassa;

15.  panee merkille uuden oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisasioita koskevan kokonaisuuden perustamisen komissioon merkkinä komission sitoumuksesta lisätä toimiaan perusoikeuksien ja -vapauksien alalla ja myönteisenä vastauksena parlamentin toistamiin pyyntöihin; katsoo, että oikeus- ja turvallisuusasioiden erottaminen tällä tavalla ei saisi vahvistaa sitä väärin tulkittua kahtiajakoa, jossa tarve suojella kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia ja tarve taata heidän turvallisuutensa asetetaan vastakkain; katsoo, että uuden komission jäsenen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n toimintalinjoihin, joilla pyritään torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja terrorismia, ja katsoo, että komission jäsenten kollegion täysi tuki on ratkaisevan tärkeä, jotta uusi komission jäsen saisi äänensä kuuluville;

16.  kehottaa komissiota nimeämään vuoden 2013 Euroopan kansalaisten teemavuodeksi, jotta herätettäisiin keskustelua Euroopan kansalaisuudesta ja tiedotettaisiin kansalaisille heidän oikeuksistaan ja erityisesti uusista, Lissabonin sopimuksen voimaantulosta johtuvista oikeuksista;

17.  odottaa asiasta vastaavalta uudelta komission jäseneltä konkreettisia toimia, jotka ovat samansuuntaisia jo julkistettujen aikomusten kanssa: pitää erityisen myönteisenä ennen kaikkea, että otetaan käyttöön kaikkien uusien lainsäädäntöehdotusten osalta perusoikeuksia koskevien vaikutusten arviointi, että valvotaan lainsäädäntöprosessia sen varmistamiseksi, että syntyvät lopulliset tekstit ovat perusoikeuskirjan mukaisia, että sovelletaan nollatoleranssia perusoikeuskirjan rikkomiseen toteuttamalla perinpohjaisia tutkimuksia ja panemalla alulle rikkomismenettely, kun jäsenvaltiot rikkovat ihmisoikeuksia koskevia velvollisuuksiaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa, ja että varmistetaan, että EU:n kansalaiset saavat asianmukaisesti tietoa uudesta perusoikeuksia koskevasta rakenteesta; kehottaa jatkamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta vuonna 2003 annetussa tiedonannossa (KOM(2003)0606) aloitettua työtä ja määrittämään avoimen ja johdonmukaisen tavan käsitellä mahdollisia ihmisoikeusrikkomuksia sekä käyttämään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklaa asianmukaisesti uuden perusoikeuksia koskevan rakenteen pohjalta;

18.  muistuttaa komissiota siitä, että sen on valvottava, että kaikki uudet lainsäädäntöehdotukset ovat perusoikeuskirjan mukaisia, ja tarkistettava olemassa olevia välineitä tältä osin; ehdottaa, että komission ehdotuksiin liittyvissä vaikutustenarvioinneissa olisi selvästi ilmoitettava, ovatko ehdotukset perusoikeuskirjan mukaisia, niin että tästä näkökohdasta tulee erottamaton osa lainsäädäntöehdotusten esittämistä; muistuttaa komissiota siitä, että sen tehtävänä on nimenomaan ottaa mukaan kaikki asianomaiset osapuolet järjestämällä laajoja kuulemisia, jotta voidaan varmistaa unionin toimien johdonmukaisuus ja avoimuus (SEU-sopimuksen 11 artiklan 3 kohta); korostaa tässä yhteydessä perusoikeusviraston muodostaman foorumin merkitystä, sillä tämä on tärkeä voimavara kyseisen tehtävän täyttämisessä;

19.  muistuttaa komissiota puolueettomien tutkimusten tekemisestä ja rikkomismenettelyn aloittamisesta, jos jäsenvaltio EU-lainsäädäntöä täytäntöönpannessaan rikkoo perusoikeuskirjassa määrättyjä oikeuksia; muistuttaa komissiota myös siitä, että sen pitää pyytää jäsenvaltioita toimittamaan luotettavaa tietoa ja faktoja ja kerätä tietoja myös valtiosta riippumattomista lähteistä sekä pyytää perusoikeusvirastoa ja muita ihmisoikeuksia käsitteleviä elimiä antamaan tähän panoksensa;

20.  kiinnittää huomiota nationalismin, muukalaisvihan ja syrjinnän uuteen nousuun viime aikoina joissakin jäsenvaltioissa ja korostaa, että Euroopan komission olisi toimittava keskeisessä asemassa, jotta voidaan ennaltaehkäistä ja torjua näitä mahdollisia perusoikeuksien loukkauksia;

21.  korostaa, kuinka tärkeää on komission vuotuinen valvonta, joka koskee perusoikeuskirjan noudattamista, ja toteaa, että sen valvontakertomuksiin olisi sisällytettävä taattujen oikeuksien täytäntöönpanon arviointi, kiistanalaisimpien asioiden sekä unionissa heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tilanteen arviointi sekä jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla suojelussa nykyisin olevien puutteiden, tärkeimpien kehityssuuntien ja rakenteellisten ongelmien arviointi, jotta voidaan ehdottaa konkreettisia aloitteita ja toimia, ja suosittelee hyvien käytäntöjen jakamista jäsenvaltioille;

22.  panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon Euroopan unionin strategiasta perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön ja viittaa muun muassa tehokasta täytäntöönpanoa koskevaan komission ennaltaehkäisevään lähestymistapaan, perusoikeuksista järjestettävän sisäisen koulutuksen merkitykseen, siihen, että vaikutustenarviointilautakunta tarkastaa järjestelmällisesti kaikki perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat sille toimitetuista vaikutustenarviointiluonnoksista, samoin kuin siihen, että suunnitteilla on eri tilanteisiin räätälöityjä viestintätoimia, joita tässä asiassa tarvitaan; suhtautuu lisäksi myönteisesti siihen, että edellä mainitussa komission tiedonannossa painotetaan Eurooppa-neuvoston Kööpenhaminassa vuonna 1993 vahvistamia poliittisia jäsenyysehtoja, joissa edellytetään, että ehdokasmaalla on vakaat demokratian takaavat instituutiot ja että se toimii oikeusvaltioperiaatteella sekä kunnioittaa ihmisoikeuksia ja suojelee vähemmistöjä; katsoo, että näiden kriteerien säilyttäminen tukee perusoikeuksien suojelua tulevissa jäsenvaltioissa;

23.  kehottaa komissiota saattamaan voimaan Lissabonin sopimuksessa ja perusoikeuskirjassa määrätyt arvot ja periaatteet ja Tukholman ohjelmassa esitetyn strategian konkreettisilla lainsäädäntöehdotuksilla ja ottamaan samalla huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön näitä toimia toteuttaessaan; vaatii lisäksi oikeudellisen ja poliisiyhteistyön alan nykyisen säännöstön ”lissabonisaatiota” sekä demokraattisen vastuuvelvollisuuden vahvistamista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella;

24.  ehdottaa, että luodaan yhteistyösuhde oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisasioista sekä sisäasioista vastaavien komission jäsenten ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan välille siten, että komission jäsenet kutsutaan säännöllisesti valiokunnan kokouksiin keskustelemaan perusoikeuksiin liittyvistä ajankohtaisista aiheista ja kehityskuluista;

25.  korostaa, että myös Euroopan parlamentin olisi vahvistettava perusoikeuksia koskevaa omaa vaikutustenarviointiaan käsiteltävänä olevien säädösehdotusten ja tarkistusten yhteydessä, jotta vaikutustenarviointi olisi järjestelmällisempi, erityisesti siten, että laajennetaan parlamentin työjärjestyksen 36 artiklassa nykyään vahvistettuja mahdollisuuksia, jotka koskevat perusoikeuskirjan noudattamista, ja pyydettävä oikeudelliselta yksiköltä lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä, jotka liittyvät EU:n perusoikeuskysymyksiin;

26.  kehottaa neuvostoa mukautumaan Lissabonin sopimuksessa edellytettyihin muutoksiin ja noudattamaan perusoikeuskirjaa säädöksiä laatiessaan; pitää näin ollen tervetulleena perusoikeuksia, kansalaisoikeuksia ja ihmisten vapaata liikkuvuutta käsittelevän pysyvän neuvoston työryhmän perustamista ja korostaa, että tällä uudella elimellä on tärkeää olla laajat valtuudet käsitellä perusoikeuksia koskevia aiheita, joilla on merkitystä EU:n ja jäsenvaltioiden kannalta, ja että sen on tärkeää tarjota foorumi neuvostossa käytäville keskusteluille sisäisistä ihmisoikeuskysymyksistä; toteaa lisäksi, että uuden elimen työn on oltava avointa ja tehokasta myös suhteessa Euroopan parlamenttiin;

27.  vahvistaa vaikutustenarviointia koskevan toimielinten yhteisen lähestymistavan(4) , johon viitataan komission tiedonannossa Euroopan unionin strategiasta perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön, jossa vahvistetaan, että parlamentti ja neuvosto ovat velvollisia arvioimaan omien muutostensa vaikutukset;

28.  kehottaa neuvostoa varmistamaan, että perusoikeuksia, kansalaisoikeuksia ja ihmisten vapaata liikkuvuutta käsittelevällä työryhmällä neuvostossa on laajat valtuudet, että se voisi esimerkiksi keskustella perusoikeusviraston raporteista (YK:n sopimuselinten suositusten, erityismenettelyjen ja -mekanismien lisäksi) ja vastata niihin virallisesti, arvioida EU:n välineiden ja toimintalinjojen ulkoista vaikutusta ihmisoikeuksiin yhdessä neuvoston ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) kanssa, varmistaa koordinoinnin sellaisten virastojen kanssa, joilla ei ole valtuuksia toimia ihmisoikeuksien alalla mutta jotka vaikuttavat ihmisoikeuksiin (esim. EIP tai Frontex), tutkia sitä, mitä kansainvälisiä ihmisoikeussäädöksiä EU ja jäsenvaltiot allekirjoittavat, ratifioivat ja noudattavat, sekä tarjota foorumin neuvostossa käytäville keskusteluille sisäisistä ihmisoikeuskysymyksistä;

29.  vaatii kunnioittamaan perussopimuksiin perustuvaa oikeuttaan demokraattiseen valvontaan; korostaa avoimuuden ja EU:n toimielinten asiakirjojen keskinäisen saatavuuden tehostamistarvetta toimielinten välisen yhteistyön tehokkuuden lisäämiseksi muun muassa, kun on kysymys vastuuvelvollisuudesta perusoikeuksiin liittyvissä asioissa; korostaa rooliaan ihmisoikeuskysymyksistä EU:ssa antamiensa päätöslauselmien seurannassa sekä rooliaan muiden EU:n toimielinten toimien tai toimimatta jättämisen arvioinnissa tarkastellessaan alan kehitystä (esimerkiksi vuosikertomusten avulla); toteaa, että tässä työssä se pyrkii yhdistämään poliittiset viestit tosiasiapohjaiseen lähestymistapaan; korostaa SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdassa vahvistettua velvoitetta, että Euroopan parlamentille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa, kun on kyse unionin ja kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen välisistä sopimuksista;

30.  katsoo, että unionin tuomioistuimella on korostunut rooli sen varmistamisessa, että kaikki EU:n lainsäädäntöä soveltavat EU:n toimielimet, virastot ja jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuskirjaa, ja huomauttaa, että tämän ansiosta tuomioistuin voi vahvistaa ja kehittää edelleen perusoikeuksia koskevaa omaa oikeuskäytäntöään; korostaa tarvetta kansallisten tuomioistuinten, unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeusistuimen vakiintuneeseen yhteistyöhön alan yhtenäisen oikeuskäytännön kehittämiseksi edelleen;

31.  korostaa, että perusoikeusvirasto on analyysien laatijana ja avun ja asiantuntemuksen tarjoajana tärkeässä asemassa unionin perusoikeustilanteen ja Lissabonin sopimuksesta tälle alalle aiheutuvien vaikutusten jatkuvassa seurannassa, ja toteaa, että tehtävä edellyttää siltä tasokkuutta, puolueettomuutta, todellista riippumattomuutta ja avoimuutta; pyytää komissiota tarkistamaan ja vahvistamaan perusoikeusviraston valtuuksia siten, että ne ovat Lissabonin sopimukseen ja perusoikeuskirjaan perustuvien uusien vaatimusten mukaiset; huomauttaa, että tarkistetuissa valtuuksissa sen valvontatehtävä olisi ulotettava unioniin liittyviin maihin; katsoo, että perusoikeusviraston on tämän vuoksi saatava riittävät resurssit perusoikeuskirjan voimaantulon jälkeen lisääntyneiden tehtäviensä hoitoa varten; toistaa pyyntönsä päästä täysipainoisesti mukaan perusoikeusviraston monivuotisen ohjelman tarkistamiseen; pitää myönteisenä, että perusoikeusviraston vuosikertomukseen on sisällytetty liite, jossa ilmoitetaan, mitä kansainvälisiä ihmisoikeusvälineitä jäsenvaltiot ovat ratifioineet;

32.  korostaa, että perusoikeusviraston päätehtävä on tarjota päätöksiä tekeville toimielimille faktoja ja tietoja perusoikeuksiin liittyvistä asioista ja että tätä varten se kerää ja analysoi tietoa ja lisää yleisön tietoisuutta toteuttamalla perinpohjaisiin menetelmiin perustuvia tieteellisiä tutkimuksia ja kyselyjä, julkaisemalla aihekohtaisia raportteja ja vuosikertomuksia sekä verkostoitumalla ja edistämällä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa; pitää myönteisenä viraston vuoden 2009 vuosikertomusta ja siinä esitettyä vertailevaa katsausta sekä esiin tuotuja hyviä käytäntöjä 27 jäsenvaltiossa;

33.  kehottaa EU:n päättäviä toimielimiä käyttämään perusoikeusviraston keräämiä tietoja lainsäädännön valmisteluvaiheessa ja päätöksenteko- ja/tai valvontaprosesseissa sekä tekemään jatkuvasti tiivistä yhteistyötä perusoikeusviraston kanssa ja ottamaan sen kansalaisjärjestöjen foorumin mukaan toimintaan;

34.  kehottaa kaikkia EU:n virastoja noudattamaan sitoumuksiaan suojella perusoikeuksia ja sisällyttää perusoikeusnäkökulma kaikkeen toimintaansa; pyytää lisäksi EU:ta varmistamaan, että sen virastot ottavat tältä osin täyden oikeudellisen vastuun;

35.  katsoo, että Frontexin olisi toteutettava rakenteellista yhteistyötä perusoikeus-, siirtolaisuus- tai turvapaikka-asioita käsittelevien virastojen ja UNHCR:n kanssa, jotta voidaan helpottaa operaatioita, joilla on vaikutuksia ihmisoikeuksien suojaamiseen; pitää myönteisenä, että Frontex ja perusoikeusvirasto allekirjoittivat yhteistyösopimuksen vuonna 2010;

36.  painottaa, että EU:lla ja jäsenvaltioilla on yhteisiä velvoitteita ihmis- ja perusoikeuksien toteuttamisen ja/tai voimaan saattamisen alalla omien vastuualueidensa mukaan ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja että tämä jaettu vastuu ja toimivalta on sekä mahdollisuus että velvollisuus jäsenvaltioille ja EU:n toimielimille; korostaa Lissabonin sopimuksessa määrättyä kansallisten parlamenttien kasvanutta roolia ja tukee virallisen, jatkuvan vuoropuhelun luomista Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välille;

37.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne ovat velvollisia toimittamaan perussopimusten valvojana toimivalle komissiolle luotettavaa tietoa ja faktoja tämän pyytäessä;

38.  tähdentää jäsenvaltioiden oikeudellisten elinten merkitystä ja katsoo, että niillä on ensisijainen asema ihmisoikeuksien noudattamisen takaamisessa ja niiden toteutumisen valvonnassa, ja kehottaa tämän vuoksi helpottamaan kohtuullisessa ajassa hoidettavan tuomioistuinkäsittelyn mahdollisuutta keinona vahvistaa ihmis- ja perusoikeuksien suojelua; vaatii jäsenvaltioita panemaan voimavaroja meneillään olevaan kansallisten tuomareiden kouluttamiseen perusoikeuksista ja -vapauksista, mukaan luettuina Lissabonin sopimuksesta aiheutuvat alan uudet näkökohdat;

39.  katsoo, että EU:n toimilla olisi sekä puututtava jo tapahtuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin että pyrittävä estämään uudet ihmisoikeusloukkaukset; kehottaa siksi harkitsemaan mekanismia, jolla EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa tapahtuvat mahdolliset perusoikeuksien loukkaukset voidaan havaita varhaisessa vaiheessa, keskeyttämään väliaikaisesti tällaisiin loukkauksiin johtavat toimet ja nopeuttamaan oikeudellisia menettelyjä sen määrittämiseksi, ovatko jotkin toimet EU:n perusoikeuksien vastaisia, ja määräämään seuraamuksia siltä varalta, että kyseisiä toimia kuitenkin toteutetaan vastoin EU:n lainsäädäntöä;

40.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita lisäämään edelleen pyrkimyksiään, joiden tavoitteena on asianmukainen tiedottaminen ja tietoisuuden lisääminen, sillä perusoikeuksia voidaan suojella tehokkaammin, jos kansalaiset itse ovat tietoisia oikeuksistaan ja käytettävissä olevista kansalaisten suojelumekanismeista; vaatii käyttämään aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan elinten ja asianomaisten kansalaisjärjestöjen kokemusta ja säilyttämään nykyiset työyhteydet kaikkien näiden elinten kanssa toteutettaessa perusoikeuksien uutta rakennetta ja tarkasteltaessa erityistapauksia;

41.  toteaa, että sillä on oikeus antaa vuosittain EU:n perusoikeustilanteesta mietintö, jossa käsitellään perusoikeusasioita EU:n toimielimissä, virastoissa tai jäsenvaltioissa;

Yhteistyö kansainvälisten järjestöjen kanssa uudessa perusoikeuksia koskevassa rakenteessa

42.  ehdottaa, että etsitään keinot EU:n toimielinten ja virastojen paremman yhteistyön saavuttamiseksi perusoikeuksien ja -vapauksien suojeluun sitoutuneiden kansainvälisten järjestöjen kanssa ja alalla hankitun kokemuksen tulosten hyödyntämiseksi paremmin ja kanavoimiseksi tehokkaammin;

43.  kehottaa EU:n toimielimiä käyttämään täysipainoisesti hyödyksi Euroopan neuvoston ja EU:n välistä yhteisymmärryspöytäkirjaa suurempien yhteisvaikutusten ja suuremman johdonmukaisuuden saavuttamiseksi Euroopan tasolla ja ehdottaa, että hyödynnettäisiin paremmin Euroopan neuvoston kehittämien ihmisoikeuksien valvontaa koskevien mekanismien, standardien ja tulosten tuomaa asiantuntemusta ja vältettäisiin näin päällekkäinen työ; toteaa jälleen, että unionin on oltava enemmän mukana Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun työssä ja että EU:n on otettava tämä työskentely paremmin huomioon toteuttaessaan toimintalinjojaan vapauden, oikeuden ja turvallisuuden aloilla;

44.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat; toteaa, että niitä ovat muun muassa (tarkistettu) Euroopan sosiaalinen peruskirja, yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta, kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus, ja alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja, jotka ovat Euroopan neuvoston asiakirjoja, sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen YK:n yleissopimus, pakolaisten oikeusasemaa koskeva YK:n yleissopimus, YK:n yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista, järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva YK:n yleissopimus ja siinä olevat kaksi ihmiskaupan ja salakuljetuksen vastaista pöytäkirjaa, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva YK:n yleissopimus, YK:n yleissopimus lasten oikeuksista ja YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista; ehdottaa lisäksi, että unionin lainsäädäntäprosessissa otettaisiin enemmän huomioon kansainväliset asiakirjat ja viitattaisiin niihin useammin;

45.  painottaa, että YK:n eri valvontamenetelmät ja sen ihmisoikeuselinten työn tulokset olisi otettava asianmukaisesti huomioon, ja ehdottaa, että seurataan tarkoin näiden elinten antamia suosituksia, joilla on merkitystä jäsenvaltioille; korostaa, miten tärkeää on Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston yleinen määräaikaisarviointi; suosittaa yhteistyötä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston kanssa; pitää tervetulleena, että Brysselissä avataan Euroopan ensimmäinen YK:n ihmisoikeusvaltuutetun alueellinen toimisto;

46.  painottaa demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR), ETYJ:n lehdistönvapautta edistävän erityisedustajan ja ihmiskaupan vastaisen erityisedustajan sekä vähemmistövaltuutetun merkittäviä rooleja ja aktiivista toimintaa;

47.  kehottaa YK:n turvallisuusneuvostossa olevia jäsenvaltioita varmistamaan, että terrorismista epäiltyjen henkilöiden tai ryhmien luetteloon sisällyttämisessä tai siitä poistamisessa noudatetaan prosessuaalisia oikeuksia, kuten tuomioistuimen asiaa koskevassa oikeuskäytännössä edellytetään;

Uuden aikakauden kiireellisimmät haasteet

48.  korostaa, että edellä mainittua uutta rakennetta mitataan sitä taustaa vasten, kuinka tehokkaasti vastuussa olevat toimielimet käsittelevät nykyisiä, kaikkein kiireellisimpiä perusoikeuksia koskevia asioita ja räikeimpiä rikkomuksia sekä jäsenvaltioissa että EU:ssa, myös EU:n ulkosuhteiden yhteydessä;

49.  muistuttaa tämän vuoksi kaikista perusoikeusasioita koskevista päätöslauselmistaan ja keskusteluistaan sekä valtuuskuntamatkoilla vuonna 2009 tehdyistä havainnoista ja katsoo, että niistä on käynyt ilmi, että on paljon ihmisoikeusrikkomuksiin liittyviä ratkaisemattomia asioita ja erityistapauksia, jotka edellyttävät nopeita toimia, keskipitkän aikavälin strategioita ja pitkän aikavälin ratkaisuja sekä EU:n toimielinten toteuttamaa seurantaa, kuten

   neljän perusvapauden suojaaminen EU:n perussaavutuksina ja ottaen erityisesti huomioon EU:n kansalaisten vapaan liikkuvuuden,
   kaikkien EU:n alueella olevien henkilöiden oikeuksien turvaaminen kansalaisuudesta riippumatta,
   oikeusvarmuuden ja moitteettomaan demokraattiseen järjestelmään kuuluvien valvontakeinojen olemassaolon turvaaminen,
   henkilötietojen ja yksityisyyden suojelu, mukaan lukien taloudellisten tietojen ja henkilötietojen keruu, käsittely, siirto ja varastointi sekä EU:ssa että sen ulkopuolella käyttötarkoitus-, tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden sekä oikaisu- ja muutoksenhakuoikeuksien mukaisesti, sekä oikean tasapainon edistäminen yksilön vapauksien ja kollektiivisen turvallisuuden välillä, ottaen huomioon niille haasteita asettavat uudet terrorismin muodot ja järjestäytynyt rikollisuus,
   yhtenä orjuuden muotona pidettävän ihmiskaupan – etenkin naisten ja lasten kaupan –vastainen toiminta; katsoo, että huolimatta EU:n ja kansallisesta lainsäädännöstä ja vuosien ajan tehdyistä poliittisista sitoumuksista arvioidaan, että EU:hun tai EU:n alueella kaupataan vuosittain useita satoja tuhansia henkilöitä, ja korostaa, että tämän rikollisuuden torjumiseen on paneuduttava ripeämmin, mukaan lukien uusi ehdotettu EU:n direktiivi, jolla aiotaan nimittää kansallisia raportoijia seuraamaan ihmiskaupan vastaisen politiikan toteuttamista kansallisella tasolla,
   pakolaisten ja siirtolaisten oikeuksien suojeleminen ja sen varmistaminen, että EU:n siirtolaisvirtojen hallinta ja kolmansien maiden kanssa käytävät takaisinottosopimuksia koskevat neuvottelut eivät altista kyseisiä yksilöitä ihmisoikeusloukkauksille,
   väkivallan, rikosten, sotien ja ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeuksien suojelu, joka on ala, jolla tarvitaan EU:n laajuista lainsäädäntöä suuntaamatta pois huomiota ja resursseja rikollisuuden ja terrorismin ehkäisemisestä ja torjumisesta ja niiden taustalla vaikuttavien syiden poistamisesta; korostaa, että EU käynnisti vuoden 2010 alussa julkisen kuulemisen rikoksen ja väkivallan uhrien oikeuksien parantamisesta, ja odottaa komissiolta seurantaehdotusta käytännön toimista, joilla uhreja tuetaan koko oikeudenkäynnin ajan; muistuttaa eurooppalaista suojelumääräystä koskevasta jäsenvaltion aloitteesta, jolla pyritään parantamaan jäsenvaltiosta toiseen liikkuvien uhrien suojelemista, mutta kehottaa täsmentämään juridisesti sen säännöksiä,
   lasten oikeuksia koskevan EU:n strategian kehittäminen käytännön toimilla, joilla torjutaan lasten pahoinpitelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsipornografiaa, edistetään internetin turvallisempaa käyttöä ja lopetetaan lapsityövoiman käyttö ja lasten köyhyys, samalla kun muistetaan, että arvioiden mukaan 10–20 prosenttia eurooppalaisista lapsista joutuu seksuaalisen väkivallan uhreiksi lapsuudessaan, että tutkimukset osoittavat lapsipornografian uhreiksi joutuvien olevan yhä nuorempia ja että nykyiset maailmanlaajuiset talousolosuhteet saattavat ajaa entistä useampia lapsia työvoimaksi ja/tai köyhyyteen,
   Euroopan unionin turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan edistäminen perussopimusten, perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen arvojen ja periaatteiden pohjalta,
   EU:n strategian laatiminen vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämiseksi, sillä he kohtaavat vielä tänäkin päivänä syrjintää sosiaalisessa, ammatillisessa ja kulttuurisessa elämässään,
   kaikenlaisen syrjinnän ja etnisen profiloinnin kieltäminen ja lopettaminen perusoikeuskirjan 21 artiklan perusteella kaikilla elämän alueilla samalla, kun otetaan huomioon määritetty oikeudellinen vastuu ja toimivalta,
   kielellisen monimuotoisuuden ja vähemmistökielien suojeleminen osana Euroopan kulttuuriperintöä,
   muun kielen kuin jäsenvaltion virallisen kielen käyttämisestä langetettavien seuraamusten kieltäminen,
   köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta,
   romanien osallisuutta edistävän EU:n tason toimintapainotteisen strategian laatiminen ja sisällyttäminen unionin ja jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallistason toimintalinjojen täytäntöönpanoon sekä jäsenvaltioiden ja EU:n välisen yhteistyön toteuttaminen,
   koko EU:ssa sovellettavan järjestelmän perustaminen rikosoikeudenkäynneissä epäiltyinä olevien prosessuaalisia oikeuksia varten,
   vuosi vuodelta heikkenevän lehdistönvapauden takaaminen ja edistäminen Euroopan unionissa, kun selvimmät merkit tästä ovat tiedotusvälineiden keskittyminen, toimittajiin ja heidän työhönsä kohdistuva painostus ja toimittajien haastaminen oikeuteen ilman todellisia ja vakavasti otettavia syitä,
   EU:n nykyisten takaisinottosopimusten ja kyseisiä sopimuksia koskevan EU:n politiikan perusoikeusvaikutusten arvioiminen,
   kaikkein suojattomimpien henkilöiden, myös vankien ja entisten vankien sekä vaihtoehtoisia tuomioita suorittavien, sosiaalisen osallisuuden edistäminen koulutuksen ja positiivisten erityistoimien sekä muiden sosiaalista kuntoutusta edistävien toimien avulla,
   oikeus koulutukseen kaikille,
   maahanmuuttajien ja erityisesti turvapaikanhakijoiden suojelu,
   kansalaisyhteiskunnan kannustaminen perusoikeuksista käytävän avoimen ja säännöllisen keskustelun edistämiseen, jotta varmistetaan niiden mahdollisimman laaja suojelu,
   kaikenlaisen rasismin, muukalaisvihan ja antisemitismin torjunta,
   uskonnollisen ja kulttuurien välisen ymmärryksen edistäminen Euroopan yhdentymisprosessin kehittämiseksi,
   EU:hun laittomasti muuttaneiden oikeuksien suojeleminen,
   ilmaisunvapauden ja kaikkien tiedotusvälineiden ja lehdistön vapauden, riippumattomuuden ja moniarvoisuuden sekä vapaan tiedonkulun suojeleminen,
   ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden suojeleminen loukkauksilta, koska tämä on perusoikeuskirjan 10 artiklassa määrätty perusoikeus, joka sisältää myös vapauden tunnustaa uskontoa tai vakaumusta julkisesti tai yksityisesti;

o
o   o

50.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille, Euroopan neuvostolle sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

(1) CM(2007)74.
(2) EUVL C 46 E, 24.2.2010, s. 48.
(3) EUVL C 287, E, 29.11.2007, s. 309.
(4) Neuvoston asiakirja 14901/05, 24.11.2005.

Päivitetty viimeksi: 4. huhtikuuta 2012Oikeudellinen huomautus