Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2009(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2009 (SEC(2010)0963 – C7-0211/2010)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2009 ja toimielinten vastaukset(3) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta(4),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2011 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2009, pääluokka III – Komissio(5) sekä antamansa päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset, jotka on laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon neuvoston 15 helmikuuta 2011 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2009 yleisen talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05891/2011 – C7-0053/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 179a ja 180b artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(6) ja erityisesti sen 145, 146 ja 147 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0135/2011),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toimii näitä tehtäviä hoitaessaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen,

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tietoja huolta aiheuttavista, varojen käyttämiseen liittyvistä kysymyksistä ja että ne ovat siten hyödyllisiä parlamentille sen hoitaessa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kuuluvaa tehtäväänsä,

C.  ottaa huomioon, että sen tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista esittämät huomautukset ovat keskeinen osa Euroopan parlamentin 10. toukokuuta 2011 tekemää päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2009, pääluokka III – Komissio,

Yleisiä huomautuksia

1.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin on onnistunut laatimaan vuosi vuodelta enemmän ja parempia erityiskertomuksia; on harmissaan siitä, että aina ne eivät valitettavasti saa ansaitsemaansa poliittista huomiota parlamentissa sovellettavien sääntöjen vuoksi;

2.  korostaa, että kyseiset erityiskertomukset ovat erittäin tärkeitä silloin, kun niissä käsitellään, muutetaan ja/tai mukautetaan ohjelmia ja hankkeita, koska ne voivat johtaa henkilöstö- ja talousarvioresurssien käytön tehostamiseen; arvostaa komission myönteistä asennetta näihin prosesseihin ja sen halua toteuttaa pikaisia toimia, jotta voitaisiin korjata useimmat tilintarkastustuomioistuimen kertomuksissa havaitut puutteet;

3.  kehottaa jälleen toimivaltaisia elimiään mukauttamaan sääntöjä siten, että asiasta vastaava valiokunta voi tilintarkastustuomioistuimen havaintojen vakavuuden perusteella päättää, onko tarvetta laatia parlamentille kiintiön ulkopuolinen valiokunta-aloitteinen mietintö;

Erityisiä huomautuksia
Osa I - tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2009: ”Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöjen kautta täytäntöönpantu EU:n apu: päätöksenteko ja seuranta”

4.  panee merkille, että YK:n elinten kautta ohjatut unionin kehitysmäärärahat kaksinkertaistuivat vuosina 2002–2008 ja olivat yli miljardi euroa;

5.  arvostaa sitä, että YK:n elinten toiminnan kautta voidaan saada aikaan mittakaavaetuja ja avunantoa voidaan tehostaa, kun avunantajia koordinoidaan paremmin, mutta huomauttaa kuitenkin, että asia ei ole aina välttämättä näin, koska kansalaisyhteiskunnan järjestöt tarjoavat usein arvokasta paikallista kenttätietoa ja niiden osallistuminen voi edistää kehitysmaakumppaneiden sitoutuneisuutta;

6.  on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin katsoi, että tiukkoja oikeudellisia vaatimuksia kumppaneiden valitsemisesta puolueettomasti ja avoimesti ei aina pystytä muuntamaan päätöksentekoa tukeviksi käytännön perusteiksi;

7.  kehottaa sen tähden komissiota laatimaan selvät valintakriteerit ja -menettelyt, joilla varmistetaan tehokkaimpien ja vaikuttavimpien avustusmekanismien valinta kaikissa tapauksissa;

8.  kehottaa komissiota seuraamaan perinpohjaisemmin YK:n toteuttamia avustushankkeita, jotta niiden todellinen vaikutus ja kustannustehokkuus voidaan varmistaa;

9.  katsoo, että usean tuenantajan rahastoja koskevassa komission ehdotuksessa olisi yhdistettävä komission mahdollisuudet luoda, hallinnoida ja koordinoida kyseisiä rahastoja sekä riittävä demokraattinen ja talousarviota koskeva valvonta;

10.  katsoo, että yhteistyön jatkamisen YK:n järjestelmän kanssa olisi oltava yhteydessä siihen, eteneekö YK:n uudistus tyydyttävästi, mikä on komission asema YK:n järjestelmässä ja siihen, miten syytteiden nostamista kansainvälisten järjestöjen henkilöstön tekemistä rikoksista koskevat menettelyt ja käytännöt kehittyvät; katsoo myös, että on perustettava järjestelmä tietojen hankkimiseksi ja epäasianmukaisesti käytettyjen EU:n varojen takaisin perimiseksi;

11.  pitää tarpeellisena täydentää nykyistä valvontakehystä siten, että komission toimivaltaisille valtuutetuille tulojen ja menojen hyväksyjille, komission sisäisen tarkastuksen osastolle sekä tilintarkastustuomioistuimelle annetaan mahdollisuus tutustua YK:n sisäisiin tarkastuskertomuksiin;

12.  on sitä mieltä, että parlamentille olisi toimitettava varmat todisteet kansainvälisen järjestön sellaisen tarkastuslausuman muodossa, joka vastaa lausumaa, joka komission toimivaltaisten valtuutettujen tulojen ja menojen hyväksyjien on toimitettava, sekä kansallista hallinnointia koskevaa ilmoitusta, jonka parlamentti pyytää jäsenvaltioilta;

13.  katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen monimutkaisine rakenteineen, joka antaa ulkosuhdehallinnon virkamiehille mahdollisuuden hallinnoida komission varoja ulkoisissa toimissa, kärjistää hallinnointia ja valvontaa koskevia ongelmia entisestään; katsoo näin ollen, että unionin on saatava Yhdistyneissä kansakunnissa sama asema kuin jäsenvaltioilla on, jotta voidaan saavuttaa näkyvää edistystä valvonnassa ja – mahdollisesti – takaisinperinnän ja muiden velkojen seurannassa;

14.  kehottaa komissiota lisäämään tiedotusta, joka koskee EKR:n toteuttamista kansallisella ja alueellisella tasolla AKT-maissa, ja varmistamaan, että kaikkien unionin rahoittamien kansainvälisten toimien näkyvyyttä parannetaan;

Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 17/2009: ”Euroopan sosiaalirahastosta osarahoitetut toimet naisten ammatillista koulutusta varten”

15.  muistuttaa tilintarkastustuomioistuimelle ja komissiolle, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaan miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistäminen on yksi Euroopan unionin kaikkien toimien perusperiaatteista; katsoo siksi, että sukupuolinäkökohdat on otettava huomioon talousarviomenettelyn kaikissa vaiheissa, Euroopan unionin talousarvion valmistelu, toteuttaminen ja tarkastaminen mukaan luettuina;

16.  muistuttaa tilintarkastustuomioistuinta ja komissiota sukupuolitietoista budjetointia koskevan toteutettavuustutkimuksen havainnoista ja suosituksista;

17.  on tyytyväinen kertomukseen, joka perustuu komissiossa ja viidessä jäsenvaltiossa (Saksa, Espanja, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Italia) tehtyihin arviointeihin, ottaen huomioon, että kyseiset jäsenvaltiot vastaavat yhteensä 76 prosentista Euroopan sosiaalirahastosta ohjelmakaudella 2000–2006 osarahoitettuihin naisten ammatillista koulutusta koskeviin toimiin liittyvistä menoista; panee kuitenkin merkille, että kertomuksessa todettiin useita puutteita, jotka koskivat tilintarkastustuomioistuimen tarkastamien toimenpiteiden vahvistamista ja hankkeiden valintaa; panee merkille myös ohjelmien tuloksellisuuden seurannassa todetut puutteet;

18.  toteaa, että tarkastettujen ohjelmien koulutustoimet eivät suoranaisesti vastanneet työmarkkinavaatimuksia koskevia analyyseja ja että vahvistetut toimenpiteet oli useimmiten mahdollista toteuttaa monella eri tavalla, mikä johti siihen, että toimia ei kohdistettu riittävän hyvin tiettyihin ryhmiin; pitää valitettavana, ettei tilintarkastustuomioistuin ottanut huomioon naisten ohjaamista takaisin työhön tai naisten taitojen kehittämistä koskevaa laajempaa ja yleisempää ongelmaa;

19.  ymmärtää, että tulevissa toimenpideohjelmissa on otettava huomioon työmarkkina-analyysi, jotta koulutustoimet vastaisivat tämän analyysin tuloksiin; katsoo kuitenkin edelleen, että naisten koulutuksen tavoitteena on oltava naisten taitojen kehittäminen ja koulutuksessa on otettava huomioon naisten erityistarpeet, kuten lastenhoidon järjestäminen ja joustavat työjärjestelyt; tukee lisäksi ajatusta, että käyttöön otettaisiin hankevalintamenettely, jolla hyväksytyiksi tulevat ne hankkeet, joiden avulla epätasa-arvoa torjutaan tehokkaimmin ja analyysissa esille tulleet ongelmat ratkaistaan parhaiten;

20.  toteaa nykyisistä indikaattoreista, että tarkastetuissa jäsenvaltioissa hankevalintaperusteissa ei otettu tarpeeksi hyvin huomioon työmarkkina-analyysejä eikä niissä varmistettu, että valitut hankkeet olisivat yhdenmukaisia ohjelman yleistavoitteiden kanssa; suosittelee jatkossa indikaattorien kohdistamista paremmin sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen, selkeiden tavoitteiden asettamista ja tietojen luotettavuuden parantamista, jotta täytäntöönpanoviranomaiset, jäsenvaltiot ja komissio voivat toteuttaa arviot tehokkaasti;

21.  kehottaa komissiota vastaisuudessakin seuraamaan, että jäsenvaltiot asettavat asianmukaisia ja toteuttamiskelpoisia indikaattoreita ja keräävät luotettavia tietoja, joiden avulla voidaan tehdä tarkoituksenmukaisia päätelmiä osarahoitettujen toimien tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta; pyytää saada säännöllisesti tietoa saavutetusta edistyksestä sekä varmistamaan, että hankevastaavien vastuusta ei muodostu liian raskasta taakkaa;

22.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ottamaan huomioon vuosikertomukseen talousarvion toteuttamisesta sisältyvän komission vastauksen, jonka mukaan budjettikohdat 4 ja 13 ovat soveltamisalaltaan laajempia ja niihin sisältyy muun muassa sukupuolten tasa-arvoa koskeva politiikka;

23.  kehottaa sukupuolten välisten palkkaerojen vuoksi komissiota edistämään jatkossakin erityisesti naisten ammatillista koulutusta koskevia toimia, jotta naiset voisivat saada tai kehittää tämän vääristymän korjaamisen edellyttämiä taitoja;

24.  pitää valitettavina tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa tekemiä havaintoja, jotka koskevat Daphne II -hankkeen täytäntöönpanoon liittyviä perusteettomia maksuja; kehottaa komissiota seuraamaan tilannetta ja varmistamaan tulevaisuudessa Daphne-ohjelman asianmukaisen täytäntöönpanon;

25.  toistaa komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle esittämänsä pyynnön, että talousarvion toteuttamisesta myönnettävää vastuuvapautta koskevaan mietintöön sisällytettäisiin sukupuolten tasa-arvoa koskeviin toimintalinjoihin liittyviä ja sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja;

Osa III – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 1/2010: ”Valvotaanko tuontiin sovellettavia yksinkertaistettuja tullimenettelyjä vaikuttavalla tavalla?”

26.  pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen julkaisemista ja tilintarkastustuomioistuimen tekemää perusteellista analyysia;

27.  arvostaa tuontiin sovellettavien yksinkertaistettujen tullausmenettelyjen ratkaisevaa roolia taloudellisille toimijoille kaupan helpottamisen kannalta, mutta pitää valitettavana, että nämä menettelyt ovat johtaneet kohtuuttoman suuriin tappioihin unionin talousarviossa ja EU:n kauppapolitiikan noudattamatta jättämiseen;

28.  pitää myönteisenä, että tuontiin sovellettavia yksinkertaistettuja menettelyjä koskevaa sääntelykehystä on parannettu vuoden 2009 alusta lähtien, ja odottaa komission saattavan jälkitarkastuksia koskevat ohjeet valmiiksi ilman uusia viivytyksiä ja viimeistään vuoden 2011 loppuun mennessä;

29.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan tämän kehyksen käyttöön nopeasti ja komissiota seuraamaan edistymistä perusteellisesti;

30.  katsoo, että kertomuksessa havaittuja jäsenvaltioiden tuontiin sovellettavien yksinkertaistettujen menettelyjen tehokkaan valvonnan puutteita ei voida hyväksyä, ja kehottaa komissiota jatkamaan jäsenvaltioiden toteuttaman yksinkertaistettujen menettelyjen valvonnan vaikuttavuuden tutkimista ja erityisesti kartoittamaan jäsenvaltioiden toteuttamien jälkitarkastusten edistymistä (esimerkiksi niiden tiheyden, metodologian, riskianalyysin käytön ja organisoinnin osalta) ja esittämään jäsenvaltioista vähintään puolta koskevat tutkimustulokset parlamentille vuoden 2011 loppuun mennessä ja jäljelle jääneitä jäsenvaltioita koskevat tulokset vuoden 2012 loppuun mennessä;

31.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tarmokkaammin varmistamaan tullimaksujen tehokas periminen, koska ne saavat niistä itselleen 25 prosenttia korvauksena perimisestä aiheutuvista kustannuksista;

32.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta harkitsemaan erityiskertomukselle jatkoa, kun jälkitarkastuksia koskevat ohjeet on otettu käyttöön, ja kehottaa komissiota esittämään parlamentille arviot perinteisten omien varojen menetyksistä, jotka johtuvat siitä, että jäsenvaltioissa toteutettava yksinkertaistettujen menettelyjen valvonta on tehotonta;

33.  kehottaa komissiota analysoimaan Alankomaiden lupaa edeltävien tarkastusten mallia, jota tosin ei noudatettu maassa yleisesti mutta jonka tilintarkastustuomioistuin katsoi vastaavan täysin sen omaa tarkastusmallia, ja suosittelemaan sen käyttöä muissa jäsenvaltioissa ja tiedottamaan parlamentille saavutetusta edistyksestä syyskuuhun 2011 mennessä;

34.  kehottaa komissiota tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin ”yliyksinkertaistamisen” (erivapauden) väärinkäyttöä ja antamaan parlamentille vuoden 2009 vastuuvapausmenettelyn päättymiseen mennessä yksityiskohtaiset luvut sen yleisyydestä jäsenvaltioittain; kehottaa komissiota määrittelemään yksityiskohtaisemmin erityisolosuhteet, joissa toimijat voivat saada erivapauden;

35.  kehottaa komissiota tarkastelemaan helmikuuhun 2011 mennessä Belgian, Ranskan, Irlannin, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tapauksia, sillä näiden jäsenvaltioiden toimijat eivät kyenneet välittämään jälkitarkastusten edellyttämiä tulliasiakirjoja, ja tiedottamaan ennen vuotta 2009 koskevan vastuuvapausmenettelyn päätökseen saattamista parlamentille näiden jäsenvaltioiden toteuttamista toimista tilanteen korjaamiseksi;

36.  pitää valitettavana, että unioni ei sovella johdonmukaista politiikkaa seuraamuksiin, joita jäsenvaltioiden olisi langetettava toimijoille, jotka rikkovat talouden toimintaa helpottamaan tarkoitettuja yksinkertaistettuja menettelyjä koskevia määräyksiä; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille tilanteen korjaamiseksi toteutetuista toimista;

37.  kehottaa jäsenvaltioita valistamaan taloudellisia toimijoita mahdollisesti pakollisen koulutuksen avulla näiden vastuusta yksinkertaistettuja menettelyjä käytettäessä;

Osa IV – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/2010: ”Kuudenteen tutkimuksen puiteohjelmaan kuuluvien, valmisteleviin tutkimuksiin ja uusien infrastruktuurien rakentamiseen liittyvien tukijärjestelmien vaikuttavuus”

38.  panee merkille unioniin perinteisten kilpailijoiden ja kehittymässä olevien talouksien taholta kohdistuvan lisääntyvän kilpailun tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin alalla; toteaa tästä syystä, että tutkimus ja erityisesti uudet tutkimusinfrastruktuurit ovat olennaisen tärkeitä Euroopan unionille, jotta se voi toteuttaa Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet älykkäästä, kestävästä ja osallistavasta kasvusta;

39.  korostaa, että komission olisi tarkasteltava kaikkia osatekijöitä huolellisesti saadakseen parhaan hinta-laatusuhteen; toteaa kuitenkin, ettei erityiskertomuksesta tai komission vastauksesta käy selvästi ilmi mitään, mikä voisi johtaa siihen johtopäätökseen, että komissio todella sai unionin rahoille parhaan mahdollisen vastineen;

40.  korostaa komission vuonna 2000 laatiman analyysin johtopäätöksen merkitystä, sillä sen mukaan infrastruktuureihin liittyvästä teknologian kehittämisestä puuttui kriittinen massa; panee merkille, ettei erityiskertomuksen sen enempää kuin komission vastauksenkaan perusteella voida päätellä, että rahoitettujen hankkeiden (yhteensä 28) piirteet ja lukumäärä saavuttavat kyseisen kriittisen massan; kehottaa tästä syystä komissiota selventämään edelleen tässä nimenomaisessa tapauksessa kriittisen massan tavoitteen saavuttamista ja sitä, millä tavoin tähän pyrittiin;

41.  huomauttaa, että valmistelevien tutkimusten kohdalla ei ole selvää, että haastatellessaan edunsaajia, tutkimusorganisaatioiden edustajia, tutkimusyhteisön edustajia sekä jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden edustajia tilintarkastustuomioistuin otti huomioon sen tosiasian, että kyseiset osapuolet suhtautuvat luonnostaan positiivisesti toteutettuihin tutkimuksiin; rohkaisee lisäksi tilintarkastustuomioistuinta hyödyntämään täydentävää näyttöä voidakseen tarkastella kyseisten hankkeiden vaikuttavuutta paremmin;

42.  panee merkille, että komission vastauksen mukaan EU:n rahoituksella uusien infrastruktuurien rakentamisen tukijärjestelmän yhteydessä ei ollut tarkoitus vauhdittaa uusien infrastruktuurien rakentamista koskevia päätöksiä vaan tehostaa eurooppalaista ulottuvuutta; huomauttaa kuitenkin, ettei termejä ”eurooppalainen ulottuvuus” ja ”eurooppalainen lisäarvo”(7) eikä erityisesti niiden mittaustapaa sekä tapaa, jolla hankkeisiin käytetyt varat vastaavat edellä mainittuja termejä, ole riittävällä tavalla määritelty; kehottaa tästä syystä komissiota selventämään nämä termit tarkemmin erityisellä ja mitattavalla tavalla;

43.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen ja komission kanssa siitä, että täydentävien rahoituslähteiden käytön edut olisi tehtävä selviksi mahdollisille hakijoille ja komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten olisi edistettävä niiden käyttöä edelleen, vaikka merkittävää edistystä onkin tapahtunut tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman yhteydessä;

44.  toteaa, että täydentävien rahoituslähteiden käyttö on ratkaiseva tekijä uusien tutkimusinfrastruktuurien rakentamisessa tulevina vuosina;

45.  toteaa, että komission on lisäksi toteutettava käytännön toimenpiteitä, jotta se voisi asianmukaisesti huolehtia täydentävyysnäkökohdasta tarkastamalla muun muassa, ovatko hankkeet saaneet kaksinkertaista rahoitusta tai perusteetonta yhteisrahoitusta;

46.  muistuttaa, että komissio julkaisi vuonna 2008 käytännön oppaan EU:n tutkimusta, kehitystä ja innovointia koskevista rahoitusmahdollisuuksista, ja kehotti jäsenvaltioita parantamaan järjestelyjä rahoituksen hyödyntämiseksi koordinoidusti;

47.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta arvioimaan EU:n varoista rahoitettua turvallisuustutkimusta ja -kehitystä, mukaan luettuna kuudes ja seitsemäs puiteohjelma sekä turvallisuustutkimuksen valmistelutoimi, tilintarkastuksen ja talousarvion näkökulmasta ottaen huomioon suosituksen, joka sisältyi parlamentin toimialayksikkö C:n lokakuussa 2010 tekemään tutkimuksen puiteohjelman turvallisuutta koskevaan selvitykseen ”Review of Security measures in the research framework programme”;

Osa V – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus n:o 3/2010: ”EU:n toimielimissä tehtävät vaikutustenarvioinnit: tukevatko ne päätöksentekoa?”

48.  pitää tilintarkastustuomioistuimen kertomusta myönteisenä ja hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen huomautukset ja päätelmät;

49.  on ilahtunut hyvästä alusta ja antaa tunnustusta komission vaikutustenarviointijärjestelmään jatkuvasti tehtävistä parannuksista, erityisesti vaikutustenarvioinneista annettujen komission suuntaviivojen jatkuvasta ajantasaistamisesta ja vaikutustenarviointilautakunnan roolin vahvistamisesta;

50.  panee tyytyväisenä merkille, että vaikutustenarviointimenettelyistä on tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan tullut olennainen osa politiikan kehittämisprosessia ja että ne ovat osaltaan auttaneet parantamaan komission lainsäädäntöehdotuksia;

51.  kannustaa komissiota toteuttamaan toimia vaikutustenarviointia koskevan suunnitteluprosessin avoimuuden lisäämiseksi; katsoo, että komission olisi sen lisäksi, että se ilmoittaa syyt vaikutustenarvioinnin tekemiseen, myös ilmoitettava syyt siihen, miksi se päättää olla tekemättä vaikutustenarviointia (erityisesti tapauksissa, joissa vaikutustenarviointilautakunta on ollut sitä mieltä, että vaikutustenarviointi olisi tehtävä);

52.  katsoo, kuten parlamentaarista uudistusta käsittelevän Euroopan parlamentin työryhmän 21. toukokuuta 2008 antamassa toisessa väliraportissa lainsäädäntötoimista ja toimielinten välisistä suhteista todettiin, että vaikutustenarviointien olisi katettava kaikki lainsäädäntöaloitteet, yksinkertaistamista ja komitologiaa koskevat toimenpiteet mukaan lukien; kehottaa kaikkia osapuolia määrittelemään vaikutustenarviointien soveltamisalan uudelleen seuraavissa toimielinten välisissä keskusteluissa ja ottamaan erityisesti huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantulon mukanaan tuomat muutokset,

53.  vaatii, että komissio sen lisäksi, että se ottaa osapuolet mukaan vaikutustenarviointien valmisteluun, myös kuulee asiasta kiinnostuneita osapuolia vaikutustenarviointikertomusten luonnoksista ja, kuten joissakin OECD-maissa tehdään, julkistaa vaikutustenarviointikertomusten luonnokset;

54.  kannustaa komissiota parantamaan vaikutustenarviointiprosessin suunnittelua, jotta vaikutustenarviointilautakunnalle jää riittävästi aikaa valvontaan;

55.  katsoo, että vaikutustenarviointien esittämisen ja niistä keskustelemisen olisi oltava olennainen osa parlamentin lainsäädäntötyötä, ja kannustaa valiokuntiaan kutsumaan komission edustajia osallistumaan kokouksiinsa useammin tässä tarkoituksessa;

56.  kiinnittää komission huomiota kriittisiin huomautuksiin, jotka koskevat vaikutustenarviointien pituutta ja teknistä luonnetta sekä niissä käytetyn kielen vaikeaselkoisuutta; katsoo, että näiden puutteiden korjaaminen tekisi vaikutustenarvioinneista hyödyllisempiä lainsäätäjille, eri sidosryhmille ja suurelle yleisölle;

57.  panee kuitenkin merkille, että nykyisellään vaikutustenarviointien riippumattomuus on kyseenalaista, koska komission vaikutustenarvioinneista vastaavan vaikutustenarviointilautakunnan jäsenet nimittää komission puheenjohtaja, joka myös antaa jäsenille toimintaohjeet;

58.  toteaa myös, että sama ongelma koskee komission jälkiarviointeja, joista on parlamentille vain rajallista apua, kun se valvoo sitä, kuinka komissio toteuttaa talousarviota;

59.  korostaa, että vaikutustenarviointeja ei pitäisi toteuttaa vain ennen lainsäädäntötekstin hyväksymistä (ennakkoarvioinnit), vaan myös sen jälkeen (jälkiarvioinnit); huomauttaa, että tämä on tarpeen, jotta voitaisiin arvioida tarkemmin, onko lainsäädännön tavoitteet todella saavutettu ja onko säädöksen muuttaminen tarpeen vai säilytetäänkö se entisellään;

60.  on vakuuttunut siitä, että parlamentin puolesta toteutettavat vaikutustenarvioinnit ja arvioinnit vahvistaisivat kansalaisten näkemystä ja käsitystä unionin toimintalinjojen merkityksestä ja olisivat tärkeitä kansalaisten osallistumisen ja keskustelun edistämisen kannalta;

61.  korostaa, että komission aloiteoikeus rajoittaa parlamentin roolia, ja uskoo vakaasti, että riippumattomat, itsenäiset ja rajoittamattomat vaikutustenarvioinnit ja arvioinnit antaisivat Euroopan parlamentin jäsenille enemmän sananvaltaa unionin toimintalinjojen tulevassa kehityksessä;

Osa VI – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/2010: ”Tuottaako Leonardo da Vinci -ohjelman liikkuvuustoimien suunnittelu ja hallinnointi todennäköisesti vaikuttavia tuloksia?”

62.  on tyytyväinen tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja perusteelliseen arviointiin, joka kertomuksessa esitetään Leonardo da Vinci -ohjelman liikkuvuustoimien suunnittelusta ja hallinnoinnista;

63.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen yleispäätelmän, jonka mukaan Leonardo da Vinci -ohjelman liikkuvuustoimet on suunniteltu ja niitä hallinnoidaan siten, että niiden avulla on mahdollista saada vaikuttavia tuloksia;

64.  on täysin tietoinen siitä, että sopivien indikaattoreiden laatiminen ohjelman monille tavoitteille on haastava tehtävä, ja tunnustaa tässä suhteessa tapahtuneen viimeaikaisen kehityksen, mutta pitää kuitenkin huolestuttavana tilintarkastustuomioistuimen havaintoa siitä, että Leonardo-ohjelmalle ei ole laadittu kattavaa vaikutusten arviointijärjestelmää ja että komissio ei pysty vielä ohjelman kolmantenakaan toteutusvuotena – liki puolivälissä – arvioimaan, miten tavoitteiden saavuttaminen edistyy;

65.  kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille edistymisestä sellaisen käyttäjäystävällisen ja tehokkaan yhteistyökumppaneiden hakuvälineen käyttöönotossa, joka voisi helpottaa hakijoiden vaikeuksia löytää isäntäorganisaatioita muista maista;

66.  kehottaa komissiota takaamaan hakemusten asianmukaisen arvioinnin kehittämällä arvioijille tarkoitettua arviointikäsikirjaa ja toteuttamalla hakemusarviointien tarkistuksia osallistujamaihin tekemiensä laatua ja vaikutuksia koskevien seurantakäyntien yhteydessä, mikäli tällaisten tarkistusten todetaan tuovan lisäarvoa;

67.  kehottaa komissiota laatimaan kattavan järjestelmän ohjelman vaikutusten mittaamiseksi, kehittämään Leonardo-ohjelman tulosten ja vaikutusten raportointijärjestelmää ja erityisesti viimeistelemään ilman lisäviivästyksiä vaikutusmittausten raportoinnissa käytettävän LLPLink-sovelluksen sekä pitämään parlamentin ajan tasalla näiden toimien edistymisestä;

68.  kehottaa komissiota puuttumaan tilintarkastustuomioistuimen raportissa esiin tuotuihin tarkastuksia koskeviin puutteisiin;

Osa VII – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2010: ”Leader-lähestymistavan sisällyttäminen maaseudun kehittämiseen”

69.  panee merkille, että kuten tilintarkastustuomioistuin toteaa, monilla aloilla on paljon parantamisen varaa Leader-lähestymistavalle ominaisen lisäarvon varmistamiseksi; pitää hyvin valitettavana sitä, että kymmenen vuotta Leader-ohjelmaa käsittelevän tilintarkastustuomioistuimen edellisen tarkastuksen jälkeen samat vakavat puutteet ovat yhä olemassa;

70.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suosituksia 3, 4, 5 ja 6;

71.  hyväksyy suosituksen 1, jonka mukaan rahoitusta ei pitäisi myöntää loppuunsaatetuille hankkeille, mutta katsoo, että tämän ei pitäisi olla este Leader-rahoituksen myöntämiselle nykyisten hankkeiden laajentamiseen; suhtautuu näin ollen myönteisesti komission aikomukseen antaa ehdotuksia, jotka mahdollistaisivat hankkeiden laajentamisen, mikäli niiden myöhempiä vaiheita varten on haettu uutta rahoitusta;

72.  panee merkille suosituksen 2, jonka mukaan paikallisten toimintaryhmien jäsenten ”olisi oltava poissa hankkeeseen liittyvistä keskusteluista, arvioinneista ja päätöksenteosta”, jos heillä on ”hanke-ehdotukseen liittyviä henkilökohtaisia, poliittisia, ammatillisia tai liiketaloudellisia etunäkökohtia”; huomauttaa lisäksi, että varainhoitoasetuksessa kielletään toimet, jotka voivat aiheuttaa eturistiriidan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että paikallisten toimintaryhmien hankkeiden arviointi- ja päätöksentekokomiteoiden jäsenet noudattavat tinkimättä varainhoitoasetusta; on yhtä mieltä siitä, että tarvittaessa olisi aina laadittava kirjallinen etunäkökohtia koskeva ilmoitus ja että tällaiset ilmoitukset olisi julkaistava kokouksen pöytäkirjassa;

73.  pyytää komissiota varmistamaan, että käsite ”hanketta koskeva etunäkökohta” on määritelty selkeästi, ja katsoo, että selkeitä pöytäkirjoja on vaadittava kaikista päätöksentekokokouksista, jotta voidaan poistaa epäoikeudenmukaista hankevalintaa koskevat huolet ja jotta päätöksenteko olisi avoimempaa ja puolueettomampaa;

74.  katsoo, että Leader-ohjelman lisäarvon varmistamiseksi komission olisi entistäkin enemmän kannustettava paikallisia toimintaryhmiä pyrkimään tavoittamaan sellaisia paikallisia toimijoita, jotka voivat kehittää alueella entistä strategisempia hankkeita, kuten parhaillaan tapahtuu Mecklenburg-Vorpommernissa (Saksa) ja Irlannissa;

75.  kehottaa komissiota ottamaan viipymättä käyttöön hankkeiden valinnan avoimuutta lisääviä toimenpiteitä Mecklenburg-Vorpommernin (Saksa) ja Pays de la Loiren (Ranska) esimerkin mukaisesti ja katsoo, että olisi ryhdyttävä soveltamaan järjestelmää, jossa paikalliset toimintaryhmät julkaisevat hankkeiden valintakokouksiensa pöytäkirjat verkkosivuillaan;

Osa VIII – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 6/2010: ”Onko sokerimarkkinauudistuksen päätavoitteet saavutettu?”

76.  toteaa, että yleisesti ottaen EU:n vuoden 2006 sokerimarkkinauudistus oli onnistunut ja saavutti tavoitteet, jotka koskivat kilpailukyvyn parantamista ja EU:n sisäisten markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden välisen hintaeron kaventamista;

77.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin suhtautuu varauksellisesti kilpailukyvyn mittaamiseen yksinomaan alueiden perusteella; korostaa, että komissiolla ei ollut tilaisuutta tarkastella yksittäisten viljelijöiden ja tehtaiden todellista kilpailukykyä; on huolestunut siitä, että jos siis alueen kilpailukyky ei perustunut sen todellisiin mahdollisuuksiin vaan kilpailun vääristymiseen, joka johtui joillekin alueille poliittisin perustein myönnetyistä suhteellisen suurista kiintiöistä, uudistuksen luoma uusi tilanne ei takaa parhaita edellytyksiä kyseisten alueiden todellisten kilpailukykymahdollisuuksien osalta;

78.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että sokerintuottajien tuottavuutta ja tehokkuutta koskevat tiedot voisivat olla hyvin hyödyllisiä arvioitaessa uudistuksen toteuttamista; kysyy siksi komissiolta, miksi se ei pitänyt kyseisten tietojen toimittamista taloudellisen tuen saamisen ehtona;

79.  kysyy komissiolta, miksi suuria sokerintuottajia, jotka ovat luopuneet kiintiöstään ottamalla vastaan rakenneuudistusrahaston korvauksen eli rahallisen kannustimen alalta poistumiseksi, ei pyydetty toimittamaan tietoja kyseisen korvauksen käytöstä; panee myös merkille, että on tärkeää kerätä ja käsitellä kyseisiä tietoja, jotta yhteisen maatalouspolitiikan organisointi olisi tulevaisuudessa vaikuttavampaa ja tehokkaampaa;

80.  muistuttaa, että sokeritehtailla on tärkeä asema maatalouspolitiikassa ja että paikalliset tehtaat ovat edellytys sokerijuurikkaan viljelylle, vaikka tämä ei koske perinteisiä ruokosokeripuhdistamoja, koska sokeriruokoa tuotetaan EU:n ulkopuolella; kysyy siksi komissiolta, mitä yleistä etua sokeriruokoteollisuudelle maksettu siirtymäkauden tuki palveli;

81.  korostaa isoglukoosin lisäkiintiön osalta, että sen teollinen tuotanto ei liity maissin ja muiden raaka-aineiden paikalliseen saatavuuteen, ja toteaa, kuten komissio mainitsee, että maissin ja muiden isoglukoosin valmistukseen käytettävien raaka-aineiden hinta ei muutu; toteaa siksi, että isoglukoosin kysyntä ja kulutusmalli eroavat olennaisesti sokerin kulutuksesta; on tästä syystä samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että ”ei ole lainkaan selvää, miksi kyseiset ilman maksua saadut lisäkiintiöt sisällytettiin sittemmin tehtyihin kiintiöiden vähennyksiin”(8), ja kysyy komissiolta, mitä yleistä etua isoglukoosin tuottajille ilman maksua myönnetyt kiintiöt palvelivat;

82.  kehottaa komissiota selvittämään, käytettiinkö rakenneuudistussuunnitelmaa varten myönnettyjä varoja eräiden EU:ssa sijanneiden tehtaiden siirtämiseen kolmansiin maihin, jotka saavat EU:lta etuuskohtelun, kun otetaan huomioon, että Euroopan ulkopuolisen tuottavuuden tukeminen ei ollut sokeriuudistuksen tavoite;

83.  kiinnittää komission huomion siihen, että alan teollisuuden keskittymisen lisääntymisen edut eivät näy lainkaan tai näkyvät vain rajoitetusti kuluttajahinnoissa; tiedustelee siksi, ryhtyikö komissio mihinkään toimenpiteisiin tai käynnistikö se aloitteita sokeriuudistuksen aikana tai sen yhteydessä sen varmistamiseksi, että pakkaamattoman sokerin hinnan alennukset näkyvät lopullisen kuluttajan tasolla;

84.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen mukaan ”tilanne vaihteli varsin suuresti: vaihteluväli oli nettomääräisiin sulkemiskustannuksiin verrattuna 390 euron nettoylijäämästä luovuttua tonnia kohti 226 euron nettoalijäämään tonnia kohti”(9), ja pohtii, olisiko uudistus voitu suunnitella tavalla, joka olisi minimoinut kyseiset vaihtelut;

85.  on tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, että ”ei ole olemassa kattavia tietoja siitä, miten kiintiöistä luopuminen vaikutti paikalliseen talouteen, kuinka monta työpaikkaa menetettiin tai mitä työllistymisvaihtoehtoa tarjottiin henkilöstölle, joka aiemmin työskenteli tehtaissa, jotka sittemmin suljettiin”(10), ja pitää tällaisia tietoja todella hyödyllisinä kokonaiskuvan saamiseksi uudistuksen vaikutuksista kyseisiin alueisiin; toteaa siksi, että kun unionin varoja virtaa edunsaajalle, EU:n veronmaksajien tiedonsaantioikeuden perusteella voimme edellyttää niiltä vastakkaista avoimen tiedon virtaa kyseisten varojen käytöstä, mikä ei ole mitenkään ristiriidassa jäsenvaltioiden toimivallan kanssa;

86.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että jäsenvaltioiden, jotka päättivät myöntää varsinaista monipuolistamistukea, olisi pitänyt laatia kansalliset rakenneuudistusohjelmansa, joissa selvitetään yksityiskohtaisesti kyseisillä alueilla toteutettavat monipuolistamiseen tähtäävät toimenpiteet, ja että jäsenvaltioiden olisi pitänyt tiedottaa komissiolle kyseisistä ohjelmista; kehottaa siksi komissiota antamaan näyttöä monipuolistamistuen vaikutuksista asianomaisilla alueilla;

87.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että komission pitäisi ehdottaa ”toimenpiteitä, joiden avulla päästäisiin eroon nykyisen kiintiöjärjestelmän jäykkyydestä ja rajoittuneisuudesta, jotka vaikuttavat haitallisesti viljelijöiden ja tuottajien kilpailukykyyn”(11);

88.  mitä tulee tilintarkastustuomioistuimen huomautukseen siitä, että EU:sta on tullut riippuvaisempi tuonnista, ei kykene ottamaan kantaa komission vastaukseen, jonka mukaan yleisesti ottaen ”uudistuksen jälkeisen kiintiön (noin 85 prosenttia entisestä) mukaista omavaraisuuden tasoa voidaan pitää tyydyttävänä”(12), kun otetaan huomioon EU:n markkinoiden avaaminen kolmansille maille; toteaa, että keskustelua toimitusten saatavuudesta ei ole dokumentoitu tai näytetty toteen asianmukaisesti ja että parlamentti ei saanut käyttöönsä tutkimuksia, jotka koskevat sokerin saatavuuden optimaalista tasoa tai mahdollisia skenaarioita sokeripulan seurauksista ja mahdollisista reaktioista (ja asiaan liittyvistä kustannuksista), jos maailman sokerimarkkinoilla tapahtuu merkittäviä häiriöitä;

Osa IX – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2010: ”Euroopan laajuisen rautatieliikenteen tehokkuuden parantaminen: ovatko EU:n investoinnit rautateiden infrastruktuuriin olleet vaikuttavia?”

89.  pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen huolellisesti valmistellun ja rakentavan kertomuksen julkaisemista ja tilintarkastustuomioistuimen tekemää perusteellista analyysia;

90.  katsoo, että ensisijaisten hankkeiden määrittelyä koskevat parannukset voisivat tehostaa entisestään unionin taloudellisten varojen koordinointia ja keskittämistä; kehottaa komissiota päättämään ensisijaisten hankkeiden määrittelystä nykyisten ja odotettujen raideliikenteen palveluiden perusteella osoitettujen tarpeiden mukaisesti;

91.  kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin rautateiden infrastruktuurin mukauttamiseksi, jotta se mahdollistaisi Euroopan laajuiset palvelut samalla, kun rakennetaan puuttuvia yhteyksiä raja-alueilla sijaitseviin kohteisiin, poistetaan pullonkauloja tärkeiltä reiteiltä ja korvataan tai päivitetään vanhaa rautatieinfrastruktuuria;

92.  suhtautuu myönteisesti komission ponnisteluihin edetä EU:n tasolla annetun lainsäädännön avulla; katsoo, että komission olisi kehitettävä entisestään jäsenvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta rautateiden turvallisuutta ja matkustajien oikeuksia sekä markkinoiden avaamista ja yhteentoimivuutta unionin tasolla koskevat lainsäädännölliset toimenpiteet saatettaisiin onnistuneesti osaksi kansallista lainsäädäntöä;

93.  pitää myönteisinä komission pyrkimyksiä myötävaikuttaa hankkeiden valmistelun parantamiseen jatkamalla huomattavien varojen investoimista;

94.  kehottaa komissiota kuulemaan ulkopuolisia rautateiden infrastruktuurin asiantuntijoita, jotta ehdotettujen hankkeiden tekniset näkökohdat voitaisiin arvioida paremmin ennen kuin hankkeille myönnetään varoja koheesiorahastosta;

95.  korostaa, että on välttämätöntä edistää hankkeiden huolellisempaa valmistelua, jotta tulevien hankkeiden osalta saataisiin pienennettyä kustannusten kohoamisen riskiä, johon odottamattomat tekijät, kuten yllättävän vaikeat maantieteelliset olosuhteet, ja ympäristönsuojeluvaatimukset, vaikuttavat;

96.  toteaa, että joskus esiintyy viiveitä, ennen kuin infrastruktuuri voidaan ottaa käyttöön; pyytää komissiota tekemään tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta tulevassa suunnittelussa voitaisiin tehdä tarvittavat parannukset;

97.  suhtautuu myönteisesti matkustajaliikenteeseen tarkoitettujen suurnopeusosuuksien tehokkaaseen suoritteeseen, jonka on todettu vastaavan odotuksia;

98.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi erilaisia hankaluuksia, joita ovat esimerkiksi raideleveyksiin, syöttöjännitteeseen, liikenteenvalvontajärjestelmiin (turvajärjestelmiin), junien pituuteen ja toimintasääntöihin liittyvät erot; pyytää komissiota avustamaan jäsenvaltioita tehokkaammin, jotta ne edistyisivät kyseisten ongelmien lieventämisessä, koska siten on mahdollista helpottaa Euroopan laajuisten liikenneyhteyksien kehittämiseen tähtääviä parannuksia; huomauttaa, että tehokkaan taloudellisen tuen ohella unionin on oltava tärkeässä asemassa edistettäessä kansallisten verkkojen yhteentoimivuutta;

99.  toteaa, että eurooppalaisten koordinaattoreiden nimittäminen on tehostanut huomattavasti Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon kuuluvien hankkeiden toteuttamista, koska se on keskittänyt investointeja ja helpottanut ensisijaisten hankkeiden kehittämistä; kehottaa komissiota säilyttämään koordinaattoreiden nykyisen aseman ja arvioimaan mahdollisuutta nimittää lisää koordinaattoreita sellaisille ensisijaisten hankkeiden osuuksille, jotka ovat suurissa hankaluuksissa;

100.  katsoo, että Euroopan laajuisen liikenneverkon toimeenpanoviraston velvollisuuksia on laajennettava ensisijaisten hankkeiden yhteisrahoitusta koskevan tosiasiallisen valvontavallan lisäämisen ja arviointimenettelyn osalta;

101.  panee merkille, että vaikka Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoituksen keskittäminen raja-alueilla sijaitseviin kohteisiin on parantunut vuodesta 2006, tehtävää on vielä paljon, esimerkiksi pullonkaulojen poistaminen ja puuttuvien yhteyksien rakentaminen;

102.  korostaa, että kaikki jäljellä olevat ongelmat ja kysymykset on arvioitava valmistauduttaessa Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevien suuntaviivojen tarkistamiseen;

103.  kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevaa politiikkaa, jotta se vastaisi ilmastonmuutokseen liittyviä tavoitteita, talouskasvun lisäämistä sekä sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta koskeviin tuleviin haasteisiin;

Osa X – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 9/2010: ”Käytetäänkö kotitalouksien vesihuoltoon kohdennetut EU:n rakennetoimimenot parhaalla mahdollisella tavalla?”

104.  korostaa, että vesi – erityisesti juomavesi – on strateginen luonnonvara, johon kohdistuu muiden luonnonvarojen tavoin 2000-luvulla kasvavia paineita kysynnän jatkuvan kasvun vuoksi, ja että parlamentin tehtävänä ja velvollisuutena on kiinnittää siksi erityistä huomiota vesiensuojeluun ja veden viisaaseen ja järkevään käyttöön, jotta voidaan taata veden hyvä laatu ja juomaveden riittävä saanti kasvavalle väestölle ja tuleville sukupolville;

105.  pitää tilintarkastustuomioistuimen rakentavia suosituksia myönteisinä ja kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota integroituun vesivarojen hoitoon, mikä palvelee sekä ympäristön että talouden etua, kehittämään ohjelmia ja hankkeita, joille voidaan myöntää EU:n osarahoitusta, ja pyrkimään EU:n toimien lisäarvon maksimointiin;

106.  tähdentää, että hankkeet on tutkittava tarkemmin hakemusten esittämisvaiheessa puutteiden ennaltaehkäisemiseksi; kehottaa siksi komissiota kehittämään edelleen ohjeiden ja tarkastuslistojen käyttöä esittämällä tukihakemusten arviointikriteerit selvemmin, jotta menettelyjen ja niiden tulosten vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta voidaan lisätä ja jotta tapauksissa, joissa vaadittuja tietoja ei toimiteta tai vaadittuja toimia ei toteuteta, voidaan ryhtyä asianmukaisiin jatkotoimiin;

107.  on tyrmistynyt tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan jotkin hankkeet päättyivät monta vuotta ennen tarkastuksen tekemistä, mutta niissä rakennettuja infrastruktuureja ei ollut otettu käyttöön täydentävän infrastruktuurin puuttumisen vuoksi; vaatii siksi jäsenvaltioita pyrkimään suunnittelemaan hankkeita paremmin, jotta estetään se, että vesihuoltoinfrastruktuurin kaltainen kallis infrastruktuuri ei toimi verkostosta puuttuvien yhteyksien vuoksi;

108.  kehottaa myös jäsenvaltioita varmistamaan paremman suunnittelun tekemällä kattavia tarvearviointeja sekä maksimoimaan investointien tehokkuuden ja taloudellisuuden tarkastelemalla myös mahdollisuutta periä kustannukset käyttäjiltä, tehostaa vedenkäyttöä vesivarojen suojelemiseksi ja vähentää hävikkiä;

109.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että koordinointia parannetaan, ja ottamaan hankkeiden suunnitteluun mukaan lisää sidosryhmiä, jotta vältetään sellaiset tilanteet, joissa kunta investoi vesihuoltokapasiteetin lisäämiseen ottamatta huomioon sitä, että muut samassa kunnassa tehdyt investoinnit vähentävät veden kulutusta, tai joissa investoidaan monta kuntaa kattavaan vesihuoltojärjestelmään, ilman että kunnat sitoutuvat käyttämään sitä;

Osa XI – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 10/2010: ”Unionin syrjäisimpien alueiden ja Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavat maatalousalan erityistoimenpiteet”

110.  pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen kertomusta sekä komission vastauksia;

111.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta 1; toteaa unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä 30. tammikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006(13) 12 artikla mielessä pitäen, että toissijaisuusperiaatetta on sovellettava laadittaessa ohjelmia komission määrittelemien yleisten ehtojen mukaisesti; on tietoinen siitä, että määriteltyjen yleisten ehtojen mukaiset oikeat toimenpiteet olisi toteutettava kansallisella tasolla; suhtautuu myönteisesti komission tehtävään selvittää, ovatko ohjelmat unionin lainsäädännön mukaisia, sekä huolehtia ohjelmien yhteensovittamisesta kansallisten viranomaisten kanssa ohjelmasuunnittelun aikana, mihin luetaan myös jäsenvaltioille toimitettavat ohjeet; korostaa erityisesti, että on tärkeää lisätä komission ja jäsenvaltioiden yhteistyötä valvontaindikaattoreiden ja tehokkuuden parantamiseksi;

112.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta 2; panee tyytyväisenä merkille asetuksen (EY) N:o 247/2006 asiaa koskevan artiklan muuttamisen komission ehdotuksen mukaisesti, millä pyritään helpottamaan jäsenvaltioiden ehdottamien vuotuisten ohjelmamuutosten hyväksymistä;

113.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta 3; tunnustaa toissijaisuusperiaatteen mukaisen jäsenvaltioiden toimivallan toimien määrittelyssä; toteaa, että ohjelmien osanottajien vastuun lisääminen sekä tarkempi taloudellinen analyysi asianosaisissa jäsenvaltioissa voivat parantaa toimia; katsoo, että määriteltäessä toimia kansallisella tasolla on otettava asianmukaisesti huomioon kestävät tavoitteet, jotta voidaan estää keskittyminen pinnallisiin toimiin; katsoo, että kiinteämääräiset tuet ja puhtaasti tuotantoon perustuvat tuet ovat aiheellisia tietyillä alueilla, mutta kehottaa kehittämään kestäviä lähestymistapoja, jotka takaavat maanviljelyn jatkumisen asianomaisilla alueilla;

114.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta 4; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita laatimaan yhteisiä valvontaindikaattoreita koskevia suuntaviivoja; on tietoinen yksittäisten ohjelmien kattamien maiden ominaispiirteiden erilaisuudesta, mikä vaikeuttaa unionissa yleispätevien valvontaindikaattoreiden kehittämistä; on kuitenkin sitä mieltä, että yhteiset valvontaindikaattorit ovat välttämättömiä maatalouden ja maaseudun kestävälle kehitykselle; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on kuullut jäsenvaltioita kehittääkseen yhteisiä valvontaindikaattoreita, joita on tarkoitus soveltaa ohjelmiin vuodesta 2011 lähtien; pitää näitä kuulemisia alkuna sellaisen esimerkin vahvistamiselle, jota voitaisiin jatkossa käyttää myös muilla unionin rahoitusta saavilla aloilla;

115.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta 5; suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen ehdotukseen lyhentää ohjelmien viiden vuoden arviointiväliä; panee merkille komission vastaukset tilintarkastustuomioistuimen ehdotukseen; ehdottaa tilintarkastustuomioistuimen tavoin viiden vuoden arviointivälin lyhentämistä vuoteen, tämän kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden komissiolle vuosittain toimittamiin täytäntöönpanokertomuksiin; kehottaa lisäksi perustamaan tiedonhallintajärjestelmän, jolla valvottaisiin jäsenvaltioiden keräämiä tietoja edustavien valvontaindikaattoreiden perusteella ja päästäisiin tukien tehokkaampaan ja kestävämpään käyttöön;

116.  kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa; toteaa, että komissio ei voi pakottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön ehdotettuja muutoksia, jotka parantaisivat ohjelmien kestävyyttä; uskoo, että komission vastuun lisääminen valvonnassa lisää ohjelmien tehokkuutta;

o
o   o

117.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

(1) EUVL L 69, 13.3.2009. (2) EUVL C 308, 12.11.2010, s. 1. (3) EUVL C 303, 9.11.2010, s. 1. (4) EUVL C 308, 12.11.2010, s. 129. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0194. (6) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. (7) Erityiskertomuksessa nro 2/2010 komissio toteaa vastauksessaan kohtiin 25 ja 26, että uusien infrastruktuurien rakentamisen tukijärjestelmän tarkoituksena oli ”eurooppalaisten infrastruktuurien optimoiminen antamalla rajallista tukea kehittää rajallista määrää uusia infrastruktuureja koskevia hankkeita asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jos tällaisella tuella voi olla ratkaiseva edistävä vaikutus Euroopan tasolla saatavan lisäarvon kannalta”. (8) Erityiskertomus nro 6/2010, 43 kohta. (9) Erityiskertomus nro 6/2010, 72 kohta. (10) Erityiskertomus nro 6/2010, 73 kohta. (11) Erityiskertomus nro 6/2010, suositus 2. (12) Erityiskertomus nro 6/2010, komission vastaus, 58 kohta. (13) EUVL L 42, 14.2.2006, s. 1.