Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2012/2095(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0349/2012

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0349/2012

Keskustelut :

PV 21/11/2012 - 13
CRE 21/11/2012 - 13

Äänestykset :

PV 22/11/2012 - 13.13
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2012)0458

Hyväksytyt tekstit
PDF 153kWORD 34k
Torstai 22. marraskuuta 2012 - Strasbourg
Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rooli ilmastoon liittyvissä kriiseissä ja luonnonkatastrofeissa
P7_TA(2012)0458A7-0349/2012

Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. marraskuuta 2012 yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan roolista ilmastoon liittyvissä kriiseissä ja luonnonkatastrofeissa (2012/2095(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston ja erityisesti sen 42 ja 43 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen pelastuspalvelua koskevan 196 artiklan ja humanitaarista apua koskevan 214 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvoston 18. heinäkuuta 2011 antamat päätelmät EU:n ilmastodiplomatiasta(1),

–  ottaa huomioon EU:n ulkosuhdehallinnon (EUH) ja Euroopan komission 9. heinäkuuta 2011 julkistaman yhteisen keskusteluasiakirjan ilmastodiplomatiasta(2),

–  ottaa huomioon korkean edustajan Javier Solanan ja Euroopan komission Eurooppa-neuvostolle vuonna 2008 esittämän yhteisen kertomuksen ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta sekä siinä esitetyt suositukset jatkotoimenpiteiksi(3),

–  ottaa huomioon toukokuussa 2006 Euroopan pelastuspalvelujoukoista julkaistun komission kertomuksen ”For a European civil protection force: Europe aid”,

–  ottaa huomioon yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamisesta 8. marraskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen(4), 26. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Kohti parempaa Euroopan katastrofiapua: pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun rooli” (COM(2010)0600) sekä 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(5),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston ehdotuksen päätökseksi unionin pelastuspalvelumekanismin perustamisesta (COM(2011)0934),

–  ottaa huomioon vuonna 2008 annetun komission tiedonannon Euroopan unionista ja arktisesta alueesta (COM(2008)0763) sekä 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman pohjoisimpien alueiden kestävästä EU-politiikasta(6),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoituskriisin vaikutuksista EU:n jäsenvaltioiden puolustusalaan(7),

–  ottaa huomioon lokakuussa 2011 järjestetyn Berliinin kokouksen päätelmät ”From Climate negotiations to Climate diplomacy” ja maaliskuussa 2012 järjestetyn Lontoon kokouksen päätelmät ”A 21st century dialogue on Climate and Security”,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan heinäkuussa 2011 antaman lausunnon ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta(8),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman vuosina 2011 ja 2012 julkaisemat raportit ”Livelihood security: Climate change, conflict and migration in the Sahel”(9),

–  ottaa huomioon YK:n asiakirjat ihmisten turvallisuudesta ja suojeluvastuusta(10),

–  ottaa huomioon YK:n suuntaviivat sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä katastrofiapua annettaessa (Oslon suuntaviivat)(11) ja YK:n järjestöjen välisen pysyvän komitean ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä Yhdistyneiden kansakuntien humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen monitahoisissa hätätilanteissa (MCDA-suuntaviivat),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle (SEC(2007)0781, SEC(2007)0782, COM(2007)0317) ja yhteisen julkilausuman ”Kohti humanitaarista apua koskevaa eurooppalaista konsensusta”(12),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0349/2012),

Yleisiä näkökohtia

1.  panee merkille ilmastonmuutoksen vaikutuksen maailman turvallisuuteen, rauhaan ja vakauteen;

2.  pitää valitettavana, että suurimpana maailmanrauhaan kohdistuvana uhkana pidetty ilmastonmuutos on jäänyt kuluneiden neljän vuoden aikana julkisessa keskustelussa talous- ja rahoituskriisin varjoon, joka on myös maailmanlaajuinen välitön uhkatekijä;

3.  katsoo, että äärimmäisten sääolojen yleistyminen viime vuosina aiheuttaa maailmantaloudelle, ei ainoastaan kehitysmaille vaan koko maailmalle, lisääntyviä kustannuksia, niin suoria jälleenrakennus- ja avustuskustannuksia kuin vakuutusten sekä tuotteiden ja palvelujen hinnannoususta johtuvia epäsuoria kustannuksia; korostaa, että ne pahentavat myös kansainväliseen rauhaan ja ihmisten turvallisuuteen kohdistuvia uhkia;

4.  painottaa, että ilmastonmuutoksen pahentamat luonnonkatastrofit aiheuttavat epävakautta erityisesti valtioissa, jotka ovat niille alttiita; panee kuitenkin merkille, että toistaiseksi minkään konfliktin ei voida katsoa johtuneen yksinomaan ilmastonmuutoksesta; korostaa, että kun väestön makean veden ja elintarvikkeiden saanti vaikeutuu ilmastonmuutoksen pahentamien luonnonkatastrofien vuoksi, sen on pakko muuttaa ja ylikuormittaa näin jo ennestään hauraiden alueiden tai toimintakykyään menettäneiden valtioiden taloudellisia, sosiaalisia ja hallinnollisia voimavaroja, mikä aiheuttaa konflikteja ja vaikuttaa haitallisesti yleiseen turvallisuuteen; toteaa, että tällaiset tapahtumat saavat yhteisöt ja maat kilpailemaan niukoista resursseista;

5.  toteaa, että monimutkaisia kriisejä voidaan ennakoida ja että ne olisi estettävä soveltamalla kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa hyödynnetään täysimääräisesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) käytössä olevia välineitä sekä humanitaarista apua ja kehitysapua; toteaa myös, että Nato toimi keskeisessä asemassa toteutettaessa ensimmäistä kansainvälistä toimea ympäristöön kohdistuvien turvallisuushaasteiden torjumiseksi vuonna 2004, jolloin sotilasliitto yhdisti voimansa viiden muun kansainvälisen toimijan kanssa(13) ja muodosti ympäristö- ja turvallisuusalan Environment and Security Initiative (ENVSEC) -aloitteen, jonka puitteissa tarkastellaan ympäristöalan kysymyksiä, jotka uhkaavat turvallisuutta epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla;

6.  tunnustaa yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tukevan elintärkeän infrastruktuurin merkityksen;

7.  toteaa, että vaikka ilmastonmuutoksen tarkasteleminen turvallisuuteen liittyvänä asiana voi olla myönteinen asia, se on kuitenkin vain yksi osa toimista, joita EU:ssa toteutetaan ilmastonmuutoksen alalla ja joilla pyritään hyödyntämään poliittisia ja taloudellisia välineitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi;

8.  korostaa, että EU:n on ulkoisia toimia koskevissa strategioissaan, politiikoissaan ja välineissään otettava huomioon, miten luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos vaikuttavat kansainväliseen turvallisuuteen; muistuttaa lisäksi, että niin luonnonkatastrofien kuin muiden katastrofien yhteydessä on tärkeä kiinnittää erityistä huomiota naisiin ja lapsiin, jotka ovat kriisitilanteissa erityisen haavoittuvassa asemassa;

9.  muistuttaa tältä osin komissiolle humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun alalla annetusta valtuutuksesta ja painottaa tarvetta jatkaa olemassa olevien välineiden kehittämistä ja vahvistamista;

10.  toistaa, että katastrofiriskin pienentäminen on tältä osin tärkeää, jotta vähennetään kriisien vaikutusta haavoittuvassa asemassa oleviin väestöryhmiin;

11.  toteaa, että YTPP:n strategioihin ja operaatiosuunnitelmiin on sisällytettävä ilmastosta johtuvien kriisien ja niistä aiheutuvien luonnonkatastrofien vaikutusta koskeva analyysi ennen luontoon liittyvien tai humanitaaristen kriisien puhkeamista, niiden aikana ja niiden jälkeen sekä laadittava kriisien lieventämistä koskevia varasuunnitelmia, jotka kohdistuvat alueisiin, joilla riski on suurin, noudattaen samalla Lissabonin sopimuksen mukaisia humanitaarisia periaatteita; peräänkuuluttaa myös käytännöllistä yhteistyötä, kuten yhteistoimintaharjoituksia;

12.  korostaa, että toteuttamalla tehokkaita toimia ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksien torjumiseksi ei pidä ainoastaan tehostaa konfliktien estämistä ja kriisinhallintaa vaan myös parantaa analysointi- ja varhaisvaroitusvalmiuksia;

13.  muistuttaa, että Lissabonin sopimuksessa unionin edellytetään kehittävän siviili- ja sotilasvoimavarojaan ottaen huomioon 43 artiklassa mainitut kansainvälisen kriisienhallinnan tehtävät, joita ovat erityisesti konfliktien ehkäisy, humanitaariset ja pelastustehtävät, neuvonta ja tuki sotilasasioissa, rauhanturvaaminen ja konfliktin jälkeinen vakauttaminen; katsoo samalla, että olisi vältettävä välineiden päällekkäisyyttä ja tehtävä selvä ero sellaisten välineiden välillä, jotka kuuluvat tai eivät kuulu YTPP:n soveltamisalaan SEUT-sopimuksen 196 ja 214 artiklan mukaisesti; muistuttaa, että on tarpeen välttää kaikenlaisia päällekkäisyyksiä humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun alan vakiintuneisiin välineisiin nähden, jotka eivät kuulu YTPP:n soveltamisalaan;

14.  toteaa, että sotilaallisten rakenteiden ympäristötiedusteluun, riskinarviointiin, humanitaariseen apuun, katastrofiapuun ja evakuointiin liittyvät valmiudet ja voimavarat ovat keskeisessä asemassa varhaisvaroitusjärjestelmien, ilmastoalaan liittyvän kriisinhallinnan ja katastrofeihin vastaamisen kannalta;

15.  korostaa, että Lissabonin sopimuksella on otettu käyttöön uusia määräyksiä (SEU-sopimuksen 21–23 artikla, 27 artikla, 39 artikla, 41 artiklan 3 kohta, 43–46 artikla), erityisesti 41 artiklan 3 kohdan käynnistysrahastoon liittyvä määräys, ja että kyseiset määräykset on pantava täytäntöön;

16.  huomauttaa, että EU:n olisi toteutettava lisätoimia YK:n, Afrikan unionin (AU) ja Etyjin kanssa, myös ENVSEC-aloitteen puitteissa, jotta olisi mahdollista tehdä yhdessä analyyseja ja tarkastella yhteisesti ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita;

17.  korostaa siviili- ja sotilasalan välisen yhteisvaikutuksen merkitystä esimerkiksi Haitin, Pakistanin ja New Orleansin kriisien yhteydessä; katsoo, että tämä yhteisvaikutus osoitti, että sotilasvoimat voivat arvokkaalla tavalla edistää ilmastosta johtuviin kriiseihin ja luonnonkatastrofeihin vastaamista antamalla välitöntä ja oikea-aikaista apua kärsineille alueille ja niiden asukkaille;

18.  on tyytyväinen siihen, että ilmastonmuutoksesta on tullut yhä keskeisempi asia maailman turvallisuutta koskevassa keskustelussa erityisesti vuodesta 2007 lähtien, jolloin YK:n turvallisuusneuvosto keskusteli ensimmäisen kerran ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista kansainväliseen turvallisuuteen; pitää erittäin myönteisinä EU:n ja sen jäsenvaltioiden hallitusten pyrkimyksiä ottaa asia esille YK:n turvallisuusneuvostossa heinäkuussa 2011 ja ilmastodiplomatiaa koskevissa ulkoasiainneuvoston päätelmissä;

Tarvitaan poliittista tahtoa ja toimintaa

19.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, joka vastaa unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisesta

   a) ottamaan asianmukaisiksi katsomissaan tapauksissa huomioon ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofit sekä niiden turvallisuutta ja puolustusta koskevat seuraamukset analysoitaessa kriisejä ja konfliktien uhkia;
   b) arvioimaan, missä maissa ja/tai millä alueilla konfliktin ja epävakauden riski on mahdollisesti suurin ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien johdosta; laatimaan luettelon näistä maista/alueista; antamaan osana vuosittain laadittavia ja YUTP:aa koskevia kertomuksia tietoa sellaisten EU:n politiikkojen ja välineiden täytäntöönpanosta, joiden tavoitteena on tarkastella kyseisiä haasteita luetelluissa maissa/luetelluilla alueilla;
   c) vahvistamaan EU:n käytännön valmiuksia taata konfliktien ehkäiseminen, kriisinhallinta ja kriisin jälkeinen jälleenrakentaminen; koordinoimaan tiiviisti komission kanssa ja EU:n kehityspolitiikkaan nähden toteutettavia toimia, jotka koskevat tarvetta auttaa kumppanivaltioita kehittämään vastustuskykyään ilmastonmuutoksen suhteen sekä muutoin sopeutumaan sen vaikutuksiin;
   d) mukauttamaan tiiviissä yhteistyössä komission kanssa EU:n siviili- ja sotilasvoimavarojen ja -valmiuksien pitkän aikavälin suunnittelua tämän mukaisesti;

20.  on sitä mieltä, että EU:n on laadittava luettelo haasteista, joita se kohtaa esimerkiksi arktisella alueella, arabimaailmassa sekä Himalajalla ja Tiibetin ylängöllä (”kolmas napa-alue”) ja joihin kuuluu erityisesti vesivarantoihin liittyvien konfliktien riski;

21.  painottaa, että on tärkeää jatkaa ja vahvistaa EU:n antamaa kehitysapua ja humanitaarista apua, jonka tavoitteiksi ilmastosta johtuvien kriisien ja luonnonkatastrofien yhteydessä on asetettu sopeutuminen, hillitseminen, avustustoimet, vastustuskyky, hätäapu ja kriisin jälkeinen kehittäminen; panee merkille katastrofiriskin pienentämistä ja hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämistä koskevien aloitteiden merkityksen ja kehottaa komissiota valtavirtaistamaan nämä ohjelmat ja toimet sen antamaan humanitaariseen apuun ja erityisesti kehitysapuun; suhtautuu myönteisesti ehdotukseen, joka koskee EU:n pelastuspalvelumekanismin roolin laajentamista erityisesti Euroopan unionin ulkopuolelle;

22.  suhtautuu myönteisesti UNDP:n, UNEPin, Etyjin, Naton, UNECEn ja Keski- ja Itä-Euroopan alueellisen ympäristökeskuksen toteuttamaan Environment and Security Initiative -aloitteeseen (ENVSEC)(14), jonka tavoitteena on vastata haasteisiin, jotka liittyvät ihmisten turvallisuuteen ja luonnonympäristöön, siten, että Keski-Aasiassa, Kaukasuksella ja Kaakkois-Euroopassa sijaitsevien valtioiden käyttöön asetetaan kyseisten tahojen yhdistetty asiantuntemus ja varat; toteaa, että mainitun aloitteen kokonaissuorituskyky on vielä rajallinen, mutta se on jo toiminut institutionaalisen koordinoinnin kannalta tärkeänä välineenä ja valtavirtaistamisprosessien helpottamisen lähtökohtana;

23.  painottaa, että EU:n olisi toteutettava toimia yhdessä keskeisten riskialueiden ja haavoittuvimmassa asemassa olevien valtioiden kanssa niiden selviytymiskyvyn vahvistamiseksi; korostaa, että EU voisi sisällyttää ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sitä koskevan vastustuskyvyn lisäämisen tiiviimmin EU:n alueellisiin strategioihin (EU–Afrikka -strategiaan, Barcelonan prosessiin, Mustanmeren synergia -aloitteeseen, EU:n Keski-Aasia-strategiaan ja Lähi-idän toimintasuunnitelmaan);

24.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota sisällyttämään ilmastonmuutoksen mahdolliset turvallisuusvaikutukset ulkoisen toiminnan ja YTPP:n tärkeimpiin strategioihin, poliittisiin asiakirjoihin ja rahoitusvälineisiin;

25.  kiinnittää huomion siihen, että energian huoltovarmuus liittyy läheisesti ilmastonmuutokseen; katsoo, että energiaturvallisuutta on parannettava vähentämällä EU:n riippuvuutta esimerkiksi Venäjältä putkien välityksellä tuotavista fossiilisista polttoaineista; huomauttaa, että näistä putkista tulee ikiroudan sulamisen vuoksi häiriöille alttiita, ja korostaa, että arktisen alueen muuttuminen on yksi huomattavimmista EU:n turvallisuuteen kohdistuvista ilmastonmuutoksen vaikutuksista; korostaa, että tämän uhkia moninkertaistavan tekijän tarkastelun on perustuttava arktista aluetta koskevaan EU:n vahvistettuun strategiaan ja EU:ssa tuotettua uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevaan tehostettuun politiikkaan, joilla vähennetään merkittävästi unionin riippuvuutta ulkoisista lähteistä ja parannetaan sen turvallisuusasemaa;

26.  kehottaa Euroopan puolustusvirastoa (EDA) ja jäsenvaltioiden puolustusvoimia kehittämään ympäristöystävällistä ja energiatietoista tekniikkaa hyödyntäen täysimääräisesti uusiutuvien energialähteiden tarjoamaa potentiaalia;

27.  on tyytyväinen viime aikojen pyrkimyksiin vahvistaa Naton ja EU:n välistä koordinointia voimavarojen kehittämisen alalla; toteaa olevan erittäin tarpeellista yksilöidä yhteistyöstä koituvat molemminpuoliset edut, samalla kun otetaan huomioon kummankin organisaation erityiset vastuualueet; korostaa tarvetta kehittää synergioita sellaisten yhdistämiseen ja jakamiseen liittyvien hankkeiden ja älykkääseen puolustukseen liittyvien hankkeiden (Nato) yhteydessä, jotka olisi mahdollista panna täytäntöön luonnonkatastrofien ja ilmastoon liittyvien kriisien torjumiseksi;

28.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa mitä pikimmin hyödyntämään kaikki Lissabonin sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet ja tekemään ehdotuksia käynnistysrahaston (SEU-sopimuksen 41 artiklan 3 kohta) toteuttamiseksi ottaen huomioon tulevaisuudessa mahdollisesti toteutuvat yhdistämiseen ja jakamiseen liittyvät hankkeet ja yhdistetyt voimavarat sekä yhteiset ja pysyvät varusteresurssit siviilialan kriisioperaatioita varten;

Tarvitaan uutta ajattelua: strategiaan ja toimintaperiaatteisiin liittyvät haasteet

29.  toteaa, että ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien rauhalle, turvallisuudelle ja vakaudelle aiheuttamat haitat olisi mahdollista integroida kaikkiin YUTP:n / YTPP:n alan asiakirjoihin, joiden pohjalta yksittäisiä politiikkoja ja operaatioita suunnitellaan ja johdetaan;

30.  toteaa, että varhaisarviointi- ja tiedonhankintavalmiuksien avulla olisi varmistettava, että EU vastaa kriiseihin hyödyntäen tarkoituksenmukaisimpia saatavilla olevia keinoja ja ottaen mahdollisimman nopeasti käyttöön monialaisia ryhmiä, joihin kuuluisi siviilialan, sotilasalan sekä siviili- ja sotilasalan asiantuntijoita;

31.  korostaa, että EU:n on ilmastonmuutoksesta aiheutuvaan epävarmuuteen vastaamiseen ja sen ennakoimiseen liittyvien toimien vuoksi saatava tutustua täsmällisiin ja oikea-aikaisiin analyyseihin ja että YTPP:hen liittyvät voimavarat ovat tältä osin hyvä tiedonlähde; katsoo, että EU:n olisi toteutettava toimia jatkaakseen tiedonkeruuta ja tietojen analysointia koskevien voimavarojen kehittämistä EU:n edustustojen, EU:n satelliittikeskuksen ja EU:n tilannekeskuksen kaltaisten rakenteiden avulla;

32.  katsoo, että ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien haittoja koskeva varhaisvaroitus- ja ennaltaehkäisytoiminta edellyttää asianmukaisia henkilöresursseja ja menetelmiä tietojen keräämistä ja analysointia varten; toteaa, että asianomaisten turvallisuudesta vastaavien Euroopan ulkosuhdehallinnon yksikköjen, asianomaisten komission yksikköjen sekä maantieteellisten toimistojen olisi sisällytettävä luonnonkatastrofien vaikutuksia kansainväliseen turvallisuuteen ja poliittiseen toimintaan koskeva analyysi osaksi toimintaansa; suosittelee järjestämään Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission henkilöstölle koulutusta siitä, miten valvoa luonnonkatastrofien vaikutusta kriisien kehittymiseen sekä poliittiseen vakauteen ja turvallisuuteen; kehottaa laatimaan yhteiset arvosteluperusteet analysointia, riskien arviointia ja yhteisen hälytysjärjestelmän perustamista varten;

33.  kannustaa Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission asianomaisia elimiä laajentamaan ilmastonmuutokseen ja luonnonkatastrofeihin liittyviä kysymyksiä koskevia tilanneanalyyseja ja politiikan suunnittelua sekä niitä koskevaa järjestelmällistä tietojenvaihtoa; kehottaa asianomaisia ulkosuhdehallinnon elimiä hyödyntämään käytettävissä olevia viestintä- ja tiedonvaihtokanavia asianomaisten komission elinten ja erityisesti ECHOn kanssa, mutta myös YK:n virastojen ja ohjelmien sekä Naton kanssa; painottaa, että siviili- ja sotilasrakenteiden, joiden tehtävänä on reagoida ilmastoon liittyviin kriiseihin ja luonnonkatastrofeihin, olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kaikkien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja humanitaaristen organisaatioiden sekä kansalaisjärjestöjen kanssa;

34.  kehottaa komissiota laatimaan valmiussuunnitelmia, joista ilmenee, miten EU vastaa unionin ulkopuolella tapahtuvien ja välittömästi tai välillisesti (esimerkiksi ilmastopakolaisuus) unionin turvallisuuteen vaikuttavien luonnonkatastrofien ja ilmastosta johtuvien kriisien seurauksiin;

35.  suhtautuu erittäin myönteisesti ilmastonmuutosta ja sen turvallisuusvaikutusten välistä vuorovaikutusta koskeviin toimenpiteisiin, joita toteutettiin vuonna 2011 Puolan puheenjohtajakaudella EU:n ulkoministeritasolla sekä YK:n turvallisuusneuvostossa Saksan puheenjohtajakaudella;

36.  katsoo, että ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien vaikutuksia koskevia mukautuksia ja muutoksia voitaisiin tehdä tärkeimpiin YTPP-ohjelma-asiakirjoihin, joita ovat muiden muassa ”EU Concept for Military Planning at the Political and Strategic level”(15), ”EU Concept for Military Command and Control”(16), ”EU Concept for Force Generation”(17) ja ”EU Military Rapid Response Concept”(18), sekä asiakirjoja, jotka liittyvät YTPP-operaatioihin, esimerkiksi ”EU concept for comprehensive planning”, ”EU Concept for Police Planning” ja ”Guidelines for Command and Control Structure for EU Civilian Operations in Crisis Management”(19);

37.  katsoo, että siviili- ja sotilasalan valmiuksia olisi kehitettävä siten, että mahdollistetaan niiden käyttöönotto luonnonkatastrofien ja ilmastosta johtuvien kriisien torjumiseksi; on sitä mieltä, että erityistä huomiota on kiinnitettävä sotilasvalmiuksien kehittämiseen ja erityisesti yhdistämis- ja jakamisprosessiin; kehottaa laajentamaan EDA:n roolia tällä alalla;

Tarvitaan institutionaalista luovuutta: välineet ja valmiudet

38.  toistaa, että tehokkaan vastaamisen luonnonkatastrofien kaltaisiin kriiseihin on usein voitava perustua niin siviili- kuin sotilasalan valmiuksiin, mikä edellyttää tiiviimpää yhteistyötä näiden kahden välillä; muistuttaa, että on olennaisen tärkeää määritellä kapeisiin erityisaloihin liittyvät valmiudet ja puutteet, joiden kohdalla sotilasalan valmiuksilla voidaan tuottaa lisäarvoa;

39.  korostaa tarvetta laatia erityinen luettelo YTPP:n sotilas- ja siviilivalmiuksista, jotka ovat erityisen tärkeitä reagoitaessa ilmastonmuutokseen ja luonnonkatastrofeihin ja YTPP:n operaatioissa; korostaa, että laadittaessa tätä luetteloa olisi otettava erityisesti huomioon sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käyttöä tarkastelevan neuvoa-antavan ryhmän toteuttamat toimenpiteet; panee merkille, että tällaisiin voimavaroihin kuuluvat muiden muassa rakennusvalmiudet, kuten satamien/lentokenttien tilapäinen rakentaminen ja toiminta, lento- ja merioperaatioiden ja liikenteen hallinta, liikkuvat sairaalat, mukaan lukien tehohoito, viestintäinfrastruktuuri, vedenpuhdistus ja polttoainehuolto; kehottaa neuvostoa ja EDA:ta sovittamaan vuonna 2013 tapahtuvan valmiuksien kehittämisohjelman tarkistuksen yhteydessä yhteen nykyiset siviili- ja sotilasvalmiuksia koskevat luettelot ja ilmastonmuutoksen tuomia haasteita vastaavat luettelot sekä tekemään tarvittavia ehdotuksia luetteloissa esiintyvien mahdollisten puutteiden korjaamiseksi;

40.  korostaa tarvetta tutkia mahdollisuutta kehittää jo olemassa olevien voimavarojen, kuten EU:n taistelujoukkojen ja Euroopan ilmakuljetusjohtoportaan, pohjalta yhteisiä valmiuksia, joita tarvitaan ilmastonmuutoksen tai luonnonkatastrofien vaikutuksiin liittyvissä operaatioissa;

41.  korostaa tarvetta tutkia, miten olisi parannettava energiatehokkuutta ja ympäristön hallintaa kotimaassa ja ulkomailla sijaitsevien sotilasvoimien keskuudessa hyödyntämällä muun muassa uusiutuvien energialähteiden tarjoamaa potentiaalia; muistuttaa, että yhden EU:n jäsenvaltion sotilasvoimat kuluttavat yhtä paljon energiaa kuin eurooppalainen suurkaupunki ja että sotilasrakenteiden olisi siksi oltava yhtä innovatiivisia niiden ekologisen jalanjäljen pienentämisen suhteen; suhtautuu myönteisesti kertomukseen ”Greening the Blue Helmets: Environment, Natural Resources and UN Peacekeeping Operations”, jonka YK:n ympäristöohjelma (UNEP), YK:n rauhanturvatoiminnan osasto (UNDPKO) ja YK:n Department of Field Support -osasto (UNDFS) julkaisivat toukokuussa 2012; huomauttaa, että Yhdysvaltain puolustusvoimat(20) ovat jo monen vuoden ajan pyrkineet aktiivisesti lisäämään riippumattomuuttaan energia-alasta hyödyntämällä kestäviä energialähteitä ja parantamalla energiatehokkuutta kaikissa puolustusvoimien operaatioissa ja infrastruktuurissa; suhtautuu tältä osin myönteisesti Euroopan puolustusviraston hiljattain toteuttamaan Go Green -aloitteeseen, jonka tavoitteena on parantaa merkittävästi energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä; korostaa, että on myös syytä kehittää suuntaviivoja energiatehokkuuden alan parhaita käytäntöjä varten ja ympäristöalan hallinnoinnin valvomiseksi YTTP:n operaatioiden yhteydessä;

42.  korostaa myös tarvetta muuttaa Euroopan puolustuksen teollisuuspohjan yleistä kehittämistä siihen suuntaan, että se vastaa ilmastoon liittyvien kriisien ja luonnonkatastrofien erityisvaatimuksia; vaatii, että EDA saa vahvemman roolin tässä prosessissa niin, että se työskentelee tiiviissä yhteistyössä EU:n sotilaskomitean kanssa; kehottaa molempia YTPP-elimiä varmistamaan, että hankintaohjelmissa ja voimavarojen kehittämisohjelmissa varataan riittävästi varoja ja muita resursseja erityistarpeisiin, joita ilmastonmuutokseen ja luonnonkatastrofeihin vastaaminen vaatii;

43.  kehottaa puolustusvoimia kantamaan vastuunsa ympäristön kestävyyden alalla ja teknisiä asiantuntijoita kehittämään tapoja toteuttaa ympäristöystävällisiä toimia, päästöjen vähentämisestä aina kierrätettävyyden parantamiseen;

44.  korostaa tarvetta ylläpitää ja vahvistaa edelleen seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 puitteissa kattavaa lähestymistapaa, jolla lievennetään luonnonkatastrofeja ja ilmastosta johtuvia kriisejä sekä torjutaan niitä käyttämällä kaikkia unionin saatavilla olevia välineitä; pitää myönteisenä komission ehdotusta uudistetusta vakautusvälineestä, jossa on jo otettu huomioon ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien haitallinen vaikutus turvallisuuteen, rauhaan ja poliittiseen vakauteen;

45.  pyytää määrittelemään näiden ehdotuksien taloudelliset vaikutukset ja ottamaan ne myös huomioon EU:n talousarviota tarkistettaessa;

46.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa lähettämään ilmastoturvallisuuden asiantuntijoita EU:n edustustoihin maissa ja alueilla, jotka joutuvat kärsimään eniten vahinkoja, jotta EU:lla olisi paremmat valmiudet antaa varhaisvaroituksia ja tiedottaa mahdollisesti syntyvistä konflikteista;

47.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa vahvistamaan unionin ja sen naapurivaltioiden välistä koordinointia ilmastosta johtuvien kriisien torjuntavalmiuksien kehittämiseksi;

48.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa edistämään ilmastonmuutokseen ja ympäristösuojeluun liittyvien näkökohtien huomioon ottamista, kun suunnitellaan ja pannaan täytäntöön maailmanlaajuisia sotilasalan, siviili- ja sotilasalan sekä siviilialan operaatioita;

49.  pitää hyvänä ajatusta perustaa YK:n erityislähettilään virka, jonka haltijan erikoisalana on ilmastoturvallisuus;

50.  kehottaa perustamaan koordinointimekanismeja koko EU:n ja sellaisten jäsenvaltioiden välille, jotka tulevaisuudessa saattavat toimia pysyvän rakenteellisen yhteistyön säännösten mukaisesti, jotta voidaan varmistaa, että niiden toimet ovat EU:n tätä alaa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisia;

51.  katsoo, että tutkimukset, jotka koskevat luonnonkatastrofien ja ilmastosta johtuvien kriisien vaikutuksia kansainväliseen ja unionin turvallisuuteen, olisi sisällytettävä Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemian opetussuunnitelmaan;

52.  kehottaa EU:ta tarkastelemaan ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksia sen vuoropuhelun kehyksessä, jota se käy kolmansien valtioiden ja erityisesti Intian, Kiinan ja Venäjän kaltaisten keskeisten kumppanien kanssa; painottaa, että todella tehokas vastaus edellyttää monenvälistä lähestymistapaa ja yhteisiä investointeja kolmansien valtioiden kanssa, ja että EU voisi edistää kolmansien valtioiden sotilasvoimien kanssa tehtävää yhteistyötä yhteisten kehitys- ja koulutustoimien avulla;

o
o   o

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden parlamenteille, Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle, Naton pääsihteerille, YK:n yleiskokoukselle ja YK:n pääsihteerille.

(1) http://ec.europa.eu/clima/events/0052/council_conclusions_en.pdf.
(2) http://eeas.europa.eu/environment/docs/2011_joint_paper_euclimate_diplomacy_en.pdf.
(3) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/fi/reports/99387.pdf.
(4) EUVL L 314, 1.12.2007, s. 9.
(5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0404.
(6) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 71.
(7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0574.
(8) http://www.un.org/News/Press/docs/2011/sc10332.doc.htm.
(9) www.unep.org/disastersandconflicts
(10) YK:n vuoden 2005 huippukokouksen päätösasiakirjan 138 ja 139 kohta, Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston huhtikuussa 2006 antama julkilausuma (S/RES/1674), YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 15. syyskuuta 2009 esittämä raportti suojeluvastuun täytäntöönpanosta ja YK:n yleiskokouksen 7. lokakuuta 2009 antama päätöslauselma A/RES/63/308 suojeluvastuusta.
(11) http://www.unhcr.org/refworld/docid/47da87822.html.
(12) Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission yhteinen julkilausuma (2008/C 25/01).
(13) Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma (UNEP), Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UNDP), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj), Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio (UNECE) ja Keski- ja Itä-Euroopan alueellinen ympäristökeskus.
(14) Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UNDP), Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma (UNEP), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj), Pohjois-Atlantin puolustusliitto (NATO), Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio (UNECE) ja Keski- ja Itä-Euroopan alueellinen ympäristökeskus.
(15) http://register.consilium.europa.eu/pdf/en/08/st10/st10687.en08.pdf.
(16) - 10688/08 - turvaluokiteltu.
(17) http://register.consilium.europa.eu/pdf/en/08/st10/st10690.en08.pdf.
(18) http://register.consilium.europa.eu/pdf/en/09/st05/st05654.en09.pdf.
(19) Asiak. 13983/05 - Asiak. 6923/1/02 - Asiak. 9919/07.
(20) Powering America’s Defence: Energy and the Risks to National Security, May 2009. http://www.cna.org/sites/default/files/Powering%20Americas%20Defense.pdf.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö