Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idän tilanteesta, erityisesti 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman palestiinalaisalueiden humanitaarisesta kriisistä ja EU:n asemasta(1) ,

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1701(2006), 1559(2004), 520(1982), 426(1978), 338(1973) ja 242(1967),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin puheenjohtajakokouksen 20. heinäkuuta 2006 antaman julkilausuman,

–   ottaa huomioon 26. heinäkuuta 2006 Roomassa järjestetyn kansainvälisen Libanon-konferenssin yhteispuheenjohtajien lausunnon,

–   ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston ylimääräisessä kokouksessa 25. elokuuta 2006 hyväksytyt päätelmät,

–   ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajiston 24. elokuuta 2006 hyväksymän julkilausuman,

–   ottaa huomioon Tukholmassa 31. elokuuta 2006 pidetyn Libanonin varhaista jälleenrakennusta käsitelleen konferenssin päätelmät,

–   ottaa huomioon kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevat Geneven yleissopimukset,

–   ottaa huomioon miehitettyjen palestiinalaisalueiden ihmisoikeustilannetta käsittelevän erityisedustajan Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston erityisistunnossa Genevessä 5. heinäkuuta 2006 pitämän puheenvuoron,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 15, 16 ja 19 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Libanonin konflikti on johtanut humanitaariseen katastrofiin, jossa on kuollut ja haavoittunut molemmin puolin satoja ihmisiä ja joka on aiheuttanut laajaa vahinkoa siviili-infrastruktuurille ja ajanut satojatuhansia ihmisiä kotiseudultaan, ja että katastrofi ei ole päättynyt tulitaukoon,

B.   on syvästi järkyttynyt vihollisuuksien puhkeamisesta Etelä-Libanonissa, Hizbollahin iskuista sekä Israelin armeijan liioitellusta voimankäytöstä, jotka muodostivat vakavan uhan kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle,

C.   panee merkille YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kehotuksen tutkia, rikottiinko konfliktin aikana kansainvälistä oikeutta;

D.   ottaa huomioon siviiliväestöön kohdistuneiden Israelin pommitusten ja Hizbollahin ja Palestiinan puolisotilaallisten joukkojen raketti-iskujen vakavat mittasuhteet,

E.   ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1701 kehotetaan Libanonin hallitusta ulottamaan hallintonsa koko maan alueelle omien laillisten asevoimiensa avulla sekä päätetään lisätä Libanonissa toimivien YK:n väliaikaisten joukkojen (UNIFIL-joukot) vahvuutta ja laajentaa niiden toimivaltuuksia,

F.   ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1701 kehotetaan Israelin hallitusta vetämään kaikki joukkonsa Etelä-Libanonista, kun UNIFIL-joukkojen sijoittuminen toimialueelleen alkaa, ja lopettamaan Libanonin lentoasemien ja satamien saarto,

G.   korostaa sitä roolia, joka täysin demokraattisella ja suvereenilla Libanonilla voi olla Lähi-idän kriisin ratkaisun täytäntöönpanossa ja vahvan Euro–Välimeri-kumppanuuden kehittämisessä,

H.   korostaa, että miehitysalueiden humanitaarinen kriisi pahenee, vaikka kansainvälinen yhteisö on perustanut väliaikaisen kansainvälisen järjestelyn jatkamaan Palestiinan väestön avustamista,

I.   katsoo, että Lähi-idän rauhanprosessi on poliittisessa ja diplomaattisessa umpikujassa, vaikka Israelin ja Palestiinan konfliktiin pitää löytää oikeudenmukainen ja kestävä ratkaisu, jotta koko alueelle saataisiin rauha ja turvalliset olot,

J.   ottaa huomioon, että Euroopan unionilla on erityinen vastuu rauhasta ja turvallisuudesta Lähi-idässä, joka on Euroopan naapuri, ja näin ollen myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) koordinointivälineitä ja -menetelmiä on parannettava muun muassa hyväksymällä YUTP:n puitteissa ja EU-sopimuksen 15 ja 16 artiklan perusteella yhteinen kanta,

1.   on vakavasti huolissaan Etelä-Libanonin sotilaallisen konfliktin laajuudesta ja voimakkuudesta sekä pahoittelee syvästi sen siviiliväestön, sotilaiden ja YK:n tarkkailijoiden keskuudessa Libanonissa ja/tai Israelissa vaatimia uhreja ja infrastruktuurin laajamittaista tuhoa; toistaa, ettei Lähi-idän konfliktia voida ratkaista sotilaallisin keinoin;

2.   korostaa tässä yhteydessä, että mikään tulitauko ei voi olla kestävä ilman kriisin välittömien tai välillisten osapuolten poliittista tahtoa puuttua äskettäisen kriisin perimmäisiin syihin;

3.   toistaa kehotuksensa vapauttaa välittömästi siepatut israelilaissotilaat ja Israelin vangitsemat Palestiinan hallituksen jäsenet sekä Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäsenet;

4.   pitää myönteisenä, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi yksimielisesti päätöslauselman 1701, jossa asetetaan ehdot sotilaallisten toimien lopettamiselle ja vahvistetaan UNIFILia antamalle sille vahva mandaatti, jolla lisätään sen valmiuksia estää tulitaukorikkomuksia, auttaa Libanonin hallitusta ottamaan maan alue aluevesineen tosiasialliseen, suvereeniin hallintaansa, tukea YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1559 panemista kokonaisuudessaan täytäntöön sekä osallistua siviiliväestön ja itse UNIFILin suojelemiseen;

5.   panee tyytyväisenä merkille Libanonin hallituksen päätöksen sijoittaa joukkojaan Etelä-Libanoniin ja sen, että Israelin armeija on suostunut vetäytymään vahvistetun rajalinjan (Blue Line) taakse YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 mukaisesti; pitää Libanonin hallituksen UNIFILin roolin vahvistamiselle antamaa voimakasta tukea myönteisenä;

6.   katsoo, että UNIFILin toimeksiannossa olisi sitouduttava vakavasti antamaan Libanonin hallitukselle riittävästi apua, jotta se voi ottaa käyttöön toimivat valvonta- ja turvallisuusjärjestelyt, jotka määritellään YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1559 ja 1701;

7.   pitää myönteisenä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston edellä mainitun kokouksen tulosta ja etenkin sitä, että neuvosto antoi täyden tukensa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 täytäntöönpanolle ja jäsenvaltiot sitoutuivat tarjoamaan UNIFIL-joukkojen käyttöön noin 7 000 sotilasta niiden 15 000 sotilaan enimmäismäärästä;

8.   korostaa Ranskan ja Italian omaksumaa aktiivista roolia; antaa täyden tukensa päätökselle, jonka mukaan Ranska pysyy UNIFIL-joukkojen johdossa helmikuuhun 2007 asti, jonka jälkeen Italia ottaa kenttäjohdon hoitaakseen; korostaa kuitenkin, että komentorakenteiden päällekkäisyyttä on vältettävä;

9.   painottaa kuitenkin, että on tärkeää määritellä selkeästi ja asianmukaisesti UNIFILin tehtävä, voimankäyttövaltuudet, rakenne ja toimivalta ja että niistä on tarvittaessa sovittava uudella YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla, jossa otetaan huomioon aikaisemmista YK:n rauhanturvatoimista, erityisesti Bosnia ja Hertsegovinassa, saadut kokemukset;

10.   pitää ehdottoman tärkeänä, että Libanoniin tuotavat aseet menevät ainoastaan Libanonin viralliselle armeijalle, ja pyytää Libanonin hallitusta varmistamaan yhteistyössä UNIFILin kanssa, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1559 pannaan täysimääräisesti täytäntöön; korostaa lisäksi, että kaikkien jäsenvaltioiden on tärkeää toimia päätöslauselman 1701 asetoimituksiin liittyvien vaatimusten mukaisesti; korostaa myös, että tämän ratkaisun olisi johdettava kaikkien puolisotilaallisten joukkojen, myös Hizbollahin, riisumiseen aseista sekä toimiin aseiden tuonnin estämiseksi Libanoniin;

11.   kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti aseiden vientiä koskevia käytännesääntöjä kaikissa alueelle suuntautuvissa asetoimituksissa;

12.   pyytää Euroopan unionia ryhtymään työhön kaikkien asian osapuolten kanssa ja pyytää osapuolia noudattamaan tarkasti antamiaan sitoumuksia panna YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1701 täysimääräisesti täytäntöön, jotta humanitaarista hätäapua voitaisiin toimittaa alueelle ja kotiseudultaan siirtymään joutunut väestö voisi palata mahdollisimman turvallisissa olosuhteissa; kehottaakin lopettamaan Libanonin meri- ja ilmasaarron ja muistuttaa, että päätöslauselman 1701 asiaan liittyvät määräykset huomioon ottaen ensisijaisena tehtävänä on aseisiin, niihin liittyvään materiaaliin, koulutukseen tai apuun liittyvien tehokkaiden toimenpiteiden käyttöönotto;

13.   huomauttaa, että Libanonin jälleenrakentamista varten tarvitaan voimakkaita, nopeita ja tehokkaita toimia; panee siksi tyytyväisenä merkille Tukholmassa pidetyn Libanonin varhaista jälleenrakennusta käsittelevän konferenssin päätelmät ja sen, että avunantajamaat päättivät konferenssissa osallistua merkittävästi maan jälleenrakentamiseen ja komissio ja jäsenvaltiot ilmoittivat antavansa 120 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun;

14.   kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan pyrkimyksiään saada demokraattisten poliittisten voimien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa aikaan elävä kumppanuus, jolla tuetaan Libanonin demokratisoitumisen jatkumista maaliskuun 2005 tapahtumien jälkeen;

15.   kehottaa painokkaasti Irania ja Syyriaa omaksumaan rakentavan asenteen erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1559 ja 1701 täytäntöönpanoon; kehottaa erityisesti Syyriaa tehostamaan tarkastuksia omalla puolellaan Libanonin ja Syyrian välistä rajaa päätöslauselman 1701 mukaisesti, jossa naapurimaiden edellytetään estävän aseiden toimittamisen muille kuin valtiollisille toimijoille;

16.   kehottaa neuvostoa ja komissiota aloittamaan uudelleen aidon vuoropuhelun Syyrian kanssa, jotta maa saadaan mukaan rauhanponnisteluihin ja konfliktiin saadaan kokonaisvaltainen ratkaisu; odottaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1701 edellytetyn YK:n pääsihteerin raportin Libanonin valtionrajojen määrittämisestä muun muassa kiistellyllä Shebaan tilojen alueella myötävaikuttavan asian edistymiseen;

17.   kehottaa toteuttamaan Libanonissa ja Israelissa YK:n pääsihteerin myötävaikutuksella kattavan, kansainvälisen korkean tason tutkinnan, jossa tehtävänä on tutkia tietoja vakavista ihmisoikeusloukkauksista, uhrien ahdingosta ja humanitaarisen oikeuden rikkomisesta;

18.   katsoo tässä yhteydessä, että Euroopan unionin merkittävänä avunantajana sekä kansainvälisen yhteisön olisi tutkittava keinoja vahvistaa mahdolliset vastuuvelvollisuuden edellytykset;

19.   pitää myönteisenä, että komission seuranta- ja tiedotuskeskus ryhtyi jo varhaisessa vaiheessa laatimaan suunnitelmia yli 50 kilometriä Libanonin rannikosta saastuttaneen öljyvuodon aiheuttamien tuhojen korjaamiseksi; korostaa saastumista torjuvien toimien tarvetta tietyillä alueilla ja etenkin tarvetta ryhtyä toimiin öljylautan tuhoisien vaikutusten torjumiseksi Libanonin rannikon edustalla; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tarjoamaan apua ja ryhtymään toimiin Barcelonan yleissopimuksen liitteenä olevan pilaantumisen ehkäisyä ja torjuntaa koskevan pöytäkirjan puitteissa ja Välimeren alueen toimintasuunnitelman yhteydessä toimivan Välimeren saastumiseen liittyvistä hätätilannetoimista vastaavan alueellisen keskuksen kautta;

20.   pitää väestön tilanteen ja siviili-infrastruktuurin tilan huononemista Gazassa ja Länsirannalla erittäin valitettavana; pyytää kaikkia osapuolia katkaisemaan iskujen ja vastaiskujen kierteen, joka on johtanut satojen ihmisten kuolemaan ja vammautumiseen ja aiheuttanut laajoja vahinkoja siviili-infrastruktuurille;

21.   korostaa tarvetta tuoda Lähi-idän rauhanprosessi uudelleen kansainvälisen poliittisen esityslistan kärkeen; kehottaa kvartettia (YK, EU, Yhdysvallat ja Venäjä) jatkamaan etenemissuunnitelman toteuttamista syyskuussa 2006 pidettävää YK:n yleiskokouksen vuosittaista istuntoa silmällä pitäen; vahvistaa, että kahden valtion ratkaisu, johon kuuluu Israelin ja Palestiinan valtion rauhanomainen ja turvallinen rinnakkaiselo, on keskeinen ehto rauhanomaisen ja kestävän ratkaisun aikaansaamiselle Lähi-itään;

22.   kehottaa neuvostoa ja komissiota takaamaan jatkossakin yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa välttämättömän humanitaarisen avun toimittamisen Palestiinan väestölle; vaatii, että väliaikaista kansainvälistä järjestelyä vahvistetaan, sen voimassaoloaikaa jatketaan ja sen resursseja lisätään; kehottaa Israelin hallitusta aloittamaan pikaisesti uudelleen Palestiinalle kuuluvien vero- ja tullimaksujen välittämisen; kehottaa Israelia sallimaan ihmisten liikkumisen noudattaen sopimusta liikkumisesta ja pääsystä Rafahissa ja muilla Gazan alueen rajanylityspaikoilla;

23.   antaa jälleen tukensa palestiinalaishallinnon presidentin Mahmud Abbasin pyrkimyksille edistää eri palestiinalaispuolueiden kansallista vuoropuhelua, jotta Palestiinaan saataisiin uusi hallitus;

24.   katsoo, että monikansallisten joukkojen läsnäolo Libanonissa voitaisiin ottaa malliksi, jota seurattaisiin neuvotteluissa Israelin ja Palestiinan konfliktin ratkaisemiseksi;

25.   kehottaa neuvostoa tekemään kaikkensa Madridissa vuonna 1991 pidetyn konferenssin tapaisen kansainvälisen rauhankonferenssin koolle kutsumiseksi, jotta saataisiin YK:n turvallisuusneuvoston asiaan liittyviin päätöslauselmiin perustuva kokonaisvaltainen, kestävä ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu alueen ongelmiin, joita ovat Israelin oikeus elää turvallisten ja tunnustettujen rajojen sisällä ja palestiinalaisten oikeus miehitysalueisiin perustuvaan toteuttamiskelpoiseen valtioon, sekä ratkaistaisiin kaikki turvallisuus- ja aseidenriisuntakysymykset; katsoo, että kaikkien osapuolten yksipuoliset lähestymistavat on torjuttava;

26.   pitää Arabiliiton osallistumista tässä yhteydessä olennaisen tärkeänä; katsoo, että Arabiliiton jäsenvaltioiden vuonna 2002 sopima Beirutin suunnitelma ja Geneven aloite ovat neuvotteluille tärkeitä aloitteita ja ne olisi otettava aiheellisella tavalla huomioon;

27.   katsoo, että Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen, joka on ainoa Barcelonan prosessin parlamentaarinen instanssi, joka kokoaa yhteen Välimeren etelärannikon ja Euroopan unionin kansojen vaaleilla valitut edustajat, on otettava vastuulleen Lähi-idän tilanteen osapuolten välisen vuoropuhelun ja yhteistyön uudelleenkäynnistämisen helpottaminen; tukee Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajiston pyyntöä kutsua mahdollisimman pikaisesti koolle Barcelonan prosessiin osallistuvien ulkoministerien Euro–Välimeri-neuvoston ylimääräinen kokous;

28.   katsoo, että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ajateltuna sellaisten Välimeren alueen maat kokoavien instituutioiden kuin Euro–Välimeri-alueen kehityspankin perustaminen olisi oivallinen tapa taata kestävä rauha ja inhimillinen kehitys; kehottaa EU:n jäsenvaltioita toimimaan tällaisten instituutioiden perustamiseksi mieluummin kuin tekemään kahdenvälisiä sopimuksia;

29.   kannattaa selvitysvaltuuskunnan lähettämistä Libanoniin, Palestiinaan ja Israeliin seuraamaan tilannetta ja erityisesti humanitaarisia ja poliittisia oloja;

30.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle, Israelin, Libanonin ja palestiinalaishallinnon, Syyrian ja Iranin samoin kuin Yhdysvaltojen ja Venäjän hallituksille ja parlamenteille sekä Arabiliiton pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0237.