Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2010/2103(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0310/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0310/2010

Keskustelut :

PV 24/11/2010 - 20
CRE 24/11/2010 - 20

Äänestykset :

PV 25/11/2010 - 8.13
CRE 25/11/2010 - 8.13
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0445

Hyväksytyt tekstit
PDF 140kWORD 78k
Torstai 25. marraskuuta 2010 - Strasbourg Lopullinen painos
Kansainvälinen kauppapolitiikka ja ilmastonmuutoksen haasteet
P7_TA(2010)0445A7-0310/2010

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2010 kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista (2010/2103(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kolmen työryhmän vuonna 2007 julkaisemat raportit(1) ,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 17. joulukuuta 2008 hyväksymän ilmastonmuutospaketin,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 29. ja 30. lokakuuta 2009 tekemät päätelmät ilmastoneuvotteluista,

–  ottaa huomioon Kööpenhaminassa 7.–18. joulukuuta 2009 pidetyn YK:n ilmastohuippukokouksen ja kokouksessa tehdyn Kööpenhaminan sopimuksen,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ilmastonmuutoksesta, erityisesti Kööpenhaminan huippukokouksen tuloksista 10. helmikuuta 2010(2) sekä kaupasta ja ilmastonmuutoksesta 29. marraskuuta 2007(3) annetut päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon komission 26. toukokuuta 2010 antaman tiedonannon ”Vaihtoehdot kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi yli 20 prosentin tavoitteen ja hiilivuodon riskin arviointi” (KOM(2010)0265),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2010 annetut komission tiedonannot biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyydestä(4) ,

–  ottaa huomioon 4. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Raaka-aineita koskeva aloite – työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisten tarpeiden täyttäminen” (KOM(2008)0699),

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön ja Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman 26. kesäkuuta 2008 julkaistun raportin kaupasta ja ilmastonmuutoksesta,

–  ottaa huomioon G20-ryhmän maiden johtajien Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetyn huippukokouksen päätteeksi antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 julkaistun kansainvälisen arvion kehitystä edistävästä maataloustieteestä ja -teknologiasta(5) ,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnot (A7-0310/2010),

A.  ottaa huomioon, että maapallon lämpötila on jo kohonnut viime vuosisadan aikana ja että se kohoaa edelleen ja että ilmaston lämpenemisen taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset seuraukset ovat saaneet huolestuttavat mittasuhteet ja tämä lämpeneminen on kyettävä pitämään selvästi kahta celsiusastetta pienempänä,

B.  katsoo, että Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 YK:n ilmastokonferenssissa saavutettu sopimus on riittämätön; toteaa, että Euroopan unioni ei onnistunut toimimaan johtavassa asemassa,

C.  toteaa, että Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 YK:n ilmastokonferenssissa saavutettu sopimus jäi riittämättömäksi ja tuotti pettymyksen,

D.  katsoo, että Cancúnin huippukokous tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden käydä merkittävää vuoropuhelua ja että siellä olisi hyväksyttävä oikeudellisesti sitovia välineitä ja paljon vahvempia todentamismenettelyjä ja että sen olisi oltava merkittävä välivaihe matkalla kohti kattavaa ja oikeudellisesti sitovaa sopimusta, jonka avulla maapallon lämpeneminen voidaan pitää kahta celsiusastetta pienempänä,

E.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen torjunta on kilpailukykyyn liittyvä tekijä, sillä Euroopan unionin ensisijaiset tavoitteet asiassa ovat energiansäästö ja uusiutuvat energialähteet, joiden avulla voidaan parantaa unionin energiavarmuutta ja joissa piilee suuria teollisuuden kehittämiseen, innovaatioihin, aluesuunnitteluun ja työpaikkojen luomiseen liittyviä mahdollisuuksia,

F.  ottaa huomioon, että joissakin maissa energian tukeminen ja rajoittamattomat hiilidioksidipäästöt antavat suhteellista etua,

G.  ottaa huomioon, että näin ollen kauppaa koskevat säännöt ovat ratkaisevan tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että Euroopan unioni voi maailman johtavana kauppamahtina vaikuttaa niihin voimakkaasti,

1.  pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston pyrkimystä vähentää Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosentilla vuodesta 1990 vuoteen 2050 mennessä; katsoo, että tämä on välttämätön pyrkimys, jotta unioni saavuttaa uudelleen kansainvälisen ilmastojohtajuuden, sillä muut maat ovat voimakkaasti sitoutuneet vihreään talouteen eritoten talouden elvytyssuunnitelmiensa avulla; tukee voimakkaasti tavoitetta vähentää Euroopan unionin päästöjä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, mikä kannustaisi muita maita kunnianhimoisempiin sitoumuksiin;

2.  vaatii tekemään kansainvälisesti sitovan ilmastonsuojelusopimuksen ja kannattaa päättäväisesti tavoitetta hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä EU:ssa 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä sekä EU:n pitkän aikavälin tavoitetta hiilidioksidi- ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä vähintään 85 prosentilla vuoteen 2050 mennessä;

3.  korostaa, että teollisuusmaiden on otettava johtoasema hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä; pitää normien, merkintöjen ja sertifikaattien käyttöönottoa välineenä, joka tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia vähentää energiankulutusta ja reagoida siten ilmastonmuutokseen; katsoo, ettei puhtaan kehityksen mekanismilla (Clean Development Mechanism, CDM) ole onnistuttu ottamaan huomioon heikoimmassa asemassa olevien maiden tarpeita;

4.  katsoo, että uusiutuvien energiamuotojen tukemista olisi tehostettava ja että jäsenvaltioiden olisi noudatettava johdonmukaista politiikkaa ja luotava sitova oikeudellinen kehys, joka antaa mahdollisuuden toteuttaa pitkällä aikavälillä asteittainen tukiohjelma, jolla helpotetaan markkinoiden avaamista ja vähimmäisinfrastruktuurien luomista, mikä on olennaista kriisin ja yrityksiä koettelevan epävarmuuden aikana;

5.  muistuttaa, että kauppapolitiikka on Euroopan unionin kokonaistavoitteita palveleva väline ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan mukaisesti Euroopan unionin kauppapolitiikkaa ”harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti” ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti Euroopan unioni edistää osaltaan ”maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien suojelua, sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista”;

6.  korostaa, että Euroopan unionin kauppapolitiikka on kahdenvälisellä ja monenvälisellä tasolla väline eikä tavoite itsessään ja sen on oltava johdonmukaista ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteiden kanssa ja ennakoitava kunnianhimoisen ilmastosopimuksen tekoa;

7.  katsoo, että WTO:n sääntöjä on tulkittava ja kehitettävä siten, että ne tukevat monenvälisiin ympäristösopimuksiin sisältyviä sitoumuksia; kehottaa komissiota pyrkimään yhteisymmärrykseen WTO:n kanssa, jotta ympäristösopimusten sihteeristöille annettaisiin tarkkailija-asema kaikissa niiden toimialaan liittyvissä WTO:n kokouksissa sekä neuvonantajan tehtävä ympäristöön liittyvien kiistojen sovittelumenettelyissä; korostaa, että olisi laadittava uudet kansainväliset säännöt halpojen hiilidioksidipäästöjen tuoman suhteellisen edun poistamiseksi;

8.  pitää valitettavana, ettei yhdessäkään nykyisistä WTO-sopimuksista viitata suoraan ilmastonmuutokseen, elintarviketurvaan eikä vuosituhannen kehitystavoitteisiin; pitää lisäksi valitettavana eri ilmasto-olosuhteita kestäviin siemeniin kohdistuvan biopiratismin lisääntymistä; katsoo, että WTO:n määräyksiä on muutettava, jotta varmistetaan, että ne muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden Kioton pöytäkirjan ja monenvälisten ympäristösopimusten mukaisten sitoumusten kanssa; kehottaa uudistamaan WTO:ta pikaisesti siten, että mahdollistetaan tuotteiden erottaminen toisistaan tuotanto- ja jalostusmenetelmän perusteella;

9.  viittaa WTO-sopimuksen johdanto-osaan ja GATT-sopimuksen XX artiklan b, d ja g kohtaan ja korostaa, että kansainvälinen kauppa ei saa johtaa luonnonvarojen riistoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan kollektiivisen suosituimmuuden periaatetta WTO:ssa erityisesti kun on kyse kestävistä, ympäristöystävällisistä ja eettisesti moitteettomista tuotteista;

10.  kehottaa komissiota ja WTO:n jäsenvaltioita pyrkimään siihen, että WTO antaa julkilausuman, jossa se tunnustaa ilmastonmuutoksen merkityksen ja vaikutukset, ja kannustamaan WTO:ta siihen, että sen säännöillä ei heikennetä vaan edistetään maailmanlaajuisia ponnisteluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi, hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi;

11.  pitää valitettavana, että WTO:n jäsenet eivät vielä ole löytäneet keinoja integroida tämä sopimus YK:n instituutioiden sekä ympäristönsuojelua (ilmastonmuutos mukaan luettuna) ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevien sääntöjen järjestelmään; vaatii, että kaikki YK:n ilmastosopimuksen kaltaisten monenvälisten ympäristösopimusten sekä muiden YK:n instituutioiden (FAO, ILO, IMO) sitoumukset ja tavoitteet on asetettava etusijalle kauppasääntöjen suppeaan tulkintaan nähden;

12.  ottaa huomioon, että Marrakeshissa 15. huhtikuuta 1994 tehdystä WTO:n ministerien kauppa- ja ympäristöpäätöksestä on kulunut yli 15 vuotta, ja kehottaa komissiota esittämään viimeistään vuoden 2011 puoliväliin mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan, missä laajuudessa WTO:n kauppa- ja ympäristökomitea on täyttänyt sille tuossa päätöksessä asetetun tehtävän, sekä johtopäätöksensä siitä, mitä vielä on tehtävä erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä ja siihen sopeutumista sekä WTO:ta koskevan kansainvälisen vuoropuhelun yhteydessä;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään WTO-neuvotteluissa ja kahdenvälisissä kauppasopimuksissa kiinni vaatimuksesta, että kaupan ja erityisesti luonnonvaroilla käytävän kaupan vapauttaminen ei vaaranna kestävää luonnonvarojen hoitoa ja että ilmastonsuojelua ja lajien suojelua koskevista tavoitteista tulee olennainen osa sopimuksia; kehottaa siksi komissiota vaatimaan WTO:ssa, että järjestetään WTO:n kauppa- ja ympäristöministerien yhteinen kokous vielä ennen Johannesburgissa vuonna 2011 pidettävää YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen sopimuspuolten kokousta; muistuttaa, että tämä kokous on oikea foorumi ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevan kansainvälisen sopimuksen aikaansaamista varten;

14.  katsoo, että on tärkeämpää kuin koskaan käynnistää julkinen keskustelu maailman ympäristöjärjestön perustamisesta;

Kaupan ja ilmastonsuojelun välisen positiivisen vuorovaikutuksen lujittaminen

15.  tunnustaa, että kaupalla voi olla myönteinen tehtävä levitettäessä tuotteita ja palveluja, joilla autetaan edistämään ilmastonsuojelua; katsoo, että ilmastonsuojelu ja kaupan vapauttaminen voivat vastavuoroisesti lujittaa toisiaan siten, että helpotetaan ympäristötuotteiden ja -palvelujen kauppaa, mutta katsoo, että ensin on tarpeen laatia luettelo kyseisistä tuotteista ja palveluista tiukkojen ympäristökriteerien mukaisesti ja yhteistyössä WTO:n jäsenvaltioiden kanssa;

16.  tunnustaa, että kauppa on tärkeä väline teknologian siirtämisessä kehitysmaihin; korostaa tarvetta vähentää ”vihreän kaupan” esteitä esimerkiksi poistamalla tulleja ”vihreiltä tuotteilta” WTO:n tasolla;

17.  toivoo, että EU näyttää hyvää esimerkkiä ja vähentää ”vihreällä” teknologialla ja ympäristö- ja ilmastoystävällisillä tuotteilla käytävän kaupan esteitä, kuten tulleja ja maksuja, sekä edistää niin kutsuttujen ympäristötuotteiden ja -palvelujen kauppaa myös Balin toimintasuunnitelman ja Kööpenhaminan vihreän ilmastorahaston (Green Climate Fund) avulla;

18.  korostaa vihreän teknologian innovaatioiden merkitystä ja tunnustaa kaupankäynnin aseman näiden tekniikoiden siirtämisessä maiden välillä;

19.  kehottaa EU:ta ottamaan johtavan aseman ja tunnistamaan ne huomattavat esteet, jotka haittaavat ilmastonmuutosta hillitsevien teknologioiden levittämistä kehitysmaihin;

20.  myöntää, että innovaatioita voidaan edistää erilaisten palkkiojärjestelmien avulla ja että nämä järjestelmät eivät kaikki edistä teknologian siirtoa samalla tavalla; panee myös merkille, että teknologian siirtoon liittyvien tekijänoikeusjärjestelmien kannalta on ratkaistava ongelmat, jotka liittyvät niiden suojeluun ja jotka aiheutuvat heikoista poliittisista instituutioista ja oikeusvaltion puutteesta; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan kaikkia innovaatioiden palkkiojärjestelmiä ottaen huomioon joidenkin maiden mahdollisen ulkopuolelle jäämisen ja integroimaan työskentelyn tulokset ilmastodiplomatiaansa;

21.  on huolissaan fossiilisille energialähteille annettavien tukien maailmankauppaa vääristävästä vaikutuksesta maailmankauppaan, niiden vaikutuksesta ilmastoon ja niiden julkiselle taloudelle aiheuttamista kustannuksista; pitää myönteisenä G20-maiden sitoutumista kyseisten tukien vähittäiseen poistamiseen;

22.  toivoo, että Euroopan unioni johtaa asian käsittelyä kansainvälisellä tasolla ja kehottaa komissiota ehdottamaan nopeasti aikataulua kyseisten tukien poistamiseksi unionista sillä edellytyksellä, että prosessiin sisällytetään sosiaaliset ja teollisuuteen liittyvät tukitoimet; muistuttaa lisäksi Euroopan parlamentin komissiolle ja jäsenvaltioille esittämästä pyynnöstä ilmoittaa Euroopan parlamentille vientiluottolaitosten ja Euroopan investointipankin myöntämistä lainoista hankkeille, joilla on kielteisiä ilmastovaikutuksia;

23.  vastustaa fossiilisten polttoaineiden subventointia ja vaatii edistämään tehokkaammin ympäristöystävällisiä, uusiutuvia energiamuotoja sekä hajautettujen energialähteiden tutkimusta ja kehittämistä erityisesti kehitysmaissa; muistuttaa tässä yhteydessä G20-sopimuksesta, jonka mukaan fossiilisten polttoaineiden tukemisesta olisi vähitellen luovuttava, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia eurooppalaiseksi strategiaksi tämän täytäntöön panemiseksi sekä esittämään tarvittaessa selkeitä aikatauluja ja korvausmekanismeja;

Kansainvälisen kaupan hintojen asettaminen oikeudenmukaisemmalle tasolle ja hiilivuotojen estäminen

24.  huomauttaa, että kaupan vapauttaminen voi olla ilmastonsuojelun vastaista, jos jotkut maat tekevät ilmastoasioiden laiminlyönnistä kilpailuedun; ehdottaa siten WTO:n polkumyyntisääntöjen uudistamista niin, että niihin sisällytetään oikeudenmukainen ilmastohinta maailmanlaajuisten ilmastonmuutossääntöjen mukaisesti;

25.  pitää valitettavana, että tietyt valtiot saattavat saada suhteellista etua tukemalla energiahintoja ja laiminlyömällä hiilidioksidipäästöjä koskevien rajoitusten ja kiintiöiden käyttämisen; katsoo, että rajoittamattomien ja siten suhteellisen halpojen hiilidioksidipäästöjen takia näillä valtioilla ei ole kannustinta liittyä monenvälisiin ilmastonmuutossopimuksiin;

26.  toteaa kuitenkin, että ilmastoneuvottelut perustuvat yhteiseen mutta eriytettyyn vastuuseen ja että ilmastonmuutospolitiikan riittämättömyys kehitysmaissa selittyy yleensä niiden heikommalla rahoitukseen tai tekniikkaan liittyvällä kapasiteetilla eikä ympäristöperusteisella polkumyynnillä;

27.  toivoo tässä yhteydessä, että yhteisön päästökauppajärjestelmään liittyviä teollisuuden hiilivuotoja ja keinoja puuttua niihin tarkastellaan harkiten;

28.  muistuttaa, että komission 26. toukokuuta 2010 asiasta antaman tuoreimman tiedonannon (KOM(2010)0265) mukaan harvat teollisuudenalat ovat tietoisia hiilivuodoista, ja katsoo, että niiden tunnistaminen edellyttää tarkkaa alakohtaista analyysiä; kehottaa komissiota hyödyntämään nopeasti tällaista lähestymistapaa sen sijaan, että turvaudutaan samanlaisiin määrällisiin kriteereihin kaikilla teollisuuden aloilla;

29.  korostaa, ettei ole olemassa yhtä ainoasta ratkaisua hiilivuodolle alttiille teollisuudenaloille, ja että tuotteen laatu ja ennen kaikkea markkinoiden rakenne ovat tärkeitä kriteereitä valittaessa käytössä olevien välineiden välillä (kiintiöiden maksuton myöntäminen, valtiontuet tai raja-alueiden sopeutustoimet);

30.  katsoo, että monenvälinen ilmastosopimus olisi paras tapa varmistaa hiilidioksidipäästöistä aiheutuvien kielteisten ympäristövaikutusten sisällyttäminen kustannuksiin mutta epäilee, ettei siihen päästä lähitulevaisuudessa; katsoo näin ollen, että Euroopan unionin olisi jatkossakin tutkittava mahdollisuuksia ottaa hiilivuodolle erityisen alttiilla teollisuudenaloilla käyttöön tarvittavia ympäristövälineitä, jotka täydentävät yhteisön päästökauppajärjestelmän kiintiöiden huutokauppaamista, kuten erityisesti ”hiilidioksidin sisällyttämismekanismi” WTO:n sääntöjä noudattaen; katsoo, että tällaisella järjestelmällä voitaisiin torjua vaaraa hiilidioksidipäästöjen siirtämisestä kolmansiin maihin;

31.  toteaa yksiselitteisesti, että rajalla perittävän veron mukauttaminen ei saisi toimia protektionismin välineenä vaan sen olisi oltava keino vähentää päästöjä;

Tuotteiden eriyttäminen niiden ilmastovaikutusten mukaisesti

32.  katsoo, että EU voi maailman suurimpana kaupparyhmittymänä vahvistaa maailmanlaajuisia standardeja, ja kannattaa sosiaaliset ja ekologiset kriteerit huomioon ottavien sertifiointi- ja merkintäjärjestelmien kehittämistä ja niiden käytön lisäämistä; viittaa kansainvälisten kansalaisjärjestöjen menestyksekkääseen työhön tällaisten merkintöjen ja sertifikaattien kehittämisessä ja edistämisessä ja kannattaa ehdottomasti niiden käytön lisäämistä;

33.  muistuttaa, että WTO mahdollistaa kaupan rajoitustoimet, jos ne osoittautuvat tarpeellisiksi ja oikeasuhtaisiksi eivätkä syrji maita, joissa tuotanto-olosuhteet ovat samanlaiset; panee kuitenkin merkille, että tarvitaan kiireesti selvityksiä, jotta näitä toimia voidaan soveltaa kyseisten tuotteiden tuotantoprosessiin ja -menetelmiin liittyvien ilmastokriteerien perusteella;

34.  kehottaa komissiota pyrkimään käynnistämään WTO:ssa uudelleen keskustelut tuotantoprosesseista ja menetelmistä samoin kuin mahdollisuudesta eriyttää samanlaiset tuotteet hiilijalanjäljen, energiajalanjäljen tai teknisten normien perusteella; katsoo, että WTO:n jäsenet voivat hyväksyä tällaisen hankkeen, jos siihen liittyy teknologian siirtoa helpottavia toimia;

35.  toivoo kuitenkin, että tuotantoprosesseja ja -menetelmiä koskevan selkeyden puute WTO:ssa ei johda Euroopan unionin toimimattomuuteen, sillä sen olisi pikemminkin hyödynnettävä tätä liikkumavaraa;

36.  korostaa, että on pyrittävä varmistamaan, että kaupan haitalliset ympäristövaikutukset näkyvät hinnoissa, ja että sovelletaan aiheuttamisperiaatetta; kehottaa yhdenmukaistamaan ympäristönormeja koskevat merkintä- ja tiedottamisjärjestelmät;

37.  pitää tästä syystä ilahduttavana, että Euroopan unionissa on otettu käyttöön kestävyyttä koskevat kriteerit Euroopan unionissa tuotetuille ja unioniin tuoduille maatalousperäisille polttoaineille; kehottaa Euroopan komissiota tarkastelemaan tämän menettelytavan ulottamista myös biomassaan ja maataloustuotteisiin; vaatii kuitenkin, että maatalousperäisiin polttoaineisiin liittyvän maankäytön epäsuorat muutokset otetaan huomioon ja odottaa, että komissio tekee parlamentille antamansa sitoumuksen mukaisesti ehdotuksen ennen vuoden 2010 loppua;

38.  puoltaa sitä, että biopolttoaineiden ja biomassan tuotantoa varten kehitetään todellisia, sitovia kestävyyskriteerejä ja -standardeja, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutosta aiheuttavien kaasujen ja pienhiukkasten pääsy ilmakehään maankäytön välillisten muutosten takia sekä koko tuotantosykli; painottaa, että väestön elintarvikehuollon takaaminen on asetettava biopolttoaineiden tuotannon edelle ja että maankäyttöpolitiikan ja -tapojen kestävyyteen on kiireellisesti puututtava kokonaisvaltaisemmin;

39.  pitää välttämättömänä, että biopolttoaineiden kansainvälisessä kaupassa sovelletaan tiukkoja kestävyysnormeja, sillä näillä polttoaineilla on ristiriitaisia ympäristö- ja yhteiskuntavaikutuksia;

40.  on myös tyytyväinen laittomasta puutavarasta tehtyyn eurooppalaiseen sopimukseen ja odottaa kärsimättömästi edistymistä vapaaehtoisten kumppanuussopimusten suhteen;

Kaupan vapauttaminen ei saa vaarantaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa

41.  on huolissaan komission pyrkimyksestä kiirehtiä kauppasopimuksissa puukaupan vapauttamista ja erityisesti puun vientirajoitusten poistamista, vaikka tämä lisää metsäkadon riskiä ja vaikuttaa kielteisesti ilmastoon, biologiseen monimuotoisuuteen, kehitykseen ja paikallisväestöön;

42.  korostaa erityisesti, että ilmastoa ja biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden sekä kaupan ehtojen on oltava keskenään johdonmukaisia, jotta voidaan varmistaa, että esimerkiksi metsien tuhoutumisen torjumiseen tähtäävillä ponnisteluilla on vaikutusta;

43.  katsoo, että uusissa kansainvälisissä ilmastonsuojelusopimuksissa on annettava vahvat takeet puutavaran kansainvälisen kaupan kielteisten ympäristövaikutusten vähentämisestä ja laajuudeltaan huolestuttavan metsäkadon pysäyttämisestä;

Kuljetusten täysimääräinen sisällyttäminen kauppa- ja ilmastoproblematiikkaan

44.  pitää valitettavana, että nykyinen kauppajärjestelmä johtaa työn ja tuotannon maailmanlaajuiseen jakautumiseen, joka perustuu hyvin laajamittaisiin kuljetuksiin, jotka eivät vastaa omista ympäristökustannuksistaan; toivoo, että kansainvälisten kuljetusten ilmastokustannukset sisällytetään kuljetusten hintaan joko verojen tai maksullisen päästökauppajärjestelmän avulla; pitää myönteisenä lentoliikenteen sisällyttämistä lähiaikoina eurooppalaiseen päästökauppajärjestelmään ja odottaa komissiolta vastaavaa hanketta merikuljetuksille vuoteen 2011 mennessä siten, että voimaantulo tapahtuu vuonna 2013, ellei siihen mennessä kyetä panemaan täytäntöön maailmanlaajuista järjestelmää; pitää valitettavana, ettei hyödykkeiden kuljettamiseen ulkomaille kulutettua polttoainetta veroteta; kannattaa verojen määräämistä tällaiselle polttoaineelle ja tällaisille tuotteille, erityisesti lentorahtina kuljetettaville tuotteille; odottaa lisäksi, että komissio ryhtyy toimiin ja kyseenalaistaa kaikkein saastuttavimmille kuljetusmuodoille myönnetyt tuet, kuten lentopolttoaineen verovapauden;

45.  toteaa, että kansainvälisen kaupan hiilidioksidipäästöjä voidaan merkittävästi vähentää; vaatii sisällyttämään syntyvät kuljetus- ja ympäristökustannukset tuotteiden hintoihin (ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin) ja ennen kaikkea sisällyttämään eurooppalaiseen päästökauppajärjestelmään merikuljetukset, joiden osuus on 90 prosenttia kansainvälisen kaupan kuljetuksista;

46.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa, jotta Kansainvälisen merenkulkujärjestön puitteissa saadaan aikaan oikeudellisesti sitova sopimus merenkulun päästöjen vähentämisestä;

47.  pitää tärkeänä, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia kansainvälisiä sitoumuksia sovelletaan myös kansainväliseen lento- ja laivaliikenteeseen;

48.  korostaa, että liikenteestä ja kansainvälisestä kaupasta johtuvien hiilidioksidipäästöjen kasvu heikentää EU:n ilmastonmuutosstrategian tehoa; katsoo, että tämä on vahva peruste siirtyä vientivoittoisesta kehitysstrategiasta kotoperäiseen kehitysstrategiaan, joka perustuu monimuotoiseen paikalliseen kulutukseen ja tuotantoon kehitysmaissa; toteaa, että tällaisella strategialla olisi myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen sekä EU:ssa että kehitysmaissa;

49.  katsoo, että niin kauan kuin ilmastokustannukset eivät näy kuljetusten hinnassa, kestävää paikallistuotantoa olisi edistettävä esimerkiksi paremman kuluttajatiedotuksen avulla;

Kauppa- ja ilmastotoimien johdonmukaisuuden varmistavien välineiden parantaminen

50.  vaatii takaamaan Euroopan unionin kauppa- ja ilmastopolitiikan keskinäisen johdonmukaisuuden ja laskemaan kauppapolitiikan alalle hiilidioksiditaseen, jotta tätä politiikkaa voidaan tarvittaessa tarkistaa taseen parantamiseksi, sekä velvoittamaan korvaaviin toimenpiteisiin – poliittisen, teknisen ja taloudellisen yhteistyön muodossa – jos tase on ilmaston kannalta negatiivinen;

51.  vaatii, EU:ta käyttämään kahdenvälisten ja alueellisten kauppasopimusten kattavia ympäristömääräyksiä kehitysyhteistyön välineenä ja korostaa, että ympäristölausekkeet ja yhteistyömekanismit on pantava asianmukaisesti täytäntöön teknologian siirron, teknisen avun ja kapasiteetin lisäämisen edistämiseksi;

52.  pyytää komissiota sisällyttämään kolmansien maiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin järjestelmällisesti ympäristölausekkeita ja ottamaan erityisesti huomioon hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja vähäpäästöisen teknologian siirron;

53.  pitää tervetulleena, että kauppasopimusten kestävyysvaikutusten arvioinnissa on otettu käyttöön ilmastonmuutosulottuvuus; panee kuitenkin merkille, että joissakin tapauksissa, kuten Euro–Välimeri-vapaakauppasopimuksessa, kestävyysvaikutusten arviointi osoittaa, että sopimuksella on haitallisia ympäristövaikutuksia, joita ei käsitelty ennen sopimuksen tekoa; katsoo, että kauppasopimukset eivät saisi millään tavalla heikentää monenvälisten ympäristösopimusten asemaa;

54.  katsoo, että yleisen tullietuusjärjestelmän uudistuksessa on otettava käyttöön ympäristökriteerit;

55.  katsoo, että komission on noudatettava yhtenäistettyä kehystä kauppa- ja ympäristöpolitiikan neuvottelustrategioissaan siten, että se ei synnytä kumppaneiden keskuudessa huolta kaupan esteistä mutta turvaa kuitenkin ilmastonmuutoksen torjumista koskevat sitovat tavoitteensa;

56.  katsoo, että ”ilmastodiplomatiaa” on edistettävä painokkaammin ja johdonmukaisemmin EU:n kauppasuhteissa sellaisten maiden kanssa, joita monenväliset ympäristönsuojelusopimukset eivät sido;

Euroopan unionin kauppa- ja ilmastotoimien johdonmukaisuus kehitysmaiden kannalta

57.  myöntää, että Euroopan unionin kauppa- ja ilmastopolitiikan johdonmukaistamista voidaan kumppanimaissa pitää keinona vähentää EU:n tuontia ja lisätä vientiä;

58.  pitää tästä syystä erittäin tärkeänä, että näiden maiden kanssa neuvotellaan kaikista toimista, erityisesti raja-alueiden sopeutustoimista, joihin unioni voi ryhtyä, sekä korostaa unionin tarvetta pitää kiinni sitoumuksistaan tukea kehitysmaiden ilmastopolitiikkaa;

59.  on tässä yhteydessä huolissaan siitä, että Euroopan unionin maiden Kööpenhaminan kokouksessa lupaama ”nopea” rahoitus on peräisin julkisen kehitysavun sitoumuksista ja myönnetään parlamentin pyyntöjen vastaisesti lainojen muodossa; pyytää komissiota laatimaan kyseistä rahoitusta koskevan raportin, jotta voidaan arvioida todellisuuden, tehtyjen sitoumusten ja parlamentin pyyntöjen vastaavuutta; kehottaa lisäksi koordinoimaan paremmin rahoituksen aihekohtaista ja maantieteellistä käyttöä;

60.  muistuttaa teollisuusmaiden eli muun muassa unionin jäsenvaltioiden sitoumuksesta harkita ilmastonmuutoksen torjumiseksi innovoivaa rahoitusta;

61.  on vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutoksen torjunnan on perustuttava teollisuusmaiden ja kehitysmaiden väliseen solidaarisuusperiaatteeseen mahdollisesti tiiviimmässä yhteistyössä YK:n, WTO:n ja muiden Bretton Woods -instituutioiden kanssa; vaatii siksi kehittämään yhdessä kehitys-, kynnys- ja teollisuusmaiden kanssa maailmanlaajuisen suunnitelman päästökauppaa ja energian ja kasvihuonekaasupäästöjen verottamista varten, jotta voidaan toisaalta ehkäistä yritysten siirtymistä muualle (hiilivuoto) ja toisaalta kerätä varoja ilmastonmuutoksen torjuntaan, sen vaikutusten lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen;

62.  korostaa, että kehitysmaihin tehtävien teknologiasiirtojen lisääminen on keino hillitä hiilivuotoa ja että se on ratkaisevan tärkeä tekijä ilmastonmuutosta koskevassa järjestelmässä vuoden 2012 jälkeen; pitää valitettavana, että teknologian siirto on vain pieni osa julkista kehitysapua; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan lisää teknistä apua ja rahoitusapua kehitysmaille, jotta ne voivat selvitä ilmastonmuutoksen seurauksista, täyttää ilmastoa koskevat normit ja arvioida etukäteen normien, merkintöjen ja sertifikaattien kehitysvaikutuksia;

o
o   o

63.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen toimeenpanevalle sihteerille sekä sopimuspuolten 16. konferenssille.

(1) Ilmastonmuutos 2007: Yhteenvetokertomus; toimittaneet Rajendra K. Pachauri ja Andy Reisinger, Geneve 2007, http://www.ipcc.ch/pdf/assessment-report/ar4/syr/ar4_syr.pdf; ja työryhmien raportit: The Physical Science Basis , työryhmä I, toimittaneet S. Solomon, D. Qin, M. Manning, Z. Chen, M. Marquis, K. Averyt, M. Tignor ja H.L. Miller, Jr.; Impacts, Adaptation and Vulnerability , työryhmä II, toimittaneet M. Parry, O. Canziani, J. Palutikof, P. van der Linden ja C. Hanson; Mitigation of Climate Change , työryhmä III, toimittaneet B. Metz, O. Davidson, P. Bosch, R. Dave ja L. Meyer.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0019.
(3) EUVL C 297 E, 20.11.2008, s. 193.
(4) EUVL C 160, 19.6.2010, s. 1.
(5) http://www.agassessment.org/

Päivitetty viimeksi: 2. maaliskuuta 2012Oikeudellinen huomautus