Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 313 ja 314 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ,

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta(2) ,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta työohjelmastaan vuodelle 2011(3) ,

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (välimietintö)(4) ,

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman talouden ohjausjärjestelmästä(5) ,

–  ottaa huomioon edellä mainitun 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen 46 kohdan mukaisesti toimitetun komission tarkistetun rahoitussuunnitelman vuosiksi 2007–2013,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2011,

–  ottaa huomioon neuvoston 15. helmikuuta 2011 antamat päätelmät vuoden 2012 talousarvion suuntaviivoista,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0058/2011),

Vuoden 2012 talousarvio ja Euroopan talouden tehostettu ohjausjärjestelmä, EU-ohjausjakso ja kasvun ja työllisyyden edistämistä koskevat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet

1.  katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian pitäisi auttaa Eurooppaa toipumaan kriisistä ja nousemaan entistä vahvempana älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun avulla, joka perustuu EU:n viiteen yleistavoitteeseen: työllisyyden edistämiseen, innovoinnin, tutkimuksen ja kehittämisen edellytysten parantamiseen ja niihin käytettävien julkisten menojen lisäämiseen, ilmastonmuutosta ja energiaa koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseen, koulutustason parantamiseen ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen erityisesti köyhyyttä vähentämällä; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat itse antaneet täyden tukensa näille viidelle tavoitteelle;

2.  huomauttaa, että näiden tavoitteiden saavuttamisen ja niille unionin ja jäsenvaltioiden osoittaman rahoituksen välillä on vallittava jonkinlainen sopusointu; edellyttää, että EU:n talousarviopolitiikan on oltava tämän periaatteen mukaista; katsoo, että EU-ohjausjakso, joka on Euroopan talouden tehostetun ohjauksen ja hallinnan uusi mekanismi, tarjoaa mahdollisuuden harkita, miten nämä viisi yleistavoitetta parhaiten toteutetaan;

3.  on vahvasti sitä mieltä, että EU-ohjausjaksolla olisi pyrittävä parantamaan jäsenvaltioiden ja unionin talous- ja talousarviopolitiikan koordinointia ja johdonmukaisuutta; katsoo, että ohjausjakson aikana olisi keskityttävä unionin ja jäsenvaltioiden julkisten investointien synergian parantamiseen, jotta EU:n poliittiset yleistavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin; panee merkille EU:n talousarvion ja kansallisten talousarvioiden rakenteen perustavanlaatuiset erot; katsoo kuitenkin, että EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin osoitettavien julkisten menojen kokonaismäärä olisi vahvistettava mahdollisimman pian;

4.  ymmärtää, että neuvosto on huolissaan kansallisista taloudellisista ja talousarviota koskevista rajoitteista, mutta muistuttaa ennen kaikkea, että SEUT-sopimuksen määräysten mukaan EU:n talousarvio ei voi olla alijäämäinen; muistuttaa, että koko EU:n yhteenlaskettu julkisen talouden alijäämä vuonna 2009 oli 801 miljardia euroa ja että EU:n talousarvio muodostaa vain 2 prosenttia EU:n julkisten menojen kokonaismäärästä;

5.  katsoo kuitenkin, että unionissa vallitsevan vaikean taloustilanteen vuoksi nyt jos koskaan on tärkeää varmistaa EU:n talousarvion asianmukainen toteuttaminen ja varainkäytön laatu sekä nykyisen yhteisörahoituksen optimaalinen käyttö; ehdottaa, että analysoidaan tarkkaan ne budjettikohdat, joiden toteutus on perinteisesti ollut alhainen tai joiden toteutuksessa on ilmennyt ongelmia;

6.  katsoo, että EU:n talousarvio tuo lisäarvoa kansallisiin julkisiin menoihin, sillä sen avulla käynnistetään, tuetaan ja täydennetään investointeja Eurooppa 2020 -strategian tärkeimpiin toimintalinjoihin; katsoo lisäksi, että EU:n talousarvio voi toimia välineenä, jonka avulla EU selviytyy helpommin nykyisestä talous- ja rahoituskriisistä, sillä sen määrärahoilla voidaan edistää investointeja ja kasvua ja lisätä työpaikkoja Euroopassa; katsoo, että EU:n talousarvio voisi ainakin lieventää nykyisten rajoittavien kansallisten talousarviopolitiikkojen vaikutuksia ja sillä voitaisiin tukea jäsenvaltioiden hallitusten toimia; korostaa myös, että EU:n talousarvion uudelleenjakoon perustuvan luonteen vuoksi sen koon pienentäminen saattaisi heikentää eurooppalaista yhteisvastuullisuutta sekä hidastaa talouskehitystä monissa jäsenvaltioissa; uskoo, että puhtaassa nettomaksaja/nettosaaja-asetelmassa ei oteta asianmukaisesti huomioon EU:n maiden välisiä heijastusvaikutuksia ja siten se haittaa EU:n yhteisiä poliittisia tavoitteita;

7.  muistuttaa, että Eurooppa 2020 -strategian seitsemän lippulaivahankkeen toteuttaminen edellyttää valtavia tulevaisuuteen suuntautuvia investointeja, joiden kokoluokaksi komissio arvioi talousarvion kokonaistarkastelua koskevassa tiedonannossa (KOM(2010)0700) vähintään 1 800 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että yksi Eurooppa 2020 -strategian tärkeimmistä tavoitteista – työllisyyden edistäminen ja laadukkaiden työpaikkojen tarjoaminen kaikille eurooppalaisille – saavutetaan vain, jos tarvittavia investointeja koulutukseen, tietoperustaisen yhteiskunnan edistämiseen, tutkimukseen ja kehittämiseen, innovointiin, pk-yrityksiin sekä vihreään ja uuteen teknologiaan ei enää lykätä vaan ne tehdään nyt; vaatii uutta poliittista kompromissia, jossa yhdistyvät julkisen vajeen ja velan vähentäminen ja tällaisten investointien edistäminen; ottaa huomioon pyrkimyksen lisätä EU:n talousarvion vaikutusta ja parantaa EU:n reaktiota talouskriisiin ja on siksi halukas tarkastelemaan mahdollisuuksia laajentaa nykyisiä välineitä, jotka parantavat EU:n talousarvion ja EIP:n toimien synergiaa, jotta voidaan tukea pitkäaikaisia investointeja; panee lisäksi tyytyväisenä merkille komission käynnistämän julkisen kuulemisen Eurooppa 2020 -hankejoukkovelkakirjoja koskevasta aloitteesta;

8.  vastustaa siksi pyrkimyksiä rajoittaa tai vähentää talousarviomäärärahoja, jotka liittyvät Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden ja seitsemän lippulaivahankkeen toteuttamiseen; toteaa, että tällaiset pyrkimykset toimisivat tarkoitustaan vastaan ja johtaisivat todennäköisimmin Eurooppa 2020 -strategian epäonnistumiseen, kuten kävi Lissabonin strategialle; katsoo, että Eurooppa 2020 -strategia voi olla uskottava vain, jos siihen annetaan riittävästi rahoitusta, ja muistuttaa, että Euroopan parlamentti on useaan otteeseen tuonut esiin tämän vakavan poliittisen huolen; kehottaa jälleen painokkaasti komissiota selkeyttämään lippulaivahankkeiden talousarvioulottuvuutta ja ilmoittamaan parlamentille, millaisia talousarviovaroja Eurooppa 2020 -strategian toteuttaminen edellyttää;

9.  korostaa, että talousarviotoimenpiteet eivät ole ainoa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttava tekijä vaan talousarviota koskevia toimia on täydennettävä konkreettisilla yksinkertaistamisehdotuksilla, jotta luodaan olosuhteet, joita työllisyyteen, tutkimukseen ja innovointiin sekä vihreään ja energiateknologiaan liittyvien tavoitteidemme saavuttaminen edellyttää; on yhtä vakuuttunut siitä, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden, ekologiset työpaikat mukaan luettuina, saavuttamisessa ei ole kyse pelkästään talousarviovarojen lisäämisestä vaan myös nykyisten EU:n politiikkojen, myös yhteisen maatalouspolitiikan, laadullisesta suunnanmuutoksesta siten, että kestävyyttä koskevat perusteet otetaan asianmukaisesti huomioon;

10.  katsoo lisäksi, että vuoden 2012 talousarviomäärärahat on pidettävä asianmukaisella tasolla myös aloilla, jotka eivät liity suoraan Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseen, jotta varmistetaan EU:n politiikan jatkuvuus ja EU:n tavoitteiden saavuttaminen pitkälle nykyisen talouskriisin päättymisen jälkeen;

11.  kehottaa lisäämään EU:n ulkoisten toimien ja sen sisäisten politiikkojen johdonmukaisuutta ottaen huomioon maailmanlaajuisten tapahtumien vaikutukset EU:n talous-, luonnon- ja teollisuusympäristöön, kilpailukykyyn ja työllisyyteen; korostaa, että EU:lle on annettava varat, joilla se pystyy vastaamaan asianmukaisesti kasvaviin maailmanlaajuisiin haasteisiin sekä puolustamaan ja edistämään tehokkaasti yhteisiä etujaan ja keskeisiä arvojaan, joita ovat ihmisoikeudet, demokratia, oikeusvaltioperiaate ja perusvapaudet sekä ympäristönsuojelu; muistuttaa, että kohtuulliset lisämenot EU:n tasolla voivat usein mahdollistaa suhteessa suuremmat säästöt jäsenvaltioiden tasolla;

12.  katsoo, että EU:lla on merkittävä rooli pyrittäessä auttamaan arabimaita ja tukemaan niitä taloudellisesti tällä historiallisella hetkellä niiden demokraattisessa kehityksessä ja taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa muutosprosessissa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission tiedonantoa, jonka aiheena on ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa” (KOM(2011)0200);

13.  pahoittelee, ettei ensimmäisessä EU-ohjausjaksossa ole minkäänlaista parlamentaarista ulottuvuutta, vaikka Euroopan parlamentti ja 27 kansallista parlamenttia ovat mukana EU:n ja jäsenvaltioiden talousarviomenettelyissä; on päinvastoin täysin vakuuttunut siitä, että parlamenttien laajempi osallistuminen lisäisi EU-ohjauksen demokraattisuutta ja avoimuutta; tukee budjettivaliokunnan aloitetta järjestää ensi vaiheessa kansallisten parlamenttien kanssa kokous, jossa keskustellaan jäsenvaltioiden ja EU:n vuoden 2012 talousarvioiden yleislinjoista;

14.  pitää myönteisenä, että puheenjohtajavaltiot Unkari ja Puola ovat julkisesti sitoutuneet aloittamaan vuonna 2011 avoimen ja rakentavan vuoropuhelun Euroopan parlamentin kanssa budjettiasioista; vahvistaa olevansa halukas työskentelemään tiiviissä yhteistyössä neuvoston ja komission kanssa täysin Lissabonin sopimuksen määräysten mukaisesti; olettaa, että nämä suuntaviivat otetaan täysimääräisesti huomioon vuoden 2012 talousarviomenettelyn aikana;

Kestävyys ja vastuullisuus EU:n vuoden 2012 talousarvion keskiössä

15.  panee merkille, että maksusitoumusmäärärahojen yleiseksi tasoksi vuodeksi 2012 on monivuotisessa rahoituskehyksessä 2007–2013 asetettu 147,55 miljardia euroa ja maksumäärärahojen enimmäismääräksi 141,36 miljardia euroa; muistuttaa, että nämä määrät ovat joka tapauksessa huomattavasti (noin 25 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahojen osalta ja noin 22 miljardia euroa maksumäärärahojen osalta) alle nykyisessä omia varoja koskevassa päätöksessä vahvistetun enimmäismäärän;

16.  korostaa, että komission 31. tammikuuta 2011 esittämässä rahoitussuunnitelmassa vahvistetaan suuntaa-antava viitemäärä kunkin nykyisen EU-ohjelman ja -toimen maksusitoumusmäärärahoille; panee merkille, että maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärä voi olla 147,88 miljardia euroa;

17.  korostaa, että nämä luvut ovat saatu jakamalla eri vuosille monivuotiset kokonaismäärät, joista parlamentti ja neuvosto sopivat yhdessä ohjelmia ja toimia hyväksyttäessä; painottaa, että suunnitelman mukaiset vuotuiset määrät edustavat määrärahoja, jotka mahdollistavat etenkin Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen EU:n tavoitteiden ja painopisteiden saavuttamisen; myöntää kuitenkin, että monivuotisen rahoituskehyksen tiettyihin otsakkeisiin saatetaan saada jonkin verran liikkumavaraa, koska komission tuossa vaiheessa vuotta esittämät luvut ovat (etenkin otsakkeessa 2) hyvin alustavia ja suuntaa-antavia;

18.  huomauttaa, että vuoden 2012 talousarvio on kuudes nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen piiriin kuuluvista seitsemästä talousarviosta; uskoo, että budjettivallan käyttäjillä onkin nyt selvempi kuva käynnissä olevien monivuotisten ohjelmien puutteista ja myönteisestä kehityksestä; panee merkille, että useimpien yhteispäätösmenettelyssä päätettyjen ohjelmien väliarvioinnit on jo toteutettu, ja pyytää komissiota esittämään, mitä talousarviovaikutuksia arvioinnista mahdollisesti seuraa; korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan parlamentti on päättänyt käyttää kaikkia muun muassa toimielinten sopimuksen 37 kohdan (joka sallii lainsäädäntöön liittyvän 5 prosentin liikkumavaran) tarjoamia mahdollisuuksia, mikäli se on tarpeen EU:n poliittisten painopisteiden tukemiseksi ja tehostamiseksi sekä uusien poliittisten tarpeiden käsittelemiseksi tiiviissä yhteistyössä sen erityisvaliokuntien kanssa;

19.  korostaa, että riittävän liikkumavaran jättäminen kaikkiin rahoituskehyksen otsakkeisiin ei välttämättä ole ainoa ratkaisu ennakoimattomien tilanteiden varalle; huomauttaa, että eräiden rahoituskehyksen otsakkeiden, etenkin alaotsakkeen 1a, 3b ja otsakkeen 4, rahoitus on jatkuvasti alhaisempi kuin tarpeet ja jäsenvaltioiden hyväksymät EU:n poliittiset painopisteet edellyttäisivät; katsoo, että neuvoston vuoden 2012 talousarvion suuntaviivoissa ei oteta huomioon pidempää aikaväliä, mikä saattaa vaarantaa nykyiset toimet ja ohjelmat, mikäli syntyisi ennakoimattomia tilanteita tai esiin tulisi uusia poliittisia painopisteitä; korostaa, että viimeaikaiset tapahtumat useissa Pohjois-Afrikan maissa viittaavat jo tähän suuntaan, ja kehottaa komissiota arvioimaan, miten EU:n nykyisiä rahoitusvälineitä voitaisiin hyödyntää tuettaessa demokratiapyrkimyksiä;

20.  katsoo päinvastoin, että toimielinten sopimuksessa vahvistetut erilaiset joustomekanismit (kuten menojen siirtäminen otsakkeesta toiseen tai joustovälineen käyttöönotto) ovat välineitä, joita olisi hyödynnettävä täysimääräisesti; muistuttaa, että niitä on pitänyt käyttää joka vuosi vuodesta 2007 erilaisten eteen tulleiden haasteiden vuoksi; edellyttää neuvostolta täyttä yhteistyötä niiden käytössä ja edellyttää sen ryhtyvän keskusteluihin aikaisessa vaiheessa, jotta vältetään suhteettoman pitkät ja vaikeat neuvottelut niiden käyttöönotosta;

21.  korostaa tässä yhteydessä, että maksusitoumusmäärärahojen pitäminen kurissa edellyttäisi merkittävän uudelleenkohdentamisen ja -priorisoinnin lisäksi myös sitä, että toimielimet määrittävät yhdessä mahdolliset negatiiviset painopisteet ja säästöt; kehottaa painokkaasti erityisvaliokuntiaan ryhtymään määrätietoisesti selkeiden poliittisten painopisteiden määrittelyyn kaikille EU:n politiikan aloille; korostaa kuitenkin, että tämä edellyttää talousarvion joustavuuden lisäämistä ja että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen (esimerkiksi tasaukset nykyisen rahoituskehyksen otsakkeiden välillä) voi olla tarpeen unionin toimintakyvyn kannalta sekä uusiin haasteisiin vastaamiseksi että myös toimielinten sisäisen päätöksenteon helpottamiseksi, jotta talousarviovarat voitaisiin saattaa paremmin vastaamaan muuttuvia olosuhteita ja painopisteitä; korostaa, että tämän prosessin on oltava täysin avoin;

22.  huomauttaa, että nyt kun EU:lla on Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen uusia toimivaltuuksia joillakin politiikan aloilla, kaiken järjen mukaan myös sen taloudellisten resurssien olisi kasvettava, mutta toteaa, että näin ei juurikaan tapahtunut ensimmäisenä vuotena sopimuksen voimaantulon jälkeen eli vuonna 2011; muistuttaa neuvostoa ja komissiota vuoden 2011 talousarvion liitteenä olevasta poliittisesta julistuksesta, jossa komissio sitoutuu tarkastelemaan mahdollisuuksia vahvistaa Lissabonin sopimuksen painopistealoja ja arvioimaan tarpeita perusteellisesti valmistellessaan talousarvioesitystä vuodeksi 2012; odottaa komission ryhtyvän sanoista tekoihin ja esimerkiksi ehdottamaan Lissabonin sopimukseen liittyvien hyviksi havaittujen pilottihankkeiden tai valmistelutoimien muuttamista monivuotisiksi ohjelmiksi;

23.  pitää tapaa, jolla komissio määrittää EU:n hajautetuille erillisvirastoille EU:n talousarviosta maksettavat tuet, luotettavana ja katsoo sen tarjoavan oikeanlaisia kannustimia; korostaa, että EU:n virastojen määrärahoista rahoitetaan paljon muutakin kuin pelkästään hallintomenoja ja ne pikemminkin edistävät lainsäädäntövallan käyttäjän päättämien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja yleensä EU:n tavoitteiden saavuttamista; toistaa, että uusia toimia koskevia pyyntöjä on tutkittava tarkasti ottaen huomioon virastoille annetut uudet tehtävät; korostaa kuitenkin lisätehtäviä saaneiden virastojen riittävän rahoituksen merkitystä, jotta ei haitata niiden toimintaa; kehottaa soveltamaan kokeneiden tieteellisten erityisasiantuntijoiden rekrytointiin erillistä menettelyä, erityisesti kun toimet rahoitetaan yksinomaan maksuin eikä niillä siten ole vaikutusta EU:n talousarvioon; tukee vuoden 2009 alkupuolella perustetun erillisvirastojen tulevaisuutta pohtivan toimielinten välisen työryhmän työtä ja odottaa innokkaasti sen päätelmiä etenkin edellä mainituista seikoista;

Maksujen määrä, maksattamatta olevat sitoumukset ja EU:n talousarvion rahoittaminen

24.  panee merkille, että vuoden 2012 maksujen määrä johtuu suoraan aiempien vuosien oikeudellisista ja poliittisista sitoumuksista; katsoo, että ennakoitavissa on lisäystä vuoden 2011 talousarvion tasoon, mikä vastaa yleistä maksuprofiilia ohjelmakaudella 2007–2013 (katso liitteenä olevat taulukot);

25.  painottaa, että maksattamatta olevien sitoumusten määrän kasvuun vuoden 2010 lopussa (194 miljardia euroa, katso liitteenä oleva taulukko) on puututtava pikaisesti; pitää valitettavana neuvoston asennetta, kun se päätti etukäteen maksujen tasosta ottamatta huomioon tarkkaa arviota varsinaisista tarpeista; korostaa, että maksattamatta olevien sitoumusten määrä on erityisen korkea otsakkeessa 1b; ei pidä neuvoston ratkaisua vähentää EU:n talousarviositoumuksia maksattamatta olevien sitoumusten määrän laskemiseksi kestävänä, sillä tämä haittaisi aiemmin sovittujen EU:n tavoitteiden ja painopisteiden toteuttamista; korostaa tässä yhteydessä sitä, että neuvosto on sitoutunut parlamentin kanssa antamaansa yhteiseen lausumaan, joka koskee mahdollisuutta ratkaista vuonna 2011 syntyvät maksutarpeet lisätalousarviolla;

26.  korostaa, että sitoumuksia jää väistämättä jonkin verran maksattamatta monivuotisia ohjelmia toteutettaessa ja maksattamatta olevien sitoumusten olemassaolo edellyttää pakostakin vastaavien maksujen suorittamista; pyytää siksi säilyttämään sitoumusten ja maksujen asianmukaisen suhteen ja aikoo tehdä talousarviomenettelyn aikana kaikkensa maksusitoumus- ja maksumäärärahojen eron pienentämiseksi;

27.  katsoo neuvoston lailla, että realistista budjetointia olisi edistettävä; kehottaa komissiota varmistamaan, että sen talousarvioesitys perustuu tähän periaatteeseen; toteaa kuitenkin, että aiempi määrärahojen käyttö, joka on viime vuosina parantunut, ei joissakin tapauksissa välttämättä ennakoi kovin tarkasti vuoden 2012 tarpeita, sillä joidenkin ohjelmien toteutuksen pitäisi kiihtyä vuonna 2012 ja maksutarpeiden pitäisi vastaavasti kasvaa; tukee neuvoston jäsenvaltioille antamaa kehotusta laatia parempia toteutumisennusteita etenkin määrärahojen vajaakäytön välttämiseksi ja katsoo, että jäsenvaltioiden olisi itse toteutettava suurin osa tähän tähtäävistä toimista, sillä komission talousarvioesityksen taso määräytyy pääasiassa niiden omien ennusteiden perusteella (etenkin otsakkeessa 2) sekä niiden toteuttamiskyvyn mukaan; muistuttaa, että jäsenvaltiot hallinnoivat yhdessä komission kanssa yli 80:tä prosenttia EU:n määrärahoista; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne ovat oikeudellisesti vastuussa EU:n rahoituksen saajiin sovellettavien rahoitussääntöjen määrittelystä ja täytäntöönpanon valvonnasta;

28.  muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen taloudellisten etujen suojaaminen on myös jäsenvaltioiden vastuulla; korostaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havainnon mukaan joidenkin jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmät eivät ole täysin vaikuttavia; muistuttaa lisäksi, että virheellisesti maksettuja miljardien eurojen rakennerahastovaroja ei ole vielä peritty takaisin; panee merkille, että aluepolitiikan pääosaston uusimmassa vuosikertomuksessa ei pystytä antamaan lausumaa jäsenvaltioiden menojen laillisuudesta ja asianmukaisuudesta, koska jotkut jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet velvoitettaan antaa raporttinsa ajoissa; huomauttaa, että Euroopan parlamentin voi olla pakko valita EU-hankkeiden joukosta negatiivisia painopisteitä ja sitten leikata niiden rahoitusta, koska jäsenvaltiot eivät anna riittävästi varoja EU:n talousarvioon;

29.  on tietoinen siitä, että kunakin vuonna loppujen lopuksi toteutettujen maksujen määrässä on joskus merkittävästi ”ylijäämää” verrattuna budjettivallan käyttäjän alun perin sopimaan maksujen määrään, mikä vähentää vastaavasti jäsenvaltioiden kansallisia maksuosuuksia EU:n talousarvioon ja parantaa niiden julkisen talouden tilaa; ei katso neuvoston huolilla tämän ”palautuksen” suuruudesta ja ajoituksesta olevan merkitystä käsiteltäessä taustalla olevaa arkaluonteista poliittista kysymystä EU:n talousarvion rahoituksesta; on pikemminkin sitä mieltä, että jonkin varainhoitovuoden (vuosi n) käyttämättömät maksut olisi siirrettävä seuraavaan varainhoitovuoteen (n + 1) sen sijaan, että ne vähennetään jäsenvaltioiden kansallisten maksuosuuksien laskelmista; kehottaakin painokkaasti komissiota esittämään kunnianhimoisia ehdotuksia uusista ja todellisista omista varoista, niin että EU saisi käyttöönsä todelliset ja itsenäiset rahoitusvarat; on myös ehdottomasti sitä mieltä, että mahdollisten uusien omien varojen olisi perustuttava kattavaan vaikutusten arviointiin ja niillä olisi pyrittävä kehittämään tapoja lujittaa EU:n kilpailukykyä ja talouskasvua; pyytää neuvostoa osallistumaan rakentavasti EU:n tasapuolisia uusia omia varoja koskevaan keskusteluun;

Hallintomenot EU:n talousarvion pääluokassa III

30.  ottaa huomioon rahoitussuunnittelusta ja budjetista vastaavan komission jäsenen 3. helmikuuta 2011 päivätyn kirjeen, jossa vahvistetaan komission olevan sitoutunut henkilöstön määrän nollakasvuun sekä pyrkivän rajoittamaan otsakkeen 5 hallintomäärärahojen nimellistä kasvua (vuodesta 2011); on kuitenkin tietoinen siitä, että EU:n toimivaltuuksien jatkuvasti kasvaessa suuntausta ei ehkä voida pitää yllä pitkällä aikavälillä ja sillä voi olla kielteinen vaikutus EU:n toimien nopeaan ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon;

31.  kehottaa komissiota harkitsemaan, mitä pitkän aikavälin vaikutuksia sen ulkoistamispolitiikalla ja sillä, että se ottaa palvelukseen yhä enemmän sopimussuhteisia toimihenkilöitä, on unionin virkamieskunnan palvelujen laatuun ja sen riippumattomuuteen; myöntää, että näin kyllä saadaan aikaan palkka- ja eläkesäästöjä, mutta korostaa tämän johtavan tilanteeseen, jossa yhä suurempi osa komission palveluksessa olevasta henkilöstöstä ei sisälly sen henkilöstötaulukkoon; muistuttaa, että eläke- ja palkkataso määräytyy oikeudellisesti sitovien sopimusten mukaan ja komission on noudatettava niiden kaikkia määräyksiä;

32.  korostaa, että osa monivuotisten ohjelmien hallintomenoista (toimeenpanovirastojen menot mukaan luettuina) sisältyy ohjelmien kokonaismäärärahoihin niin sanottujen toimintamenojen rinnalla; huomauttaa, että neuvoston tapa leikata näiden budjettikohtien määrärahoja kautta linjan hallintomenojen vähentämiseksi johtaisi väistämättä koko näiden ohjelmien yhteispäätösmenettelyssä sovittujen rahoituspuitteiden muuttamiseen ja saattaisi hidastaa ohjelmien toteutusta ja heikentää sen laatua;

o
o   o

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0068. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0481. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0376. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0224.