Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon vihreän kirjan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta (KOM(2006)0744) sekä yhteenvedon yhteisön kuluttajansuojalainsäädännöstä (vertailuanalyysi(1) );

–   ottaa huomioon voimassa olevan, kuluttajansuojaa, sähköistä kaupankäyntiä ja tietoyhteiskunnan kehittämistä koskevan yhteisön lainsäädännön,

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman aiheesta "Euroopan sopimusoikeus ja yhteisön säännöstön tarkistaminen: jatkotoimet"(2) , 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan sopimusoikeudesta(3) sekä 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön(4) ,

–   ottaa huomioon kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta Euroopan parlamentissa 10. huhtikuuta 2007 järjestetyn julkisen kuulemisen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0281/2007),

A.   ottaa huomioon, että 48 prosenttia vähittäiskauppiaista on valmistautunut käymään rajat ylittävää kauppaa, mutta vain 29 prosenttia heistä käy todella kauppaa rajojen yli; ottaa myös huomioon, että 43 prosenttia vähittäiskauppiaista katsoo, että heidän rajat ylittävä kaupankäyntinsä kasvaisi, jos kuluttajien kanssa tehtäviä oikeustoimia koskevien lakien säännökset olisivat samat kaikkialla Euroopan unionissa(5) ,

B.   ottaa huomioon, että puolet (50 prosenttia) EU:n kansalaisista suhtautuu rajat ylittävään kaupankäyntiin epäluuloisemmin kuin kaupankäyntiin kotimaassa ja että yli kaksi kolmasosaa (71 prosenttia) heistä katsoo, että tiettyjä ongelmia, kuten valituksiin, kauppatavaran palauttamiseen, hinnanalennuksiin tai takuisiin liittyviä ongelmia, on vaikeampi selvittää rajat ylittävän kaupankäynnin yhteydessä(6) ,

C.   katsoo, että tämän säännöstön tarkistamisen pääasiallisena tavoitteena on saada luotua todelliset kuluttajien sisämarkkinat varmistamalla korkeatasoisen kuluttajansuojelun ja yritysten kilpailukyvyn välinen tasapaino,

D.   ottaa huomioon, että 90 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä on hyvin pieniä yrityksiä, joille on luonteenomaista suora ja luottamuksellinen suhde kuluttajaan ja jotka toimivat yleensä kuluttajien välittömässä läheisyydessä, ja että nämä piirteet on otettava huomioon tarkistettaessa kuluttajansuojaa koskevaa yhteisön säännöstöä,

E.   katsoo, että yhdenmukaistamisen vähimmäistason saavuttamista koskevalla toimintatavalla ei saavuteta yhdenmukaistamista koskevaa tavoitetta, ja ottaa huomioon, että kahdenkymmenen kehitysvuotensa aikana kuluttajansuojaa koskevalla lainsäädännöllä ei ole saatu luotua yhdennettyjä ja sisäisiä vähittäismarkkinoita, jotka hyödyttäisivät kansalaisia,

F.   katsoo, että vihreässä kirjassa mainittuja kahdeksaa kuluttajansuojadirektiiviä(7) on yksinkertaistettava ja johdonmukaistettava, jotta vältetään pirstoutuminen ja jotta kuluttajansuojaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä voidaan nykyaikaistaa,

G.   suhtautuu päättäväisesti siihen, että sisämarkkinat toteutetaan yhteisön 493 miljoonan kuluttajan hyväksi ja että kaikki jäljellä olevat kilpailun esteet poistetaan sopimus- ja kauppaoikeuden alalla,

H.   katsoo, että Euroopan unionin kansalaisten luottamuksen vahvistamiseksi sisämarkkinoita kohtaan on parannettava oikeusvarmuutta niin kuluttajien kuin talouden toimijoidenkin kannalta ja varmistettava, että voimassa olevaa lainsäädäntöä sovelletaan tehokkaalla tavalla,

I.   katsoo, että tämän kuluttajasopimusoikeutta koskevan tarkistamisen perustana olisi oltava tällä hetkellä käynnissä oleva työ sopimusoikeuden alalla ja yhteisen viitekehyksen luominen eurooppalaista sopimusoikeutta varten ja että tarkistamisen olisi liityttävä tähän johdonmukaisesti,

1.   panee tyytyväisenä merkille kuluttajansuojaa koskevan säännöstön tarkistamista käsittelevän vihreän kirjan ja erityisesti siinä esitetyn tavoitteen ammatinharjoittajia ja kuluttajia koskevan sääntelyjärjestelmän nykyaikaistamisesta, yksinkertaistamisesta ja parantamisesta rajatylittävän kaupan helpottamiseksi ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi;

SÄÄNNÖSTÖN TARKISTAMISEN LAAJUUS

2.   suosittelee, että tarkistamisessa keskitytään tekstin päivittämiseen ja vihreässä kirjassa mainittujen kahdeksan kuluttajansuojaa koskevan direktiivin välisen yhdenmukaisuuden luomiseen; kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ("direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä")(8) täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen, jossa käsitellään kuluttajien luottamukseen liittyviä kysymyksiä;

3.   pitää tärkeänä, että yhteisön lainsäätäjä ryhtyy toimiin poistaakseen kaikki tarkasteltavien kuluttajadirektiivien väliset epäjohdonmukaisuudet;

4.   uskoo, että on tärkeää saada selkeä kokonaisnäkemys siitä, kuinka kuluttaja- ja kauppaoikeuteen vaikuttavat erilaiset Euroopan unionin tason oikeus- ja sääntelyjärjestelmät liittyvät toisiinsa ja toimivat yhdessä erityisesti suhteessa tarkistuksessa esitettyihin välineisiin sekä lainvalintasääntöihin(9) ja muihin, alkuperämaaperiaatteeseen perustuviin välineisiin;

YLEINEN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN LÄHESTYMISTAPA
Yhdistelmälähestymistavan valitseminen

5.   ilmaisee kannattavansa yhdistelmälähestymistapaa eli laaja-alaista välinettä, jonka avulla pyritään ensisijaisesti tekemään voimassa olevasta lainsäädännöstä johdonmukaista ja jonka avulla voidaan poistaa puutteet kokoamalla pysyvästi yhteen kaikille direktiiveille yhteiset kysymykset; katsoo, että erityiskysymyksiä, jotka eivät kuulu laaja-alaisen välineen soveltamisalaan, on edelleen käsiteltävä erikseen alakohtaisissa direktiiveissä;

6.   katsoo, että laaja-alaista välinettä on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti ja sen tehokkuutta ja vaikutuksia on arvioitava mahdollisesti tarvittavaa tarkistamista varten;

7.   vastustaa sitä, että yhteisön säännöstön tarkistamista käytetään verukkeena voimassa olevien alakohtaisten direktiivien soveltamisalan laajentamiselle tai että sen nojalla annetaan uusia direktiivejä;

Laaja-alaisen välineen soveltamisala

8.   katsoo, että laaja-alaista välinettä pitäisi soveltaa mahdollisimman laajalla tavalla kaikkiin kuluttajien kanssa tehtyihin sopimuksiin, olipa kyse sitten maan rajojen sisällä tehdyistä tai rajat ylittävistä kaupoista, jotta voidaan välttää uusi monimutkainen osatekijä, joka syntyisi, jos kuluttajille luotaisiin uudet oikeudelliset järjestelmät, jotka poikkeavat toisistaan oikeustoimen luonteen mukaan;

Yhdenmukaistamisaste

9.   muistuttaa, ettei yhdenmukaistaminen saa johtaa siihen, että tiettyjen kansallisten säädösten mukainen kuluttajansuojan taso laskee, vaan sen avulla olisi saavutettava kaikissa jäsenvaltioissa yhtäläinen kuluttajansuojan taso;

10.   panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen laaja-alaisesta välineestä ja myöntää tämän kuluttajien oikeuksia koskevaksi perusdirektiiviksikin sanotun direktiivin mahdolliset edut; ehdottaa, että laaja-alaisen välineen, joka koskee monialaisia politiikan aloja ja jonka tarkoituksena on auttaa lisäämään terminologian yhdenmukaisuutta ja poistaa porsaanreikiä ja epäjohdonmukaisuuksia, olisi perustuttava kohdistetun ja täysimääräisen yhtenäistämisen periaatteelle;

11.   ehdottaa, että tämän tarkistamisen kohteena olevat alakohtaiset välineet perustuisivat minimaalisen yhdenmukaistamisen periaatteeseen ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen, kun kyse on koordinoiduista aloista; panee kuitenkin merkille, että tämä ei sulje pois maksimaalista kohdennettua yhdenmukaistamista silloin, kun se on välttämätöntä kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien etujen kannalta;

12.   muistuttaa, että muilla kuin koordinoiduilla aloilla sovelletaan tällä hetkellä säädöksiä, jotka on vahvistettu kansainvälisessä yksityisoikeudessa, erityisesti sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta lainsäädännöstä 19. kesäkuuta 1980 tehdyssä Rooman yleissopimuksessa (Rooma I); toteaa, että tähän liittyen on meneillään olevien keskustelujen yhteydessä vältettävä eroavuuksia kyseisen yleissopimuksen ja yhteisön erityissäädösten välillä;

13.   suosittelee, että alakohtaisiin välineisiin sisällytettäisiin sisämarkkinoita koskeva lauseke, jotta kuluttajat voivat hyötyä sisämarkkinoista täysimääräisesti;

LAAJA-ALAISEN VÄLINEEN SISÄLTÖ JA VASTAUKSET VIHREÄSSÄ KIRJASSA ESITETTYIHIN KYSYMYKSIIN

14.   panee merkille, että vihreän kirjan liitteen 1 kohdat 4 ja 5 sisältävät laajan luettelon sopimusoikeudellisista, kuluttajasopimuksiin oleellisesti liittyvistä aiheista, että osa näistä aiheista on jo mukana yhteistä viitekehystä koskevassa työssä ja että monet kysymyksistä ovat luonteeltaan hyvin poliittisia niin, että jos jokin yleinen sääntö muodostaisi osan EU:n tasolla yhtenäistettyä välinettä, tarvittaisiin laajaa keskustelua ja asian käsittelyä myös julkisuudessa;

15.   kannattaa kaikkia kuluttajasopimuksia koskevien monialaisten periaatteiden sisällyttämistä laaja-alaiseen välineeseen silloin, kun niillä voidaan parantaa johdonmukaisuutta: esimerkiksi yhteiset määritelmät, yleiset säännökset tietovaatimuksista ja peräytymis- tai peruutusoikeuden ominaispiirteiden määrittely;

Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan määritelmät

16.   katsoo, etteivät kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan määritelmät ole johdonmukaiset sen paremmin yhteisön lainsäädännössä kuin kansallisissa lainsäädännöissäkään ja että nämä käsitteet on tärkeää selventää laaja-alaisessa välineessä, sillä ne ratkaisevat kuluttajansuojalainsäädännön soveltamisalan;

17.   katsoo, että kuluttajana on pidettävä jokaista luonnollista henkilöä, jonka toiminta ei liity hänen ansiotyöhönsä; katsoo myös, että elinkeinonharjoittajaksi on luettava jokainen henkilö, jonka toiminta liittyy hänen ansiotyöhönsä;

18.   ehdottaa lisäksi, että laaja-alaiseen välineeseen sisällytetään muitakin määritelmiä, kuten "kirjallinen muoto" ja "kestävä tallennusväline";

Vilpitöntä mieltä ja lojaalisuutta koskeva yleislauseke

19.   vastustaa sitä, että laaja-alaiseen välineeseen lisätään kuluttajasopimuksiin sovellettava vilpitöntä mieltä ja lojaalisuutta koskeva yleinen lauseke;

Kohtuuttomat sopimusehdot
Soveltamisala

20.   katsoo, että ei ole aiheellista soveltaa kohtuuttomista sopimusehdoista laadittuja sääntöjä yksilöllisesti neuvoteltuihin ehtoihin, jotta ei rajoitettaisi osapuolten sopimusvapautta tehdä sopimuksia;

Luettelo ehdoista

21.   katsoo, että jotta kuluttajien luottamusta sisämarkkinoita kohtaan voidaan vahvistaa, on otettava käyttöön väline, joka suojaa heitä aikaisempaa paremmin, ja säilytettävä samalla liikkumavaraa; kehottaa komissiota tutkimaan ensin mallia, johon sisältyy sekä musta lista, kielletyistä ehdoista että harmaa lista lähtökohtaisesti kohtuuttomiksi oletetuista ehdoista ja toinen harmaa lista muista ehdoista, joiden kohtuuttomuuden kuluttaja voi osoittaa kanneteitse yhdenmukaistettujen ja ennalta määrättyjen kriteerien pohjalta;

Kohtuuttomuuden arvioinnin soveltamisala

22.  22 sopimusvapauden periaate huomioon ottaen vastustaa ajatusta ulottaa kohtuuttomuuden arviointi kaikkiin sopimuksen olennaisiin ehtoihin, myös niihin, jotka koskevat sopimuksen päätarkoitusta ja hinnan asianmukaisuutta suhteessa vastineeseensa;

Tietojen antamatta jättämistä seuraavat sopimukseen kohdistuvat vaikutukset

23.   arvioi, että tässä vaiheessa on vaikeaa laatia tietojen antamatta jättämisen seurauksena sopimukseen kohdistuvista vaikutuksista yleistä lainsäädäntöä, jossa otettaisiin huomioon kunkin sopimuksen erityispiirteet;

Peruutussoikeus
Määräajan pituus ja sen laskemista koskevat säännöt

24.   korostaa, että määräajan alkamista ja laskemista koskevat säännöt on yhtenäistettävä asettamalla etusijalle kalenteripäiviin perustuva laskentatapa oikeustoimiin liittyvän oikeusvarmuuden vahvistamiseksi;

25.   katsoo, että määräaikojen pituudet on yhtenäistettävä silloin, kun se on objektiivisesti perusteltua;

Menettely peruutusoikeutta käytettäessä

26.   korostaa, että kuluttajien luottamus sisämarkkinoihin vahvistuisi, jos laaja-alaisessa välineessä säädettäisiin, että kuluttaja voi peruuttaa sopimuksen; katsoo, että peruutusoikeuden käyttämistä koskevat säännöt olisi yhdenmukaistettava niin kuluttajien kuin taloudellisten toimijoidenkin oikeusvarmuuden parantamiseksi; katsoo myös, että laaja-alaisessa välineessä pitäisi vahvistaa, ettei kuluttajille saa koitua muita kuluja kuin tavaran palauttamisesta aiheutuvat suorat kulut;

27.   katsoo, että laaja-alaisen välineen yhteydessä jäsenvaltiot voivat säätää kansallisella tasolla poikkeuksia peruutusoikeudesta, mikäli sopimusasiakirja on laadittu viranomaisen myötävaikutuksella;

28.   katsoo, että vakiomuotoisen peruutuslomakkeen käyttöönotto kaikilla yhteisön kielillä yksinkertaistaisi menettelyjä, vähentäisi kustannuksia ja lisäisi avoimuutta ja kuluttajien luottamusta;

Yleisten sopimusperusteisten oikeuskeinojen käyttöönotto

29.   katsoo, ettei tämän tarkistuksen pidä koskea yleisten sopimusperusteisten oikeuskeinojen käyttöönottoa, sillä kyseinen käsite kuuluu kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevan sopimusoikeuden piiriin;

30.   palauttaa mieliin keskustelun kollektiivisista oikeuskeinoista ("ryhmäkanne") ja katsoo, että keskustelua niistä on syytä jatkaa;

Kulutustavaroiden kauppaa koskevat erityissäännöt
Sopimustyypit, joihin sääntöjä sovelletaan

31.   katsoo, että kuluttajien tekemiin sopimuksiin digitaalisen sisällön, ohjelmien ja tietojen tarjoamisesta liittyviä kuluttajansuojaa koskevia kysymyksiä on syytä arvioida sitä taustaa vasten, millaisen suojan kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista annettu direktiivi 1999/44/EY tarjoaa; kehottaa komissiota analysoimaan asiaa perusteellisesti, jotta se voisi määrittää, onko tarpeen tehdä ehdotus erityissäädökseksi tai -säädöksiksi vai voidaanko mainitun direktiivin säännökset ulottaa tämäntyyppisiin sopimuksiin;

Julkisissa huutokaupoissa myytävät käytetyt tavarat

32.   ehdottaa, että julkisissa huutokaupoissa myytävät käytetyt tavarat jätetään laaja-alaisen välineen soveltamisalan ulkopuolelle ja että jäsenvaltioille jätetään jatkossakin mahdollisuus säätää, ettei kulutustavaran käsite sisällä julkisissa huutokaupoissa myytäviä käytettyjä tavaroita; suosittaa kuitenkin verkkohuutokauppoihin sovellettavien erityisten sääntöjen hyväksymistä;

Toimituksen määritelmä ja vaaranvastuun siirtymisen sääntely

33.   katsoo, että toimituksen määritelmä ja vaaranvastuun siirtymisen sääntely liittyvät toisiinsa läheisesti; ehdottaa näin ollen, että laaja-alainen väline sisältäisi toimituksen käsitteen yhteisen määritelmän, jossa otettaisiin periaatteessa ensisijaisesti huomioon osapuolten sopimus asiasta;

Tavaran sopimuksenmukaisuus

34.   katsoo, että laaja-alaisella välineellä voitaisiin pidentää lakisääteistä takuuaikaa sen ajanjakson verran, jonka aikana kuluttaja ei voi käyttää tavaraa, koska se on korjattavana;

35.   korostaa kuitenkin, ettei laaja-alaisen välineen pidä sisältää käytettyihin tavaroihin sovellettavia erityisiä sääntöjä, jotta voidaan kunnioittaa sääntöjä, joita jäsenvaltiot ovat hyväksyneet oman oikeusperinteensä mukaisesti;

Todistustaakka

36.   ehdottaa, että kumottavissa olevan olettaman periaate (periaate, jonka mukaan "oletetaan, ellei toisin todisteta") pidetään voimassa sen nykyisessä muodossa;

Oikeuskeinot
HYVITYSKEINOJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIEN JÄRJESTYS

37.   katsoo, että laaja-alaisella välineellä voitaisiin perustaa menettely sopivan vaihtoehdon valitsemiseksi käytettävissä olevista hyvitystavoista, jos sopimusvelvoitetta ei ole täytetty oikein, kuitenkin siten, että kauppasopimuksen purkaminen olisi mahdollista vain, jos velvoite on jätetty kokonaan täyttämättä tai jos toinen osapuoli on syyllistynyt erityisen vakaviin sopimusrikkomuksiin;

VIRHEESTÄ ILMOITTAMINEN

38.   katsoo aiheelliseksi poistaa laaja-alaisella välineellä virheen ilmoittamista koskevat nykyiset eroavaisuudet, jotka aiheuttavat tällä hetkellä sekaannusta;

VALMISTAJAN SUORA VASTUU VIRHEESTÄ

39.   katsoo, ettei ole aiheellista ottaa käyttöön mahdollisuutta vedota valmistajan suoraan vastuuseen virheestä;

Kaupalliset takuut

40.   korostaa, ettei kaupallista takuuta koskeviin kysymyksiin (sisältö, siirtäminen, rajoittaminen) sovelleta säädöksiä vaan sopimusvapauden periaatetta; katsoo siksi, ettei laaja-alaisessa välineessä pidä säätää näistä kysymyksistä;

VIHREÄ KIRJA JA EUROOPAN UNIONIN SOPIMUSOIKEUS

41.   katsoo, että tämä kuluttajasopimuksia koskeva tarkistaminen olisi yhdistettävä johdonmukaisesti työhön, jota on tehty yleisen sopimusoikeuden alalla yhteisen viitekehyksen luomiseen tähtäävän jatkuvan prosessin puitteissa; korostaa siksi, että tämän tarkistamisen ja yhteistä viitekehystä koskevan työn on jatkuttava siten, että ne täydentävät toisiaan, ja että samalla on tunnustettava, että tähän johdonmukaisuuteen pyrkiminen ei saa haitata tai hidastaa nykyistä tarkistusprosessia;

KULUTTAJANSUOJALAINSÄÄDÄNNÖN TEHOKAS SOVELTAMINEN

42.   korostaa, että on varmistettava, että kuluttajansuojalainsäädäntö on tehokasta, jotta voidaan vahvistaa kuluttajien luottamusta sisämarkkinoita kohtaan;

43.   kehottaa komissiota parantamaan nykyisiä keinoja suojella kuluttajia ja antaa heille tietoa, myös valvomalla, että voimassa olevia sääntöjä sovelletaan asianmukaisesti ja että niitä noudatetaan;

44.   kehottaa komissiota arviomaan perusteellisesti kaikkia tämän tarkistuksen puitteissa ehdotettuja toimenpiteitä, jotta varmistetaan, että ne lisäävät kuluttajien luottamusta kasvattamatta tarpeettomasti liikeyrityksille, erityisesti pk-yrityksille, aiheutuvaa taakkaa ja että ne edistävät sisämarkkinoiden toteuttamista;

45.   kehottaa komissiota koordinoimaan toimensa sisäisesti ja suosimaan alakohtaisen lainsäädännön johdonmukaista kehittämistä;

46.   suosittelee, että sääntelyn parantamista koskevia periaatteita sovelletaan tunnollisesti;

47.   kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan kuluttajansuojalainsäädännön soveltamisesta vastaavien kansallisten viranomaistensa välistä yhteistyötä sekä helpottamaan oikeussuojakeinojen ja muiden riitojenratkaisumenettelyjen käyttöä, jotta kuluttajat voivat vaatia oikeuksiensa kunnioittamista Euroopan unionissa;

48.   kehottaa jäsenvaltioita täyttämään velvollisuutensa tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisessa ja pidättäytymään liiallisesta sääntelystä, jota tapahtuu asettamalla kuluttajansuojaoikeuden alalla sellaisia vaatimuksia, joita yhteisön oikeuteen ei sisälly; kehottaa jäsenvaltioita sen sijaan sopimaan johdonmukaisesta strategiasta, jonka tavoitteena on tätä alaa koskevan lainsäädännön kohdennettu yhdenmukaistaminen, ja johon liittyy sisämarkkinoita koskeva lauseke, joka olisi omiaan lisäämään kuluttajien luottamusta sisämarkkinoiden toimivuuteen;

49.   tukee komission nykyisiä ja suunnitteilla olevia kuluttajavalistusaloitteita; katsoo, että myös hallitusten ja yritysmaailman yhteistyöllä olisi mahdollista tehdä enemmän, jotta voitaisiin edistää laadukasta koulutusta rahoitusalalla ja lisätä rahoitusalan tietämystä sekä parantaa tuotteiden laatua ja koko alan hyväksyttävyyttä; panee tyytyväisenä merkille rahoitusalan yleisen tuntemuksen parantamiseksi Euroopan unionissa tehdyistä aloitteista tilatun tutkimuksen, jonka tuloksia odotetaan vuoden 2007 loppuun mennessä;

50.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) http://ec.europa.eu/consumers/cons_int/safe_shop/acquis/comp_analysis_en.pdf (2) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 109. (3) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 247. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0287. (5) Business attitudes towards cross-border sales and consumer protection (yritysten suhtautuminen rajat ylittävään kaupankäyntiin ja kuluttajansuojaan), Flash Eurobarometri 186, joulukuu 2006. (6) Consumer protection in the Internal Market (kuluttajansuoja sisämarkkinoilla), Eurobarometri, syyskuu 2006. (7) Neuvoston direktiivi 85/577/ETY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1985, muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltuja sopimuksia koskevasta kuluttajansuojasta (EYVL L 372, 31.12.1985, s. 31).Neuvoston direktiivi 90/314/ETY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1990, matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista (EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59).Neuvoston direktiivi 93/13/ETY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista (EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29).Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/47/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 1994, ostajien suojaamisesta kiinteistöjen osa-aikaisen käyttöoikeuden ostosopimuksen tiettyihin osiin nähden (EYVL L 280, 29.10.1994, s. 83).Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/7/EY, annettu 20 päivänä toukokuuta 1997, kuluttajansuojasta etäsopimuksissa (EYVL L 144, 4.6.1997, s. 19).Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/6/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa (EYVL L 80, 18.3.1998, s. 27).Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/27/EY, annettu 19 päivänä toukokuuta 1998, kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista (EYVL L 166, 11.6.1998, s. 51).Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista (EYVL L 171, 7.7.1999, s. 12). (8) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1. (9) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) (KOM(2005)0650) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40)