Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 63/168, jossa kehotetaan panemaan täytäntöön 18. joulukuuta 2007 annettu YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 62/149 maailmanlaajuisen moratorion asettamisesta kuolemanrangaistuksen ja teloitusten täytäntöönpanolle,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 21. joulukuuta 2010 antaman päätöslauselman 65/206 kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevasta moratoriosta,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallisesta keskeyttämisestä(1) ,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2002 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksen poistamisesta Japanissa, Etelä-Koreassa ja Taiwanissa(2) ,

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä(3) ,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin ja Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin yhteisen julkilausuman eurooppalaisesta ja kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä 10. lokakuuta 2011,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistuksen poistamisesta 6. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan unionin julkilausuman, jossa kannustetaan Euroopan neuvoston tarkkailijamaita, muun muassa Japania, poistamaan kuolemanrangaistus,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen, jonka Japani ratifioi vuonna 1999,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  toteaa, että Euroopan unioni on vahvasti sitoutunut ajamaan kuolemanrangaistuksen yleistä poistamista ja tavoittelee yleismaailmallista hyväksyntää perusperiaatteelle oikeudesta elämään;

B.  toteaa, että Japanissa ei vuonna 2011 ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1992 pantu toimeen yhtään teloitusta; huomauttaa kuitenkin, että uutisraporttien mukaan uusi oikeusministeri Toshio Ogawa on ilmoittanut, ettei hän ole halukas jatkamaan edeltäjänsä Hiraoka Hideon ”varovaista” toimintalinjaa ja että hän olisi valmis jälleen allekirjoittamaan teloitusmääräyksiä;

C.  ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksen poistamisessa maailmanlaajuisesti on edistytty merkittävästi ja yhä useampi maa on luopunut kuolemanrangaistuksesta;

D.  toteaa, että Japani on Aasian johtava demokratia ja kansainvälisen yhteisön keskeinen jäsen ja sen virallinen sitoutuminen kuolemanrangaistuksen poistamiseen ei pelkästään olisi kansainvälisen suuntauksen mukaista vaan se myös antaisi voimakkaan viestin kaikkialle maailmaan siitä, että oikeutta elämään on kunnioitettava ja suojeltava;

E.  ottaa huomioon, että Japanissa on tällä hetkellä noin 130 kuolemantuomion täytäntöönpanoa odottavaa vankia;

F.  ottaa huomioon, että vangeille ja heidän asianajajilleen ilmoitetaan teloituksesta vasta sen toimeenpanopäivänä ja perheet saavat tiedon siitä vasta teloituksen jo tapahduttua, mikä osoittaa erityistä julmuutta erityisesti sen vuoksi, että vangit odottavat vuosikausia kuolemantuomion täytäntöönpanoa;

1.  toteaa tyytyväisenä, että EU:n ja Japanin suhteen perustana on yhteinen sitoutuminen vapauteen, demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin;

2.  pitää myönteisenä, ettei Japanissa ole pantu toimeen teloituksia heinäkuun 2010 jälkeen ja että oikeusministeriöön perustettiin vuonna 2010 kuolemanrangaistusta tutkiva ryhmä;

3.  kehottaa painokkaasti oikeusministeri Toshio Ogawaa olemaan tulevaisuudessa hyväksymättä teloitusmääräyksiä sekä tukemaan tutkimusryhmän työtä;

4.  kehottaa Japania jatkamaan pyrkimyksiään marraskuusta 1989 maaliskuuhun 1993 vallinneen tosiasiallisen moratorion palauttamiseksi sekä kannustamaan viranomaisia, parlamentin jäseniä, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja viestimiä kansalliseen keskusteluun kuolemanrangaistuksen käytöstä maassa;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, YK:n pääsihteerille ja ihmisoikeusvaltuutetulle sekä Japanin pääministerille, oikeusministerille ja parlamentille.

(1) EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 306. (2) EUVL C 261 E, 30.10.2003, s. 597. (3) EUVL C 371 E, 20.12.2011, s. 5.