Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon 15. ja 16. lokakuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston selvityksen ja komission julkilausuman 15. ja 16. lokakuuta 2008 pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta,

–   ottaa huomioon 14. toukokuuta 2008 hyväksytyt neuvoston päätelmät, jotka koskevat EU:n valvontajärjestelmää ja rahoitusvakausjärjestelyjä, sekä neuvoston 3. kesäkuuta 2008, 4. joulukuuta 2007 ja 9. lokakuuta 2007 tekemät päätelmät, jotka koskevat niihin läheisesti liittyviä aiheita,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että EU on kriittisessä tilanteessa rahoituskriisin, ilmastonmuutoksen haasteiden ja selkeän institutionaalisen ratkaisun tarpeen vuoksi,

B.   ottaa huomioon, että rahoitusalan nykyinen, Yhdysvaltojen subprime-asuntoluotoista aiheutunut kriisi, joka juontaa juurensa muun muassa Yhdysvaltojen liittovaltion keskuspankin liian ekspansionistisesta rahapolitiikasta, rahoitusmarkkinoiden avoimuuden puuttumisesta, rahoituslaitosten liiallisesta velkaantumisesta, rahoitusmarkkinoiden puutteellisesta valvonnasta, luottoluokitusten heikosta laadusta ja asuntohintojen kehitystä koskevista vääristä arvioista, on levinnyt kaikkialle maailmaan rahoitusmarkkinoiden lisääntyneen keskinäisen riippuvuuden vuoksi,

C.   ottaa huomioon, että rahoitusmarkkinoiden innovaatiot voivat olla hyödyllisiä, mutta ottaa toisaalta huomioon, että mainittujen rahoitustuotteiden on oltava säänneltyjä ja avoimia, jotta voidaan varmistaa asianmukainen tasapaino tehokkuuden ja vakauden välillä, ja että rahoitusmarkkinoiden olisi palveltava reaalitaloutta,

D.   ottaa huomioon, että käytössä olevilla välineillä ei ole voitu rajoittaa talouskriisin vaikutusta tavalla, joka minimoisi kokonaiskustannukset ja välttäisi vaaratekijät, ja että enenevässä määrin yhdentyneillä Euroopan rahoitusmarkkinoilla tarvitaan johdonmukaista EU:n tason valvontaa; huomauttaa kuitenkin, että rahoitusmarkkinoiden vakaus ja kriisinhallinta edellyttävät useiden muidenkin toimijoiden kuin valvojien osallistumista,

E.   ottaa huomioon, että rahoituskriisiä koskevissa puheenjohtajavaltion päätelmissä jätettiin mainitsematta Euroopan parlamentin asema toisena lainsäädäntövallan käyttäjänä Eurooppa-neuvoston päätöksiä täytäntöönpantaessa,

F.   ottaa huomioon, että parlamentaariset menettelyt Lissabonin sopimuksen ratifioimiseksi on toteutettu 24 jäsenvaltiossa; ottaa huomioon, että Lissabonin sopimukseen sisältyviä institutionaalisia uudistuksia tarvitaan kiireellisesti, jotta varmistetaan, että Euroopan unioni toimii moitteettomasti, tasapainoisesti ja täyden demokraattisen valvonnan alaisena,

G.   ottaa huomioon, että vuoden 2009 merkittävien poliittisten tapahtumien vuoksi, erityisesti Euroopan parlamentin vaalien ja Euroopan uuden komission valinnan takia, tarvitaan selvyyttä siitä, mitä institutionaalisia määräyksiä sovelletaan,

H.   ottaa huomioon, että EU:lla on tärkeä kansainvälinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, koska se johtaa asiaa koskevia kansainvälisiä neuvotteluja ja koska sen 27 jäsenvaltiota ovat sitoutuneet merkittäviin päästövähennyksiin; ottaa huomioon, että 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sitoutui vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja nostamaan tavoitteen 30 prosenttiin, jos saadaan aikaan kattava kansainvälinen sopimus,

I.   ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen torjunta on Euroopan unionille erittäin tärkeä asia ja tavoite, joka pitäisi pyrkiä saavuttamaan kattavin kansainvälisin keinoin,

J.   katsoo, että Lissabonin ja Göteborgin tavoitteiden ja ilmasto- ja energiapaketin tavoitteiden täyttäminen edellyttää pitkän aikavälin investointeja, ja että Euroopan investointipankin (EIP) roolia asiassa on vahvistettava,

Maailmanlaajuisen rahoituskriisin taloudelliset vaikutukset reaalitalouteen

1.   korostaa voimakkaasti, että on tärkeää reagoida yhteisön talouspolitiikalla nopeasti ja hyvin koordinoidusti, jotta maailmanlaajuinen talouskasvu voidaan elvyttää; huomauttaa kuitenkin, että vakaus- ja kasvusopimuksen periaatteita ei pitäisi vesittää ja että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä rahoituksen vakauttamiseen;

2.   on vakavasti huolestunut rahoitusmarkkinoiden tilanteesta ja vaatii koordinoitujen toimien entistä tehokkaampaa vahvistamista, jotta luottamus voidaan palauttaa markkinoille;

3.   katsoo, että puheenjohtajavaltion päätelmät, joissa hyväksyttiin euroryhmän 12. lokakuuta 2008 päättämät toimet, ovat ensimmäinen tärkeä ja koordinoitu askel markkinoiden luottamuksen palauttamiseksi, pankkien välisten lainojen edistämiseksi ja pankkien omien varojen lisäämiseksi siten, että ne voivat edelleen antaa lainoja yrityksille ja kotitalouksille; myöntää, että mainitut toimenpiteet olivat välttämättömiä nykyisen rahoituskriisin rajoittamiseksi;

4.   pitää ratkaisevana, että jäsenvaltiot osoittavat vahvan sitoutuneisuutensa ja tehokkaan kriisinhallintakykynsä markkinoiden vakauden palauttamiseksi, koska tämä on olennaista luottamuksen kannalta; katsoo, että euroalueen maiden valtion- ja hallitusten päämiesten ensimmäinen tapaaminen, jossa tehtiin päätöksiä nimenomaan tässä ominaisuudessa, vaatii lisäkehittämistä menettelynä;

5.   panee merkille, että kriisin vaikutus ulottuu rahoitusmarkkinoiden ulkopuolelle, erityisesti yritysten elinkelpoisuuteen, työpaikkoihin, henkilökohtaiseen rahoitukseen ja pk-yrityksiin ja panee merkille, että vaikutus olisi ollut arvaamaton, jos kansalliset viranomaiset, Euroopan keskuspankki (EKP) ja muut keskuspankit eivät olisi toteuttaneet toimenpiteitä rahoitusjärjestelmän luottamuksen palauttamiseksi;

6.   korostaa, että rahoituksen vakautta ja järjestelmäriskejä varten tarvitaan toimia; kehottaa komissiota ja neuvostoa elvyttämään Lissabonin ohjelman ja mukauttamaan tämän vuoden loppuun mennessä jäsenvaltioiden kansallisia uudistusohjelmia nykyisen talousvääristymän aikana, jotta EU:n kansalaisten työpaikat ja tulot voidaan turvata;

7.   on vakuuttunut kestävän ja kasvuun keskittyvän makrotalouden ympäristön välttämättömyydestä; muistuttaa, että on ensiarvoisen tärkeää, etteivät luottojen myöntäminen kansalaisille ja pk-yrityksille sekä investoinnit EU:n infrastruktuuriin keskeydy, jotta vältytään talouskasvun ja työllisyyden jyrkältä heikkenemiseltä; tähdentää EIP:n mahdollista merkitystä tässä suhteessa;

Strategia rahoituskriisistä ulos pääsemiseksi

8.   kannattaa määrätietoisesti tukitoimia, joilla markkinoiden maksuvalmius palautetaan, jotta luotonanto sekä yrityksille että yksityisasiakkaille saadaan taas toimimaan; on tietoinen tarpeesta saada veronmaksajat vakuuttuneiksi siitä, että heidän huolenaiheensa otetaan huomioon kaikissa toimissa, ja toteaa, että rahoitusvakauden palauttaminen on ratkaisevaa tulevan talouskasvun kannalta; pyytää jäsenvaltioita tarkistamaan nykyisen rahoitusjärjestelmän toimivuuden, jos ne haluavat vakavasti pyrkiä palauttamaan luottamuksen rahoitusmarkkinoille ja torjumaan rahoituskriisiä maailmanlaajuisella tasolla;

9.   pitää myönteisenä, että komissio on reagoinut nopeasti ja kattavasti siihen, että rahoituslaitoksia koskeviin toimiin sovelletaan valtiontukia koskevia määräyksiä; kehottaa hätätoimien tiukan valvonnan yhteydessä komissiota perustamaan monialaisen ryhmän, johon sisällytetään kilpailun pääosaston, kolmeen tason 3 komiteaan kuuluvien valvojien ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän asiantuntemus tietämyksen ja osaamisen kartuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että arviot ovat tasapainoisia, puolueettomia ja laadukkaita kaikissa jäsenvaltioissa;

10.   arvostaa komission päätöstä perustaa korkean tason työryhmä laatimaan vakaa ja kestävä valvontarakenne, jolla huolehditaan paremmasta alojen välisestä ja rajat ylittävästä integraatiosta ja yhteensovittamisesta; painottaa, että on tärkeää antaa työryhmälle pikaisesti täsmällinen toimeksianto ja että työryhmä antaa kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle;

11.   hyväksyy rahoitusalan kriisiyksikön perustamisen ja pyytää neuvostoa sopimaan lyhyellä aikavälillä sen toimintatavoista ja sen yhteistyöstä korkean tason työryhmän kanssa; arvostelee voimakkaasti parlamentin poisjättämistä mainitusta kriisiyksiköstä; kannattaa komission ja EKP:n johdolla toimivan sellaisen tehokkaamman varhaisvaroitusjärjestelmän luomista, jolla on yhteensovittamista ja täytäntöönpanoa koskevaa toimivaltaa ja jonka toimintaan tason 3 komiteoiden olisi osallistuttava;

12.   hyväksyy neuvoston päätöksen tehostaa EKP:n roolia luotonantajana ja lainanottajana;

13.   on huolestunut valtion tukipakettien suuruudesta johtuvista rahoitusmarkkinoiden riskeistä ja pitää veronmaksajien edun ja jäsenvaltioiden talousarvioiden kannalta tärkeänä, että aina kun julkisia varoja käytetään rahoituslaitoksen pelastamiseen, siihen kytketään julkinen valvonta, hallinnan parantaminen, johdon palkitsemisjärjestelmiä koskevat rajoitukset, tiukka vastuunalaisuus julkisiin viranomaisiin nähden ja reaalitalouteen tehtäviä investointeja koskeva strategia;

Sääntelyn parantaminen

14.   kehottaa neuvostoa toimimaan yhteistyössä parlamentin kanssa ja kehottaa komissiota käyttämään aloiteoikeuttaan ehdottaakseen toimia, joilla vahvistetaan EU:n sääntely- ja valvontakehystä ja kriisinhallintaa EU:n sääntelyn tasolla;

15.   painottaa, että on tärkeää analysoida huolellisesti nykyisen rahoituskriisin syitä ja erityisesti valvonnan riittävyyttä ja nykyisten sääntöjen noudattamista; toistaa pyyntönsä ryhtyä lainsäädäntötoimiin, joiden kohteena ovat erityisesti pankkien toiminnan sääntely ja valvonta, luottoluokituslaitosten tehtävä, arvopaperisoinnin turvaaminen ja valvonta, hedge-rahastot ja muut uudenlaiset instituutiot, lainanoton vaikutukset, avoimuutta koskevat vaatimukset, likvidaatiota koskevat säännöt, OTC-markkinoiden selvittäminen ja kriisinehkäisymekanismit; pitää myönteisenä komission ehdotusta pankkitalletusten vähimmäissuojan korottamisesta ja toistaa sitoutumisensa ehdotuksen nopeaan tutkimiseen;

16.   muistuttaa tarpeesta vahvistaa Lamfalussyn prosessia, kuten vaadittiin jo sen 9. lokakuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa ja siihen liitetyissä suosituksissa komissiolle Lamfalussy-prosessin jatkotoimista: tuleva valvontarakenne(1) , mukaan lukien valvontaviranomaisten suorittama suurimpien rajat ylittävien rahoitusryhmittymien valvonta sekä selkeän oikeudellisen aseman vahvistaminen tason 3 komiteoille ja niiden toimivaltuuksien laajentaminen, jotta voidaan tehostaa valvontaa EU:ssa ja helpottaa kansainvälistä vuoropuhelua ja toimien koordinointia tällä alalla;

17.   huomauttaa, että kansalliset viranomaiset eivät pysty yksin selviytymään kansallisen lainkäyttövallan rajat ylittävistä kriiseistä ja että rajatylittävissä kriisitilanteissa valvontaviranomaisten yhteistyö ja keskinäinen luottamus on ratkaisevan tärkeää; kehottaa komissiota ja asiasta vastaavia kansallisia viranomaisia kehittämään yhdessä asianmukaisia ehdotuksia tehokasta kriisinhallintaa varten ja antamaan ne parlamentin käsiteltäväksi; kiinnittää huomiota siihen, että vahva koordinointi EU:n tasolla on tärkeää G8-tason kokouksissa, ja uskoo vakaasti, että kriisiin tarvitaan maailmanlaajuisia ratkaisuja, joilla edistetään uuden kansainvälisen rahoitusjärjestyksen luomista ja Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston uudistamista;

18.   pitää myönteisenä aloitetta, jossa pyydetään kutsumaan mahdollisimman pian koolle kansainvälinen kokous, jossa neuvotellaan sääntely- ja valvontatoimista, jotka ovat välttämättömiä nykyiseen kriisiin reagoitaessa; on vakuuttunut siitä, että EU:n on toimittava johtavassa roolissa keskusteluissa, jotka koskevat kansainvälisen rahoitusjärjestelmän tulevaisuutta; pyytää, että Eurooppa-neuvosto ja komissio varmistavat Euroopan parlamentin osallistumisen mainittuun prosessiin;

19.   kehottaa komissiota antamaan viipymättä käsiteltäväksi ehdotuksensa säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3. kesäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY(2) tarkistamisesta;

Lissabonin sopimus

20.   toistaa kunnioittavansa Irlannin kansanäänestyksen tulosta ja muiden jäsenvaltioiden ratifiointimenettelyjen tuloksia, ja katsoo, että Irlannin kansalaisten ilmaisemiin huolenaiheisiin on mahdollista vastata siten, että kaikille kelpaavaan ratkaisuun päästäisiin ennen Euroopan parlamentin vaaleja; on valmis tarjoamaan Irlannin hallitukselle ja parlamentille kaiken sen avun, jota ne mahdollisesti pyytävät esittääkseen ehdotuksia, joilla saadaan aikaan laajempi ja tiedostavampi yksimielisyys irlantilaisten keskuudessa Irlannin tulevaisuudesta uudistetussa ja vahvistuneessa Euroopan unionissa ja jotka myös Irlannin EU-kumppanit voivat hyväksyä;

21.   pyytää, että Eurooppa-neuvosto seuraavassa kokouksessaan määrittää menettelyn ja aikataulun, jotka mahdollistavat mainitun tavoitteen saavuttamisen;

Energia ja ilmastonmuutos

22.   katsoo, että vuoden 2012 jälkeisiä EU:n ilmastotavoitteita ei tule kyseenalaistaa tämänhetkisen kansainvälisen rahoituskriisin vuoksi; sitoutuu läheiseen yhteistyöhön neuvoston ja komission kanssa ilmastonmuutosta ja energiapakettia koskevan tehokkaan ja toimivan sopimuksen aikaansaamiseksi mahdollisimman pian; korostaa kuitenkin, että EU:ssa toimivan teollisuuden, sen työntekijöiden ja kuluttajien kannalta on ratkaisevan tärkeää, että mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävissä toimissa otetaan täydellisesti huomioon niiden vaikutukset EU:n yritysten alakohtaiseen ja yleiseen kilpailukykyyn; muistuttaa neuvostoa siitä, että kysymyksessä on yhteispäätösmenettely, jossa vaaditaan määräenemmistöä;

23.   kehottaa komissiota säilyttämään ehdotetut kunnianhimoiset tavoitteet, jotka koskevat pakollista uusiutuvan energian 20 prosentin osuutta yhteisön lopullisesta energian kokonaiskulutuksesta ja uusiutuvien energialähteiden pakollista 10 prosentin osuutta kunkin jäsenvaltion julkisessa liikenteessä vuoteen 2020 mennessä;

24.   panee merkille Eurooppa-neuvoston aikomuksen pyrkiä vähentämään päästöjä 30 prosentilla, mikäli kansainvälinen sopimus saadaan aikaan ja edellyttäen, että muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja että taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat vähentävät myös päästöjään vastuunsa ja kykyjensä mukaan;

25.   muistuttaa, että EU:n teollisuuden kannalta on olennaista, että tarvittavia joustotoimenpiteitä toteutetaan sektoreilla, jotka eniten kärsivät tuotannonsiirroista/hiilivuodoista ja kilpailukyvyn menetyksestä;

26.   kiinnittää huomiota siihen tosiaasiaan, että muun muassa hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) on tunnustanut hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin sisältyvät mahdollisuudet hiilidioksidipäästöjen merkittävään vähentämiseen energia-alalla ja teollisuuslaitoksissa; kehottaa siksi neuvostoa varmistamaan, että varataan riittävästi määrärahoja, jotta sen pyytämät 12 demonstrointihanketta voivat aloittaa toimintansa vuoteen 2015 mennessä;

27.   muistuttaa, että ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi (KOM(2007)0856) on sisällytettävä yhtenä ehdotuksena ilmastonmuutosta ja energiaa koskevaan lainsäädäntöpakettiin;

Energian toimitusvarmuus

28.   vaatii vahvaa poliittista sitoutumista siihen, että siirrytään kohti vähähiilistä EU-taloutta, kotimaisten lähteiden käytön lisääminen, hajautettu energiantuotanto, toimitusvarmuutta parantavat energiansäästötoimet, energiatehokkuus ja muut vähähiiliset energialähteet mukaan luettuina, ja että pyritään monipuolistamaan energianlähteitä ja vähentämään riippuvuutta fossiilisisten polttoaineiden tuonnista, koska tämä muutos on loogisin reaktio öljyn hinnan nousuun; hyväksyy sen, että näihin strategisiin toimenpiteisiin olisi liitettävä voimakas taloudellinen sitoutuminen tutkimukseen ja kehitykseen;

29.   kehottaa neuvostoa ja komissiota toteuttamaan päättäväisesti parlamentin suositukset, joissa tähdätään yhteisen eurooppalaisen ulkoisen energiapolitiikan luomiseen erityisesti edistämällä EU:n yhtenäisyyttä energiantoimittajien ja kauttakulkumaiden kanssa käytävissä neuvotteluissa ja puolustettaessa koko EU:n etuja, tehokasta energiadiplomatiaa kehitettäessä ja hyväksyttäessä tehokkaita mekanismeja kriisitilanteisiin reagoimiseksi sekä energiantoimittajien monipuolistamista varmistettaessa; muistuttaa, että tätä varten on hyväksyttävä strategia ja sen toteuttamiseen tarvittavat välineet; pyytää kiinnittämään huomiota tarvittavien yhteenliitäntöjen kehittämiseen erityisesti Itä-Euroopassa;

30.   pitää myönteisenä, että neuvosto aikoo vahvistaa ja täydentää elintärkeää infrastruktuuria; kehottaa komissiota toteuttamaan Euroopan laajuiset energiaverkot ja asettamaan etusijalle yhteenliitäntöjä koskevan suunnitelman, jossa ei sivuuteta nesteytetyn maakaasun vastaanottamista, jälleenhöyrystämisen infrastruktuuria eikä varastointikapasiteettia; pitää myönteisenä, että Euroopan syrjäisiin alueisiin on kiinnitetty erityistä huomiota; korostaa, että on tärkeää jatkaa Euroopan yhteenliitäntä- ja verkkoinfrastruktuurin kehittämistä, jotta merialueella tuotettava lisääntyvä tuulivoima voidaan saattaa markkinoille; katsoo, että rajat ylittäviä yhteenliitäntöjä varten tarvitaan erityistoimia, kuten rahoituksessa etusijalle asettamista tai verohuojennuksia; toteaa, että Euroopan laajuisten energiaverkkojen puuttuvien lenkkien luominen parantaa toimitusvarmuutta ja edistää sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista;

31.   korostaa, että Mustanmeren alueen naapurimaiden kanssa tehtävää yhteistyötä on tehostettava institutionaalisten ja monenvälisten järjestelyjen avulla myös energiantoimitusten ja -siirtojen varmuutta ja markkinatoimintojen avoimuutta koskevissa kysymyksissä;

32.   korostaa energiavarmuuden kuuluvan Euroopan unionin painopistealoihin; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n yhteisten uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden kehittäminen on avainasemassa huolehdittaessa energiavarmuudesta siten, että samalla varmistetaan Lissabonin ja Göteborgin tavoitteiden saavuttaminen;

33.   korostaa, että energiatehokkuus ei ole vain kustannustehokkain tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vaan sillä on myös välitön myönteinen vaikutus talouteen, koska se alentaa polttoainekustannuksia ja lisää kuluttajien mahdollisuuksia ostaa muita tavaroita ja palveluja; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan energiatehokkuustoimien ja voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa;

34.   katsoo, että täysin toimivat sisämarkkinat ovat toimitusvarmuuden kannalta välttämättömiä; katsoo, että EU:n energiamarkkinoita ei ole vielä täysin toteutettu ja että niiden täysimääräinen toteuttaminen on välttämätöntä; pitää myönteisenä, että energia-alan sisämarkkinoita koskeva lainsäädäntöpaketti aiotaan viedä päätökseen ennen parlamentin vaalikauden päättymistä; kehottaa neuvostoa käynnistämään parlamentin kanssa neuvottelut tästä paketista energianeuvoston 10. lokakuuta 2008 saavuttaman poliittisen sopimuksen mukaisesti;

Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus

35.   pitää myönteisenä puheenjohtajavaltio Ranskan aloitetta eurooppalaisen maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen tekemisestä siinä määrin kuin se edistää johdonmukaista ja tasapuolista lähestymistapaa siirtolaisuuteen kahden tavoitteensa avulla: tarjoamalla siirtolaisuudelle laillisia kanavia ja samalla torjumalla laitonta siirtolaisuutta; katsoo tässä yhteydessä, että yhteisen maahanmuuttopolitiikan tulisi perustua siihen oletukseen, että muuttajat ovat yhteiskunnan yksilöjäseniä ja potentiaalisia kansalaisia; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi myös pyrittävä ottamaan käyttöön selkeät ja tehokkaat sosiaaliseen osallistamiseen ja integraatioon tähtäävät toimet; katsoo näin ollen, että edellä mainittua sopimusta on täydennettävä konkreettisilla lainsäädäntöehdotuksilla;

36.   on neuvoston kanssa samaa mieltä siitä, että eurooppalaisen maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen tulisi määrittää tulevien puheenjohtajavaltioiden toiminnan puitteet;

Syyskuun 1. päivänä 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston seuranta

37.   katsoo, että Kaukasuksen konflikteihin ei voi olla olemassa sotilaallista ratkaisua, ja tuomitsee jyrkästi kaikkien sellaisten osapuolten toiminnan, jotka ovat turvautuneet voimankäyttöön ja väkivaltaan muuttaakseen Georgiasta irtaantumaan pyrkivissä Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa vallinnutta tilannetta;

38.   muistuttaa Venäjän suhteettomista sotilaallisista toimista Georgiassa elokuun 2008 alussa ja sen tunkeutumisesta syvälle Georgian alueelle, sekä Venäjän yksipuolisesta päätöksestä tunnustaa Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyys;

39.   kehottaa Venäjää kunnioittamaan Georgian suvereenisuutta ja alueellista koskemattomuutta ja Georgian rajojen loukkaamattomuutta, minkä kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat tunnustaneet;

40.   korostaa, että EU:n on tarkasteltava uudelleen Venäjän-politiikkaansa, jos Venäjä ei noudata 12. elokuuta ja 8. syyskuuta 2008 tehtyihin sopimuksiin perustuvia sitoumuksiaan;

41.   pitää myönteisenä, että neuvosto on ottanut kantaa Georgian tilanteeseen; muistuttaa 12. elokuuta ja 8. syyskuuta 2008 tehdyissä sopimuksissa olevista sitoumuksista; korostaa, että Venäjän joukkojen vetäytyminen Etelä-Ossetian ja Abhasian lähistöllä olevilta alueilta on tärkeä lisäaskel; vaatii pakolaisten turvallista ja nopeata palaamista paikalla olevien EU-tarkkailijoiden valvonnassa; pitää valitettavana, että Venäjän ja Georgian 15. lokakuuta 2008 Genevessä käymät neuvottelut kariutuivat;

42.   pitää valitettavana myös sitä, että EU:n tarkkailuvaltuuskunta EUMM ei ole päässyt kahdelle Georgiasta irtaantumaan pyrkivälle alueelle, minne Venäjä aikoo sijoittaa 7 600 Venäjän armeijan sotilasta, jotka korvaavat kooltaan pienemmät venäläiset rauhanturvajoukot, jotka ovat toimineet kummallakin alueella vuosina 1992–1994 tehtyjen tulitaukosopimusten perusteella;

43.   odottaa 22. lokakuuta 2008 pidettävän kansainvälisen Georgia-konferenssin tuloksia; pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut antamaan vahvaa poliittista, taloudellista ja käytännön tukea Georgialle; kehottaa komissiota esittämään pikaisesti toimia, joiden tarkoituksena on konfliktialueiden olojen palauttaminen ennalleen ja niiden elvyttäminen, ja tehostamaan humanitaarista apua sodan koettelemien ihmisten jälleenasuttamiseksi ja asuntojen rakentamiseksi ennen talven tuloa;

44.   panee merkille, että kaikki jäljellä olevat kysymykset on ratkaistava Genevessä kokoontuvassa kansainvälisessä konferenssissa, jossa on erityisesti käsiteltävä Etelä-Ossetian ja Abhasian tilannetta ja tulevaisuutta ja etenkin Venäjän jatkuvaa sotilaallista läsnäoloa Akhalgorissa ja Perevissä Etelä-Ossetiassa sekä Kodorin solassa Abhasiassa, ja että siihen saakka EU:n ja Venäjän suhteita ei voida täydellisesti normalisoida;

45.   muistuttaa Venäjän viranomaisia siitä, että on tärkeää, että ihmisoikeuksia ja kansalaisoikeuksia puolustavat henkilöt ja kansalaisjärjestöt voivat toimia Venäjän Euroopan neuvostolle antamien sitoumusten mukaisesti ja vapaasti ilman pelottelun uhkaa;

46.   kehottaa neuvostoa ja komissiota harkitsemaan Euroopan naapuruus- ja kumppanuusvälineen ja Euroopan ihmisoikeus- ja demokratiavälineen valikoivaa soveltamista Valko-Venäjään tehostamalla maan kansalaisyhteiskunnan tukemista; korostaa, että Valko-Venäjän demokraattinen oppositio on otettava täysipainoisesti mukaan EU:n ja Valko-Venäjän vuoropuheluun;

47.   kehottaa neuvostoa ja komissiota käynnistämään Valko-Venäjän viranomaisten kanssa ehdolliseen ja vaiheittaiseen lähestymistapaan perustuvan todellisen vuoropuhelun, johon liittyy välitavoitteita, aikatauluja ja tarkistamislausekkeita ja riittävä rahoitus;

48.   pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston antamaa tukea "itäiselle kumppanuudelle", jota komissio on parhaillaan laatimassa Euroopan unionin ja sen itäisten naapurimaiden suhteiden lujittamiseksi; korostaa, että tällä kumppanuudella on oltava konkreettinen sisältö etenkin vapaan liikkuvuuden ja vapaakaupan osalta kuitenkin siten, että sille myönnetään riittävästi määrärahoja EU:n talousarviossa;

o
o   o

49.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0476. (2) EUVL L 157, 26.6.2003, s. 38.