Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2010/2074(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0251/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0251/2010

Keskustelut :

PV 06/10/2010 - 15
CRE 06/10/2010 - 15

Äänestykset :

PV 07/10/2010 - 11.2
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0354

Hyväksytyt tekstit
PDF 140kDOC 78k
Torstai 7. lokakuuta 2010 - Bryssel Lopullinen painos
Basel II -sopimus ja vakavaraisuusdirektiivien tarkistaminen (CRD 4)
P7_TA(2010)0354A7-0251/2010

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. lokakuuta 2010 Basel II -sopimuksesta ja vakavaraisuusdirektiivien tarkistamisesta (CRD 4) (2010/2074(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon vakavaraisuusdirektiivit(1) ja 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/111/EY(2) direktiivien 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta kaupankäyntivarastoa ja uudelleenarvopaperistamista koskevien pääomavaatimusten sekä palkka- ja palkkiopolitiikan valvontamenettelyn osalta (KOM(2009)0362),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2010 julkistetun komission yksiköiden työasiakirjan vakavaraisuusdirektiiviin mahdollisesti tehtävistä muista muutoksista,

–  ottaa huomioon Basel II -sopimuksen(3) ,

–  ottaa huomioon Baselin pankkivalvontakomitean kuulemisasiakirjan pankkialan kestävyyden vahvistamisesta(4) ja likviditeettiriskin mittaamista, normeja ja valvontaa koskevista kansainvälisistä puitteista(5) ,

–  ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden vakautta seuraavan elimen (FSB) julkaisemat asiakirjat,

–  ottaa huomioon G20-ryhmän Washingtonin, Lontoon ja Pittsburghin huippukokoustensa jälkeen antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa vakioimattomia (OTC) johdannaisia koskevan päätöslauselman(6) ,

–  ottaa huomioon keskuspankkien pääjohtajien ja johtavien valvojien 12. syyskuuta 2010 antaman ilmoituksen suuremmista vähimmäispääomavaatimuksista,

–  ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Euroopan unionin tuomioistuimelle ja Euroopan keskuspankille antaman tiedonannon EU:n kehyksestä rajatylittävälle kriisinhallinnalle pankkialalla (KOM(2009)0561) sekä siihen liitetyn komission yksiköiden laatiman työasiakirjan (SEK(2009)1407),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja Euroopan keskuspankille pankkien kriisinratkaisurahastoista (KOM(2010)0254),

–  ottaa huomioon tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o (EY) 1606/2002 mukaisesti 3. marraskuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1126/2008(7) ,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0251/2010),

A.  katsoo, että vahvat, vakaat ja tehokkaat rahoitusmarkkinat ja -laitokset ovat ensisijaisen tärkeitä, jotta voidaan vastata EU:n eri taloudellisten toimijoiden rahoitustarpeisiin sekä edistää kasvua ja työllisyyttä sekä innovointia ja Euroopan talouden kilpailukykyä; katsoo, että rahoitustehtävä on erityisen merkityksellinen talouden elpymiselle ja että rahoitussektorin sääntelyn uudistamisen tavoitteena tulisi olla rahoitusmarkkinoiden vakaus ja kestävä kasvu,

B.  katsoo, että tarkistetut tiukemmat pääomavaatimukset olisi hyväksyttävä ottaen asianmukaisesti huomioon talouden suhdannetilanne ja sen meneillään oleva elpyminen,

C.  katsoo, että Baselin komitea ei anna mahdollisuutta ottaa huomioon kaikkia sidosryhmiä eikä vastavuoroisuusperiaatetta,

D.  katsoo, että kaikkia rahoitusmarkkinoita sekä niiden toimijoita ja välineitä on valvottava ja säänneltävä, samoin kuin järjestelmän kannalta tärkeitä rahoitusinfrastruktuureja, joista voidaan mainita esimerkkeinä maksu-, selvitys- ja toimitusjärjestelmät, -mekanismit ja -foorumit sekä niihin liittyvä omaisuudenhoitopalvelujen tarjoaminen, jotta voidaan säilyttää rahoitusmarkkinoiden vakaus, joka on keskeinen yleinen etu; katsoo kriisin korostaneen, että pankkien pääoma on selvästi ollut riittämätön maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden suhteen,

E.  katsoo, että vakavaraisuusnormeja on vahvistettava ja ne on pantava asianmukaisesti täytäntöön ja että kriisissä paljastuneet pääoman laatua ja määrää, likviditeetin hallintaa, sisäisten mallien heikkouksia ja Basel II -sopimuksen ja vakavaraisuusdirektiivin suhdanteita vahvistavaa luonnetta koskevat puutteet on korjattava,

F.  katsoo, että valvojien käytössä olevaa kriisinhallinnan vähimmäisvälineistöä on tarpeen laajentaa,

G.  katsoo, että vähittäis- ja investointipankkitoiminnan välille on pyrittävä tekemään selvä ero tai rajaus, jotta voidaan varmistaa, että vakuutettuja talletuksia ei käytetä kaupankäynnin vakuutena,

H.  katsoo, että uusissa normeissa olisi otettava huomioon pankin koko ja riskiprofiili sekä sen liiketoimintamalli,

I.  katsoo kuitenkin, että tarkistetun Basel II -kehyksen asiaan liittyvien osien ja muiden sääntelyaloitteiden kumulatiivinen vaikutus reaalitalouteen ja talouskasvuun on otettava asianmukaisesti huomioon,

J.  ottaa huomioon, että G20-ryhmä päätti markkinoiden ja sääntelyn ennennäkemättömän romahtamisen vuoksi Lontoossa, Pittsburghissa ja Torontossa pitämissään kokouksissa parantaa pääoman laatua, tehostaa riskien kattamista, lieventää myötäsyklisyyttä, ottaa käyttöön luottotappioiden tulevaisuuteen suuntautuneita varauksia, hillitä liiallista vipuvaikutusta, ottaa käyttöön Basel II -sopimuksen riskiperusteista kehystä täydentävän vähimmäisomavaraisuusasteen ensimmäiseen pilariin siirtymistä varten ja tiukentaa likviditeettinormia,

K.  ottaa huomioon, että vakavaraisuusdirektiiviä sovelletaan Euroopassa kaikkiin luottolaitoksiin ja investointiyrityksiin, jotka toimivat monien erilaisten liiketoimintamallien mukaisesti; ottaa huomioon, että muissa maissa Basel II -sopimuksen sääntöjä sovelletaan ainoastaan tiettyä liiketoimintamallia soveltaviin pankkeihin; katsoo, että tällaiset soveltamisalan erot ovat huolestuttavia yhteensopivuuden, yhtäläisten toimintaedellytysten ja mahdollisen sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön kannalta,

L.  ottaa huomioon, että Euroopan omat erityispiirteet vaikuttavat asiaan, kuten se, että Euroopassa yritysmaailma saa rahoituksensa valtaosin pankkien myöntäminä lainoina; katsoo, että Baselin tarkistetuissa säännöissä nämä erityispiirteet on otettava asianmukaisesti huomioon ja että olisi toivottavaa, että pankkien lainananto kohdistettaisiin paremmin erityisaloille, kuten pk-yrityksien lainoihin, ja että suurempia yrityksiä kannustettaisiin laskemaan liikkeeseen suoraan sijoittajille suunnattuja joukkovelkakirjoja,

M.  katsoo, että ”sama malli kaikille” -periaatteessa ei oteta huomioon pankkien erityisiä riskiprofiileja eikä Euroopan pankkialan monimuotoisuutta ja sen noudattaminen vahingoittaa Euroopan pankkialaa ja voi siten haitata talouskasvua ja talouden elpymistä,

N.  katsoo, että samalla kun Euroopassa ollaan toteuttamassa merkittäviä rahoitusalan sääntelyä koskevia muutoksia, on huolehdittava, että muutokset ovat keskenään johdonmukaisia ja että niiden täytäntöönpanon aikataulussa otetaan huomioon toimenpiteiden kumulatiiviset vaikutukset reaalitalouteen ja se, että ne eivät saisi haitata talouden elpymistä,

O.  katsoo, että lähentyminen kohti yksinomaisesti käytettäviä laadukkaita kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja on olennaisen tärkeää yhtäläisten toimintaedellytysten säilyttämiseksi ja tietojen kansainvälisen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi; katsoo, että kyseiset standardit on saatettava asianmukaisesti ajan tasalle kriisistä saatujen kokemusten huomioon ottamiseksi,

P.  katsoo, että kaikkien asiasta vastaavien viranomaisten on otettava huomioon tarve noudattaa tiukasti periaatetta, jonka mukaan sisältö on muotoa tärkeämpi, jotta tulokset eivät ole epäasianmukaisia,

Q.  katsoo, että tilinpäätökseen liittyvän raportoinnin sekä sääntelyn ja verotuksen edellyttämän raportoinnin on lähestyttävä toisiaan kansainvälisesti, jotta varmistetaan, että valvojat ja sijoittajat saavat käyttöönsä samat avoimet ja selkeät tiedot, ja katsoo, että kaksinkertaista raportointia on vähennettävä mahdollisimman paljon, katsoo, että tämä ei sulje pois vakavaraisuutta koskevia suodattamia edellyttäen, että ne esitetään kaikissa tileissä,

R.  katsoo, että pankkien olisi keskityttävä enemmän reaalitaloutta palvelevaan ydinliiketoimintaan ja että Baselin komitean ja komission olisi kannustettava tätä,

S.  katsoo, että Basel II -sopimuksen tarkistamiseen sisältyvät uudistukset on toteutettava johdonmukaisesti pankkivalvonnan rakenneuudistusten kanssa, kuten Euroopan parlamentti on kehottanut, ja viime kädessä toisen pilarin mukaisten toimenpiteiden määrittelemiseen ja johdonmukaiseen toteuttamiseen johtavan kehityksen kanssa,

Yleistä

1.  suhtautuu myönteisesti G20-ryhmän sitoumukseen parantaa pääoman laatua ja lisätä sen määrää, ottaa käyttöön likviditeetin hallintaa koskevia normeja, puuttua myötäsyklisyyteen ja kohentaa yleisiä vakavaraisuusnormeja rahoituskriisin haasteisiin vastaamiseksi;

2.  pitää myönteisinä Baselin komitean ja komission toimia; korostaa kuitenkin, että uudet pääomavaatimuksia koskevat säännöt olisi laadittava ja pantava täytäntöön huolellisesti ja niiden vaikutuksia olisi myös analysoitava sääntelypuitteiden laajemman tarkistamisen yhteydessä;

3.  on huolissaan nykyiseen ehdotukseen sisältyvien rakenteellisten puutteiden ja sen epätasapainoisuuden johdosta sekä siitä, että ehdotus voi haitata talouden elpymistä ja kasvua; katsoo, että nykyisen taloudellisen tilanteen vuoksi on syytä valvoa, että pankit eivät siirrä tulevan ehdotuksen kustannuksia rahoituspalvelujen loppukäyttäjille;

4.  korostaa tarvetta lujittaa valvojan tarkastusprosessin (toinen pilari) ja tietojen julkistamisen (kolmas pilari) välistä vuorovaikutusta siten, että stressitestien ja lisäpääomavaatimusten tulokset annetaan yleisön saataville;

5.  muistuttaa Euroopan pankkialan merkittävistä erityispiirteistä, kuten erilaisia oikeudellisia muotoja edustavien liiketoimintamallien kirjosta ja siitä, että Euroopan yritysmaailman rahoitus perustuu suurimmaksi osaksi pankkien myöntämiin luottoihin, ja kehottaa sen vuoksi tutkimaan kattavasti ehdotettujen uusien sääntöjen vaikutukset mikro- ja makrotalouteen;

6.  kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota ottamaan kyseiset erityispiirteet sekä pankkialan erilaiset riskit asianmukaisesti huomioon; korostaa tarvetta erottaa tarkistetuissa Basel II -säännöissä toisistaan investointi- ja perinteinen vähittäispankkitoiminta sekä maksuliikennepalvelut;

7.  kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisemmin Basel II -sääntöjen uudistusprosessiin, edistämään ja suojelemaan aktiivisesti Euroopan etuja, koordinoimaan jäsenvaltioiden tarkastelutapoja parhaan tuloksen saavuttamiseksi Euroopan talouden kannalta sekä raportoimaan säännöllisesti Euroopan parlamentille käynnissä olevien neuvotteluiden tilanteesta ja ottamaan parlamentin aktiivisesti mukaan neuvotteluprosesseihin;

8.  myöntää kansainvälisen yhteistyön ja koordinoinnin tärkeyden pyrittäessä luomaan kansainvälisesti yhtäläiset toimintaedellytykset ja välttämään sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä; huomauttaa kuitenkin, että tämä tavoite ei saisi johtaa siihen, että Euroopan talouden ja teollisuuden kilpailuedellytykset heikkenevät, ja katsoo, että pankkialan monimuotoisuus olisi säilytettävä;

9.  korostaa, että Euroopan talouden elpyminen vaatii dynaamisia rahoitusmarkkinoita, jotka kykenevät rahoittamaan investointeja ja innovaatioita; varoittaa laatimasta sääntöjä ja vaatimuksia, joilla luotaisiin uusi luottolama, mikä horjuttaisi talouskehitystä ja Euroopan työmarkkinoita;

10.  korostaa, että kaikkien Baselin prosessiin ja G20-prosessiin osallistuvien osapuolten tinkimätön sitoutuminen täytäntöönpanon selkeisiin ja yhdenmukaisiin määräaikoihin on uudistustyön onnistumisen, kansainvälisesti yhtäläisten toimintaedellytysten varmistamisen ja sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön estämisen edellytys; kehottaa komissiota ja Baselin komiteaa varmistamaan, että sovitut normit pannaan täytäntöön samanaikaisesti;

11.  muistuttaa, että Basel II -sopimuksen ja sen tulevan tarkistetun version on tarkoitus olla kansainvälinen normi; on siksi hyvin huolissaan siitä, että kriisin johdosta hyväksytyissä erilaisissa kansallisissa säädöksissä (erityisesti Yhdysvaltojen Wall Street -uudistus ja kuluttajansuojalaki) asetetut rajoitukset saattavat johtaa tämän yleisnormin hajanaiseen täytäntöönpanoon; kehottaa siksi Baselin komiteaa ja komissiota arvioimaan tarkasti tällaista lainsäädäntöä ja sen perusteella määrittämään sen vaikutukset Basel II -sopimuksen täytäntöönpanoon ja sen tarkistamista koskeviin neuvotteluihin, ja kehottaa myös komissiota raportoimaan parlamentille tuloksista;

12.  kehottaa komissiota selventämään ulkopuolisten luokitusten asemaa likviditeettipuskurien kannalta ja varmistamaan, että mahdollisilla vaihtoehtoisilla ehdoilla ei rajoiteta puskurikelpoisten omaisuuserien valikoimaa; vaatii lisäksi, että mahdollisesti sovittavilla vaihtoehtoisilla ehdoilla tulisi korvata ulkopuoliset luokitukset eikä käyttää niitä luokitusten ohella, jotta varmistetaan yhtäläiset kansainväliset toimintaedellytykset;

13.  kehottaa komissiota tehostamaan transatlanttista rahoitusalan säätelyä koskevaa vuoropuheluaan Yhdysvaltojen kanssa;

14.  korostaa, että täytäntöönpanon aikataulussa on otettava huomioon tarkistettujen normien kokonaisvaikutukset alaan sekä alan valmiuksiin luotottaa reaalitaloutta ja Euroopan talouden elpymiseen; panee merkille Baselin komitean ilmoittamat muutokset käyttöönoton aikatauluun, jotta voidaan paremmin varmistaa sujuva siirtyminen uusiin normeihin;

15.  muistuttaa tarpeesta varmistaa unionin demokraattisesti valitun toimielimen, Euroopan parlamentin osallistuminen neuvotteluihin ja kehottaa komissiota ja Baselin komiteaa ryhtymään tarvittaviin toimiin parlamentin pysyvän osallistumisen toteuttamiseksi;

16.  palauttaa mieleen esittämänsä huolen pankkien tekemiä, vähimmäispääoman laskemismenettelyjen perustana olevia korrelointeja koskevien olettamusten rajauksista; korostaa tässä yhteydessä pankkien sisäisten arviointien asianmukaista valvontaa ja seurantaa sisäisten luottoluokitusten menetelmän avulla; panee lisäksi merkille, että on pidettävä huoli siitä, että ei oteta käyttöön vääristyneitä kannustimia;

17.  kehottaa komissiota jatkamaan edelleen EU:n pankkialaan kohdistaman valvonnan yhdentämistä perustamalla uuden Euroopan rahoitusalan valvontajärjestelmän ja Euroopan järjestelmäriskikomitean;

18.  kehottaa komissiota arvioimaan ennen tarkistettujen Basel II -sääntöjen täytäntöönpanoa asianmukaisesti niiden todennäköisiä vaikutuksia reaalitalouteen keskittyen erityisesti pk-yritysten rahoitukseen sekä pankkialan kestävyyteen stressitilanteissa;

19.   pitää välttämättömänä laajentaa valvojien käytössä olevaa kriisinhallinnan vähimmäisvälineistöä direktiivin 2006/48/EY 136 artiklan säännöksissä tarkoitetusta välineistöstä siten, että valvojilla on ainakin valtuudet: edellyttää pääoman, likviditeetin, liiketoimintakokonaisuuden ja sisäisten prosessien mukauttamista; suositella muutoksia johdossa tai määrätä niistä; rajoittaa pankkitoimiluvan ehtoja; määrätä kriisinratkaisujärjestelmiä; vaatia täydellistä tai osittaista myyntiä; luoda omaisuudenhoitoyhtiö tai jako kannattavaan/kannattamattomaan pankkitoimintaan; edellyttää velan muuntamista omaksi pääomaksi sopivalla aliarvostuksella; määrätä voittojen ja osinkojen pidättämisvaatimuksista ja rajoittamisesta pääomavaatimusten vakiinnuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että osakkaat joutuvat maksamaan ennen veronmaksajiin turvautumista; järjestellä uudelleen ja siirtää varoja ja vastuita muille laitoksille, jotta kyetään varmistamaan järjestelmän kannalta merkittävien toimintojen jatkuminen; määritellä kriteerit arvoltaan alentuneiden omaisuuserien arvottamiseksi; ottaa laitos väliaikaisesti julkiseen hallintaan; toteuttaa vaikeuksiin joutuneiden pankkien likvidaatio;

20.  kehottaa komissiota luomaan pankkialalle kannustimia riskien ja voittojen hallitsemiseksi pitkän aikavälin tuloksia ajatellen sekä rohkaisemaan pankkeja pitämään lainat aktiivisesti ja jatkuvasti omassa kirjanpidossaan turvautumatta liialliseen arvopaperistamiseen ja taseen ulkopuolisiin rakenteisiin sekä konsolidoimaan erillisyhtiöiden kaltaiset taseen ulkopuoliset erät täysimääräisesti;

21.  toteaa, että pitkän aikavälin investoinnit, kuten energiajakelun infrastruktuuri, ovat riippuvaisia arvopaperistamisesta;

22.  ehdottaa, että Baselin komitea, kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisö IOSCO, kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta IASB ym. sisällytetään maailmanlaajuiseen rakenteeseen, esimerkiksi Kansainväliseen valuuttarahastoon, rahoitusalan hyvän organisaation luomiseksi ja sen varmistamiseksi, että kaikki sidosryhmät osallistuvat sääntöjen laatimiseen ja että sääntöjen täytäntöönpanoa kyetään valvomaan;

23.  katsoo, että on otettava huomioon rahoituslaitokset, jotka ovat ”liian suuria kaatumaan”, ja siksi pääomavaatimukset ja vastasykliset puskurit olisi suhteutettava rahoituslaitoksen kokoon, riskitasoon ja liiketoimintamalliin;

Pääoman laatu

24.  tukee aloitetta pääoman laadun parantamiseksi ja sen määrän lisäämiseksi kriisistä aiheutuneisiin haasteisiin vastaamiseksi, ja panee merkille Baselin komitean 12. syyskuuta 2010 tekemän päätöksen lisätä pääoman vähimmäisvaatimuksia, ottaa käyttöön säilytyspuskuri ja lisätä tuntuvasti tavanomaisten osakkeiden osuutta; muistuttaa, että tämä kysymys liittyy kiinteästi kirjanpitosääntöihin ja edellyttää siten johdonmukaista toimintaa myös maailmanlaajuisen lähentymisen vuoksi;

25.  panee merkille Baselin komitean heinäkuun 2010 lopulla tekemän päätöksen, jonka mukaisesti otetaan harkitsevasti huomioon vähemmistöosuudet, laskennalliset verosaamiset ja investoinnit muihin rahoituslaitoksiin katsoo, että lisämukautukset voivat olla tarpeen;

26.  korostaa, että jotta varmistetaan yhtäläiset toimintaedellytykset ja mitään muiden kuin osakeyhtiöiden, erityisesti osuusliikkeiden ja säästöpankkien, soveltamia liiketoimintamalleja ei aseteta epäedulliseen asemaan, pääoma on määriteltävä oikeudellisesta muodosta riippumatta tasapainoisesti pääomavälineiden laadun (kuten pysyvyys, tappionsietokyky, maksujen joustavuus) perusteella;

27.  kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota hyväksyttäviä pääomavälineitä määritellessään ottamaan Euroopan pankkialasta suuren osan muodostavien muiden kuin osakeyhtiöiden (eli osuusliikkeet, keskinäiset yritykset ja säästöpankit) tarpeet ja erityispiirteet asianmukaisesti huomioon;

28.  kehottaa komissiota tarkistamaan ehdotettuja luokan 1 ensisijaista pääomaa koskevia hyväksyntäkriteereitä ja rajoittamaan luettelon kriteereihin, jotka ovat välttämättömiä pääoman laadun varmistamiseksi (kuten pysyvyys, tappionsietokyky, maksujen joustavuus);

29.  kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota varmistamaan, että konsernien pääomalaskelmissa otetaan sekä riski että pääoma tasapainoisesti ja harkitsevasti huomioon, että erityisesti vähemmistöiltä saatu pääoma, joka on maksettu suoraan saman pankkiryhmän luottolaitoksiin, olisi tunnustettava asianmukaisesti (eli vähemmistön osuus) ja että alueellisten osuusliikkeiden ja säästöpankkien omistuksia niiden keskuslaitoksessa ei estetä (toisin sanoen ei vähennystä omista varoista);

30.  korostaa pääomajärjestelyjen tärkeää roolia kriisin aikana; kehottaa komissiota ja Baselin komiteaa ottamaan huomioon joustavien pääomajärjestelyjen roolin kriisitilanteissa ja seuraamaan sitä, kuinka vaihdettavissa olevat instrumentit hyväksytään markkinoilla;

31.  kehottaa komissiota ottamaan verotukseen ja kirjanpitoon liittyvien taseiden nykyiset erot asianmukaisesti huomioon mahdollisten kilpailuhaittojen muodostumisen välttämiseksi;

32.  kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota määrittelemään paremmin vastavuoroista ristiinomistamista koskevien sopimusten kohtelun;

33.  kehottaa komissiota harkitsemaan toteutumattomien voittojen ja tappioiden tasapainoista kohtelua volatiliteetin ja myötäsyklisyyden rajoittamiseksi;

34.  kehottaa komissiota suorittamaan kattavan tutkimuksen pääomavälineistä ennen kriisiä ja sen jälkeen arvioidakseen tiettyjen pääomavälineiden tärkeyttä ja merkitystä kriisitilanteessa;

Likviditeettinormit

35.  katsoo, että laadukkaiden likviditeettinormien kehittäminen on olennainen osa kriisin vastaisista toimista; katsoo, että likviditeettinormien olisi oltava riittävän eriytyneitä, jotta voidaan ottaa huomioon pankkien liiketoimintamallien ja riskiprofiilien erot; katsoo, että olisi tunnustettava, että tietyn omaisuusluokan riskitaso voi vaihdella ajallisesti ja myös toimintatavat vaihtelevat vastaavasti;

36.  toteaa, että maturiteettitransformaatio altistaa pankit automaattisesti pitkän tai lyhyen aikavälin likviditeettiriskeille;

37.  katsoo, että nykyisen rahoituskeskittymiä koskevan direktiivin puitteissa on puututtava omien varojen laskemiseen kahteen kertaan pankkien ja vakuutusyhtiöiden välillä, jotta vakuutusyhtiöissä omistusosuuksia omistavat finanssikeskittymiksi määritellyt pankit eivät joudu epäedulliseen asemaan;

38.  kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota tarkastelemaan uudelleen likviditeetin ja rahoituksen suhdetta;

39.  on sitä mieltä, että määritettäessä ”likviditeettiriskistä katetun osuuden astetta” olisi otettava enemmän huomioon vakuuskelpoisten arvopapereiden keskittymisen riski likviditeettipuskurissa, rohkaistava hajauttamista ja torjuttava liiallista keskittymistä tiettyyn omaisuusluokkaan, valtion obligaatiot mukaan luettuna; katsoo, että likviditeettipuskurin olisi mahdollisimman pitkälti muodostuttava varoista, jotka ovat erittäin likvidejä stressikausina ja että jos tämän osuuden aste on laadittu asianmukaisesti, se parantaa laitosten kestävyyttä likviditeettiriskiin nähden;

40.  kehottaa komissiota varmistamaan, että sen tulevassa vakavaraisuusdirektiivin neljättä tarkistamista koskevassa ehdotuksessa likviditeettinormit kattavat taseen ulkopuoliset vastuut;

41.  kehottaa, mikäli rakenteellinen likviditeettinormi vahvistetaan, ottamaan erityisesti Euroopalle ominaiset vakaat rahoituslähteet (eli kiinteistörahoitus) asianmukaisesti huomioon; katsoo lisäksi, että isäntämaiden kansallisilla rahoitusviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus tutustua kaikissa tapauksissa tytäryhtiön likviditeettitilannetta koskeviin tietoihin;

42.  kehottaa komissiota määrittelemään laadukkaiden likvidien omaisuuserien kriteerit Euroopan keskuspankin rahapoliittisten toimien kelpoisuusehdot täyttävien omaisuuserien nykyisen määritelmän mukaisesti (takaisinostoväline);

43.  kehottaa komissiota sisällyttämään kaikki euroalueen valtionvelat laadukkaisiin likvideihin omaisuuseriin niiden luokituksesta riippumatta, koska siten voidaan vähentää luokituslaitosten toimien suhteettomia vaikutuksia;

44.  kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että laadukkaista likvideistä omaisuuseristä voi todennäköisesti tulla nopeasti epälikvidejä korkean stressin aikana, ja kehottaa sen vuoksi luottolaitoksia toteuttamaan stressitestejä, jotka ovat likviditeettiriskistä katetun osuuden astetta ja vuoden likviditeettiä koskevaa normia laajempia;

45.  kehottaa komissiota ja Baselin komiteaa ottamaan asianmukaisesti huomioon likviditeettivaatimuksissa pankkiryhmittymään tai -verkostoon kuuluvat oikeushenkilöt; kehottaa ottamaan huomioon riskit tällaisten ryhmittymien tai verkostojen liiketoimissa ja sitoumuksissa ja tarvittaessa tarkastelemaan niitä eri tavoin kuin kolmansien osapuolten välisiä liiketoimia ja sitoumuksia;

Syklinvastaiset toimenpiteet

46.  suhtautuu myönteisesti pyrkimykseen rajoittaa luoton liiallista kasvua ja vähentää luottokuplien riskiä;

47.  on huolissaan ehdotetun kiinteän pankkikohtaisen pääoman säilytyspuskurin mahdollisen myötäsyklisen luonteen johdosta; katsoo, että sekä pääoman säilytyspuskurin että vastasyklisten puskureiden olisi voitava vaimentaa tappioita stressikausina; katsoo, että jotta puskurit olisivat tehokkaita, ne olisi suunniteltava ja kehitettävä rinnakkain;

48.  pitää tervetulleena pyrkimystä määrittää joukko yhdenmukaisia makrotalouden muuttujia tehokkaiden vastasyklisten puskurien luomiseksi;

49.  tunnustaa ennakoivien suhdannevarauksien tekemiseen (odotetun tappion lähestymistapa) liittyvät edut ja pitää sitä mahdollisena lisäkeinona vähentää myötäsyklisyyttä ja rohkaista odotettujen luottotappioiden tunnustamista osana suhdannevaihtelua;

50.  katsoo, että tulevan Euroopan pankkivalvontaviranomaisen olisi otettava johtava rooli määriteltäessä ja pantaessa täytäntöön pääomavaatimuksiin ja vastasyklisten pääomapuskureiden normeihin liittyviä toimia EU:n tasolla;

51.  kehottaa lähentämään kansainvälisesti kirjanpitoon liittyvää ja sääntelyn edellyttämää raportointia, erityisesti mitä tulee odotetun tappion lähestymistavan soveltamiseen voiton ilmoittamisessa, jotta voidaan ottaa kriisistä saadut opetukset huomioon ja varmistaa, että tuotettaessa valvojille ja sijoittajille annettavia tietoja sovelletaan samoja selkeitä ja avoimia sääntöjä; varoittaa tarpeesta minimoida kaksinkertainen raportointi; katsoo, että tällaisten pyrkimysten olisi perustuttava sääntelyä koskevien tietojen ilmoittamisen tai varovaisuusmarginaalien kaltaisiin innovaatioihin kirjanpidossa ja niissä olisi tutkittava näitä mahdollisuuksia edelleen;

52.  huomauttaa, että vastasyklinen sääntely edellyttää yhdenmukaisia sääntöjä, jotta valvontaviranomaiset voivat varmistaa rahoitusmarkkinoiden ja markkinaympäristön kattavan ja huolellisen valvonnan, myös muun muassa täydellisen tietojen vaihdon, sääntelytoimien samanaikaisen toteuttamisen sekä riskeille altistumisen reaaliaikaisen seurannan myös kaikkien rahoitusmarkkinoiden toimien kirjausketjuja koskevien vaatimusten avulla;

Vähimmäisomavaraisuusaste (leverage ratio)

53.  panee merkille, että rahoitusjärjestelmän monimutkaisuuden vuoksi vähimmäisomavaraisuusasteen käsite on erittäin hyödyllinen, yksinkertainen ja vaikeasti manipuloitava keino pysäyttää liiallisen vivutuksen muodostuminen ja liiallinen riskinotto; varoittaa, että jotta yksinkertainen kiinteämääräinen vakavaraisuusaste olisi tehokas, se olisi painotettava siten, että se ottaa huomioon luottolaitosten liiketoimintamallien ja riskiprofiilien erot;

54.  katsoo, että jotta kyseinen aste olisi tehokas, siihen on sisällytettävä kaikki taseen ulkopuoliset sitoumukset ja johdannaiset, sen on oltava selkeästi määritelty, yksinkertainen ja kansainvälisesti vertailukelpoinen ja siinä olisi otettava huomioon sääntelyyn liittyvä nettouttaminen sekä eri puolella maailmaa sovelletut tilinpäätösstandardit;

55.  on kuitenkin huolestunut mahdollisuudesta, että yksinään käytettynä karkeassa vähimmäisomavaraisuusasteessa riskiä ei oteta riittävästi huomioon ja sillä voidaan vahingoittaa perinteisiä vähäisen riskin pankkipalveluita (kuten vähittäis-, yritys-, kiinteistörahoitus- ja maksuliikennepankkipalvelut) tai talouksia, joissa yrityksiä rahoitetaan etupäässä lainanannolla; korostaa siksi valvontaviranomaisten suorittaman vipuvaikutuksen muutosten ja sen kokonaistason seurannan tärkeyttä, koska huomattavat muutokset voivat olla merkkinä kasvavasta riskistä; on myös huolissaan siitä, että yksinään käytettynä ”karkea” (eriyttämätön) vakavaraisuusaste luo haitallisia kannustimia siirtää omaisuuseriä riskipitoisempiin kohteisiin;

56.  kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota arvioimaan asianmukaisesti luokkaan 1 ja 2 sovellettavat vähimmäisomavaraisuusasteet ottaen tarvittavalla tavalla huomioon EU:n pankkialan erityispiirteet;

57.  pyytää Baselin komiteaa ja komissiota tutkimaan mahdollisuutta asettaa backstop-rajoituksia liiketoimintalohkoille, riskipainotetuille omaisuuserille ja salkuille; katsoo, että tässä yhteydessä olisi käsiteltävä omaisuuserien mittaamista joko netto- tai bruttomäärinä;

58.  pyytää Baselin komiteaa ja komissiota lisäksi tutkimaan karkean vähimmäisomavaraisuusasteen oikeasuhteisuutta käyttämällä sääntelytoimiin ryhtymistä koskevia kynnysarvoja;

59.  panee merkille Baselin komitean päätöksen sisällyttää toiseen pilariin seurantajakso ensimmäiseen pilariin siirtymistä varten; kehottaa komissiota sisällyttämään vakavaraisuusdirektiiviehdotukseen 4 säännöllistä tarkastamista koskevan lausekkeen;

60.  toteaa, että vähimmäisomavaraisuusaste on tarpeellinen väline, jolla voidaan mitata pankkien kokonaisriskejä, mutta kehottaa komissiota laatimaan sääntelyn välineitä, joilla pyritään rajoittamaan tehokkaasti liiallista vipuvaikutusta (erityisesti lyhyen aikavälin rahoituksen ja tukkurahoituksen liiallista käyttöä);

61.  kehottaa pohtimaan uudelleen vähimmäisomavaraisuusasteen vaihtoehtoisia muotoja toisessa pilarissa; huomauttaa, että vähimmäisomavaraisuusasteessa voi olla esimerkiksi joustava liikkumavara ja valvontaviranomaiset voisivat päättää itse, ryhtyvätkö ne toimiin rajan rikkomisen johdosta;

62.  kehottaa komissiota varmistamaan, että vähimmäisomavaraisuusaste ei johda rahoituskriisin esille nostamaan epäasianmukaiseen arvopaperistamiseen tai sen korvaaviin järjestelyihin ja luoton määrän vähenemiseen varsinkin reaalitaloudelle myönnettävien lainojen yhteydessä (nämä ovat keinoja, joilla pankit todennäköisesti pienentävät vähimmäisomavaraisuusastettaan);

Vastapuoliluottoriski (counterparty credit risk, CCR)

63.  kehottaa lujittamaan stressitestejä ja back test -testejä sekä wrong way -riskeihin puuttumista koskevia normeja ja arvioimaan pankkilainoja saavista yrityksistä ja hankkeista aiheutuvia pitkän aikavälin yhteiskunnallisia ja ekologisia riskejä;

64.  kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota tutkimaan vaihtoehtoja, joilla voidaan puuttua paremmin arvonoikaisujen riskeihin, jotka johtuvat pankkien vastapuolten luoton laadun heikkenemisestä;

65.  katsoo, että luottoriskinvaihtosopimuksia ei pitäisi käyttää pääomavaatimusten kiertämiseen;

66.  vaatii, että vastapuoliluottoriskin kohtelu on oikeassa suhteessa riskiin ja että pääomavaatimukset ovat korkeammat, jos kauppaa ei ole selvitetty keskitetysti keskuksena toimivan vastapuolen kautta edellyttäen, että keskuksena toimivat vastapuolet täyttävät unionin lainsäädännössä määritettävät korkean tason vaatimukset ja soveltavat samalla kansainvälisesti sovittuja normeja ottaen asianmukaisesti huomioon ne mahdolliset kustannukset, joita yrityksille voi aiheutua johdannaisten käyttämisestä kaupallisen toimintansa suojaamiseksi; kehottaa kahdenvälisen selvityksen tapauksessa luomaan kannustimia tiukimpien normien soveltamiseksi;

67.  korostaa kriisin osoittaneen, että rahoituslaitosten keskinäinen riippuvuus on laajempaa kuin rahoituslaitosten ja yritysten välinen riippuvuus, ja katsoo, että vastapuoliluottoriskejä koskevien pääomavaatimusten olisi oltava tiukempia, kun kyseessä ovat rahoituslaitoksen vastuut muille rahoituslaitoksille ja niissä olisi otettava huomioon riskin luonne ajan kuluessa; korostaa, että keskinäisiä yhteyksiä on seurattava tarkkaan, jotta voidaan havaita suurten toimijoiden välisten kauppojen keskittyminen ja ryhtyä tarvittaviin sääntelytoimiin vastapuoliluottoriskin suhteen;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, euro-ryhmälle sekä Euroopan keskuspankille.

(1) Direktiivi 2006/48/EY (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1) ja direktiivi 2006/49/EY (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201).
(2) EUVL L 302, 17.11.2009, s. 97.
(3) Basel II: International Convergence of Capital Measurement and Capital Standards: A Revised Framework - Comprehensive Version, kesäkuu 2006, saatavilla osoitteessa http://www.bis.org/publ/bcbs128.htm.
(4) Baselin komitean neuvoa-antavat ehdotukset pankkialan kestävyyden vahvistamiseksi, 17. joulukuuta 2009, saatavilla osoitteesta http://www.bis.org/press/p091217.htm.
(5) Baselin komitean 16. joulukuuta 2009 päivätty kuulemisasiakirja likviditeettiriskin mittaamista, normeja ja valvontaa koskevista kansainvälisistä puitteista, saatavilla osoitteesta http://www.biz.org/publ/bcbs165.htm.
(6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0206.
(7) EUVL L 320, 29.11.2008, s. 1.

Päivitetty viimeksi: 22. marraskuuta 2011Oikeudellinen huomautus