Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2009/2219(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0312/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0312/2010

Keskustelut :

PV 24/11/2010 - 20
CRE 24/11/2010 - 20

Äänestykset :

PV 25/11/2010 - 8.2
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0434

Hyväksytyt tekstit
PDF 129kWORD 73k
Torstai 25. marraskuuta 2010 - Strasbourg Lopullinen painos
Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit kansainvälisissä kauppasopimuksissa
P7_TA(2010)0434A7-0312/2010

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2010 ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa (2009/2219(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 6 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153, 191, 207 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12, 21, 28, 29, 31 ja 32 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1948) ja muut Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvälineet, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1966), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1966), kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1965), kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1979) ja yleissopimuksen lapsen oikeuksista (1989), Yhdistyneiden kansakuntien julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista (2007) ja New Yorkissa 20.-22. syyskuuta 2010 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen huippukokouksen päätösasiakirjan,

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen sekä Dohassa marraskuussa 2001 järjestetyssä neljännessä ministerikokouksessa hyväksytyn julistuksen ja erityisesti sen 31 kohdan,

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 1996 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien sisällyttämisestä yhteisön ja kolmansien maiden sopimuksiin (KOM(1995)0216)(1) sekä 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(2) ,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman kansainvälisen kaupan avautumisesta ja demokratiasta(3) , jossa se pyytää WTO:ta kunnioittamaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sosiaalisia perusnormeja ja Euroopan unionia hyväksymään ILO:n päätökset, mukaan luettuna kehotukset pakotteisiin, jotka liittyvät sosiaalisten perusnormien vakaviin rikkomuksiin,

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa (KOM(2001)0252)(4) ,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta – etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset (KOM(2004)0383),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta(5) ,

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman lasten hyväksikäytöstä kehitysmaissa, painopisteenä erityisesti lapsityö(6) ,

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät lapsityöstä(7) ,

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman reilusta kaupasta ja kehityksestä(8) ,

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman globaalista Euroopasta – Kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat(9) vastauksena komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamaan tiedonantoon ”Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto” (KOM(2006)0567),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ihmisarvoista työtä kaikille - Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (KOM(2006)0249),

–  ottaa huomioon, että YK:n talous- ja sosiaalineuvoston vuonna 2006 täystyöllisyydestä ja ihmisarvoisesta työstä antamassa ministerijulistuksessa osapuolet tunnustivat, että täysi ja tuottava työllisyys ja kelvolliset työolot kaikille ovat kestävän kehityksen avaintekijä,

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille(10) , jossa pyydetään ihmisarvoisen työn edistämisen nimissä sisällyttämään sosiaalinormit Euroopan unionin kauppasopimuksiin, eritoten kahdenvälisiin sopimuksiin,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2009 kansainvälisessä työkonferenssissa yksimielisesti hyväksytyt ILO:n laatiman ihmisarvoisen työn toimintaohjelman ja ILO:n kansainvälisen työllisyyssopimuksen sekä vuonna 2008 hyväksytyn julistuksen sosiaalisesti oikeudenmukaisesta globalisaatiosta,

–  ottaa huomioon vuonna 1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen, sellaisena kuin se vahvistettiin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22. joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001(11) ,

–  ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP), joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2006 ja jonka perusteella yhä useammille tuotteille myönnettiin tullivapaa pääsy markkinoille tai tariffialennus ja johon sisältyy myös uusi kannuste haavoittuville maille, joilla on erityisiä kauppaan, talouteen tai kehitykseen liittyviä tarpeita,

–  ottaa huomioon kaikki Euroopan unionin ja kolmansien maiden väliset sopimukset,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten (AKT-maat) sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus), joka allekirjoitettiin Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 ja jota tarkistettiin vuosina 2005 ja 2010,

–  ottaa huomioon AKT-valtioiden ja -alueiden kanssa tekemistään talouskumppanuussopimuksista antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 26. syyskuuta 2002(12) , 23. toukokuuta 2007(13) ja 12. joulukuuta 2007(14) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon ympäristöä koskevat kansainväliset yleissopimukset, kuten Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista (1987), Baselin yleissopimus vaarallisten jätteiden rajat ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvonnasta (1989), Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja (2000) ja Kioton pöytäkirja (1997),

–  ottaa huomioon lokakuussa 2009 allekirjoitetun Euroopan unionin ja Etelä-Korean välisen vapaakauppasopimuksen 13 luvun,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin sekä Kolumbian ja Perun välisten useamman osapuolen kauppasopimusneuvottelujen loppuun saattamisen,

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2010 järjestämänsä kuulemisen ”Sosiaalisten normien ja ympäristönormien soveltaminen kauppaneuvotteluissa”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A7-0312/2010),

A.  katsoo, että kaupan, ihmisoikeuksien ja sosiaali- ja ympäristönormien välisestä yhteydestä on tullut talous- ja kauppasuhteiden avaintekijä ja että se on kiinteä osa vapaakauppasopimusten puitteissa käytäviä neuvotteluja,

B.  toteaa, että kilpailun vääristymät ja riskit polkumyyntiin sosiaali- ja ympäristönormien osalta ovat yhä yleisempiä ja ne haittaavat varsinkin Euroopan unionissa toimivia yrityksiä ja työntekijöitä, joiden on noudatettava tiukempia sosiaali-, ympäristö- ja veronormeja,

C.  katsoo, että suhteissaan kolmansiin maihin EU:n on hyväksyttävä vastavuoroisuuteen perustuva, mutta kauppakumppanien kehitystason mukaan eriytetty strategia sekä sosiaalisten ja ekologisten vaatimustensa että kaupan vapauttamisen suhteen, jotta voidaan luoda olosuhteet oikeudenmukaiselle ja vilpittömälle kansainväliselle kilpailulle,

D.  katsoo, että kahdenväliset foorumit ovat nykyään pääasiallinen väylä näiden poliittisten tavoitteiden edistämiseen, sillä näkymät kaupan, työn tai ympäristön yhteyksiä koskevien monenvälisten sääntöjen laatimiseksi WTO:n puitteissa eivät ole kovin lupaavat,

E.  katsoo, että on kuitenkin tarpeen pyrkiä saattamaan tasapainoon kauppaoikeus ja perusoikeudet ja vahvistaa vuoropuhelua tärkeimpien kansainvälisten organisaatioiden, erityisesti ILO:n ja WTO:n, välillä, jotta kansainvälisestä politiikasta tulisi johdonmukaisempaa ja globaalia hallintoa voitaisiin parantaa,

F.  katsoo, että on olemassa monia perusteita sisällyttää ihmisoikeuksia ja sosiaali- ja ympäristönormeja koskevia määräyksiä kansainvälisiin kauppasopimuksiin alkaen halusta luoda tasapuolista ja reilua kauppaa ja varmistaa hyvät kauppatavat (”level playing field”) aina normatiivisempaan tarpeeseen puolustaa Euroopan unionin vaalimia yleisiä arvoja ja noudattaa johdonmukaisuutta unionin toiminnassa,

G.  muistuttaa, että vuonna 1986 annetussa YK:n julistuksessa oikeudesta kehitykseen todetaan, että oikeus kehitykseen on luovuttamaton ihmisoikeus, jonka nojalla jokaisella ihmisellä ja kaikilla kansoilla on oikeus osallistua taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kehitykseen, antaa siihen oma panoksensa ja nauttia siitä; katsoo siksi, että EU:n velvollisuutena on olla heikentämättä tätä oikeutta ja päinvastoin sisällyttää se kansainvälisiin sopimuksiin ja noudattaa sitä unionin politiikan suuntaviivana,

H.  katsoo, että Lissabonin sopimuksessa vahvistettiin, että Euroopan unionin ulkoisen toiminnan, johon kauppa kuuluu olennaisena osana, on perustuttava unionin perustamisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin; katsoo, että eurooppalaista sosiaalista mallia, jossa yhdistyvät kestävä talouskasvu ja kohentuneet työ- ja elinolosuhteet, voidaan käyttää mallina myös muille kumppaneille; katsoo, että lisäksi kauppasopimuksissa on noudatettava muita kansainvälisiä sopimuksia ja velvoitteita, joihin sopimusvaltiot ovat sitoutuneet, valtioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti,

I.  pitää tärkeänä, että Euroopan unionissa voimassa olevat sosiaali- ja ympäristönormit säilytetään ja että Euroopan yhtenäismarkkinoilla toimivat ulkomaiset yritykset noudattavat niitä,

J.  katsoo, että ihmisoikeuksien ja sosiaali- ja ympäristönormien sisällyttäminen kauppasopimuksiin voi tuoda niille lisäarvoa ja mahdollistaa paremman vuorovaikutuksen kansalaisyhteiskunnan kanssa, vahvistaa poliittista ja yhteiskunnallista vakautta sekä luoda siten kaupankäynnille suotuisamman ilmapiirin,

K.  katsoo, että kauppa sekä ihmisoikeuksien ja sosiaali- ja ympäristönormien vaaliminen on tärkeä tekijä rauhan ja hyvinvoinnin takaamisessa maailmassa, mutta että se ei ole ratkaisu kaikkiin maailman valtioiden välisiin ongelmiin; katsoo kuitenkin, että umpikujaan ajautuneista poliittisista tilanteista voidaan löytää ulospääsy vahvistamalla kauppasuhteita ja varmistamalla yhteinen etu erityisesti ympäristönsuojelun alalla ja siten ratkaista konfliktit,

L.  ottaa huomioon, että muut valtiot ovat antaneet myönteisiä esimerkkejä sosiaalinormien sisällyttämisestä kauppasopimuksiin,

M.  katsoo, että GSP-järjestelmän edellytyksenä on, että edunsaajamaat noudattavat kansainvälisten ihmisoikeusyleissopimusten ja keskeisten työnormien periaatteita ja siihen sisältyy erityinen ylimääräisten tullietuuksien järjestelmä, jolla edistetään keskeisten ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointia ja tehokasta täytäntöönpanoa; toteaa, että ehtojen noudattamatta jättäminen voi johtaa kauppajärjestelmän soveltamisen keskeyttämiseen,

1.  pyytää näin ollen, että Euroopan unionin tulevassa kauppastrategiassa kauppaa ei enää pidetä itsessään päämääränä vaan välineenä, jonka avulla voidaan edistää eurooppalaisia arvoja ja kaupallisia etuja sekä edistää oikeudenmukaista kaupankäyntiä ja yleistää sosiaali- ja ympäristönormien sisällyttämistä sopimuksiin ja tehokasta täytäntöönpanoa kaikkien EU:n kauppakumppanien kanssa; katsoo, että Euroopan unionin olisi käytävä näitä neuvotteluja myönteisestä, mutta samalla oikeudellisesti sitovasta näkökulmasta; korostaa, että kestävää kehitystä koskevien määräysten sisällyttäminen etenkin kahdenvälisiin sopimuksiin hyödyttää kaikkia osapuolia;

2.  muistuttaa, että kauppapolitiikka on Euroopan unionin kokonaistavoitteita palveleva väline ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan mukaisesti Euroopan unionin kauppapolitiikkaa ”harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti” ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti Euroopan unioni edistää osaltaan ”maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien suojelua, sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista”;

Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit monenvälisissä kauppasuhteissa

3.  kehottaa tehostamaan yhteistyötä monenvälisellä tasolla WTO:n ja YK:n tärkeimpien ihmisoikeusinstanssien välillä; arvelee, että tiiviimmät yhteydet YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa sekä erityismenettelyt olisivat erityisen hyödyllisiä ihmisoikeuksien kunnioittamista edistävien monenvälisten kaupankäyntipuitteiden varmistamiseksi; katsoo myös, että ihmisoikeusvaltuutetun asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää WTO:n paneelissa ja valituselimessä, kun todetaan vakavia ihmisoikeusrikkomuksia;

4.  katsoo, että ihmisoikeusneuvoston säännöllisesti suorittama yleistarkastelu voisi olla hyödyllinen väline kansainvälisiin kauppasopimuksiin sisältyvien ihmisoikeusmääräysten noudattamisen seurannassa;

5.  korostaa, että on olennaisen tärkeää syventää yhteistyötä ILO:n kanssa, joka vastaa kansainvälisten työnormien määrittelystä ja niitä koskevista neuvotteluista sekä valvoo niiden soveltamista oikeudessa ja käytännössä, sekä ottaa ILO täysin mukaan WTO:n työhön;

   a) pyytää tätä varten, että ILO:lle myönnetään virallinen tarkkailijan asema WTO:ssa ja oikeus käyttää puheenvuoroja WTO:n ministerikokouksissa;
   b) ehdottaa kauppaa ja ihmisarvoista työtä käsittelevän komitean perustamista WTO:hon kauppa- ja ympäristökomitean tapaan; vaatii, että kummallekin komitealle annetaan selkeästi määritelty tehtävä ja konkreettista vaikutusvaltaa;
   c) esittää, että merkittävissä tapauksissa, joissa kaupallisissa riita-asioissa on kyse kansainvälisten työtä koskevien yleissopimusten rikkomisesta, ILO samoin kuin YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto voitaisiin ottaa mukaan asian käsittelyyn;
   d) ehdottaa, että luodaan mahdollisuus valittaa ILO:lle, jos WTO:n jäsenvaltio katsoo riitojenratkaisuelimen kyseenalaistavan ILO:n päätökset työtä koskevien yleissopimusten noudattamisesta;

6.  toteaa jälleen, että yhtäältä avoimen ja syrjimättömän monenvälisen kauppajärjestelmän säilyttämistä ja ylläpitämistä ja toisaalta ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen edistämisen puolesta toimimista koskevien tavoitteiden on tuettava toisiaan vastavuoroisesti; korostaa, että GATT-sopimuksen 20 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat hyväksyä kaupallisia ympäristönsuojelutoimia, jos niitä ei sovelleta tavalla, joka johtaisi mielivaltaiseen tai perusteettomaan syrjintään, ja kannustaa jäsenvaltioita käyttämään tätä määräystä kattavasti;

7.  on tyytyväinen WTO:n kauppa- ja ympäristökomitean olemassaoloon ja katsoo, että sen pitäisi olla keskeinen foorumi ympäristön ja kaupan välisen yhteyden syventämisen ja integroinnin jatkamiselle; toivoo, että komitean rooli ja työ kehittyvät, jotta se voi käsitellä myönteisellä tavalla kansainvälisen yhteisön tärkeimpiä kauppaan ja ympäristöön liittyviä haasteita;

8.  korostaa, kuinka tärkeää on parantaa vihreiden tuotteiden ja vihreän teknologian saatavuutta, jotta saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteet, ja kehottaa kaikkia neuvottelujen osapuolia lisäämään ponnistelujaan, jotta neuvottelut ympäristöystävällisten tuotteiden ja palvelujen tulliesteiden ja muiden esteiden vähentämisestä tai poistamisesta saadaan nopeasti päätökseen, niin että voidaan tukea uusia työllisyyspolitiikan muotoja ja työpaikkojen luomista ILO:n ihmisarvoista työtä koskevien normien mukaisesti sekä Euroopan unionin teollisuuden ja pk-yritysten kasvumahdollisuuksia;

9.  korostaa tarvetta edistyä neuvotteluissa Dohan julistuksen 31 artiklan muista kohdista, jotka koskevat WTO:n olemassa olevien sääntöjen ja monenvälisissä ympäristösopimuksissa esitettyjen kaupallisten erityisvelvoitteiden suhdetta, sekä edistää tiiviimpää yhteistyötä monenvälisten ympäristösopimusten sihteeristöjen ja WTO:n komiteoiden välillä, sillä se on olennaista sen takaamisessa, että kauppaa ja ympäristöä koskevat järjestelyt kehittyvät johdonmukaisesti;

10.  katsoo, että monenvälinen ilmastosopimus olisi paras tapa varmistaa hiilidioksidipäästöjä koskevien negatiivisten ulkoisten ympäristövaikutusten sisällyttäminen, mutta sellaista tuskin tehdään lähitulevaisuudessa; katsoo näin ollen, että Euroopan unionin olisi jatkossakin tutkittava mahdollisuuksia ottaa sellaisilla aloilla, joilla on osoitettu olevan hiilivuodon vaara, käyttöön soveltuvia ympäristövälineitä, eritoten ”hiilen sisällyttämismekanismi” WTO:n sääntöjä noudattaen yhdessä EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvan hiilidioksidin päästöoikeuksien huutokaupan kanssa, koska tällaisella mekanismilla voitaisiin torjua riskejä hiilidioksidipäästöjen siirtämisestä kolmansiin maihin;

11.  ehdottaa, että sen jälkeen kun kansainvälinen ilmastosopimus on saatu neuvoteltua ja allekirjoitettua, perustetaan todellinen Maailman ympäristöjärjestö, jotta annetut sitoumukset pannaan täytäntöön ja ympäristönormeja noudatetaan; katsoo, että esimerkiksi ympäristöperusteisen polkumyynnin tapaukset olisi annettava tämän tulevan järjestön käsiteltäväksi;

Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit kahdenvälisissä kauppasopimuksissa

12.  kannattaa ehdottomasti käytäntöä, jonka mukaan Euroopan unionin kansainvälisiin sopimuksiin sisällytetään oikeudellisesti sitovia ihmisoikeuslausekkeita, mutta muistuttaa, että suurimman haasteen muodostavat näiden lausekkeiden seuranta ja täytäntöönpano; muistuttaa, että nämä lausekkeet on sisällytettävä myös kaikkiin kauppa- ja alakohtaisiin sopimuksiin Cotonoun sopimuksen 96 artiklaa vastaavan selkeän ja täsmällisen neuvottelumenettelyn kera; on tyytyväinen siihen, että tällainen lauseke on sisällytetty uuden sukupolven vapaakauppasopimuksiin;

13.  painottaa, että kahdenvälisiin sopimuksiin olisi samalla tavalla sisällytettävä järjestelmällisesti kestävää kehitystä koskevia lukuja;

14.  toteaa, että tulevat kauppasopimukset voitaisiin tehdä ottaen huomioon nykyinen rahoituskriisi; katsoo, että tämä ei saa johtaa siihen, että sosiaali- ja ympäristönormit ja erityisesti kasvihuonekaasupäästöjä ja vaarallisten jätteiden käsittelyä koskevat normit jätetään ottamatta huomioon muiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

15.  ottaa huomioon edellä esitetyt tavoitteet ja kehottaa komissiota sisällyttämään järjestelmällisesti kaikkiin vapaakauppasopimuksiin, joista se neuvottelee kolmansien maiden kanssa, sosiaali- ja ympäristönormit, joihin kuuluu:

   a) luettelo vähimmäisnormeista, joita kaikkien EU:n kauppakumppanien on noudatettava; sosiaalisten kysymysten osalta näiden normien on vastattava ILO:n kahdeksaa perustavaa laatua olevaa yleissopimusta (työelämän perusnormit) sellaisina kuin ne on lueteltu perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevassa ILO:n julistuksessa (1998); teollisuusmaiden on noudatettava näiden kahdeksan yleissopimuksen lisäksi ILO:n neljää keskeistä yleissopimusta; ympäristön ja ihmisoikeuksien noudattamisen alalla vähimmäisnormin on vastattava ympäristöä koskevia yleissopimuksia ja hyvän hallinnon periaatteita sellaisina kuin niistä on säädetty yleisestä tullietuusjärjestelmästä annetussa unionin asetuksessa;
   b) luettelo muista yleissopimuksista, jotka on pantava täytäntöön asteittain ja joustavasti ottaen huomioon kyseisen kumppanin taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen tilanteen kehittyminen; sosiaalisten kysymysten osalta perimmäisenä tavoitteena on ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelman kattava ja täydellinen täytäntöönpano;

16.  korostaa, että näiden normien noudattaminen on ymmärrettävä siten, että siihen sisältyy niiden ratifiointi, saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja tehokas soveltaminen valtion koko alueella;

17.  vaatii, että kaikissa tulevissa kauppasopimuksissa määrätään lapsityövoiman käytön kiellosta erityisesti luonnonkiven louhinnassa ja jalostuksessa ja että ne sisältävät unionin yhtenäisen sertifiointijärjestelmän, jonka avulla voidaan todistaa, että tuotu luonnonkivi ja siitä tehdyt tuotteet on valmistettu kaikissa arvoketjun vaiheissa ilman lapsityövoimaa ILOn yleissopimuksen 182 mukaisesti;

18.  tähdentää, että vapaakauppasopimusten puitteissa voitaisiin harkita ehdollista vapauttamista, johon kuuluu tullien poistoluettelon lyhentäminen tai pääsy lisämarkkinoille sen mukaan, noudatetaanko sosiaali- ja ympäristönormeja vai ei;

19.  korostaa sopimuksen täytäntöönpanon jatkuvan seurannan ja avoimen ja kattavan toimintatavan merkitystä kaikissa vaiheissa:

   a) panee merkille kestävää kehitystä koskevien vaikutustenarviointien käytön mutta katsoo, että niitä olisi tehtävä myös ennen neuvotteluja sekä niiden aikana ja jälkeen, jotta varmistetaan jatkuva arviointi; korostaa, että arviointien tuloksiin on tärkeää reagoida kaikilta osin; katsoo myös, että neuvottelijoiden olisi otettava paremmin huomioon näistä vaikutustenarvioinneista esiin tulevat prioriteetit ja huolen aiheet;
   b) kehottaa komissiota laatimaan ihmisoikeuksia koskevia vaikutustenarviointeja kestävää kehitystä koskevien vaikutustenarviointien lisäksi sellaisten ymmärrettävien kaupallisten indikaattoreiden avulla, jotka perustuvat ihmisoikeuksiin ja sosiaali- ja ympäristönormeihin;
   c) pyytää molempia osapuolia raportoimaan säännöllisesti sopimukseen sisältyvien sitoumusten täytäntöönpanon yleisestä edistymisestä;
   d) pyytää komissiota takaamaan, että kumppanuusvaltioiden parlamentit osallistuvat kauppaneuvotteluihin, jotta hallintoa ja demokraattista valvontaa voidaan parantaa kehitysmaissa;
   e) tähdentää kansalaisten osallistumisen merkitystä neuvottelujen kaikissa vaiheissa ja sopimuksen seurannassa ja pyytää tähän liittyen perustamaan kestävän kehityksen foorumeja tai neuvoa-antavia ryhmiä, joiden tarkoituksena on työmarkkinaosapuolten ja riippumattoman kansalaisyhteiskunnan edustajien kuuleminen;

20.  kehottaa toteuttamaan EU:n kauppasopimusten avulla mahdollisimman suuren avoimuuden, tiukat julkisia hankintoja koskevat ehdot sekä yrityksiä koskevat maakohtaiset ilmoitukset sekä kehittyneissä maissa että kehitysmaissa laittoman pääomapaon estämiseksi;

21.  kehottaa Euroopan unionia puolustamaan kauppasopimusneuvotteluissa oikeutta käyttää luonnonvaroja sekä valvomaan alkuperäiskansojen oikeuksia hyödyntää tärkeimpiä luonnonvaroja; kehottaa komissiota kytkemään kansainvälisiin kauppaneuvotteluihin ja -sopimuksiin ongelmat, jotka liittyvät maanostoon ja -omistukseen kolmansissa maissa, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa ja kehitysmaissa;

22.  myöntää, että tällä hetkellä neuvoteltaviin kahdenvälisiin sopimuksiin sisältyvä kestävää kehitystä käsittelevä luku on sitova, mutta katsoo, että sitä voitaisiin vahvistaa, jos siinä määrätään:

   a) työmarkkinaosapuolille avoimesta valitusmenettelystä;
   b) sosiaalisiin ongelmiin ja ympäristöongelmiin liittyvien riita-asioiden nopeaa ja tehokasta ratkaisemista varten vetoamisesta riippumattomaan elimeen, kuten asiantuntijaryhmään, jonka sopimuspuolet ovat valinneet ihmisoikeuksien, työoikeuden ja ympäristöoikeuden asiantuntemuksen perusteella ja jonka suositusten, joihin liittyy määräyksiä niiden täytäntöön panemiseksi, olisi oltava osa hyvin määriteltyä prosessia;
   c) samoin kuin sopimuksen muiden osien ollessa kyseessä mahdollisuudesta vedota riitojenratkaisumekanismiin, joka määrää sakkoja tilanteen parantamiseksi kyseisillä aloilla, tai tiettyjen sopimukseen sisältyvien kaupallisten etujen keskeyttämisestä ainakin väliaikaisesti, jos edellä mainittuja normeja rikotaan vakavasti;

23.  korostaa, että on tärkeää täydentää sopimuksia liitännäistoimenpiteillä, mukaan luettuina teknisen avun toimet ja yhteistyöohjelmat, joilla pyritään parantamaan eritoten ihmisoikeuksia ja sosiaali- ja ympäristönormeja koskevien perustavaa laatua olevien yleissopimusten täytäntöönpanovalmiuksia;

Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit yksipuolisissa kauppasuhteissa: GSP ja GSP+

24.  katsoo, että ne 27 yleissopimusta, joiden ratifiointia ja tehokasta täytäntöönpanoa GSP+-järjestelmän soveltaminen edellyttää, edustavat ainutlaatuista kokoelmaa ihmisoikeus-, työoikeus- ja ympäristönormeja ja hyvän hallinnon normeja koskevia yleissopimuksia; korostaa, että tähän asti GSP+-järjestelmällä on ollut näkyvä myönteinen vaikutus näiden yleissopimusten ratifiointiin mutta ei niinkään niiden täytäntöönpanoon, ja toivoo näin ollen, että painotetaan enemmän liitännäistoimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan täytäntöönpanovalmiuksia; katsoo lisäksi, että GSP+-järjestelmän uskottavuuden varmistamiseksi komission on käynnistettävä tutkimuksia, jos yhtenäiset havainnot osoittavat, että jotkut valtiot eivät sovella 27:ää yleissopimusta, tarvittaessa poistettava etuisuuskohtelu;

25.  katsoo, että Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa voitaisiin ottaa käyttöön tiiviimpi yhteys ihmisoikeuslausekkeiden ja GSP+-järjestelmän välillä, erityisesti seurannan osalta;

26.  kehottaa komissiota tarkistamaan GSP-järjestelmää siten, että se hyödyttää todellakin maita, jotka sitä eniten tarvitsevat, ja yksinkertaistamaan alkuperäsääntöjä, jotta ”kaikki paitsi aseet” -aloitteen ja GSP+-järjestelmän edunsaajavaltiot hyötyvät mahdollisimman paljon heille myönnetystä etuisuuskohtelusta; pyytää laatimaan vertailukohtia, mekanismeja ja avoimia kriteerejä etuuksien myöntämiseksi ja niiden peruuttamiseksi järjestelmän puitteissa; pyytää myös ottamaan Euroopan parlamentin täysimääräisesti mukaan koko prosessiin erityisesti kun on kyse neuvoston ehdotuksesta edunsaajamaiden luetteloksi, tutkimusten käynnistämisestä tai GSP+-järjestelmän väliaikaisesta keskeyttämisestä;

27.  kehottaa komissiota tekemään pikaisesti ehdotuksen asetukseksi, jolla kielletään sellaisten tuotteiden tuonti EU:hun, jotka on tuotettu uusia orjuuden ja erityisesti haavoittuvia ryhmiä hyväksikäyttävän pakkotyön muotoja käyttäen perustavanlaatuisten ihmisoikeusnormien vastaisesti;

28.  kehottaa komissiota Euroopan parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen nojalla tiedottamaan aina kansainvälisistä kauppasopimuksista käytävien neuvottelujen aikana parlamentille perusteellisesti kaikista ihmisoikeuksiin sekä sosiaali- ja ympäristönormeihin liittyvistä asioista;

29.  kehottaa komissiota takaamaan Lissabonin sopimukseen sisältyvien parlamentin uusien valtuuksien nojalla tehokkaan tiedonkulun parlamentille ja antamaan parlamentille sen lähettämien edustajien välityksellä tarkkailijan aseman ja antamaan heille pääsyn kaikkiin asiaa koskeviin kokouksiin ja antamaan kaikki asiaa koskevat asiakirjat heidän käyttöönsä;

o
o   o

30.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 320, 28.10.1996, s. 261.
(2) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107.
(3) EYVL C 112 E, 9.5.2002, s. 326.
(4) EUVL C 131 E, 5.6.2003, s. 147.
(5) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 65.
(6) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 84.
(7) Neuvoston 14.6.2010 annetut päätelmät lapsityöstä, 10937/1/10.
(8) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 865.
(9) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 128.
(10) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321.
(11) EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.
(12) EUVL C 273 E, 14.11.2003, s. 305.
(13) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 301.
(14) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 361.

Päivitetty viimeksi: 2. maaliskuuta 2012Oikeudellinen huomautus