(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0589)(1) ,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0004/2006),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja kalatalousvaliokunnan lausunnon (A6-0086/2007),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1) ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2) ,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3) ,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta sekä neuvoston asetuksen 93/75/ETY kumoamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/59/EY(4) antaa Euroopan unionille lisää keinoja ehkäistä tilanteita, jotka uhkaavat ihmishengen turvallisuutta merellä sekä meriympäristön suojelua.

(2)  Tämän direktiivin mukaan niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat rannikkovaltioita, olisi voitava vaihtaa tietoja, joita ne saavat toteuttaessaan alusliikenteen seurantatehtäviä lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla. Komission yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kehittämä yhteisön tiedonvaihtojärjestelmä SafeSeaNet koostuu tiedonvaihtoverkosta, jossa vaihdetaan standardoidussa muodossa tärkeimpiä tietoja aluksista ja niiden lasteista (saapumisilmoitukset ja muut ilmoitusjärjestelmiin tehtävät ilmoitukset). Järjestelmän avulla voidaan paikantaa alukset ja toimittaa kaikille viranomaisille tarkat ja ajan tasalla olevat tiedot Euroopan vesillä liikkuvista aluksista, niiden liikkeistä ja vaarallisista tai ympäristöä pilaavista lasteista sekä merellä sattuneista tapahtumista.

(3)  Jotta voitaisiin varmistaa kerättyjen tietojen hyödyntäminen käytännössä, on olennaisen tärkeää, että tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen vastaanottamiseksi ja vaihtamiseksi tarvittavat, kansallisten viranomaisten käyttöön ottamat infrastruktuurit integroidaan yhteisön SafeSeaNet-tiedonvaihtojärjestelmään.

(4)  Direktiivin 2002/59/EY mukaisesti ilmoitettavista ja vaihdettavista tiedoista erityisen tärkeitä ovat tarkat tiedot meritse kuljetettavien vaarallisten tai ympäristöä pilaavien aineiden ominaisuuksista. Viimeaikaiset merionnettomuudet ovat osoittaneet, että rannikkovaltioiden viranomaisten olisi saatava helpommin tiedot meritse kuljetettavien öljytuotteiden ominaisuuksista. Tämä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan valita sopivimmat öljyntorjuntatekniikat. Viranomaisten tulisi myös hätätilanteessa saada suora yhteys toiminnanharjoittajiin, jotka tuntevat parhaiten kuljetetut tuotteet.

(5)  Ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SOLAS-yleissopimus) mukaiset alusten automaattiset tunnistusjärjestelmät (AIS) parantavat mahdollisuuksia seurata aluksia, mutta ennen kaikkea ne parantavat alusten turvallisuutta vilkkaasti liikennöidyillä väylillä. Sen vuoksi direktiivissä 2002/59/EY säädetään tällaisten laitteiden käyttöpakosta. Koska on tapahtunut suuri määrä yhteentörmäyksiä, joissa on ollut osallisina kalastusaluksia, joita kauppa-alukset eivät selvästikään ole havainneet tai jotka eivät ole havainneet lähellään olevia kauppa-aluksia, on erittäin toivottavaa, että tämä käyttöpakko laajennettaisiin koskemaan myös yli 15 metrin pituisia kalastusaluksia. Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on tunnustanut, että alusten lähettämien AIS-tietojen julkaiseminen kaupallisessa tarkoituksessa Internetissä tai muualla saattaa heikentää alusten ja satamien turvallisuutta, ja kehottanut jäseninä olevia hallituksia kansallisten lakien säännöksiä noudattaen vastustamaan AIS-tietojen antamista käytettäviksi muille Internetissä julkaisemista varten. Alusten reittejä ja lasteja koskevien AIS-tietojen saatavuus ei myöskään saisi vahingoittaa merenkulkualan toimijoiden välistä reilua kilpailua.

(6)  Olisi tutkittava synergiamahdollisuuksia automaattisen tunnistusjärjestelmän ja yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa käytettävien paikannus- ja viestintäjärjestelmien, kuten alusten satelliittiseurantajärjestelmän (VMS), välillä. Aikataulu automaattisen tunnistusjärjestelmän asentamiselle olisi vahvistettava ottaen huomioon tällaisen tutkimuksen tulokset. Selvitettäessä mahdollisuuksia näiden järjestelmien integrointiin on otettava huomioon kalastuslaivastojen valvontaan liittyvät tarpeet ja vaatimukset, erityisesti lähetettyjen tietojen turvaaminen ja luottamuksellisuus.

(7)  Tässä direktiivissä säädetään, että uusiin aluksiin on asennettava automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS). Nykyisten kalastusalusten varustamiseksi on kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen lisäksi luotava erityinen budjettikohta, joka sallii yhteisrahoituksen, jossa yhteisön osuus on noin 90 prosenttia riippumatta maantieteellisestä alueesta.

(8)  Direktiivin 2002/59/EY 16 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on toteutettava erityistoimenpiteitä sellaisia aluksia kohtaan, jotka voivat aiheuttaa vaaraa käyttäytymisensä tai kuntonsa takia. Tällaisten alusten luetteloon olisi syytä lisätä alukset, jotka eivät ole esittäneet riittävää vakuutusta tai muuta rahavakuutta, sekä alukset, joissa luotsit tai satamaviranomaiset ovat havainneet puutteita, jotka voivat aiheuttaa vaaraa merenkulun turvallisuudelle tai ympäristölle.

(9)  Direktiivin 2002/59/EY 18 artikla koskee poikkeuksellisen huonojen sääolosuhteiden aiheuttamia vaaroja. Tässä yhteydessä olisi syytä ottaa huomioon myös jään aiheuttamat vaarat merenkululle. Jos jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen katsoo pätevän tietopalvelun toimittamien jääennusteiden perusteella, että jääolosuhteet vaarantavat vakavasti ihmishenkien turvallisuuden tai aiheuttavat vakavan ympäristön pilaantumisvaaran, sen olisi ilmoitettava asiasta niiden alusten päälliköille, jotka ovat sen toimivaltaan kuuluvalla alueella tai jotka aikovat saapua kyseisellä alueella sijaitsevaan satamaan tai lähteä tällaisesta satamasta. Tämän viranomaisen olisi voitava toteuttaa kaikki asiaankuuluvat toimenpiteet ihmishenkien turvaamiseksi merellä ja ympäristön suojelemiseksi. Sellaisten ongelmien välttämiseksi, joita saattaisi liittyä eräiden luokituslaitosten laatimiin normeihin jäätyvillä merialueilla tapahtuvasta merenkulusta, olisi avuksi, jos valtiot yhdenmukaistaisivat säännöksiään. Tällaisten mahdollisten konfliktien välttämiseksi voitaisiin käyttää Kansainvälisen luokituslaitosten järjestön (IACS) tai muiden johtavien järjestöjen yhdenmukaistettuja vaatimuksia.

(10)  Direktiivin 2002/59/EY 20 artiklassa säädetään erityisesti, että jäsenvaltioiden on merionnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi laadittava suunnitelmat, jotka mahdollistavat sen, että merihätään joutuneet alukset voidaan tarvittaessa ottaa vastaan niiden satamissa tai jollain muulla suojaisalla alueella parhaissa mahdollisissa olosuhteissa.

(11)  Kun otetaan huomioon suojapaikkoja koskevat suuntaviivat, jotka IMO on hyväksynyt direktiivin 2002/59/EY antamisen jälkeen, sekä komission, Euroopan meriturvallisuusviraston ja jäsenvaltioiden yhteisesti toteuttama työ, näyttäisi kuitenkin olevan tarpeen määritellä tarkemmin suojapaikkoja koskevien suunnitelmien pakolliset osat, jotta voidaan varmistaa tämän toimenpiteen yhdenmukainen ja tehokas täytäntöönpano ja selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksien soveltamisalaa.

(12)  Jos merellä sattuu hätätilanne, eli tilanne, joka saattaa johtaa aluksen haaksirikkoutumiseen tai aiheuttaa vaaraa ympäristölle tai merenkululle, olisi tärkeää, että voidaan kutsua riippumaton viranomainen, jolla on toimivalta ja asiantuntemus tehdä tarpeelliset päätökset merihädässä olevan aluksen auttamiseksi niin, että voidaan suojella ihmiselämää ja ympäristöä sekä minimoida taloudellista vahinkoa . Olisi toivottavaa, että toimivaltainen viranomainen on luonteeltaan pysyvä. Erityisesti viranomaisen olisi voitava tehdä päätös merihätään joutuneen aluksen ottamisesta vastaan suojapaikkaan. Sen olisi tätä varten tehtävä tilanteesta ennakkoarviointi sovellettavaan suojapaikkasuunnitelmaan sisältyvien tietojen pohjalta.

(13)  Apua tarvitsevien alusten vastaanottamista koskevissa suunnitelmissa olisi myös kuvattava yksityiskohtaisesti hälytyksen tekemiseen ja kyseessä olevan tilanteen hoitamiseen liittyvä päätöksentekoketju. Suunnitelmassa olisi mainittava selvästi asianomaiset viranomaiset ja niiden toimivaltuudet sekä selostettava, kuinka osapuolten välinen viestintä on järjestetty. Sovellettavien menettelyjen olisi taattava nopea päätöksenteko, joka perustuu merenkulun erityisasiantuntemukseen sellaisten tapahtumien käsittelyssä, joilla voidaan odottaa olevan erittäin vahingollisia seurauksia .

(14)  Jäsenvaltioiden olisi suunnitelmia laatiessaan myös kartoitettava rannikollaan sijaitsevat mahdolliset suojapaikat, jotta toimivaltainen viranomainen voi merellä tapahtuneen onnettomuuden tai vaaratilanteen jälkeen osoittaa selkeästi ja nopeasti alueet, jotka sopivat parhaiten merihädässä olevien alusten vastaanottoon. Tällaisen kartoituksen yhteydessä olisi myös kerättävä olennaiset tiedot mahdollisten suojapaikkojen fyysisistä, ympäristöön liittyvistä ja taloudellisista ominaispiirteistä sekä käytettävissä olevista laitteista ja kalustosta, joilla voidaan helpottaa merihädässä olevien alusten vastaanottoa tai torjua onnettomuuden tai pilaantumisen seurauksia.

(15)  On tärkeää, että luettelo toimivaltaisista viranomaisista, jotka päättävät alusten vastaanotosta suojapaikkaan, sekä viranomaisista, jotka vastaavat hälytysten vastaanotosta ja käsittelystä, julkaistaan asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi myös annettava komissiolle tiedoksi luettelo mahdollisista suojapaikoista. Lisäksi olisi hyödyllistä, jos asianmukaiset tiedot suunnitelmista ja suojapaikoista olisivat myös merellä suoritettaviin avustustoimiin osallistuvien tahojen käytettävissä sekä sellaisten naapurijäsenvaltioiden viranomaisten saatavilla, joihin merellä tapahtuva hätätilanne voi vaikuttaa. Olisi tärkeää, että osapuolet, joilla näitä tietoja on, takaisivat niiden pysymisen luottamuksellisina.

(16)  Suojeltujen merialueiden verkoston täytäntöönpanoa olisi nopeutettava, ja lisäksi jäsenvaltioiden olisi komission koordinoimana laadittava kausittaisia (rajat ylittäviä) indeksikarttoja meren ympäristö- ja henkilöresursseista.

(17)  Taloudellisten takuiden tai vakuutuksen puuttuminen ei saisi poistaa jäsenvaltiolta velvollisuutta auttaa merihädässä olevaa alusta ja ottaa se vastaan suojapaikkaan, jos jäsenvaltio niin tehdessään voi vähentää vaaraa miehistölle tai ympäristölle . Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin tarkistaa ennen päätöksensä tekemistä, onko aluksella vakuutus tai muu rahavakuus, joka mahdollistaa aluksen vastaanotosta suojapaikkaan aiheutuvien kulujen ja vahinkojen korvaamisen. Kyseisten tietojen pyytäminen ei saisi viivyttää pelastustoimenpiteitä.

(18)  Satamien, jotka ottavat vastaan merihädässä olevan aluksen, on voitava luottaa siihen, että operaatioon liittyvät kustannukset ja mahdolliset vahingot korvataan pikaisesti. Tässä yhteydessä on tärkeää, että sovelletaan [alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista] ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/.../EY (5) ja kansainvälisistä öljyvahinkojen korvausrahastoista annettujen asetusten lisäksi myös vuoden 1996 kansainvälistä yleissopimusta vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (HNS-sopimus) ja vuoden 2001 kansainvälistä yleissopimusta aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (bunkkeriöljy-yleissopimus). Jäsenvaltioiden olisi siten ratifioitava nämä sopimukset mahdollisimman pian. Olisi myös toivottavaa, että jäsenvaltiot vaativat IMO:ssa hylkyjen siirtämistä koskevan yleissopimuksen hyväksymistä. Erityistapauksissa jäsenvaltioiden olisi varmistettava sellaisten kustannusten ja taloudellisen menetyksen korvaaminen, jotka satama on kohdannut sen seurauksena, että se on ottanut vastaan merihädässä olevan aluksen, varsinkin, jos aluksen omistajien ja muiden olemassa olevien korvausmekanismien taloudelliset takuut eivät kata tällaisia kustannuksia ja taloudellista menetystä.

(19)  Aluksen päällikön ja miehistön täyden yhteistyön ja luottamuksen takaamiseksi aluksen päällikön ja miehistön on voitava luottaa hyvään ja oikeudenmukaiseen kohteluun sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten taholta, jonka täytyy ottaa merihädässä oleva alus vastaan. Tässä yhteydessä on toivottavaa, että jäsenvaltiot soveltavat IMO:n ohjeita merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta merellä sattuneen onnettomuuden yhteydessä.

(20)  Euroopan unionin rannikkojen vartiointi ja unionin aluevesille tulevien alusten valvonta on keskeisen tärkeää Euroopan meriliikenteen turvallisuudelle. Jotta estettäisiin alusten rankaisemattomuus ja varmistettaisiin, että jokainen suojapaikka saa onnettomuuden sattuessa korvauksen, on tärkeää vahvistaa rannikkojen vartiointia ja varmistaa, että yksikään alus, jolla ei [alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista annetun] direktiivin 2007/.../EY (6) tarkoittamaa rahavakuutta, ei pääse Euroopan unionin aluevesille.

(21)  Alusten seurantaan ja reittijakoon liittyvien toimenpiteiden tarkoituksena on erityisesti antaa jäsenvaltioille ajantasaista tietoa niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä liikkuvista aluksista ja parantaa siten jäsenvaltioiden mahdollisuuksia ehkäistä tarvittaessa mahdollisia vaaroja. Vaihtamalla tietoja voidaan parantaa vastaanotettujen tietojen laatua ja helpottaa niiden käsittelyä.

(22)  Jäsenvaltiot ja komissio ovat direktiivin 2002/59/EY vaatimusten mukaisesti edistyneet merkittävästi sähköisessä muodossa tapahtuvan tietojenvaihdon yhdenmukaistamisessa. Tämä koskee erityisesti vaarallisten tai ympäristöä pilaavien aineiden kuljetuksia. Yhteisön SafeSeaNet-tiedonvaihtoverkkoa on kehitetty vuodesta 2002 lähtien, ja siitä olisi nyt tehtävä koko yhteisön viiteverkko. On tärkeää varmistaa, että SafeSeaNet-järjestelmä ei lisää teollisuuden hallinnollista tai taloudellista taakkaa, että yhdenmukaistaminen tapahtuu kansainvälisiin sääntöihin ja että otetaan huomioon luottamuksellisuus kaikkien mahdollisten kaupallisten vaikutusten osalta.

(23)  Uusissa teknologioissa ja erityisesti avaruussovelluksissa (esim. alusten seuraaminen satelliittien avulla, kuvantamisjärjestelmät ja Galileo) saavutettu edistys mahdollistaa nykyisin alusliikenteen seurannan laajentamisen avomerelle ja siten Euroopan vesien kattavamman valvonnan. Lisäksi IMO on tarkistanut SOLAS-yleissopimusta meriturvallisuudessa ja meriympäristössä tapahtuneen kehityksen huomioon ottamiseksi tavoitteenaan kehittää maailmanlaajuisia pitkän kantaman järjestelmiä alusten tunnistamiseksi ja seuraamiseksi (LRIT) . IMO:n hyväksymän rakenteen mukaan, johon kuuluu mahdollisuus perustaa alueellisia LRIT-tietokeskuksia, ja ottaen huomioon SafeSeaNet-järjestelmästä saatu kokemus, LRIT:n Euroopan tietokeskus olisi perustettava keräämään ja hallinnoimaan LRIT-tietoja. LRIT-tietoja saadakseen jäsenvaltiot tarvitsevat yhteyden LRIT:n Euroopan tietokeskukseen.

(24)  IMO:n vaatimukset alusten varustamisesta LRIT-järjestelmällä koskevat vain kansainvälisillä matkoilla käytettäviä aluksia. Koska kuitenkin myös jäsenvaltion satamien välisillä sisäisillä matkoilla käytettävät alukset saattavat aiheuttaa vaaraa meriturvallisuudelle ja ympäristölle, myös ne olisi varustettava LRIT-järjestelmällä siinä aikataulussa, jota komissio aikanaan ehdottaa.

(25)  Jotta voitaisiin varmistaa tämän direktiivin tai muiden meriturvallisuutta koskevien säädösten nojalla vastaanotettujen tietojen optimaalinen ja yhdenmukainen käsittely koko yhteisön alueella, komission olisi tarvittaessa voitava varmistaa näiden tietojen käsittely ja hyödyntäminen sekä niiden levittäminen jäsenvaltioiden nimeämille viranomaisille.

(26)  Tämän direktiivin nojalla kerättyjä tietoja voidaan levittää ja käyttää ainoastaan ehkäisemään tilanteita, joissa ihmisten turvallisuus merellä tai meriympäristön suojelu ovat uhattuina; sen vuoksi olisi toivottavaa, että komissio yhteistyössä Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston kanssa tutkii, miten tämän direktiivin täytäntöönpanosta aiheutuvat verkko- ja tietoturvallisuusongelmat voidaan ratkaista.

(27)  Equasis-järjestelmän kehittäminen on osoittanut, kuinka tärkeää on edistää meriturvallisuuskulttuuria etenkin meriliikenteen harjoittajien piirissä. Komission olisikin voitava myötävaikuttaa siihen, että kaikkea sellaista meriturvallisuuden kannalta tärkeää tietoa, jota meriturvallisuuden kanssa tekemisissä olevat julkiset ja yksityiset elimet ovat koonneet, levitetään erityisesti Equasis-järjestelmän avulla.

(28)  Meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002(7) keskitetään meriturvallisuutta, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevassa yhteisön lainsäädännössä perustettujen komiteoiden tehtävät. Nykyinen komitea olisi sen vuoksi korvattava COSS-komitealla.

(29)  On myös syytä ottaa huomioon asiaa koskevien kansainvälisten oikeudellisten asiakirjojen muutokset.

(30)  Kesäkuun 27 päivänä 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002(8) perustetun Euroopan meriturvallisuusviraston olisi annettava tarvittavaa apua tämän direktiivin yhdenmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi.

(31)  Sen vuoksi olisi muutettava direktiiviä 2002/59/EY,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 2002/59/EY seuraavasti:

1.  Korvataan johdanto-osan 19 kappale seuraavasti:

(19)  Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY* mukaisesti. Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta laatia SafeSeaNet-järjestelmää koskeva liite ja tarkistaa liitteitä I, III ja IV saatujen kokemusten perusteella. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, niistä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Komissiolle olisi myös siirrettävä toimivalta vahvistaa vaatimukset LRIT-laitteiden asentamisesta sisäisillä matkoilla käytettäviin aluksiin ja muuttaa määritelmiä, viittauksia tai liitteitä Euroopan yhteisön tai kansainvälisen oikeuden säännösten mukaisesti. Näistä toimenpiteistä voidaan päättää päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

__________

* EUVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

2.  Korvataan 1 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

Tämän direktiivin tarkoituksena on perustaa alusliikennettä koskeva yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmä, jonka avulla voidaan parantaa merenkulun turvallisuutta ja tehokkuutta, satamien ja merenkulun turvatoimia, kehittää viranomaisten vastausta onnettomuuksiin, vahinkoihin tai mahdollisesti vaarallisiin tilanteisiin merellä, mukaan luettuna etsintä- ja pelastusoperaatiot, ja myötävaikuttaa laivojen aiheuttaman pilaantumisen parempaan estämiseen ja havaitsemiseen.

3.  Muutetaan 2 artiklan 2 kohta seuraavasti:

4.  Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

5 .  Lisätään 6 a artikla seuraavasti:

6 a artikla

Automaattisten tunnistusjärjestelmien käyttö kalastusaluksissa

Kaikissa kokonaispituudeltaan yli 24 metrin pituisissa kalastusaluksissa, jotka liikkuvat jonkin jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, on liitteessä II olevan I osan 3 kohdan aikataulua noudattaen oltava automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS), joka täyttää IMO:n asettamat suoritusarvovaatimukset.

AIS-järjestelmällä varustettujen kalastusalusten on pidettävä järjestelmä toiminnassa aina, paitsi silloin kun kansainväliset sopimukset, määräykset ja normit edellyttävät navigointitietojen suojaamista.

AIS voidaan AIS:n käytöstä aluksessa annettujen IMO:n ohjeiden mukaisesti kytkeä pois päältä, mikäli aluksen päällikkö katsoo, että se on tarpeen aluksen turvallisuuden kannalta.

6 .  Lisätään 6 b artikla seuraavasti:

6 b artikla

Pitkän kantaman järjestelmä alusten tunnistamiseksi ja seuraamiseksi (LRIT) käyttö

1.  Kansainvälisillä matkoilla käytettävät alukset, lukuun ottamatta niitä, jotka on varustettu AIS-laitteilla ja jotka liikennöivät yksinomaan AIS-verkon kattamalla A1-merialueella, on varustettava LRIT-järjestelmällä SOLAS-yleissopimuksen V luvun 19 säännön sekä IMO:n hyväksymien suoritusnormien ja toiminnallisten vaatimusten mukaisesti.

Komissio vahvistaa 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen vaatimukset LRIT-laitteiden asentamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden satamien välisillä sisäisillä matkoilla käytettäviin aluksiin.

2.  Jäsenvaltiot ja komissio toimivat yhteistyössä perustaakseen 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä LRIT:n Euroopan tietokeskuksen, joka vastaa pitkän kantaman tunniste- ja seurantatietojen käsittelystä.

LRIT:n Euroopan tietokeskus on osa eurooppalaista merenkulkualan tiedonvaihtojärjestelmää (SafeSeaNet). Jäsenvaltiot vastaavat kustannuksista, jotka aiheutuvat SafeSeaNet-järjestelmän kansallisten osien muuttamisesta LRIT-tietojen sisällyttämiseksi.

Jäsenvaltioiden on luotava 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä yhteys LRIT:n Euroopan tietokeskukseen ja pidettävä sitä yllä.

3.  Komissio määrittelee toimintalinjat ja periaatteet LRIT:n Euroopan tietokeskuksen tietojen saannille 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

7 .  Korvataan 12 artikla seuraavasti:

12 artikla

Laivaajan velvollisuudet

1.  Laivaajan, joka tarjoaa jäsenvaltion satamassa kuljetettavaksi vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita, on ennen tavaroiden lastaamista toimitettava aluksen päällikölle tai liikenteenharjoittajalle, aluksen koosta riippumatta, ilmoitus, josta käyvät ilmi seuraavat tiedot:

2.  Yhteisön ulkopuolelta tulevilla aluksilla, jotka ovat matkalla jäsenvaltion satamaan tai jäsenvaltion aluevesillä sijaitsevaan ankkuripaikkaan, ja joiden lastina on vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita, on oltava hallussaan laivaajan antama seuraavat tiedot sisältävä ilmoitus:

3.  Laivaajan tehtävänä ja velvollisuutena on toimittaa tällainen ilmoitus ja varmistaa, että kuljetettavaksi tarjottu lasti todella vastaa 1 ja 2 kohdan mukaisesti ilmoitettua lastia.

8.  Korvataan 14 artiklan toisen kohdan c alakohta seuraavasti:

9.  Lisätään 16 artiklan 1 kohtaan d ja e alakohta seuraavasti:

10 .  Lisätään 18 a artikla seuraavasti:

18 a artikla

Toimenpiteet vaarallisissa jääolosuhteissa

1.  Jos jäsenvaltioiden nimeämät toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että jääolosuhteiden takia ihmishenkien turvallisuus merellä on vakavasti uhattuna tai jäsenvaltioiden tai muiden valtioiden meri- tai rannikkoalueiden suojeluun kohdistuu vakava vaara:

2.  Edellä olevan 1 kohdan säännösten soveltamiseksi toteutettavien toimenpiteiden on jääolosuhteita koskevien tietojen osalta perustuttava jäsenvaltion hyväksymän pätevän säätietopalvelun antamiin jää- ja säätiedotuksiin.

11.  Lisätään 19 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

Tätä varten niiden on toimitettava pyynnöstä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille 12 artiklassa tarkoitetut tiedot.

12 .  Korvataan 20 artikla seuraavasti:

20 artikla

Merihädässä olevien alusten vastaanottaminen suojapaikkoihin

1.  Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä toimivaltainen viranomainen, jolla on vaadittava asiantuntemus ja joka on niin riippumaton, että sillä on pelastusoperaation hetkellä valta tehdä omasta aloitteestaan päätöksiä merihädässä olevien alusten ottamisesta vastaan

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu viranomainen voi muun muassa:

3.  Jäsenvaltioiden on komission koordinoimana laadittava kausittaisia (rajat ylittäviä) indeksikarttoja meren ympäristö- ja henkilöresursseista.

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetulla viranomaisella on vastuu 20 a artiklassa tarkoitetun suunnitelman toteuttamisesta.

5.  Tilanteen alustavan arvioinnin perusteella 1 kohdassa tarkoitettu viranomainen päättää merihädässä olevan aluksen ottamisesta vastaan suojapaikkaan.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun viranomaisen on huolehdittava siitä, että merihädässä olevan aluksen sallitaan 20 a artiklassa tarkoitetun suunnitelman mukaisesti tehdyn tilannearvion perusteella saapua suojapaikkaan aina, kun aluksen ottaminen vastaan auttaa rajoittamaan tilanteen aiheuttamia vaaroja.

6.  Jäsenvaltioiden on sovellettava IMO:n ohjeita merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta merionnettomuuden sattuessa miehistöön aluksella, joka on merihädässä jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä.

7 .  Edellä 4 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on kokoonnuttava säännöllisesti vaihtamaan kokemuksia ja kehittämään tämän artiklan nojalla toteutettavia toimenpiteitä. Ne voivat kokoontua koska tahansa, jos erityiset olosuhteet sitä edellyttävät, joko jonkin edellä mainitun viranomaisen tai komission aloitteesta.

13 .  Lisätään 20 a artikla seuraavasti:

20 a artikla

Merihädässä olevien alusten vastaanottamista koskevat suunnitelmat

1.  Jäsenvaltioiden on laadittava suunnitelmat siitä, miten ne voivat torjua niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä merihädässä olevien alusten aiheuttamia vaaroja, turvata alusten ottamisen vastaan ja suojella ihmisten elämää .

2.  Ennen 1 kohdassa tarkoitettujen suunnitelmien laatimista on kuultava kaikkia osapuolia, joita asia koskee, ja suunnitelmissa on otettava huomioon 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetut IMO:n asiaa koskevat ohjeet; suunnitelmien on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:

3.  Jäsenvaltioiden on julkaistava 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen nimi sekä luettelo hälytysten vastaanottoon ja käsittelyyn soveltuvista yhteyspisteistä. Niiden on toimitettava komissiolle luettelo mahdollisista suojapaikoista. Lisäksi niiden on toimitettava olennaiset tiedot suunnitelmista ja suojapaikoista naapurijäsenvaltioilleen.

Kun jäsenvaltiot panevat täytäntöön merihädässä olevien alusten vastaanottamista koskevissa suunnitelmissa kuvattuja menettelyjä, niiden on varmistettava, että kaikki suunnitelmia ja suojapaikkoja koskevat olennaiset tiedot ovat toimintaan osallistuvien tahojen, myös meripelastus- ja hinausyritysten, saatavilla.

Henkilöiden, jotka tämän kohdan nojalla saavat merkityksellisiä tietoja hätäsuunnitelmista ja suojapaikoista, on varmistettava tietojen pysyminen luottamuksellisina.

14 .  Lisätään 20 b artikla seuraavasti:

20 b artikla

Rahavakuudet ja korvaukset

1.  Jäsenvaltioiden on tehtävä 20 artiklassa tarkoitettu ennakkoarviointi ja päätös myös siinä tapauksessa, ettei todistusta vakuutuksesta tai rahavakuudesta ole esitetty, eikä tämä sinänsä ole riittävä syy kieltäytyä ottamasta vastaan merihädässä olevaa alusta suojapaikkaan.

2.  Rajoittamatta 1 kohdan säännösten soveltamista jäsenvaltio voi, ottaessaan vastaan merihädässä olevan aluksen suojapaikkaan, pyytää aluksen liikenteenharjoittajaa, asiamiestä tai päällikköä esittämään [alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista annetun] direktiivin 2007/.../EY (10) 7 artiklassa tarkoitetun todistuksen vakuutuksesta tai rahavakuudesta, joka kattaa sen vastuun aluksen aiheuttamista vahingoista. Todistuksen pyytäminen ei saa viivästyttää aluksen ottamista suojapaikkaan.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava 20 artiklan 5 kohdan nojalla tehdystä päätöksestä satamalle aiheutuneiden kustannusten ja mahdollisen taloudellisen menetyksen korvaaminen, jos aluksen omistaja tai liikenteenharjoittaja ei ole korvannut kustannuksia tai menetystä kohtuullisen ajan kuluessa [alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista annetun] direktiivin 2007/.../EY + ja voimassa olevien kansainvälisten korvausjärjestelmien mukaisesti.

15 .  Lisätään 22 a artikla seuraavasti:

22 a artikla

Yhteisön merenkulun tiedonvaihtojärjestelmä SafeSeaNet

1.  Jäsenvaltioiden on perustettava kansallisia tai paikallisia merenkulun tiedonhallintajärjestelmiä tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen käsittelyä varten.

2.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti perustettujen viestintäjärjestelmien on mahdollistettava vastaanotettujen tietojen operatiivinen hyödyntäminen ja niiden on erityisesti täytettävä tämän direktiivin 14 artiklassa asetetut vaatimukset.

3.  Varmistaakseen tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen asianmukaisen vaihdon jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen keräämiseksi, käsittelemiseksi ja tallentamiseksi perustetut kansalliset tai paikalliset järjestelmät voidaan liittää yhteisön merenkulun tiedonvaihtojärjestelmään SafeSeaNetiin. Komissio varmistaa, että yhteisön merenkulun tiedonvaihtojärjestelmä SafeSeaNet toimii ympärivuorokautisesti.

4.  Toimiessaan yhteistyössä kansainvälisten sopimusten mukaisesti tai rajat ylittävissä, alueiden välisissä tai ylikansallisissa hankkeissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että luodut tietojärjestelmät tai verkostot ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaisia ja yhteensopivia eurooppalaisen meriliikenteen tiedonvaihto- ja hallintajärjestelmän SafeSeaNetin kanssa ja siihen kytkettyjä.

5.  Sen varmistamiseksi, että SafeSeaNet-järjestelmän toiminnan testaamiseen on riittävästi aikaa, järjestelmän on oltava täysin käyttökuntoinen 1 päivänä tammikuuta 2009.

16 .  Muutetaan 23 artikla seuraavasti:

17 .  Lisätään 23 a artikla seuraavasti:

23 a artikla

Merenkulun turvallisuuteen liittyvien tietojen käsittely ja hallinta

1.  Komissio varmistaa tarvittaessa, että tämän direktiivin nojalla kerätyt tai kaikkien julkisten tai yksityisten elinten tehtäviään suorittaessaan saamat tiedot käsitellään ja hyödynnetään sekä levitetään jäsenvaltioiden nimeämille viranomaisille.

2.  Tarpeen vaatiessa komissio edistää merenkulun turvallisuuteen liittyvien tietojen keräys- ja levitysjärjestelmien kehittämistä ja toimintaa etenkin Equasis-järjestelmän tai muiden vastaavien julkisten järjestelmien avulla.

18)  Korvataan 24 artikla seuraavasti:

24 artikla

Tietojen salassapito

1.  Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesi toteutettava tarvittavat toimenpiteet niille tämän direktiivin mukaisesti lähetettyjen tietojen salassapidon varmistamiseksi.

2.  Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti varmistettava, että alusten lähettämiä AIS- ja LRIT-tietoja ei saateta yleiseen käyttöön eikä käytetä tarkoituksiin, jotka ovat turvallisuuden ja ympäristönsuojelun vastaisia tai jotka vaikuttaisivat liikenteenharjoittajien väliseen kilpailuun. Erityisesti jäsenvaltiot eivät saa sallia lasteja ja aluksella olevia henkilöitä koskevien yksityiskohtaisten tietojen levittämistä, ellei siihen saada aluksen päällikön tai liikenteenharjoittajan lupaa.

Komissio tutkii yhteistyössä Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston kanssa, miten voidaan ratkaista tämän direktiivin täytäntöönpanosta aiheutuvat verkko- ja tietoturvallisuusongelmat, joita saattaa liittyä tässä direktiivissä ja erityisesti sen 6, 6 a, 14 ja 22 a artiklassa säädettyihin toimenpiteisiin. Vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta komissio toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet tämän direktiivin nojalla siirrettyjen tietojen luvattoman käytön tai kaupallisen väärinkäytön vastustamiseksi.

19.  Korvataan 27 artiklan 2 kohta seuraavasti:

2.  Lisäksi voidaan liitteitä I, III ja IV tarkistaa 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen direktiivistä saatujen kokemusten perusteella edellyttäen, että kyseiset tarkistukset eivät laajenna direktiivin soveltamisalaa.

20 .  Korvataan 28 artikla seuraavasti:

28 artikla

Komitea

1.  Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002* 3 artiklalla perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

__________

* EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 93/2007 (EUVL L 22, 31.1.2007, s. 12).

21.  Korvataan liitteessä I olevan 4 kohdan X luetelmakohta seuraavasti:

– X.  Muita tietoja:

22 .  Lisätään liitteessä II olevaan I osaan 3 kohta seuraavasti:

3.  Kalastusalukset

Kaikki kokonaispituudeltaan vähintään 24 metrin pituiset kalastusalukset on varustettava 6 a artiklassa tarkoitetuilla laitteilla seuraavan aikataulun mukaisesti:

–   uudet kalastusalukset, joiden kokonaispituus on vähintään 24 metriä viimeistään ... *;

–   kalastusalukset, joiden kokonaispituus on vähintään 24 metriä mutta alle 45 metriä: viimeistään ...**;

__________

* Tämän direktiivin voimaantulopäivä.

** Kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

2 artikla

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ...(11) . Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195 . (2) EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38 . (3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. huhtikuuta 2007 . (4) EYVL L 208, 5.8.2002, s. 10. (5) + Virallinen lehti: Lisätään direktiivin numero ja päivämäärä. (6) + Virallinen lehti: Lisätään direktiivin numero. (7) EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 93/2007 (EUVL L 22, 31.1.2007, s. 12 ). (8) EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1891/2006 (EUVL L 394, 30.12.2006, s. 1 ). (9) + Virallinen lehti: lisätään direktiivin numero ja päivämäärä. (10) + Virallinen lehti: Lisätään direktiivin numero. (11) * 12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen.