Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/2112(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0495/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0495/2007

Keskustelut :

PV 30/01/2008 - 23
CRE 30/01/2008 - 23

Äänestykset :

PV 31/01/2008 - 8.11
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0034

Hyväksytyt tekstit
DOC 70k
Torstai 31. tammikuuta 2008 - Bryssel Lopullinen painos
Ei-toivottujen sivusaaliiden vähentäminen ja poisheittämisen lopettaminen Euroopan kalastuksessa
P6_TA(2008)0034A6-0495/2007

Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. tammikuuta 2008 ei-toivottujen sivusaaliiden vähentämistä ja poisheittämisen lopettamista Euroopan kalastuksessa koskevasta politiikasta (2007/2112(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille: "Ei-toivottujen sivusaaliiden vähentämistä ja poisheittämisen lopettamista Euroopan kalastuksessa koskeva politiikka" (KOM(2007)0136),

–   ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002(1) ja erityisesti sen 2 artiklan,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön toimintasuunnitelmasta poisheitettyjen kalojen vähentämiseksi (KOM(2002)0656) ja Euroopan parlamentin asiasta 19. kesäkuuta 2003 antaman päätöslauselman(2) ,

–   ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman ympäristöystävällisemmistä kalastusmenetelmistä(3) ,

–   ottaa huomioon hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta vuonna 1995 tehdyn sopimuksen,

–   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (KOM(2005)0505) ja Euroopan parlamentin siitä 14. marraskuuta 2006 esittämän kannan(4) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0495/2007),

A.   ottaa huomioon, että poisheittäminen on yleismaailmallinen ongelma, jonka määrän arvioidaan olevan 7–27 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä vastaa neljännestä kaikista pyydetyistä kaloista ja muista eläinlajeista, ja että Euroopan unionin kokonaisosuudesta ei ole olemassa mitään arviota, mutta FAO:n arvioiden mukaan Pohjanmerellä poisheitetyn saaliin määrä on 500 000–880 000 tonnia,

B.   ottaa huomioon, että mainitun laajuinen poisheittäminen vahingoittaa ympäristöä, estää uhanalaisten kantojen elpymisen ja aiheuttaa kalastusalalle sekä ajanhukkaa että ylimääräisiä energiakustannuksia,

C.   ottaa huomioon, että komission jäsen Borg on kuvannut poisheitetyn saaliin määrää epäeettiseksi,

D.   katsoo, että kaikkien asianomaisten ja erityisesti kalastusalan osallistuminen kalastuspolitiikkaan on olennainen ehto sille, että määritellään toimenpiteet, joilla voidaan edistää meriluonnonvarojen kestävää hoitoa,

E.   ottaa huomioon, että poisheittäminen on ilmiö, joka ei liity vain tietyn pyydystyypin käyttöön vaan jota tapahtuu useimpien pyydysten kanssa – vaikka joillakin pyydystyypeillä, kuten trooleilla, on taipumus tuottaa enemmän poisheitettävää kuin toisilla – ja johon vaikuttaa myös kyseessä olevan kalastuksen luonne, kuten yhteisön tapauksessa, jossa lähes kaikki kalastus on luonteeltaan moniin lajeihin kohdistuvaa kalastusta, jossa poisheittämisen riski on muita suurempi; ottaa huomioon, että jossakin pienimuotoisessa kalastuksessa saattaa olla alhaisempi poisheittoriski, koska saatu kala käytetään siinä paremmin ja koska kalastusaluetta koskevaa tietämystä hyödynnetään ei-toivotun saaliin välttämiseksi,

F.   ottaa huomioon, että kalastus, jossa poisheitetyn saaliin määrät ovat suuria, saattaa johtaa yleiseen huolestuneisuuteen kalastuksen ympäristövaikutuksista ja heikentää yleisön luottamusta markkinoilla myytäviin kaloihin ja viime kädessä vaikuttaa kalojen menekkiin,

G.   ottaa huomioon, että poisheittämistä aiheuttavat useat erilaiset tekijät, kuten esimerkiksi liikakalastus, tämänhetkinen suhtautuminen suurimpiin sallittuihin saaliisiin (Total Allowable Catches, TAC) ja kiintiöihin, joka johtaa siihen, että ilman kiintiötä oleva kalasaalis heitetään pois, monen kalastuksen muodon piirissä vallitseva pyyntivälinemäärittelyjen ja aluksesta purettavien kalojen alimman mitan välinen ristiriita, kiintiön taloudellisen tuloksen keinotekoinen maksimointi ja muut kaupalliset menettelyt; katsoo, että useimpien kalastuslaitteita ja -menetelmiä koskevien uudistusten avulla on perinteisesti pyritty pikemminkin kasvattamaan kalastussaaliita kuin kalastamaan valikoidummin ja ympäristöä säästäen,

H.   ottaa huomioon, että niiden kansainvälisellä tasolla allekirjoittamiensa asiakirjojen ohella, joihin sisältyy erityisiä julkilausumia tarpeesta vähentää poisheittämistä ja sivusaaliita, Euroopan unioni on hyväksynyt FAO:n vastuullisen kalastuksen toimintasäännöt, FAO:n kansainvälisen toimintaohjelman pitkäsiimakalastuksen merilintusivusaaliiden vähentämiseksi, FAO:n kansainvälisen toimintaohjelman haikantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi, Yhdistyneiden Kansakuntien Agenda 21-ohjelman 17 luvun, maailmanlaajuista kalastusta koskevan Rooman konsensuksen, Kioton julkilausuman kalastuksen vaikutuksesta elintarviketurvaan, New Yorkin sopimuksen Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen säännösten soveltamisesta ja Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmat 49/118 vuonna 1994 ja 50/25 vuonna 1995 sekä Istanbulissa Turkissa 15.–20. huhtikuuta 1996 pidetyn 95. parlamenttienvälisen kokouksen päätöslauselman, uhanalaisten villieläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) ja biodiversiteettisopimuksen (CBD),

I.   ottaa huomioon eri sitoumukset, joita Euroopan unioni on tehnyt alueellisissa kalastusjärjestöissä ja lukuisissa kahden- ja monenvälisissä sopimuksissa, joiden sopimuspuoli se on,

1.   pitää myönteisenä komission uutta pyrkimystä lisätä keskustelua tästä tärkeästä aiheesta tarkoituksena siirtää yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) painopistettä lopultakin siten, että poisheittäminen lopetetaan lopulta kokonaan;

2.   pitää myönteisenä komission esitystä ensimmäisenä yrityksenä päästä sivusaalisongelman ytimeen, mutta korostaa sääntöjen kehittämisen kiireellisyyttä, jotta poistettaisiin tämä ympäristön kannalta ei-kestävä ja epämoraalinen käytäntö, joka äärimmäisissä tapauksissa voi koskea jopa 90:tä prosenttia kaikesta pyydetystä kalasta;

3.   palauttaa mieliin, että pienimuotoisen kalastuksen vaikutus poisheittämiseen on vähäinen, ja pyytää siksi yhteisöä tukemaan entistä enemmän pienimuotoista kalastusta ja rannikkokalastusta;

4.   pitää myönteisenä myös poisheitetyn saaliin uutta määrittelyä, joka sisältää myös muiden kuin kaupallisten ja muiden lajien poisheittämisen, minkä ansiosta myös viimeksi mainittujen poisheittämistä on vähennettävä;

5.   korostaa, että Euroopan unionin politiikassa täytyisi ryhtyä tehokkaasti toimiin kaikkien erityyppisten sivusaaliiden osalta (mukaan lukien, mutta ei ainoastaan selkärangattomat, korallit, merinisäkkäät, linnut ja merikilpikonnat), ja sillä pitäisi edistää ympäristöystävällisiä pyyntimenetelmiä, jotka eivät tee myönnytyksiä merien biodiversiteetin suhteen eivätkä aiheuta tarpeetonta vahinkoa muille eliöille;

6.   panee kuitenkin huolestuneena merkille, että haiden ja merilintujen säilyttämistä koskevien yhteisön toimintasuunnitelmien osalta on saavutettu vain vähäistä edistymistä huolimatta siitä, että komissio antoi niitä koskevan sitoumuksen jo vuonna 1999, ja kehottaa komissiota saattamaan kummatkin suunnitelmat valmiiksi mahdollisimman nopeasti;

7.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon saatavana olevan tieteellisen lausunnon albatrosseista, joita kuolee nykyisen pitkäsiimakalastuksen yhteydessä vauhdilla, joka uhkaa johtaa niiden sukupuuttoon;

8.   katsoo, että kokonaispyynnin vähentäminen – koska uhanalaiset kalakannat koostuvat pääasiassa vähimmäiskoon alittavista kaloista – yhdessä parannettujen valintatoimenpiteiden kanssa vähentää tehokkaasti myös ei-toivottuja sivusaaliita ja poisheittämistä; myöntää, että kalastuspaineen vähentämisestä olisi merkittävää etua kalastusalalle, koska siten vähentyneille kannoille annettaisiin mahdollisuus elpymiseen ja koska sen myötä kalastusala voisi parantaa tehokkuuttaan, säästää aikaa ja vähentää saaliin lajittelun työmäärää;

9.   katsoo, että sivusaaliit ja poisheittäminen muodostavat vakavan ekologisen ja taloudellisen ongelman, koska ne toisaalta ovat vastuussa joissakin ekosysteemeissä havaitusta epätasapainosta ja toisaalta niitä pidetään pääasiallisena syynä kalakantojen – joista jotkut, kuten turskakannat, ovat kaupallisesti hyvin arvokkaita – köyhtymiselle;

10.   katsoo, että poisheittämisen vähentäminen parantaa mahdollisuuksia saavuttaa meriympäristön hyvää tilaa koskeva tavoite meristrategiadirektiivin vaatimusten mukaisesti;

11.   katsoo, että ohjelmat, joilla vähennetään poisheittämistä, on täysimääräisesti integroitava kestävää kalastusta koskevaan yhteisön yleiseen politiikkaan;

12.   ottaa huomioon, että poisheittämisen syyt riippuvat sekä kalastustekniikoista että kyseessä olevasta kalastustavasta ja että ne vaihtelevat kalastusaloittain, ja katsoo näin ollen, että myös ratkaisujen on oltava kalastusalakohtaisia kussakin tapauksessa;

13.   myöntää, että vaikka poisheittäminen on yleisenä käytäntönä tuomittava, joillakin lajeilla tiedetään olevan korkea eloonjäämisaste, kun ne lasketaan takaisin mereen, ja että kyseisiä lajeja sekä uhanalaisia ja suojeltuja lajeja koskevat kalastuskiellosta tehtävät poikkeukset pitäisi vahvistaa, mikäli näiden lajien eloonjäämismahdollisuuksista annetaan riittävät tieteelliset perustelut;

14.   painottaa, että annettujen määräysten tehokkuuden varmistamiseksi Euroopan unionin kalastusalueilla on tehtävä asianmukaisia tieteellisiä tutkimuksia ja otettava huomioon yksittäisten kalastusalueiden erityispiirteet, jotka liittyvät sijaintiin, meriorganismien moninaisuuteen ja pitkään käytössä olleisiin kalastusmenetelmiin;

15.   onnittelee niitä kalastusalan toimijoita, jotka ovat viime aikoina käynnistäneet entistä valikoivampien ja poisheittämistä vähentävien pyyntivälineiden ja pyyntikäytäntöjen kehittämisohjelmat, jotka kannustavat muita toimijoita osallistumaan mainittuun prosessiin siten, että ne käyttävät hyväkseen tätä tunnustettua asiantuntemusta pyyntivälineiden kehittämisessä vieläkin innovatiivisempien tekniikoiden kehittämiseksi; pitää valitettavana joidenkin komissiolle esitettyjen kantojen asennetta, jonka mukaan poisheittämisen vähentäminen "on hankalaa";

16.   korostaa, että on tärkeätä vähentää vapaaehtoisesti tiettyjen kalastusmuotojen pyyntiponnistusta, ja pyytää perustamaan mekanismeja, joilla tämä voidaan korvata taloudellisesti kalastajille;

17.   suhtautuu myönteisesti siihen, että Skotlannin hallitus on yhteistyössä Skotlannin kalastusalan kanssa ottanut äskettäin käyttöön reaaliajassa toimivan vapaaehtoisen sulkujärjestelmän, jonka perusteella kalastusalueet suljetaan kolmen viikon ajaksi siinä tapauksessa, että alusten päälliköt havaitsevat, että alamittaista turskaa on huomattavassa määrin; katsoo, että tämänkaltaisilla järjestelmillä, jotka ovat lajissaan ensimmäisiä Euroopassa, on mahdollisuus edistää poisheittämisen vähentämistä ja samalla tehdä täysimääräisesti yhteistyötä kalateollisuuden kanssa;

18.   yhtyy komission kantaan, jonka mukaan ei-toivottuja sivusaaliita koskevalla YKP:n perinteisellä lähestymistavalla, jonka mukaisesti neuvostossa sovitaan yhä yksityiskohtaisemmista teknisistä toimista nuorten kalojen poisheittämisen ehkäisemiksi ja johon kalastajat osallistuvat vain rajoitetusti, on rajoituksensa, minkä vuoksi sitä on täydennettävä ohjelmilla, joilla kalastajia kannustetaan vähentämään ei-toivottuja sivusaaliita ja poisheittämistä ja joissa otetaan samalla huomioon kunkin kalastusalan erityispiirteet, minkä avulla toimenpiteet hyväksyttäisiin entistä paremmin kalastajien keskuudessa; katsoo kuitenkin, että vain pyydyksiä ja käytäntöjä koskevilla teknisillä muutoksilla saadaan aikaan vähennyksiä ei-toivotuissa sivusaaliissa;

19.   panee merkille, että vaihtoehto, jota komissio pitää tehokkaimpana, on poisheittämisen kieltäminen, vaikka tällainen kielto voi olla täytäntöönpanon osalta ongelmallinen ja saattaa edellyttää, että taloudellisia ja logistisia resursseja sekä henkilöstöresursseja lisätään;

20.   katsoo, että saaliin kiintiön taloudellisen tuloksen keinotekoinen maksimointi, eli hyvien, laillisten kalojen poisheittäminen, jotta tilalle voitaisiin ottaa toisia kaloja, joilla voisi olla korkeampi hinta markkinoilla, olisi kiellettävä, vaikka kiellon noudattamista olisi vaikea valvoa; katsoo, että videokameroiden asentamista joihinkin aluksiin olisi kokeiltava valvonnan helpottamiseksi;

21.   huomauttaa, että jotta kalastajat ja muut sidosryhmät ottaisivat vastuuta ja katsoisivat omakseen poisheittämisen vähentämistä koskevan politiikan, heillä on oltava entistä merkittävämpi tarkastusta ja valvontaa koskeva rooli, koska heidän yhteistyönsä ja mukana olonsa on avaintekijä valvontatoimenpiteiden onnistuneen täytäntöönpanon kannalta; huomauttaa, että esimerkkejä on olemassa muista lainkäyttöjärjestelmistä ja niitä olisi tutkittava: esimerkiksi Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa on kokeiltu kalastajien suostumuksella videokameroiden käyttöä kalastusaluksilla, ja kyseinen videovalvontajärjestelmä on todettu erittäin menestyksekkääksi vähennettäessä poisheittämistä;

22.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja muita toimijoita harkitsemaan sitä, että kalastusalalle tarjotaan kannustimia kalastuskäytäntöjen parantamiseen; katsoo, että tällaisia kannustimia voisivat olla kannustimet, joilla sallitaan

   useampia päiviä merellä tai lisätään sallittua kalastusaikaa valikoivampia pyyntivälineitä käyttäville aluksille,
   valikoivia pyydyksiä käyttäville aluksille etuoikeutettu pääsy alueille, jotka ovat suljettuja valikoivia pyyntivälineitä vailla oleville aluksille,
   valikoivammilla pyyntivälineillä varustettujen alusten toiminta aikoina, joina se on muilta kielletty;

23.   toteaa, että yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2007 21 päivänä joulukuuta 2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 41/2007(5) sisältää jo yhden esimerkin etuuskohteluun oikeutetun pyynnin suosimisesta siten, että lajitteluristikkoa käyttäville keisarihummerin pyyntialuksille myönnetään ylimääräisiä kalastuspäiviä, ja on samaa mieltä siitä, että tällaisia lisäkannustimia olisi harkittava;

24.   on vakuuttunut siitä, että kalastusala reagoisi myönteisemmin ja tehokkaammin myönteisten kannustimien ja seuraamusten yhdistelmään, jolle olisi annettava mahdollisuus tuottaa tuloksia; katsoo lisäksi, että poisheittämiskielto olisi pantava täytäntöön vasta muun tyyppisten seuraamusten kokeilemisen jälkeen, mukaan luettuina vaiheittain toteutettu silmäkoon suurentaminen, suljetut alueet ja muut toimet;

25.   korostaa toimivan valvontajärjestelmän merkitystä poisheittoa koskevan kiellon käyttöönottamisen yhteydessä; katsoo, että tiedon puuttuminen poisheitetyn kalan määrästä heikentää kantojen kokoa ja kalojen kuolleisuutta koskevien arvioiden tarkkuutta sekä vaikeuttaa alamittaisten kalojen pyynnin estämiseksi toteutettavien toimenpiteiden arviointia; kehottaa komissiota jatkamaan uusien valvontatekniikoiden kehittämistä ja kiinnittää tässä yhteydessä huomiota elektronisten lokikirjojen ja videovalvonnan käytön tarjoamiin mahdollisuuksiin;

26.   väittää, että yksi pääsyy kalojen poisheittämiseen on kiintiön taloudellisen tuloksen keinotekoinen maksimointi, joka pitäisi tehdä laittomaksi ja sen mahdollistavat laitteet, kuten kannella olevat lajittelulaitteet valtamerikalastuksessa, pitäisi kieltää;

27.   myöntää, että järkevintä olisi valita useita koekalastuskohteita, jotka perustuisivat poisheitettyjen kalojen määrään tai asianomaisen lajin suojeluasemaan; korostaa, että on tärkeätä valita koehankkeet usealta alueelta, jotta yhteisön kalastusalan maantieteellinen moninaisuus tulee esiin; katsoo, että kuhunkin koehankkeeseen on lisäksi otettava mukaan riittävä määrä kalastusaluksia, jotka kattavat moninaisen kalastusalan kokonaan, ja varmistettava asianmukainen tietojen vaihto muiden kanssa; ehdottaa, että kahdeksi mahdolliseksi koehankkeeksi voitaisiin valita erityyppiset puomitroolauksen pyyntimuodot sekä pyyntimuodot, joissa kalastetaan ja heitetään pois turskaa; suosittaa, että mainittujen hankkeiden toteuttamisen aikana voitaisiin arvioida muiden kalastusmuotojen osalta poisheittämisen astetta;

28.   ehdottaa, että sellaiset kalojen poisheittämismenettelyt, jotka ovat seurausta aluksesta purettavien kalojen vähimmäiskokoa (minimum landing size, MLS) ja verkon silmäkokoa koskevien teknisten sääntöjen ristiriitaisuudesta, otettaisiin ensin käsittelyyn, koska ne ovat suhteellisen helppoja korjata;

29.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon saatavana olevan tieteellisen lausunnon Itämeren turskakannasta, jonka osalta valtava osuus saaliista on rekisteröity sivusaaliiksi;

30.   ehdottaa kunkin kalastuksen osalta seuraavaa toimenpidejärjestystä:

   i) on kehitettävä kunkin kalastusmuodon yhteydessä poisheitettyjen kalojen ja muiden lajien määrän ja lajikoostumuksen tarkka arviointimenettely; kalastajien, tutkijoiden ja muiden toimijoiden on hyväksyttävä mainittujen tietojen luotettavuus ja objektiivisuus;
   ii) on perustettava asianmukaiset puitteet, joiden avulla varmistetaan, että kaikkia osapuolia kuullaan, heidät otetaan mukaan toimintaan ja heidän kanssaan tehdään yhteistyötä, ennen kuin päätetään poisheitettyjen saaliiden vähentämisen määräaikaisista määrällisistä tavoitteista (esimerkiksi 50 prosentin vähennys kahden vuoden aikana); katsoo, että osallistujia olisivat muun muassa alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat, kalastajat, tutkijat, jäsenvaltioiden hallitukset, komissio ja ympäristöjärjestöt; katsoo, että näiden roolina olisi tutkia kaikkia poisheittämisen lopettamista koskevia aloitteita, kuten sivusaaliiden aluksesta purkamisia, teknisiä toimia, väliaikaisia sulkemisia, suljettuja alueita ja muita alueita, sekä ehdottaa eri tekniikoita kokeileville kalastajille suunnattuja myönteisiä kannustimia;
   iii) jokaisen suunnitellun täytäntöönpanokauden jälkeen on arvioitava tuloksia ja sitä, onko tavoitteet saavutettu, minkä lisäksi toimivat menetelmät olisi sisällytettävä YKP:n säännöksiin; siinä tapauksessa, että poisheittämisen vähentämistavoitteita ei saavuteta, sovelletaan asianmukaisia sanktioita muiden oikeasuhtaisten toimien ohella;
   iv) poisheitettyjen saaliiden määrällisiä tavoitteita on tarkistettava säännöllisesti, jotta poisheittäminen lopulta loppuisi kokonaan;
   v) ainoastaan tapauksissa, joissa mitkään edellä mainitut toimet eivät johda toivottuun tulokseen poisheittämisen vähentämisessä, poisheittäminen on kiellettävä viiden vuoden kuluessa kyseisten toimenpiteiden aloittamisesta;

31.   kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota siihen, miten toimenpiteitä voidaan muuntaa soveltumaan Euroopan unionin laivoihin, jotka kalastavat kolmansien maiden vesillä ja pyytää, että kaikkein valikoivimpien kalastusvälineiden käytöstä tehdään kalastuskumppanuussopimuksien mukaisen kalastuksen ennakkoehto;

32.   panee merkille monilajisen kalastuksen laajuuden ja merkityksen Euroopan unionissa ja toteaa, että poisheittämisen vähentämistavoitteiden on heijastettava tätä laajuutta siten, että kaikkia kalastusaloja ei vaadita saavuttamaan samoja poisheittämistä koskevia määrällisiä vähennyksiä samaan aikaan, koska niiden alkuperäiset poisheittämistä koskevat tasot voivat vaihdella;

33.   korostaa, että tapauksissa, joissa poisheittäminen kielletään tietyssä kalastuksessa, pienten kalojen markkinoiden luomisen tai kiintiöttömien kalojen pyynnin kaltaisten väärien kannustimien välttämiseksi tällaisia kalasaaliita ei saisi myydä suoraan missään olosuhteissa; katsoo, että kalastusaluksille voidaan korvata kulut, joita niille aiheutuu sellaisten saaliiden tuomisesta maihin, jotka ne muutoin olisivat heittäneet pois; katsoo, että kyseistä kalasaalista voitaisiin esimerkiksi käyttää kalajauhon ja kalaöljyn tuotantoon ja että kaikkien yritysten, jotka hyödyntävät tällaista mahdollisuutta, on tuettava alueellisesti organisoitua korvausrahastoa;

34.   huomauttaa, että Euroopan kalatalousrahastolla (EKTR) on määrärahoja, joilla voidaan tukea valikoivampien pyyntivälineiden kehittämistä ja testaamista sekä korvata kaksi pyyntivälineiden vaihtamiskertaa, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään niitä; kehottaa hallinnoimaan EKTR:n rahojen käyttöä joustavasti, jotta lupaavat koehankkeet voidaan panna nopeasti täytäntöön;

35.   korostaa, että suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) sääntelyjärjestelmä on yksi merkittävimmistä poisheittämisen aiheuttajista ja että on otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla estetään pakollinen poisheittäminen silloin, kun väistämättä saadaan saaliiksi laillisen kokoisia lajeja, joita varten ei ole kiintiöitä;

36.   suosittelee, että sivusaaliskiintiöt lasketaan kuuluviksi suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) määrään ja että kaikki aluksesta puretut sivusaaliit lasketaan kiintiökohdennusten mukaan; katsoo, että jos kalastuksessa ylitetään sivusaaliskiintiö, siihen saatetaan kohdistaa sulkutoimenpide, ja samoin ehdotetaan, että liiallinen määrä nuoria kaloja johtaisi reaaliaikaiseen sulkemiseen; tätä kiintiötä pitäisi sitten asteittain vähentää, jotta saataisiin lisää kannustimia parantaa pyydysten valikoivuutta;

37.   huomauttaa, että jäsenvaltioilla on nykyään oikeus kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla 30 päivänä maaliskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) 850/98(6) nojalla määrätä lippunsa alla purjehtivien alusten osalta ankarammista teknisistä toimenpiteistä, kun ne kalastavat Euroopan unionin aluevesillä; katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi voida joustavasti kokeilla uusia ratkaisuja, joiden tehokkuutta komissio arvioisi, ja että niiden pitäisi tietyissä tapauksissa voida määrätä entistä valikoivammista teknisistä toimenpiteistä kaikkien sellaisten alusten osalta, jotka kalastavat niiden 12 meripeninkulman rannikkoalueella;

38.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille, kalatalous- ja vesiviljelykomitealle sekä alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille, joiden jäsen Euroopan unioni on.

(1) EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.
(2) EUVL C 69E, 19.3.2004, s. 149.
(3) EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 319.
(4) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 86.
(5) EUVL L 15, 20.1.2007, s. 1.
(6) EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1.

Päivitetty viimeksi: 2. maaliskuuta 2009Oikeudellinen huomautus