Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/2092(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0349/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0349/2007

Keskustelut :

PV 11/10/2007 - 4
CRE 11/10/2007 - 4

Äänestykset :

PV 11/10/2007 - 8.4
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0433

Hyväksytyt tekstit
DOC 68k
Torstai 11. lokakuuta 2007 - Bryssel Lopullinen painos
Lentoasemien kapasiteetti ja maahuolinta
P6_TA(2007)0433A6-0349/2007

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. lokakuuta 2007 lentoasemien kapasiteetista ja maahuolinnasta: kohti tehokkaampaa politiikkaa (2007/2092(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Euroopan lentoasemien kapasiteettia, tehokkuutta ja turvallisuutta koskeva toimintasuunnitelma" (KOM(2006)0819),

–   ottaa huomioon komission kertomuksen 15 päivänä lokakuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/67/EY soveltamisesta (KOM(2006)0821),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0349/2007),

A.   ottaa huomioon, että globalisaatio ja nopea talouskasvu johtavat EU:ssa lentomatkojen kysynnän (liikenne ilman lentoasemien rajoituksia) vähintään 4,3 prosentin ja todennäköisimmin jopa 5,2 prosentin keskimääräiseen vuosikasvuun,

B.   ottaa huomioon, että tämän kehityksen jatkuminen johtaa vuoteen 2025 mennessä 2,5 kertaa suurempaan lentomatkojen kysyntään kuin vuonna 2003,

C.   ottaa huomioon, että kaikista uusista investoinneista huolimatta vuonna 2025 yli 60 lentoasemaa ei kykene vastaamaan tyypilliseen ruuhka-ajan kysyntään ilman, että se johtaa myöhästymisiin tai tyydyttämättömään kysyntään (vuositasolla 3,7 miljoonalle lennolle ei voitaisi tarjota niiden tarvitsemaa kapasiteettia),

D.   ottaa huomioon, että koska nykyisiä lentoasemia ei voida laajentaa riittävästi, yksi tapa ratkaista vuodeksi 2025 ennustettu kapasiteetin riittämättömyyden vuoksi toteutumatta jäävien lentojen suuri määrä voisi olla korvaavien lentoasemien rakentaminen ruuhkautuneiden kenttien läheisyyteen,

E.   ottaa huomioon, että lentoasemakapasiteetin puute ja lentomatkojen kysynnän kasvu luovat todennäköisesti kysyntää uusille suurille lentoasemille (joita tarvitaan Eurocontrolin tutkimuksen mukaan jopa 10) sekä keskisuurille lentoasemille (Eurocontrolin mukaan jopa 15),

F.   ottaa huomioon, että nämä Euroopan lentoliikenteen tulevaisuuden kehityssuunnat korostavat tarvetta ennakoida EU:n tasolla tarvittavat toimenpiteet sekä unionin kansalaisten että EU:n taloudellisen kokonaisedun suojaamiseksi,

G.   ottaa huomioon, että tehokkaat maahuolintapalvelut auttavat hyödyntämään olemassaolevaa lentoasemakapasiteettia paremmin lisäämällä lentoasemien suorituskykyä,

H.   ottaa huomioon, että pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla annetun direktiivin 96/67/EY(1) täysimääräinen täytäntöönpano sekä direktiivin mahdollinen tarkistaminen näiden palvelujen tuottamisen toimivuuden lisäämiseksi saattaisi lisätä olemassaolevan lentoasemakapasiteetin tehokasta käyttöä,

I.   ottaa huomioon, että perinteisillä lentoyhtiöillä, halpalentoyhtiöillä, tilauslentoyhtiöillä, rahtiyhtiöillä ja liikelentoyhtiöillä on erilaiset vaatimukset lentoasemapalvelujen ja lähtö- ja saapumisaikojen jakamisen osalta,

J.   ottaa huomioon, että riittävät liikenneyhteydet lentoasemalle ja lentoasemalta ja erityisesti julkisen liikenteen yhdennetty järjestelmä ovat olennainen osa lentoasemien infrastruktuuria,

1.   pitää myönteisenä edellä mainittua komission tiedonantoa, joka on ensimmäinen askel lentoasemakapasiteettia koskevaan kysymykseen vastaamiseksi siitä huolimatta, että uusien infrastruktuurien suunnittelu kuuluu edelleen jokaisen jäsenvaltion toimivaltaan; kehottaa samalla komissiota antamaan lentoliikenteelle sen ansaitseman huomion, sillä se on Euroopan tavara- ja matkustajaliikenteen keskeinen tekijä; kehottaa lisäksi komissiota seuraamaan lentoasemakapasiteetin nykyistä tilannetta ja esittämään siitä tarkkoja tilastoja, jotta asiaa voidaan käsitellä paremmin;

2.   katsoo, että lentoasemien asianmukainen kapasiteetti, mukaan lukien olemassaolevan kapasiteetin käyttö, ja tehokas maahuolinta ovat erittäin tärkeitä EU:n taloudelle ja että ne on varmistettava;

3.   pitää ilahduttavana komission tiedonannossaan esittämää ehdotusta ja painottaa, että lentoliikenne on avainasemassa varmistettaessa unionin alueellista, taloudellista ja sosiaalista yhtenäisyyttä, ja painottaa lentoliikenteen merkitystä keskustoista etäällä olevien ja syrjäisten alueiden sekä saarten kannalta;

4.   katsoo, että komission tiedonantonsa liitteessä ehdottamat 14 toimenpidettä edustavat johdonmukaista lähestymistapaa olemassaolevan kapasiteetin käyttämiseksi paremmin; pyytää kuitenkin komissiota asettamaan konkreettisemmat määräajat niiden täytäntöönpanolle ja vaatii noudattamaan kyseisiä määräaikoja;

Uuden kapasiteetin rakentaminen

5.   katsoo kuitenkin, ettei komissio ole vielä tutkinut perinpohjaisesti mahdollisuutta ottaa käyttöön lisäkapasiteetin tarvetta, tulevien lisäkapasiteetti-investointien rajoitteita ja strategisia tavoitteita koskevaa unionin yleistä toimintamallia, jonka avulla voitaisiin paitsi ennakoida kapasiteetin ylittämisen riskiä, myös varmistaa, että EU:sta tulee yhtenäinen ja kilpailukykyinen lentoliikenteen toimintaympäristö maailmanlaajuisella tasolla;

6.   ehdottaa, että infrastruktuurin nykyisestä kysynnästä tehdään tutkimus, jolla parannettaisiin kaikkia tulevia Euroopan lentokenttien kapasiteettia koskevia kattavia suunnitelmia ja josta voisi tulla EU:n laajuisesti hyväksytty lentoliikenteen ennustusmekanismi; painottaa, että lentokentät voisivat käyttää sellaista mekanismia kapasiteetin parantamisen suunnittelupuitteena ja että kysyntään perustuvan ennusteen etuna on se, että sillä saadaan realistinen kuva markkinoista lentoliikennealan tulevaa kehittämistä varten;

7.   toteaa, että yksi huolintapalvelujen vapauttamisen ja tehokkuuden suurimmista esteistä on tilanpuute, johon yhteisön monien lentokenttien edustajat ovat viitanneet, mutta katsoo, että tämä väite on tarkistettava ja tarvittaessa ratkaistava;

8.   korostaa tarvetta kehittää yhteisiä määritelmiä ja analyyttisiä välineitä lentokenttien kapasiteetin arvioimiseksi sekä menettelyjä, joiden puitteissa kaikki sidosryhmät voidaan ottaa mukaan EU:n lentokenttien keskipitkän ja pitkän aikavälin kapasiteettitarpeiden määrittelyyn; huomauttaa, että yhteistyötä voitaisiin täydentää vaihtamalla parhaita käytäntöjä aiheista kuten ympäristövaikutukset ja kustannustehokkuus, uusien infrastruktuurien ennakkorahoitus, maankäytön suunnittelu ja hallinta, kaikkien liikennemuotojen yhdentäminen, minkä lisäksi uuden kapasiteetin suunnittelun ja rakentamisen vauhdittamiseksi voitaisiin käyttää simulaatio- ja mallinnusvälineitä; katsoo, että näillä aloitteilla voitaisiin täydentää uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) ohjelmaa ja että niihin voitaisiin liittää uusia institutionaalisia välineitä, jotka auttavat lisäämään lentokenttien kapasiteettia;

9.   pyytää komissiota antamaan parlamentille ennen vuotta 2009 selvityksen Euroopan lentokenttäkapasiteetin parantamista koskevasta yleissuunnitelmasta; korostaa, että kertomuksessa olisi luotava jäsenvaltioille johdonmukainen toimintamalli kansainväliseen liikenteeseen tarkoitetun lentoasemakapasiteetin rajatylittävien rakennushankkeiden edistämiseksi ja yhteensovittamiseksi ja olemassaolevan kapasiteetin käyttämiseksi paremmin sekä toissijaisen lentoasemakapasiteetin hallinnoimiseksi; painottaa, että lentoliikenteen keskukset ja alueelliset lentokentät voivat suorien lentoyhteyksien (point-to-point) kautta kukin omalla tavallaan ja eri jäsenvaltioiden erityisrajoitusten puitteissa vastata ympäristöongelmiin, ruuhkautumisongelmiin ja pääsyä koskeviin haasteisiin, ja että vain kansallisiin erityispiirteisiin perustuvien erilaisten lentokenttämallien rinnakkaisuus antaa EU:lle mahdollisuuden tyydyttää tarpeensa tällä alalla; muistuttaa tässä yhteydessä, että pääsy lentokentille on erittäin tärkeää ja että pääsyteiden onnistunut yhdentäminen liikenneverkkoihin on oleellinen edellytys eri liikennemuotojen yhdistämiselle;

10.   kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia toimimaan niin, että lentoasemat, riippumatta niitä hallinnoivien tahojen oikeudellisesta luonteesta, otetaan huomioon aluesuunnittelussa ja alueellisissa kehitysstrategioissa; muistuttaa, että laajennettaessa olemassa olevia tai rakennettaessa uusia suuria infrastruktuureja, kuten lentoasemia, on tutkittava niiden vaikutukset ympäröivään alueeseen;

11.   tukee komissiota sen pyrkimyksissä lentokenttien sisäisen logistisen tehokkuuden lisäämiseksi, mutta ehdottaa, että alan toimet rajoitettaisiin matkatavaroiden ja rahdin jäljittämiseen;

12.   uskoo, että lentoasemakapasiteetin lisäämiseksi infrastruktuurien kehittämisen ennakkorahoitus on toimiva vaihtoehto; korostaa, että tällainen rahoitusohjelma on hyödyksi sekä lentoyhtiöille että lentokentille, sillä se laskee infrastruktuurien rahoituksen kokonaiskustannuksia ja siten tasoittaa lentoyhtiöiden hintahaarukkaa ja vähentää lentokenttien riskiä, koska lentoyhtiöt vastaavat lentoasemainvestointien kustannuksista entistä aikaisemmin;

13.   korostaa lentoasemien taloudellista merkitystä työpaikkojen luomisessa erityisesti alueellisella tasolla; toteaa, että eurooppalaisten lentoasemien toiminnanharjoittajat, lento- ja huoltoyhtiöt ja ravitsemisyritykset luovat huomattavan määrän työpaikkoja ja voivat siten edistää Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista;

14.   kehottaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia ottamaan lentoasemien sijoituspaikkojen valinnassa huomioon ympäristövaikutukset kuten meluhaitat, päästöt, lentoaseman ympäristön liikennetiheyden, polttoainevarastojen läheisyyden ja säätekijät;

Ympäristöystävällisen kehityksen edistäminen

15.   toteaa, että lentokoneiden moottoreiden parantunut suorituskyky on viimeisten 40 vuoden aikana vähentänyt 70 prosentilla niiden hiilidioksidipäästöjä kilometriä kohden ja ne vähenevät edelleen jatkossakin; korostaa, että alan teollisuuden tavoitteena on leikata päästöjä vielä 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä;

16.   huomauttaa kuitenkin, että tästä edistyksestä huolimatta viime vuosina huomattavasti lisääntynyt ilmaliikenteen kasvu on johtanut tämän toimialan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän jyrkkään kasvuun (Euroopan ympäristökeskuksen arvioiden mukaan yli 100 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna) ja että lentokenttien ruuhkautumisella on siihen huomattava vaikutus;

17.   muistuttaa, että ilmaliikenteen kasvuun on vastattava teknisin sääntelyjärjestelmin, joilla rajoitetaan sen ulkoisia kustannuksia; pitää tältä osin myönteisenä komission aloitetta ilmailun liittämiseksi Euroopan unionin päästökauppajärjestelmään (EU ETS); huomauttaa, että lentokenttien ympäristövaikutusten vähentämiseen tarkoitettujen toimien tehokkuus riippuu myös eri maiden maailmanlaajuisella tasolla harjoittamasta politiikasta, ja korostaa siksi, että kolmansien maiden kanssa on käynnistettävä yhteisiä ohjelmia;

18.   katsoo kuitenkin, että kasvihuonekaasupäästöjä koskevaa kysymystä olisi käsiteltävä aina kun mahdollista määrätietoisemmin sekä eurooppalaisella että kansainvälisellä tasolla ja pyrkien samalla parantamaan kestävämmän EU:n ilmaliikenteen kilpailukykyä, jota uhkaa jo suurten liikennekeskusten nopea kehittyminen unionin naapurustossa sijaitsevilla mutta siihen kuulumattomilla Euroopan alueilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään kaikki mahdolliset keinot tätä kysymystä koskevan kansainvälisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi;

19.   korostaa erityisesti tarvetta kehittää sääntely- ja rahoitusjärjestelmiä kaluston uudistamisen ja uusimisen kannustamiseksi ja moottorien ympäristötehokkuuden edistämiseksi, jolloin niistä samalla tulisi hiljaisempia ja energiatehokkaampia ja ne saastuttaisivat vähemmän;

Sääntelykehyksen asianmukaisen täytäntöönpanon ja soveltamisen varmistaminen

20.   katsoo, että lentoliikenteen kasvun vuoksi on tarpeen panna paremmin täytäntöön lentoliikenteeseen sovellettava oikeudellinen kehys;

21.   kehottaa komissiota varmistamaan lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93(2) täysimääräisen täytäntöönpanon sekä ohjaamaan ja selventämään säädöksen tulkintaa; korostaa erityisesti tarvetta varmistaa ilmaliikenteen säätelyjärjestelmän (ATFM) jakamien lentovuorojen ja lentoasemavuorojen parempi yhteensovittaminen ja keskinäinen vastaavuus, koordinointikomiteoiden toiminnan tehostaminen sekä lähtevän ja saapuvan liikenteen parempi yhteensovittaminen, ja korostaa lisäksi tarvetta yhdenmukaistaa käytetyt määritelmät ja toleranssit sekä lentoasemien vuorojen ja ATFM-aikojen jakamiskäytännöt;

22.   muistuttaa tarpeesta ottaa lähtö- ja saapumisaikojen jakomenettelyssä käyttöön markkinaperusteisia mekanismeja niukan lentoasemakapasiteetin hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla; huomauttaa kuitenkin, että vuonna 2004 muutetun asetuksen (ETY) N:o 95/93 mukaan komission oli annettava parlamentille ja neuvostolle kyseisen asetuksen soveltamista koskeva kertomus viimeistään huhtikuussa 2007 ja että markkinaperusteisten mekanismien käyttöönottoa pitäisi harkita vasta kyseisen kertomuksen perusteella;

23.   huomauttaa kuitenkin, että turvautuminen markkinaperusteisiin mekanismeihin, kuten tulo- ja lähtöaikojen jakamiseen lentokenttien olemassaolevan kapasiteetin hyödyntämiseksi paremmin, ei vaikuta infrastruktuuripulaan, koska sellainen mekanismi ei loisi yhtään uutta lähtö- tai tuloaikaa; katsoo lisäksi, että lentoasemien vuorojen ja ATFM-vuorojen yhdenmukaisuudella on hyvin rajallisesti etuja eikä se ratkaise kapasiteettiongelmaa;

24.   kehottaa neuvostoa ehdottamaan naapurijäsenvaltioiden siviili-ilmailuviranomaisten välisen yhteistyön lisäämiseksi aikatauluja ja määräaikoja merkittävän edistymisen takaamiseksi toiminnallisten ilmatilan lohkojen järjestämisessä ennen vuotta 2010;

25.   korostaa, että toiminnallisten ilmatilan lohkojen täytäntöönpanoa varten tarvitaan tarkka aikataulu, ja panee merkille joidenkin, erityisesti Pohjois- ja Keski-Euroopassa sijaitsevien jäsenvaltioiden tässä asiassa toteuttamat myönteiset toimet, esimerkiksi pohjoisen yläilmatilan valvontaa koskevan hankkeen (Northern Upper Area Control, NUAC) ja toiminnallisia ilmatilan lohkoja koskevat uudet hankkeet Keski-Euroopassa;

26.   kehottaa komissiota tuntuvien parannusten takaamiseksi turvautumaan ns. ylhäältä alas -lähestymistapaan, mikäli jäsenvaltiot eivät ole edistyneet merkittävästi vuoteen 2008 mennessä;

27.   korostaa Galileo-hankkeen tärkeyttä lentoasemien nykyisen ja tulevan hallintakapasiteetin käyttötehokkuuden parantamisessa ja huomauttaa, että Galileon nykyisistä taloudellisista vaikeuksista on otettava oppia SESAR-hankkeen täytäntöönpanemiseksi;

28.   on huolissaan siitä, että innovaatio ja uusien teknologioiden käyttöönotto voi olla paljon hitaampaa kuin lentomatkojen kasvu; korostaa lisäksi, että tarvitaan uusia kansainvälisiä melurajoituksia ja uusi toimintamalli meluhaitoista kärsivän väestön määrän rajoittamiseksi;

Lentokentistä vastaavien alueiden yhteistyön lisääminen kapasiteetin rakentamisessa

29.   uskoo, että kapasiteetin laajentaminen ei ole mahdollista ilman lentokenttäviranomaisten sekä asianomaisten alue- ja paikallisviranomaisten tehokasta ja kattavaa yhteistyötä edellyttäen, että tällainen yhteistyö ei ole vastoin yhteisön kilpailusääntöjä;

30.   suhtautuu myönteisesti kaikkiin sellaisiin lentokentistä vastaavien alueiden aloitteisiin, jotka voivat johtaa Euroopan laajuiseen keskusteluun uuden lentoasemakapasiteetin rakentamista koskevista kysymyksistä ja etenkin kapasiteetin koordinoinnista tai yhdentämisestä, lähialueiden väestöille aiheutuvista ympäristövaikutuksista, maankäytön suunnittelusta sekä kasvusta ja työllisyydestä;

31.   pyytää, että komissio kehottaisi kaikkia jäsenvaltioita tiukentamaan kaavoitus- ja rakennuslainsäädäntöään, jotta melua ja muuta saastetta, joita lentokentät aiheuttavat ympäristölleen, voitaisiin ehkäistä;

32.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan lentokentistä vastaavien alueiden julkisen hallinnon alan parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä rahoittamaan pilottiohjelmia ja tutkimuksia, jotka koskevat lentokenttien vaikutuksia niitä ympäröiviin alueisiin ja näiden asukkaisiin;

33.   toivoo, että alueellista kehitystä tukeville lentoasemille eristyneillä, kaukaisilla tai syrjäisimmillä alueilla osoitetaan jatkossakin niiden hoitamiin yleishyödyllisiin tehtäviin suhteutettua valtion tukea;

34.   katsoo, että lentoyhtiöiden olisi annettava riittävät takuut ja vastattava lentokenttien johdolta vaatimiensa lentoasemien palvelurakenteiden lunastamisesta, jotta lentoasemien johto ei joutuisi vaikeuksiin lentoyhtiön vetäytyessä odottamattomasti ennen lopullista lunastamista;

Maahuolintapalvelut

35.   panee merkille edellä mainitun komission kertomuksen neuvoston direktiivin 96/67/EY soveltamisesta;

36.   on tyytyväinen komission kertomuksessa kuvattuun direktiivin myönteiseen vaikutukseen, mutta toteaa ensinnäkin, että myönteinen arvio perustuu havaintoihin vuoden 2002 tutkimuksesta, joka ei kattanut koko laajentunutta unionia; ottaa huomioon, että on todettu, että direktiivin täytäntöönpano on erityisen huolenaihe jäsenvaltioissa, jotka liittyivät Euroopan unioniin tämän ajankohdan jälkeen; toteaa myös, että jäljellä on vaikeuksia ja epävarmuutta, jotka koskevat erityisesti kriteereitä, jotka tarjouskilpailuihin osallistuvien palveluntarjoajien on täytettävä; kehottaa komissiota julkaisemaan yksityiskohtaiset ohjeet tai tarvittaessa esittämään uusia ehdotuksia tarjouspyyntöjä koskevien sääntöjen selventämiseksi;

37.   kehottaa komissiota toteuttamaan uuden vaikutusarvioinnin direktiivin täytäntöönpanosta ja sen lopullisista hyödyistä ja/tai haitoista käyttäjille, työntekijöille ja matkustajille ennen kuin annetaan ehdotuksia, jotka johtaisivat liikenteen vapauttamisen jatkamiseen;

38.   katsoo, että komissio voisi tarvittaessa antaa uuden vaikutusarvioinnin pohjalta lisäohjausta tiettyjen säännösten tulkinnasta, jotka saattavat jättää lentokentille liian suuren tulkintavaran ja jotka mahdollisesti johtavat ei-toivottuihin seurauksiin maahuolintapalvelujen toimittajien markkinoillepääsymahdollisuuksien kannalta;

39.   katsoo toisaalta, että joihinkin säännöksiin, kuten työntekijöiden suojaa yritysten luovuttamisen yhteydessä koskeviin säännöksiin ja käyttömaksuja koskeviin säännöksiin, tarvitaan pikaisesti selvennystä; kehottaa siksi komissiota antamaan mahdollisimman pian ohjausta näiden säännösten tulkinnasta;

40.   suosittaa, että mahdollisissa uusissa pyrkimyksissä direktiivin tarkistamiseen keskityttäisiin ensisijaisesti maahuolintapalvelujen laadun parantamiseen ja maahuolinta-alan työpaikkojen laatuun; kehottaa komissiota erityisesti:

   tutkimaan mahdollisuutta laatia laatua ja työnormeja koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotka olisi otettava huomioon valintamenettelyssä ja sisällytettävä lentoyhtiön ja maahuolintapalvelujen tuottajan välisiin sopimuksiin,
   luomaan puitteet alihankinnalle varmistamalla palveluntuottajien turvallisuus- ja laatuvaatimusten vähimmäistason noudattamisen reilun kilpailun takaamiseksi sekä vaatimalla kaikkien alihankkijoiden ilmoittamista etukäteen,
   määrittelemään ja mahdollisimman suureksi osaksi selvästi vahvistamaan edellytykset, joilla lentokentät voivat tarjota maahuolintapalveluja erityisesti silloin, kun riittävä määrä riippumattomia palveluntarjoajia haluaa tarjota näitä palveluja,
   harkitsemaan lentokentällä hyväksyttyjen palveluntarjoajien vähimmäislukumäärän (nykyisin kaksi) uudelleenarvioimista ja tarvittaessa lisäämistä erityisesti suurilla lentokentillä sekä harkitsemaan kolmansina osapuolina toimivien huolitsijoiden lukumäärää koskevien keinotekoisten rajoitusten poistamista;
   ottamaan jäsenvaltioiden tasolla käyttöön lupamenettelyn, jolla taataan palveluntuottajalle asetettujen laatua ja kestävyyttä koskevien vähimmäisvaatimusten pakollisuus ja työlainsäädännön ja työehtosopimusten noudattaminen; korostaa, että toimilupien myöntämistä voitaisiin ohjata vastavuoroisen tunnustamisen periaatteella,
   varmistamaan, että palveluntuottajat takaavat työntekijöidensä asianmukaisen koulutuksen ja sosiaalisen suojelun,
   varmistamaan turvallisuuden asianmukainen taso kaikille käyttäjille, matkustajille ja rahdille;

41.   huomauttaa, että lentokentät eivät ota aina huomioon niitä käyttävien lentoyhtiöiden mielipidettä rajoitettujen maahuolintapalvelujen toimittajien valinnassa, ja muistuttaa, että on ollut tapauksia, joissa rajoitettujen maahuolintapalvelujen tuottaja on valittu lentokentän käyttäjien komitean lähes yksimielisestä vastustuksesta huolimatta;

42.   painottaa tarvetta lisätä avoimuutta ja laatia tiukempia käyttäjälähtöisiä säännöksiä rajoitettujen maahuolintapalvelujen toimittajan valitsemisessa; korostaa erityisesti, että lentokentän käyttäjien komiteoiden osalta olisi harkittava mahdollisia uusia sääntöjä, joihin kuuluisi esimerkiksi velvollisuus perustella lentokentän tekemät komitean mielipiteestä eroavat päätökset; toteaa, että päätöksenteko voitaisiin myös siirtää tällaisessa tapauksessa lentokentän hallinnosta riippumattomalle viranomaiselle; ehdottaa lopuksi, että komissio harkitsee direktiivin 96/67/EY tarkistamista koskevissa tulevissa ehdotuksissa, olisiko lentokentällä maahuolintapalveluja kolmansille jo tarjoavilta lentoyhtiöiltä evättävä äänioikeus uusia palveluntuottajia valittaessa;

43.   toteaa, että direktiivin 96/67/EY hyväksymisen jälkeen kilpailu on selvästi voimistunut ja maahuolintapalvelujen hinnat ovat laskeneet melkein kaikissa EU:n "vanhoissa" jäsenvaltioissa;

44.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 272, 25.10.1996, s. 36.
(2) EYVL L 14, 22.1.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 793/2004 (EUVL L 138, 30.4.2004, s. 50).

Päivitetty viimeksi: 10. kesäkuuta 2008Oikeudellinen huomautus