Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta ja erityisesti 6. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Syyrian tilanteesta(1),

–  ottaa huomioon Syyriasta 14. huhtikuuta 2014 ja 20. tammikuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Catherine Ashtonin julkilausumat, jotka tämä antoi 15. maaliskuuta 2014 Syyrian kansannousun kolmannesta vuosipäivästä ja 8. huhtikuuta 2014 isä van der Lugtin tappamisesta Homsissa, Syyriassa,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyt Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon 22. helmikuuta 2014 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2139,

–  ottaa huomioon Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 12. helmikuuta 2014 julkaiseman raportin,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin tiedottajan 7. huhtikuuta 2014 antaman julkilausuman Syyriasta,

–  ottaa huomioon YK:n humanitaaristen asioiden alipääsihteerin ja humanitaarisen avun koordinaattorin Valerie Amosin 28. maaliskuuta 2014 antaman julkilausuman Syyriasta,

–  ottaa huomioon vuonna 1950 tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan vuodelta 2000,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Syyriassa jatkuva väkivaltainen konflikti on johtanut humanitaariseen katastrofiin, jollaista ei ole lähihistoriassa nähty ja jossa on kuollut yli 150 000 ihmistä, joista suurin osa on ollut siviilejä, ja jonka aikana yli 6,5 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään kotimaansa sisällä ja yli 2,6 miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään pakolaisiksi pääasiassa Libanoniin, Turkkiin, Jordaniaan, Irakiin ja Egyptiin; panee merkille, että tässä kriisissä etniset ja uskonnolliset vähemmistöt ovat erityisen haavoittuvassa asemassa;

B.  panee merkille, että Syyrian väestö on koostunut perinteisesti monista erilaisista etnisistä ja uskonnollisista yhteistöistä, joihin on kuulunut myös arabeja, aramealaisia, armenialaisia, assyrialaisia, kirgiisejä, kurdeja, turkmenialaisia sekä muslimeja, kristittyjä ja druuseja, sekä muista ryhmistä; huomauttaa, että uskonnollisista ja etnisistä yhteisöistä yksikään ei ole säästynyt kolme vuotta jatkuneelta konfliktilta, joka on saamassa yhä enemmän uskontokuntien välisen konfliktin piirteitä;

C.  huomauttaa, että kyseiset yhteisöt ovat aina olleet osa Syyrian yhteiskuntaa ja antaneet oman panoksensa sen kehitykseen ja edistykseen esimerkiksi toimimalla koulutuksen, terveydenhuollon ja kulttuurin aloilla; katsoo tämän vuoksi, että kyseisillä yhteisöillä on merkittävä tehtävä Syyrian demokratiakehityksessä, ja niiden on oltava edustettuina maan tulevaisuudesta mahdollisesti järjestettävissä kuulemisissa ja mahdollisessa sovintoprosessissa;

D.  panee merkille, että aina viime aikoihin asti nämä yhteisöt olivat pyrkineet pysymään konfliktissa puolueettomina, sillä vaikka monet niistä myöntävätkin Syyrian valtiojärjestelmän muutoksentarpeen, ne pelkäävät, että jos hallitus kaatuu, ne joutuvat joko islamilaisen valtion perustamista ajavien sunnalaisten jihadistikapinallisten tai muiden ryhmien silmätikuiksi;

E.  panee merkille, että Assadin hallinto on omana selviytymisstrategianaan tarkoituksella lietsonut uskontokuntien vastakkainasettelua ja pahentanut pinnan alla kyteviä ja suurelta osin tukahdutettuja yhteisöjen välisiä jännitteitä; panee merkille, että ääri-islamilaisten ja jihadistien lisääntyvä läsnäolo ja soluttautuminen konfliktien kaikkien osapuolten joukkoihin on aiheuttanut oikeutettuja huolenaiheita maan vähemmistöjen keskuudessa; huomauttaa, että sunnien ja šiialaisten erimielisyydet Syyriassa vaikuttavat yhteisöjen välisiin suhteisiin myös naapurimaissa;

F.  ottaa huomioon, että hollantilainen jesuiitta, isä Frans van der Lugt, joka oli asunut Syyriassa kymmeniä vuosia ja joka tunnettiin siitä, että hän ei suostunut lähtemään piiritetystä Homsin kaupungista, pahoinpideltiin ja ammuttiin kuoliaaksi 7. huhtikuuta 2014; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri on tuominnut tämän epäinhimillisen väkivallanteon, joka kohdistui Syyrian kansaa piirityksen ja kasvavien vaikeuksien aikana puolustaneeseen mieheen; ottaa huomioon, että muut kristityt ovat edelleen luostarissa, jossa isä van der Lugt tapettiin, ja kansainvälinen yhteisö on huolissaan piiritetyssä Homsin kaupungissa edelleen loukussa olevien monien siviilien turvallisuudesta;

G.  ottaa huomioon, että isä Paolo Dall’Oglio on ollut kateissa heinäkuusta 2013 lähtien ja aseistetut miehet sieppasivat ortodoksisen kirkon piispan Boulos Yazigin ja assyrialaisen kirkon piispan John Ibrahimin huhtikuussa 2013 miehiä kuljettaneesta autosta pohjoisessa sijaitsevan Aleppon kaupungin ulkopuolella; huomauttaa, että miesten kohtalosta ei edelleenkään ole tietoa;

H.  panee merkille, että taistelut hallituksen joukkojen ja kapinallisten, joihin kuuluu myös al‑Qaidaa lähellä olevia tahoja, välillä maaliskuun lopussa 2014 johtivat siihen, että suurin osa Syyrian ja Turkin rajalla sijaitsevan Kassabin armenialaiskaupungin väestöstä evakuoitiin; panee merkille, että kyseisten taistelujen vaatimien uhrien määristä on liikkeellä eriäviä tietoja;

I.  ottaa huomioon, että Syyriasta saatujen viimeisimpien tietojen mukaan al-Qaidaa lähellä olevan Al-Nusran rintaman kapinalliset ovat vallanneet useita kristittyjen ja kurdien asuttamia kyliä Turkin rajalla, esimerkiksi Ayn al-Arabin / Kobanen kurdikaupungin;

J.  toteaa, että palestiinalaispakolaiset ovat edelleen erityisen haavoittuva ryhmä Syyrian kriisissä; ottaa huomioon, että monet heistä asuvat piiritetyillä alueilla, erityisesti Jarmukin leirillä, joka on jatkuvasti hallituksen joukkojen ja monien aseistettujen joukkojen raskaiden hyökkäysten kohteena, ja panee merkille, että hyökkäysten vuoksi 18 000 alueella majailevaa palestiinalaista joutuu kärsimään epäinhimillisellä tavalla; huomauttaa, että lähes kaikki Syyriassa olevat 540 000 palestiinalaispakolaista ovat tänä päivänä avun varassa ja yli puolet heistä on joutunut siirtymään kotimaansa sisällä, ja ottaa huomioon, että palestiinalaispakolaisilla on vastassaan suuria esteitä ja yhä tiukempia rajoituksia, jos he yrittävät paeta Egyptiin, Jordaniaan tai Libanoniin;

K.  panee merkille, että naisiin ja lapsiin kohdistuu jatkuvasti väkivallantekoja, seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä ja heiltä puuttuu perushyödykkeitä ja ‑palveluja Syyriassa jatkuvan konfliktin seurauksena; huomauttaa, että Syyrian pakolaisista suhteettoman suuri määrä on naisia ja lapsia; toteaa, että vuodesta 2011 alkaen lähes 3 miljoonaa lasta on keskeyttänyt koulunkäynnin Syyriassa ja että vähintään 500 000:ta pakolaiseksi rekisteröityä lasta ei ole ilmoitettu naapurimaiden kouluihin;

L.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajat, intellektuellit, uskonnolliset johtajat, toimittajat ja kansalaisaktivistit joutuvat jatkuvasti Syyrian väkivaltaisen kriisin uhreiksi; panee merkille, että vuoden 2011 Saharov-palkinnon saajaa Razan Zaitounehia, joka siepattiin yhdessä aviomiehensä ja kahden muun ihmisoikeusaktivistin kanssa yli neljä kuukautta sitten Doumassa, pidetään edelleen tuntemattomassa paikassa;

M.  katsoo, että poliittisilla ja uskonnollisilla johtajilla on kaikilla tasoilla velvollisuus torjua ääriliikkeitä ja terrorismia ja edistää keskinäistä kunnioitusta yksittäisten ihmisten sekä uskonnollisten ja etnisten ryhmien keskuudessa;

N.  huomauttaa, että kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja ihmisoikeuslainsäädäntö kieltävät iskujen suuntaamisen yksittäisiin henkilöihin tai ryhmiin uskonnollisen tai etnisen identiteetin perusteella samoin kuin vihamielisyyksiin osallistumattomiin siviileihin kohdistuvat iskut; panee merkille, että tällaiset toimet ovat sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan; huomauttaa, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2139 korostettiin, että rankaisematta jättäminen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista ja ihmisoikeusloukkauksista on saatava loppumaan, ja vahvistettiin, että kyseisiin loukkauksiin Syyriassa syyllistyneet tai niistä muulla tavalla vastuussa olevat henkilöt on tuotava oikeuden eteen;

1.  ilmaisee suuren tyrmistyksensä inhimillisen kärsimyksen ja ihmishenkien menetysten ennennäkemättömän suuresta määrästä ja ilmaisee myötätuntonsa kaikkien niiden viattomien uhrien omaisille, jotka Syyrian konflikti on vaatinut; tuomitsee jyrkästi ihmisoikeusloukkaukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, joihin Assadin hallinto ja hallitusta kannattavat miliisit ovat syyllistyneet; tuomitsee kaikki ihmisoikeusloukkaukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, joihin hallintoa vastustavat aseelliset ryhmittymät ovat syyllistyneet; tuomitsee jyrkästi yhä lisääntyvät terrori-iskut, joihin äärijärjestöt ja ääriliikkeitä kannattavat yksityishenkilöt ovat syyllistyneet Syyriassa;

2.  on vakuuttunut siitä, että Syyrian nykyisen kriisin kestävä ratkaisu voidaan saavuttaa ainoastaan syyrialaisten johtaman osallistavan poliittisen prosessin kautta ja kansainvälisen yhteisön tuella; pitää valitettavana, että rauhanneuvottelut kariutuvat tällä hetkellä hallinnon vastustukseen, ja vaatii painokkaasti kaikkia osapuolia ja kansainvälistä yhteisöä tekemään kaikkensa uusien neuvottelujen käynnistämiseksi, jotta kansanmurha saataisiin loppumaan; korostaa, että Syyrian yhteiskunnan kaikkien osien, myös etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen, on tärkeää osallistua ja antaa panoksensa tähän prosessiin, ja painottaa, että vähemmistöillä on ratkaiseva merkitys maan kulttuurien, etnisten ryhmien ja uskontojen rinnakkaiselon perinteen säilyttämisessä, jotta Syyrian tuleville sukupolville voidaan luoda vireä yhteiskunta;

3.  toistaa, että vähemmistöjen oikeudet ovat erottamaton osa ihmisen muiden perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamista, ja mainitsee näistä erityisesti oikeuden vapauteen, turvallisuuteen ja yhdenvertaiseen kohteluun sekä ilmaisunvapauden;

4.  tuomitsee voimakkaasti viimeaikaiset hyökkäykset, jotka ovat kohdistuneet tiettyihin Syyrian uskonnollisiin ja etnisiin yhteisöihin, erityisesti kristittyihin, armenialaisiin ja kurdeihin, ja kehottaa kaikkia osapuolia lopettamaan kaikki toimet, joilla lietsotaan etnisten ryhmien ja uskontokuntien välisiä konflikteja; korostaa, että kaikilla konfliktissa mukana olevilla toimijoilla on velvollisuus suojella maan kaikkia eri vähemmistöjä; on kuitenkin tietoinen siitä, että tiettyihin haavoittuvassa asemassa oleviin yhteisöihin kohdistuvat iskut ovat vain yksi osa Syyrian sisällissotaa;

5.  tuomitsee mahdollisimman ankarasti isä Frans van der Lugtin tappamisen, joka oli epäinhimillinen väkivallanteko Syyrian kansaa piirityksen ja kasvavien vaikeuksien aikana puolustanutta miestä kohtaan; osoittaa kunnioitusta isä Frans van der Lugtin tekemää työtä kohtaan ja panee merkille, että työ ulottui piiritettyä Homsin kaupunkia pidemmälle ja auttaa edelleen tuhansia siviilejä heidän jokapäiväisen elämänsä tarpeissa;

6.  kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia noudattamaan tarkasti kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuslainsäädäntöä ja kehottaa suojelemaan kaikkia haavoittuvassa asemassa olevia yhteisöjä muun muassa siten, että humanitaarisille järjestöille taataan pääsy alueelle ja puretaan kaikkien sellaisten alueiden piiritykset, joilla on ihmisiä, Homsin vanhakaupunki mukaan luettuna; toistaa kehotuksensa turva-alueiden perustamisesta Turkin ja Syyrian raja-alueille ja mahdollisesti Syyriaan sekä kehottaa kansainvälistä yhteisöä perustamaan humanitaarisia käytäviä;

7.  tuomitsee Kassabin armenialaiskaupunkiin tehdyn hyökkäyksen; tukee kaikkia paikallisen tason toimia uskontokuntien välisen väkivallan välttämiseksi ja torjumiseksi kapinallisten valtaamilla alueilla sekä alueilla, joilla kurdit ovat enemmistönä; kehottaa Syyrian nykyistä ja tulevaa hallintoa huolehtimaan luotettavasti ja tehokkaasti maan haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen suojelusta sekä varmistamaan, että haavoittuviin yhteisöihin kuuluvat ihmiset pääsevät palaamaan koteihinsa turvallisesti, samoin kuin varmistamaan, että hyökkäyksiin syyllistyneet tuodaan oikeuden eteen ja tuomitaan asianmukaisissa oikeudenkäynneissä;

8.  kehottaa jälleen kiinnittämään erityistä huomiota palestiinalaispakolaisten haavoittuvaan tilanteeseen Syyriassa ja erityisesti Jarmukin leirillä elävien palestiinalaisten epäinhimillisiin elinoloihin; toistaa kaikille konfliktin osapuolille esittämänsä pyynnön, että YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle ja muille kansainvälisille avustusjärjestöille taataan esteetön pääsy kyseiselle leirille ja muille miehitetyille alueille Syyriassa, jotta paikallisväestön äärimmäistä kärsimystä voitaisiin lievittää; antaa tunnustusta YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön Syyriassa tekemästä työstä ja kehottaa antamaan sen toiminnalle enemmän kansainvälistä tukea;

9.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja EU:ta kiinnittämään erityistä huomiota naisten ja lasten kärsimykseen ja tarpeisiin Syyrian kriisissä; kehottaa noudattamaan nollatoleranssia, kun on kyse erityisesti lasten tappamisesta ja kaappaamisesta ja lapsisotilaiden värväämisestä, ja kehottaa lisäämään valmiuksia tarjota humanitaarista apua traumoista kärsiville uhreille;

10.  muistuttaa, että on äärimmäisen tärkeää vapauttaa kaikki poliittiset vangit, kansalaisaktivistit, humanitaariset avustustyöntekijät, uskonnolliset johtajat (myös isä Paolo Dall’Oglio, ortodoksisen kirkon piispa Boulos Yazigi ja assyrialaisen kirkon piispa John Ibrahim), toimittajat ja valokuvaajat, joita hallituksen joukot tai kapinalliset pitävät vangittuina, ja taata riippumattomille tarkkailijoille pääsy kaikkiin pidätyspaikkoihin; kehottaa jälleen kerran EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään kaikkensa, jotta vuoden 2011 Saharov-palkinnon saaja Razan Zeitouneh ja kaikki muut Syyrian ihmisoikeusaktivistit, myös internetaktivisti Bassel Safadi Khartabil, saadaan vapautettua;

11.  on edelleen vakuuttunut siitä, että kestävän rauhan aikaansaaminen Syyriaan edellyttää, että konfliktin aikana rikoksiin, myös uskonnollisin ja eettisin perustein tehtyihin rikoksiin, syyllistyneet saatetaan vastuuseen teoistaan; esittää uudelleen kehotuksensa, että Syyrian tilanne otetaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkittavaksi, ja tukee kaikkia tämänsuuntaisia aloitteita; antaa tunnustusta työstä, jota Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevä riippumaton kansainvälinen tutkintakomissio ja muut kansainväliset toimijat ovat tehneet kerätessään ja säilyttäessään suuren määrän todisteita vakavista rikoksista, joita hallinto ja jotkin kapinallisryhmät ovat tehneet Syyriassa, ja kehottaa toimiin syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen;

12.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, miten Syyrian hajoaminen vaikuttaa alueen ja erityisesti Libanonin ja Irakin vakauteen ja turvallisuuteen; on syvästi huolissaan syyrialaispakolaisten suuresta määrästä naapurimaissa ja erityisesti Libanonissa, jossa pakolaisten määrä on YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan noussut yli miljoonan, ja panee merkille, että tämä luku ei sisällä niitä kymmeniä tuhansia henkilöitä, jotka eivät ole rekisteröityneet järjestölle, ja toteaa, että Syyriasta pakenee Libanoniin joka viikko 12 000 ihmistä; on erittäin huolissaan myös Jordaniaan, Turkkiin, Irakiin ja Egyptiin suuntautuvasta jatkuvasta pakolaisvirrasta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltiota jatkamaan merkittävän humanitaarisen avun antamista Syyrian konfliktista kärsiville ihmisille;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ja Arabiliiton Syyrian erityislähettiläälle, Egyptin hallitukselle ja parlamentille, Irakin hallitukselle ja parlamentille, Jordanian hallitukselle ja parlamentille, Libanonin hallitukselle ja parlamentille, Turkin hallitukselle ja parlamentille, Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvoston pääsihteerille ja Syyrian konfliktin kaikille osapuolille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0099.