Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2011/2616(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B7-0169/2011

Keskustelut :

PV 09/03/2011 - 6
CRE 09/03/2011 - 6

Äänestykset :

PV 10/03/2011 - 9.2
CRE 10/03/2011 - 9.2
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0095

Hyväksytyt tekstit
PDF 98kDOC 55k
Torstai 10. maaliskuuta 2011 - Strasbourg Lopullinen painos
Eteläiset naapurimaat ja erityisesti Libya humanitaariset näkökohdat mukaan luettuina
P7_TA(2011)0095B7-0169, 0170, 0171, 0172 ja 0173/2011

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2011 eteläisistä naapurimaista ja erityisesti Libyasta

Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 1. maaliskuuta 2011 yksimielisesti hyväksytyn päätöslauselman, jolla keskeytettiin Libyan jäsenyys YK:n ihmisoikeusneuvostossa,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 26. helmikuuta 2011 antaman päätöslauselman 1970/2011,

–  ottaa huomioon 28. helmikuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen, jolla pantiin täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma ja asetettiin niitä henkilöitä koskevia lisärajoituksia, jotka ovat vastuussa Libyan siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisuuksista,

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2011 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman S-15/2,

–  ottaa huomioon, että EU:n ja Libyan puitesopimusta koskevat neuvottelut jäädytettiin 22. helmikuuta 2011,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin äskettäiset julkilausumat, jotka koskevat Libyaa ja Pohjois-Afrikkaa,

–  ottaa huomioon aiemmat Libyaa koskevat päätöslauselmansa, erityisesti 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman teloituksista Libyassa(1) sekä 20. tammikuuta 2011 antamansa suosituksen, joka koskee EU:n ja Libyan puitesopimuksista käytäviä neuvotteluja ja niihin liittyviä ratkaisevan tärkeitä ehtoja(2) ,

–  ottaa huomioon 28. heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja 31. tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan pakolaisten asemasta,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan sekä siihen liitetyn Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuimen perustamista koskevan pöytäkirjan, joista ensiksi mainitun Libya ratifioi 26. maaliskuuta 1987 ja toiseksi mainitun 19. marraskuuta 2003,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että viimeaikaisissa mielenosoituksissa useissa Pohjois-Afrikan arabimaissa ja Lähi-idässä on vaadittu autoritaaristen hallintojen lopettamista, poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, vapautta, demokratiaa ja tavallisten kansalaisten elinolosuhteiden parantamista; toteaa, että lukuisten arabimaiden massiiviset mielenosoitukset ovat osoittaneet, että epädemokraattiset ja autoritaariset hallinnot eivät voi taata uskottavaa vakautta ja että demokraattiset arvot ovat keskeisiä taloudellisille ja poliittisille kumppanuuksille,

B.  toteaa, että Libyan hallinnon vastaiset mielenosoitukset käynnistyivät Benghazin kaupungissa 15. helmikuuta 2011 ja levisivät koko maahan Al Baydan, Al-Quban, Darnahin ja Az Zintanin alueille ja että mielenosoittajat ovat ottaneet hallintaansa useita kaupunkeja etenkin Itä-Libyassa,

C.  ottaa huomioon, että Gaddafin hallinto on vastannut mielenosoituksiin ennenkuulumattoman väkivaltaisesti ja käyttänyt Libyan armeijaa, sotilasjoukkoja, palkkasotilaita ja ulkomaisia taistelijoita murskatakseen mielenosoitukset väkivaltaisesti, mukaan luettuina konekiväärien, tarkka-ampujien, sotilaslentokoneiden ja helikoptereiden summittainen käyttö siviiliväestöä vastaan; toteaa, että tämä on nostanut jyrkästi kuolleiden lukumäärä ja että monet ovat loukkaantuneet tai joutuneet pidätetyiksi,

D.  toteaa, että hallinnon väkivaltainen ja brutaali reaktio Libyan väestöä vastaan on johtanut sekä useiden sotilaiden loikkaamisiin että hallinnon jäsenten eroamisiin,

E.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusneuvoston mukaan yli 200 000 ihmistä on paennut viime päivien aikana Libyasta naapurimaihin Tunisiaan, Egyptiin ja Nigeriin ja että sadattuhannet muut pakolaiset ja ulkomaiset työntekijät pyrkivät epätoivoisesti pakenemaan konfliktia tai poistumaan Libyasta; toteaa, että tämä merkitsee humanitaarista hätätilaa, joka edellyttää EU:lta nopeaa reagointia,

F.  toteaa, että YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi 25. helmikuuta 2011 pidetyssä 15. erityisistunnossaan yksimielisesti päätöslauselman, joka koskee Libyan ihmisoikeustilannetta ja jossa tuomittiin Libyan räikeät ja järjestelmälliset ihmisoikeusloukkaukset ja korostettiin, että eräät niistä saattavat merkitä rikoksia ihmisyyttä vastaan, minkä jälkeen YK:n yleiskokous päätti 2. maaliskuuta 2011 jäädyttää ihmisoikeusneuvoston suosituksen mukaisesti Libyan jäsenyyden ihmisoikeusneuvostossa,

G.  toteaa, että YK:n turvallisuusneuvosto antoi 26. helmikuuta 2011 Libyaa koskevan päätöslauselman, jossa ilmoitettiin, että tilanne olisi vietävä Kansainväliseen rikostuomioistuimeen, minkä jälkeen rikostuomioistuimen syyttäjä käynnisti 3. maaliskuuta 2011 tutkinnan epäillyistä Libyassa ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista, mukaan luettuina Muammar Gaddafia ja hallinnon jäseniä vastaan esitetyt epäilyt; toteaa, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa nro 1970 asetetaan Libya asevientikieltoon, annetaan Gaddafin perheelle ja hallinnolle matkustuskielto ja jäädytetään heidän varansa sekä valtuutetaan samalla kaikki YK:n jäsenvaltiot takavarikoimaan ja hävittämään kielletyt sotilastarvikkeet,

H.  ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston 28. helmikuuta 2011 tekemän päätöksen, jossa asetetaan lisärajoituksia, erityisesti viisumikielto ja varojen jäädyttäminen, niitä henkilöitä kohtaan, jotka ovat vastuussa siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisuuksista, ja että näin pantiin täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston 26. helmikuuta 2011 antama päätöslauselma Libyasta,

I.  toteaa, että useat maailman johtajat ovat kapinoinnin alusta lähtien kehottaneet toistuvasti Gaddafia luopumaan vallasta,

J.  toteaa, että Arabiliitto erotti Libyan 22. helmikuuta 2011 ja että sen pääsihteeri ilmoitti 3. maaliskuuta 2011, että liitto voi tukea Libyan ilmatilan sulkemista yhteistoiminnassa Afrikan unionin kanssa, jos taistelut jatkuvat Libyassa,

K.  toteaa, että Libyan kansallinen siirtymävaiheen neuvosto antoi 5. maaliskuuta 2011 julkilausuman, jossa pyydettiin kansainvälistä yhteisöä toteuttamaan velvollisuutensa ja suojelemaan libyalaisia kansanmurhan ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten jatkumiselta toteuttamatta mitään suoria sotilasoperaatioita Libyan maaperällä,

L.  toteaa, että EU on 22. helmikuuta 2011 lähtien keskeyttänyt EU:n ja Libyan puitesopimusta koskevat neuvottelut ja jäädyttänyt kaikki yhteistyösopimukset Libyan kanssa,

M.  toteaa EU:n pitävän erittäin tärkeänä, että Pohjois-Afrikka on demokraattinen, vakaa, vauras ja rauhallinen alue; katsoo, että Libyan, Egyptin ja Tunisian äskettäiset tapahtumat ovat osoittaneet, että EU:n on pikaisesti uudistettava Välimeren aluetta koskevaa ulkopolitiikkansa,

N.  toteaa, että perjantaina 11. maaliskuuta 2011 pidettävässä Eurooppa-neuvoston ylimääräisessä kokouksessa on tarkoitus tarkastella perinpohjaisesti korkean edustajan ja komission kertomusta EU:n välineiden nopeasta mukauttamisesta ja korkean edustajan kertomusta siirtymä- ja muutosprosessien tukemisesta,

1.  ilmaisee solidaarisuutensa Libyan kansaa ja erityisesti demokratiaa ja hallinnon muuttamista ajavia nuoria libyalaisia kohtaan, kiittää heitä rohkeudesta ja päättäväisyydestä ja tukee voimakkaasti heidän oikeutettuja demokraattisia, taloudellisia ja sosiaalisia tavoitteitaan;

2.  tuomitsee mitä jyrkimmin Libyan räikeät ja järjestelmälliset ihmisoikeusloukkaukset ja etenkin sen, että Gaddafin hallinto tukahduttaa väkivalloin rauhanomaisten demokratiaa ajavien mielenosoittajien, toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien toimintaa; pitää erittäin valitettavana, että tämä on vaatinut lukuisia kuolonuhreja ja loukkaantumisia; esittää suruvalittelunsa uhrien omaisille; tuomitsee kiihottamisen vihamielisyyteen siviiliväestöä kohtaan, joka on käynyt ilmi hallinnon korkeimpien edustajien, Muammar Gaddafin ja hänen poikansa Saif al-Islamin lausunnoista;

3.  vaatii eversti Gaddafin brutaalin diktatuurihallinnon välitöntä lopettamista, ja kehottaa häntä luopumaan vallasta välittömästi, jotta verenvuodatus ei jatkuisi ja jotta rauhanomainen poliittinen siirtymä voisi käynnistyä; kehottaa Libyan viranomaisia lopettamaan viipymättä väkivallan ja mahdollistamaan tilanteen rauhanomaisen ratkaisemisen libyalaisten oikeutettujen odotusten mukaisesti; kehottaa Libyan viranomaisia kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta, poistamaan kaikki ilmaisunvapautta, myös internetissä käytettyä ilmaisunvapautta, koskevat rajoitukset ja takaamaan riippumattomille ihmisoikeustarkkailijoille ja ulkomaisille tiedotusvälineille pääsyn maahan;

4.  kannattaa täysin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1970, jossa tuomitaan Libyan räikeät ja järjestelmälliset ihmisoikeusloukkaukset, vaaditaan tilanteen saattamista Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi, asetetaan maa asevientikieltoon ja Muammar Gaddafin perhe matkustuskieltoon ja jäädytetään heidän varansa; korostaa, että siviiliväestöä vastaan tehtyihin hyökkäyksiin syyllistyneet ovat kansainvälisen oikeuden mukaisesti henkilökohtaisessa rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan, että heidät on saatettava oikeuteen ja että rankaisemattomuutta ei suvaita; tukee painokkaasti sitä, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä käynnistää tutkinnan Muammar Gaddafia ja hänen hallintonsa jäseniä vastaan epäiltyinä rikoksista ihmisyyttä vastaan;

5.  toteaa, että EU on ollut ensimmäisenä panemassa täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston asettamia seuraamuksia ja että EU:n toimenpiteet menevät pidemmälle, koska se asettaa erillisiä seuraamuksia; pitää myönteisenä neuvoston päätöstä kieltää sellaisten tarvikkeiden kauppa Libyan kanssa, joita voidaan käyttää maan sisäisiin sortotoimiin, ja laajentaa varojen jäädyttämisen ja matkustuskiellon piiriin kuuluvien henkilöiden luetteloa; edellyttää seuraamusten tehokkuuden jatkuvaa arviointia;

6.  korostaa, että kaikkien toimenpiteiden olisi koskettava kaikkia libyalaisvaroja, mukaan luettuina Libyan sijoitusviranomaisen hallinnoimat valtion sijoitusrahastot; edellyttää, että varojen jäädyttäminen koskee myös öljyn ja kaasun myynnistä saatavia voittoja; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita ilmoittamaan kaikki yksityiskohtaiset tiedot jäädytetyistä varoista; pitää tässä yhteydessä myönteisinä keskusteluja uusista EU-seuraamuksista, kuten Gaddafin hallintoon kytköksissä olevien libyalaisyhtiöiden varojen jäädyttämisestä;

7.  pitää myönteisenä, että neuvosto päätti 28. helmikuuta 2011 kieltää aseiden, ammusten ja niihin liittyvien tarvikkeiden toimittaminen Libyaan; kehottaa neuvostoa tässä yhteydessä todentamaan, onko aseiden vientiä koskevia EU:n käytännesääntöjä rikottu, ja hyväksymään tiukempia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat täysin näitä sääntöjä; kehottaa korkeaa edustajaa tutkimaan, voidaanko saarto mahdollisesti toteuttaa käyttämällä ilmavoimia ja laivastoa koskevia yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan varoja;

8.  tukee täysin YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöstä lähettää riippumaton kansainvälinen selvitystoimikunta tutkimaan ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden loukkauksia sekä YK:n yleiskokouksen 2. maaliskuuta 2011 tekemää päätöstä keskeyttää Libyan jäsenyys YK:n ihmisoikeusneuvostossa;

9.  kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet Gaddafin ja hänen hallintonsa eristämiseksi täydellisesti sekä kansallisesti että kansainvälisesti;

10.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on täytettävä suojeluvelvoitteensa, jotta libyalaissiviilit voidaan säästää laajamittaisilta aseellisilta iskuilta; tähdentää, että siksi ei voida sulkea pois mitään YK:n peruskirjassa tarjottua vaihtoehtoa; kehottaa korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita varautumaan YK:n turvallisuusneuvoston päätökseen uusista toimenpiteistä, kuten mahdollisesta ilmatilan sulkemisesta, jolla yritetään estää hallintoa toimimasta siviiliväestöä vastaan; korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden kaikkien toimien on oltava YK:n antaman mandaatin mukaisia ja perustuttava toimien yhteensovittamiseen Arabiliiton ja Afrikan unionin toimien kanssa, millä kannustetaan kumpaakin organisaatiota ohjamaan kansainvälisiä ponnisteluja;

11.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa vakiinnuttamaan suhteet Libyan kansalliseen siirtymävaiheen neuvostoon ja aloittamaan näiden suhteiden virallistamisprosessin kannustaakseen siten siirtymistä demokratiaan, varmistamaan Libyan yhteiskunnan edustajien laajempi osallistuminen ja naisten ja vähemmistöjen voimaannuttaminen siirtymäprosessissa ja tukemaan kansallista siirtymävaiheen neuvostoa vapautetulla alueella, jotta voidaan lievittää paikallisväestöön kohdistuvia paineita ja huolehtia sen humanitaarisista perustarpeista, mukaan luettuna lääkinnällinen apu;

12.  kehottaa EU:ta edistämään Libyan demokraattisia uudistuksia ja oikeusvaltion instituutioiden luomista järjestämällä tukea vapaiden tiedotusvälineiden, riippumattomien kansalaisjärjestöjen ja erityisesti demokraattisten puolueiden kehittämiseen, jotta tulevaisuudessa maassa voidaan järjestää demokraattiset vaalit;

13.  on syvästi huolissaan pahenevasta humanitaarisesta kriisistä, sillä yli 200 000 ihmistä pakenee Libyan väkivaltaisuuksia ja monet heistä ovat juuttuneet Libyan ja Tunisian rajalle ja toisia taas on päätynyt Tunisian, Egyptin ja Nigerin pakolaisleireille; kehottaa Libyan nykyisiä ja tulevia viranomaisia päästämään humanitaariset järjestöt maahan ja takaamaan niiden työntekijöiden turvallisuuden;

14.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja korkeaa edustajaa saattamaan kaikki tarvittavat varat ja henkilöresurssit saataville, jotta voidaan tukea raskasta kansainvälistä humanitaarista operaatiota ja avustaa YK:n ihmisoikeusneuvostoa ja muita humanitaarisia järjestöjä suojelun ja hätäavun järjestämiseksi kaikille niitä tarvitseville; kiittää komission jäsen Georgievaa ja humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosastoa (ECHO) toimista, joita tähän mennessä on toteutettu, ja varojen hankkimisesta sekä eräitä jäsenvaltioita humanitaarisen avun tarjoamisesta haasteeseen vastaamiseksi; pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita tarjoamaan lento- ja merikuljetuksia Libyasta tulevien siirtolaisten, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten palauttamista ja sijoittamista varten ja tarjoamaan taloudellista tukea YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) 3. maaliskuuta 2011 tekemään yhteiseen vetoomukseen vastaamiseksi;

15.  kehottaa komissiota varmistamaan, että riittävät taloudelliset, tekniset ja henkilöresurssit ovat saatavilla ja että kaikkiin muihin tarvittaviin toimiin ryhdytään, jotta EU voi SEUT-sopimuksen 80 artiklan mukaisesti reagoida asianmukaisesti mahdolliseen laajamittaiseen muuttoliikkeeseen;

16.  muistuttaa, että vuoden 2007 yhteisessä Afrikan ja EU:n strategiassa EU:n ja Afrikan johtajat sitoutuivat toimimaan sen varmistamiseksi, että laittomasti hankittu omaisuus ja varat tutkitaan ja palautetaan alkuperämaihinsa; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan tämän mukaisesti ja myös korruption torjuntaa koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti, jotta jäädytetyt varat palautetaan Libyan kansalaisille tulevaisuudessa; painottaa, että koordinoitu EU:n toiminta on välttämätöntä, jotta Gaddafin perheen ja hänen tunnettujen eurooppalaisten kumppaniensa hallussa tai veroparatiiseissa toimivissa eurooppalaisissa rahoituslaitoksissa olevat varat voidaan jäädyttää ja varmistaa, että EU:n pankit soveltavat due diligence -menettelyä kaikkiin Libyasta siirrettäviin, mahdollisesti laittomiin varoihin;

17.  tähdentää, että palkkasotilastoiminta on uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle sekä rikos ihmisyyttä vastaan ja että tämä toiminta olisi siksi lopetettava; kehottaa neuvostoa ja korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kehottamaan painokkaasti kaikkia hallituksia pidättäytymään palkkasotilaiden, sotilaiden ja sotatarvikkeiden lähettämisestä ja siten Gaddafin hallinnon Libyan kansalaisiin kohdistaman sorron tukemisesta;

18.  suhtautuu myönteisesti Eurooppa-neuvoston ylimääräisen kokouksen koolle kutsumiseen 11. maaliskuuta 2011 Libyan ja eteläisten naapurimaiden tapahtumien johdosta; kehottaa korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita laatimaan kattavan ja johdonmukaisen strategian Libyan tilanteen edellyttämien humanitaaristen ja poliittisten toimien toteuttamiseksi;

19.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa aloittamaan valmistelut, jotta EU voisi osallistua eteläiseen naapuruuspolitiikkaan ja edistää sitä erityisesti tukemalla oikeusvaltion kehittämistä, hyvää hallintoa sekä alueen vakaan moniarvoisen ja rauhanomaisen demokratian perustuslaillisten ja vaaleihin liittyvien edellytysten kehittämistä; pyytää korkeaa edustajaa käyttämään täysimääräisesti hyväksi kaikkia soveltuvia EU:n ulkoisen rahoituksen välineitä;

20.  katsoo, että Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän vallankumoukselliset muutokset ovat selvästi tuoneet esille, että EU:n positiivinen vaikutus ja pitkän aikavälin uskottavuus alueella riippuvat sen kyvystä harjoittaa johdonmukaista ulkopolitiikkaa, joka perustuu arvoihin ja jossa asetutaan selvästi uusien demokraattisten voimien puolelle; toistaa vaatimuksensa, että Euroopan unioni tarkistaa demokratian ja ihmisoikeuksien tukemista koskevaa politiikkaansa ja luo kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sisällytettävän ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanomekanismin;

21.  toistaa pyyntönsä tulla otetuksi mukaan sen EU:n työryhmän työhön, joka on perustettu koordinoimaan EU:n toimia, jotka liittyvät Libyan kriisiin ja muihin Välimeren alueen kriiseihin;

22.  tähdentää, että tapahtumat Libyassa ja muissa alueen maissa korostavat jälleen pikaista tarvetta luoda entistä kunnianhimoisempia ja tehokkaampia toimintatapoja ja -välineitä ja vahvistaa niiden budjetointia, jotta voidaan rohkaista ja tukea poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia EU:n eteläisessä naapurustossa; korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan meneillään olevan strategisen tarkistamisen on heijasteltava Pohjois-Afrikan nykyisiä tapahtumia ja että siinä on löydettävä uusia parempia tapoja alueen kansojen tarpeiden ja pyrkimysten huomioon ottamiseksi; vaatii, että Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistamisessa annetaan etusija kriteereille, jotka koskevat oikeuslaitoksen riippumattomuutta, perusvapauksien, moniarvoisuuden ja lehdistön vapauden kunnioittamista ja korruption torjuntaa; kehottaa koordinoimaan entistä paremmin unionin politiikkaa suhteessa kyseisiin maihin;

23.  katsoo, että Välimeren unioni on pikaisesti saatettava vastaamaan nykyhetkeä ja -tilannetta ja sen puitteissa on pohdittava viimeaikaisia tapahtumia ja toimittava niiden mukaisesti, jotta voidaan tehdä ehdotuksia siitä, miten edistetään parhaiten demokratiaa ja ihmisoikeuksia sen jäsenvaltioissa ja alueella, Libya mukaan lukien, ja mitä uudistuksia on tehtävä, jotta sen oma rooli olisi entistä vahvempi, yhtenäisempi ja tehokkaampi;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle ja yleiskokoukselle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Arabiliitolle, Afrikan unionille, Välimeren unionille, Libyan naapurimaiden hallituksille ja Libyan väliaikaiselle kansalliselle siirtymävaiheen neuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0246.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0020.

Päivitetty viimeksi: 19. kesäkuuta 2012Oikeudellinen huomautus