Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/2676(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B6-0524/2007

Keskustelut :

PV 13/12/2007 - 3

Äänestykset :

PV 13/12/2007 - 6.7

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0621

Hyväksytyt tekstit
DOC 54k
Torstai 13. joulukuuta 2007 - Strasbourg Lopullinen painos
Jalkaväkimiinojen kieltämistä koskevan Ottawan yleissopimuksen kymmenes vuosipäivä
P6_TA(2007)0621B6-0518, 0520, 0521, 0522, 0523 ja 0524/2007

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. joulukuuta 2007 jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtämisen kieltämisestä ja niiden hävittämisestä vuonna 1997 tehdyn Ottawan sopimuksen 10. vuosipäivästä

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa maamiinoista ja etenkin 7. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman maailmasta ilman miinoja(1) ,

–   ottaa huomioon jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtämisen kieltämisestä ja niiden hävittämisestä vuonna 1997 tehdyn Ottawan sopimuksen,

–   ottaa huomioon joulukuussa 2004 hyväksytyn Nairobin toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon Jordaniassa marraskuussa 2007 pidetyn Ottawan sopimuksen sopimusvaltioiden kahdeksannen kokouksen, vuonna 2008 pidettävän sopimusvaltioiden yhdeksännen kokouksen ja vuonna 2009 pidettävän ensimmäisen tarkistuskonferenssin,

–   ottaa huomioon maamiinojen kieltämiseen tähtäävän kansainvälisen kampanjan, joka on käynnissä yli 70 maassa eri puolilla maailmaa,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1724/2001(2) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1725/2001(3) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että marraskuussa 2007 Ottawan sopimuksen jäseninä oli 156 sopimusvaltiota,

B.   ottaa huomioon, että lukuisat kansalliset parlamentit ja Euroopan parlamentti ovat tehneet aloitteita, joilla edistetään maamiinojen valvontaa ja kieltämistä koskevien toimien kehittämistä edelleen,

C.   ottaa huomioon, että vain harvat maat valmistavat enää jalkaväkimiinoja ja että niiden kauppa on käytännössä pysähtynyt; toteaa lisäksi, että Ottawan sopimuksen sopimusvaltiot ovat vuoden 1999 jälkeen tuhonneet noin 41,8 miljoonaa jalkaväkimiinaa,

D.   ottaa huomioon, että vuosina 1999–2004 raivattiin neljä miljoonaa jalkaväkimiinaa ja miljoona ajoneuvomiinaa ja että maamiinoista puhdistettiin yli 2 000 neliökilometrin suuruinen (Luxemburgin kokoinen) alue,

E.   ottaa huomioon, että miinojen ja räjähtämättömien räjähteiden pilaaman alueen kooksi koko maailmassa arvioidaan kuitenkin yli 200 000 neliökilometriä (mikä vastaa Senegalin aluetta),

F.   toteaa tämän merkitsevän sitä, että miinoista ja räjähtämättömistä räjähteistä kärsii yhä yli 90 maata,

G.   ottaa huomioon, että ilmoitettu uhrien määrä on pudonnut 11 700:sta (vuonna 2002) 5 751:een (vuonna 2006),

H.   ottaa huomioon, että silti tilastojen ulkopuolelle jääviä maamiinojen ja räjähtämättömien räjähteiden uhreja on vuosittain edelleen arviolta 15 000–20 000,

I.   ottaa huomioon, että ensimmäistä kertaa miinoja tuhotaan ja raivataan enemmän kuin niitä asetetaan,

J.   ottaa huomioon, että hallitukset käyttävät maamiinoja koko ajan vähemmän ja että ainoastaan Myanmar/Burma ja Venäjä jatkavat uusien miinojen asettamista, ja ottaa huomioon, että aseistetut ei-valtiolliset toimijat ovat vähentäneet jalkaväkimiinojen ja kotitekoisten räjähteiden käyttöä, vaikka tällaiset toimijat vielä käyttävätkin niitä ainakin kahdeksassa valtiossa,

K.   ottaa huomioon, että 35 aseistautunutta ei-valtiollista toimijaa sitoutui joulukuussa 2007 jalkaväkimiinojen täydelliseen kieltoon Geneva Call -järjestön sitoumuksella, joka koskee jalkaväkimiinojen täydellistä kieltämistä sekä yhteistyötä miinoihin liittyvissä toimissa,

L.   ottaa huomioon, että arvioiden mukaan 78 maalla on edelleen noin 250 miljoonaa jalkaväkimiinaa varastossa ja että 13 Ottawan sopimukseen kuulumatonta valtiota tuottaa edelleen jalkaväkimiinoja tai pitää kiinni oikeudestaan valmistaa niitä,

M.   katsoo, että jalkaväkimiinojen varastot on tuhottava mahdollisimman nopeasti ja viimeistään Ottawan sopimuksen mukaisen neljän vuoden aikarajan päättyessä,

N.   ottaa huomioon, että yhdeksän Ottawan sopimuksen sopimusvaltion on vielä tuhottava varastonsa neljän vuoden kuluessa sopimukseen liittymisestä,

O.   ottaa huomioon, että Ottawan sopimukseen osallistuville valtioille on annettava lisätukea, jolla kannustetaan mahdollisimman monia sopimusvaltioita täyttämään velvollisuutensa raivata kaikki miinat 10 vuoden kuluessa sopimukseen liittymisestä,

P.   ottaa huomioon, että 1990-luvun alun jälkeen kansainvälinen yhteisö on osoittanut miinoja koskeviin ohjelmiin (miinanraivaus ja uhrien auttaminen) yli 3,4 miljardia dollaria ja että Euroopan unioni on käyttänyt niihin lähes 335 miljoonaa euroa,

Q.   ottaa huomioon, että siitä huolimatta tällaisten ohjelmien määrärahat koko maailmassa putosivat 250 miljoonaan euroon vuonna 2005 ja prosessi on aivan liian hidas, vaikka summa nousikin 316 miljoonaan euroon vuonna 2006,

R.   toteaa Euroopan unionin sitoutuneen pitkän aikavälin johtajuuteen ja rahoitukseen miinoja koskevissa toimissa, jotta sopimus saataisiin koskemaan koko maailmaa ja jotta se voitaisiin panna täytäntöön kaikkialla,

S.   ottaa huomioon, että komissio osoitti vuonna 2007 yhteensä 33 miljoonaa euroa miinoja koskeviin toimiin kymmenessä maassa (Valko-Venäjä, Bosnia ja Hertsegovina, Kambodža, Kypros, Etiopia, Guinea-Bissau, Jordania, Libanon, Senegal ja Sudan),

T.   ottaa huomioon, että vuosia 2005–2007 koskevassa strategia-asiakirjassa korostetaan hyötyjä, joita saadaan erillisestä jalkaväkimiinoja koskevasta budjettikohdasta, ja että sen avulla voidaan kehittää valmiuksia vastata yllättäviin ja odottamattomiin tarpeisiin sekä vahvistaa ja parantaa humanitaaristen ja sosioekonomisten kehitysohjelmien mukaisesti toteutettujen miinoja koskevien toimenpiteiden tehokkuutta niissä tapauksissa, joissa maakohtaisilla strategia-asiakirjoilla, kansallisella maaohjelmalla tai vastaavilla välineillä ei voida laillisesti tukea jalkaväkimiinoihin liittyviä toimia, tai tapauksissa, jotka ovat poliittisesti arkaluontoisia tai merkityksellisiä EY:lle, ja lisäksi tukea kansalaisjärjestöjä,

U.   ottaa huomioon, että jalkaväkimiinoja koskeva komission budjettikohta kumottiin kuitenkin vakauttamisvälineellä vuoden 2006 lopussa ja että EU:n miinoja koskeva toimintastrategia ja ohjelma päättyvät vuonna 2007 ja ne korvataan lähes täysin EU:n lähetystöjen laatimilla ohjelmilla, jotka perustuvat komission laatimiin suuntaviivoihin, ja sisällyttämällä miinoja koskeva toiminta maa- ja aluekohtaisiin strategia-asiakirjoihin; ottaa lisäksi huomioon, että miinoista kärsivien EY:n kumppaneiden tehtävänä on päättää, miten tärkeänä miinoja koskevaa toimintaa pidetään niiden tukitoimien priorisointia koskevissa luetteloissa, jotka sisältyvät komissiolle esitettäviin taloudellista tukea koskeviin pyyntöihin,

V.  V ottaa huomioon, että vaikka komissio ilmoittaakin olevansa vakaasti sitoutunut tukemaan Ottawan sopimusta, huolta voidaan ilmaista ja sitä onkin ilmaistu EY:n miinoja koskevan toiminnan tulevan rahoituksen tasosta,

W.   katsoo, että uhreille annettavaa apua ja Ottawan sopimuksen 6 artiklan mukaista miinojen uhrien yhteiskunnallista ja taloudellista osallisuutta on parannettava; ottaa huomioon, että maailmassa on arviolta 450 000–500 000 henkilöä, jotka ovat selvinneet hengissä miinojen aiheuttamista onnettomuuksista, ja että maamiinojen tai räjähtämättömien räjähteiden aiheuttamista onnettomuuksista selvinneiden sekä hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevien ihmisten määrä on kasvussa; ottaa huomioon, että kolme neljännestä ilmoitetuista uhreista on siviilejä ja 34 prosenttia siviiliuhreista on lapsia,

X.   katsoo, että on tarpeen vahvistaa muihin miinoihin kuin jalkaväkimiinoihin sovellettavaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta tiettyjä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen avulla, ottaen huomioon, että Ottawan sopimus kieltää jo nyt ajoneuvomiinat, jotka on varustettu herkillä sytyttimillä tai käsittelynestomekanismeilla, jotka ihminen voi laukaista vahingossa, sillä tällaiset miinat muodostavat kuolettavan uhan haavoittuville yhteisöille ja humanitaarista apua antaville työntekijöille sekä miinanraivaajille,

Y.   katsoo, että aika on käymässä vähiin niissä 29 maassa, joiden sopimuksen mukaiset raivausta koskevat määräajat kuluvat umpeen vuonna 2009 tai 2010, ja että yksi EU:n jäsenvaltio ei ole edes aloittanut raivausoperaatioita huolimatta sopimusvelvoitteista, joiden mukaan kaikki raivaustoimet on saatava päätökseen vuoteen 2009 mennessä, ja eräs toinen jäsenvaltio aloitti toimet vasta lokakuussa 2007,

Z.   panee merkille, että onnettomuuksista hengissä selvinneiden tuen rahoitus käsittää vain prosentin kaikesta miinoja koskevasta rahoituksesta ja että henkiin jääneiden tarpeiden täyttämistä ja oikeuksien huomioon ottamista on pidettävä riittämättöminä; ottaa huomioon, että vähintään 13 maata tarvitsee kiireellisesti lisää tai uusia miinojen vaaroista valistavia ohjelmia,

1.   kehottaa kaikkia valtioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan Ottawan sopimuksen, jotta kaikki maat liittyisivät siihen ja jotta saavutettaisiin miinoista vapaata maailmaa koskeva yhteinen tavoite;

2.   pitää erityisen tärkeänä, että USA, Venäjä, Kiina, Pakistan ja Intia liittyvät Ottawan sopimukseen;

3.   kehottaa kahta EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole liittyneet Ottawan sopimukseen tai saaneet päätökseen sen ratifiointiprosessia, tekemään niin ennen kuin sopimuksen seuraava tarkistuskonferenssi järjestetään vuonna 2009;

4.   kehottaa kaikkia aseistettuja ei-valtiollisia toimijoita osoittamaan noudattavansa Ottawan sopimuksessa vahvistettua humanitaarista säännöstöä lopettamalla jalkaväkimiinojen tuotannon ja käytön sekä allekirjoittamalla Geneva Call -järjestön laatiman sitoumuksen;

5.   kehottaa neuvostoa, jäsenvaltioita sekä ehdokasvaltioita aloittamaan välittömästi vuoden 2009 Ottawan sopimuksen tarkistuskonferenssin valmistelut ja tekemään ehdotuksia tähän liittyvästä suunnitellusta yhteisestä toiminnasta;

6.   kehottaa kaikkia sopimusvaltioita panemaan täysimääräisesti ja nopeasti täytäntöön kaikki Ottawan sopimuksen mukaiset velvoitteensa;

7.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, ehdokasvaltioita sekä Ottawan sopimuksen sopimusvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota siihen, mitä mahdollisia vaikutuksia on Punaisen Ristin kansainvälisen komitean laajalti tunnustetulla kannalla, että sopimuksessa kielletyiksi jalkaväkimiinoiksi katsotaan kaikki miinat, jotka henkilön läsnäolo, läheisyys tai kontakti voi räjäyttää; toteaa tämän merkitsevän nimenomaisesti sitä, että sopimus kieltäisi sopimusvaltioilta laukaisulangat, katketessaan sytytyksen aiheuttavat langat, irtivedettäviin sauvoihin perustuvat sytyttimet, vähäisestä paineesta laukeavat sytyttimet, käsittelynestolaitteet ja muut vastaavat sytyttimet;

8.   pyytää jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita ryhtymään välittömästi toimiin sen varmistamiseksi, että ajoneuvomiinat, jotka henkilön läsnäolo, läheisyys tai kontakti voi räjäyttää, on tuhottava Ottawan sopimuksen määräysten mukaisesti;

9.   kehottaa komissiota jatkamaan päättäväisesti toimia, joilla tuetaan taloudellisesti maamiinoista kärsiviä yhteisöjä ja yksilöitä, aseistettujen ei-valtiollisten toimijoiden valvonnassa tai vaikutuksen alaisina olevat alueet mukaan lukien, kaikilla käytettävissä olevilla välineillä; pyytää komissiota selvittämään vuoden 2008 alussa Euroopan parlamentille tähän liittyviä toimiaan;

10.   kehottaa komissiota palauttamaan jalkaväkimiinoja koskevan erityisen budjettikohdan, josta rahoitetaan sopimusvaltioilta vaadittavia toimia, jotka liittyvät miinoihin, uhreille annettavaan apuun ja varastojen tuhoamiseen ja joita ei voida rahoittaa uusilla rahoitusvälineillä; kehottaa komissiota varmistamaan, että määrärahoja osoitetaan riittävästi vuoden 2007 jälkeen;

11.   kehottaa komissiota säilyttämään henkilöstön riittävän määrän, jotta voidaan taata jalkaväkimiinojen kieltämiseen liittyvän politiikan tehokas toteutus ja jotta voidaan varmistaa, että miinoja koskevat toimet sisällytetään nimenomaisesti miinoista kärsivien sopimuspuolten strategisiin maa-asiakirjoihin ja kansallisiin maaohjelmiin ja että voidaan seurata miinoja koskevien toimien kokonaisrahoitusta eri rahoitusvälineillä;

12.   kehottaa sopimusvaltioita ja erityisesti EU:n jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita varmistamaan, että niiden miinanraivaukseen myöntämät varat auttavat kehittämään kansallista miinanraivauskapasiteettia ja että miinanraivaustoimet jatkuvat, kunnes kaikki tiedossa olevat tai epäillyt miinakentät on raivattu;

13.   kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan tukeaan toimille aseistettujen ei-valtiollisten toimijoiden saamiseksi mukaan maamiinakieltoon, mikä ei merkitse tuen antamista aseellisille ei-valtiollisille toimijoille tai niiden toiminnalle tai niiden legitimiteetin tunnustamista;

14.   kehottaa miinoista kärsiviä maita ja kansainvälisiä tukijoita asettamaan entistä tärkeämmälle sijalle miinoista hengissä selvinneiden fyysisen kuntoutuksen ja taloudellisen tuen, sillä heidän tarpeitaan ei ole otettu riittävästi huomioon;

15.   kehottaa toimivaltaisia valiokuntia seuraamaan tarkoin tiettyjä tavanomaisia aseita koskevaan yleissopimukseen liittyviä kokouksia ja osallistumaan niihin, raportoimaan jäsenvaltioiden maamiinoja koskevista aloitteista sekä raportoimaan muista tällaisia aseita koskevista kansainvälisistä toimista;

16.   muistuttaa, että jokainen Ottawan sopimuksen sopimusvaltio on sitoutunut siihen, ettei se missään olosuhteissa avusta, kannusta tai taivuttele millään tavalla ketään ryhtymään sellaiseen toimintaan, joka on kiellettyä kyseisen sopimuksen sopimusvaltioille;

17.   kehottaa sopimusvaltioita varmistamaan, että ne eivät salli niiden alueella toimivien ja/tai niiden lainsäädännön alaisten rahoituslaitosten investoivan yrityksiin, jotka ovat osallisina jalkaväkimiinojen tuotannossa, varastoinnissa tai siirtämisessä;

18.   kehottaa Euroopan unionia, jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita kieltämään niiden alueella toimivien ja/tai niiden lainsäädännön alaisten yksityisten ja julkisten rahoituslaitosten kaikenlaisen suoran tai välillisen rahallisen tuen yrityksille, jotka osallistuvat jalkaväkimiinojen tuotantoon, varastointiin tai siirtoihin; katsoo, että tämä kielto tulisi sisällyttää unionin lainsäädäntöön sekä kansalliseen lainsäädäntöön;

19.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön pääsihteerille, Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle, International Campaign to Ban Landmines -järjestölle, Geneva Call -järjestölle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, Amerikan yhdysvaltojen, Venäjän federaation ja Kiinan kansantasavallan, Pakistanin ja Intian hallituksille sekä Ottawan sopimuksen sopimusvaltioiden yhdeksännen kokouksen ja toisen tarkistuskonferenssin puheenjohtajaehdokkaalle.

(1) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 473.
(2) EYVL L 234, 1.9.2001, s. 1.
(3) EYVL L 234, 1.9.2001, s. 6.

Päivitetty viimeksi: 12. syyskuuta 2008Oikeudellinen huomautus