Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa maailmassa koskevan Euroopan unionin yhdennentoista raportin, joka kattaa heinäkuun 2008 ja joulukuun 2009 välisen ajan,

–  ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen 6 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki asiaa koskevat kansainväliset ihmisoikeusvälineet,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon kaikki Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat(1) ,

–  ottaa huomioon alueelliset ihmisoikeusvälineet ja erityisesti ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan afrikkalaisen peruskirjan, Afrikan naisten oikeuksia koskevan valinnaisen pöytäkirjan, ihmisoikeuksia koskevan amerikkalaisen yleissopimuksen, arabivaltioiden ihmisoikeuksia koskevan peruskirjan ja Asean-valtioiden hallitustenvälisen ihmisoikeustoimikunnan,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön voimaantulon 1. heinäkuuta 2002 ja Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta antamansa päätöslauselmat(2) ,

–  ottaa huomioon neuvoston 16. kesäkuuta 2003 hyväksymän yhteisen kannan 2003/444/YUTP Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta sekä neuvoston toimintasuunnitelman mainitun yhteisen kannan seurannasta; muistuttaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen tärkeästä tehtävästä vakavien rikosten ehkäisemisessä lainkäyttöalueellaan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin sitoutumisen tukemaan Kansainvälisen rikollistuomioistuimen tehokasta toimintaa,

–  ottaa huomioon, että jokaisella valtiolla on velvollisuus käyttää lainkäyttövaltaansa rikosasioissa henkilöihin, jotka ovat vastuussa kansainvälisistä rikoksista,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja käynnissä olevat neuvottelut EU:n liittymisestä siihen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen ja sen tarkistuksen(3) ,

–  ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006(4) (demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline, EIDHR),

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa ihmisoikeuksista maailmassa,

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman YK:n ihmisoikeusneuvoston kehityksestä, mukaan lukien EU:n asema(5) , ja 25. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman YK:n ihmisoikeusneuvoston 13. istunnosta(6) ,

–  ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007(7) ja 26. huhtikuuta 2007(8) antamansa päätöslauselmat aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseksi keskeyttämiseksi ja Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149 kuolemanrangaistuksen käytön keskeyttämisestä sekä 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen liitetyn, kuolemanrangaistuksen poistamista kaikissa olosuhteissa koskevan pöytäkirjan nro 13,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien antaman julistuksen ihmisoikeuksien puolustajista, ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevien YK:n pääsihteerin erityisedustajien toiminnan, ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat sekä 17. kesäkuuta 2010 ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista EU:n toimista antamansa päätöslauselman(9) ,

–  ottaa huomioon YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai elämänkatsomukseen perustuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi(10) , sekä kuolemanrangaistuksesta, kidutuksesta, muusta julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta, ihmisoikeuksien puolustamisesta, ihmisoikeusvuoropuhelusta EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, lasten oikeuksien edistämisestä ja suojelusta sekä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjinnän muotojen torjumisesta,

–  ottaa huomioon neuvoston keinovalikoiman homo-, bi- ja transseksuaalisten henkilöiden kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi(11) ,

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2009 antamansa päätöslauselman demokratiakehityksestä EU:n ulkosuhteissa(12) ,

–  ottaa huomioon kaikki ihmisoikeuksien rikkomista, demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita koskevat kiireelliset päätöslauselmansa,

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Kiinan ihmisoikeusloukkauksista ja erityisesti Liu Xiaobon tapauksesta(13) ,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0339/2010),

A.  ottaa huomioon, että yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus on edelleen maailman viiteasiakirja, joka asettaa kaikki ihmiset toiminnan keskipisteeksi,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin 11. vuosittainen ihmisoikeusraportti 2008/2009 sisältää yleiskatsauksen kaikista ihmisoikeuksiin ja demokratiakysymyksiin liittyvistä EU:n toimista maailmassa,

C.  pyrkii tällä päätöslauselmalla tutkimaan ja arvioimaan ihmisoikeuksiin ja demokratiakysymyksiin liittyviä EU:n toimia ja tietyissä tapauksissa esittämään rakentavaa kritiikkiä,

D.  katsoo, että EU:n omalla ihmisoikeustilanteella on välitön vaikutus EU:n uskottavuuteen ja kykyyn panna täytäntöön tehokasta ulkoista ihmisoikeuspolitiikkaa,

E.  ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltion periaatteet ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, uskonnon- tai vakaumuksenvapaus ja vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina,

F.  ottaa huomioon, että oikeudenmukaisuus, demokratia ja oikeusvaltio ovat pysyvän rauhan perustekijöitä, sillä niiden avulla taataan perusvapaudet ja ihmisoikeudet, ja ottaa huomioon, että pysyvää rauhaa ei voida saada aikaan, jos suojellaan järjestelmällisistä ihmisoikeusloukkauksista ja kansainvälisen rikoslain rikkomuksista vastuussa olevia henkilöitä,

G.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus on vahvistanut ulkopolitiikkaa koskevia EU:n toimivaltuuksia tavalla, joka vahvistaa sen arvoja ja tavoitteita; ottaa huomioon, että EU:n ulkosuhteisiin liittyvien tärkeimpien uudistusten, kuten unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan ja Euroopan ulkosuhdehallinnon, olisi vahvistettava entisestään EU:n ulkoisia toimia ihmisoikeuksien alalla ja parannettava mahdollisuuksia ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseen kaikilla asiaan kuuluvilla politiikan aloilla,

H.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus antoi EU:lle oikeushenkilön aseman, mikä mahdollistaa EU:n liittymisen Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimuspuoleksi, ja että sen myötä Strasbourgissa toimiva Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi todentaa EU:n säädösten yhdenmukaisuuden Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa,

I.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen Euroopan unionin perusoikeuskirja on oikeudellisesti sitova, mikä vahvistaa ihmisoikeuksien suojelua Euroopan unionissa,

J.  ottaa huomioon, että EU on Kansainvälisen rikostuomioistuimen vahva tukija, ja kannattaa Rooman perussäännön yleismaailmallisuutta sekä puolustaa sen loukkaamattomuutta päämääränä tuomioistuimen riippumattomuuden suojelu ja vahvistaminen,

K.  ottaa huomioon, että 16. kesäkuuta 2003 annettu neuvoston yhteinen kanta ja vuoden 2004 toimintasuunnitelma ovat ajantasaistamisen tarpeessa kansainvälisen rikoslainsäädännön alalla vuoden 2004 jälkeen tapahtuneen kehityksen valossa; ottaa huomioon, että EU:n tosiasiallista avunantoa ja yhteistyötä on tehostettava ja parannettava, kun Kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräysten ja oikeudenkäyntien määrät lisääntyvät,

L.  ottaa huomioon, että terrorismin torjunta eri puolilla maailmaa on korostanut turvallisuuden ja ihmisoikeuksien suojelun yhteensovittamisen tarvetta,

M.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi on vaikuttanut kielteisesti taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin; ottaa huomioon, että se on vaikuttanut eniten kaikkein köyhimpien oikeuksiin; ottaa huomioon, että hintojen nousun ja vaihtelun sekä perushyödykkeillä keinottelun vuoksi miljoonat Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan valtioiden kansalaiset pystyvät vain vaivoin täyttämään perustarpeensa; ottaa huomioon, että miljoonat ihmiset kärsivät turvattomuudesta ja nöyryyttävästä köyhyydestä ja että joissakin valtioissa mielenosoituksiin on vastattu sortotoimilla ja väkivallalla,

N.  ottaa huomioon, että taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin on kiinnitettävä yhtäläisesti huomiota ja että niitä on pidettävä yhtä tärkeinä kuin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia; ottaa huomioon, että EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden allekirjoittamien sopimusten ihmisoikeuslausekkeita on noudatettava ja sovellettava,

O.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisoikeuksiin pysyvästi ja pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että kielteiset vaikutukset koskevat erityisen todennäköisesti haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, kuten sekä kehitysmaiden että pohjoisen alkuperäiskansoja, ja että toisaalta ne voivat vaikuttaa paljon laajemmassakin mittakaavassa,

P.  katsoo, että rankaisemattomuuden torjuminen on keskeisen tärkeää, koska sillä pyritään estämään pahimmat rikokset ja rankaisemaan niiden tekijöitä; katsoo, että rankaisemattomuus on laaja-alainen asia, joka koskee monia ihmisoikeuskysymyksiä, kuten kidutusta, kuolemanrangaistusta, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ihmisoikeuksien puolustajien vainoa ja terrorismin torjuntaa,

Q.  ottaa huomioon, että YK:n mukaan siirtomaavallan päättymisestä aiheutuneita vanhoja ihmisoikeusongelmia ei ole kaikissa tapauksissa vieläkään ratkaistu EU:n välittömässä läheisyydessä, muun muassa Länsi-Saharassa,

R.  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Länsi-Saharan tilanteesta(14) ,

S.  pitää unionin toimielinten kannalta kaikkein tärkeimpänä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettujen perusperiaatteiden täytäntöönpanoa ja soveltamista,

T.  ottaa huomioon, että maailmassa ilmenee myös uusia ihmisoikeuksien rikkomisen muotoja erityisesti uuden tietotekniikan alalla, kuten internetin väärinkäyttö ja internetsensuuri sekä yksityisyyden loukkaaminen henkilötietoja käyttämällä,

U.  katsoo, että uskonnon- ja vakaumuksenvapaus ovat kasvavan uhan alla erityisesti uskonnollisia vähemmistöjä vastaan hyökkäävien autoritaaristen hallitusten taholta tai kun hallitukset eivät onnistu estämään tiettyihin henkilöihin tai uskonnollisiin ryhmiin kohdistuvia hyökkäyksiä, vainoa tai muita haitallisia tekoja,

V.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia rikotaan maissa, jotka ovat tunnustaneet kansainvälisiin ihmisoikeusvälineisiin perustuvan lainkäyttövallan, ja maissa, jotka eivät välitä näistä aiemmin saavutetuista oikeuksista,

1.  vahvistaa Euroopan parlamentin vakaan päättäväisyyden ja muistuttaa parlamentin pitkäaikaisista pyrkimyksistä puolustaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa maailmassa kehittämällä vahva ja tehokas EU:n ihmisoikeuspolitiikka, jolla taataan suurempi johdonmukaisuus ja yhtenäisyys kaikilla politiikan aloilla kahdenvälisillä suhteilla kolmansiin maihin sekä aktiivisella osallistumisella kansainvälisillä foorumeilla ja kansainvälisten ja paikallistason kansalaisjärjestöjen tukemisen avulla;

2.  katsoo, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo on historiallinen mahdollisuus korjata jäljellä olevat puutteet EU:n ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikassa; kehottaa tähän liittyen Euroopan ulkosuhdehallintoa toimimaan täysin Lissabonin sopimuksen tavoitteen ja hengen mukaisesti, kun sopimuksessa pyritään varmistamaan, että unionin ulkopolitiikan perustana eri aloilla on ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja edistäminen, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3 ja 21 artiklassa määrätään;

3.  muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston 1 luvun mukaan unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden periaatteisiin; korostaa, että nämä periaatteet muodostavat yhteisen perustan unionin suhteille EU:n ulkopuolisten maiden kanssa;

4.  katsoo näin ollen, että päätös siitä, mihin ihmisoikeudet sijoitetaan Euroopan ulkosuhdehallinnon rakenteessa, on erittäin tärkeä; vaatii täten perustamaan ihmisoikeus- ja demokratiaosaston, jonka tehtävänä on kehittää vankka EU:n ihmisoikeus- ja demokratiastrategia ja hoitaa yleistä koordinointia monenvälisillä foorumeilla; korostaa, että ihmisoikeuksien ja demokratian alan asiantuntemus on määriteltävä avainvastuualueeksi kaikissa Euroopan ulkosuhdehallinnon yksiköissä, jotka vastaavat eri maantieteellisistä alueista ja politiikan aloista, ja on samalla syvästi vakuuttunut, että täten ihmisoikeudet eivät jää erilleen muista aloista ja että tämä on ainut tapa varmistaa Lissabonin sopimuksen määräysten noudattaminen täysimääräisesti;

5.  antaa tunnustuksen korkean edustajan / varapuheenjohtajan sitoutumiselle kehittää EU:n aktiivista roolia maailmannäyttämöllä tarkoituksena parantaa ihmisoikeuksia ja lisätä demokratiaa kaikkialla maailmassa; kehottaa tähän liittyen korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ryhtymään tarvittaviin toimiin ihmisoikeustyöryhmän perustamiseksi Brysseliin tavoitteena valtavirtaistaa ihmisoikeudet ja taata tosiasiallinen ja oikea-aikainen panostus muissa EU:n toimielimissä ja politiikan aloilla; kehottaa samassa hengessä korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa pohtimaan pakollista ihmisoikeuskoulutusta EU:n henkilöstölle, myös edustustojen päälliköille ja Euroopan ulkosuhdehallinnon johtajille;

6.  kehottaa perustamaan ihmisoikeuksia käsittelevän erityisedustajan toimen; korostaa, että ihmisoikeuksia käsittelevien EU:n erityisedustajien nimittäminen etenkin ihmisoikeuksien puolustajia, kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä oikeutta sekä naisten ja lasten oikeuksia varten voisi auttaa lisäämään EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta ja näkyvyyttä tällä alalla; painottaa, että näiden EU:n erityisedustajien tulisi olla asiantuntijoita, joilla on todistetusti kokemusta ihmisoikeuksien alalta;

7.  katsoo, että tarvitaan ehdottomasti entistä yhdenmukaisempi kehys, jotta voitaisiin tehostaa EU:n tukea demokratian vahvistamiselle koko maailmassa; katsoo, että johdonmukaisessa EU:n ulkopolitiikassa demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen on ehdottomasti asetettava etusijalle, sillä demokraattinen yhteiskunta, oikeusvaltio ja takuu perusvapauksista ovat ihmisoikeuksien kunnioittamisen perusta ja ne on sisällytettävä kaikkiin yhteistyötä ja strategista kumppanuutta koskeviin sopimuksiin EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä; katsoo, että EU:n uusi toimielinrakenne ja erityisesti ulkosuhdehallinto tarjoavat mahdollisuuden parantaa EU:n ulkopolitiikan johdonmukaisuutta ja tehokkuutta;

8.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa noudattamaan sitoumustaan sisällyttää ihmisoikeudet kaikkiin EU:n ulkoisiin toimiin, jotta ihmisoikeudet ovat näkyvässä asemassa ulkosuhdehallinnon rakenteessa ja jotta niiden puolustamista varten myönnetään riittävästi resursseja, niin että tämä uusi elin voi varmistaa, että ihmisoikeuskysymykset näkyvät kaikilla ulkoisen toiminnan aloilla, YTPP, kehitysyhteistyö ja kauppa mukaan lukien;

9.  katsoo, että EU:n erityisedustajien tehtäviä olisi pikemminkin kehitettävä edelleen sen sijaan, että niitä vähitellen poistetaan, erityisesti maissa ja alueilla, joilla EU:lla ei ole diplomaattista edustustoa; ottaen huomioon ihmisoikeusasioiden merkityksen konflikteissa ja niiden jälkeen pitää keskeisenä sitä, että kaikkien EU:n erityisedustajien toimivaltuuksien olisi katettava kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sekä naisten ja lasten oikeudet, kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja kansainvälinen oikeus ja niissä olisi erityisesti mainittava ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion edistäminen ja niiden kunnioittamisen varmistaminen; korostaa, että EU:n erityisedustajat ovat keskeisessä asemassa sisäisen ohjeistuksen, asiantuntemuksen ja asioiden edistämisen kannalta sekä loogisia keskustelukumppaneita EU:n ulkopuolisten maiden ja muiden EU:n ulkopuolisten toimijoiden kanssa; pitää myönteisenä, että kuhunkin Euroopan ulkosuhdehallinnon alaiseen EU:n edustustoon nimitetään vähintään yksi henkilö yhteyshenkilöksi, joka johtaa ihmisoikeusasioiden koordinointia, sisällyttämistä muihin politiikkoihin ja seurantaa;

10.  pitää myönteisenä korkean edustajan / varapuheenjohtajan valmiutta arvioida perusteellisesti kaikkien EU:n ihmisoikeusvälineiden tehokkuutta, mikä koskee ihmisoikeusvuoropuhelua, EU:n suuntaviivoja, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista välinettä (EIDHR) sekä EU:n kahdenvälistä apua ja EU:n toimia monenvälisillä foorumeilla, ja käynnistää kuulemisprosessi sellaisten uusien maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden kehittämisestä, jotka kattavat kaikki kansainvälisissä ja YK:n sopimuksissa vahvistetut ihmisoikeudet, myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet; korostaa päättäväisyyttään varmistaa, että parlamentti osallistuu täysimääräisesti tähän kuulemiseen ja sen merkitystä; tähdentää, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on osallistuttava kuulemiseen;

11.  on yhtä mieltä siitä, että tällaiset maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat, joita parlamentti on toistuvasti vaatinut, voivat huomattavasti vahvistaa EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta ja tehokkuutta, kun niistä tulee viiteasiakirjoja, joissa esitetään maakohtaiset painopistealueet ja kaikkiin relevantteihin EU:n ulkopolitiikan toimiin ja välineisiin sisällytettävät tavoitteet;

12.  tähdentää tähän arviointiin liittyen, kuinka tärkeää on laatia Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) ihmisoikeusnäkökulmista perinpohjainen arvio, jossa käsitellään eritoten olemassa olevien mekanismien, kuten toimintasuunnitelmien, edistymiskertomusten, ihmisoikeusvuoropuhelujen ja suhteiden parantamista kolmansiin maihin koskevan päätöksentekoprosessin johdonmukaisuutta ja tehokkuutta;

13.  pitää Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehtyä tarkistettua puitesopimusta läpimurtona parlamentille sen yhteistyössä komission kanssa mutta pitää valitettavana, että neuvosto ei ole sopimuksen osapuoli; korostaa avoimuuden ja kaikkien EU:n toimielinten asiakirjojen rajoittamattoman saatavuuden lisäämistä toimielinten välisen yhteistyön ja johdonmukaisuuden tehokkuuden kehittämiseksi;

14.  muistuttaa, että johdonmukaisen EU:n ulkopolitiikan kehittäminen on olennaista, jos unioni haluaa toimia tärkeässä ja rakentavassa tehtävässä ihmisoikeuksien edistämiseksi kaikkialla maailmassa; pyytää jäsenvaltioita osoittamaan järkkymätöntä sitoutumista ja poliittista tahtoa tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

15.  korostaa, että on pyrittävä entistä enemmän tehostamaan Euroopan unionin valmiuksia vastata nopeasti EU:n ulkopuolisten maiden ihmisoikeusrikkomuksiin laatimalla strategisia toimintasuunnitelmia, eritoten kun kyseessä on EU:n tuen ilmaiseminen vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille sekä EU:hun sijoittautuneiden yhtiöiden ihmisoikeusloukkaukset EU:n ulkopuolisissa maissa;

16.  myöntää, että valtiosta riippumattomat järjestöt ovat olennaisen tärkeitä demokraattisten yhteiskuntien kehitykselle ja menestykselle, molemminpuolisen ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden edistämiselle sekä toteutettavissa olevien poliittisten painopisteiden ja demokratiakehityksen haasteiden yhteisten ratkaisujen alkuun panemiselle ja tukemiselle;

Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti

17.  korostaa EU:n vuosittaisen ihmisoikeusraportin merkitystä EU:n ihmisoikeuspolitiikan analysoinnissa ja arvioinnissa, erityisesti ihmisoikeuskysymysten näkyvyyden lisäämisessä yleensä; korostaa myös Euroopan parlamentin oikeutta valvoa komission ja neuvoston toimintaa ihmisoikeuksien alalla; pyytää ottamaan Euroopan parlamentin kattavasti mukaan tulevien vuosiraporttien niiden osien laatimiseen, jotka koskevat parlamentin toimintaa ihmisoikeuksien alalla, kuten jotkut puheenjohtajavaltiot ovat aiemmin jo tehneet;

18.  pitää myönteisenä sitä, että korkea edustaja / varapuheenjohtaja on esitellyt parlamentille EU:n vuosittaisen raportin; pitää myönteisenä, että uusi raportointijakso perustuu kalenterivuoteen, niin että parlamentti voi keskittyä joulukuun täysistunnossa ihmisoikeuksiin, mikä sisältää mielipiteenvapauden vuosittaisen Saharovin palkinnon myöntämisen ja keskustelun EU:n vuosittaisesta ihmisoikeusraportista sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta;

19.  kehottaa Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota toimimaan tehokkaammin vuosittaisten ihmisoikeus- ja demokratiaraporttien levittämiseksi ja varmistamaan, että ne saavuttavat mahdollisimman laajan yleisön ja eritoten ne, jotka osallistuvat ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseen kaikkialla maailmassa; kehottaa myös toteuttamaan julkisia tiedotuskampanjoita, joilla Euroopan unionin asema alalla saadaan näkyvämmäksi; toteaa, että uusimman raportin esitystapaa on selkeytetty;

20.  toistaa esittämänsä pyynnön, että toimintatapojen arviointia varten neuvosto, komissio ja EU:n edustustot ja jäsenvaltioiden lähetystöt paikan päällä toimittavat entistä enemmän ja parempaa tietoa ja että yleisen lähestymistavan parantamiseksi määritellään ja ehdotetaan erityisiä suuntaviivoja, minimoidaan mahdolliset ristiriitaisuudet ja mukautetaan politiikan ensisijaisia tavoitteita maakohtaisesti, jotta ihmisoikeusstrategiat hyväksytään maakohtaisesti ulkosuhdehallinnon tavoitteen mukaisesti; katsoo, että avoimuuden on oltava etusijalla EU:n toimissa ja ohjelmien ja asiakirjojen saatavuutta on lisättävä, silloin kun ihmisoikeuksista nimenomaisesti keskustellaan EU:n ulkopuolisten maiden kanssa;

21.  toistaa kehotuksensa arvioida säännöllisesti ihmisoikeuksia EU:n ulkopuolisissa maissa koskevien Euroopan unionin toimintatapojen, välineiden, aloitteiden ja vuoropuhelujen käyttöä ja tuloksia ja toimittaa kaikki tulokset Euroopan parlamentille; kehottaa neuvostoa ja komissiota kehittämään erityisiä määrällisesti ilmaistavia indeksejä ja arviointiperusteita näiden toimintatapojen tehokkuuden mittaamiseksi;

Ihmisoikeuksiin liittyvä EU:n toiminta kansainvälisillä foorumeilla

22.  korostaa, että EU:n tuleva liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimuspuoleksi antaa EU:lle mahdollisuuden tehostaa sitoutumistaan ihmisoikeuksien puolustamiseen sekä EU:n rajojen sisällä että niiden ulkopuolella; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan tätä tavoitetta ja sitouttamaan myös EU:n kansalaiset tukemaan sitä;

23.  kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään Euroopan ihmisoikeussopimusta laajalti tunnetuksi sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella tarkoituksena muun muassa tiedottaa suurelle yleisölle Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiovallan olemassaolosta, jonka avulla voidaan puuttua Euroopan neuvoston jäsenvaltion tai sen kansalaisten kokemiin loukkauksiin ja hyvittää ne;

24.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa varmistamaan, että Euroopan ulkosuhdehallinto integroidaan hyvin muiden kansainvälisten elinten ja alueellisten järjestöjen kanssa ja niiden ihmisoikeuksien edistämistä koskevaa työtä koordinoidaan; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa varmistamaan, että YK-järjestelmän, Euroopan neuvoston, ETYJin ja muiden kansainvälisten elinten taholta tai niiden puitteissa ilmaistut suositukset, huolenaiheet ja painopistealueet sisällytetään kokonaisuudessaan ja järjestelmällisesti kaikkiin EU:n politiikkoihin ja erityisesti ihmisoikeuksien alalle;

25.  toteaa pahoitellen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapausten käsittelyprosessit ovat hitaita ja niiden kesto on venynyt jopa seitsemään vuoteen; toteaa, että ihmisoikeustuomioistuimessa on parhaillaan kesken noin 100 000 tapausta; korostaa, että ihmisoikeustuomioistuimen on oltava esimerkillinen laitos, mitä tulee oikeuteen oikeussuojaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; vaatii EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa ihmisoikeustuomioistuimen avustamiseksi; pitää myönteisenä, että Venäjä, joka viimeisenä Euroopan neuvoston 47 jäsenvaltiosta kieltäytyi ratifioimasta Euroopan ihmisoikeussopimuksen ihmisoikeustuomioistuimen tehokkuutta koskevaa pöytäkirjaa 14, on ratifioinut tämän pöytäkirjan, joka yksinkertaistaa tuomioistuimen menettelyjä, jonka tarkoituksena on auttaa purkamaan tapausten sumaa ja joka voi tulla voimaan ainoastaan, kun kaikki Euroopan neuvoston jäsenet ovat sen ratifioineet;

26.  kehottaa tehostamaan Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välistä yhteistyötä ihmisoikeuksien, mukaan luettuina taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet sekä vähemmistöjen oikeudet, edistämisessä ja kunnioittamisen varmistamisessa, homo- ja biseksuaalien ja transihmisten ja heidän oikeuksiensa puolustajien oikeuksien edistämisessä ja sen varmistamisessa, että syrjinnän uhrit ovat tietoisia kansallisten viranomaisten oikeuskeinoista syrjinnän torjumiseksi ja että oikeuskeinot ovat heidän saatavillaan, sekä alueellisten kielten ja vähemmistökielten suojelemisessa käyttäen syrjinnän vastaisia lainsäädännöllisiä välineitä monimuotoisuuden ja suvaitsevaisuuden edistämiseksi;

27.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan kaikki keskeiset Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat, erityisesti siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta tehdyn vuoden 1990 kansainvälisen yleissopimuksen, tahdonvastaisia katoamisia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen, syyskuun 13. päivänä 2007 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen, Kansainvälisen työjärjestön vuoden 1998 julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista, kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen, alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan, lasten oikeuksien yleissopimuksen valinnaiset pöytäkirjat ja vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen; vaatii, että yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa on pidettävä sopimuksen erottamattomana osana, ja vaatii näin ollen samanaikaista liittymistä viimeksi mainittuun (yleissopimukseen ja pöytäkirjaan)(15) ;

28.  tähdentää, että kansainvälisen yhteisön toisen maailmansodan jälkeen hyväksymät ihmisoikeuksien määritelmät ovat osoittautuneet riittävän joustaviksi kattamaan inhimillisen kehityksen uudet suuntaukset, mutta korostaa, että on tarpeen kodifioida uusia oikeuksia, jotka vastaavat uusia vapauden uhkia, kuten tieteen vapauteen, omaantuntoon ja tietoon, sukupuoli-identiteettiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät oikeudet sekä digitaalialaan liittyvät oikeudet alkaen internetin yleisestä käyttöoikeudesta;

29.  korostaa, että on tehostettava ihmisoikeuksia koskevaa tuomiovaltaa käyttävien kansainvälisten elinten ja niiden menettelyjen järkeistämistä ja mahdollisuuksien mukaan koordinointia, jotta voidaan yhä paremmin edistää ja puolustaa perusoikeuksia sellaisina kuin ne sisältyvät asiaa koskeviin kansainvälisiin välineisiin;

30.  tähdentää, että Euroopan neuvoston ja YK:n eri valvontamekanismeihin on kiinnitettävä enemmän huomiota ja että on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä niiden sopimuksilla perustettujen eri elinten kanssa, jotta voidaan paremmin kanavoida niiden tutkimusten tulokset ja käyttää niiden asiantuntemusta kentällä;

31.  pitää myönteisinä EU:n pyrkimyksiä YK:n yleiskokouksen kolmannessa (sosiaalisten, humanitaaristen ja kulttuurikysymysten) komiteassa useiden päätöslauselmien yhteydessä, joista voidaan mainita erityisesti päätöslauselmat, jotka koskivat kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä, jolle saatiin entistä useamman valtion tuki, lasten oikeuksia, uskonnollista suvaitsemattomuutta sekä Burman/Myanmarin ja Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilannetta;

32.  pitää myönteisenä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ensimmäisen Euroopan aluetoimiston perustamista Brysseliin lokakuussa 2009; kehottaa käynnistämään ihmisoikeusvaltuutetun kanssa toimivan yhteistyön, jotta voidaan paremmin edistää ja seurata ihmisoikeusstandardien ja -toimien laatimista ja täytäntöönpanoa sekä Euroopan unionissa että muualla Euroopassa;

33.  kehottaa neuvostoa ja komissiota määrittämään niitä valtioita varten, jotka kieltäytyvät toimimasta täydessä yhteistyössä YK:n elinten kanssa ja sallimasta YK:n riippumattomien asiantuntijoiden ja erityisraportoijien pääsyn alueelleen, strategian, jonka avulla asiantuntijoilla ja erityisraportoijilla on niiden alueelle on rajoittamaton pääsy ja valtiot pidättyvät heidän toimintansa rajoittamisesta;

34.  pahoittelee, että EU:n politiikka ja menettelytavat Burman junttaa kohtaan ovat heikentyneet; korostaa, että nykyinen asenne ei auta korjaamaan sitä traagista poliittista, yhteiskunnallista ja inhimillistä tilannetta, jossa Burman kansa on joutunut elämään sotilashallinnon alusta saakka, vaan se saattaa vaikuttaa jonkinlaiselta diktatuurin lepyttelyltä;

35.  pitää myönteisenä EU:n tukea YK:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla esitetyille aloitteille, joilla kannustetaan homoseksuaalisuuden rangaistavuuden poistamiseen; kehottaa Euroopan unionia jatkamaan yhdessä muiden samanmielisten maiden kanssa tukeaan aloitteille, joilla tuomitaan seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvät ihmisoikeusrikkomukset kaikilla kansainvälisillä foorumeilla; korostaa, että useimpien maailman maiden, EU-maat mukaan luettuina, homoja, lesboja, biseksuaaleja ja transseksuaaleja koskeva politiikka on syrjivää ja ihmisoikeuksien vastaista; kehottaa tästä syystä unionin jäsenvaltioita korjaamaan tämän tilanteen ja takaamaan näille henkilöille yhtäläisen terveydenhuoltopalvelujen saannin, operatiivinen hoito mukaan luettuna; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita kiinnittämään aivan erityistä huomiota erityisesti vastaanottopolitiikan avulla kolmansista maista lähtöisin oleviin henkilöihin, jotka ovat sukupuoliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen perustuvan syrjinnän uhreja;

36.  kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään termin ”ilmastopakolainen” (jolla tarkoitetaan henkilöitä, joiden on paettava kodeistaan ulkomaille ilmastonmuutoksen seurauksena) virallista ja oikeudellista laillistamista, sillä termiä ei vielä tunnusteta kansainvälisessä oikeudessa tai missään laillisesti sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa;

37.  kehottaa tehostamaan yhteistyötä YK:n, sen alkuperäiskansojen pysyvän foorumin ja Euroopan unionin välillä alkuperäiskansojen oikeuksien suojelun alalla, sillä alkuperäiskansat ovat yksi haavoittuvimmista ryhmistä kaikkialla maailmassa;

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvosto (UNHRC)

38.  korostaa UNHRC:n asemaa YK:n kokonaisrakenteessa sekä sen mahdollisuuksia kehittää arvokkaat puitteet Euroopan unionin monenvälisille ihmisoikeuspyrkimyksille; toteaa, että tämän uuden elimen on edelleen pyrittävä toimimaan korkeimpien standardien mukaisesti ja mahdollisimman tehokkaasti uskottavuutensa parantamiseksi;

39.  korostaa, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden aktiivinen osallistuminen on välttämätöntä UNHRC:n toiminnan tehokkuuden kannalta;

40.  pitää erityisen myönteisenä sitä, että Yhdysvaltojen nykyinen hallinto pyrkii laajentamaan osallistumistaan YK:n toimintaan ja toimii UNHRC:n jäsenenä kaudella 2009–2012; myöntää, että Yhdysvaltojen jäsenyys lisää UNHRC:n uskottavuutta ja valmiuksia; kehottaa vahvistamaan EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyötä erityisesti ihmisoikeusvuoropuheluista saatujen kokemusten vaihtamisen avulla;

41.  muistuttaa, että UNHRC toteuttaa vuonna 2011 menettelyjensä laajan uudelleentarkastelun, ja kehottaa näin ollen EU:ta valmistautumaan ja aktiivisesti osallistumaan mainittuun uudelleentarkasteluun;

42.  korostaa yleisen määräaikaisarvioinnin merkittävää roolia ja kehottaa neuvostoa, komissiota ja erityisesti Euroopan uutta ulkosuhdehallintoa seuraamaan tiiviisti yleisen määräaikaisarvioinnin täytäntöönpanoa sekä UNHRC:n arvioinnin yhteydessä tehostamaan yleistä määräaikaisarviointia ja lisäämään riippumattomien asiantuntijalausuntojen painoarvoa;

43.  antaa vahvan tukensa EU:n pyrkimyksille ehkäistä yleisten määräaikaisarviointien puolueellisuutta ja manipulointia; pitää tässä yhteydessä erityisen valitettavina helmikuun 2009 istunnon tuloksia, jotka kärsivät huomattavasti arviointiprosessin yhteydessä harjoitetusta menettelyn viivyttämisestä ja prosessin manipuloinnista;

44.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa osallistumaan säännöllisesti UNHRC:n toimintaan ja varmistamaan UNHRC:n ja Euroopan ulkosuhdehallinnon mahdollisimman läheiset yhteydet kaikilla tasoilla; kehottaa ulkosuhdehallinnon tulevaa ihmisoikeusosastoa toimimaan läheisessä yhteistyössä UNHRC:n kanssa; kehottaa käymään EU:n ulkopuolisten maiden kanssa koordinoitua vuoropuhelua YK:n ihmisoikeusneuvostossa vahvistetuista kannoista paitsi Genevessä ja yksittäisissä ihmisoikeusvuoropuheluissa niin myös EU:n ja näiden maiden välillä käytävien kahdenvälisten poliittisten, kaupallisten ja kehitysyhteistyötä koskevien keskustelujen kiinteänä osana;

45.  panee merkille, että EU:n jäsenvaltiot ovat vähemmistönä UNHRC:ssa; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita yhtenäiseen toimintaan muodostamalla tarkoituksenmukaisia liittoutumia ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta puolustavien valtioiden ja valtioista riippumattomien toimijoiden kanssa;

46.  pyytää korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja EU:n ulkoministereitä antamaan ennen jokaista YK:n ihmisoikeusneuvoston ja YK:n yleiskokouksen istuntoa ulkoasioiden neuvoston päätelmät, joissa esitetään EU:n painopisteet ja strategiat;

47.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa vahvistamaan yhteistyötään muiden alueellisten ryhmien demokraattisten tai demokratisoitumisprosessia läpikäyvien hallitusten kanssa UNHRC:n puitteissa tarkoituksena parantaa yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen sisältämien periaatteiden kunnioittamiseen tähtäävien aloitteiden onnistumismahdollisuuksia; kehottaa tätä tarkoitusta varten komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan paremmin toimiaan, ja kehottaa komissiota antamaan vuosikertomuksen, joka koskee äänestyskäyttäytymistä YK:n ihmisoikeusäänestyksissä ja jossa analysoidaan, miten EU:n, sen jäsenvaltioiden ja muiden ryhmittymien toimintalinjat ovat vaikuttaneet äänestämiseen; toistaa, että EU:n valtuuskunnan ja Genevessä edustettuina olevien jäsenvaltioiden olisi annettava enemmän painoarvoa sille, että EU:n ulkopuolisiin maihin saadaan yhteys neuvottelujen varhaisemmassa vaiheessa, ja vältettävä korostamasta liiaksi sisäisiä keskusteluja, joilla pyritään EU:n yhtenäisyyteen, jolloin vaarana on, että haetaan ”pienintä yhteistä nimittäjää”;

48.  korostaa jälleen UNHRC:n erityismenettelyjen ja maakohtaisten toimien olennaista merkitystä; pitää myönteisenä uutta sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa aihekohtaista toimeksiantoa ja aihekohtaisten toimeksiantojen ulottamista koskemaan oikeutta ravintoon, uskonnon- ja vakaumuksenvapautta ja maan sisäisiä pakolaisia; pitää myönteisenä myös maakohtaisten toimien ulottamista koskemaan Burundia, Haitia, Kambodžaa, Somaliaa, Korean demokraattista kansantasavaltaa, Burmaa/Myanmaria ja Sudania; pitää valitettavana sitä, että Liberiaa ja Kongon demokraattista tasavaltaa koskevien maakohtaisten toimien voimassaoloaikaa ei jatkettu;

49.  panee tyytyväisenä merkille UNHRC:n vuonna 2008 tekemän päätöksen laajentaa yrityksiä ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan valtuuksia ja joulukuussa 2009 Ruotsin puheenjohtajakaudella annetut neuvoston päätelmät, joissa erityisedustajan työtä pidetään myönteisenä; kehottaa EU:n jäsenvaltioita jatkamaan työtään, jotta valtuuksien lopulliset suositukset ja vuonna 2011 mennessä UNHRC:lle esitettävät ”protect, respect, remedy' -puitteet voidaan ottaa käyttöön;

50.  pitää myönteisenä UNHRC:n erityisistuntoja, jotka ovat koskeneet Kongon demokraattisen tasavallan itäosan ihmisoikeustilannetta, maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin vaikutusta ihmisoikeuksien tosiasialliseen toteutumiseen kaikkialla maailmassa, Sri Lankan ihmisoikeustilannetta sekä ihmisoikeustilannetta miehitetyillä palestiinalaisalueilla ja Itä-Jerusalemissa; pahoittelee, että 16. lokakuuta 2009 järjestetyn UNHRC:n 12. istunnon aikana EU:n jäsenvaltiot eivät päässeet yksimielisyyteen Goldstonen raportista äänestettäessä, vaan neljä jäsenvaltiota äänesti vastaan, kaksi pidättäytyi äänestämästä ja kaksi oli poissa äänestyksestä; kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja kaikkia asianomaisia EU:n toimielimiä koordinoimaan tiiviimmin politiikkaansa UNHRC:ssa ja muissa YK:n elimissä; korostaa, että keskeinen ennakkoehto oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan saavuttamiselle Lähi-idässä on, että kaikki osapuolet kunnioittavat kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta kaikissa olosuhteissa; vaatii näin ollen kaikkia osapuolia toimimaan YK:n yleiskokouksen 5. marraskuuta 2009 ja 26. helmikuuta 2010 hyväksymien päätöslauselmien mukaisesti ja suorittamaan kansainvälisten standardien mukaisia tutkimuksia; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa varmistamaan, että ne, jotka ovat rikkoneet kansainvälistä oikeutta, joutuvat vastuuseen EU:n Geneven yleissopimuksen mukaisen velvoitteen ja rankaisemattomuuden torjumista koskevan EU:n ensisijaisen tavoitteen mukaisesti;

51.  tukee YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuutta; pitää valitettavana sitä, että EU:n vastustavasta kannasta huolimatta maaliskuussa 2009 pidetyssä sääntömääräisessä 10. istunnossa hyväksyttiin YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuutta rajoittava päätöslauselma; kehottaa EU:n toimielimiä tarjoamaan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston erityismenettelyjä koskevalle järjestelmälle lisää taloudellista tukea, jotta voidaan varmistaa, että kaikilla erityisvaltuuksien käyttäjillä on riittävästi resursseja huolehtia tehtävistään asianmukaisesti;

Euroopan unionin yhteistyö Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa

52.  toistaa tukevansa vahvasti Kansainvälistä rikostuomioistuinta ja sen päätavoitetta, joka on kansanmurhien, sotarikosten ja ihmiskuntaa vastaan tehtyjen rikosten rankaisemattomuuden torjuminen; pitää myönteisenä sitä, että Bangladeshin, Seychellien, Saint Lucian ja Moldovan ratifioitua Rooman perussäännön maaliskuussa, elokuussa ja lokakuussa 2010 sopimusvaltioiden määrä nousi raportointikaudella 114:een; korostaa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön unionin demokraattisten periaatteiden ja arvojen olennaisena tekijänä, ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita noudattamaan täysin perussääntöä EU:n säännöstön osana; korostaa yleismaailmallisuuden periaatteen merkitystä ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, EU:n jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan tarmokkaita pyrkimyksiään Rooman perussäännön ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen etuoikeuksia ja immuniteettia koskevan sopimuksen yleiseksi ratifioimiseksi ja sen edellyttämän kansallisen täytäntöönpanolainsäädännön laatimiseksi sekä tarkistamaan Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta 16. kesäkuuta 2003 annettua neuvoston yhteistä kantaa 2003/444/YUTP ja sen jatkotoimena toteutettua vuonna 2004 hyväksyttyä toimintasuunnitelmaa; vaatii, että nämä pyrkimykset laajennetaan koskemaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen etuoikeuksia ja immuniteettia koskevan sopimuksen ratifiointia, sillä se on tuomioistuimen tärkeä työväline; pyytää lisäksi EU:n jäsenvaltioita tarkistamaan ja ajantasaistamaan Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta annettua yhteistä kantaa ja sitä koskevaa toimintasuunnitelmaa Euroopan unionin tosiasiallisen avunannon lisäämiseksi viimeaikaisten tapahtumien, haasteiden ja tuomioistuimen tarpeiden valossa ja tuomioistuimen pidätysmääräysten ja oikeudenkäyntien määrän lisääntyessä sekä aloittamaan keskustelut kansainvälistä oikeutta / Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevien EU:n suuntaviivojen mahdollisesta hyväksymisestä;

53.  kannustaa voimakkaasti Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen päätösten täytäntöönpanoa ja yhteistyötä tuomioistuimen kanssa laajentumisneuvottelujen ja jäsenyysprosessien aikana sekä kaikissa EU:n huippukokouksissa ja EU:n ulkopuolisten maiden, myös Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän, Afrikan unionin ja Israelin, kanssa käytävässä vuoropuhelussa; pyytää erityisesti neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että oikeudesta tehdään kaikkien rauhanneuvottelujen kiinteä osa; kehottaa sisällyttämään Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan lausekkeen järjestelmällisesti EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa varmistamaan, että Kansainvälinen rikostuomioistuin sisällytetään EU:n ulkopolitiikan painopistealueisiin ja tarvittaessa EU:n erityisedustajien toimivaltuuksiin sekä lisäksi varmistamaan, että Euroopan ulkosuhdehallinnon henkilöstölle sekä päätoimipaikassa että EU:n edustustoissa annetaan säännöllisesti koulutusta Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa nimittämään kansainvälisen oikeuden erikoislähettilään, jonka tehtävänä on edistää, valtavirtaistaa ja edustaa EU:n sitoutumista rankaisemattomuuden torjuntaan ja Kansainväliseen rikostuomioistuimeen EU:n ulkopolitiikassa;

54.  pitää myönteisenä, että Belgia pani täytäntöön Kansainvälisen tuomioistuimen III esitutkintajaoston antaman Jean-Pierre Bemban pidätysmääräyksen 3. heinäkuuta 2008; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että kahdeksaa tuomioistuimen antamaa pidätysmääräystä ei ole vielä pantu täytäntöön, eli niitä, jotka on annettu neljästä LRA:n (Lord's Resistance Army) ylemmästä johtajasta Ugandassa, Bosco Ntagandasta Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Ahmad Harunista, Ali Kushaybista ja Sudanin presidentistä Omar Hassan Ahmad Al-Bashirista Sudanissa; pitää valitettavana, että epäiltyjä ei ole onnistuttu pidättämään ja siirtämään Kansainväliseen rikostuomioistuimeen Sudanin kieltäytyessä tästä ja jättäessä siten huomiotta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1593(2005) mukaiset velvoitteensa; panee merkille, että 26. toukokuuta 2010 tuomioistuimen I esitutkintajaosto ilmoitti YK:n turvallisuusneuvostolle Sudanin tasavallan yhteistyöhaluttomuudesta Harunin ja Kushaybin tapauksissa; ilmaisee syvän huolensa siitä, että vähän aikaa sitten kaksi tuomioistuimen sopimusvaltiota, Tšad ja Kenia, kutsuivat ja toivottivat tervetulleeksi alueelleen presidentti Omar al-Bashirin huolimatta Rooman perussäännön mukaisesta velvoitteestaan pidättää hänet ja siten jättivät panematta täytäntöön häntä koskevan pidätysmääräyksen; kehottaa jatkamaan kadoksissa olevien syytettyjen etsintöjä, ja korostaa asemaa, joka EU:lla ja Kansainvälisellä rikostuomioistuimella voisi olla sen varmistamisessa, että tutkitaan Sri Lankassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa mahdollisesti tehtyjä sotarikoksia;

55.  panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltain uudistetun sitoutumisen Kansainväliseen rikostuomioistuimeen, mistä on osoituksena sen osallistuminen tarkkailijana Haagissa marraskuussa 2009 järjestettyyn sopimusvaltioiden kahdeksanteen kokoukseen sekä kesäkuussa 2010 järjestettyyn Rooman perussäännön ensimmäiseen tarkistuskonferenssiin; panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltain hallituksen ensimmäiset lupaavat lausunnot tuomioistuimesta ja tarkistuskonferenssin aikana antamat lupaukset yhteistyöstä tuomioistuimen kanssa; pyytää Yhdysvaltoja palauttamaan allekirjoituksensa ja sitoutumaan enemmän tuomioistuimen työhön, eritoten tekemällä kattavaa yhteistyötä tuomioistuimen tutkimuksen tai alustavan analyysin kohteena olevissa tapauksissa, ja saattamalla loppuun laaja-alaisia tuomioistuinta koskevia toimia;

56.  kannustaa seuraavaa AKT:n ja EU:n yhteistä parlamentaarista edustajakokousta keskustelemaan rankaisemattomuuden torjunnasta kansainvälisessä kehitysyhteistyössä ja asiaa koskevassa poliittisessa vuoropuhelussa, kuten useissa päätöslauselmissa ja tarkistetun Cotonoun sopimuksen 11 artiklan 6 kohdassa todetaan, tavoitteena rankaisemattomuuden torjunnan sisällyttäminen olemassa oleviin kehitysyhteistyöohjelmiin ja -toimiin ja oikeusvaltion periaatteen lujittaminen niissä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan Afrikan unionin kanssa vuoropuhelua näistä aiheista ja tukemaan afrikkalaisia sopimusosapuolia jatkamaan Rooman perussäännön mukaisten velvoitteiden noudattamista; ilmaisee tukensa tuomioistuimen pyynnölle avata Afrikan unionin yhteyspiste Addis Abebaan;

57.  panee merkille, että yhteistyö sopimusvaltioiden, allekirjoittajavaltioiden ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen välillä on Rooman perussäännön 86 artiklan mukaisesti olennaista kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän tehokkuudelle ja onnistumiselle, erityisesti lainvalvontavalmiuksien ja tuomioistuimen tehokkaiden ja riippumattomien oikeustoimien kannalta; antaa tunnustusta myös Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja EU:n väliselle yhteistyö- ja avunantosopimukselle ja tämän sopimuksen valossa kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita antamaan tuomioistuimelle kaiken tarvittavan avun, myös käytännön avun meneillään olevissa tutkimuksissa, ja erityisesti avointen pidätysmääräysten täytäntöönpanossa; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita hyväksymään kansallista lainsäädäntöä yhteistyöstä Rooman perussäännön 9 osan mukaisesti, jos ne eivät vielä niin tehneet, ja tekemään ad hoc -sopimuksia tuomioistuimen kanssa sen päätösten täytäntöönpanoa sekä uhrien ja todistajien suojelua ja uudelleensijoittamista varten; kehottaa EU:n jäsenvaltioita ottamaan yhteistyön pysyväksi kohdaksi tuomioistuimen sopimusvaltioiden kokouksen asialistalle, jotta varmistetaan parhaiden käytänteiden vaihto ja keskustelu tapauksista, joissa yhteistyötä ei tehty, ja se, että kokous ryhtyy tarvittaviin toimiin;

58.  painottaa tarvetta vahvistaa koko kansainvälistä rikosoikeusjärjestelmää yleensä ja tässä yhteydessä toteaa huolestuneena, että Ratko Mladić ja Goran Hadžić ovat edelleen vapaalla jalalla eikä heitä ole saatu entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen; kehottaa tämän osalta Serbian viranomaisia varmistamaan tuomioistuimen kanssa täysimääräisen yhteistyön, jonka on johdettava kaikkien syytettyjen pidätykseen ja luovuttamiseen, jotta vakautus- ja assosiaatiosopimus voidaan ratifioida; toteaa, että Sierra Leonen erityistuomioistuinta on edelleen tuettava myös taloudellisesti, jotta voidaan saattaa loppuun meneillään olevat oikeudenkäynnit, mukaan luettuina valitusmenettelyt; panee merkille myös edistymisen monenvälisessä yhteistyössä asiantuntemuksen ja avun tarjoamisessa tapauksissa, joissa tietojen tunnistaminen, kerääminen ja säilyttäminen auttaisivat erilaisissa kansainvälisissä ja väliaikaisissa oikeudellisissa toimissa, eritoten oikeusalan nopeiden valmiustoimien mekanismin (JRR) kautta, johon yli puolet EU:n jäsenvaltioista osallistuu, ja kannustaa jatkamaan ja lisäämään JRR:lle annettavaa tukea;

Ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat
Kuolemanrangaistus

59.  palauttaa mieliin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2008 antaman päätöslauselman kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä maailmanlaajuisesti (päätöslauselma numero 63/168); korostaa, että tässä vaiheessa 106 valtiota äänestää päätöslauselman puolesta, mikä tarkoittaa kuolemanrangaistuksen vastaisen maailmanlaajuisen kannan vahvistumista;

60.  pitää myönteisenä sitä, että vuonna 2009 Burundi, Togo ja Yhdysvaltain Uuden Meksikon osavaltio lakkauttivat kuolemanrangaistuksen; kehottaa Yhdysvaltoja luopumaan kuolemanrangaistuksesta ja pahoittelee, että kuolemanrangaistuksia pannaan edelleen täytäntöön 35:ssä Yhdysvaltain 50 osavaltiosta;

61.  kehottaa neuvostoa ja komissiota kannustamaan niitä valtioita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet, ratifioineet eivätkä panneet täytäntöön kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toista valinnaista pöytäkirjaa tai vastaavaa alueellista välinettä, tekemään näin;

62.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:ssa toimiville yhtiöille sallitaan tiopentaalinatriumin valmistus ja myynti ainoastaan lääkinnällisiin tarkoituksiin ja että tämän lääkeaineen valmistusluvassa on säädettävä pakkausmerkinnöistä, joissa ilmoitetaan, että sitä ei saa käyttää tappaviin ruiskeisiin kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltävien kansallisten ja eurooppalaisten lakien mukaisesti;

63.  toistaa, että EU vastustaa kuolemanrangaistusta kaikissa olosuhteissa, oikeuden päätökseen perustumattomat teloitukset mukaan lukien; muistuttaa, että EU on kuolemanrangaistusta vastustavien kansalaisjärjestöjen tärkein tukija; pyytää komissiota pitämään jatkossakin tämän julman ja epäinhimillisen rangaistuksen vastustamista ensisijaisena tavoitteena ja pitämään sitä edelleen demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen ja maantieteellisten välineiden ensisijaisena aihealueena; katsoo, ettei todellinen elinkautinen rangaistus ole hyväksyttävä vaihtoehto kuolemantuomiolle;

64.  kehottaa kivityskuolemantuomiota edelleen käyttäviä maita poistamaan tämän epäinhimillisen menettelyn lainsäädännöstään; pyytää Iranin johtajia säätämään lain, jolla yksiselitteisesti kielletään käyttämästä lainmukaisena rangaistuksena kivittämistä, joka on barbaarisin kuolemanrangaistuksen muoto; tuomitsee sen, että monissa maissa edelleen tuomitaan kuolemaan ja teloitetaan alaikäisiä syytettyjä; tuomitsee sen, että Iranin oikeusjärjestelmässä käytetään kuolemantuomiota, minkä vuoksi Iran on heti Kiinan jälkeen toisena suurimpien teloitusmäärien valtioiden luettelossa; tuomitsee jyrkästi teloitusten määrän jyrkän nousun vuonna 2009 pidettyjen Iranin presidentinvaalien yhteydessä järjestettyjen rauhanomaisten mielenosoitusten jälkitilanteessa; on huolissaan siitä, että Kiina panee edelleen täytäntöön eniten teloituksia koko maailmassa, ja kehottaa Kiinaa julkistamaan maassa suoritettujen teloitusten lukumäärät, jotta kuolemanrangaistusta voidaan analysoida ja siitä voidaan keskustella avoimesti; pitää myönteisinä Valko-Venäjän myönteisiä toimia, koska Valko-Venäjä on perustanut työryhmän laatimaan ehdotuksia, jotka koskevat kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä; on yhä huolestunut siitä, että teloituksia pannaan edelleen täytäntöön Valko-Venäjällä, joka on ainoa kuolemanrangaistusta soveltava Euroopan valtio, ja että teloitettujen perheille ei kerrota teloituspäivää eikä sitä, mihin ruumis on haudattu;

65.  panee merkille, että maailmassa on 32 oikeudenkäyttöaluetta, jotka sallivat kuolemanrangaistuksen soveltamisen huumausainerikoksiin; panee merkille, että Yhdistyneiden kansakuntien huume- ja rikosjärjestö (UNODC), Euroopan komissio ja yksittäiset EU:n jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti teknistä apua rahoittamalla ja/tai tarjoamalla, lainsäädäntäneuvonnalla ja rahoitusavulla huumausaineiden torjunnan täytäntöönpanon tehostamiseen valtioissa, jotka sallivat kuolemanrangaistuksen soveltamisen huumausainerikoksiin; on huolestunut siitä, että mainittu apu saattaa johtaa kuolemanrangaistusten ja teloitusten lisääntymiseen; kehottaa komissiota kehittämään suuntaviivoja, joilla valvotaan maakohtaisia ja alueellisia huumausaineiden torjuntatoimia, jotta mainitut toimet eivät johda ihmisoikeusrikkomuksiin, muun muassa kuolemanrangaistuksen soveltamiseen; korostaa, että kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen huumausainerikosten yhteydessä olisi asetettava rahoitusavun, teknisen avun, valmiuksien kehittämisen ja muiden huumausaineiden torjuntatoimien ennakkoehdoksi;

66.  on huolestunut siitä, että teloituksia pannaan edelleen täytäntöön Valko-Venäjällä, joka on ainoa kuolemanrangaistusta soveltava Euroopan valtio; tukee sitä, että viranomaiset ovat perustaneet työryhmän laatimaan ehdotuksia, jotka koskevat kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttämistä;

67.  on vakavasti huolissaan Ugandan parlamentin parhaillaan käsittelemästä homoseksuaalisuuden vastaisesta lakiesityksestä, jossa lesbojen, homojen ja biseksuaalien tukemisesta rangaistaan sakoilla ja vankeudella ja jossa vapaaehtoisista homoseksuaalisista teoista rangaistaan sakoilla, vankeudella ja kuolemalla; kehottaa Ugandan hallitusta hylkäämään tämän lakiehdotuksen ja muun vastaavan lainsäädännön; tuomitsee homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin kaikkialla maailmassa;

Homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transseksuaalien oikeudet

68.  pitää tervetulleena sitä, että neuvoston ihmisoikeustyöryhmä hyväksyi keinovalikoiman lesbo-, homo-, bi- ja transseksuaalisten ihmisten (LGBT-ihmiset) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi, koska LGBT-ihmisiin kohdistui vuonna 2009 kaikkialla maailmassa lukuisia ihmisoikeusrikkomuksia; kehottaa EU:n edustustoja ja ulkosuhdehallintoa panemaan täysin täytäntöön keinovalikoimaan sisältyvät suuntaviivat;

Naisiin kohdistuva väkivalta

69.  panee merkille, että puheenjohtajavaltioiden Ranskan, Tšekin tasavallan ja Ruotsin troikan (heinäkuu 2008 – joulukuu 2009) ohjelmassa asetettiin etusijalle naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjunta, ja pyytää periaatteiden ja toimien yhdenmukaisuutta sekä EU:ssa että EU:n ulkopuolella myös suhteessa naisten sukupuolielinten silpomisen kieltämiseen, koska sitä on pidettävä ihmisoikeusrikkomuksena; panee merkille asiaa koskevien uusien suuntaviivojen hyväksymisen ja odottaa, että komissio esittelee täytäntöönpanon tulokset parlamentille;

70.  ottaa huomioon sukupuolten yhdenvertaisuutta koskevan komission uuden strategian, jossa viitataan erityisesti naisten sukupuolielinten silpomista koskevaan kysymykseen; toistaa, että EU:n sisä- ja ulkopolitiikkojen on oltava johdonmukaisia tämän nimenomaisen kysymyksen osalta; kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita puuttumaan naisten sukupuolielinten silpomiseen liittyvään kysymykseen poliittisessa ja toimintalinjoja koskevassa vuoropuhelussa, jota käydään kumppanimaiden kanssa, sekä kansallisella tasolla tämän herkän kysymyksen kannalta relevanttien sidosryhmien kanssa siten, että noudatetaan osallistavaa lähestymistapaa ja otetaan mukaan yhteisöt, joita asia koskettaa; kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita käyttämään kaikkia poliittisia ja institutionaalisia keinoja tukemaan aloitteita, joilla pyritään mahdollisimman pian antamaan YK:n yleiskokouksen päätöslauselma, jossa kehotetaan maailmanlaajuisesti kieltämään naisten sukupuolielinten silpominen;

71.  katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta ilmenee myös psykologisesti; toteaa, että naiset ovat edelleen alipalkattuja työssään miehiin verrattuna ja heitä on enemmän epävarmoissa työsuhteissa ja osa-aikatyössä; korostaa näin ollen, että komission ja jäsenvaltioiden tehtävää niin Euroopan unionissa kuin sen ulkopuolellakin ei voida rajoittaa pelkästään kapeasti tulkitun väkivallan torjuntaan, vaan on otettava huomioon naisiin kohdistuva väkivalta kaikissa eri muodoissa eli fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja taloudellinen väkivalta, ja että on syytä pitää ensisijaisena tavoitteena mahdollisimman varhaisessa vaiheessa pojille ja tytöille annettavaa ei-sukupuoleen perustuvaa koulutusta ja sukupuoleen perustuvien stereotypioiden torjuntaa;

72.  korostaa, että on tärkeää panna kattavasti täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325, 1820, 888 ja 1889, joissa vaaditaan naisten osallistumista kaikilla tasoilla kaikkiin konfliktien ratkaisemisen vaiheisiin sekä naisten ja tyttöjen suojelua sukupuoliselta väkivallalta ja syrjinnältä; kehottaa jäsenvaltioita, joilla ei vielä ole kansallista toimintasuunnitelmaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa varten, hyväksymään sellaisen kiireellisesti; tuomitsee jyrkästi raiskauksen käytön sodan välineenä ja Kongon kansantasavallassa toistuvasti tapahtuvat joukkoraiskaukset; vaatii julkistamaan täysin sen, että MONUSCO-rauhanturvajoukot eivät ole kyenneet lopettamaan joukkoraiskauksia; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa toteuttamaan Kongon tasavallassa toimivien EUSEC- ja EUPOL-yksiköiden kautta tutkimuksen ja raportoimaan parlamentille kaikista kongolaisista ja kansainvälisistä yrityksistä tai yhteisöistä, jotka ovat mukana Kongon tasavallan kaivosteollisuudessa ja jotka maksavat aseellisille ryhmille ja turvahenkilöstölle, jotka ovat olleet osallisina tällaisissa joukkoraiskauksissa ja muissa järjestelmällisissä rikoksissa siviilejä vastaan;

73.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa lisäämään sukupuolten välisestä tasa-arvosta ulkopolitiikan alalla vastaavan henkilöstön määrää ja luomaan rakenteita tähän tarkoitukseen; tunnustaa YTPP:n puitteissa saavutetun edistyksen, joka koskee sekä edustustoja että henkilöstön koulutusta;

74.  ilmaisee vakavan huolensa syvään juurtuneesta sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä ja perheväkivallasta useissa maissa ja huomauttaa, että maaseudulla asuvat naiset ovat usein erityisen haavoittuvainen ryhmä; on samoin erittäin huolissaan seksuaaliväkivallasta ja suuresta määrästä naisten ja tyttöjen raiskauksia Etelä-Afrikassa, jossa tutkinnat ovat usein vaillinaisia ja niitä haittaavat sukupuolinen syrjintä, uhrien pääsy hoitoon on vaikeaa ja hoidonsaanti viivästyy usein; tuomitsee jyrkästi naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan Guatemalassa ja Meksikossa, joissa se on jatkuva ongelma;

75.  on syvästi huolestunut naisten ja tyttöjen asemasta Iranissa, Kongon kansantasavallassa ja Afganistanissa; tuomitsee naisten oikeuksien törkeät rikkomukset Kongon kansantasavallassa ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä lisäämään merkittävästi varoja, joilla pyritään suojelemaan naisia raiskauksilta, ja korostaa, että Kongon kansantasavallan naisten ja tyttöjen tilanteeseen on kiinnitettävä kiireesti paljon kansainvälistä huomiota; tuomitsee maaliskuussa 2009 säädetyn henkilöoikeudellista asemaa koskevan šiialainsäädännön, joka loukkaa vakavalla tavalla Afganistanin naisten oikeuksia ja on ristiriidassa Afganistanin perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien kanssa; pitää myönteisenä šiialainsäädäntöä noudattavien henkilökohtaisia asioita koskevaan lakiin tehtyjä muutoksia, mutta on edelleen syvästi huolissaan lain joistakin artikloista, jotka ovat ristiriidassa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevasta yleissopimuksesta ja lapsen oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta johtuvien Afganistanin velvoitteiden kanssa; kehottaa Afganistanin viranomaisia ryhtymään välittömästi toimiin naisten oikeuksien parantamiseksi;

76.  vaatii, että kaikissa ihmisoikeuskeskusteluissa on nimenomaisesti käsiteltävä naisten oikeuksia ja erityisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikkinaisen syrjinnän ja väkivallan torjuntaa ja estämistä, mukaan luettuina erityisesti raskauksien keskeyttäminen lapsen sukupuolen perusteella, kaikenlaiset vahingolliset perinteiset tai tavanomaiset käytännöt, kuten naisten sukupuolielinten silpominen ja lapsi- tai pakkoavioliitot, kaikenlainen ihmiskauppa, perheväkivalta ja naismurhat, hyväksikäyttö työssä ja taloudellinen hyväksikäyttö, ja vaatii myös hylkäämään sen, että valtiot vetoavat tapoihin, perinteisiin tai mihin tahansa uskonnolliseen syyhyn välttääkseen tällaisten julmuuksien lakkauttamista koskevan velvollisuutensa noudattamisen; korostaa, että ponnisteluja kaikenlaisen naisten sukupuolielinten silpomisen estämiseksi olisi tehostettava sekä ruohonjuuritasolla että poliittisessa päätöksenteossa, jotta korostetaan, että kyseessä on sekä sukupuoleen liittyvä kysymys että fyysiseen koskemattomuuteen liittyvä ihmisoikeusrikkomus; korostaa maahanmuuttajanaisten tilannetta, koska he joutuvat tiettyjen yhteisöjen tai uskontojen periaatteiden tai perheen kunnian vuoksi sietämään huonoa kohtelua, kunniamurhia tai sukupuolielinten silpomista ja heidän vapautensa riistetään;

77.  muistuttaa vuosituhattavoitteista ja korostaa, että koulutukseen pääsy ja terveys ovat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia; katsoo, että Euroopan unionin kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeuspolitiikassa on korostettava terveysohjelmia, mukaan lukien lisääntymis- ja seksuaaliterveyttä koskevat ohjelmat, sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä, naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamista sekä lasten oikeuksia erityisesti siellä, missä sukupuoleen perustuva väkivalta on yleistä ja naiset ja lapset ovat alttiita hiv/aids-tartunnoille tai heiltä on kielletty tiedonsaanti, mahdollisuus terveyden ylläpitoon ja/tai hoitoon; kehottaa komissiota sisällyttämään työntekijöiden perusoikeudet ja ihmisarvoista työtä koskevan toimintaohjelman kehityspolitiikkaansa ja erityisesti kauppaan liittyviin tukiohjelmiinsa;

78.  panee tyytyväisenä merkille YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. kesäkuuta 2009 antaman päätöslauselman estettävissä olevasta äitien kuolleisuudesta ja sairastuvuudesta ja ihmisoikeuksista, jossa vaaditaan ryhtymään kiireellisiin toimiin vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti, jotta estetään naisten tarpeettomat kuolemat raskauden aikana ja synnytyksessä; panee merkille, että EU:n jäsenvaltiot kannattivat päätöslauselmaa, ja kehottaa niitä edistämään tehokkaasti naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien suojelua, erityisesti heidän oikeuttaan elämään, tasavertaiseen ihmisarvoon ja koulutukseen, vapautta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja, oikeutta päästä osalliseksi tieteen kehityksen eduista, oikeutta syrjimättömyyteen ja oikeutta nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä, lisääntymis- ja seksuaaliterveys mukaan lukien;

79.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan erityisesti Afrikan unionin jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Afrikan unionin pöytäkirjan naisten oikeuksista Afrikassa;

Kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu

80.  vaatii potilaisiin ja erityisesti puolustuskyvyttömiin henkilöihin kohdistuvan terveydenhoidon laiminlyönnin tunnustamista julmaksi, epäinhimilliseksi ja halventavaksi kohteluksi, mutta tunnustaa tiettyjen tekojen todistamisen ongelmallisuuden ja vaatii täten mitä suurinta valppautta;

81.  kehottaa tunnustamaan, että alkuperäiskansojen ja kastinsa vuoksi syrjittyjen ihmisten kaltaiset vähemmistöt ovat suhteettomassa määrin haavoittuvia ja alttiita kidutukselle;

82.  kehottaa kaikkia valtioita, jotka eivät vielä ole kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen kansainvälisen yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan osapuolia, liittymään sopimuksen ja pöytäkirjan osapuoliksi; vaatii kyseisiä valtioita luopumaan mainittuja välineitä koskevista mahdollisista varaumistaan; kannustaa valinnaisen pöytäkirjan allekirjoittaneita maita kansallisten ehkäisymekanismien (NPM) parempaan ja nopeampaan täytäntöönpanoon;

83.  kannustaa valtioita kaikkialla maailmassa hyväksymään ja panemaan käytännössä täytäntöön ”kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen tehokasta tutkimista ja dokumentointia koskevan käsikirjan”, joka tunnetaan yleisesti Istanbulin pöytäkirjana; katsoo, että Istanbulin pöytäkirja on todisteiden keräämisen ja rankaisemattomuuden estämisen kannalta tärkeä väline; on vakuuttunut siitä, että kiduttajien rankaisematta jääminen on merkittävä este kidutuksen tehokkaalle torjumiselle, koska se epäsuorasti kannustaa syyllisiä jatkamaan kammottavia käytäntöjään;

84.  korostaa kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen tehokkaan täytäntöönpanon merkitystä; kehottaa neuvostoa ja komissiota esittämään mainittujen suuntaviivojen täytäntöönpanon tulokset ja kiinnittämään siinä yhteydessä erityistä huomiota demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevalla eurooppalaisella välineellä saavutettuihin tuloksiin kidutuksen uhrien kuntoutuksessa;

85.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan pyyntöä, joka sisältyy Euroopan parlamentin 17. kesäkuuta 2010 antamaan päätöslauselmaan tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen(16) ; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian 27. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 tiettyjen säännöksien tarkistamista koskevan ehdotuksen;

86.  on erityisen huolissaan Venezuelassa ilmenneestä korruption, rikollisuuden, poliittisen vainon ja rankaisemattomuuden sekä opposition jäsenten kiduttamisen ja vangitsemisten aallosta, joka aiheutuu poliisivoimien ”politisoitumisesta”, toimintalinjojen puutteesta ja hallituksen kyvyttömyydestä torjua näitä ihmisoikeuksiin kohdistuvia vakavia uhkia;

87.  on vakavasti huolissaan siitä, että henkilöiden ihmisoikeuksia rikotaan eri puolilla maailmaa heidän sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi, ja tuomitsee kaikki heihin kohdistuvat väkivallanteot; panee merkille, että transihmisten murhat ovat lisääntyneet kaikkialla maailmassa; pahoittelee, että homoseksuaalisuutta pidetään monessa maassa edelleen rikoksena, josta voidaan määrätä vankeusrangaistus ja joissakin tapauksissa kuolemanrangaistus; pitää tässä suhteessa tervetulleena Delhin korkeimman oikeuden 2. heinäkuuta 2009 tekemää päätöstä, jolla homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin Intiassa, ja kehottaa muita maita seuraamaan tätä esimerkkiä;

Lasten oikeudet

88.  pitää syvästi valitettavana sitä, että noin 215 miljoonan lapsen arvioidaan olevan lapsityön uhreja, joista kolme neljäsosaa on lapsityön pahimpien muotojen uhreja (ILOn luvut vuodelta 2009); pitää tervetulleena neuvoston 14. kesäkuuta 2010 esittämiä päätelmiä lapsityövoimasta ja asiaa koskevaa komission tutkimusta (SEC(2010)0037 lopullinen), jossa toivotaan kattavaa EU:n politiikkaa, jossa keskitytään kehitysyhteistyöhön ja köyhyyden poistamiseen; kehottaa komissiota varmistamaan alan edistymisen tehokkaan valvonnan ja tukemaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sen täytäntöönpanoa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa keskustellen;

89.  palauttaa mieliin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan EU:n ja kansalaisjärjestöjen 11. ihmisoikeusfoorumin tulokset ja puheenjohtajavaltio Ruotsin (Tukholma, heinäkuu 2009) vetoomukset, jotka koskivat ryhtymistä oikeudellisiin toimiin ruumiillisen rangaistuksen kaikkien muotojen kieltämiseksi kaikkialla, koti mukaan luettuna, lapsiin kohdistuvan väkivallan torjumista konfliktitilanteissa ja niiden jälkitilanteissa koskevien parhaiden käytäntöjen ja kokemusten määrittämistä sekä EU:n ulkoisten toimien ja EU:n ja jäsenvaltioiden lasten oikeuksia koskevien toimien yhdenmukaisuuden parantamista;

90.  on vakavasti huolissaan siitä, että miljoonat lapset joutuvat edelleen raiskausten ja perheväkivallan sekä fyysisen, henkisen ja seksuaaliväkivallan kohteiksi, mukaan luettuna seksuaalinen ja taloudellinen hyväksikäyttö; korostaa, että kaikki lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja sen valinnaisissa pöytäkirjoissa tunnustetut oikeudet ovat yhtä tärkeitä, ja kehottaa ratifioimaan kaikki velvoitteet ja panemaan ne täysin täytäntöön sekä kiinnittämään erityistä huomiota lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön uusiin muotoihin;

91.  on erittäin huolissaan siitä, että Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa HIV-tartuntojen määrä kasvaa edelleen nopeasti miesten, naisten ja lasten keskuudessa; panee huolestuneena merkille, että antiretroviraalisen lääkehoidon saatavuus on edelleen heikoimpia maailmassa; panee huolestuneena merkille, että HIV-tartunnan saaneiden lasten leimaaminen ja syrjintä heidän perusoikeuksiaan ja ihmisarvoaan loukkaavalla tavalla vaikeuttavat ennaltaehkäisyn, hoidon ja tukitoimien kehittämistä; kehottaa komissiota harkitsemaan toimintansa uudistamista, ohjelmien suuntaamista toisin ja varojen uudelleenkohdistamista, jotta voidaan suojella haavoittuvassa asemassa olevien, riskiryhmiin kuuluvien ja HI-viruksen kanssa elävien tai tartunnan saaneiden lasten ja nuorten oikeuksia ja ihmisarvoa;

92.  vaatii EU:lta lapsityön vastaisia lisätoimenpiteitä ja kehottaa EU:ta soveltamaan käytössä olevia välineitään tehokkaammin siten, että ne sisällytetään ihmisoikeusvuoropuheluun ja neuvotteluihin; kehottaa EU:ta panemaan tehokkaasti täytäntöön lapsen oikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat ja tutkimaan mahdollisuutta laatia lapsityön torjuntaa koskevat suuntaviivat; muistuttaa, että myös EU:n kauppapolitiikalla voi olla hyödyllinen rooli lapsityön torjunnassa erityisesti tullietuusjärjestelmän (GPS+) kannustimien soveltamisen ansiosta; toivoo, että tulevaisuudessa tätä välinettä arvioidaan paremmin ja että Euroopan parlamentti arvioi sen vuosittain ihmisoikeuksista käytävän vuotuisen keskustelun yhteydessä;

93.  panee merkille, että vuosi 2009 oli lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 20. juhlavuosi; panee tyytyväisenä merkille, että lähes kaikki maailman valtiot ovat mainitun sopimuksen osapuolia, ja kehottaa valtioita, jotka eivät vielä ole liittyneet sopimukseen, tekemään sen viipymättä; on edelleen syvästi huolestunut siitä, että sopimukseen sisältyvien oikeuksien täydellisen kunnioittamisen laiminlyönti on edelleen yleistä ja laajamittaista; kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että lapsi tarvitsee erityisiä suojakeinoja ja turvaa, mukaan luettuna asianmukainen oikeussuoja, sekä ennen syntymää että sen jälkeen, kuten määrätään sekä lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa että lapsen oikeuksien julistuksessa; pitää myönteisenä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän pääsihteerin erityisedustajan nimittämistä ja korostaa tämän tehtävän tärkeyttä;

94.  ilmaisee syvän huolensa lasten asemasta aseellisten konfliktien yhteydessä ja siitä, että lapsia jopa pakotetaan osallistumaan niihin; kehottaa komissiota ja neuvostoa vahvistamaan lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa; pitää myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston uutta päätöslauselmaa 1882 (2009), joka entisestään vahvistaa aseellisiin selkkauksiin osallistuneiden ja niistä kärsimään joutuneiden lasten suojelua;

95.  on vakavasti huolissaan siitä, että lapsia käytetään sotilaina; kehottaa EU:ta ja YK:ta välittömiin toimiin, jotta heidät voidaan riisua aseista, rehabilitoida ja palauttaa yhteiskuntaan;

Ihmisoikeuksien puolustajat

96.  pitää myönteisinä ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen tarkistetun ja päivitetyn version, sellaisena kuin se on tarkistettuna vuonna 2008, täytäntöönpanemiseksi toteutettuja toimia; panee merkille yli 60 paikallisen täytäntöönpanostrategian kehittämisen ja niiden yhteyshenkilöiden nimittämisen; on kuitenkin edelleen erityisen huolissaan siitä, että EU:n edustustot eivät ole onnistuneet soveltamaan näitä suuntaviivoja; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa kehittämään täytäntöönpanosuunnitelman, joka sisältää selkeitä indikaattoreita ja määräaikoja, jotta voidaan jatkaa edistymistä kohti suuntaviivojen tehokasta täytäntöönpanoa, ja pyytää toimittamaan luettelon olemassa olevista paikallisstrategioista; kehottaa ulkosuhdehallintoa, neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä, jotta voidaan lisätä tietoisuutta suuntaviivoista ihmisoikeuksien puolustajien ja EU:n ulkopuolisissa maissa työskentelevien EU-diplomaattien keskuudessa; kehottaa EU:n edustustoja pitämään säännöllisesti yhteyttä ihmisoikeuksien puolustajiin ennen kuin ne alkavat toimia heidän puolestaan ja antamaan heille palautetta; korostaa, että laadittaessa paikallisia täytäntöönpanostrategioita olisi aina kuultava laajaa kirjoa ihmisoikeuksien puolustajia, jotka työskentelevät taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sekä kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien parissa kaupunki- ja maaseutuympäristössä; panee merkille, että paikallisten täytäntöönpanostrategioiden olisi sisällettävä konkreettinen luettelo toimenpiteistä, jotka on toteutettava ihmisoikeuksien puolustajien suojelun parantamiseksi, ja että tällaisten strategioiden vaikutusta olisi arvioitava kohtuullisen ajan kuluttua; kehottaa tältä osin arvioimaan avun täytäntöönpanoa ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toteuttamia toimenpiteitä, jotta voidaan tukea ihmisoikeuksien puolustajia EIDHR:n avulla;

97.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa soveltamaan entistä tehokkaammin olemassa olevia välineitä ja mekanismeja ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja kaikkia ulkosuhteista vastaavia komission jäseniä tapaamaan järjestelmällisesti ihmisoikeuksien puolustajia EU:n ulkopuolisiin maihin suuntautuvilla virallisilla vierailuillaan ja korostaa, että ihmisoikeuksien puolustajien tukemisen olisi ehdottomasti kuuluttava EU:n erityisedustajien tehtäviin; painottaa, että niin korkea edustaja / varapuheenjohtaja kuin erityisedustajat ovat velvollisia raportoimaan Euroopan parlamentille tätä asiaa koskevista toimistaan;

98.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön toimet, joita parlamentti ehdotti kesäkuussa 2010 hyväksymässään päätöslauselmassa ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista EU:n toimista siten, että korostetaan toimia, joilla pyritään antamaan nopeaa tukea vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille, kuten pikaviisumit ja suojan tarjoaminen, sekä toimia, joilla ihmisoikeuksien puolustajien työlle annetaan julkista tukea ja näkyvää tunnustusta, ja siten, että otetaan sukupuolinäkökulma huomioon naispuolisten ihmisoikeusaktivistien ja muiden erityisen haavoittuvaisten ryhmien eduksi, kuten taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia sekä vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavat henkilöt; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa pyrkimään siihen, että saadaan käynnistettyä Shelter Cities -ohjelma, jolla tarjotaan ihmisoikeuksien puolustajille suojaa Euroopan kaupungeissa;

99.  kehottaa EU:n toimielimiä luomaan ihmisoikeuksien puolustajia koskevan toimielinten välisen yhteistyömekanismin Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon ja Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen yhteydessä; katsoo, että tällaisen mekanismin luomista voitaisiin helpottaa laatimalla ihmisoikeuksien puolustajia varten yksiselitteisiä suuntaviivoja ja perustamalla heitä varten kaikkiin EU:n toimielimiin yhteyspisteitä ja kehittämällä tiiviimpää yhteistyötä unionin ihmisoikeuksien yhteyspisteiden ja ulkomaanedustustoissa ja lähetystöissä ihmisoikeuksista ja demokratiasta vastaavien henkilöiden kanssa; kehottaa ulkosuhdehallintoa laatimaan tilastollisen tietokannan tapauksista, joissa EU:n edustustot ovat antaneet apua ihmisoikeuksien puolustajille, jotta voidaan arvioida suuntaviivojen tehokkuutta, ja raportoimaan parlamentille näiden arviointien tuloksista;

100.  ottaa huomioon monien ihmisoikeusraporttien johtopäätökset, joiden mukaan ihmisoikeuksien puolustajia vastaan – heidän antaessaan korvaamattoman panoksen ihmisoikeuksien suojelulle ja edistämiselle oman henkilökohtaisen turvallisuutensa kustannuksella – hyökätään enenevässä määrin eri tavoilla, joista voidaan mainita omantunnon vapauden, uskonnonvapauden, ilmaisu- ja kokoontumisvapauden loukkaaminen, kyseisten henkilöiden pahoinpitelyt ja murhat, mielivaltaiset pidätykset, puolueelliset oikeudenkäynnit ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimitilojen sulkeminen; kehottaa EU:n edustustoja antamaan enemmän tukea tällaisten hyökkäysten ennaltaehkäisyyn yhteistyössä kyseisten maiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa kuitenkin siten, ettei niiden henkilökuntaa ja aktivisteja aseteta alttiiksi hyökkäyksille;

101.  pitää edelleen tiukasti silmällä EU:n ulkopuolisia valtioita, jotka käyttävät valtiosta riippumattomien järjestöjen toimintaa koskevia kiistanalaisia lakeja ihmisoikeusliikkeen vaimentamisen välineenä, kuten Etiopian parlamentin tammikuussa 2009 hyväksymä ”hyväntekeväisyys- ja yhdistysjulkilausuma”, jolla käytännössä kielletään kaikki ihmisoikeustoiminta;

102.  tuomitsee sen, että useissa maissa ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvat hyökkäykset ja nimettömät uhkailut ovat arkipäivää ja että erityisesti korruptiosta ja huumekaupasta raportoivat toimittajat joutuvat työnsä vuoksi uhkailun ja hyökkäyksien kohteeksi;

103.  pitää syvästi valitettavana muun muassa Stanislav Markelovin, Anastasia Baburovan ja Natalia Estemirovan murhaamista Venäjällä ja André Rwiserekan ja Jean Leonard Rugambagen murhia Ruandassa, Roxana Saberin ja Abdolfattah Soltanin mielivaltaista pidättämistä Iranissa, Saharov-palkinnon vuonna 2008 saaneen Hu Jian pitkittynyttä vangitsemista ja riittämätöntä terveydenhoitoa Kiinassa, jotka kaikki tapahtuivat raportointikauden aikana; kehottaa Kiinan viranomaisia välittömästi selvittämään, mitä on tapahtunut tunnetulle ihmisoikeusasianajajalle Gao Zhishengille, joka katosi 4. helmikuuta 2009, sekä käynnistämään täysin riippumattoman ja avoimen tutkimuksen hänen katoamisestaan;

104.  tuomitsee sahrawi-kansan ihmisoikeuksien puolustajien vangitsemisen ja vainon Marokon hallitsemalla Länsi-Saharan alueella ja kehottaa YK:ta sisällyttämään ihmisoikeustilanteen valvonnan YK:n Länsi-Saharan rauhanturvaoperaatioon (MINURSO);

105.  panee merkille paikallisten ihmisoikeuksien puolustajien vapauttamisen Kuubassa; pahoittelee syvästi, että Kuuban hallitus kieltäytyy tunnustamasta ihmisoikeustilanteen tarkkailua oikeutetuksi toiminnaksi eikä täten anna paikallisille ihmisoikeusryhmille laillista asemaa; panee huolestuneena merkille, että paikallisten ihmisoikeuksien puolustajien pidätykset ovat myös vakavia ihmisoikeusrikkomuksia; kehottaa Kuuban hallitusta olemaan karkottamatta poliittisia vankeja ja sallimaan heidän vapaasti poistua maasta ja palata takaisin ilman että he joutuvat pidätetyiksi;

106.  pitää tervetulleena Nobelin rauhanpalkintokomitean päätöstä antaa vuoden 2010 Nobelin rauhanpalkinto Liu Xiaobolle tämän pitkäaikaisesta ja väkivallattomasta taistelusta perusihmisoikeuksien ja -vapauksien puolesta Kiinassa; kehottaa Kiinan hallitusta välittömästi vapauttamaan Liu Xiaobon ehdoitta vankeudesta ja poistamaan hänen vaimoaan Liu Xiaa koskevat rajoitukset;

107.  on erittäin huolestunut siitä, että Iran on vuosina 2008 ja 2009 jatkanut pyrkimyksiään riippumattomien ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan jäsenten vaientamiseksi ja että vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistytään edelleen jopa aiempaa enemmän; tuomitsee ihmisoikeuksien puolustajien mielivaltaiset pidätykset, kidutuksen ja vangitsemisen näiden työn vuoksi syytettyinä ”kansallisen turvallisuuden vastaisista toimista”; pahoittelee hallituksen nykyistä opettajien ja tutkijoiden vastaista politiikkaa, jossa estetään opiskelijoiden pääsy korkeakoulutukseen, sekä tuomitsee opiskelija-aktivistien vainon ja vangitsemisen; pahoittelee 12. kesäkuuta 2009 järjestettyjen presidentinvaalien jälkeen puhjenneita levottomuuksia ja Iranin viranomaisten käyttämää väkivaltaa, joka johti siihen, että vähintään 400 ihmistä vangittiin mielivaltaisesti ja ainakin 40 ihmisen ilmoitettiin saaneen surmansa ja että järjestettiin massaoikeudenkäyntejä, joissa ihmisiä syytettiin rikoksista kansallista turvallisuutta vastaan, ja pahoittelee seurannutta huonoa kohtelua ja kidutusta sekä langetettuja kuolemanrangaistuksia;

Ihmisoikeuslausekkeet

108.  korostaa ihmisoikeus- ja demokratialausekkeiden ja tehokkaiden riitojenratkaisumekanismien merkitystä ja välttämättömyyttä EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välisissä kauppasopimuksissa, kalastussopimukset mukaan luettuna; pyytää kuitenkin jälleen kerran, että tätä lauseketta täydennetään täytäntöönpanon valvontamekanismilla, jotta voidaan varmistaa lausekkeen täytäntöönpano käytännössä; korostaa, että on tärkeää valvoa tarkoin ihmisoikeustilannetta EU:n ulkopuolisissa maissa, jotka ryhtyvät kauppasuhteisiin EU:n kanssa; korostaa, että tällaisen valvonnan ja arvioinnin olisi sisällettävä kansalaisyhteiskunnan muodollinen kuuleminen näiden sopimusten vaikutuksista; kehottaa asettamaan yksittäisten kauppasopimusten puitteissa selkeät ihmisoikeuksia koskevat vertailukohdat, joilla varmistetaan, että molemmat osapuolet noudattavat selkeää standardia ja niillä on selkeä käsitys siitä, millaiset tilanteet ja toimet saattavat laukaista tällaisten ihmisoikeuslausekkeiden käytön;

109.  vahvistaa ihmisoikeuksien jakamattomuuden periaatteen ja tuomitsee yritykset pitää jotakin oikeutta tai syrjintäperustetta vähemmän tärkeänä kuin muita; kehottaa komissiota ja neuvostoa kunnioittamaan jakamattomuuden periaatetta neuvotellessaan ihmisoikeuslausekkeista EU:n ulkopuolisten maiden kanssa;

110.  korostaa, että kansainvälisten ihmisoikeussitoumustensa noudattamiseksi EU:n olisi sisällytettävä sopimuksiin niiden luonne ja kunkin kumppanimaan tilanne huomioon ottaen järjestelmällisesti demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia sekä sosiaali- ja ympäristönormeja koskevat lausekkeet; katsoo, että näiden lausekkeiden olisi mahdollistettava, että komissio voi joko omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenvaltion tai Euroopan parlamentin pyynnöstä ainakin väliaikaisesti keskeyttää kauppaetuudet, myös vapaakauppasopimuksista johtuvat etuudet, jos ihmisoikeuksien loukkaamisesta, työntekijöiden oikeudet mukaan luettuina, on riittävää näyttöä; katsoo, että EU:n olisi joka tapauksessa selkeästi ilmoitettava asianmukaisista seuraamuksista, joita voitaisiin soveltaa EU:n ulkopuolisiin maihin, jotka syyllistyvät vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin, ja sovellettava niitä; pyytää jälleen kerran komissiota ja neuvostoa ja eritoten korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa panemaan kyseiset voimassa oleviin kansainvälisiin sopimuksiin jo sisältyvät lausekkeet täytäntöön ja ottamaan käyttöön mekanismin näiden lausekkeiden tosiasiallista täytäntöönpanoa varten Cotonoun sopimuksen 8, 9 ja 96 artiklan hengessä;

111.  pitää myönteisenä kestävää kehitystä koskevien vaikutustenarviointien käyttöä mutta katsoo, että niitä olisi tehtävä myös sopimuksen voimaantulon jälkeen eikä ainoastaan ennen sitä, jotta varmistetaan jatkuva arviointi;

112.  panee merkille GSP+-järjestelmän toimivan; katsoo kuitenkin, että tätä järjestelmää, joka palkitsee maat huomattavilla kaupallisilla eduilla siitä, että ne noudattavat ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia ja standardeja, on valvottava tarkemmin ja avoimemmin, mukaan luettuna yksityiskohtaisten ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin, johdonmukaisen ja oikeudenmukaisen vertailuanalyysijärjestelmän ja avointen kuulemisten käyttö etuuskohteluasemaa myönnettäessä, ja että tullietuuskohtelu on myönnettävä vain maille, jotka ovat ratifioineet ja panneet tosiasiallisesti täytäntöön kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia – eritoten lapsityövoiman käyttöä – ja hyvää hallintotapaa koskevat keskeiset kansainväliset yleissopimukset; kehottaa parantamaan täytäntöönpanon valvontaa kansalaisyhteiskunnan, ammattiyhdistysten ja yhteisöjen avulla ottaen huomioon ihmisoikeuksien, mukaan luettuina yhteiskunnalliset, taloudelliset, sivistykselliset ja ympäristöön liittyvät oikeudet, kehittämisen alalla tapahtuneen edistyksen sekä takaiskut; korostaa, että on tärkeää valvoa tarkoin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanoa Pakistanissa, joka on kutsuttu osallistumaan GSP+-järjestelmään;

113.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen asetukseksi, jolla kielletään perustavanlaatuisten ihmisoikeusnormien vastaisesti pakkotyövoimaa ja erityisesti lapsityövoimaa käyttäen tuotettujen tuotteiden tuonti EU:n alueelle; painottaa, että tällaisen asetuksen olisi annettava EU:lle oikeus tutkia yksittäisiä väitteitä;

114.  pitää myönteisenä ihmisoikeuslausekkeen sisällyttämistä EU:n Indonesian kanssa allekirjoittamaan kumppanuussopimukseen ja EU:n ja Albanian väliseen vakautus- ja assosiaatiosopimukseen, jotka ovat tulleet voimaan raportointikauden aikana, mikä tarkoittaa sitä, että yli 120 valtiota on hyväksynyt ihmisoikeuslausekkeen sisällyttämisen EU:n kanssa tekemiinsä sopimuksiin;

115.  pahoittelee Cotonoun sopimukseen sisällytettyjen ihmisoikeuslausekkeiden vajavaista seurantaa ja kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa, komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita käyttämään noita lausekkeita täysimääräisesti hyväkseen, jotta ne voivat laajasti ottaa ihmisoikeusongelmat ja ihmisoikeuksien edistämisen esille kahdenvälisissä ja alueellisissa vuoropuheluissa AKT-maiden kanssa;

Demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen ulkosuhteissa

116.  pitää myönteisenä demokratian tukemista EU:n ulkosuhteissa koskevia neuvoston päätelmiä(17) ja demokratian tukemista EU:n ulkosuhteissa koskevan EU:n toimintaohjelman hyväksymistä keinoina parantaa EU:n demokratian tukemisen johdonmukaisuutta ja tehokkuutta;

117.  vaatii komissiota vihdoinkin esittämään viipymättä tarvittavat aloitteet ja taloudelliset sitoumukset liittyen vuoden 2007 ihmisoikeusraporttiin, jossa parlamentti totesi, että ”väkivallattomuus on asianmukaisin keino varmistaa perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien täysimääräinen nauttiminen, säilyttäminen, edistäminen ja kunnioittaminen” ja että ”väkivallattomuuden edistämisen pitäisi olla ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n politiikan ensisijaisena tavoitteena”;

118.  kehottaa komissiota sisällyttämään demokratian tukemista koskevat asiat täysipainoisemmin ulkopolitiikan välineiden, erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen vuotuisiin toimintaohjelmiin, sekä alue- ja maakohtaisiin strategiapapereihin ottaen aina huomioon maakohtaisen tilanteen ja EU:n alueellisen strategian;

119.  panee merkille Amnesty Internationalin vuoden 2010 raportin, jossa nostetaan esille toinen oikeudenkäynti Jukos-öljy-yhtiön entistä johtajaa Mihail Hodorkovskia ja hänen liikekumppaniaan Platon Lebedeviä vastaan esimerkkinä puolueellisista oikeudenkäynneistä Venäjällä; kehottaa Venäjän federaatiota varmistamaan, että maan oikeusjärjestelmässä kunnioitetaan asianmukaisen oikeudenkäynnin perusnormeja ja ihmisoikeuksia kyseisten henkilöiden ja kaikkien muiden vastaajien syytteeseenpanon yhteydessä;

120.  kehottaa Venäjän oikeusviranomaisia jatkamaan venäläisen lakimiehen Sergei Magnitskyn 16. marraskuuta 2009 sattuneen kuolemantapauksen tutkimista; pitää valitettavana, että tämä tapaus osoittaa jälleen selvästi Venäjän oikeusjärjestelmän vakavat puutteet; pahoittelee tilannetta, jossa hyökkäyksiin ihmisoikeuksien puolustajia, riippumattomia toimittajia ja lakimiehiä vastaan ja jopa murhaan syyllistyneet jäävät edelleen liian usein rankaisematta samalla kun ihmisoikeuksien puolustajia vastaan käytetään usein kovia otteita eikä heitä vastaan käytävissä oikeudenkäynneissä noudateta Venäjän federaation rikosprosessilakia (esimerkiksi lain 72 pykälää rikosasiassa, jossa Memorial-järjestön Oleg Orlovia syytettiin herjauksesta); jos Venäjän viranomaiset eivät ryhdy myönteisiin toimiin tehdäkseen yhteistyötä Sergei Magnitskin tapauksen tutkimisessa, kehottaa neuvostoa vaatimaan, että Venäjän viranomaiset saattavat teosta vastuussa olevat oikeuden eteen, ja harkitsemaan maahantulokiellon asettamista Euroopan unioniin tässä tapauksessa osallisina olleille venäläisvirkamiehille ja rohkaisee EU:n jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisia toimimaan yhteistyössä ja jäädyttämään kyseisten venäläisvirkamiesten pankkitilit ja muut varat kaikissa jäsenvaltioissa;

121.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa varmistamaan, että ihmisoikeuksien ja demokratiakehityksen tukemisesta tulee kaikki ulkopolitiikan alat läpäisevä johtoajatus; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että neuvosto ei ole virallisesti ilmoittanut minkäänlaisesta seurantakertomuksesta, joka liittyy marraskuussa 2009 annettuihin neuvoston päätelmiin demokratian tukemisesta EU:n ulkosuhteissa ja demokratian tukemista koskevaan EU:n toimintaohjelmaan, päinvastoin kuin kyseisissä neuvoston päätelmissä vahvistettiin;

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus

122.  pitää myönteisenä neuvoston joulukuussa 2009 Geneven yleissopimusten 60-vuotisjuhlavuoden päätteeksi hyväksymiä päätelmiä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämisestä;

123.  panee merkille kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista edistävien EU:n päivitettyjen suuntaviivojen hyväksymisen vuonna 2009; kehottaa neuvostoa sisällyttämään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden suuntaviivojen täytäntöönpanon ihmisoikeuksia koskeviin EU:n muihin suuntaviivoihin ja parantamaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden huomioon ottamista kaikilla EU:n ulkoisten toimien aloilla;

124.  panee tyytyväisenä merkille riippumattoman kansainvälisen Georgian konfliktin selvitysvaltuuskunnan (IIFFMCG–CEIIG) 30. syyskuuta 2009 julkaiseman raportin (nk. ”Tagliavinin raportti”) ja tukee tärkeimpiä sen sisältämiä havaintoja ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön mukaisia johtopäätöksiä, erityisesti tarvetta varmistaa kaikkien elokuussa 2008 tehtyjen rikkomusten hyvittäminen ja vastuunotto niistä, ja toivoo, että raportissa esitettyä laajaa taustamateriaalia voidaan käyttää sekä kansallisissa että kansainvälisissä oikeusmenettelyissä, jotta voidaan vihdoinkin taata vastuun ottaminen rikoksista, joita tehtiin Venäjän ja Georgian välisen selkkauksen aikana elokuussa 2008;

125.  pahoittelee suuresti, että Venäjän ja Georgian välillä elokuussa 2008 puhjenneessa Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa koskeneessa aseellisessa konfliktissa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomiset johtivat siihen, että satoja ihmisiä kuoli ja kymmeniä tuhansia joutui hätäsiirtolaisiksi; muistuttaa, että Venäjä on tähän mennessä täyttänyt vasta ensimmäisen kohdan Georgian kanssa tekemästään kuusikohtaisesta tulitaukosopimuksesta; pahoittelee etnisten georgialaiskylien tahallista tuhoamista Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa konfliktin aikana ja sen jälkeen; korostaa, että näistä rikkomuksista ei tähän päivään mennessä ole rankaistu ketään;

Uskonnon- ja vakaumuksenvapaus

126.  korostaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapaus muodostaa kaikkien ihmisoikeuksien joukossa keskeisen ja perustavanlaatuisen oikeuden, jota on kunnioitettava, ja että EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtyihin kahdenvälisiin sopimuksiin sisältyviä ihmisoikeusehtoja on valvottava tiiviimmin ja tehokkaammin;

127.  pitää myönteisinä neuvoston marraskuussa 2009 hyväksymiä päätelmiä uskonnon- ja uskonvapaudesta; tunnustaa uskonnon- ja vakaumuksenvapauden merkityksen sekä uskovaisten että uskonnottomien ihmisten identiteetin kannalta, kun otetaan huomioon, että usko on sen muodosta riippumatta tärkeä osatekijä siinä, mihin ihminen henkilökohtaisesti ja sosiaalisesti kokee kuuluvansa; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan käyttöön ja toteuttamaan käytännön toimia, jotka koskevat uskonnollisen suvaitsemattomuuden ja syrjinnän torjuntaa ja uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämistä kaikkialla maailmassa, kuten neuvosto katsoi edellä mainituissa päätelmissä; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan Euroopan parlamentin, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja muut asiaan liittyvät toimijat mukaan tähän prosessiin;

128.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa sisällyttämään uskonnon- ja vakaumuksenvapauden EU:n ihmisoikeustoimintaan ja arvioimaan uskonnonvapaustilannetta perusteellisesti vuosittaisessa ihmisoikeusraportissa;

129.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa lisäämään uskonnon- ja vakaumuksenvapauden kunnioittamiseen liittyvien kysymysten parissa työskentelevän henkilöstön määrää ulkosuhteiden alalla sekä luomaan erikoistuneita rakenteita erityisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen yhteydessä; tukee uskonnon- ja vakaumuksenvapauden maailmanlaajuiseen kunnioittamiseen liittyvän kysymyksen tunnustamista yhdeksi ulkosuhdehallinnon painopisteistä, kun otetaan huomioon tähän vapauteen maailmassa kohdistuvat vakavat rikkomukset sekä vainottujen uskonnollisten vähemmistöjen ilmeisen avuntarpeen monilla maailman alueilla;

130.  kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan uskontonäkökohdan sekä uskontojen väliseen vuoropuheluun osallistuvien uskonnollisten viranomaisten ja elinten kanssa käytävän vuoropuhelun huomioon konfliktien ehkäisemisessä, ratkaisemisessa ja sovittelussa;

131.  on edelleen syvästi huolestunut siitä, että uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa syrjintää esiintyy yhä kaikkialla maailmassa ja että tiettyihin uskonnollisiin yhteisöihin, kuten uskonnollisiin vähemmistöihin, kuuluvilta henkilöiltä evätään monissa valtioissa, esimerkiksi Pohjois-Koreassa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, Somaliassa, Malediiveilla, Afganistanissa, Jemenissä, Mauritaniassa, Laosissa, Uzbekistanissa, Eritreassa, Irakissa, Pakistanissa ja Egyptissä, edelleen heidän ihmisoikeutensa; tuomitsee sen, että Kiinan viranomaiset vainoavat uskontoaan virallisen valvonnan ulkopuolella harjoittavia henkilöitä, kuten kristittyjä, muslimeja, buddhalaisia ja Falun Gongin harjoittajia; kehottaa Kiinaa ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen lupauksensa mukaisesti; kehottaa Kiinan viranomaisia pidättymään sortotoimistaan Tiibetissä, koska ne saattavat lopulta johtaa Tiibetin uskonnon ja kulttuurin tuhoamiseen; tuomitsee Iranin viranomaisten harjoittaman vainon, joka kohdistuu uskonnollisten vähemmistöjen edustajiin, mukaan luettuna kristityt, baha'i-uskonnon edustajat ja muslimit, jotka ovat kääntyneet muuhun uskontoon tai luopuneet uskostaan; kehottaa Iranin viranomaisia suojelemaan uskonnollisia vähemmistöjä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisesti olevia velvoitteitaan vastaavasti; kehottaa Venäjän federaation viranomaisia keskeyttämään ääriliikkeiden toiminnan torjumisesta vuonna 2002 annetun lain täytäntöönpanon, sillä sitä käytetään laajasti väärin vainoamaan rauhanomaisia uskonnollisia vähemmistöryhmiä; ilmaisee huolensa Vietnamin keskiosan ylätasangolla elävän kristityn vähemmistön, ”vuoristolaisten”, tilanteesta; muistuttaa Vietnamin viranomaisia, että vähemmistöjen oikeuksiin kuuluvat uskonnonharjoittamisen vapaus rajoituksetta, yhdistymis- ja ilmaisunvapaus, oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen, yhtäläinen oikeus omistaa ja käyttää maata ja oikeus osallistua täysin ja tosiasiallisesti päätöksentekoon asioista, jotka koskevat heitä, mukaan luettuina taloudellista kehitystä koskevat hankkeet ja uudelleensijoittamista koskevat kysymykset;

132.  kehottaa EU:ta kehittämään välineitä, joilla edistetään oikeutta uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen sen ulkopolitiikassa, tarkastelemaan uskonnonvapautta perusvapautena ja sisällyttämään siihen tarkastuslistan tarvittavista vapauksista, jotka liittyvät uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen, jotta voidaan arvioida, kunnioitetaanko niitä, sekä sisällyttämään siihen mekanismit, joilla tunnistetaan uskonnonvapauden loukkaukset, jotta voidaan korostaa uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämistä viranhaltijoiden työssä erityisesti Euroopan ulkosuhdehallinnossa, sekä ottamaan kansalaisyhteiskunnan organisaatiot mukaan näiden välineiden valmisteluun;

133.  pitää tervetulleena EU:n pysyvää periaatteellista kantaa YK:n yleiskokouksen ja UNHRC:n päätöslauselmiin, jotka koskevat uskontojen halveksunnan torjumista; pitää tervetulleena EU:n esittämää päätöslauselma kaikenlaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan suvaitsemattomuuden poistamisesta; kannustaa EU:ta jatkamaan pyrkimyksiään siihen, että saatetaan tasapainoon ilmaisunvapaus ja uskonnollisen vihan yllyttämisen kieltäminen; kannustaa EU:ta rakentavaan vuoropuheluun islamilaisen konferenssin ja muiden uskontojen halventamisen kieltämisen periaatetta tukevien tahojen kanssa;

134.  korostaa, että kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä tunnustetaan uskonnon- ja vakaumuksenvapaus rekisteröitymisestä riippumatta, niin että rekisteröitymisen ei pitäisi olla ennakkoedellytys uskonnon harjoittamiselle; toteaa lisäksi huolestuneena, että Azerbaidžanissa, Kazakstanissa, Kirgisiassa, Tadžikistanissa, Turkmenistanissa, Uzbekistanissa ja Vietnamissa uskonnollisten ryhmien on kirjauduttava hallitusten ylläpitämiin rekistereihin ja toimittava hallituksen valvomien johtokuntien alaisuudessa, jotka haittaavat niiden uskonnollista riippumattomuutta ja rajoittavat niiden toimintaa;

135.  pyytää Venäjää keskeyttämään vuonna 2002 hyväksytyn ääriliikkeiden toiminnan torjuntaa koskevan lain täytäntöönpanon, sillä sitä käytetään väärin uskonnonvapauden rajoittamiseen ja sen avulla painostetaan ja pyritään kieltämään rauhanomaisia uskonnollisia ryhmiä; panee lisäksi huolestuneena merkille, että 265 uskonnollista ja uskoon perustuvaa järjestöä on nk. ääriliikkeiden mustalla listalla;

136.  vaatii lisäksi seuraavia maita lopettamaan uskonnollisten ryhmien yhdistymis- ja kokoontumisvapauden rajoittamisen sekä kunnioittamaan uskonnon- ja vakaumuksenvapautta: Saudi-Arabia, Egypti, Eritrea, Iran, Somalia, Jemen, Valko-Venäjä, Pohjois-Korea ja Laos;

137.  korostaa, että Saudi-Arabian, Indonesian, Pakistanin, Irakin, Somalian ja Sudanin kaltaisissa maissa uskonnon vapaalle harjoittamiselle on edelleen esteitä sekä yksilöllisellä että kollektiivisella tasolla ja että suvaitsemattomuus uskonnollisia vähemmistöjä vastaan on kasvussa Intian kaltaisissa demokraattisiin perinteisiin pohjautuvissa maissa, ja vaatii komissiota pitämään esillä näitä kysymyksiä asiaa koskevien poliittisten keskustelujen yhteydessä;

138.  tuomitsee jyrkästi uskosta luopumisen kriminalisoinnin tai siitä rankaisemisen, kun vaihdetaan uskontoa tai uskonnollista ryhmittymää, mikä on edelleen käytäntönä useimmissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maissa; kehottaa EU:n toimielimiä painostamaan näitä maita luopumaan tällaisista käytännöistä erityisesti silloin, kun niistä on säädetty kuolemanrangaistus; on syvästi huolissaan pakkokäännytyskäytännöistä, joita edelleen noudatetaan muun muassa Saudi-Arabiassa ja Egyptissä, ja kehottaa EU:n toimielimiä sitoutumaan selkeästi tällaisten ihmisoikeusrikkomusten torjumiseen;

139.  muistuttaa, että monessa maailman maassa sekä palvontapaikkojen että uskonnollisten julkaisujen kieltäminen, takavarikointi ja tuhoaminen sekä papiston kouluttamisen kieltäminen ovat edelleen yleinen käytäntö; kehottaa EU:n toimielimiä, kun ne ovat yhteydessä kyseisten maiden hallituksiin, vastustamaan tällaisia rikkomuksia ja kannustamaan maita, joissa jumalanpilkkalainsäädäntöä käytetään uskonnollisten vähemmistöjen jäsenten vainon välineenä, muuttamaan tällaisia säännöksiä tai poistamaan ne;

140.  korostaa, että omantunnonvapaus on EU:n perusarvo ja se sisältää sekä vapauden uskoa tai olla uskomatta että vapauden harjoittaa valitsemaansa uskontoa;

Ilmaisuvapaus

141.  panee huolestuneena merkille, että ilmaisuvapautta vastaan hyökätään monella uudella tavalla, erityisesti internetin kaltaisen uuden teknologian avulla; toistaa, että ilmaisuvapauteen sisältyy oikeus hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia minkä tahansa välineen kautta;

142.  tunnustaa, että uusi tekniikka antaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia osallistua julkiseen elämään, ilmaista mielipiteensä, saada tietoja ihmisoikeuksista ja saattaa ihmisoikeuksien loukkaukset muun maailman tietoon; on huolestunut siitä, että valtiot käyttävät enenevässä määrin kaksikäyttöteknologian kaltaista pitkälle kehitettyä teknologiaa, jolla sensuroidaan tietoa ja valvotaan internetiä, ja että monissa valtioissa häirintä, vainoaminen ja joissakin tapauksissa pidättäminen ja vangitseminen kohdistuvat internetiä käyttäviin henkilöihin, jotka käyttävät hyväkseen oikeuttaan mielipiteenvapauteen ja ilmaisuvapauteen;

143.  kannustaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ottamaan johtavan aseman ja kehittämään käytännön politiikkoja, jotta EU voi olla maailmanlaajuinen toimija, kun on kyse internetin vapaudesta siten, että katetaan sekä keinot puuttua uhkiin, joita uusien teknologioiden käyttö aiheuttaa ihmisoikeuksille, että ihmisoikeuksien tukemisen uusien teknologioiden avulla;

144.  kehottaa valtioita, jotka rajoittavat pääsyä internetiin, poistamaan vapaan tiedonkulun esteet; panee merkille, että ”Toimittajat ilman rajoja” -järjestön ylläpitämä ”internetin vihollisten luettelo” sisältää seuraavat internetin kaikenkattavaan sensurointiin syyllistyvät valtiot: Egypti, Iran, Kiina, Kuuba, Myanmar/Burma, Pohjois-Korea, Saudi-Arabia, Syyria, Tunisia, Turkmenistan, Uzbekistan, Valko-Venäjä ja Vietnam;

145.  kehottaa komissiota laatimaan kiireellisesti luettelon vakavista ihmisoikeusloukkauksista, kuten kidutuksesta, sensuurista, raiskauksista ja laittomista teloituksista, vastuussa olevista henkilöistä Iranissa, etenkin vuoden 2009 vaalien jälkeen, ja harkitsemaan pakotteiden määräämistä varojen jäädyttämisen ja matkustuskieltojen muodossa;

146.  tukee ilmaisuvapautta ja rauhanomaista kokoontumisvapautta Venäjällä sellaisena kuin ne muodollisesti mutta ei käytännössä taataan Venäjän perustuslain 31 artiklassa; ilmaisee solidaarisuutensa Strategia 31 -tapahtuman järjestäjille ja osanottajille, jotka ovat osoittaneet mieltään edellä mainittujen oikeuksien puolesta 31. heinäkuuta 2009 alkaen Triumfaljanan torilla Moskovassa kunkin sellaisen kuukauden 31. päivänä, jossa on 31 päivää; pitää valitettavana sitä, että aivan viimeisintä, 31. lokakuuta 2010 järjestettyä lukuun ottamatta tähän mennessä viranomaiset ovat kieltäneet kaikki Strategia 31-mielenosoitukset sillä perusteella, että mainitulla torilla on myönnetty lupa muiden tapahtumien järjestämiseen samaan aikaan; on syvästi huolestunut siitä, että 31. joulukuuta 2009 Moskovan poliisiviranomaiset pidättivät kymmenien muiden rauhanomaisten mielenosoittajien lisäksi Moskovan Helsinki-liikkeen puheenjohtajan Ludmila Alexejevan, jolle oli myönnetty Euroopan parlamentin Saharov-palkinto vain muutamaa viikkoa ennen hänen pidättämistään; kannattaa Venäjän ihmisoikeuskomissaarin Vladimir Lukinin kehotusta käynnistää tutkinta, jossa tarkastellaan 31. toukokuuta 2010 pidettyjen mielenosoitusten yhteydessä toteutettuja voimaperäisiä poliisitoimia;

147.  on vakavasti huolissaan ilmaisuvapauden puutteesta Venezuelassa ja Kuubassa, tiedotusvälineiden kontrollista, internetin rajoitetusta ja valvotusta käytöstä ja yrityksistä vaientaa toisinajattelijat;

Ihmisoikeudet ja terrorismin torjunta

148.  tuomitsee terrorismin kaikissa muodoissaan; muistuttaa, että terrorismi on kaikkialla maailmassa johtanut tuhansien viattomien siviilien kuolemaan ja pirstonut monen perheen elämän; katsoo, että terrori-iskujen tapauksessa on ehdottoman välttämätöntä puhua ensi sijassa uhrien eikä tekijöiden oikeuksista; korostaa tarvetta varmistaa, että terroristit saadaan oikeuden eteen;

149.  panee merkille, että terrorismin torjuntatoimet ovat johtaneet perusihmisoikeuksien loukkaamiseen useissa valtioissa eri puolilla maailmaa ja että se tarkoittaa suhteettomia ja liiallisia valvontatoimia, laittomia pidätyksiä ja kidutuksen käyttöä välineenä, jolla epäillyiltä terroristeilta voidaan puristaa tietoja; on huolissaan siitä, että jotkut maat käyttävät terrorismin torjuntaa tekosyynä iskuille etnisiä vähemmistöjä ja paikallisia ihmisoikeuksien puolustajia vastaan, ja vaatii, että tietyt hallitukset eivät saa käyttää terrorismin torjuntaa välineenä, jolla rajoitetaan ihmisoikeuspuolustajien laillisia ja legitiimejä toimia tai kielletään ne; tuomitsee mainitut ihmisoikeusrikkomukset; korostaa, että EU:n kanta on, että terrorismin torjunnassa on täysimääräisesti kunnioitettava perusoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, ja on vakuuttunut siitä, että kansalaisoikeuksia ei pitäisi vaarantaa terrorismin torjunnan yhteydessä;

150.  kehottaa komissiota ja neuvostoa käyttämään EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävää kahdenvälistä poliittista vuoropuhelua ja ihmisoikeusvuoropuhelua muistuttamaan, että ihmisoikeuksia on kunnioitettava terrorismin torjumisen yhteydessä ja että terrorismin vastaista politiikkaa ei missään olosuhteissa voida käyttää ihmisoikeuksien puolustajia tai poliittisia vastustajia vastaan; kehottaa erityisesti korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa julkisesti tuomitsemaan ihmisoikeusrikkomukset terrorismin vastaisessa politiikassa ja toiminnassa;

151.  kehottaa parantamaan terrorismityöryhmän (COTER) ja ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) keskinäistä koordinaatiota ja vuorovaikutusta tämän kysymyksen osalta, jotta tuomitaan tapaukset, joissa terrorismin vastaista politiikkaa käytetään väärin ihmisoikeuksien puolustajia vastaan, käynnistämällä järjestelmällisesti aloitteita ihmisoikeuksien puolustajia koskevien suuntaviivojen mukaisesti, sekä noudattamaan samaa suhtautumistapaa terrorismin torjuntaan liittyvään kidutukseen ja huonoon kohteluun kidutusta koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti;

152.  muistuttaa, että Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama päätti tammikuussa 2009 Guantánamo Bayn vankileirin sulkemisesta; pitää valitettavana sitä, että mainittua päätöstä ei ole vielä voitu panna täysimääräisesti täytäntöön; palauttaa mieleen Guantánamon vankien tilanteesta 13. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman, jossa vaaditaan, että kaikkia vankeja on kohdeltava kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti ja mikäli heitä syytetään rikoksesta, heille on järjestettävä viipymättä oikeudenkäynti oikeudenmukaisessa ja avoimessa oikeuskäsittelyssä; palauttaa mieleen EU:n ja Yhdysvaltain 15. kesäkuuta 2009 antaman yhteisen julkilausuman Guantánamon vankileirin sulkemisesta ja tulevasta terrorismin vastaisesta yhteistyöstä, jossa pidettiin tervetulleena Yhdysvaltain päättäväisyyttä salaisten vankiloiden lakkauttamisen suhteen; pyytää Yhdysvaltain hallintoa täyttämään sitoumuksensa täysimääräisesti; kehottaa EU:n jäsenvaltioita sopimaan koordinoidusta toimintasuunnitelmasta, jolla Yhdysvaltoja autetaan sulkemaan Guantánamon vankileiri myöntämällä pakolaisasema entisille vangeille, joita ei syytetä rikoksista eikä voida palauttaa kotimaahansa tai jotka eivät voi palata Yhdysvaltoihin; pitää myönteisenä useiden EU:n jäsenvaltioiden rakentavaa osallistumista, kun ne pyrkivät ottamaan vastaan tiettyjä entisiä Guantánamon vankeja ja sijoittamaan alueelleen joitakin vankileiriltä vapautettaviksi määrättyjä henkilöitä; panee kuitenkin merkille, että tähän mennessä EU:n jäsenvaltioista ainoastaan Saksa, Irlanti, Slovakia, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat suostuneet ottamaan vastaan vankeja; on huolissaan siitä, että Yhdysvallat pitää edelleen henkilöitä vangittuina ilman oikeudenkäyntiä esimerkiksi Bagramin lentotukikohdassa Afganistanissa;

153.  panee merkille Ranskan puheenjohtajakaudella 16. syyskuuta 2008 koolle kutsutun ensimmäisen romanihuippukokouksen ja Espanjan puheenjohtajakaudella 9.–10. huhtikuuta 2010 pidetyn toisen tällaisen kokouksen; panee vakavasti huolestuneena merkille romanien pakkokarkotukset Euroopassa sekä ksenofobisen ja vihamielisen kielenkäytön suhteessa vähemmistö- ja maahanmuuttajayhteisöihin; toistaa kehotuksensa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on täysimääräisesti noudatettava niillä EU:n lainsäädännön mukaisesti olevia velvoitteita; kehottaa komissiota soveltamaan rikkomismenettelyjä kirjaimellisesti ja päättäväisesti, jos jäsenvaltiot eivät noudata velvoitteitaan;

154.  panee merkille, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevat direktiivit ja muut säädökset sisältyvät yhteispäätösmenettelyn piiriin, kun taas mainittuja asioita koskevat kansainväliset sopimukset edellyttävät parlamentin hyväksyntää; panee merkille, että mainitut muutokset antavat parlamentille entistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa turvallisuuden ja ihmisoikeuksien väliseen tasapainoon; sitoutuu tästä syystä toimimaan uusien valtaoikeuksiensa mukaisesti siten, että se pyrkii ihmisoikeuksien, kansalaisvapauksien ja poliittisten vapauksien sekä demokratian noudattamiseen ja edistämiseen kaikissa Euroopan unionin suhteissa EU:n ulkopuolisten valtioiden tai alueellisten järjestöjen kanssa;

155.  toistaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on positiivinen velvoite suojella identifioitavissa olevia mahdollisia uhreja, jotka ovat todellisessa ja välittömässä terrori-iskun vaarassa, ja lisää, että kaikkien jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki kohtuulliset toimet, joilla otetaan käyttöön menettelyt, joilla estetään terroristien toiminta ja minimoidaan terrorismin vastaisista toimista aiheutuvat oheisvaikutukset;

156.  muistuttaa EU:n neuvoston maaliskuussa 2001 tekemästä terrorismin uhreja koskevasta puitepäätöksestä: hätäapu, jatkuva apu, tutkinta ja syytteeseenpano, käytännön mahdollisuudet oikeuksien käyttämiseen, oikeudenhoito, korvaukset, uhrien yksityis- ja perhe-elämän suojelu, uhrien ihmisarvon ja turvallisuuden suojelu, uhreille annettavat tiedot ja erityinen koulutus niille, jotka vastaavat uhrien avustamisesta;

EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävät ihmisoikeusvuoropuhelut ja -neuvottelut

157.  ilmaisee pettymyksensä siihen, että lukuisissa ihmisoikeusvuoropuheluissa ja -neuvotteluissa ei ole saavutettu tuloksia; panee merkille, että kansalaisyhteiskunnan osallistumista mainittuihin vuoropuheluihin ja neuvotteluihin ei ole järjestelmällisesti taattu ja että joissakin tapauksissa rajoituksia asettavat muut kuin EU:n osapuolet; on huolissaan siitä, että jopa silloin, kun yksittäisiä tapauksia otetaan esille, hallitukset eivät täytä velvollisuuttaan raportoida EU:lle vuoropuheluissa esiin nousseista yksittäisistä ja rakenteellisista kysymyksistä;

158.  vaatii Euroopan parlamentin todellista osallistumista käynnissä olevien ihmisoikeusvuoropuhelujen ja -neuvottelujen arviointeihin; pyytää saada käyttöönsä loppuasiakirjat ja muut asiaan kuuluvat tietolähteet; odottaa arviointien perusteella tapahtuvaa selkeiden indikaattorien kehittämistä vuoropuhelujen vaikutusten mittaamista varten sekä maakohtaisesti määriteltyjä ehdotuksia siitä, kuinka parantaa näitä tuloksia ja välttää EU:n ihmisoikeusvuoropuhelujen mahdolliset toistuvat epäonnistumiset;

159.  kehottaa unionin toimielimiä varmistamaan avoimuuden ja keskinäisen yhdenmukaisuuden alaa koskevien tavoitteiden, arvojen ja asenteiden osalta;

160.  korostaa, että ihmisoikeusvuoropuhelujen ja -neuvottelujen tulokset on ilmoitettava EU:n ja sen kumppaneiden välisille huippukokouksille;

161.  katsoo, että yleensä ottaen ihmisoikeusvuoropuhelut ja -neuvottelut on suunniteltava ja toteutettava avoimesti ja ennen vuoropuhelua asetettuja tavoitteita arvioitava välittömästi jälkeenpäin; kehottaa neuvostoa ja komissiota painostamaan EU:n ulkopuolisten maiden viranomaisia siihen, että vuoropuheluja ja neuvotteluja käydään korkealla ja laajalla ministeritasolla;

162.  kehottaa EU:n hakijamaita parantamaan ihmisoikeuksien suojelun tasoa alueillaan sen mukaisesti, mitä perusoikeuskirjassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa määrätään;

163.  kehottaa komissiota ja neuvostoa kiinnittämään EU:n ulkopuolisten maiden kanssa järjestämissään ihmisoikeuskuulemisissa ja -vuoropuheluissa erityistä huomiota etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen tilanteeseen ja niiden oikeuksien usein toistuviin loukkauksiin;

164.  pitää tervetulleena Yhdysvaltain ja Euroopan unionin välistä tiiviimpää yhteensovittamista ja yhteistyötä ihmisoikeuksien alalla;

165.  pitää myönteisenä kunkin Keski-Aasian maan – Tadžikistanin, Kazakstanin, Kirgisian, Turkmenistanin ja Uzbekistanin – kanssa käynnistettyä ihmisoikeusvuoropuhelua ja toisten vuoropuhelujen käymistä marraskuuhun 2009 mennessä; pitää myönteisenä myös lokakuussa 2008 järjestettyä EU:n ja Uzbekistanin välistä kansalaisyhteiskunnan ihmisoikeusvuoropuhelua; pitää valitettavana sitä, että EU:n ja Kiinan väliset ihmisoikeusvuoropuhelut eivät ole yhdessäkään tapauksessa saaneet aikaan mitään parannusta Kiinan ihmisoikeusrikkomuksia koskevissa yksittäisissä tapauksissa; toteaa, että joistakin Kiinan viranomaisten oikeansuuntaisista toimenpiteistä (työuudistukset, kuolemantuomioiden tarkistaminen korkeimmassa oikeudessa) huolimatta, ihmisoikeustilanne heikkenee edelleen, mistä ovat osoituksena laajalle levinneet sosiaaliset levottomuudet sekä ihmisoikeuksien puolustajien, asianajajien, bloggaajien ja yhteiskunnallisesti aktiivisten henkilöiden tiukempi valvonta ja ahdistelu sekä kohdistetut politiikat, joilla pyritään marginalisoimaan tiibetiläiset ja heidän kulttuuri-identiteettinsä; on syvästi huolissaan edistymisen puutteesta Kiinan ja Tiibetin vuoropuhelussa; on syvästi huolissaan Kiinan uiguurivähemmistön heikkenevästä ihmisoikeustilanteesta; tuomitsee Itä-Turkestanin uiguuriväestön pitkään kestäneen alistamisen ja pahoittelee sitä, että Kiinan viranomaiset eivät noudata suojakeinoja, joilla suojellaan Kiinan kansantasavallan perustuslakiin kirjattuja vapauksia, mukaan luettuina ilmaisun-, mielenilmauksen-, ja uskonnonvapaus sekä kokoontumisvapaus ja henkilökohtainen vapaus; pahoittelee myös Kiinan kansantasavallan väestösiirtopolitiikkaa, jonka tarkoituksena on heikentää uiguuriväestön kulttuuria ja pirstaloida sen yhtenäisyys; ilmaisee pettymyksensä siihen, että EU:n ja Venäjän välisissä ihmisoikeusneuvotteluissa ei ole toistaiseksi saatu aikaan mitään merkittäviä tuloksia; pitää myönteisenä ihmisoikeusvuoropuhelun käynnistämistä Indonesian kanssa vuonna 2009 ja ensimmäisten vuoropuhelukokousten järjestämistä Georgian ja Armenian kanssa; katsoo, että vaikka tällaisessa ihmisoikeusvuoropuhelussa voidaan tervetulleella tavalla keskittyä ihmisoikeuksiin EU:n ulkosuhteissa, niiden ei voida antaa muodostua itsetarkoitukseksi ja niissä on keskityttävä varmistamaan, että näissä keskusteluissa esille otettujen ja käsiteltyjen kysymysten johdosta toteutetaan toimenpiteitä; pahoittelee, että Intian kanssa käydyssä ihmisoikeusvuoropuhelussa ei ole saavutettu tuloksia, ja on pettynyt siihen, että kastiin perustuvan syrjinnän kysymyksestä ei keskusteltu viimeisimmän ihmisoikeusvuoropuhelun yhteydessä;

166.  kehottaa tiiviiseen koordinointiin EU:n jäsenvaltioiden, komission ja perusoikeusviraston välillä kaikkien EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävien EU:n ihmisoikeusvuoropuhelujen suhteen; huomauttaa, että EU:n on voitava puuttua ihmisoikeusrikkomuksiin unionin sisällä, jos se haluaa toimia ihmisoikeuksien kunnioittamisen esikuvana kaikkialla maailmassa;

167.  pitää myönteisenä kesäkuussa 2009 järjestettyä ensimmäistä EU:n ja Valko-Venäjän välistä ihmisoikeusvuoropuhelua mutta pahoittelee, että maan ihmisoikeustilanne on edelleen vakava, kun yhdistymis-, kokoontumis- ja ilmaisunvapautta jatkuvasti rajoitetaan ja ihmisoikeuksien puolustajia ja toimittajia vainotaan;

168.  pitää Meksikon hallituksen ponnisteluja huumekaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa tervetulleina samoin kuin sotatilalain uudistamista koskevan lakiehdotuksen esittämistä kongressille; korostaa, että EU:n ja Meksikon strategista kumppanuutta olisi pidettävä mahdollisuutena vahvistaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa;

169.  panee merkille, että huhtikuussa 2009 Korean demokraattisen kansantasavallan (Pohjois-Korea) parlamentti muutti maan perustuslakia siten, että se sisältää muun muassa säännöksen, jonka mukaan Pohjois-Korea ”kunnioittaa ja suojelee ihmisoikeuksia”; pyytää Pohjois-Korean viranomaisia toteuttamaan konkreettisia ja tuntuvia toimenpiteitä maan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi ja kehottaa tässä yhteydessä viranomaisia sallimaan sen, että riippumattomat kansainväliset asiantuntijat voivat tarkastaa kaikentyyppisiä vankiloita, sekä sen, että YK:n erityisesittelijät voivat vierailla maassa; korostaa, että maan ihmisoikeustilanteen arvioinnin yhteydessä on otettava huomioon paitsi perustuslain määräykset niin myös ennen kaikkea konkreettisten toimenpiteiden soveltaminen; kehottaa Pohjois-Korean viranomaisia myös poistamaan rajoitukset kansainvälisten työntekijöiden mahdollisuuksilta valvoa avun jakelua ja varmistaa, että kansainvälinen apu päätyy sitä tarvitseville; kehottaa Pohjois-Korean johtoa osallistumaan rakentavasti EU:n kanssa käytävään ihmisoikeusvuoropuheluun;

170.  on edelleen huolissaan siitä, että ihmisoikeusvuoropuhelu Iranin kanssa on ollut keskeytettynä vuodesta 2004 Iranin yhteistyöhaluttomuuden vuoksi, ja katsoo, että kansainvälisen yhteisön on nyt aika toimia Iranin kansalaisyhteiskunnan tukena tässä maan demokratialiikkeen historian ratkaisevassa vaiheessa; kehottaa Iranin viranomaisia aloittamaan uudelleen vuoropuhelun kaikkien demokratialle omistautuneiden kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien tukemiseksi ja demokraattisia, institutionaalisia ja perustuslaillisia uudistuksia edistävien nykyisten menettelyjen vahvistamiseksi rauhanomaisin ja väkivallattomin keinoin, varmistamaan näiden uudistusten kestävyyden ja lujittamaan kaikkien iranilaisten ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumista poliittiseen päätöksentekoon, mikä vahvistaa näiden asemaa yleisessä poliittisessa vuoropuhelussa; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja vahvistamaan näitä prosesseja; on erittäin huolissaan siitä, että ihmisoikeustilanne on huonontunut Iranissa vuosina 2008 ja 2009 ja että ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta rajoitetaan edelleen; ilmaisee tässä yhteydessä syvän huolensa siitä, että toimittajia, kirjailijoita, tutkijoita sekä naisten oikeuksia ja ihmisoikeuksia puolustavia aktivisteja vainotaan; on edelleen huolissaan Iranin etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen sorrosta;

171.  panee merkille Kambodžassa havaitun huolestuttavan autoritaarisen suuntauksen, jota korostavat kauan jatkunut rankaisemattomuus ihmisoikeusrikkomuksista sekä poliittisen liikkumavaran ja oppositiopuolueisiin kuuluvien henkilöiden ja muiden poliittisten aktivistien ilmaisunvapauden rajoittaminen; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin vuonna 1991 tehdyn Kambodžaa koskevan Pariisin sopimuksen henkiin herättämiseksi;

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

172.  myöntää, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia olisi pidettävä yhtä tärkeinä kuin kansalais- ja poliittisia oikeuksia ottaen huomioon kaikkien ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus, jakamattomuus sekä keskinäinen riippuvuus ja yhteys, kuten ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa Wienissä vuonna 1993 vahvistettiin; kehottaa kaikkia maailman maita allekirjoittamaan taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan, joka avattiin allekirjoitusta varten 24. syyskuuta 2009;

173.  korostaa, että ihmisoikeuksiin sisältyy myös oikeus ruokaan, veteen ja hygieniaan, koulutukseen, tyydyttävään asuntoon, maahan, ihmisarvoiseen työhön ja sosiaaliturvaan; katsoo, että nämä oikeudet olisi taattava myös tuleville sukupolville oikeudenmukaisena mahdollisuutena käyttää luonnonvaroja kestävältä pohjalta; myöntää, että useissa tapauksissa mainittujen oikeuksien toteutumattomuuden taustalta löytyvät köyhyys ja hyvän hallinnon puute; kehottaa EU:ta investoimaan enemmän resursseja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen, koska koko maailmassa ollaan myöhässä vuotta 2015 koskevien tavoitteiden toteuttamisessa; toistaa tässä yhteydessä, että ihmisoikeuksiin perustuvien politiikkojen soveltaminen on tärkeää vuosituhattavoitteiden saavuttamisen kannalta;

174.  tunnustaa Maailman työjärjestön valvontakehyksen merkityksen ihmisoikeuksien puolustamisessa seuraavilla aloilla: kauppa ja työllisyys, tilastojärjestelmät, sosiaalinen suojelu ja työllistämistoimet, työsuojelu ja työterveys;

175.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan, että kansallisen tai Euroopan unionin lainsäädännön alaiset yritykset eivät laista niiltä edellytettävien ihmisoikeuksien sekä terveys- ja ympäristönormien noudattamisesta, kun ne asettuvat EU:n ulkopuoliseen valtioon, erityisesti kehitysmaihin, tai harjoittavat toimintaansa siellä;

176.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita täyttämään virallista kehitysapua koskevat sitoumuksensa kehitysmaihin nähden, jotta voidaan torjua maailmanlaajuista talous- ja rahoituskriisiä ja siten vähentää kriisin kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeustilanteeseen kaikkialla maailmassa; pitää myönteisenä sitä, että ihmisoikeusneuvoston kymmenes erityisistunto, jonka aiheena oli maailmanlaajuisten talous- ja finanssikriisien vaikutus ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen ja tosiasialliseen toteutumiseen, pidettiin 20. helmikuuta 2009; kehottaa EU:n jäsenvaltioita jatkamaan ihmisoikeusyhteistyötään EU:n ulkopuolisten maiden kanssa kriisistä huolimatta, ja pitää kiinni siitä, että resurssien puutetta ei koskaan voida käyttää perustelemaan ihmisoikeusrikkomuksia;

Komission ulkoisen tuen ohjelmat ja demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen aloite (EIDHR)

177.  pitää myönteisenä sitä, että parlamentin ensisijaiset tavoitteet on otettu huomioon demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen ohjelma-asiakirjoissa vuosille 2008 ja 2009;

178.  pitää myönteisenä sitä, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevalla eurooppalaisella aloitteella tuetaan kansalaisyhteiskunnan hankkeita, joista vastaavat etupäässä paikallisen ja kansainvälisen tason kansalaisjärjestöt (90 prosenttia rahoituksesta) ja alueelliset ja kansainväliset alan toimijat, kuten Euroopan neuvosto, Etyj ja YK:n ihmisoikeusvaltuutettu (10 prosenttia rahoituksesta);

179.  panee tyytyväisenä merkille, että vuosina 2008–2009 ihmisoikeuksiin ja demokratiaan myönnetyt määrärahat olivat yli 235 miljoonaa euroa, millä voitiin rahoittaa 900:a hanketta noin 100 maassa; ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvissa maissa rahoitettiin lukumääräisesti erityisen paljon hankkeita, kun taas AKT-maat saivat rahallisesti suurimman kokonaismäärän; panee huolestuneena merkille, että rahoituksessa on epätasapaino muuhun demokratiatukeen kuin vaalitarkkailuun kuuluvien hankkeiden tappioksi; katsoo, että EIDHR:n rahoitusta olisi lisättävä merkittävästi siten, että se sisältää riittävän rahoituksen eurooppalaiselle demokratiatuelle, jotta voidaan tukea ihmisoikeuksiin liittyvien valmiuksien kehittämistä ja demokratian edistämistä niissä yhteiskunnissa, jotka kipeimmin kaipaavat tukea;

180.  korostaa, että EIDHR:n vahvuus perustuu siihen tosiasiaan, että se ei ole riippuvainen vastaanottajavaltion hallituksen suostumuksesta ja että sen puitteissa voidaan näin ollen keskittyä arkaluonteisiin poliittisiin kysymyksiin ja innovatiivisiin lähestymistapoihin sekä suoraan yhteistyöhön paikallisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa, joiden on suojeltava riippumattomuuttaan julkisista viranomaisista;

181.  korostaa sen merkitystä, että EIDHR:n avulla reagoidaan ihmisoikeuksiin kohdistuviin uusiin uhkiin ja lisätään tukea ihmisoikeuksien puolustajille ja ihmisoikeusloukkausten uhreille; pitää myönteisenä sitä, että yhdentoista EIDHR-rahoitteisen järjestön verkosto keskittyy erityisesti suojelemaan ihmisoikeuksien puolustajia ja toteuttamaan nopeita toimia hätätilanteissa; kannustaa kehittämään erityisiä strategioita, joilla vastataan erilaisten ihmisoikeuksien puolustajien ryhmien tarpeisiin, mukaan luettuna ne, jotka puolustavat homo- ja biseksuaalien sekä transihmisten oikeuksia ja ne, jotka tutkivat ihmisoikeuksien ja humanitaarisen lainsäädännön rikkomisia;

182.  kehottaa komissiota varmistamaan unionin ensisijaisten poliittisten tavoitteiden, sen kumppanuus- ja yhteistyösopimusten sekä sen tukemien hankkeiden ja ohjelmien johdonmukaisuuden erityisesti kahdenvälisissä ohjelmissaan EU:n ulkopuolisten maiden kanssa;

183.  ottaa huomioon Afrikan mantereen edelleen huolestuttavan ihmisoikeustilanteen ja on vakuuttunut siitä, että Afrikan maat ovat ottaneet merkittäviä askeleita kohti oikeusvaltion periaatteen edistämistä mantereen tasolla, kun on hyväksytty Afrikan ihmisoikeuskirja (tunnetaan myös Banjulin ihmisoikeuskirjana), ja pohtii näin ollen mahdollisuutta luoda ad hoc -budjettikohta, jolla tuetaan Afrikan ihmisoikeustuomioistuimen työtä;

184.  kehottaa komission henkilöstöä tapaamaan säännöllisesti kansalaisyhteiskunnan edustajia Brysselissä, jotta voidaan edistää vuoropuhelua niiden kumppanien kanssa, jotka käytännössä vastaavat hankkeiden täytäntöönpanosta;

185.  pitää myönteisenä ihmisoikeustoimien rahoittamisen hajauttamista siten, että siitä vastaavat alueelliset ohjelmat ja että kansallisen ja alueellisen tason täytäntöönpanoa tukevat Euroopan kehitysrahasto (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maissa), kehitysyhteistyöväline (Latinalaisen Amerikan ja Aasian maissa sekä Etelä-Afrikassa) ja eurooppalainen naapuruus- ja kumppanuusväline (naapurialueilla) sekä aihekohtaiset välineet, kuten EIDHR, vakausväline, kehitysyhteistyöväline ja ICI Plus;

Vaaliapu ja -tarkkailu

186.  panee tyytyväisenä merkille, että EU hyödyntää yhä enemmän vaaliapua ja -tarkkailua demokratian edistämiseksi EU:n ulkopuolisissa maissa ja tukee näin ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltion kunnioittamista ja että näiden EU:n toimintojen laatu ja riippumattomuus tunnustetaan laajalti;

187.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa valvomaan EU:n vaalitarkkailijaryhmien loppuraporttien suositusten täytäntöönpanoa, varmistamaan tarvittaessa tuen jatkamisen ja raportoimaan säännöllisesti Euroopan parlamentille;

188.  toistaa esittämänsä pyynnöt, että vaalimenettely vaaleja edeltävine ja seuraavine vaiheineen sisällytetään eri tasoilla käytävään poliittiseen vuoropuheluun kyseisten EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ja että tarvittaessa siihen liitetään konkreettisia tekoja EU:n toimien johdonmukaisuuden varmistamiseksi sekä ihmisoikeuksien ja demokratian ratkaisevan aseman vahvistamiseksi;

189.  vaatii suurempaa valppautta suhteessa valintaperusteisiin, joiden nojalla valitaan maat, joissa vaaliapua tai -tarkkailua on määrä toteuttaa, sekä kansainvälisellä tasolla vahvistettujen menetelmien ja sääntöjen noudattamista erityisesti tarkkailun riippumattomuuden ja tehokkuuden osalta;

190.  pitää myönteisenä rahoituksen määrää, joka oli jälleen 50 miljoonaa euroa tämän mietinnön kattamana 18 kuukauden aikana;

Ihmisoikeuksia koskevien Euroopan parlamentin toimien hyödyntäminen

191.  kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään täysimääräisesti parlamentin päätöslauselmia ja muita kantoja vastaamalla kouriintuntuvasti esitettyihin toiveisiin ja huolenaiheisiin erityisesti kiireellisten päätöslauselmien osalta;

192.  toistaa, että Euroopan parlamentin vuosittain mielipiteenvapaudesta antaman Saharovin palkinnon näkyvyyttä on lisättävä; pahoittelee, että ehdokkaiden ja palkinnon saajien hyvinvointia tai heidän maansa tilannetta ei seurata asianmukaisesti; kehottaa myös neuvostoa ja komissiota lisäämään tämän palkinnon näkyvyyttä muun muassa sisällyttämällä sen vuosittaiseen ihmisoikeusraporttiinsa; kehottaa lisäksi neuvostoa ja komissiota pitämään yhteyttä Saharov-palkinnon saajaehdokkaisiin ja sen saajiin, jotta varmistetaan jatkuva vuoropuhelu ja ihmisoikeustilanteen seuranta kyseisissä maissa ja tarjotaan suojelua niille, jotka joutuvat vainon kohteiksi;

193.  muistuttaa parlamentin valtuuskuntia siitä, että niiden on sisällytettävä ihmisoikeustilannetta koskeva keskustelu järjestelmällisesti parlamenttien välisten kokousten asialistalle, tutustuttava matkoillaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen lisäämiseen pyrkiviin hankkeisiin ja välineisiin, sekä tavattava ihmisoikeuksien puolustajia ja tarvittaessa annettava heille kansainvälistä näkyvyyttä ja suojelua;

194.  pitää myönteisenä Saharov-palkinnon saajien verkoston perustamista; vaatii, että tarvittavat varat on osoitettava viipymättä verkoston tavoitteiden saavuttamiseksi ja Saharov-palkinnon saajien ja parlamentin välisen tiedonkulun edistämiseksi siten, että Saharov-palkinnon saajille myönnetään erityisasema, joka sisältää etuoikeutetun pääsyn parlamentin tiloihin;

o
o   o

195.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille, Euroopan neuvostolle ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle sekä tässä päätöslauselmassa mainittujen valtioiden ja alueiden hallituksille.

(1) Kidutuksen vastainen YK:n yleissopimus; YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista; kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva YK:n yleissopimus; vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus; tahdonvastaisia katoamisia koskeva YK:n kansainvälinen yleissopimus. (2) EYVL C 379, 7.12.1998, s. 265; EYVL C 262, 18.9.2001, s. 262; EYVL C 293 E, 28.11.2002, s. 88; EUVL C 271 E, 12.11.2003, s. 576; EUVL C 279 E, 19.11.2009, s. 109; EUVL C 15 E, 21.1.2010, s. 33; EUVL C 15 E, 21.1.2010, s. 86; EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 183; EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 198; EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 60; EUVL C 265 E, 30.9.2010, s. 15; EUVL C 286 E, 22.10.2010, s. 25. (3) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3; EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1; EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (4) EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1. (5) EUVL C 46 E, 24.2.2010, s. 71. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0036. (7) EUVL C 250 E, 25.10.2007, s. 91. (8) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 775. (9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0226. (10) EUVL C 327, 23.12.2005, s. 4. (11) Neuvoston asiakirja 11179/10. (12) EUVL C 265 E, 30.9.2010, s. 3. (13) EUVL C 305 E, 11.11.2010, s. 9. (14) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0443. (15) Joulukuuhun 2009 mennessä Belgia, Espanja, Italia, Itävalta, Portugali, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat ratifioineet yleissopimuksen ja valinnaisen pöytäkirjan. Kaikki jäsenvaltiot olivat allekirjoittaneet sopimuksen, mutta 15 ei ollut ratifioinut sitä (Alankomaat, Bulgaria, Kreikka, Kypros, Irlanti, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Puola, Ranska, Romania, Suomi, Slovakia ja Viro); 19 jäsenvaltiota oli allekirjoittanut myös pöytäkirjan, mutta 10 ei ollut vielä ratifioinut sitä (Bulgaria, Kypros, Liettua, Luxemburg, Malta, Ranska, Romania, Slovakia, Suomi, Tšekin tasavalta). (16) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0236. (17) Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto, 17.11.2009.