Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2008/2183(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0108/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0108/2009

Keskustelut :

PV 24/03/2009 - 3
CRE 24/03/2009 - 3

Äänestykset :

PV 24/03/2009 - 4.20
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0165

Hyväksytyt tekstit
PDF 119kDOC 62k
Tiistai 24. maaliskuuta 2009 - Strasbourg Lopullinen painos
Rakennerahastoasetuksen täytäntöönpano vuosina 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset
P6_TA(2009)0165A6-0108/2009

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2009 rakennerahastoasetuksen täytäntöönpanosta vuosina 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset (2008/2183(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan ja 3 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon 14. toukokuuta 2008 annetun komission tiedonannon koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksista (KOM(2008)0301),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(1) ,

–   ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY(2) ,

–   ottaa huomioon koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksia käsittelevät jäsenvaltiokohtaiset tiedot,

–   ottaa huomioon neljännen kertomuksen taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta (KOM(2007)0273),

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta tiettyjen varainhoitoa koskevien säännösten osalta (KOM(2008)0803),

–   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön asuntokannassa tehtävien investointien tukikelpoisuuden osalta (KOM(2008)0838),

–   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1081/2006 muuttamisesta uusien tukikelpoisten kustannustyyppien lisäämiseksi (KOM(2008)0813),

–   ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla(3) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0108/2009),

A.   ottaa huomioon, että komissio on julkaissut edellä mainitun tiedonannon jäsenvaltioiden kanssa kansallisista strategisista viitekehyksistä ja toimenpideohjelmista käytyjen neuvottelujen tulosten perusteella,

B.   palauttaa mieliin, että perustamissopimuksen 158 artiklassa määrätään, että yhteisö pyrkii taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden tai saarien jälkeenjääneisyyttä, maaseutu mukaan luettuna,

C.   katsoo, että Euroopan unionin kaksi edellistä laajentumista lisäsivät tuntuvasti yhteisön alueellisia eroja, joihin on asianmukaisesti puututtava sopusointuisen, tasapainoisen ja kestävän kehityksen edistämiseksi,

D.   ottaa huomioon, että uusimmissa kertomuksissa yhteenkuuluvuudesta korostetaan, että EU:n alueiden väliset alueelliset erot ja alueiden sisällä alueellisen eriytymisen kaltaiset ilmiöt ovat pahentuneet, mikä on edistänyt tietynlaisten ghettojen syntymistä, ja että joidenkin syrjäisten ja pääasiassa maatalousvaltaisten maaseutualueiden tilanne on jatkuvasti heikentynyt,

E.   toteaa, että neuvosto hyväksyi lokakuussa 2006 edellä mainitut koheesiopolitiikan strategiset suuntaviivat ohjeellisena kehyksenä jäsenvaltioille kansallisten strategisten viitekehysten ja toimenpideohjelmien laatimiseksi ohjelmakaudeksi 2007–2013,

F.   toteaa, että koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa vahvistettujen kolmen ensisijaisen tavoitteen mukaan Euroopasta ja sen alueista tehdään entistä houkuttelevampi paikka sijoittajille ja työntekijöille, parannetaan osaamista ja innovointia kasvua varten ja luodaan lisää ja parempia työpaikkoja,

G.   katsoo, että alueiden pitäisi voida vastata globaalistumiseen, rakennemuutokseen, väestörakenteen muutokseen ja ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin sekä vahvistaa kestävää kehitystä, kun nämä ensisijaiset tavoitteet siirretään osaksi toimenpideohjelmia,

H.   palauttaa mieliin, että jäsenvaltiot ovat toimenpideohjelmissaan panneet edellä mainitut ensisijaiset tavoitteet täytäntöön varsin eri tavoin sen mukaan, minkä aluekehitystavoitteen – lähentymistavoitteen vai alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen – piiriin tietty alue kuuluu,

I.   ottaa huomioon, että unioniin ennen 1. toukokuuta 2004 liittyneiden jäsenvaltioiden on Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta ja koheesiorahastosta annetun yleisasetuksen nojalla pitänyt osoittaa 60 prosenttia lähentymistavoitteen kokonaismenoista ja 75 prosenttia alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen kokonaismenoista Lissabonin strategiaan liittyviin ensisijaisiin tavoitteisiin ja että unioniin 1. toukokuuta 2004 tai sen jälkeen liittyneitä jäsenvaltioita on kehotettu noudattamaan samaa lähestymistapaa,

J.   katsoo, että kestävyys, kaikenlaisen syrjinnän estäminen, hyvä hallinto ja kumppanuusperiaatteen soveltaminen yhdessä vahvojen institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien kanssa ovat olennaisia koheesiopolitiikan onnistuneen täytäntöönpanon kannalta,

K.   toteaa, että koheesiopolitiikan on oltava riittävän vahvaa ja joustavaa, jotta sillä voi olla tärkeä asema unionin toimissa nykyisen maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutusten torjumiseksi,

1.   ottaa huomioon kaikkien jäsenvaltioiden toteuttamat toimet koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa vahvistettujen, Lissabonin strategian tavoitteita vastaavien kolmen ensisijaisen tavoitteen sisällyttämiseksi niiden toimenpideohjelmiin;

2.   panee merkille uuden ohjelmakauden varsin hitaan aloittamisen monissa jäsenvaltioissa, mikä saattaa vaarantaa rahoituksen tehokkaan käytön; luottaa kuitenkin siihen, että toimenpideohjelmien neuvottelu- ja hyväksyntäprosessin aikana tehtyjä sitoumuksia kunnioitetaan alueiden ja koko unionin eduksi;

Alueellisten erojen vähentäminen

3.   panee merkille, että jäsenvaltiot ovat määrätietoisesti vastanneet maantieteellisestä sijainnistaan sekä taloudellisesta ja institutionaalisesta kehityksestään aiheutuviin alueellisiin erityistarpeisiin laatimalla strategioita, joiden avulla vähennetään alueiden sisäistä ja välistä epätasapainoa; palauttaa tältä osin mieliin, että jäsenvaltiot ovat ehdottaneet toimenpiteitä kehityshaasteiden ratkaisemiseksi alueilla, joilla on maantieteellisiä erityispiirteitä, kuten vuoristo- ja saaristoalueilla, syrjäisimmillä alueilla, syrjäisissä rajakaupungeissa, alueilla, joita uhkaa väestökato, ja raja-alueilla; toistaa, että talouden ja ympäristön kannalta suotuisa kehitys sekä alueellisten erojen vähentäminen ovat edelleen EU:n aluepolitiikan pääasiallisia tavoitteita;

4.   pahoittelee, että joissakin kansallisissa strategioissa ja toimenpideohjelmissa kestävyyden, yhtäläisten mahdollisuuksien ja syrjimättömyyden sekä kumppanuuden periaatteet on pantu täytäntöön ja esitetty puutteellisesti; arvostelee sitä, että komissio on hyväksynyt tällaisia puutteita sisältäviä toimenpideohjelmia eikä ole vaatinut jäsenvaltioita tai alueita täydentämään niitä;

5.   korostaa, että aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että maiden lähentyminen saattaa kätkeä taakseen erojen lisääntymisen alueiden välillä ja sisällä; toteaa lisäksi, että alueellisia ja paikallisia eroja voidaan havaita useilla aloilla, kuten työllisyydessä, tuottavuudessa, tulotasossa, koulutustasossa ja innovointikyvyssä; korostaa koheesion alueellisen ulottuvuuden merkitystä näiden ongelmien ratkaisemiseksi;

Lissabonin strategian toteuttaminen koheesiopolitiikan avulla

6.   antaa tunnustusta kansallisten viranomaisten toteuttamille toimille, joiden avulla varmistetaan, että Lissabonin strategian toteuttamiseksi osoitettavat menot ovat keskimäärin 65 prosenttia lähentymisalueiden käytettävissä olevista määrärahoista ja 82 prosenttia alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen piiriin kuuluvien alueiden käytettävissä olevista määrärahoista, mikä on itse asiassa enemmän kuin alun perin pyydettiin;

7.   on vakuuttunut siitä, että huomattavasti suuremmat investoinnit ovat tarpeen tällä alalla; katsoo, että rakennerahastojen toimeenpanon puolivälissä suoritetun arvioinnin perusteella näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan määrätietoisempia EU:n suuntaviivoja ja enemmän varoja ja erityisesti vähintään viisi prosenttia rakennerahastotuesta pitäisi käyttää nykyisten asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen; kehottaa tässä suhteessa komissiota seuraamaan 9. ja 10. lokakuuta 2008 pidetyn kilpailukykyneuvoston energiatehokkuutta koskevia päätelmiä; korostaa, että uusiutuvilla energialähteillä on EU:n alueille suuri merkitys ja että ne tarjoavat kehitysmahdollisuuksia sekä luomalla työpaikkoja että edistämällä kestävää paikallista kehitystä;

8.   kannustaa alueita niiden pyrkimyksissä saavuttaa Lissabonin tavoitteet toimenpideohjelmien perusteellisen ja tehokkaan täytäntöönpanon avulla; kehottaa myös komissiota seuraamaan tiiviisti toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa tavoitteiden siirtäminen käytäntöön, ja tiedottamaan parlamentille havaituista ongelmista;

9.   pitää Euroopan laajuisille energiaverkoille varattuja varoja riittämättöminä, koska niillä on ratkaiseva merkitys energian sisämarkkinoiden toteutumiselle;

10.   tuo esille pienten yritysten ja mikroyritysten, erityisesti käsityöyritysten, suuren merkityksen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta, sillä niillä on merkittävä panos kasvuun ja työllisyyteen; kehottaa sen vuoksi harjoittamaan aktiivista politiikkaa kaikenlaisen innovoinnin tukemiseksi näissä yrityksissä ja pyytää komissiota luomaan mahdollisuuksia yritysten, julkisen sektorin, koulujen ja yliopistojen keskinäiseen yhteistyöhön alueellisten innovaatioklustereiden luomiseksi Lissabonin strategian hengessä;

Globaalistumiseen ja rakennemuutokseen vastaaminen

11.   arvostaa sitä, että kaikki jäsenvaltiot ovat osoittaneet huomattavan osan kokonaismäärärahoistaan tutkimus- ja kehitystoimia ja innovointia koskeviin investointeihin, tietoperustaisen palveluyhteiskunnan kehittämiseen sekä yrittäjyyden ja yritystukipalvelujen edistämiseen, samoin kuin siihen, että yrityksiä ja työntekijöitä autetaan sopeutumaan uusiin olosuhteisiin; huomauttaa, että useimmilla unionin lähentymisalueilla saavutettavuuden varmistaminen on edelleen merkittävä ongelma, sillä niiltä puuttuu liikenneinfrastruktuuria;

12.   katsoo, että rakennerahastojen avulla on tuettava teollisuuspolitiikkaa jäsenvaltioiden ja unionin kilpailukyvyn parantamiseksi; tukee siksi näkemystä, jonka mukaan koheesiopolitiikan ensisijainen tehtävä on auttaa erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä käyttämään potentiaaliaan;

Väestörakenteen muutos ja osallisuutta edistävät työmarkkinat

13.   suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden pyrkimyksiin asettaa etusijalle investoinnit, joiden tavoitteena on nostaa työvoimaosuutta, varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet ja siten edistää Euroopan sosiaalirahastosta ja Progress-ohjelmasta (2007–2013) tuettavia toimia, joiden tarkoituksena on osaltaan poistaa syrjintää ja parantaa naisten tilannetta työmarkkinoilla; arvostaa jäsenvaltioiden niiden Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettavissa ohjelmissaan toteuttamia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on parantaa taitoja sekä torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä; korostaa, että on tärkeää ja välttämätöntä jatkaa työllisyyden tukemiseen tähtääviä toimia talouskriisin syvetessä siten, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanon ja arvioinnin kaikissa vaiheissa otetaan erityisesti huomioon vammaisten ja ikääntyneiden erityistarpeet;

14.   tukee komission koheesiopolitiikassa toteuttamaa "kumppanuusperiaatetta" ja pyytää komissiota ottamaan paikalliset ja kansalliset naisjärjestöt mukaan koheesiopolitiikkaa koskeviin neuvotteluihin ja sen täytäntöönpanoon;

Kestävään kehitykseen, ilmastonmuutokseen ja energiaan liittyviin haasteisiin vastaaminen

15.   katsoo, että kaikkiin toimenpideohjelmiin olisi sisällytettävä toimenpiteitä, joiden tavoitteena on suojella ympäristöä, torjua ilmastonmuutosta ja edistää energiatehokkuutta, ja arvostaa sitä, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet puuttumaan näihin kysymyksiin osoittamalla niihin noin kolmasosan koheesiopolitiikan kokonaismäärärahoistaan; katsoo kuitenkin, etteivät ilmastonmuutoksen torjumiseen ja energiatehokkuuden edistämiseen tarkoitetut erityismäärärahat riitä täyttämään todellisia tarpeita;

16.   katsoo, että kilpailukykykeskusten kehittäminen rakennerahastojen tuella on tärkeää, koska ne tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia hyväpalkkaisten työpaikkojen luomiseen ja kasvun aikaansaamiseen sekä toisaalta myös suuriin taajamiin kohdistuvan paineen lieventämiseen; pitää tässä suhteessa myönteisenä Urban-ohjelman jatkamista, koska kaupunkialueiden elvyttäminen ja vanhentuneiden kaupunki-infrastruktuurien kunnostaminen on välttämätöntä;

17.   korostaa, että rakennerahastoasetuksissa todetaan, että jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja tasa-arvonäkökohtien huomioonottamista edistetään varojen täytäntöönpanon eri vaiheissa;

18.   pyytää jäsenvaltioita tiedottamaan kansalaisille, paikallisviranomaisille, kansalaisjärjestöille ja naisten järjestöille mahdollisuuksista saada rahoitusta ja erityisesti erityisohjelmia koskevista tiedoista, rakennerahastojen yhteisrahoituksen saatavuudesta, yhteisrahoitusta koskevista säännöistä, korvausten saamista koskevista säännöistä ja hankkeita koskevien ehdotusten löytämisestä ohjelmakauden 2007–2013 puitteissa;

19.   pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että liialliset hallinnolliset esteet eivät estä kansalaisjärjestöjä hakemasta rahoitusta hankkeilleen, erityisesti niitä järjestöjä, jotka pyrkivät tukemaan huonossa taloudellisessa tilanteessa olevia naisia, maahanmuuttajanaisia, etnisiin vähemmistöihin kuuluvia naisia ja vammaisia naisia sekä naisia, joilla on huollettavia, sekä väkivallan tai kidutuksen uhreina olevia naisia;

20.   panee merkille, että 15 jäsenvaltion unionin ja 12 jäsenvaltion unionin muodostavat jäsenvaltiot ovat osoittaneet määrärahoja ympäristönsuojelun alalle varsin eri tavoin, ja tunnustaa, että uusien jäsenvaltioiden on käytettävä huomattavasti aiempaa enemmän määrärahoja saavuttaakseen yhteisön säännöstössä vahvistetut ympäristöä, ilmastoa ja biologista monimuotoisuutta koskevat unionin tavoitteet;

21.   korostaa olevan tärkeää vahvistaa yhteistyökapasiteettia ja saatavilla olevien varojen tehokasta käyttöä kaikin mahdollisin keinoin, kuten vaihtamalla parhaita käytäntöjä, järjestämällä tiedotuskampanjoita, toimimalla yhdessä, vaihtamalla uutta tekniikkaa ja luomalla kumppanuuksia, koska se mahdollistaisi meneillään olevien yhteistyöohjelmien tehokkaan täytäntöönpanon ja erityisesti lisäisi uusien jäsenvaltioiden kykyä käyttää varoja;

22.   katsoo, että talouskriisin aikana jäsenvaltioiden pitäisi hyödyntää ympäristönsuojelun ja työpaikkojen luomisen välisiä synergioita koheesiopolitiikan strategisten suuntaviivojen mukaisesti sekä osoittaa lisää määrärahoja hankkeisiin, joilla edistetään vihreää taloutta, ympäristöalan työpaikkoja ja vihreää innovointia;

Monitasoisen hallinnon ja kumppanuuden vahvistaminen

23.   katsoo, että monitasoinen hallinto ja kumppanuusperiaate ovat keskeisiä tekijöitä toimenpideohjelmien legitiimiyden, avoimuuden ja vaikuttavuuden kannalta ohjelmatyövaiheessa ja erityisesti täytäntöönpanoprosessin aikana; pitää sen vuoksi myönteisinä kaikkien jäsenvaltioiden omien institutionaalisten rakenteidensa ja perinteidensä mukaisesti toteuttamia toimia, joiden tarkoituksena on lujittaa kumppanuusperiaatetta niiden ohjelmissa nykyisellä kaudella Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta ja koheesiorahastosta annetun yleisasetuksen 11 artiklan mukaisesti; suosittelee erityisesti uusille jäsenvaltioille, joilla on vain vähän kokemusta tehokkaiden kumppanuuksien perustamisesta, että ne jatkuvasti vahvistaisivat kumppanuus- ja avoimuusperiaatteita pannessaan täytäntöön toimenpideohjelmia;

24.   pyytää jäsenvaltioita välttämään liiallista viivyttelyä loppuun suoritettujen hankkeiden kustannusten korvaamisessa ja huomauttaa, että tällaisten viivytysten aiheuttamat rahalliset vaikeudet estävät vastaanottajia, pääasiassa paikallisviranomaisia ja voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, ryhtymästä uusiin toimiin erityisellä toiminta-alallaan;

25.   muistuttaa, että viivytykset rakennepolitiikan täytäntöönpanossa johtuvat osittain menettelyjen liiallisesta jäykkyydestä ja että kyseisiä menettelyjä pitäisi sen vuoksi yksinkertaistaa ottamalla käyttöön selkeä vastuun- ja toimivaltajako EU:n, jäsenvaltioiden sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten välille;

26.   kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa jo kansallisten strategisten viitekehysten suunnitteluvaiheessa, jotta kansalliset strategiat voidaan panna mahdollisimman hyvin täytäntöön ja jotta voidaan saavuttaa kaikki monitasoisen hallinnon tavoitteet;

27.   painottaa, että yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä on edistettävä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien muodossa, jotta voidaan toteuttaa monia avainhankkeita investointien vaikutusten tehostamiseksi;

28.   huomauttaa, että on tarpeen arvioida rakennerahasto-ohjelmien koordinointia ja täydentävyyttä maaseudun kehittämisohjelmien kanssa; toteaa, että paikan päällä saatujen kokemusten mukaan näiden ohjelmien välisiä synergioita ei hyödynnetä riittävästi;

Institutionaalisten valmiuksien kehittäminen

29.   arvostaa sitä, että tietoisuus institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien vahvistamisen merkityksestä politiikan tehokkaan täytäntöönpanon ja EU:n varojen hallinnoinnin kannalta on lisääntynyt; kehottaa toteuttamaan kaikilla lähentymisalueilla tuntuvia toimia institutionaalisten valmiuksien lujittamiseksi ja viranomaisten ammattitaidon lisäämiseksi;

30.   korostaa niin ikään olevan tarpeen kohdistaa koheesiotoimia maaseutualueisiin, koska alueellinen koheesio voidaan saavuttaa ainoastaan luomalla kaupungin ja maaseudun välille tasapaino;

Onnistuneen politiikan valtavirtaistaminen, osaamisen lisääminen ja hyvien käytäntöjen levittäminen

31.   arvostaa erityisesti sitä, että uudet jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet Urban- ja Equal-yhteisöaloitteiden tulokset kauden 2007–2013 toimenpideohjelmiin; hyväksyy jäsenvaltioiden toteuttamat toimet, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön kokonaisvaltaisia kestävän kaupunkikehityksen suunnitelmia, sillä kaupunkeihin on keskittynyt teollisuutta ja ne ovat talouskasvun ja työpaikkojen luomisen perusta; katsoo edelleen, että eurooppalaisen alueellisen yhteistyön ohjelmien sekä Jessica-, Jaspers-, Jeremie- ja Jasmine-aloitteiden mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä täysimääräisesti, jotta voidaan nopeuttaa kehitystä ja lisätä kasvua;

32.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kaikissa rakennerahastohankkeissa huomioon naisiin kohdistuvat vaikutukset sekä tasa-arvonäkökohdat;

Päätelmät

33.   katsoo, ettei sitä, millä tavoin jäsenvaltiot ovat päättäneet panna täytäntöön koheesiopolitiikan strategisten suuntaviivojen muodostaman kehyksen laatiessaan kansallisia strategisia viitekehyksiä ja toimenpideohjelmia, voida käyttää arvovalintojen perustana; arvostaa sitä, että kaikki jäsenvaltiot ovat toteuttaneet kaikissa vaiheissa tuntuvia toimia saavuttaakseen koheesiopolitiikan ensisijaiset tavoitteet erityisten tarpeidensa ja rajoitustensa mukaisesti;

34.   katsoo, että avoimuuden noudattaminen rahoituksen myöntämisessä sekä hallinnon yksinkertaistaminen, jotka helpottavat rakennerahastojen mahdollisten edunsaajien tiedonsaantia, ovat koheesiopolitiikan kokonaistavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisia edellytyksiä;

35.   kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan menettelyjä, joiden avulla varmistetaan, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa noudatetaan täysin toimivaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolloin voidaan taata, että kunkin toimenpideohjelman kaikki näkökohdat otetaan asianmukaisesti huomioon;

36.   kannustaa komissiota sen pyrkimyksissä varmistaa, että jäsenvaltioilla on tehokkaita valvontajärjestelmiä, jotta yhteisön menoihin voidaan soveltaa moitteettoman varainhoidon periaatetta;

37.   huomauttaa, että nykyinen maailmanlaajuinen talouskriisi on synnyttänyt kaikissa jäsenvaltioissa uuden tilanteen, joka edellyttää investointien painopisteiden uudelleenarviointia ja mahdollista mukauttamista; suhtautuu myönteisesti komission edellä mainittuihin ehdotuksiin asetusten muuttamiseksi, jotta unionin tarpeisiin voidaan vastata näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja toistaa näkemyksensä, jonka mukaan koheesiopolitiikka on talouden elpymisen kannalta keskeinen tekijä koko unionin alueella; torjuu sen vuoksi kaikki pyrkimykset tämän politiikan uudelleen kansallistamiseksi;

o
o   o

38.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.
(2) EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0492.

Päivitetty viimeksi: 2. joulukuuta 2009Oikeudellinen huomautus