Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon 7. joulukuuta 2005 annetun komission tiedonannon "Biomassaa koskeva toimintasuunnitelma" (KOM(2005)0628),

–   ottaa huomioon 10. tammikuuta 2007 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen" (KOM(2006)0848),

–   ottaa huomioon 26. marraskuuta 1997 annetun komission tiedonannon "Tulevaisuuden energia: uusiutuvat energialähteet – Yhteisön strategiaa ja toimintasuunnitelmaa koskeva valkoinen kirja" (KOM(1997)0599),

–   ottaa huomioon sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla 27. syyskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/77/EY(1) ,

–   ottaa huomioon 26. toukokuuta 2004 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Uusiutuvien energialähteiden osuus EU:ssa – Direktiivin 2001/77/EY 3 artiklan mukainen komission kertomus, arvio lainsäädännön ja muiden toimenpiteiden vaikutuksista uusiutuvien energialähteiden osuuteen EU:ssa sekä ehdotuksia konkreettisiksi toimiksi" (KOM(2004)0366),

–   ottaa huomioon energia-alan monivuotisesta ohjelmasta "Älykäs energiahuolto Euroopassa" (2003–2006) 26. kesäkuuta 2003 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1230/2003/EY (2) ja 8. helmikuuta 2006 annetun komission tiedonannon EU:n biopolttoainestrategiasta (KOM(2006)0034),

–   ottaa huomioon liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä 8. toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/30/EY(3) ,

–   ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29. syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003(4) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20. syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005(5) ,

–   ottaa huomioon järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi 11. helmikuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 280/2004/EY(6) ,

–   ottaa huomioon energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27. lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY(7) ,

–   ottaa huomioon uusiutuvien energialähteiden osuudesta EU:ssa sekä ehdotuksista konkreettisiksi toimiksi 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman(8) ,

–   ottaa huomioon non food -viljelyn edistämisestä 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman(9) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A6-0034/2008),

A.   ottaa huomioon, että edellä mainitussa, 26. marraskuuta 1997 päivätyssä komission tiedonannossa asetetaan tavoitteeksi uusiutuvien energialähteiden osuuden nostaminen 6 prosentista 12 prosenttiin vuosien 1995 ja 2010 välisenä aikana,

B.   ottaa huomioon, että edellä mainitussa, 7. joulukuuta 2005 päivätyssä tiedonannossaan komissio toteaa, että tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että biomassasta tuotettavan energian määrä on yli kaksinkertaistettava,

C.   ottaa huomioon, että EU:n maa- ja metsätalous ovat lieventäneet voimakkaasti omalta osaltaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia, josta osoituksena on se, että vuosina 1990–2004 maatalouden kasvihuonekaasupäästöt laskivat 15 jäsenvaltion EU:ssa 10 prosenttia ja 25 jäsenvaltion EU:ssa 14 prosenttia; ottaa huomioon, että EU:n maatalouden päästöjen odotetaan laskevan vuoteen 2010 mennessä tasolle, joka alittaa 16 prosentilla vuoden 1990 tason,

D.   ottaa huomioon, että biokaasuntuotantoa on mahdollista lisätä huomattavasti, etenkin kun otetaan huomioon kotieläintuotannosta saatavan karjanlannan sekä lietteen, jätteiden ja ruoan- ja rehuntuotantoon soveltumattomien kasvien mahdollinen käyttö biokaasun ensisijaisina raaka-aineina; toteaa, että tällöin on kuitenkin otettava huomioon lannan energeettisen käytön vaikutukset maaperän rakenteeseen ja maaperän elämään,

E.   ottaa huomioon, että karjanlannasta, energiakasveista, lietteestä ja orgaanisesta jätteestä on tuotettu toistaiseksi vuosittain vasta 50 petajoulea (PJ) biokaasua, vaikka pelkästä lannasta olisi mahdollista tuottaa 827 petajoulea,

F.   ottaa huomioon, että biokaasuntuotanto ja biokaasulaitokset jakautuvat EU:ssa epätasaisesti, mikä myös osoittaa, ettei mahdollisuuksia ole hyödynnetty täysin,

G.   ottaa huomioon, että biokaasua voidaan käyttää moneen hyötytarkoitukseen, muun muassa sähköntuotantoon, lämmitykseen, jäähdytykseen ja autojen polttoaineena,

H.   ottaa huomioon, että biomassan käyttö sähköntuotannossa voi osaltaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja että biokaasulämmitystä pidetään kustannuksiltaan erityisen edullisena,

I.   ottaa huomioon, että energiakasvien käyttöön perustuvien biokaasulaitosten kehittäminen on hidastunut huomattavasti viljan hinnan nopean nousun, ruoan tarjonnan ja ympäristöön liittyvien huolenaiheiden vuoksi,

J.   ottaa huomioon, etteivät huolenaiheet, jotka liittyvät bioenergiantuotannon (lähinnä bioetanolin ja biodieselin tuotannon) sekä viljan ja ruoan maailmanmarkkinahintojen nousun väliseen yhteyteen, koske biokaasuntuotantoa, jossa käytetään raaka-aineena karjanlantaa, lietettä, orgaanista jätettä sekä ruoan- ja rehuntuotantoon soveltumattomien viljelykasvien sivutuotteita, ja että näiden aineiden turvallinen käsittely on joka tapauksessa välttämätöntä,

K.   ottaa huomioon, että uusissa jäsenvaltioissa karjanlanta on pääasiassa lanta-olkiseosta, josta olkia on vähintään 20 prosenttia, ja lannan tuotannon ja luomisen välinen aika on liian pitkä, mikä vaikeuttaa lannan käymisprosessia,

Biokaasu – erittäin tärkeä energiavara

1.   huomauttaa, että biokaasu on erittäin tärkeä energiavara, jolla edistetään talouden, maatalouden ja maaseudun kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua;

2.   painottaa, että biokaasu voi osaltaan vähentää EU:n energiariippuvuutta;

3.   korostaa, että biokaasun tuotanto karjanlannasta, lietteestä sekä yhdyskunta-, eläin- ja orgaanisesta jätteestä osaltaan monipuolistaa energialähteitä, ja että biokaasu voi näin ollen lisääntyvässä määrin tukea eurooppalaisen energiansaannin turvallisuutta, kilpailukykyä ja kestävyyttä sekä avata maanviljelijöille uusia tulonsaantimahdollisuuksia;

4.   katsoo, että käyttämällä biokaasua erityisesti lämmön ja sähkön tuotantoon voidaan merkittävästi edistää sitovaa tavoitetta, jonka mukaan 20 prosenttia EU:n kaikesta energiankulutuksesta tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä vuoteen 2020 mennessä;

5.   korostaa, että uusiutuvien energialähteiden kuten biokaasun ja biopolttoaineen avulla yhdessä aurinko- ja tuulienergian kanssa ja ottamalla huomioon myös tehokkaan tutkimustyön tulokset voidaan pitkällä aikavälillä saavuttaa laajempi riippumattomuus fossiilisista polttoaineista ja ydinenergiasta;

6.   kannustaa sekä EU:ta että jäsenvaltioita hyödyntämään biokaasuun liittyviä valtavia mahdollisuuksia luomalla suotuisan ympäristön sekä ylläpitämällä ja kehittämällä tukijärjestelmiä, jotka lisäävät investointeja biokaasulaitoksiin ja edistävät niiden ylläpitoa;

Ympäristö, energiatehokkuus, kestävyys

7.   korostaa, että karjanlannasta valmistettavaan biokaasuun liittyy lukuisia ympäristöhyötyjä, kuten metaani-, hiilidioksidi-, hiukkas- ja typpioksidipäästöjen pieneneminen, kaasun epämiellyttävän hajun huomattava lieventäminen, lietteen hygienisointi sekä se, että käsitellyn annan sisältämän typen lannoituskapasiteetti paranee, mikä tarkoittaa, että saman lannoitusvaikutuksen aikaan saaminen edellyttää vähemmän typpeä;

8.   korostaa, että jätteisiin perustuvasta biopolttoaineiden tuotannosta ei itsessään pitäisi tulla tavoitetta; katsoo, että jätteiden määrän vähentämisen olisi edelleen oltava etusijalla EU:n ja sen jäsenvaltioiden ympäristöpolitiikassa;

9.   kehottaa lisäämään lietelannan käyttöä biokaasun osa-aineena, sillä lietelanta tarjoaa vielä monia mahdollisuuksia ja sillä samanaikaisesti vahvistetaan biokaasulaitosten hajautettua luonnetta energian tuottajina; toteaa, että lisäämällä lietelannan käyttöä voidaan huomattavasti vähentää lietelannan varastoinnin aikana tapahtuvia metaanipäästöjä;

10.   korostaa, että karjanlanta, kunnan jätevesi ja maatalousteollisuuden jätteet voivat sisältää aineita (bakteereita, viruksia, loisia, raskasmetalleja, haitallisia orgaanisia aineita), jotka saattavat olla uhka kansanterveydelle tai ympäristölle; kehottaa komissiota varmistamaan, että toteutetaan riittäviä varotoimenpiteitä saastumisen, näiden aineiden leviämisen ja niiden aiheuttamien sairauksien välttämiseksi;

11.   toteaa, että lietteen ja eläinperäisen tai orgaanisen jätteen käyttö lisää biokaasulaitosten tehokkuutta; toteaa, että eläinperäisen jätteen käyttöön liittyvät hygieniaongelmat ovat useimmissa tapauksissa suhteellisen helposti hallittavissa;

12.   kehottaa myös käyttämään perunan kuorien tai hedelmälihan kaltaisia ensimmäisen asteen jalostettuja tuotteita biomassana biokaasulaitoksissa;

13.   korostaa, että lähitulevaisuudessa tekniikan ja jätteenkäsittelyn alalla on odotettavissa kehitystä, joka lisää entisestään lannalla, lietteellä ja orgaanisella jätteellä toimivien biokaasulaitosten ympäristö- ja terveyshyötyjä;

14.   katsoo, että biokaasulaitosten, samoin kuin eläimiä kasvattavien tilojen, toiminnan on oltava kestävän kehityksen mukaista ja laajuudeltaan alueellisiin oloihin mukautettua, niin että ympäristöhyötyjen myötä hyväksytään myös laajemmin sellaiset eläintilat, joilla on paljon ongelmia sekä naapuristossa että julkisesti esitettyjen valitusten vuoksi;

15.   korostaa, että biokaasulaitoksesta, jossa käytetään karjanlantaa, lietettä tai orgaanista jätettä, saattaa huuhtoutua enemmän ammoniakkia, mutta toteaa, että tämän sivuvaikutuksen rajaaminen on suhteellisen helppoa ja että ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä pitäisi säätää biokaasulaitoksia koskevassa kansallisessa lainsäädännössä tai määrätä biokaasulaitoksille myönnettävien tukien ehdoissa;

16.   vaatii jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että biokaasulaitteistoista ei vuoda metaania, koska se voisi vaarantaa biokaasutuotannon myönteisen vaikutuksen ilmaston lämpenemiseen;

Taloudellinen elinkelpoisuus ja tukijärjestelmät

17.   toistaa, että kaiken biokaasulaitoksille myönnettävän taloudellisen tuen pitäisi perustua tehokkuuteen, tekniseen kehitykseen, positiiviseen kasvihuonekaasutaseeseen, maatiloille ja maaseutualueille koituvan lisäarvon luomiseen sekä tällaisten laitosten muihin taloudellisiin ja ekologisiin hyötynäkökohtiin; katsoo, että väestön elintarviketurvaa ei saa vaarantaa;

18.   panee syvästi huolestuneena merkille, että monissa jäsenvaltioissa toisaalta energia- ja toisaalta elintarvike- ja rehutuotanto kilpailevat yhä enemmän tietyistä maissin kaltaisista maataloustuotteista; korostaa, että tämä kilpailu, joka on johtanut rehun hintojen huomattavaan nousuun;

19.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan tulevissa biokaasusektorin sääntelyehdotuksissa ympäristönäkökohtien lisäksi myös vaikutukset laadullisesti korkeatasoiseen ja kestävään elintarviketuotantoon;

20.   korostaa, että karjanlannan, lietteen sekä eläinperäisen ja orgaanisen jätteen käyttöön perustuva biokaasutuotanto pitäisi asettaa etusijalle, sillä näiden menetelmien hyödyt ovat kestävyyden ja ympäristön kannalta kiistattomat;

21.   panee merkille, että biokaasulaitoksen ihanteellinen koko riippuu monista seikoista, jotka ratkaisevat mittakaavaedut ja joita pitäisi tutkia tarkkaan; katsoo, että liiketaloudellisen arvioinnin ja ilmastokaasutaseen lisäksi on ennen kaikkea arvioitava, miten laitoksen koko vaikuttaa ympäröivään maaseutuun, kun on kyse tiettyjen viljelykasvien monokulttuurisen viljelyn laajentamisesta;

22.   korostaa, että biokaasulaitosten toiminnanharjoittajien olisi sekä ekologiselta että taloudelliselta kannalta parasta hyödyntää kaikkia saatavilla olevia orgaanisia raaka-aineita;

23.   katsoo, että nuori ja innovatiivinen biokaasusektori tarvitsee käynnistystukea, mutta tällaisen rahoituksen tarjoaminen on kuitenkin lopetettava tuotteen ollessa valmis markkinoille;

24.   korostaa, että pelkkien kasvien käyttöön perustuvien biokaasulaitosten rahoitusta on jatkettava huolehtien tarkasta seurannasta ja keskittyen edistyneimpiin ja tehokkaimpiin laitoksiin ja järjestelmiin, jotta voidaan turvata EU:n taloudellinen ja tekninen etulyöntiasema tällä alalla ja tarkastella tulevia vaihtoehtoja;

25.   pyytää komissiota selvittämään, kuinka energiakasveille voidaan asettaa taloudellista ja ekologista tehokkuutta ja kestävyyttä koskevat kriteerit, jotka tekisivät tästä suhteellisen uudesta tekniikasta ympäristöystävällisemmän ja joilla varmistettaisiin, että ruoan tuotantoon ja tarjontaan liittyviin huolenaiheisiin puututaan kunnolla;

26.   kehottaa tehostamaan ponnisteluja uusien biokaasuteknologioiden tutkimiseksi ja edistämiseksi, etenkin biomassan (toisen sukupolven biokaasu) kierrättämiseksi, sen käyttämiseksi biopolttoaineena ja sellaisten biokaasulaitosten kannattavuuden lisäämiseksi, jotka tarjoavat eniten ympäristöhyötyjä, sillä ainoastaan innovatiivisen teknologian kuten kaasun käsittelytekniikan avulla voidaan huomattavasti parantaa biokaasulaitosten tehokkuutta;

27.   muistuttaa jäsenvaltioita ja komissiota siitä, ettei biokaasun käyttöä voida edistää ilman lisärahoitusta; muistuttaa, että rahoitusta on osoitettava tutkimukseen ja kehitykseen sekä siihen, että laitoksille tiedotetaan erityisten hankkeiden tuloksista ja että "vihreän sähkön" ja "vihreän kaasun" tukea lisätään;

28.   muistuttaa, että jäsenvaltiot, jotka kannustavat "vihreän energian" käyttöön riittävillä hintatuilla tai muilla toimenpiteillä, ovat myös onnistuneet parhaiten edistämään biokaasun käyttöä;

29.   katsoo, että "vihreän kaasun" tuotantoa pitäisi tukea samalla tavalla kuin "vihreää sähköä";

30.   vaatii komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n ja kansallisten ohjelmien varat ohjataan tehokkaimpiin ja kestävimpiin laitoksiin, erityisesti sähkövoimaloihin ja lämmöntuotantolaitoksiin sekä laitosten ja verkkojen rakentamiseen, jotta niitä voidaan kehittää ja jotta biokaasua voidaan syöttää maakaasuverkkoon;

31.   korostaa tässä yhteydessä, että sähkön, lämmön ja maakaasun syöttämisen verkkoihin täytyy tapahtua syrjimättömällä tavalla; vaatii, että biokaasu asetetaan maakaasun kanssa samanlaiseen asemaan, jotta biokaasun kaikki mahdollisuudet voidaan käyttää hyväksi maakaasuverkkoon syöttämisen jälkeen;

32.   katsoo, että biokaasulaitosten taloudellista elinkelpoisuutta ja kestävyyttä voidaan lisätä huomattavasti yksinkertaistamalla hiilidioksidikauppaan liittyviä menettelyjä;

33.   korostaa, että biokaasulaitokset voivat auttaa viljelijöitä, joiden karjanlannan varastointikapasiteetti ei ole vielä riittävä, ratkaisemaan tämän ongelman taloudellisesti elinkelpoisella tavalla;

34.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, etteivät tarpeettoman pitkät hallinnolliset menettelyt ja säännöt estä biokaasulaitosten perustamista ja lupien myöntämistä orgaanisen jätteen ja lietteen käytölle;

35.   toteaa, että biokaasulaitosten hyväksymistä koskevien kansallisten menettelyjen sisällössä ja pituudessa on suuria eroja ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, etteivät aluesuunnittelua ja luvan saantia koskevat kansalliset vaatimukset hidasta tarpeettomasti biokaasulaitosten hyväksymistä;

36.   kehottaa, että biokaasulaitosten rakentamista varten otetaan käyttöön yksinkertaistettu rakennuslupamenettely;

37.   kehottaa komissiota laatimaan yhteisen positiivilistan tuotteista, joiden käyttö on sallittu biokaasulaitoksissa, jotta taataan yhtäläiset mahdollisuudet viljelijöille eri jäsenvaltioissa;

38.   rohkaisee viljelijöitä toimimaan yhteistyössä biokaasulaitosten perustamisessa ja niiden toiminnan harjoittamisessa;

EU:n lainsäädännön tarkistaminen

39.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään johdonmukaista biokaasupolitiikkaa; pyytää komissiota esittämään biokaasusta ja sen käytön edistämisestä EU:ssa erityisen kertomuksen, jossa kerrotaan pääpiirteittäin, mitä muutoksia yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöön on tehtävä biokaasualan kasvun helpottamiseksi entisestään, ja jossa kerrotaan tehokkaimmista tavoista käyttää EU:n rahastoja ja ohjelmia ja annetaan esimerkkejä parhaista käytännöistä; vaatii lisäksi, että tehdään arvio eri biokaasuntuotantotapojen vaikutuksista ilmastoon, maaseudun ekologiaan, maaseutualueiden tuloihin sekä maailmanlaajuiseen elintarviketurvaan;

40.   kannattaa biokaasun käytön edistämisen sisällyttämistä täysimääräisesti ehdotettuun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämistä koskevaan direktiiviin (KOM(2008)0019) seuraavia osatekijöitä painottaen:

41.   vaatii komissiota esittelemään mahdollisimman pian ehdotuksen biojätedirektiiviksi, jossa säädetään myös laatuvaatimuksista; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta antaa yhdistetty biokaasu- ja biojätedirektiivi;

42.   pyytää komissiota esittämään säädösehdotuksia biokaasulaitosten jätteiden käytöstä; pyytää komissiota varmistamaan, että biokaasulaitoksissa saa käyttää ainoastaan sellaista orgaanista ainesta, joka ei ole este jätteiden käytölle ympäristöä vaarantamatta; pyytää komissiota harkitsemaan, että se kieltäisi kasvua edistävien aineiden käytön raskasmetalleja sisältävässä eläinrehussa, mikäli tämä osoittautuu EU:n laajuiseksi ongelmaksi biokaasulaitosten jätteiden myöhemmässä käytössä pelloilla;

43.   pyytää komissiota varmistamaan, että ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annettu 15. tammikuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY(10) , nitraattidirektiivit(11) , puhdistamolietedirektiivi(12) , vesipuitedirektiivi(13) , lintudirektiivi(14) , luontotyyppidirektiivi(15) ja raskasmetalleja koskeva lainsäädäntö pannaan tehokkaasti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikilla alueilla, mikä tekee karjanlannan ja lietteen käyttöön perustuvista biokaasulaitoksista houkuttelevamman vaihtoehdon;

44.   vaatii komissiota esittelemään mahdollisimman pian strategian biokaasulaitosten liittämisestä Kioton mekanismiin esimerkiksi ottamalla käyttöön vihreät sertifikaatit, myöntämällä biokaasulaitosten tuottamalle sähkölle ja lämmölle erityisiä hyvityksiä tai verohelpotuksia tai toteuttamalla muita toimenpiteitä; korostaa, että tämä lisäisi biokaasulaitosten kustannustehokkuutta ja muuttaisi samalla maatalousalan pyrkimyksiä torjua ilmastonmuutosta avoimempaan suuntaan;

45.   kehottaa arvioimaan nitraattidirektiivin tarpeellisuuden pohjavesidirektiivin täysimääräisen täytäntöönpanon jälkeen;

46.   korostaa, että keinolannoitteiden käyttöä ei saa suosia EU:n lainsäädännössä eläinten lannan käytön ja biokaasulaitosten sivutuotteiden käytön kustannuksella; kehottaa sen vuoksi ensimmäisenä askeleena tarkistamaan pikaisesti karjanlannan määritelmän nitraattidirektiivissä;

47.   pyytää komissiota edistämään biokaasun syöttämistä maakaasuverkkoihin antamalla asiasta suosituksia tai direktiivin;

48.   pyytää komissiota esittelemään mahdollisimman pian ehdotuksia eläinperäisten sivutuotteiden ja maatalouskasvien viljelystä syntyvien sivutuotteiden käytön lisäämisestä biokaasuntuotannossa, kuten edellä mainitussa, 7. joulukuuta 2005 päivätyssä komission tiedonannossa todetaan;

49.   vaatii, että jäsenvaltiot, joiden nykyisiin kansallisiin kehitysohjelmiin ei ole sisällytetty lainkaan tai riittävästi toimenpiteitä, sisällyttävät biokaasun nykyisten, maaseudun kehittämistä tai aluekehitystä koskevien ohjelmiensa väliarviointiin ja ehdottavat tulevia toimia;

50.   kehottaa komissiota varmistamaan jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja koordinaation myös niiden jäsenvaltioiden kanssa, joissa ei ole tällä hetkellä biokaasulaitoksia tai joissa niitä on vain muutama, jotta ne voivat oppia toistensa parhaista käytännöistä biokaasulaitosten osalta tiedon ja teknologian jakamisen avulla;

51.   pyytää komissiota esittelemään Euroopan parlamentille 15. joulukuuta 2008 mennessä EU:n biokaasuntuotannosta ja sen tulevaisuudennäkymistä johdonmukaisen kertomuksen, johon sisältyy vaikutustenarviointi ja jossa otetaan huomioon parlamentin ehdotukset ja alalla saavutettu edistys;

52.   kehottaa Euroopan unionin neuvoston nykyistä puheenjohtajavaltiota ja tulevia puheenjohtajavaltioita jatkamaan keskusteluja siitä, miten edistää kestävää biokaasutuotantoa; huomauttaa, että biokaasulaitosten kestävän tukemisen olisi myös sisällettävä lämmön ja sähkön yhteistuotanto;

o
o   o

53.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) EYVL L 283, 27.10.2001, s. 33, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/108/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 414). (2) EUVL L 176, 15.7.2003, s.  29, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 787/2004/EY (EUVL L 138, 30.4.2004, s. 12). (3) EUVL L 123, 17.5.2003, s. 42. (4) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 146/2008 (EUVL L 46, 21.2.2008, s. 1). (5) EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 146/2008. (6) EUVL L 49, 19.2.2004, s. 1. (7) EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/75/EY (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 100). (8) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 599. (9) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 140. (10) EUVL L 24, 29.1.2008, s. 8. (11) Neuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12. joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1). (12) Neuvoston direktiivi 86/278/ETY, annettu 12. kesäkuuta 1986, ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä (EYVL L 181, 4.7.1986, s. 6), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36). (13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23. lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 2455/2001/EY (EYVL L 331, 15.12.2001, s. 1). (14) Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2. huhtikuuta 1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/105/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 368). (15) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21. toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/105/EY.