Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon 26. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission kertomuksista Eurooppa-neuvostolle: "Säädöskäytännön parantaminen 1998 – yhteinen vastuu" ja "Säädöskäytännön parantaminen 1999"(1) ,

–   ottaa huomioon 29. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta eurooppalaisesta hallintotavasta(2) ,

–   ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta Eurooppa-neuvostolle: "Säädöskäytännön parantaminen 2000" ja "Säädöskäytännön parantaminen 2001"(3) ,

–   ottaa huomioon 26. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta "Säädöskäytännön parantaminen 2002"(4) ,

–   ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission tiedonannoista, jotka koskevat yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista(5) ,

–   ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman yhteisön lainsäädännön ja kuulemismenettelyjen vaikutuksen arvioinnista(6) ,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa" (KOM(2005)0097),

–   ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategiasta(7) ,

–   ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä 2004: toissijaisuusperiaatteen soveltaminen - 12. vuosikertomus(8) ,

–   ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman vireillä olevien lainsäädäntöehdotusten seulonnan tuloksista(9) ,

–   ottaa huomioon komission kertomuksen "Parempi säädöskäytäntö 2005" toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti (13. kertomus) (KOM(2006)0289),

–   ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan "Hallintomenojen määrittäminen ja hallinnollisen rasituksen keventäminen Euroopan unionissa" (KOM(2006)0691),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Toimintaohjelma hallinnollisen rasituksen keventämiseksi Euroopan unionissa" (KOM(2007)0023),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Strateginen katsaus: sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa" (KOM(2006)0689),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0280/2007),

A.   ottaa huomioon, että paremman säädöskäytännön tavoitteen saavuttaminen on yksi EU:n ensisijaisista päämääristä, sillä uudenaikaisen, järkevän ja tehokkaan lainsäädännön etujen enimmäistäminen samalla kun vähimmäistetään siitä aiheutuvat kustannukset varmistaisi tuottavuuden, kasvun ja viime kädessä työllisyyden mahdollisimman korkean tason koko Euroopassa,

B.   katsoo, että toissijaisuusperiaatteella on keskeinen merkitys yhteisön lainsäädännön auktoriteetin vahvistamisessa ja sen päättämisessä, onko säädökset annettava EU:n tasolla, minkä vuoksi se on olennainen tekijä EU:n ja jäsenvaltioiden välisen vallanjaon valvomisen kannalta ja hyödyllinen väline jäsenvaltioiden lainsäädäntövallan käyttämisen mahdollistajana,

C.   katsoo, että oikeusvarmuuden lujittamiseksi on suhteellisuusperiaatetta selkeästi noudatettava tinkimättömästi annettaessa niin yhteisön kuin kansallisenkin tason lainsäädäntöä,

D.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vastuulla on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisen seuraaminen,

E.   ottaa huomioon, että usein vaikeiden poliittisten kompromissien tuloksena annettu yhteisön lainsäädäntö ei aina ole riittävän selkeää ja on mahdollista, että jäsenvaltiot eivät kykene panemaan, tai eivät halua panna, sitä asianmukaisesti täytäntöön,

F.   ottaa huomioon, että yhteisön lainsäädännön maine ja tehokkuus kärsivät niistä tarpeettomista ja suhteettomista hallinnollisista rasitteista, joita EU:n määräyksistä usein seuraa kansalaisille ja yrityksille,

G.   ottaa huomioon, että tarpeettoman hallinnollisen rasituksen keventäminen 25 prosentilla Euroopan unionissa voi antaa merkittävän piristysruiskeen Euroopan bkt:lle ja tukea siten arvokkaalla tavalla Lissabonin tavoitteiden saavuttamista,

H.   katsoo, että yhteisön lainsäädäntöön perustuva tarpeeton hallinnollinen rasitus heikentää yhteisön lainsäädännön tehokkuutta ja uskottavuutta,

I.   katsoo, että yhteisön lainsäädännöllä on autettava kansalaisia ja yrityksiä ottamaan suurin mahdollinen hyöty irti sisämarkkinoista eikä sillä pidä rasittaa heitä ja niitä tarpeettomilla korkeilla kustannuksilla,

J.   katsoo, että tarpeettoman hallinnollisen rasituksen yksinkertaistamisen ja keventämisen avulla aikaansaatava yhteisön säännösten virtaviivaistaminen ei saa, eikä sen tarvitse, tapahtua yhteisön lainsäädännön oikeusvarmuuden ja sen tarjoaman suojelun kustannuksella,

1.   katsoo, että yritystoiminnan sääntely-ympäristöllä on merkittävä vaikutus yritysten kilpailukykyyn, kestävään kasvuun ja työllistävään vaikutukseen ja että sääntely-ympäristön avoimuus, selkeys, tehokkuus ja yleisesti ottaen korkean tason varmistaminen ovat ja pysyvät EU:n politiikan tärkeänä tavoitteena;

2.   katsoo, että jäsenvaltioiden ja yhteisön tason sääntelyn heikkolaatuisuus heikentää oikeusvaltioperiaatetta ja vieraannuttaa kansalaisia instituutioistaan;

3.   antaa täyden tukensa komission pyrkimyksille edistää yhteisön lainsäädännön tehokkuuden ja noudattamisen yleistä vahvistamista kaikkien asiaan liittyvien aloitteiden avulla;

4.   pitää myönteisenä "Sinun äänesi Euroopassa" -verkkosivuston saamaa suosiota ja kehottaa komissiota kehittämään lisää tehokkaita keinoja kuulla asianosaisia lainsäädäntöehdotuksen kaikista näkökohdista, vaikutustenarviointi mukaan lukien, ennen ehdotuksen julkistamista;

5.   korostaa sidosryhmien laaja-alaiseen kuulemiseen perustuvien asianmukaisten ja riippumattomien vaikutusten arviointien merkitystä ja kehottaa komissiota tarjoamaan riittävän määrän vaihtoehtoisia toimintamalleja ja politiikkoja (tarvittaessa "ei-tehdä-mitään"-vaihtoehdot mukaan lukien) kustannustehokkaiden ja kestävien ratkaisujen perustaksi;

6.   suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen parantaa asiantuntijaryhmiensä avoimuutta ja vastuullisuutta sekä luetteloida kaikki olemassa olevat tapaukset, joissa EU on harjoittanut itsesääntelyä tai yhteissääntelyä;

7.   painottaa sen tärkeyttä, että yhteisön toimielimet ja jäsenvaltiot – alueellisten ja paikallisten viranomaistensa ja keskushallinnon ministeriöidensä avulla – tarkkailevat jatkuvasti, miten toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita sovelletaan;

8.   pitää tervetulleena komission toimintaohjelmaa, jolla määritetään yrityksille Euroopan unionissa koituvien hallinnollisten kustannusten suuruus ja karsitaan tarpeetonta ja suhteetonta hallinnollista rasitusta 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä;

9.   huomauttaa, että 25 prosentin karsintaa koskevaa strategiaa sovelletaan yritysten tarpeettomaan hallinnolliseen rasitukseen ja että sitä ei siksi voida millään muotoa rinnastaa sääntelyn purkamiseen eikä se voi johtaa yhteisön nykyisessä lainsäädännössä asetettujen tavoitteiden muuttamiseen tai lainsäädännön haasteellisuuden vähentämiseen; pyytää komissiota huolehtimaan siitä, että lainsäädännön aiheuttamien tarpeettoman hallinnollisen rasituksen keventäminen ei tapahdu kyseisen sääntelyn alkuperäisten tavoitteiden kustannuksella;

10.   tukee päätelmää, jonka mukaan tämän on oltava yhteinen tavoite, joka voidaan saavuttaa vain jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten yhteisenä pyrkimyksenä;

11.   korostaa erityisesti, että ollakseen tehokkaan on sekä komission – kun on kyse yhteisön asetuksista ja direktiiveistä johtuvista tarpeettomista hallinnollisista rasitteista – että jäsenvaltioiden – kun on kyse kansallisesta lainsäädännöstä johtuvista hallinnollisista rasitteista – huolehdittava yhteisön tarpeettoman hallinnollisen rasituksen vähentämistä koskevan strategian toteuttamisesta; kehottaa komissiota näyttämään mallia ja olemaan asettamatta EU:n tason tarpeettoman hallinnollisen rasituksen poistamista koskevien toimenpiteidensä ehdoksi sen, että jäsenvaltiot toteuttavat kansallisella tasolla toimia tällaisen tarpeettoman rasituksen keventämiseksi, joka perustuu kansalliseen lainsäädäntöön;

12.   suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on määrittänyt 13 huomiota ansaitsevaa alaa (niin kutsutut ensisijaiset alat), joilla hallintokustannukset aiotaan laskea ja tarpeetonta hallinnollista rasitusta keventää, ja pitää sitä tehokkaana ja käytännöllisenä lähestymistapana, mutta kehottaa komissiota laskemaan aikanaan hallintokustannukset ja vähentämään niitä myös nyt määritettyjen ensisijaisten alojen ulkopuolella; katsoo, että tämä voisi tapahtua muun muassa asianomaisissa yhteisön säädöksissä vahvistettujen arviointien yhteydessä;

13.   on hyvin huolestunut siitä, että komission tiedonannossa KOM(2007)0023 (liitteessä I) ehdotetaan toimintaohjelman soveltamisalan rajaamista yrityksiä koskeviin velvoitteisiin; katsoo kehitys- ja työllistämisstrategian edellyttävän, että toimintaohjelma kattaa kaikki hallinnolliset rasitteet;

14.   korostaa sidosryhmien osallisuuden merkitystä päätettäessä lainsäädäntöehdotuksista, jotka aiheuttavat tarpeetonta hallinnollista rasitusta, ja määritettäessä toimia tällaisen rasituksen keventämiseksi; kehottaa komissiota käynnistämään kussakin pääosastossaan vuoropuhelun eurooppalaisten sidosryhmien kanssa sekä 13:n ensisijaisen alan osalta että uusien ensisijaisten alojen valinnan yhteydessä;

15.   painottaa, että tarpeettoman hallinnollisen rasituksen keventämisen 25 prosentilla on heijastettava realistisesti todellista rasituksen kevenemistä; tähdentää siksi, että on tärkeää määrittää lähtötilanne ja että 25 prosentin vähennystavoite määritetään nettotavoitteeksi, jossa otetaan huomioon yhteisön uudesta lainsäädännöstä johtuva tarpeeton hallinnollinen rasitus, kun vuonna 2012 tarkastellaan lopullisesti, onko tarpeeton hallinnollinen rasitus EU:ssa vähentynyt neljänneksellä;

16.   tukee komission ehdotusta tietovaatimusten raja-arvojen käyttöönotosta rajoittaen sen pk-yrityksiin aina kun se on mahdollista;

17.   korostaa, että komission jokaisen yksittäisen pääosaston on osallistuttava tarpeettoman hallinnollisen rasituksen keventämiseen; painottaa, että lähtötilanteen määrittämisen kautta kunkin pääosaston on voitava nähdä, mitä tarpeetonta hallinnollista rasitusta se aiheuttaa ja että kullekin pääosastolle on asetettava kyseiseen lähtötilanteeseen perustuva oma keventämistavoite;

18.   pyytää komissiota julkistamaan vuosittain, mitä toimenpiteitä se on toteuttanut ja aikoo toteuttaa vähentääkseen tarpeetonta hallinnollista rasitusta EU:ssa ja uudesta lainsäädännöstä aiheutuvien hallintokustannusten lisääntymistä EU:ssa sekä ilmoittamaan, mikä on kyseisten toimenpiteiden nettovaikutus 25 prosentin vähennystavoitteen saavuttamiseen vuonna 2012;

19.   pitää tervetulleena, että komissio aikoo odotellessaan tarpeetonta hallinnollista rasitusta koskevan selvityksen valmistumista vuonna 2008 tukea lyhyellä aikavälillä merkittävästi tällaisen rasituksen keventämistä vähentämällä silmiinpistävintä tarpeetonta hallinnollista rasitusta toteuttamalla niin sanottuja "fast track" -toimia; kehottaa komissiota määrittämään niiden jäsenvaltioiden, joissa lähtötilanne on jo kartoitettu, kokemusten perusteella uusia aloja, joilla voidaan keventää yksinkertaisin menetelmin tarpeetonta hallinnollista rasitusta ja laatimaan tämän jälkeen vastaavat kevennyssuunnitelmat;

20.   kannattaa komission pyrkimystä kartoittaa yhteisön uudesta lainsäädännöstä aiheutuva tarpeeton hallinnollinen rasitus sisällyttämällä standardikustannusmalli (SCM) vaikutusten arviointimenettelyyn; pitää erittäin tärkeänä, että sidosryhmät osallistuvat standardikustannusmallia varten tarvittavien tietojen keruuseen; painottaa, että vaikutustenarviointien laatua on valvottava vaikutustenarvioinneista vastaavan lautakunnan (IAB) antamien julkisten lausuntojen avulla

21.   painottaa, että Euroopan parlamentin ei tulisi huomioida komission lainsäädäntöehdotuksia ilman niihin liitettyä itsenäisesti tehtyä vaikutustenarviointia, joka sisältää arvion standardikustannusmenetelmän aiheuttaman tarpeettoman hallinnollisen rasituksen esiintymisestä;

22.   katsoo, että vaikutustenarvioinneista vastaavan lautakunnan vaikutusten arviointimenettelyillä saavutettua lisäarvoa olisi tarkasteltava vuoden 2008 loppuun mennessä; kehottaa komissiota kehittämään sitä varten indikaattoreita kansainvälisissä järjestöissä ja jäsenvaltioissa saadun kokemuksen perusteella;

23.   ehdottaa, että hallinnollisen rasituksen minimoimista koskevalle pilottihankkeelle äskettäin EU:n talousarviosta osoitetuilla varoilla perustetaan riippumaton asiantuntijaelin, joka tarkastaa pistokokein IAB:n antamien lausuntojen laadun, erityisesti mitä tulee ilmoitettuun tarpeettomaan hallinnolliseen rasitukseen, ja joka myös seuraa hallinnollisen rasituksen keventämistä koskevan yhteisön toimintaohjelman täytäntöönpanoa;

24.   painottaa, että on tärkeää erottaa vanhentuneet, tarpeettomat ja liian tiukasti määritellyt tiedonantovelvoitteet tapauksista, joissa tiedonantovelvoitteet ovat edelleen välttämättömiä esimerkiksi kansanterveyden, terveyden, turvallisuuden, työn laadun ja työntekijöiden oikeuksien tai ympäristön suojelemiseksi tai yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi;

25.   toteaa, että neuvoston ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä yksinkertaistetut ehdotukset nopeutetusti ja tähdentää näin ollen paremmasta lainsäädännöstä 16. joulukuuta 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(10) päätelmää, jonka mukaisesti neuvoston ja parlamentin pitäisi muuttaa työmenetelmiään ottamalla käyttöön esimerkiksi ad hoc -rakenteita, joiden tehtävänä on nimenomaisesti lainsäädännön yksinkertaistaminen;

26.   ehdottaa, että komissio käynnistää hallinnollisen rasituksen keventämistä Euroopan unionissa koskevan toimintaohjelman rinnalla selvityksen, jonka tavoitteena on:

27.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan tapauksia, joissa usein edellytetään eri osapuolia toimittamaan samoja tietoja, ja lopettamaan päällekkäisten tietojen toimittamisen;

28.   kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan ponnistelujaan vähentää taakkaa, joka aiheutuu puhtaasti kansallisesta lainsäädännöstä;

29.   pyytää jäsenvaltioita niin ikään korvaamaan painetun tiedon tuottamisen sähköisesti ja internetissä tuotetulla tiedolla hyödyntäen mahdollisuuksien mukaan älykkäitä internet-portaaleja;

30.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 197, 12.7.2001, s. 433. (2) EYVL C 153 E, 27.6.2002, s. 314. (3) EUVL C 64 E, 12.3.2004, s. 135. (4) EUVL C 98 E, 23.4.2004, s. 155. (5) EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 512. (6) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 146. (7) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 136. (8) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 128. (9) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 140. (10) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.