Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Wienissä 18.–23. heinäkuuta 2010 pidettävän XVIII kansainvälisen aids-konferenssin ”Right Here, Right Now”,

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2001 pidetyssä YK:n yleiskokouksen 26. erityisistunnossa hyväksytyn YK:n julistuksen hiviä ja aidsia koskevasta sitoumuksesta ”Global Crisis – Global Action”,

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2006 pidetyn YK:n yleiskokouksen erityisistunnon (UNGASS) korkean tason hiv- ja aids-kokouksen ja kokouksessa hyväksytyn poliittisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon YK:n aids-ohjelman (UNAIDS) hivistä ja aidsista sekä ihmisoikeuksista vuonna 2006 antamat kansainväliset ohjeet, jotka perustuvat Genevessä 23.–25. syyskuuta 1996 pidettyyn toiseen kansainväliseen hiviä ja aidsia sekä ihmisoikeuksia koskevaan neuvotteluun ja Genevessä 25.–26. heinäkuuta 2002 pidettyyn kolmanteen kansainväliseen hiviä ja aidsia sekä ihmisoikeuksia koskevaan neuvotteluun,

–  ottaa huomioon WHO:n raportin ”Towards Universal Access: Scaling up Priority HIV/AIDS Interventions in the Health Sector”,

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2001 annetun Abujan julistuksen hivistä ja aidsista, tuberkuloosista ja muista samankaltaisista tartuntataudeista ja Afrikan unionin 4. toukokuuta 2006 Abujassa allekirjoittaman Afrikan yhteisen kannan UNGASSin vuoden 2006 korkean tason kokoukseen sekä kehotuksen nopeuttaa hiv- ja aids-, tuberkuloosi- ja malariapalveluiden yleistä saatavuutta Afrikassa,

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman hivistä ja aidsista: aika toimia, 24. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman hivin ja aidsin torjunnasta Euroopan unionissa ja unionin naapurimaissa 2006–2009 ja 20. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman hivin ja aidsin seulonnasta ja varhaisesta hoidosta,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2009 annetut neuvoston päätelmät hivin ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjuntaan tähtäävän, ulkoisena toimena toteutettavan eurooppalaisen toimintaohjelman (2007–2011) edistymisestä,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon hivin ja aidsin torjunnasta Euroopan unionissa ja unionin naapurimaissa ja strategian hivin ja aidsin torjunnasta Euroopan unionissa ja unionin naapurimaissa 2009–2013,

–  ottaa huomioon UNAIDSin vuoden 2009 raportin maailmanlaajuisesta aids-epidemiasta,

–  ottaa huomioon UNAIDSin kehysohjelman 2009–2011,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan raportin 2010,

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman kehityksestä kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista: syyskuussa 2010 pidettävää YK:n korkean tason kokousta varten valmisteilla oleva väliarviointi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että hiv-positiivisten ja aidsiin sairastuneiden ihmisten määrä kasvaa edelleen, että maailmassa on arviolta 33,4 miljoonaa hiv-positiivista ja aidsia sairastavaa ihmistä ja että vuonna 2008 todettiin 2,7 miljoonaa uutta tartuntaa, mikä on erityisen huolestuttavaa ja tarkoittaa, että hivin ja aidsin leviäminen on maailmanlaajuinen hätätilanne, joka vaatii poikkeuksellisia ja kattavia maailmanlaajuisia toimenpiteitä,

B.  ottaa huomioon, että hiv ja aids ovat maailmanlaajuisesti edelleen yksi yleisimmistä kuolinsyistä, että vuonna 2008 siihen kuoli kaksi miljoonaa ihmistä ja että sen on ennustettu olevan myös tulevina vuosikymmeninä merkittävä ennenaikaisten kuolemien aiheuttaja maailmassa,

C.  ottaa huomioon, että vuoden 2009 loppuun mennessä noin 5 miljoonaa ihmistä alhaisen ja keskimääräisen tulotason maissa sai antiretroviraalilääkitystä, mikä tarkoittaa kymmenkertaista lisäystä viiden vuoden aikana ja ennennäkemätöntä parannusta kansanterveyden historiassa,

D.  ottaa huomioon, että uusien tartuntojen määrä ylittää edelleenkin hoidon piiriin päässeiden ihmisten määrän ja että hoitoa vaille jäi vuonna 2009 edelleen kaksi kolmasosaa hoitoa tarvitsevista, mikä tarkoittaa, että 10 miljoonaa hoidon tarpeessa olevaa ihmistä ei saanut tarvitsemaansa tehokasta hoitoa,

E.  toteaa, että pahin tilanne on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa hiv-positiivisia ja aidsia sairastavia on 22,4 miljoonaa ja jossa rekisteröitiin 71 prosenttia vuoden 2008 kaikista uusista tartunnoista,

F.  ottaa huomioon vahvan näytön siitä, että hivin ja aidsin ehkäisy vähentää tehokkaasti uusia tartuntoja,

G.  ottaa huomioon, että suunnittelussa, joka liittyy hiv-positiivisten ja aidsiin sairastuneiden osallistamiseen ehkäisytoimiin ja varsinkin ehkäisytoimiin, jotka kohdistetaan näihin nimenomaisiin ryhmiin, on suuria puutteita, kuten myös pyrkimyksissä vähentää leimautumista ja syrjintää,

H.  ottaa huomioon, että naisten ja tyttöjen osuus hiviin ja aidsiin sairastuneista on edelleen suhteettoman suuri, että noin 60 prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan hiv- ja aids-tartunnoista on naisilla ja että hiv ja aids ovat edelleen hedelmällisessä iässä olevien naisten yleisin sairaus ja kuolinsyy,

I.  ottaa huomioon, että hivin nykyiset torjuntakeinot eivät suojaa naisia riittävän tehokkaasti ja että ehkäisymenetelmät, kuten kondomin käyttö ja pidättyminen seksistä, eivät ole realistisia vaihtoehtoja monille naisille, etenkään niille, jotka ovat naimisissa, jotka haluavat lapsia ja jotka ovat vaarassa joutua seksuaalisen väkivallan kohteeksi; katsoo, että turvallisen ja tehokkaan rokotteen tai mikrobilääkkeen avulla naisille voitaisiin tarjota tehokkaita uusia välineitä, joilla he voisivat suojella itseään hiviltä, rajoittamatta mahdollisuuksiaan hankkia lapsia,

J.  ottaa huomioon, että on olemassa runsas näyttö siitä, että tartuntojen määrä ja tartuntariski on korkea riskiryhmiin kuuluvilla, joita ovat muun muassa seksityöläiset, miesten kanssa sukupuoliyhteydessä olevat miehet, transseksuaaliset henkilöt, vangit, suonensisäisten huumausaineiden käyttäjät, maahanmuuttajat, pakolaiset ja liikkuvat työntekijät lähes kaikilla alueilla, sekä maissa, joissa epidemiat ovat yleisiä, ja katsoo, että näille ryhmille suunnattujen hivin ja aidsin ehkäisyohjelmat jätetään liian usein vähemmälle huomiolle eikä niihin osoiteta tarpeeksi rahoitusta,

K.  ottaa huomioon, että hiviin ja aidsiin liittyvän stigman vuoksi EU:ssa noin 30 prosenttia tartunnan saaneista ihmisistä ei tiedä olevansa hiv-positiivisia tai sairastavansa aidsia ja että tutkimusten mukaan diagnosoimattomat tartunnat helpottavat hivin ja aidsin jatkuvaa leviämistä ja lisäävät hiv-positiivisten ja aidsia sairastavien ennenaikaisen kuoleman todennäköisyyttä,

L.  ottaa huomioon, että WTO:n vuonna 2009 laatimassa raportissa ”Towards Universal Access-Progress: Scaling up priority HIV/AIDS Interventions in the Health Sector” arvioitiin, että antiretroviraalilääkityksen kattavuus on Euroopassa ja Keski-Aasiassa vain 23 prosenttia, mikä on huono tulos ottaen huomioon Venäjän ja Ukrainan tilanteen,

M.  ottaa huomioon, että samaa sukupuolta olevien välinen seksi on edelleen ankarasti stigmatisoitu varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa 31 maata on kriminalisoinut samaa sukupuolta olevien aikuisten yhteisellä suostumuksella harjoittamat sukupuolisuhteet, neljässä siitä seuraa kuolemanrangaistus ja muissa langetetaan yli 10 vuoden vankeusrangaistuksia; toteaa tämän leimautumisen vaikeuttavan hivin ja aidsin ehkäisyä,

N.  ottaa huomioon, että laittomien huumausaineiden käyttäjien kriminalisointi estää monissa maissa näiden ihmisten pääsyn hivin ja aidsin ehkäisy-, hoito- ja tukipalvelujen piiriin ja lisää suonensisäisten huumeiden käyttöön liittyvän hivin ja aidsin leviämistä,

O.  ottaa huomioon, että 106 maata ilmoittaa, että niissä on edelleen voimassa lakeja ja menettelytapoja, jotka hankaloittavat huomattavasti hivin ja aidsin tehokasta torjuntaa,

P.  ottaa huomioon, että noin 17,5 miljoonaa lasta menetti vuonna 2008 molemmat tai toisen vanhemmistaan hivin tai aidsin uhreina, että valtaosa näistä lapsista elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, että nämä lapset ovat usein leimautuneita ja syrjittyjä eivätkä välttämättä saa peruspalveluita, kuten koulutusta ja asuntoa, mikä puolestaan lisää heidän riskiään saada hiv- tai aids-tartunta,

Q.  ottaa huomioon, että hivin ja aidsin ja vammaisuuden suhteeseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, vaikka vammaisten henkilöiden on havaittu olevan riskiryhmiin kuuluvista kaikkein suurimmassa vaarassa sairastua hiviin ja aidsiin ja heillä on huonommat mahdollisuudet saada ehkäisy- ja hoitopalveluja;

R.  katsoo, että oikeuksiin perustuva menettelytapa hiviä ja aidsia koskevissa toimissa on ratkaiseva, jotta epidemia saadaan tukahdutetuksi,

1.  vahvistaa, että terveydenhoidon saatavuus on osa ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta ja että hallitusten on täytettävä velvollisuutensa ja huolehdittava, että kansanterveyspalvelut ovat kaikkien saatavilla;

2.  katsoo myös, että EU:n on otettava ensisijaiseksi asiaksi sekä EU:ssa että EU:n ulkopuolella ihmisoikeuksien puolustajien suojelu ja heidän asiansa edistäminen, mukaan lukien ne, joiden toiminta keskittyy yhteisöjen hiv- ja aids-valistukseen; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa huolehtimaan siitä, että kaikki ihmisoikeuksien puolustajia koskeviin EU:n suuntaviivoihin sisältyvät konkreettiset toimet pannaan asianmukaisesti täytäntöön hivin ja aidsin ehkäisyssä toimivien kansalaisyhteiskunnan edustajien työn helpottamiseksi;

3.  pyytää komissiota ja neuvostoa täyttämään sitoumuksensa ja tehostamaan pyrkimyksiään käsitellä hiviä ja aidsia maailmanlaajuisena kansanterveyden painopistealueena, jossa ihmisoikeudet ovat keskeisessä asemassa hivin ja aidsin ehkäisyssä ja hoito- ja tukipalveluissa myös EU:n kehitysyhteistyössä;

4.  kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään toimia hivin ja aidsin tahattoman levittämisen ja niille altistamisen rangaistavuuden poistamiseksi(1) ja kannustamaan hivin ja aidsin tunnustamista vammaksi nykyistä ja tulevaa syrjimättömyyttä koskevaa lainsäädäntöä varten;

5.  kehottaa Baltian maita, Venäjää ja Ukrainaa ottamaan käyttöön maakohtaisia menettelytapoja, joilla ne voivat torjua hiviä ja aidsia ponnekkaasti;

6.  kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään oikeuksiin perustuvaa hivin ja aidsin torjuntaa koskevia parhaita käytänteitä ja toimintatapoja poliittisessa vuoropuhelussa sekä maailmanlaajuisesti että yksittäisten maiden tasolla seuraavilla tavoilla:

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään naisten tarpeita hivin ja aidsin ehkäisyssä ja hoidossa, sillä tämä on oleellista epidemian katkaisemisessa, etenkin helpottamalla seksuaali- ja lisääntymisterveydenhoidon ohjelmiin osallistumista ja järjestämällä ohjelmiin täysimääräisesti sisällytettyjä hiv/aids-testejä ja neuvonta- ja ehkäisypalveluja sekä korjaamalla sosioekonomisia tekijöitä, jotka lisäävät naisten hiv- ja aids-riskiä, kuten sukupuolten epätasa-arvo, köyhyys, taloudellisten ja koulutuksellisten mahdollisuuksien puute ja oikeudellisten ja ihmisoikeudellisten suojakeinojen puute;

8.  kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita myöntämään oikeudenmukaisesti ja joustavasti rahoitusta uusien ennaltaehkäisevien tekniikoiden tutkimukselle, mukaan lukien rokotteet ja mikrobilääkkeet;

9.  on syvästi huolestunut siitä, että puolet kaikista uusista hiv-tartunnoista esiintyy lapsilla ja nuorilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vastaamaan lasten ja nuorten hivin ja aidsin ehkäisyä sekä hoito- ja tukipalveluja koskeviin tarpeisiin ja varmistamaan, että he voivat saada hiv/aids-palveluja, joista esimerkkinä voidaan mainita erityisesti varhaislapsuuden hiv/aids-diagnosointi, tarkoituksenmukaiset ja kohtuuhintaiset antiretroviruslääkehoidot, psykososiaalinen tuki sekä sosiaalinen ja oikeudellinen suojelu;

10.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan vammaisten henkilöiden osallistumista hivin ja aidsin torjuntatoimiin ja vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien sisällyttämistä kansallisiin hiv/aids-toimintasuunnitelmiin ja toimintalinjoihin ja varmistamaan heidän mahdollisuutensa saada hiv/aids-palveluja, jotka on räätälöity vastaamaan tarpeita ja jotka ovat samantasoisia kuin muulle väestölle tarkoitetut palvelut;

11.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan vangeille ja suonensisäisten huumeiden käyttäjille suunnattuja terveyshaittojen vähentämisohjelmia;

12.  kehottaa komissiota ja neuvostoa vaatimaan maita, joissa hiviä ja aidsia on eniten, vahvistamaan hivin torjumiseksi koordinoidut, avoimet ja vastuuvelvolliset kansalliset toimintapuitteet, joilla taataan, että hivin ehkäisy- ja hoitotoimet ovat saatavilla ja tehokkaita; pyytää komissiota tukemaan tässä mielessä kansallisia hallituksia ja ottamaan kansalaisyhteiskunnan edustajat mukaan toimintaan ohjelmien huonon kattavuuden parantamiseksi, jotta voidaan vähentää leimautumista ja syrjintää ja lisätä oikeussuojan saatavuutta kansallisten aids/hiv-torjuntatoimien yhteydessä;

13.  kehottaa komissiota ja neuvostoa työskentelemään UNAIDSin ja muiden kumppaneiden kanssa sen hyväksi, että saadaan parannettua riskiryhmiin kuuluvaan väestöön liittyviä indikaattoreita ja muita indikaattoreita, joilla mitataan, miten hyvin maailmassa, eri maissa ja eri ohjelmissa on edistytty hiviin ja aidsiin liittyvän leimautumisen ja syrjinnän vähentämisessä, ja jaetaan siitä tietoa, mukaan luettuna hiviin liittyvät ihmisoikeuskysymykset ja kansainväliset suojamekanismit;

14.  pyytää komissiota ja neuvostoa tukemaan hiljattain perustetun hiviä ja lainsäädäntöä käsittelevän maailmankomission toimintaa, jotta varmistetaan lainsäädännön toimivuus hivin ja aidsin torjunnassa;

15.  kehottaa komissiota ja neuvostoa valtuuttamaan Euroopan unionin perusoikeusviraston keräämään lisätietoja Euroopan hiv-positiivisten ja aidsiin sairastuneiden ihmisten ja muiden riskiryhmien ihmisoikeustilanteesta ottaen huomioon erityisesti kyseisten väestöryhmien alttiuden kärsiä moninkertaisesta ja risteävästä syrjinnästä;

16.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota osoittamaan vähintään 20 prosenttia kaikista kehitysyhteistyömenoista perusterveydenhuoltoon ja koulutukseen, lisäämään panostaan hivin ja aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan tarkoitettuun kansainväliseen rahastoon ja myöntämään lisää tukea muille ohjelmille, joilla pyritään vahvistamaan terveydenhoitojärjestelmiä ja yhdyskuntajärjestelmiä; kehottaa lisäksi kehitysmaita priorisoimaan terveydenhuollon ja erityisesti hivin ja aidsin torjunnan menoja ja kehottaa komissiota tarjoamaan kumppanuusmaille kannustimia, joilla rohkaistaan priorisoimaan terveydenhuoltoa maakohtaisten strategia-asiakirjojen avainsektorina;

17.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään huolestuttavasti vähentynyttä rahoitusta seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja näitä oikeuksia koskeviin toimiin kehitysmaissa ja tukemaan sukupuoliteitse tarttuvien tautien hoitamiseen ja lisääntymisterveystarvikkeiden, kuten ihmishenkiä pelastavien lääkkeiden ja ehkäisyvälineiden, mukaan lukien kondomien, jakeluun liittyvää toimintaa;

18.  kehottaa EU:ta jatkamaan työtään ja käyttämään talousarviotuen lisäksi muita kansainvälisiä ja maakohtaisia rahoitusvälineitä sekä hyödyntämään asiaankuuluvia organisaatioita ja mekanismeja, jotka ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi hivin ja aidsin ihmisoikeusulottuvuuden käsittelyssä, erityisesti kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja yhteisöjen omia organisaatioita;

19.  kehottaa Euroopan komissiota, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä hyväksymään lakeja, joissa säädetään kohtuuhintaisista hi-virukseen vaikuttavista lääkkeistä, mukaan lukien antiretroviraalilääkkeet ja muut turvalliset ja tehokkaat lääkkeet, diagnostiikka ja menetelmät, joilla hi-virustartuntaa ja muita vastaavia opportunistisia infektioita ja sairauksia voidaan ennaltaehkäistä, hoitaa ja lievittää;

20.  arvostelee kahdenvälisiä ja alueellisia kauppasopimuksia, joihin sisältyy WTO:n TRIPS-sopimusta (TRIPS-plus) pidemmälle meneviä määräyksiä, jotka ovat esteenä vuonna 2001 Trips-sopimuksen johdosta annettuun Dohan julistukseen sisältyvien suojalausekkeiden käytölle, vaikka eivät varsinaisesti rajoita sitä, sen varmistamisessa, että terveysnäkökohdat asetetaan kaupallisten etujen edelle; korostaa niiden maiden vastuuta, jotka painostavat kehitysmaita allekirjoittamaan tällaisia vapaakauppasopimuksia;

21.  korostaa, että pakkolisensoinnilla ja eriytetyillä hinnoilla ei ole täysin kyetty ratkaisemaan ongelmaa, ja kehottaa komissiota ehdottamaan uusia ratkaisuja, joilla varmistetaan, että kaikki voivat saada hiv/aids-hoitoa kohtuullisin hinnoin;

22.  on tyytyväinen siihen, että neuvoston ihmisoikeustyöryhmä hyväksyi homo-, bi- ja transseksuaalisten henkilöiden ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua koskevan toimenpidepaketin, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota panemaan täytäntöön pakettiin sisältyvät suositukset;

23.  kehottaa niitä Euroopan unionin toimielimiä, joiden tehtäviin kuuluu laatia vuotuinen raportti ihmisoikeustilanteesta, sisällyttämään näihin raportteihin hiv-tartuntaan liittyvä ihmisoikeusnäkökulma siten, että niissä voidaan antaa ääni hiv-tartunnan saaneille ja riskiryhmiin kuuluville;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toistamaan tukensa marraskuussa 2009 annettujen toimintaohjelmaa koskevien neuvoston päätelmien 16 kohdalle ja aloittamaan laajan kuulemisprosessin jäsenvaltioiden ja muiden asianosaisten kanssa hivin ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseen tähtäävän ulkoisena toimena toteutettavan eurooppalaisen toimintaohjelman valmistelemiseksi vuodeksi 2012 ja sitä seuraavaksi kaudeksi ja tukemaan EU:n toimintaryhmien perustamista komission ja jäsenvaltioiden painopistealoilla toteuttamien yhteisten toimintojen välineenä;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Yhdistyneiden Kansakuntien hiv/aids-ohjelmalle, Maailman terveysjärjestölle ja XVIII kansainvälisen aids-konferenssin järjestäjille.

(1) Hivin levittämisen kriminalisoinnista annetun UNAIDSin raportin mukaisesti hallitusten olisi rajattava kriminalisointi tarkoituksellisiin tapauksiin, joissa hiv-positiivinen henkilö tietää tartunnastaan, pyrkii tahallaan levittämään hiviä ja onnistuukin siinä. (2) Hiv-positiivisten tai aidsiin sairastuneiden ihmisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja näiden oikeuksien edistäminen ja käsittely on olennainen osa hiviin liittyvää ihmisoikeusnäkökulmaa, jossa olisi otettava huomioon hiv-positiivisten ja aidsiin sairastuneiden ihmisten oikeus sisällökkääseen ja tyydyttävään sukupuolielämään ja kunnioitettava hiv-positiivisten ihmisten lisääntymistä koskevia valintoja ja toiveita.