Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2011/2088(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0363/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0363/2011

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 01/12/2011 - 6.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0531

Hyväksytyt tekstit
PDF 150kDOC 92k
Torstai 1. joulukuuta 2011 - Bryssel Lopullinen painos
Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentäminen
P7_TA(2011)0531A7-0363/2011

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2011 koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisestä (2011/2088(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 artiklan,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja erityisesti sen 23, 28 ja 29 artiklan,

–  ottaa huomioon elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 1720/2006/EY(1) ,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuudesta ja tasapuolisuudesta (KOM(2006)0481),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Nuoret liikkeellä: Aloite nuorten potentiaalin vapauttamiseksi tavoitteena älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Euroopan unionissa” (KOM(2010)0477),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentäminen: ratkaiseva osa Eurooppa 2020 -strategiaa” (KOM(2011)0018);

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston suositukseksi koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävistä toimintastrategioista (KOM(2011)0019),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle” (KOM(2011)0066),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille” (KOM(2011)0173),

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 21. marraskuuta 2008 antamat päätelmät ”Nuorten valmistaminen 2000-lukuun: koulualan eurooppalainen yhteistyöohjelma”(2) ,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020)(3) ,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät maahanmuuttajataustaisten lasten koulutuksesta(4) ,

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät koulutuksen sosiaalisesta ulottuvuudesta(5) ,

–  ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman nuorten naisten ja tyttöjen syrjinnästä koulutuksessa(6) ,

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia”(7) ,

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman opettajankoulutuksen laadun parantamisesta(8) ,

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Avaintaidot muuttuvassa maailmassa – Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpano”(9) ,

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman aiheesta ”EU:n nuorisostrategia – Satsataan nuorten vaikutusmahdollisuuksiin”(10) ,

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta(11) ,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman varhaiskasvatuksesta Euroopan unionissa(12) ,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0363/2011),

A.  ottaa huomioon, että osallistuakseen täysimääräisesti yhteiskuntaan ja voidakseen toteuttaa itseään yksilöinä ja kansalaisina nuorilla on oltava laaja tietoskaala ja älylliseen ja sosiaaliseen kehittymiseen tarvittavat olennaiset taidot, joihin sisältyvät tehokas viestintä, kyky toimia ryhmän osana, ongelmanratkaisu ja kriittinen tiedonarviointikyky;

B.  katsoo, että nuorten koulutus edistää muun muassa heidän persoonallisuutensa kehittymistä, parantaa yhteiskuntaan integroitumista ja kehittää heidän vastuuntuntoaan ja aloitekykyään;

C.  ottaa huomioon, että koulupudokkaiden osuus vaihtelee sekä EU:n jäsenvaltioissa että kaupunkien ja alueiden sekä yhteiskunnallis-taloudellisten väestöryhmien välillä, ja siihen vaikuttavat monet monimutkaiset tekijät;

D.  ottaa huomioon, että yksi viidestä Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteesta on vähentää koulupudokkaiden osuus alle kymmeneen prosenttiin ja nostaa päättötodistuksen tai tutkinnon tai vastaavan opintokokonaisuuden suorittaneiden osuus vähintään 40 prosenttiin nuorista;

E.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot sopivat vuonna 2003 kymmenen prosentin tavoitteesta mutta vain seitsemän niistä pääsi tähän tavoitteeseen, ja että vuonna 2009 koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus oli 14,4 prosenttia;

F.  toteaa, että vaikka koulupudokkaiden määrä on laskenut jatkuvasti viime vuosikymmenellä, useimmat jäsenvaltiot käsittelevät tätä ongelmaa edelleen hajanaisesti eivätkä ne koordinoi toimiaan riittävästi;

G.  ottaa huomioon, että lukutaito on puutteellinen 24,1 prosentilla kaikista jäsenvaltioiden 15-vuotiaista,

H.  toteaa, että lukutaito on kaikkien nuorten perusväline, joka on välttämätön kouluaineissa menestymisen, työelämään integroitumisen, tietojen ymmärtämisen ja analysoinnin, paikkansapitävän viestinnän ja kulttuuritoimintoihin osallistumisen kannalta, ja että siksi olisi toteutettava erityistoimia lukutaidossa ilmenevien puutteiden korjaamiseksi;

I.  ottaa huomioon, että koulunkäynnin keskeyttämisellä on vakavia vaikutuksia EU:n sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen eikä pelkästään talouskasvuun, eurooppalaiseen osaamisperustaan ja yhteiskunnalliseen vakauteen, sillä se vahingoittaa nuorten uranäkymiä, terveyttä ja hyvinvointia, pitäen mielessä, että koulutuksen kehno taso on myös merkittävä syy köyhyyteen ja kielteisiin terveysvaikutuksiin;

J.  ottaa huomioon, että koulunkäynnin keskeyttäminen on työttömyyden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen keskeinen osatekijä,

Koulunkäynnin keskeyttämisen ominaispiirteet

1.  korostaa, että lapsen tulevan koulutusuran ja hyvinvoinnin perusta luodaan varhaislapsuudessa ja että sillä voidaan edistää ajatusta elinikäisestä oppimisesta, ja toteaa, että varhaislapsuudessa olisi kannustettava tulevan yhteiskunnan kannalta ratkaisevia tekijöitä, eli mielen kehittymistä, kielten oppimista ja sosiaalisten kontaktien kehittämistä, jotta lasta voidaan auttaa integroitumaan kouluun ja yhteiskuntaan jo varhain ja torjua siten koulunkäynnin keskeyttämistä; toistaa päätöslauselmaansa varhaisoppimisesta Euroopan unionissa sisältyneen vaatimuksen, jonka mukaan olisi kehitettävä mahdollisimman aikaisin annettavia varhaiskasvatuspalveluja koskeva eurooppalainen kehys erityisesti kehittämällä julkisia ja ilmaisia päivähoito- ja päiväkotipalveluja;

2.  toteaa, että koulunkäynnin keskeyttäminen on erityisen yleistä köyhien ja heikossa asemassa olevien sekä maahanmuuttajaperheiden lasten keskuudessa ja että se kytkeytyy usein köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen;

3.  ehdottaa kielellistä tukea järjestämistä maahanmuuttajataustaisille oppilaille;

4.  painottaa tässä yhteydessä, että on huolehdittava, että romanilapsilla sekä sellaisilla lapsilla, joilla ei ole henkilöpapereita, on mahdollisuus käydä koulua;

5.  toteaa, että romanilapsista 20 prosenttia ei käy lainkaan koulua ja 30 prosenttia keskeyttää koulunkäynnin; korostaa, että vaikka koulunkäynnin keskeyttäminen on yleisempää poikien kuin tyttöjen keskuudessa, perinteiset romaniyhteisöt ovat erityistapaus, sillä nuorena naimisiinmenon perinteen takia nuorten tyttöjen koulunkäynnin keskeyttäminen on yleisempää ja tapahtuu varhaisemmassa iässä (noin 12–13 vuoden iässä) kuin poikien keskuudessa (noin 14–15 vuoden iässä); huomauttaa, että perinteisissä romaniyhteisöissä tarvitaan lisää positiivisia toimenpiteitä, jotta voidaan puuttua niissä noudatettujen haitallisten perinteisten tapojen aiheuttamaan koulunkäynnin keskeyttämiseen;

6.  toteaa, että tehottomat työ- ja yksityiselämän tasapainoa koskevat toimenpiteet lisäävät koulunkäynnin keskeyttämistä ja opinnoissa epäonnistumista yleisesti, ja toteaa, että on tehostettava pyrkimyksiä parantaa kyseisiä toimenpiteitä;

7.  panee merkille sukupolvesta toiseen jatkuvan kierteen eli esimerkiksi sen, että on olemassa suuri mahdollisuus, että koulupudokkaiden lapsista tulee itsekin koulupudokkaita; tähdentää, että perherakenteella on huomattava merkitys lasten koulumenestykselle ja motivaatiolle;

8.  toteaa varhaislapsuudessa annettavan hoidon yhteydessä, että perheen roolilla sekä lasten ja heidän äitinsä ja isänsä suhteilla ja yhteenkuuluvuudella on perustava merkitys koulumaailmaan hyvin sopeutumisen kannalta;

9.  varoittaa opetuksen erityisvaikeuksista ja niihin liittyvistä ongelmista, koska ne lisäävät niistä kärsivien lasten koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä;

10.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan opetussuunnitelman ja koulun ulkopuolisia aktiviteetteja oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia, jotta he voivat kehittää työmarkkinoilla epäilemättä tarvittavia avaintaitoja;

11.  muistuttaa, että koulunkäynnin keskeyttämisellä voi olla haitallinen vaikutus mahdollisuuteen osallistua korkealaatuiseen elinikäiseen oppimiseen;

12.  kiinnittää tässä yhteydessä huomiota OECD:n PISA-tutkimuksiin, jotka osoittavat, että niiden koulutusjärjestelmien oppilaat, joissa on vähemmän vertikaalista tai horisontaalista erottelua, jäävät harvemmin luokalle tai joutuvat erotetuiksi; painottaa, että OECD:n mukaan heikommista sosiaalisista lähtökohdista olevat oppilaat kärsivät eniten luokalle jäämisestä tai erottamisesta;

13.  painottaa, että OECD:n mukaan oppilaiden erottelu aikaisessa vaiheessa eri koulutussuuntauksiin lisää koulutusmahdollisuuksien sosioekonomista epätasa-arvoa kuitenkaan parantamatta kyseisten koulutusjärjestelmien keskimääräistä suorituskykyä;

14.  kiinnittää tässä yhteydessä huomiota OECD:n tulokseen, jonka mukaan koulujärjestelmien vertailutulokseen PISA-tutkimuksissa vaikuttaa kielteisesti oppilaiden siirtäminen koulusta toiseen huonojen tulosten, käyttäytymisongelmien tai erityisten oppimisvaikeuksien takia sekä oppilaiden jakaminen tasoryhmiin kaikissa aineissa heidän kykyjensä mukaisesti;

15.  panee merkille tässä yhteydessä, että OECD:n mukaan oppilaat, joilla on heikommat sosioekonomiset lähtökohdat, ovat usein kaksinkertaisesti heikommassa asemassa, koska he ovat kouluissa, joihin vaikuttavat useat sosioekonomiset vaikeudet, joissa on vähemmän opettajia ja joissa opettajat eivät ole yhtä päteviä;

Yksilöllisen toimintamallin tarve

16.  toteaa, että yhtäläisten koulutus- ja valintamahdollisuuksien sekä laadukkaan koulutuksen saatavuuden takaaminen kaikista sosiaalisista, etnisistä ja uskonnollista taustoista lähtöisin oleville yksilöille sukupuoleen tai vammaisuuteen katsomatta on keskeisen tärkeää , jotta voidaan luoda entistä oikeudenmukaisempi, tasa-arvoisempi ja osallistavampi yhteiskunta, joka on myös energinen, innovatiivinen ja yhtenäinen; korostaa julkisten palveluiden merkitystä tässä suhteessa;

17.  pitää koulua yhtenä parhaista paikoista, joissa kaikille annetaan yhtäläiset mahdollisuudet menestymiseen ja sellaisten tietojen ja taitojen hankkimiseen, joiden avulla he voivat integroitua työelämään ja katkaista siten sukupolvesta toiseen jatkuvan kierteen; kehottaa koordinoimaan paremmin opintotukea, parantamaan sen saatavuutta ja laajentamaan sosiaalipalvelujen ja perheavustusten tarjontaa;

18.  vaatii varhaisessa kouluopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa käynnistyvää koulutusta koskevaa yksilöllistä ja kattavaa lähestymistapaa, johon sisältyy tarvittaessa kohdennettua tukea niille, jotka ovat vaarassa keskeyttää koulunkäyntinsä, sekä erityisesti vammaisille lapsille ja nuorille kohdennettua tukea;

19.  kehottaa ryhtymään lisätoimiin sen varmistamiseksi, että tämä yksilöllinen lähestymistapa hyödyttää erityisesti lapsia, joilla on esimerkiksi lukihäiriöstä, liikuntahäiriöstä, laskemishäiriöstä, keskittymisvaikeuksista tai hyperaktiivisuudesta johtuvia oppimisvaikeuksia;

20.  toteaa, että koulunkäynnin keskeyttämiseen johtavien ongelmien juuret juontuvat usein muualta kuin koulusta ja että nämä ongelmat on tunnistettava ja niihin on reagoitava;

21.  ehdottaa, että ylemmän perusasteen kouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa olisi oltava opetushenkilöstöstä erillään olevaa neuvontahenkilöstöä, jonka puoleen oppilaat voivat kääntyä keskustellakseen luottamuksellisesti ongelmistaan; painottaa, että neuvontaa antavalla henkilökunnalla on oltava asianmukainen koulutus ja että sen saamiseksi henkilökunnalla on oltava jatkuvan koulutuksen resursseja erityistaitojen oppimiseksi,

22.  kehottaa puuttumaan ilmenneisiin ongelmiin oppimisen varhaisvaiheessa ja ehdottaa, että olisi otettava käyttöön tehokkaat varhaisvaroitusjärjestelmät ja seurantamenettelyt, jotta estetään ongelmien laajeneminen; toteaa, että tähän pääsemiseksi molemminpuolinen viestintä ja tiivis yhteistyö koulujen, vanhempien ja yhteisön johtajien välillä on ratkaisevan tärkeää, samoin kuin paikalliset tukiverkostot, joihin koulusovittelijat tarvittaessa liittyvät;

23.  katsoo, että vanhemmille on tarjottava neuvontapalveluja, koska perheympäristö vaikuttaa oppilaan koulutuksen ja sosiaalisuuden edistymiseen;

24.  korostaa, että lasten ja nuorten epäonnistumiset johtuvat usein siitä, että opetuksen sisältö ei vastaa arjen tarpeita eikä lasten sosiaalisuuden kannalta keskeisiä kysymyksiä; huomauttaa, että koulutusjärjestelmän liian tiukka ja yhdenmukainen luonne hankaloittaa oppilaan yksilöllistä työskentelyä ja estää kouluopetuksen kytkemisen arkipäivän tarpeisiin;

25.  kannustaa parempiin ammatinvalinta- ja laadukkaisiin työharjoittelujärjestelmiin kouluissa sekä koulujen järjestämiin kulttuuri- ja koulutusvierailuihin ja -vaihtoihin, mukaan luettuna yrittäjyyteen perehtyminen, jotta työelämä voidaan tehdä ymmärrettävämmäksi oppilaille ja jotta he voivat tehdä ammatinvalintoja tosiasioista tietoisina; korostaa, että ammatinvalinnanohjaajille on annettava asianmukaista ja jatkuvaa koulutusta, jotta he voivat pyrkiä ennakoivasti vuorovaikutukseen mahdollisten koulupudokkaiden kanssa;

26.  myöntää, että on tarpeen käynnistää selkeitä politiikkoja, jolla aistirajoitteiset oppilaat pyritään integroimaan tavallisiin kouluihin, ja kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan erillisen erityiskoulutuspolitiikan;

27.  korostaa vapaaehtoistoiminnan ratkaisevaa merkitystä yhteiskuntaan integroitumisessa ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään enemmän eurooppalaista vapaaehtoispalvelua persoonallisuuden, koulutuksen ja ammatillisen toiminnan kehittämisessä;

28.  suosittelee, että kouluihin perustetaan mentorijärjestelmiä, jotta oppilaat voivat olla yhteydessä etenkin entisiin oppilaisiin, mikä mahdollistaa eri ammatinvalintoja ja työnsaantimahdollisuuksia koskevien tietojen vaihtamisen;

29.  myöntää, että luokalle jääminen voi leimata alisuoriutujaksi eikä se välttämättä johda parempiin tuloksiin; korostaa, että luokalle jäämisen rajoittaminen jäsenvaltioissa, joissa tämä käytäntö on yleinen, ja sen korvaaminen yksilöllisellä joustavalla tuella on tehokkaampi tapa torjua koulunkäynnin keskeyttämistä;

30.  huomauttaa, että tieto- ja viestintätekniikka saattaa vaikuttaa myönteisesti jäsennellyssä pedagogisessa yhteydessä ja edistää motivoitumista ja oppimista; kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja parantamaan oppilaiden mahdollisuuksia käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa jo kouluopetuksen alkuvuosista lähtien sekä käynnistämään opettajille tarkoitettuja asiaan liittyviä koulutusohjelmia;

31.  toteaa, että heikommassa asemassa olevien perheiden sosiaaliset ja taloudelliset paineet voivat pakottaa oppilaat lopettamaan koulun aikaisemmin ja siirtymään työmarkkinoille sekä täydentämään perheen resursseja; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan tämän ongelman torjumiseksi tarveharkintaisen rahoitustukijärjestelmän käyttöönottoa sitä tarvitseville; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan taloudellisesti vanhempia, jotka omistavat rakkautensa ja aikansa lapsilleen näiden ensimmäisinä elinvuosina ja varmistavat näin yhteiskunnalle tulevaisuudessa koituvan hyödyn investoidessaan tällä tavoin inhimilliseen pääomaan, jonka merkitys aliarvioidaan liian usein;

32.  ehdottaa, että otetaan käyttöön muita tulonjakotoimenpiteitä, kuten ilmaiset kouluateriat, koulukirjat ja olennaiset liikuntavälineet, jotta voidaan vähentää sosiaalisen epätasa-arvon vaikutusta ja torjua näitä oppilaita uhkaava leimautuminen;

33.  huomauttaa, että vammaisille lapsille on järjestettävä lisätukea, jotta voidaan vähentää koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä ja jotta varmistetaan, että nämä lapset saavat asianmukaisen ammattipätevyyden;

34.  pitää ratkaisevan tärkeinä mahdollisimman korkealaatuisia julkisia koulujärjestelmiä, joissa opiskeleminen on ilmaista, opetus on kaikkien saatavilla ja se järjestetään turvallisessa ja mahdollisuuksia tarjoavassa ympäristössä;

35.  vaatii erityistoimia kouluissa ilmenevän kiusaamisen ja väkivallan estämiseksi ja kitkemiseksi;

36.  muistuttaa, että on tärkeää lisätä ylemmän perusasteen koulutuksen loppuun saattavien opiskelijoiden määrää ja edistää siten perusosaamisen hankkimista;

Jaettu vastuu

37.  korostaa, että on useita toimijoita, jotka voivat torjua lasten koulunkäynnin keskeyttämistä ennenaikaisesti; toteaa, että näihin kuuluvat myös vanhemmat ja kaikki kouluttajat, mutta myös julkiset viranomaiset, kuten kansalliset viranomaiset ja paikallisviranomaiset, ja kehottaa kaikkien näiden toimijoiden väliseen tiiviimpään yhteistyöhön yhdessä paikallisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen kanssa; panee merkille, että kokonaisvaltaista menettelyä noudattaen voidaan tehokkaasti auttaa kyseisiä yksilöitä selviytymään koulutuksen ja työnsaannin moninaisista esteistä; korostaa tässä yhteydessä opintotukien merkitystä, sillä niiden ansiosta epäsuotuisasta ympäristöstä tulevat lapset saavat samat mahdollisuudet kuin muutkin lapset;

38.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään toimia, joilla torjutaan epäsuotuisimmissa yhteiskunnallis-kulttuurisissa ympäristöissä vallitsevia stereotyyppisiä käsityksiä, jotka saavat tällaisissa ympäristöissä asuvat suuntautumaan jo varhain lyhytaikaiseen ammatilliseen koulutukseen heidän lastensa oppimissaavutuksista huolimatta;

39.  katsoo, että koulunkäynnin keskeyttämisen torjuntastrategioiden lähtökohtana olisi käytettävä alue- ja paikallistason toimivaltaisten viranomaisten tekemää analyysia, jossa kartoitettaisiin keskeyttämisen tärkeimpiä syitä ja joka kattaisi eri koululaisryhmät, koulut, alueet ja kunnat;

40.  korostaa, että on vahvistettava vanhempien ja heidän lastensa välistä erityissuhdetta, sillä se on keskeisessä asemassa lapsen kehityksen ja tasapainoisen tulevaisuuden sekä koulunkäynnin sujumisen kannalta; korostaa, että lapselle ensimmäisinä kasvuvuosina tarjottava huolenpito tuottaa lisäarvoa yhteiskunnalle ja antaa mahdollisuuden vähentää kustannuksia, jotka aiheutuvat nuorisorikollisuudesta, rikollisuudesta, masentuneisuudesta ja muista mielen järkkymisongelmista, jotka saavat lapset keskeyttämään koulunkäynnin;

41.  korostaa, että nuorten ja myös koulupudokkaiden itse on osallistuttava koulunkäynnin keskeyttämistä torjuvan politiikan ja ohjelmien suunnittelusta ja toteuttamisesta käytäviin keskusteluihin; toteaa, että opiskelijoiden aktiivinen osallistuminen esimerkiksi oppilasneuvostojen välityksellä saattaa motivoida heitä voimistamalla mukanaolon tunnetta heidän omaa opintomenestystään koskevissa keskusteluissa;

42.  pitää tärkeänä analysoida tarkasti käynnissä olevien kansallisten strategioiden tehokkuutta, jotta saadaan kokemuksia ja hyviä käytänteitä koskevia käyttökelpoisia tietoja, joita voidaan vaihtaa jäsenvaltioiden välillä;

43.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan vanhemmat vastuuseen lasten koulunkäynnistä aina näiden kahdeksanteentoista ikävuoteen saakka siten, että oppivelvollisuus kestää kuudentoista ikävuoden sijasta kahdeksanteentoista ikävuoteen saakka tai keskiasteen koulutuksen päättymiseen saakka;

44.  myöntää, että saattaa olla vaikeaa kartoittaa eri toimijoiden jäsenvaltioissa toteuttamia toimia, mutta siihen olisi kannustettava, jotta voidaan vaihtaa tietoja hyvistä käytänteistä; tähdentää, että kansallisten viranomaisten sekä alue- ja paikallisviranomaisten on koordinoitava paremmin näitä eri palveluja EU:n laajuisesti ja myös jäsenvaltioiden sisällä;

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja kehittämään politiikkoja, joiden avulla voidaan tunnistaa varhaisessa vaiheessa ne, joihin koulunkäynnin keskeyttäminen todennäköisimmin vaikuttaa;

46.  toteaa, että hyvin koulutettujen ammattilaisten tarjoama laadukas varhaislapsuudessa annettava koulutus ja hoito johtavat koulunkäynnin keskeyttämisen vähenemiseen;

47.  kannustaa jäsenvaltioita investoimaan opettajien koulutukseen ja pätevään henkilökuntaan sekä esikoulussa että oppivelvollisuuskoulussa ja tarkastelemaan uudelleen ja saattamaan säännöllisesti ajan tasalle koulujärjestelmät ja ohjelmat, joilla opettajien valmiuksia parannetaan jatkuvasti; korostaa lasten jo varhaisessa iässä kouluympäristöön tutustumisen tärkeyttä ja ehdottaa, että kouluihin palkataan kouluavustajia työskentelemään vaikeuksissa olevien oppilaiden kanssa ja tukemaan opettajia heidän työssään sekä tukihenkilöstä tukemaan vammaisten lasten koulunkäyntiä joko tavanomaisessa kouluympäristössä tai heidän vammoihinsa sopeutetuissa oppilaitoksissa;

48.  toteaa, että kouluissa annettava tukiopetus on välttämätöntä oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia, ja korostaa, että on kannustettava ja tuettava oppilaita, jotka tuntevat jääneensä koululaitoksen ja perheidensä pettämiksi ja hylkäämiksi; kannustaa jäsenvaltioita investoimaan koulutukseen ja sosiaaliavustuksiin, joita myönnetään vanhemmille, jotka päättävät pysyä kotona huolehtiakseen lapsistaan näiden ensimmäisten elinvuosien aikana;

49.  muistuttaa jäsenvaltioita näiden velvollisuudesta esittää kansallisia toimintasuunnitelmia, ja kehottaa komissiota esittämään Euroopan parlamentille vuoden kuluessa näitä toimintasuunnitelmia koskevan katsauksen ja arvioinnin;

50.  korostaa opettajien ja opiskelijoiden myönteisten suhteiden ratkaisevaa merkitystä, kun nuoret otetaan mukaan oppimisprosessiin; kannustaa siksi jäsenvaltioita investoimaan opettajien asianmukaiseen koulutukseen, jotta he kykenevät saamaan opiskelijat osallistumaan ja motivoitumaan;

51.  kehottaa opettajankoulutuslaitoksia laatimaan ohjelmia, joilla kehitetään jatkuvasti opettajien taitoja, sisällytetään opetustoimintaan, -psykologiaan ja -menetelmiin työskenteleminen sellaisten riskiryhmiin kuuluvien oppilaiden kanssa, joilla on paljon poissaoloja ja joilla ei ole oppimismotivaatiota, ja saattamaan opettajien ja vanhempien saataville entistä metodologisempia oppaita;

52.  korostaa, että on käytettävä pedagogista vuorovaikutusterapiaa ja toteutettava opetuksellisia ja didaktisia toimenpiteitä, joissa keskitytään lasten oppimisvaikeuksien syihin ja oireisiin tavoitteena estää huonot oppimistulokset ja niiden seuraukset;

53.  myöntää, että opettajat tarvitsevat sosiaalisia taitoja ja aikaa voidakseen tunnistaa erilaiset oppimistavat ja tukeakseen niitä, sekä vapautta ja liikkumavaraa erilaisten opetus- ja oppimismenetelmien hyväksymiseen yhteisymmärryksessä opiskelijoiden kanssa;

54.  toteaa, että oppilaat on tehtävä tietoisiksi heille avoimista uravaihtoehdoista, ja ehdottaa, että koulut ja yliopistot kehittävät kumppanuuksia paikallisten viranomaisten, järjestöjen ja yhdistysten kanssa, jotta oppilaat voivat tavata eri alojen ammattilaisia ja oppia myös enemmän yrittäjyydestä;

55.  korostaa asianmukaisten luokka- ja ryhmäkokojen ja stimuloivan ja osallistavan ympäristön merkitystä nuorille;

56.  toteaa myös, että luokanopettajien alituinen vaihtuminen, kahdessa vuorossa annettava opetus ja huonosti laaditut lukujärjestykset haittaavat myös oppilaiden valmiuksia tehokkaaseen oppimiseen ja ovat osaltaan synnyttämässä kielteistä asennetta pakollista koulunkäyntiä kohtaan;

Erilaiset oppimista koskevat lähestymistavat

57.  tunnustaa yleisen oikeuden elinikäiseen oppimiseen, johon sisältyy paitsi virallinen myös epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen;

58.  kehottaa jäsenvaltioita ja koulutusasioissa toimivaltaisia aluehallituksia tunnustamaan ja vahvistamaan epävirallisessa oppimisessa ja arkioppimisessa hankitut taidot ja helpottamaan siten koulutusjärjestelmään palaamista;

59.  tunnustaa urheilun, kulttuuritoiminnan, vapaaehtoistyön ja aktiivisen kansalaisuuden edut epävirallisen ja elinikäisen oppimisen foorumina;

60.  korostaa yleissivistävää ja ammatillista koulutusta yhdistävien vaihtelevien koulutuspolkujen merkitystä koululaisille, ja uskoo, että näiden kahden koulutusmuodon tasapainoinen yhdistelmä, joka perustuu oppilaan ikään ja vahvuuksiin, antaa oppilaille parhaat mahdollisuudet laadukkaan työpaikan hankkimiseen; muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää edistää opetusjärjestelmän ja työelämän välisiä yhteyksiä sekä koulutusjärjestelmien keskinäisiä yhteyksiä; korostaa myös, että on tärkeää saada mahdollisuus toisen eurooppalaisen kielen oppimiseen, millä helpotetaan nuorten muuttamista ja motivoidaan heitä harrastuksiin ja mahdollisuuksiin muuallakin kuin omassa ahtaassa elinympäristössä;

61.  korostaa vanhemmille suunnattujen aloitteiden ja ohjelmien lisäarvoa, sillä ne mahdollistavat elinikäiseen oppimiseen perustuvan lähestymistavan, jolla parannetaan heidän koulutustaan ja siten vahvistetaan opettamista ja oppimista kotona yhdessä lasten kanssa;

62.  kehottaa nykyaikaistamaan koulujen materiaalin, jotta voidaan hyödyntää opetusmenetelmien digitalisoinnin suomat mahdollisuudet, ja pyytää ottamaan huomioon tulevaisuuden työpaikkoihin tarvittavat valmiudet, kuten kieltenoppimisen ja digitaalisen lukutaidon;

63.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon työmarkkinoiden vaatimukset ja ryhtymään toimiin ammatillisen koulutuksen statuksen parantamiseksi tehostaen samalla myös ammattikoulutusta tarjoavien laitosten ja yritysten välistä yhteistyötä, jotta kaikentasoiset oppilaat näkevät sen varteenotettavana vaihtoehtona;

64.  korostaa, että ”oppimaan oppimisen” olisi oltava kaikkien koulujen opetusohjelmien ytimessä; toteaa, että aktiiviset opetusmenetelmät ovat erittäin tärkeitä entistä useamman nuoren saamiseksi sitoutumaan oppimisprosessiin ja jotta he rohkaistuvat laajentamaan tietämystään, ja ehdottaa, että niihin sisällytettäisiin motivaation kohottamiseksi ja tulosten parantamiseksi uusia teknisiä sovelluksia, kuten asioiden internet;

65.  korostaa, että on kehitettävä ja tuettava koulutusjärjestelmän ulkopuolista toimintaa; katsoo, että kaikki opetussuunnitelman ulkopuoliset toiminnot, olipa sitten kyse urheilusta, kulttuurista tai pelkästään vapaa-ajan toiminnasta, voivat vähentää poissaoloja ja koulunkäynnin keskeyttämistä ja ovat hyvin tärkeitä lasten kehityksen kannalta;

66.  tähdentää, että kouluissa olisi kehitettävä myös opetusohjelmiin kuulumatonta toimintaa, koska tämä auttaisi luomaan myönteisen käsityksen kouluympäristöstä; myöntää, että koulunkäyntiä koskevien lisäkannustimien tarjoaminen koululaisille on yksi tapa estää koulunkäynnin keskeyttämistä;

67.  tunnustaa, että nuorisojärjestöt voivat vaikuttaa koulunkäynnin keskeyttämisen estämiseen tarjoamalla epävirallista koulutusta, jolla nuorille annetaan tärkeitä valmiuksia ja voimistetaan heidän vastuuntuntoaan ja omanarvontuntoaan;

68.  myöntää, että kaikki koululaiset saavuttavat vain harvoin asianmukaisen luku- ja laskutaidon kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, mikä lisää koulunkäynnin keskeyttämistä; tähdentää, että jäsenvaltioiden olisi pikaisesti asetettava tavoitteita, joilla varmistetaan, että kaikki alkeisopetuksen läpäisseet koululaiset osaavat lukea, kirjoittaa ja suorittaa laskutehtäviä ikäänsä nähden sopivalla tasolla; katsoo lisäksi, että jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön myös luku- ja laskutaitoa koskevia järjestelmiä, jotta opiskelijat, jotka eivät kyenneet hankkimaan näitä olennaisia taitoja virallisessa opetuksessa, saisivat erot kurotuksi umpeen mahdollisimman pian;

Uuden mahdollisuuden ratkaisut

69.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään välineitä koulupudokkaiden integroimiseksi uudelleen koulujärjestelmään toteuttamalla ”uuden mahdollisuuden tarjoavien koulujen” kaltaisia tarkoituksenmukaisia ohjelmia, oilla tarjotaan mukautettu oppimisympäristö ja palautetaan oppilaiden itseluottamus ja luottamus siihen, että he pystyvät oppimaan;

70.  toteaa, että asianomaisten oppilaiden yksilöimiseksi ja seuraamiseksi, tietoisuuden lisäämiseksi ja tulosten mittaamiseksi olisi otettava käyttöön asianmukaisia järjestelmiä, jotta uudelleen integroimista koskevilla toimilla tavoitettaisiin niitä kipeimmin tarvitsevat;

71.  korostaa, että suurimmat uudelleensopeuttamisosuudet saavutetaan ohjelmilla, jotka vastaavat koulunkäynnin keskeyttävien yksilöllisiin tarpeisiin; kehottaa oppilaitoksia kunnioittamaan yksilöiden tarpeita ja oikeuksia kehittämällä heitä varten ohjelmia;

72.  korostaa, että on tärkeää järjestää toimintaa paikallisesti, jotta ihmisiä voidaan kannustaa palaamaan kouluun ja jotta voidaan edistää positiivista ympäristöä henkilöille, jotka keskeyttivät koulunkäynnin ja aikovat palata kouluun;

73.  toteaa, että jäsenvaltioiden toteuttamia erilaisia uudelleen integroimista koskevia toimia on arvioitu vain perin harvoin; kehottaa siksi jäsenvaltioita seuraamaan ja arvioimaan omia uudelleenintegrointiohjelmiaan ja asettamaan niiden parantamista koskevia tavoitteita;

74.  korostaa, että luokalle jäämistä ja sen vaikutusta koulunkäynnin keskeyttämiseen on analysoitava, ja korostaa yksilöllisten ohjelmien merkitystä yksittäisille oppilaille;

75.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan lisää toisen mahdollisuuden tarjoavia kouluja ja vahvistamaan niiden opetussuunnitelmaa sekä materiaalia ja teknistä varustusta ja lisäämään saatavilla olevan opetushenkilökunnan kapasiteettia, kun otetaan huomioon, että tällaisista kouluista on tulossa tärkeä väline sellaisten henkilöiden uudelleensopeuttamisessa, jotka ovat väliinputoajia virallisessa koulutusjärjestelmässä;

Koulutusjärjestelmä ja työllisyys

76.  huomauttaa, että koulunkäynnin keskeyttäneiden määrän painaminen enintään 10 prosenttiin, mikä täyttäisi Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteen, vähentäisi nuorisotyöttömyyttä ja parantaisi työllisyysastetta, sillä tällä hetkellä 52 prosenttia koulunkäynnin keskeyttäneistä on työttömänä, ja akateemisten arvioiden mukaan matalaa tai vähäistä ammattitaitoa vaativien työpaikkojen määrä vähenee entisestään tulevina vuosina; toteaa, että jo ainoastaan yhden prosentin vähennys koulunkäynnin keskeyttäneiden määrässä voisi tuoda 500 000 potentiaalista ammattitaitoista työntekijää lisää;

77.  katsoo, että kun nuoret keskeyttävät koulunkäynnin, he menettävät monia mahdollisuuksia ja EU kokonaisuudessaan hukkaa yhteiskunnallista ja taloudellista potentiaalia; korostaa, että nykyisen väestökehityksen vaikutusten lisäksi EU-mailla ei ole varaa koulunkäynnin keskeytymisestä aiheutuvaan valtavaan kykyjen tuhlaamiseen ja että tätä suuntausta tarkasteltaessa on muistettava, että työmarkkinat ja Euroopan kilpailukyvyn taso suosivat henkilöitä, joilla on korkea-asteen koulutus; katsoo, että koulutuksen hankkimisen lisääminen auttaa siten kääntämään tämän suuntauksen toisinpäin, sillä korkeampi taitotaso edistää älykästä kasvua, ja että yhteen työttömyyteen ja köyhyyteen liittyvään pääriskitekijään puuttuminen on askel kohti osallistavaa kasvua;

78.  korostaa koulunkäynnin keskeyttämisen ja nuorisotyöttömyyden välistä yhteyttä; toteaa, että yli puolet EU:n koulupudokkaista oli työttöminä vuonna 2009 ja että koulunkäynnin keskeyttäminen saattaa johtaa liialliseen riippuvuuteen epävarmoista työsuhteista ja pahentaa rakenteellisen työttömyyden ongelmaa laajemman väestönosan keskuudessa;

79.  panee merkille, että koulupudokkaiden aktiivinen osallistuminen yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen yritystoimintaan on muita epätodennäköisempää, mikä vaikuttaa haitallisesti talouteen ja yhteiskuntaan;

80.  korostaa, että on tärkeää puuttua koulunkäynnin keskeyttämiseen myös EU:n väestökehityksen suuntausten takia;

81.  toteaa, että koulunkäynnin keskeyttämisen pitkän aikavälin taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset aiheuttavat merkittävän köyhyysriskin ja sen torjumisella voidaan ehkäistä nuorten sosiaalista syrjäytymistä; katsoo siksi, että koulunkäynnin keskeyttävien määrän vähentäminen on avaintoimi, jotta saavutetaan niin jäsenvaltioiden kuin EU:nkin tasolla tavoite, joka koskee vähintään 20 miljoonan ihmisen saamista pois köyhyysriskin piiristä, ja vaatii, että jäsenvaltiot eivät laske oppivelvollisuuden yläikärajaa;

82.  kehottaa työnantajia kannustamaan mahdollisuuksien mukaan nuoria työntekijöitä, jotka eivät ole saaneet ylemmän perusasteen opetusta, tutkinnon suorittamiseen, ja ottamaan käyttöön sisäisiä toimintakeinoja opiskelun ja työskentelemisen yhteen sovittamiseksi; muistuttaa tässä yhteydessä, että on edistettävä tällaisten opiskelijoiden osallistumista Leonardo da Vinci -ohjelmaan;

83.  kehottaa siksi jäsenvaltioita kehittämään mahdollisimman nopeasti toimintatapoja, joilla pyritään perustamaan uusia työpaikkoja uusien taitojen pohjalta;

84.  korostaa, että koulutusjärjestelmiä on mukautettava työmarkkinoiden vaatimuksiin; panee merkille, että tulevaisuudessa on harvinaista pysyä koko työuran ajan samalla alalla, joten oppilaiden on hankittava laaja valikoima kykyjä, kuten luovuus, luova ajattelu, yleistaidot sekä kyky mukautua nopeasti ja joustavasti muuttuviin olosuhteisiin ja vaatimuksiin;

85.  kehottaa jäsenvaltioita komission tuella ryhtymään tehokkaisiin toimiin NEET-ilmiön (nuoret, jotka eivät ole työelämässä, koulutuksessa tai työharjoittelussa) seuraamiseksi ja torjumiseksi;

86.  ehdottaa, että mahdollisuutta ottaa vastaan yritysten tarjoama harjoittelupaikka laajennettaisiin kouluopetuksen jatkamisen yhteydessä;

87.  korostaa, että jäsenvaltioiden olisi parannettava edelleen koulutus- ja opetusjärjestelmiään, jotta yksilöiden ja työmarkkinoiden tarpeisiin voidaan vastata paremmin, mihin sisältyy myös puuttuminen perustaitoja (luku- ja laskutaito) koskeviin ongelmiin, ammatillisen koulutuksen edistäminen sekä toimenpiteet, joilla helpotetaan koulutuksen jälkeistä työmarkkinoille siirtymistä;

88.  toteaa, että pojat keskeyttävät useammin koulunkäynnin ja että vaarana on, että syntyy nuorten, työttömien miesten alaluokka, jossa miehillä on vähän tai ei lainkaan koulutusta ja huonot mahdollisuudet päästä työmarkkinoille ja osaksi koko yhteiskuntaa; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityishuomiota poikiin, joilla on vaikeuksia sopeutua kouluympäristöön, ja kehottaa jäsenvaltioita pidättäytymään oppivelvollisuusiän alentamisesta;

89.  muistuttaa, että lyhyet ja epävarmat työsuhteet ovat tyypillisempiä vähän koulutetuilla ihmisillä; kehottaa komissiota varmistamaan, että koulunkäynnin keskeyttäneiden työmarkkinoille paluuta tukevat pyrkimykset käyvät käsi kädessä lisäkoulutusohjelmien kanssa, jotta heidän tulevia työllistymismahdollisuuksiaan voidaan parantaa;

90.  korostaa, että uudelleenkoulutukseen ja ammatillisen koulutuksen kurssien nykyaikaistamiseen investoiminen on välttämätöntä, jotta koulunkäynnin keskeyttäneitä voidaan auttaa pääsemään työmarkkinoille;

91.  korostaa, että teknisen ammatillisen koulutuksen tarjoamia taitoja on parannettava ja niiden tarjoamat erikoistumismahdollisuudet on mukautettava tehokkaammin työmarkkinoiden vaatimuksiin, sillä koulutuksen yhdistäminen työllistymiseen on erottamaton osa koulunkäynnin keskeyttämiseen puuttumista;

92.  katsoo, että koulunkäynnin keskeyttämisen torjumiseksi koulutuspolitiikka on yhdistettävä politiikkoihin, joilla tähdätään talouden elpymisen edistämiseen ja siten pysyvien työpaikkojen luomiseen ja koulunkäynnin kaikenlaisen keskeyttämisen, lyhytaikaisten ja epävarmojen työsuhteiden sekä aivoviennin kiihtymisen välttämiseen;

93.  suosittaa, että uuden tieto- ja viestintäteknologian sekä kieliteknologian opetus aloitetaan nuorella iällä, sillä nämä ovat erityisen hyödyllisiä viestintäkeinoja, jotka nuoret kykenevät oppimaan nopeasti;

EU:n toimintalinjat

94.  pitää myönteisenä komission ehdotusta neuvoston suositukseksi koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävistä toimintastrategioista, jossa ehdotetaan kyseisen alan kattavien toimintastrategioiden puitteita, kansallisella ja paikallisella tasolla ilmenevän koulunkäynnin keskeyttämisen alkuperäisten syiden analysoimista kussakin jäsenvaltiossa, nykyisten toimien tehokkuuden arviointia sekä tämän ilmiön ehkäisemistä, torjuntaa ja korvaamista koskevien politiikan alojen integroimista toisiinsa;

95.  katsoo, että yhteiset eurooppalaiset puitteet koulunkäynnin keskeyttämistä torjuville kokonaisvaltaisille strategioille voisivat auttaa jäsenvaltioita löytämään oikean tavan parantaa olemassa olevia toimintatapoja ja kehittää kansallisia uudistusohjelmia kuitenkin niin, että noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

96.  varoittaa, että mahdolliset julkisten menojen leikkaukset koulutusalalla talouskriisin ja jäsenvaltioissa toteutettavan tiukan budjettipolitiikan takia vaikuttavat haitallisesti ja lisäävät edelleen koulunkäynnin keskeyttävien määrää EU:ssa;

97.  korostaa, että runsaammalla investoinnilla koulunkäynnin keskeyttämisen torjumiseen voi olla pitkän aikavälin vaikutuksia ja sillä voidaan ehkäistä nuorten joutumista riippuvaisiksi sosiaaliturvasta;

98.  kannattaa vuoden 2012 EU:n talousarvion yhteydessä ehdotettua nuoriin kohdistuvaa kokeiluhanketta, jonka tarkoituksena on antaa takuu, joka auttaa nuoria ja erityisesti koulunkäynnin keskeyttäneitä pääsemään työmarkkinoille;

99.  kehottaa kohdentamaan ja käyttämään tehokkaasti ja johdonmukaisesti rakennerahaston ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston varoja EU:n nuorisoalan strategioiden täyteen toteuttamiseen, etenkin koulunkäynnin keskeyttäneiden auttamiseen, jotta heidän sosiaalista osallisuuttaan edistetään erityisillä ohjelmilla kaikissa jäsenvaltioissa ja jotta varmistetaan laadukas koulutus kaikille sekä vältetään koulunkäynnin keskeyttäminen ja poissaolot;

100.  panee merkille, että koulunkäynnin keskeyttämistä koskevan ongelman luonne vaihtelee maasta toiseen sekä alueiden sisällä, minkä vuoksi ongelmaan ei voida soveltaa yhtä ainoaa ratkaisumallia;

101.  pitää myönteisinä ja tukee neuvoston julkistamia suunnitelmia kartoittaa koulupudokkaiden sosiaaliset taustat keräämällä tietoja kaikista jäsenvaltioista; kehottaa komissiota kannattamaan kyseistä aloitetta;

102.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan tietosuojan vaatimukset huomioon niiden analysoidessa perinpohjaisesti koulunkäynnin keskeyttämisen ongelmaa sen perimmäisten kansallisten, alueellisten ja paikallisten syiden määrittämiseksi;

103.  toteaa kuitenkin, että koulun keskeyttämisen tärkeimpien syiden analysoimiseksi tarvitaan kattavampia, johdonmukaisempia ja yhtenäisempiä tietoja jäsenvaltioilta;

104.  vaatii enemmän varoja ja helpompaa pääsyä EU:n elinikäisen oppimisen ohjelmaan, joka lisää oppilaiden ja opettajien liikkuvuutta sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja parantaa osaltaan opetus- ja oppimismenetelmiä; ehdottaa, että unionin rakennerahaston varoja hyödynnettäisiin tehokkaammin koulupoissaoloja ehkäisevien toimien käynnistämiseen;

105.  korostaa EU:n elinikäisen oppimisen ohjelman ja siihen sisältyvien neljän yksittäisen ohjelman (Comenius, Erasmus, Leonardo da Vinci ja Grundtvig) merkitystä, joista etenkin Comenius-ohjelmalla on merkittävä rooli koulunkäynnin keskeyttämisen torjunnassa;

106.  kehottaa komissiota edistämään Comenius-ohjelmaan sisältyvän yksittäisten oppilaiden liikkuvuutta koskevan toimen näkyvyyttä, sillä kyseinen toimi voi osaltaan vähentää koulunkäynnin keskeyttämistä;

o
o   o

107.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 45.
(2) EUVL C 319, 13.12.2008, s. 20.
(3) EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2.
(4) EUVL C 301, 11.12.2009, s. 5.
(5) EUVL C 135, 26.5.2010, s. 2.
(6) EUVL C 250 E, 25.10.2007, s. 102.
(7) EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 24.
(8) EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 12.
(9) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 8.
(10) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 21.
(11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0092.
(12) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0231.

Päivitetty viimeksi: 16. toukokuuta 2013Oikeudellinen huomautus