Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2010/2078(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0314/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0314/2010

Keskustelut :

PV 22/11/2010 - 13
CRE 22/11/2010 - 13

Äänestykset :

PV 23/11/2010 - 6.16
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0418

Hyväksytyt tekstit
PDF 135kWORD 58k
Tiistai 23. marraskuuta 2010 - Strasbourg
EKP:n vuosikertomus 2009
P7_TA(2010)0418A7-0314/2010

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. marraskuuta 2010 EKP:n vuosikertomuksesta 2009 (2010/2078(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin (EKP) vuosikertomuksen 2009,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 284 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimuksen liitteenä olevan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussääntöä koskevan pöytäkirjan 15 artiklan,

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 1998 antamansa päätöslauselman demokraattisesta vastuusta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa(1),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon vuotuisesta lausumasta euroalueesta (KOM(2009)0527) sekä tiedonannon liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2009)1313/2),

–  ottaa huomioon Jacques de Larosièren johdolla toimineen korkean tason ryhmän 25. helmikuuta 2009 päivätyn raportin,

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2009 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusjärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta yhteisössä ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta (KOM(2009)0499),

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2009 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan järjestelmäriskikomitean toimintaan liittyvien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (KOM(2009)0500),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2008(2),

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman aiheesta EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0314/2010),

A.  ottaa huomioon, että euroalueen reaalinen bruttokansantuote pieneni 4,1 prosentilla vuonna 2009, koska rahoitusmarkkinoiden epävakaus paheni Lehman Brothers -pankin kaaduttua; katsoo, että tämä luku johtuu euroalueen jäsenvaltioiden suurista eroista,

B.  ottaa huomioon, että vuotuinen inflaatio oli keskimäärin 0,3 prosenttia ja keskipitkän ja pitkän aikavälin inflaatio-odotukset noudattelivat EKP:n tavoitetta, jonka mukaan inflaatioasteen olisi pysyttävä lähellä kahta prosenttia mutta kuitenkin sen alapuolella,

C.  ottaa huomioon, että euroalueen keskimääräinen julkisen talouden alijäämä kasvoi noin 6,3 prosenttiin ja julkisen velan osuus bruttokansantuotteesta euroalueella nousi 78,7 prosenttiin vuonna 2009, kun se vuonna 2008 oli 69,4 prosenttia,

D.  ottaa huomioon, että euron vaihtokurssi oli Yhdysvaltain dollariin nähden 1,39 dollaria 2. tammikuuta 2009 ja se laski 1,26 dollariin maaliskuun 2009 puoliväliin mennessä ja että kurssi saavutti huippunsa 1,51 dollaria joulukuun 2009 alussa ja on laskenut vuonna 2010 ollen alhaisimmillaan 1,19 dollaria 2. kesäkuuta 2010,

E.  ottaa huomioon, että Kiinan viranomaiset suhteuttivat vuonna 2009 renminbin vaihtokurssin euroon nähden väärin siten, että euro oli keinotekoisen vahva valuutta verrattuna Kiinan valuuttaan,

F.  ottaa huomioon, että EKP laski ohjauskorkoja yhteen prosenttiin ja jatkoi huomattavia ennakoimattomia ja epätavanomaisia toimia luottojen tukemiseksi; ottaa huomioon, että EKP:n taseen koko kasvoi merkittävästi koko vuoden 2009,

G.  ottaa huomioon, että vuoden 2009 toisella puoliskolla on ollut havaittavissa merkkejä euroalueen talouden vakautumisesta ja että neljännesvuosittaiset kasvuprosentit ovat nyt positiivisia vaikkakin yhä heikkoja, mutta näiden koottujen lukujen valossa tämä suuntaus ei ole näkynyt sen kaikissa jäsenvaltioissa, joista jotkut ovat pysyneet taantumassa saman kauden aikana,

H.  ottaa huomioon, että EKP odotti vuonna 2010 euroalueella 0,1–1,5 prosentin kasvua reaalibruttokansantuotteessa ennen useissa euroalueen valtioissa puhjennutta julkista velkakriisiä,

Johdanto

1.  pitää myönteisenä, että Lissabonin sopimus tuli voimaan 1. joulukuuta 2009 ja että siinä annetaan EKP:lle EU:n toimielimen asema ja siten lisätään Euroopan parlamentin vastuuta ensisijaisena toimielimenä, jonka välityksellä EKP on vastuuvelvollinen Euroopan kansalaisille;

2.  pitää myönteisenä rahapolitiikkaa koskevan vuoropuhelun käynnistämistä uudelleen Euroopan parlamentin kanssa kesäkuussa 2009 pidettyjen vaalien jälkeen;

3.  kannattaa euron käyttöön ottamista Virossa 1. tammikuuta 2011;

4.  muistuttaa, että reaalista hintakehitystä koskevat rahapolitiikan toimet ovat vain yksi tekijä muiden joukossa ja että viime vuosina etenkin yksittäismarkkinoilla havaitut keinottelusuuntaukset ja luonnonvarojen paheneva ja odotettu niukkuus ovat nostaneet hintoja;

5.  huomauttaa, että nämä erot vaikeuttavat tuntuvasti euroalueen asianmukaista rahapolitiikkaa; kehottaa siksi hallituksia koordinoimaan talouspolitiikkaansa;

Talouden ja rahoituksen vakaus

6.  on hyvin huolissaan siitä, että euroalueen kansantalouksien kesken vallitsee edelleen suuria makrotaloudellisia eroja;

7.  katsoo, että joidenkin euroalueen valtioiden rahoituskriisi on vakava asia koko euroalueen kannalta ja se kuvastaa euroalueen toimintahäiriöitä; katsoo tämän osoittavan, että tarvitaan uudistusta ja entistä vahvempaa talouspolitiikan koordinointia euroalueella;

8.  pyytää komissiota ja keskuspankkia laatimaan Baselin komitean ehdotuksen mukaisesti ehdotuksia, joissa vahvistetaan sitovat säännöt syklien vaikutuksia hillitsevän puskurin käyttöön ottamisesta; kehottaa neuvostoa, komissiota ja keskuspankkia pyrkimään G 20 -maiden tulevassa Baselin komitean ehdotusten ratifioinnissa siihen, että ehdotukset pannaan täytäntöön pikaisesti ja johdonmukaisesti;

9.  huomauttaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen periaatteita ei ole aina noudatettu täydellisesti; muistuttaa, että pelkästään se, että ylivelkaantuneiden maiden on asetettava tavoitteekseen julkisen talouden tasapainottaminen ja velkaantumisen vähentäminen ei riitä ratkaisemaan euroalueen maiden ja laajemmin tarkasteltuna koko EU:n talouksien epätasapainoisuuksia; kehottaa siksi noudattamaan vakaus- ja kasvusopimusta rajoituksetta ja entistä yhtenäisemmin; katsoo, että sopimusta on täydennettävä varhaisvaroitusjärjestelmällä, jotta voitaisiin tunnistaa mahdolliset epäyhtenäisyydet esimerkiksi Euroopan talouden ohjausjärjestelmän avulla niin, että voidaan tehostaa seurantaa ja vahvistaa talouspolitiikan koordinoimista budjettinäkökulmaa laajemmin muiden makrotalouden epätasapainoisuuksien poistamiseksi ja täytäntöönpanomenettelyjen lujittamiseksi;

10.  katsoo, että toimia on toteutettava nyt, jotta julkisten talouksien liiallisen alijäämän asteittainen pienentäminen voi käynnistyä ja luottamus Euroopan julkiseen talouteen voidaan palauttaa;

11.  toteaa, että rahaliiton moitteeton toiminta edellyttää talouspolitiikan vahvaa ja tehostettua koordinointia; pahoittelee, että talous- ja rahaliitossa on suurelta osin painotettu rahapolitiikkaa;

12.  katsoo, että jäsenvaltioihin, jotka eivät noudata julkista taloutta ja uskottavien tilastojen esittämistä koskevia euroalueen sääntöjä, olisi sovellettava laajennettua ja koko ajan tiukentuvaa toimenpiteiden valikoimaa entistä tarkemman noudattamisen varmistamiseksi;

13.  katsoo, että ennalta määritellyn kriisinhallintamekanismin puuttuminen ja eräiden hallitusten asenne ovat vaikeuttaneet euroalueen eräiden jäsenvaltioiden sisäisen velkakriisin nopeaa ratkaisua heikentäen samalla EMU:n mahdollisuuksia reagoida nopeasti mahdollisiin vastaaviin tilanteisiin tulevaisuudessa; kehottaa siksi perustamaan pysyvän kriisinhallintakehyksen;

14.  toteaa, että velkakriisissä olevien EU-maiden rahoitusapu on suunniteltava siten, että sillä kannustetaan lainojen takaisinmaksuun, talousarvion tasapainottamiseen ja talousuudistukseen, ja korostaa, että vaarana on lainojen muuntuminen maksuosuuksiksi, koska se kannustaisi lainaamiseen ja velkaantumiseen;

15.  kehottaa sen vuoksi komissiota tekemään ehdotuksia, joilla lujitetaan vakaus- ja kasvusopimusta sisällyttämällä siihen erityistavoitteita, jotka koskevat Euroopan talouksien kilpailukykyerojen tasaamista, jotta voitaisiin edistää työpaikkoja luovaa kasvua;

16.  on muiden tavoin huolestunut euroon mahdollisesti kohdistuvasta keinottelusta;

17.  katsoo, että luottojen kasvun ja varallisuushintojen kehitys EU:ssa ja jäsenvaltioissa ovat ratkaisevia ilmaisimia talous- ja rahaliiton ja laajemmin tarkasteltuna koko EU:n rahoitusalan vakauden seurannassa;

18.  on huolissaan jatkuvasta euroalueen valtion joukkovelkakirjamarkkinoihin kohdistuvasta rasituksesta, mikä näkyy osto- ja myyntikurssien välisen eron kasvamisena; katsoo, että nykyisen rahoituskriisin synnyttämästä paniikista aiheutuva turvallisuuteen pyrkiminen on aiheuttanut massiivisia vääristymiä ja luonut kalliita negatiivisia ulkoisvaikutuksia;

19.  kehottaa panemaan ajoissa täytäntöön luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (asetus (EY) N:o 1060/2009) ja pitää myönteisenä 2. kesäkuuta 2010 annettua komission ehdotusta mainitun asetuksen muuttamisesta, mutta kehottaa samalla komissiota kehittämään ehdotuksia näiden laitosten toiminnan tiukemmasta valvonnasta, jotta voidaan parantaa luottoluokituslaitosten vastuuvelvollisuutta ja arvioida mahdollisuutta perustaa Euroopan luottoluokituslaitos; korostaa, että euroalueen valtioiden velan arviointi on osoittautunut vaikeaksi kriisin aikana;

Hallinta ja päätöksenteko

20.  korostaa EKP:n riippumattomuutta;

21.  suosittelee, että EKP parantaa toimintansa avoimuutta sen legitiimiyden ja ennakoitavuuden parantamiseksi; katsoo, että avoimuutta on sovellettava myös vakuuksia, jotka eivät ole muutettavissa rahaksi, arvioitaessa käytettäviin sisäisiin malleihin ja vakuudeksi tarjottujen tiettyjen arvopaperien arvonmäärityksiin;

22.  katsoo, että EKP:n uuden, Lissabonin sopimuksen mukaisen oikeudellisen aseman vuoksi neuvoston esittämille ehdokkaille johtokunnan jäseniksi olisi järjestettävä erityiset kuulemistilaisuudet toimivaltaisessa parlamentin valiokunnasta ja tämän jälkeen heistä olisi äänestettävä Euroopan parlamentissa; toteaa, että lisäksi EKP on ollut kriisistä lähtien ratkaisevassa roolissa, ja katsoo siksi, että rooliin olisi sisällytettävä avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden parantaminen;

23.  pitää myönteisenä, että euroryhmälle luotiin oikeushenkilöllisyys Lissabonin sopimuksella ja että EKP osallistuu sen kokouksiin;

24.  toteaa jatkavansa päättäväisesti rahapolitiikkaa koskevaa vuoropuhelua, joka on tärkeä osa EKP:n demokraattista valvontaa;

25.  pitää myönteisenä ehdotusta perustaa Euroopan järjestelmäriskikomitea, koska siten paikataan nykyinen aukko makrotason vakauden valvonnassa; kehottaa EKP:tä laatimaan selkeät mallit ja määritelmät, jotta voidaan varmistaa Euroopan järjestelmäriskikomitean tehokas toiminta ja vastuuvelvollisuus; toteaa lisäksi, että EKP:lle annettavat Euroopan järjestelmäriskikomiteaan liittyvät uudet tehtävät eivät millään lailla vaaranna EKP:n riippumattomuutta;

26.  toteaa, että malli, jossa Euroopan järjestelmäriskikomitea ainoastaan antaa varoituksia ja suosituksia ilman mahdollisuutta valvoa niiden täytäntöönpanoa, ei ole tyydyttävä tehokkaan täytäntöönpanon ja vastuullisuuden näkökulmasta; pitää valitettavana, että Euroopan järjestelmäriskikomitea ei voi itse ilmoittaa kriisitilanteesta;

27.  pitää myönteisenä ehdotusta, jonka mukaan Euroopan järjestelmäriskikomitean puheenjohtajalle järjestetään kuulemistilaisuuksia Euroopan parlamentissa erillään rahapolitiikkaa koskevasta vuoropuhelusta;

Kriisistä irtautuminen

28.  uskoo, että taloudellisen toiminnan elpyminen vuoden 2009 toisella puoliskolla johtui hallitusten ja keskuspankkien vuoden 2008 lopusta alkaen kaikkialla maailmassa toteuttamista poikkeuksellisista toimista, joita olivat pankkien vastuiden takuut, pääoman lisäykset ja ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattavat tukijärjestelyt;

29.  toteaa, että euroalueen rahoituskriisi on vakavaraisuuskriisi, joka konkretisoitui alun perin likviditeettikriisinä; katsoo, että tilannetta ei voida ratkaista pitkällä aikavälillä pelkästään myöntämällä uutta velkaa ja maksuvalmiusresursseja jo ennestään erittäin velkaantuneille talouksille samalla kun julkisen talouden vakauttamissuunnitelmia nopeutetaan;

30.  katsoo samoin kriisin osoittaneen viime vuosien talouspolitiikassa kehityskulun, joka on johtanut tämänhetkiseen julkisen ja yksityisen velan korkeaan tasoon, minkä korjaaminen vie useita vuosia; katsoo, että joissakin Euroopan osissa kriisin seurausten ja sen kehityksen käsittely on vaikeampaa kuin muualla, ja näissä osissa on samoin vaikeampaa saavuttaa kestävä taloudellinen kehitys, saada aikaa uusia innovaatioita ja luoda uusia työpaikkoja; korostaa uudistusten tarvetta koko Euroopassa;

31.  muistuttaa, että ennen rahoituskriisin puhkeamista euroalueen, koko EU:n ja useimpien jäsenvaltioiden julkisen velan suhde bkt:hen laski vuosina 1999–2007, kun taas kotitalouksien, yritysten ja rahoitusalan velkaantuminen lisääntyi tuntuvasti samalla kaudella;

32.  muistuttaa, että julkisen velan voimakas kasvu useissa jäsenvaltioissa vuoden 2008 jälkeen on johtunut siitä, että näiden valtioiden oli selvittävä yksityisten velkojen aiemmasta kestämättömästä kasvusta ja jättimäisistä rahoituskuplista; katsoo siksi nykyisen kriisin osoittaneen selvästi, että julkisen talouden tila on kestämätön, jos yksityisen sektorin rahoitus on kestämätöntä;

33.  toteaa, että kriisi, sen jälkeiset pelastusoperaatiot ja talouden elvytyspaketit ovat yhdessä johtaneet usein jo kauan kaivattuihin kauaskantoisiin säästötoimiin, jotka rajoittavat samalla huomattavasti hallitusten toimintamahdollisuuksia;

34.  varoittaa, että nämä säästöpaketit eivät saisi johtaa toimiin, jotka saattavat heikentää pahoin talouden elpymistä, mikä edellyttää uutta taloushallintomallia, jonka välineiden ja aikataulun avulla saavutetaan tasapaino julkisen talouden vakauttamisen ja työpaikkoihin ja kestävään kehitykseen investoimista koskevien tarpeiden välillä;

35.  korostaa, että se, että reaalitalouden ja erityisesti pk-yritysten käytettävissä ei ollut lainoja, johtui alhaisesta kysynnästä reaalitalouden toiminnan vähenemisen vuoksi sekä pankkien haluttomuudesta myöntää lainoja;

36.  korostaa, että useiden jäsenvaltioiden pankit ovat olleet liian riippuvaisia EKP:n järjestämästä likviditeetistä;

37.  panee merkille, että EKP:n lokakuusta 2008 lähtien toteuttamat epätavanomaiset toimet luottojen tukemiseksi ovat olleet onnistuneita, sillä niillä on vältetty taantuman syveneminen ja rahoitusmarkkinoiden epävakauden paheneminen; toistaa, että näiden toimien lopettaminen on ajoitettava oikein ja koordinoitava huolellisesti kansallisten hallitusten ja niiden toimien kanssa etenkin kun otetaan huomioon monien jäsenvaltioiden kollektiivinen ja samanaikainen turvautuminen säästötoimiin;

38.  on kuitenkin huolissaan EKP:n kriisistä irtautumisen strategian mahdollisista epäsymmetrisistä vaikutuksista, koska euroalueen jäsenvaltioiden suhdannevaihtelussa on merkittäviä eroja;

39.  pitäisi myönteisenä, jos Euroopan keskuspankki hyväksyisi takaisinostosopimusten yhteydessä euroalueen maiden valtionlainat vakuutena ja noudattaisi siten Englannin pankin ja Yhdysvaltain keskuspankin hyväksi havaittua käytäntöä;

40.  korostaa, että vähittäinen julkisten vajeiden poisto ja julkisen rahoituksen pitkän aikavälin kestävyys ovat erittäin tärkeitä euroalueelle kokonaisuudessaan;

41.  panee merkille Euroopan unionissa tehdyt ehdotukset, jotka koskevat vakavaraisuusjärjestelyjen loppuun saattamista, kriisin hallintaa ja varjopankkialan sääntelyä;

42.  on muiden tapaan huolestunut nykyisten sääntely-, vakavaraisuus-, tilinpito- ja verotussääntöjen myötäsyklisistä piirteistä, koska ne lisäävät markkinatalouden toimintaan luonnostaan kuuluvia heilahteluja;

43.  korostaa, että on lisättävä merkittävästi pankkien pääomapuskureita ja parannettava pääoman laatua; pitää myönteisenä Baselin komitean ehdotuksia, joiden mukaan käytettäisiin ensisijaisen oman pääoman tiukempaa määritelmää ja otettaisiin käyttöön korkeampia oman pääoman asteita; kiinnittää kuitenkin huomiota rahoitusalan ja reaalitalouden väliseen yhteyteen ja vaikutuksiin, joita toiseen voi kohdistua, kun toista säännellään;

44.  katsoo, että maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän ei pitäisi olla niin herkkä ja että kriisistä on otettava opiksi koko maailmassa, jotta voidaan vähentää systeemistä riskiä, käsitellä rahoituskuplia ja parantaa riskinhallinnan laatua ja rahoitusmarkkinoiden avoimuutta vahvistaen uudelleen, että näiden markkinoiden perustehtävänä on reaalitalouden rahoittaminen;

Ulkoinen ulottuvuus

45.  toteaa, että koko vuoden 2009 ajan euron asema kansainvälisenä valuuttana vahvistui, mutta vuonna 2010 siihen on kohdistunut suuria paineita;

46.  korostaa, että euro on voimakkaiden vaihtokurssiheilahtelujen aikana voimistunut etenkin Yhdysvaltain dollariin ja renminbiin verrattuna, ja on huolissaan siitä, että tämä saattaa haitata euroalueen kilpailukykyä;

47.  myöntää, että euron vahva kurssi johtui osittain taloudellisen toiminnan heikkoudesta Yhdysvalloissa, missä tämänhetkinen vaihtotaseen alijäämä pieneni äkillisesti alle 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuonna 2009 ja liittovaltion julkisen talouden alijäämä kasvoi noin kymmeneen prosenttiin bruttokansantuotteesta; toteaa, että euron arvon aleneminen kytkeytyi myös siihen, että globaaleilla markkinoilla ei luotettu eräisiin pahasti velkaantuneisiin EU:n jäsenvaltioihin; on muiden tapaan huolestunut rahan määrän kasvusta Yhdysvalloissa ja vähäisemmässä määrin EU:ssa;

48.  on huolissaan valuuttakurssien heilahtelujen ja korkoerokauppaa koskevien operaatioiden vaikutuksista sekä globaaliin rahoitusalan vakauteen että reaalitalouteen;

49.  korostaa, että euroaluetta on tämänhetkisestä globaalista rahoitus- ja talouskriisitilanteesta huolimatta laajennettava edelleen, mutta toteaa, että euroalueen jäsenyys edellyttää Maastrichtin kriteerien täyttämistä; pitää myönteisenä, että kaikki kriteerejä noudattavat jäsenvaltiot ovat ottaneet euron nopeasti käyttöön;

50.  katsoo, että euron käyttöönotto Virossa osoittaa euron aseman julkisen talouden kriisistä huolimatta; uskoo, että tämä asema kannustaa jäsenvaltioita pyrkimään euroalueen jäsenyyteen;

o
o   o

51.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, euroryhmälle ja Euroopan keskuspankille.

(1) EYVL C 138, 4.5.1998, s. 177.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0090.
(3) EUVL C 16 E, 22.1.2010, s. 8.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö