Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2223(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0040/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0040/2016

Keskustelut :

PV 14/04/2016 - 4
CRE 14/04/2016 - 4

Äänestykset :

PV 14/04/2016 - 7.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0136

Hyväksytyt tekstit
PDF 249kWORD 135k
Torstai 14. huhtikuuta 2016 - Strasbourg
Köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttaminen kotitalouksien kasvavat menot huomioon ottaen
P8_TA(2016)0136A8-0040/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttamisesta kotitalouksien kasvavat menot huomioon ottaen (2015/2223(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 3 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 9 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1 artiklan ja 34 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(1),

–  ottaa huomioon vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 223/2014(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(4),

–  ottaa huomioon yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(5),

–  ottaa huomioon maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/92/EU(6),

–  ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU(7) sekä 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman energiatehokkuustoimintasuunnitelman tarkistamisesta(8),

–  ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU(9),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Komission työohjelma 2016 – Uudet haasteet – uudet keinot” (COM(2015)0610),

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian arviointi” (COM(2014)0130),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758), sitä koskevat Euroopan talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean lausunnot sekä samasta aiheesta 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(10),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020) ja tästä tiedonannosta 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman(11),

–  ottaa huomioon 28. heinäkuuta 2010 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 64/292 vettä ja jätevesihuoltoa koskevasta ihmisoikeudesta(12),

–  ottaa huomioon komission pilottihankkeen viitebudjettien yhteisten menetelmien kehittämisestä Euroopassa,

–  ottaa huomioon Unicefin Innocenti-tutkimuskeskuksen vuonna 2012 antaman kertomuksen ”Measuring Child Poverty: New league tables of child poverty in the world’s rich countries” (Lasten köyhyyden mittaaminen: rikkaissa maissa elävien lasten köyhyyden uudet luokittelutaulukot)(13),

–  ottaa huomioon Unicefin Innocenti-tutkimuskeskuksen vuonna 2014 antaman kertomuksen ”Children of the Recession: The impact of the economic crisis on child well-being in rich countries” (Taantuman lapset: talouskriisin vaikutus lasten hyvinvointiin rikkaissa maissa)(14),

–  ottaa huomioon komission syyskuussa 2015 julkaiseman katsauksen ”EU Employment and Social Situation – Quarterly Review”(15),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun sosiaalisia investointeja koskevan komission toimenpidepaketin,

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2011 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista(16),

–  ottaa huomioon OECD:n 21. toukokuuta 2015 julkaiseman raportin ”In It Together: Why Less Inequality Benefits All”,

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Koordinoitu unionin toiminta energiaköyhyyden ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi”(17),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon eurooppalaisesta vähimmäistulosta ja köyhyysindikaattoreista(18),

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2011 annetun alueiden komitean lausunnon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista(19),

–  ottaa huomioon sosiaalisen suojelun komitean ja työllisyyskomitean 3. lokakuuta 2014 annetun sosiaalisen suojelun komitean ja työllisyyskomitean yhteisen lausunnon aiheesta ”Eurooppa 2020 -strategian väliarviointi”(20),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 annetun sosiaalisen suojelun komitean vuosikertomuksen sosiaalisesta tilanteesta Euroopan unionissa 2014(21),

–  ottaa huomioon tutkimukset ”The State of Lending: The Cumulative Costs of Predatory Practices”(22), kesäkuu 2015 ja ”Le panier de la ménagère ... pauvre”, elokuu 2008(23),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2011 annetun sosiaalisen suojelun komitean lausunnon aiheesta ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke”(24),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen kansalaisaloitteen Right2Water seurannasta(25),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman vihreän työllisyyden aloitteesta: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen(26),

–  ottaa huomioon 5. lokakuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1848, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodelle 2015(27) ja 8. heinäkuuta 2015 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista(28),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä(29),

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa(30),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle peruspankkipalvelujen saatavuudesta(31),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa(32),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0040/2016),

A.  ottaa huomioon, että vuodesta 2008 vuoteen 2013 köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamien ihmisten lukumäärä unionissa kasvoi 117 miljoonasta 122,6 miljoonaan; ottaa huomioon, että 16,7 prosenttia unionin väestöstä oli vuonna 2013 köyhyyden uhkaamia sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen, 9,6 prosenttia koki vakavaa aineellista puutetta ja 10,7 prosentissa kotitalouksista työssäkäyntiasteen katsottiin olevan alhainen; ottaa huomioon, että kehitys kulkee vastoin unionin strategista tavoitetta, joka on määritetty sen Eurooppa 2020 -strategiassa ja jonka mukaan on vähennettävä köyhyysuhan alla elävien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden määrää vähintään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä;

B.  ottaa huomioon, että Eurostatin menetelmien mukaisesti köyhyysriskiraja on 60 prosenttia kansallisesta käytettävissä olevasta mediaanitulosta kulutusyksikköä kohti;

C.  ottaa huomioon, että energiansäästö ja energiatehokkuuden lisääminen etenkin asuinrakennuksissa auttaisivat monia kotitalouksia pääsemään eroon energiaköyhyydestä; ottaa huomioon, että vuonna 2015 10 prosentilla unionin kansalaisista oli maksamattomia sähkö-, kaasu- ja vesilaskuja (vaikeimmassa asemassa olevassa jäsenvaltiossa 37 prosentilla); ottaa huomioon, että vuonna 2014 12 prosenttia unionin kansalaisista ei kyennyt pitämään kotiaan riittävän lämpimänä (vaikeimmassa asemassa olevassa jäsenvaltiossa 60 prosenttia); ottaa huomioon, että EU-SILC:n tilastojen (EU:n tulo- ja elintasotilastot) mukaan vuonna 2014 16 prosenttia unionin väestöstä asui asunnoissa, joiden katto vuotaa ja seinät ovat kosteat (vaikeimmassa asemassa olevassa jäsenvaltiossa 33 prosenttia);

D.  ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömiä on yli 12 miljoonaa, ja heistä 62 prosenttia on ollut työttömänä vähintään kaksi peräkkäistä vuotta; ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömät joutuvat todennäköisemmin kokemaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

E.  ottaa huomioon vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston ja sen jatkuvuuden merkityksen aikana, jolloin sosiaalinen kriisi vaikuttaa entistä useampaan eurooppalaiseen;

F.  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 34 artiklan 3 kohdan, jossa määrätään, että yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja;

G.  ottaa huomioon, että välttämättömien hyödykkeiden ja palvelujen hinnat ovat toisinaan nousseet tietyissä maissa suhteellisen nopeasti, minkä seurauksena myös perheiden menot ovat lisääntyneet;

H.  toteaa, että ”pysyvästi köyhät”, jotka ovat usein pitkäaikaistyöttömiä mutta joskus myös pienipalkkaisia työssä käyviä henkilöitä, ja yksinhuoltajat, jotka ovat työttömänä tai tekevät vähemmän työtunteja kuin pääasialliset tulonsaajat keskimäärin, katsotaan jatkuvasti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviksi ryhmiksi;

I.  toteaa, että edelleenkään ei ole olemassa varmoja absoluuttisen köyhyyden indikaattoreita;

J.  ottaa huomioon, että huonot tai epäasianmukaiset asumisolot vähentävät merkittävästi mahdollisuuksia elää tavallista elämää; toteaa, että heikommassa asemassa oleville tarjottujen asuntojen laatu (asianmukainen eristys mukaan luettuna) on heikentynyt kriisin aikana, koska varoja ei ole riittänyt asuntojen kunnossapitoon; toteaa, että asuminen pitkään huonolaatuisessa asunnossa voi aiheuttaa terveyshaittoja;

K.  ottaa huomioon, että asumiseen, ruokaan, sähkön-, kaasun- ja vedenjakeluun sekä liikenteeseen, koulutukseen ja sairauskuluihin liittyvien perheiden menojen kasvu vaikeuttaa Eurooppa 2020 -strategian köyhyyden torjumista koskevan tavoitteen saavuttamista;

L.  toteaa, että välttämättömien perustarvikkeiden ja -palvelujen hinnat ovat monissa EU‑maissa nousseet viime vuosina nopeasti, mikä on johtanut kotitalouksien yleismenojen kasvuun;

M.  katsoo, että talous- ja rahoituskriisin ja kotitalouksien tulojen pienentymisen yhdistelmä on lisännyt työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä EU:ssa erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisryhmien osalta, joten sosiaalipalveluihin kohdistuva rasitus on lisääntynyt;

N.  ottaa huomioon, että nuorisotyöttömyys, joka oli jo entisestään muiden ikäluokkien työttömyysasteita korkeampi, on kasvanut Euroopan unionissa räjähdysmäisesti kriisin jälkeen ja ylittänyt 20 prosentin rajan, mikä uhkaa suistaa nuoret köyhyyteen entistä varhaisemmin; ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitean päätöshuomautukset, joita se on esittänyt joidenkin EU:n jäsenvaltioiden määräajoin antamien uusimpien kertomusten johdosta, joissa todetaan, että lasten köyhyys ja/tai sen riski ovat yleistymässä talouskriisin vuoksi; katsoo, että tämä vaikuttaa terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaaliturvan saamista koskeviin oikeuksiin;

O.  katsoo, että köyhyys, joka on ollut korkealla tasolla jo hyvin monen vuoden ajan jäsenvaltioissa, vaikuttaa aina vain merkittävämmin talouteen, haittaa talouskasvua, voimistaa julkisen talouden alijäämää ja heikentää unionin kilpailukykyä;

P.  ottaa huomioon, että asianmukaisen asunnon ja riittävän lämmityksen puuttuminen vaikuttaa kielteisesti ihmisten terveyteen, koulutukseen, sosiaaliseen osallisuuteen ja työelämään osallistumiseen varsinkin heikoimmassa asemassa olevien ihmisten osalta; ottaa huomioon, että sekä pohjoisissa että eteläisissä jäsenvaltioissa ihmiset kärsivät siitä, etteivät he pysty lämmittämään asuntojaan; ottaa huomioon, että EU-SILC-tutkimukset osoittavat asumiskustannusten ylikuormituksen (hallintaoikeusmuodon mukaan) olevan korkeampi vuokralaisilla, jotka asuvat yksityisissä vuokra-asunnoissa eräissä jäsenvaltioissa, mikä saattaa johtua heikkolaatuisista asunnoista ja korkeista hinnoista; ottaa huomioon, että monilla perheillä on ongelmia välttämättömien hyödykkeiden ja palvelujen kustannusten kattamisessa, mikä osaltaan johtuu nousevista energian hinnoista;

Q.  ottaa huomioon, että energiaköyhyys on yhteydessä yleiseen köyhyyteen ja seurausta useista taustalla vaikuttavista tekijöistä, kuten terveyteen ja vammaisuuteen liittyvät ongelmat, räätälöityjen tarjousten tai verkkopalvelujen heikko saatavuus, pienet tulot, kotitalouden käytössä oleva lämmitysjärjestelmä sekä asuntokannan laatu ja energiatehokkuus;

R.  ottaa huomioon, että työttömät, yksinhuoltajaperheet, pienituloiset perheet, lesket, pitkäaikaissairaat, iäkkäät henkilöt, nuoret, vammaiset ja vähemmistöt ovat usein kaikkein suurimmassa köyhyysvaarassa ja kärsivät erityisesti korkeista elinkustannuksista;

S.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden väliset suuret erot sosiaalihuollossa ja vähimmäistulossa tarkoittavat, että joissakin jäsenvaltioissa sosiaalihuolto vähentää köyhyyden riskiä 60 prosenttia ja toisissa vain 15 prosenttia; toteaa, että sosiaalihuollon vaikutus köyhyysriskin vähenemiseen EU:ssa on keskimäärin 35 prosenttia;

T.  ottaa huomioon, että Eurofoundin tulevaan Euroopan asumisolosuhteita käsittelevään kertomukseen sisältyvässä mallissa arvioidaan, että nykyisestä asuntojen puutteellisesta tasosta (vuoden 2011 tietojen perusteella) koko EU:n talouksille sairaanhoitomenoista aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat yli 170 miljardia euroa vuodessa; toteaa, että jos kaikki korjaustyöt tehtäisiin, sairaanhoitomenoissa säästettäisiin noin kahdeksan miljardia euroa ensimmäisen vuoden aikana, ja tulevaisuudessa hyödyt vain kasvaisivat;

U.  ottaa huomioon, että YK:n mukaan ihmisten yleinen oikeus veteen ja toimivaan jätevesihuoltoon tarkoittaa, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus saada riittävästi puhdasta, turvallista, fyysisesti saavutettavissa olevaa, kohtuuhintaista ja laadultaan kelvollista vettä henkilökohtaiseen käyttöön ja kotitalouskäyttöön; ottaa huomioon, että YK myös suosittelee, että vesimaksut saisivat vastata suuruudeltaan enintään kolmea prosenttia kotitalouden tuloista; ottaa huomioon, että vesipalvelujen yksityistäminen vaikuttaa kielteisesti köyhyydessä eläviin tai köyhyyden uhkaamiin kotitalouksiin;

V.  toteaa, että energiaköyhyys on EU:ssa kasvava ongelma ja että energiaköyhyys todennäköisesti lisääntyy tulevina vuosina energian hintojen ennakoidun nousun, tuloerojen kasvun, yleisen köyhyyden, riittävien lämmitysjärjestelmien puuttumisen sekä erityisesti Välimeren maissa asuntojen yleisesti heikkolaatuisten eristysten vuoksi;

W.  ottaa huomioon, että köyhyydessä eläviä naisia on EU:ssa 12 miljoonaa enemmän kuin köyhyydessä eläviä miehiä; ottaa huomioon, että tähän eriarvoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa sukupuolten välinen palkka- ja eläkekuilu, naisten osuuden suuruus epävarmoissa työsuhteissa ja se, että päivähoidon kohtuuttomat kustannukset pakottavat naiset usein työelämän ulkopuolelle;

X.  toteaa, että palkkoihin, työaikoihin ja työuran kestoon liittyvät sukupuolten väliset erot, joita naiset kohtaavat työelämänsä aikana, vaikuttavat suoraan heidän eläkepäiviinsä; toteaa, että yli 65-vuotiaat naiset ovat huomattavasti suuremmassa köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa kuin samanikäiset miehet, sillä naisten keskimääräiset eläketulot ovat tällä hetkellä pienemmät, ja usein huomattavasti pienemmät, kuin miehillä;

Y.  katsoo, että energiaunionin on puututtava tehokkain ratkaisuin yli 100:aa miljoonaa eurooppalaista koettelevaan energiaköyhyyden ongelmaan lisäämällä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien vaikutusvaltaa, parantamalla energiatehokkuutta heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten hyväksi sekä laatimalla parannustoimia, joiden avulla vähäosaisilla on varaa energiaan;

Z.  ottaa huomioon, että direktiivissä 2012/27/EU jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan energiatehokkuutta koskevia tiedotusohjelmia ja antamaan yksityishenkilöille ja kotitalouksille tietoja ja neuvontaa energiatehokkuudesta;

AA.  toteaa, että perheen köyhyys on kattava ongelma, minkä vuoksi on otettava huomioon energianäkökohdan vaikutus köyhyyteen;

AB.  ottaa huomioon, että kansallisen asuntokannan peruskorjaaminen energiatehokkuuden lisäämiseksi vaikuttaa suoraan energiakustannusten vähenemiseen etenkin vähävaraisimpien perheiden tapauksessa, sekä auttaa lisäämään työpaikkoja;

AC.  ottaa huomioon, että 22 348 834 kotitaloutta (noin 11 prosenttia EU:n väestöstä) käyttää yli 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen; ottaa huomioon, että eurooppalaisessa ohjausjaksossa asumiskustannusten ylikuormitus on määritetty seurattavaksi yhteiskunnalliseksi suuntaukseksi; ottaa huomioon, että 21 942 491 kotitaloudella (noin 10,8 prosenttia EU:n väestöstä) on vaikeuksia pitää kotitalouden lämpötila riittävänä; ottaa huomioon, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi kiireellisesti määritettävä, toteutettava ja jatkettava poliittisia toimia, kuten asumistukia, joilla kotitalouksia autetaan kattamaan asumiskustannuksia:

AD.  toteaa, että energian markkinahinnat lähentyvät Euroopassa, mutta ostovoima ei lähenny samaa tahtia;

AE.  katsoo, että asunnon saanti on perusoikeus, jota voidaan pitää muiden perusoikeuksien harjoittamisen ja ihmisarvoisen elämän ennakkoedellytyksenä; katsoo, että kunnollisen ja sopivan asumisen tuen takaaminen muodostaa jäsenvaltioiden kansainvälisen velvoitteen, joka unionin on otettava huomioon, sillä oikeus asuntoon ja asumistukeen tunnustetaan EU:n perusoikeuskirjan 34 artiklassa, Euroopan neuvoston uudistetun sosiaalisen peruskirjan 30 ja 31 artiklassa sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklassa ja mainitaan monien jäsenvaltioiden perustuslaeissa;

AF.  toteaa, että asuminen on unionin kotitalouksien suurin menoerä; katsoo, että asumiseen liittyvien hintojen (kiinteistövero, omistusoikeus, vuokra, energiankulutus) nousu aiheuttaa epävakautta ja pelkoa ja että siitä on oltava erittäin huolissaan;

AG.  toteaa, että puutteelliset asuinolot ja energiaköyhyys ovat suurempia maissa, joissa sosiaalisten vuokra-asuntojen osuus on pienempi, esimerkiksi Itä-Euroopan ja Välimeren maissa;

AH.  ottaa huomioon, että tarkasteltaessa sosiaalisten vuokra-asuntojen kannan prosenttiosuutta koko asuntokannasta Länsi- ja Pohjois-Euroopan maissa sosiaalisten asuntojen osuus on EU:n keskiarvoa suurempi, kun taas Välimeren ja Itä-Euroopan maissa sosiaalinen asuntokanta on edelleen todella pieni (noin 5 prosenttia) tai puuttuu kokonaan;

AI.  ottaa huomioon, että Eurofoundin tutkimuksen mukaan monilla pienituloisilla henkilöillä maksamattomat sähkö-, kaasu- ja vesilaskut ovat edelleen yleisin velan muoto, mitä ei aina oteta riittävästi huomioon;

AJ.  toteaa, että sosiaaliset asunnot ovat keskeisessä asemassa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteen saavuttamisessa eli köyhyyden vähentämisessä, koska siten autetaan osaltaan takaamaan korkea työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden taso, edistetään ammatillista liikkuvuutta ja autetaan torjumaan köyhyyttä;

AK.  ottaa huomioon, että etuuksien saatavuutta ja niiden käyttöasteen parantamista koskevassa Eurofoundin raportissa korostetaan selkeästi ongelmaa, joka aiheutuu siitä, etteivät sosiaalietuudet ja vähimmäistulo aina tavoita niihin oikeutettuja henkilöitä; katsoo, että järjestelmien perustaminen ei riitä vaan olisi myös varmistettava, että etuuksiin oikeutetut myös käyttävät niitä; toteaa, että on otettava huomioon myös säästöt, joita saadaan aikaan pitkällä aikavälillä varmistamalla, että etuudet tavoittavat kohdeväestönsä nopeasti, tehokkaasti ja vaikuttavasti;

AL.  toteaa, että kriisi on vaikuttanut kotitalouksien edellytyksiin saada asunto sekä kohtuuhintaisiin sosiaalisiin asuntoihin tehtyihin investointeihin EU:ssa ja että vaikutukset ovat kohdistuneet merkittävästi myös sosiaaliseen asuntotuotantoon investoitaviin julkisiin menoihin, minkä lisäksi jäsenvaltioiden ja unionin on toimittava kiireesti taatakseen oikeuden kunnolliseen ja kohtuuhintaiseen asuntoon;

AM.  ottaa huomioon, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat edelleen keskeisiä sosiaalisia tekijöitä, jotka määrittävät terveydentilaa ja elinolosuhteita, elinajanodote mukaan lukien, erityisesti lapsiköyhyydellä lasten terveyteen ja hyvinvointiin olevan vaikutuksen valossa; ottaa huomioon, että rikkaiden ja köyhien väliset terveyteen liittyvä erot, erityisesti kohtuuhintaisten terveydenhoitopalvelujen saatavuuteen sekä tuloihin ja varallisuuteen liittyen, ovat yhä merkittäviä ja tietyillä alueilla jopa kasvussa;

AN.  ottaa huomioon, että neuvoston sosiaalisen suojelun komitea ilmaisi 20. toukokuuta 2010 antamassaan lausunnossa huolensa siitä, että nykyinen talous- ja rahoituskriisi vaikuttaa kielteisesti ihmisten mahdollisuuksiin saada terveyspalveluja ja jäsenvaltioiden terveydenhuoltomenoihin;

AO.  ottaa huomioon, että nykyinen rahoitus- ja talouskriisi voi vaikuttaa merkittävästi sekä terveydenhuoltopalvelujen kysyntään että niiden tarjontaan useissa jäsenvaltioissa;

AP.  toteaa, että nykyisen talous- ja rahoituskriisin asettamat rajoitukset saattavat vakavasti heikentää jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien pitkän aikavälin taloudellista ja organisatorista kestävyyttä ja haitata näin yhtäläisiä mahdollisuuksia saada hoitoa jäsenvaltioiden alueella;

AQ.  toteaa, että köyhyys ja muut yksilön asemaa heikentävät tekijät, joita ovat esimerkiksi ikä (lapsuus tai vanhuus), vammaisuus tai vähemmistötausta, lisäävät terveyseroihin liittyviä riskejä entisestään ja että toisaalta sairaus saattaa johtaa köyhyyteen ja/tai sosiaaliseen syrjäytymiseen;

AR.  toteaa, että Eurostatin uusimpien lukujen mukaan 21 prosentissa koko EU:n kotitalouksista ei ole internet-yhteyttä ja 20 prosenttia 16–74-vuotiaista ilmoittaa, ettei ole koskaan käyttänyt internetiä; toteaa, että sellaisia kotitalouksia, joissa on internet-yhteys, on eniten Alankomaissa (95 prosenttia) ja vähiten Bulgariassa, jossa 54 prosentissa kotitalouksista on internet-yhteys;

AS.  toteaa, että digitaaliset sisämarkkinat ovat yksi uuden komission kymmenestä painopistealasta ja että tulevaisuudessa 90 prosentissa työpaikoista edellytetään jonkinlaista tietoteknistä osaamista; toteaa, että 59 prosentilla unionin kansalaisista on pääsy 4G-verkkoon, mutta maaseutualueilla prosenttiosuus on enintään 15;

AT.  katsoo, että asianmukainen työpaikka on yhä paras tapa torjua köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä ja että tieto- ja viestintätekniikan hallinta ja käyttömahdollisuus ovat kiistattomia etuja työpaikkaa haettaessa;

AU.  toteaa, että 28. heinäkuuta 2010 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa 64/292 vettä ja jätevesihuoltoa koskevasta ihmisoikeudesta tunnustetaan oikeus turvalliseen ja puhtaaseen juomaveteen ja jätevesihuoltoon ihmisoikeutena, joka on välttämätön ihmisarvoisen elämän ja kaikkien ihmisoikeuksien täysimääräisen toteuttamisen kannalta;

AV.  katsoo, että köyhyyden sukupuolinäkökohtien moniperusteisuus edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta voidaan puuttua moninkertaiseen syrjintään ja muihin kysymyksiin, kuten asumiseen, energiakustannuksiin, julkisiin palveluihin, työsuhdeturvaan, epävarmoihin työsuhteisiin ja veropolitiikkaan;

AW.  katsoo, että köyhyyden torjunnan tavoitteita ei voida saavuttaa, ellei naisten köyhyyteen puututa, koska sukupuolten tasa-arvo sekä naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien ja vaikutusvallan lisääminen ovat tarpeen köyhyyden vähentämisen tehostamiseksi;

AX.  toteaa, että köyhyyttä, elinkustannuksia ja tuloja koskevien tietojen keruussa ja päätöksenteossa perusyksikköinä pidetään kotitalouksia olettaen, että ne ovat keskenään samanlaisia ja että resurssit jakautuvat tasapuolisesti kotitalouden jäsenten kesken; toteaa, että käytännössä kotitalouksissa on kuitenkin eroja ja resurssien jakautuminen voi olla epätasa-arvoista ja sukupuolittunutta, mikä edellyttää yksilöllisiin menoihin ja tuloihin perustuvaa päätöksentekoa;

AY.  toteaa, että 17 prosenttia yksinhuoltajista, joista suurin osa on naisia, ei pysty lämmittämään kotiaan, kun vastaava osuus koko väestöstä on vain 10 prosenttia; toteaa, että energian tukkuhinnat ovat laskeneet mutta vähittäishinnat ovat nousseet, mikä kasvattaa menoja; toteaa, ettei EU:lla valitettavasti ole yhteistä määritelmää energiaköyhyydelle ja että ilmiö vaikuttaa kohtuuttoman paljon naisiin;

AZ.  toteaa, että nuorten naisten työttömyysaste on korkeampi kuin muiden ikäryhmien, mikä uhkaa suistaa nuoret naiset köyhyyteen jo varhaisessa vaiheessa;

BA.  toteaa, että kotitalouksien menojen kasvu ja kohtuuttomat asumiskustannukset ovat naisten asunnottomuutta aiheuttavia tekijöitä ja että tarvitaan lisätutkimuksia siitä, missä määrin ja miksi naiset menettävät kotinsa tai joutuvat lähtemään sieltä; toteaa, että kotitalouksien ja yksilöiden velkaantuminen vaikuttaa suoraan kotitalouksien menoihin ja on merkittävä köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä aiheuttava tekijä;

Yleiset suositukset

Tässä päätöslauselmassa esitettyjen suositusten perusteella

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panostamaan täysimääräisesti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan ottamalla käyttöön integroidun strategian, jolla torjutaan köyhyyden eri ilmenemismuotoja kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, jossa parhaiden käytäntöjen mukaisesti yhdistyvät talous-, koulutus-, työllisyys-, energia-, liikenne- ja sosiaalipolitiikka;

2.  kehottaa jäsenvaltioita liittymään talvilämmityksen poiskytkemisen lopettamista koskevaan ohjelmaan, jotta varmistetaan, että määritellyn talvikauden aikana yhtäkään kotitaloutta ei voida kytkeä pois energianjakelusta ja että ne kotitaloudet, jotka on kytketty pois, on kytkettävä takaisin, ja korostaa, että tähän liittyvät kustannukset ovat luonteeltaan julkisia, sillä sosiaalipolitiikka kuuluu etenkin hallitusten vastuulle; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan toimenpiteet, joita tarvitaan Maailman terveysjärjestön (WHO) riittävää asuintilojen lämpötilaa koskevien normien täyttämiseen;

3.  kehottaa komissiota toteuttamaan vaikutustenarvioinnin EU:n vähimmäistulojärjestelmistä ja harkitsemaan lisätoimenpiteitä, joissa otettaisiin huomioon kunkin jäsenvaltion taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, sekä arvioinnin siitä, kyetäänkö näillä järjestelmillä täyttämään kotitalouksien henkilökohtaiset perustarpeet; kehottaa komissiota arvioimaan tämän perusteella, millä tavoin ja millä keinoin voidaan jäsenvaltioiden tasolla tarjota köyhyysrajan ylittävä riittävä vähimmäistulo kansallisten käytäntöjen ja perinteiden mukaisesti samalla, kun otetaan huomioon kunkin valtion yksilölliset piirteet, jotta voidaan tukea sosiaalista lähentymistä koko EU:ssa;

4.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset käyttävät Euroopan rakenne- ja investointirahastoja tehokkaammin, kohdennetummin ja huolellisemmin seuraten energiaköyhyyden, kasvavien elinkustannusten, sosiaalisen syrjäytymisen ja asunnottomuuden torjumiseksi sekä asuntokannan laadun parantamiseksi; katsoo, että komission olisi sallittava jouston lisääminen tällä alalla;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita järjestämään huippukokouksen, jossa tarkastellaan erityisesti köyhyyden vähentämistä, äärimmäistä köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä mahdollisuutta ihmisarvoisiin elinoloihin;

EU:n politiikat ja köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttaminen

6.  pitää valitettavana, että köyhyydessä tai sosiaalisesti syrjäytyneinä elävien ihmisten lukumäärä kasvaa ja että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen uhkaavat yhä useampia vaikka Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on vähentää tällaisten ihmisten lukumäärää vähintään 20 miljoonalla; pitää valitettavana, että köyhyyttä koskevat indikaattorit ovat parantuneet vain muutamissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita uudistamaan sitoutumisensa köyhyyden vähentämistavoitteeseen, joka on karkaamassa käsistä;

7.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan jokaiselle mahdollisuuden saada riittävää tukea, mukaan lukien vähimmäistulo niin kauan kuin se on tarpeen, ja tarjoamaan erilaisia korvauksia, jotka ovat välttämättömiä köyhyystilanteiden käsittelemiseen silloin kun menoja ei voida vähentää lyhyellä aikavälillä; korostaa, että on tärkeää määritellä kelpoisuusperusteet etuuksien saamiselle riittävää vähimmäistuloa koskevasta järjestelmästä;

8.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen ja hyväksymään toimintalinjoja, jotka voivat johtaa köyhyyden vähentymiseen;

9.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta jatkaa vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston toimintaa ohjelmakauden 2014–2020 jälkeen sekä koordinoida sitä tehokkaammin muiden EU:n rahastojen, etenkin Euroopan sosiaalirahaston (ESR), ja aktiivisen työllisyyspolitiikan kanssa, jotta voidaan helpottaa vähävaraisimpien pääsyä työmarkkinoille ja arvioida, missä määrin kaikkien vähävaraisimmat ja haavoittuvimmassa asemassa olevat ryhmät, kuten nuoret naiset, yksinhuoltajaperheet, vammaiset ja ikääntyneet naiset, ovat hyötyneet ohjelmasta;

10.  kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan köyhyyden torjunnan alalla toimivien organisaatioiden rahoituksen saamista vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta lisäämättä hallinnollista rasitetta näille usein niukoin varoin toimiville organisaatioille;

11.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan mekanismeja epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen avulla hankittujen valmiuksien tunnustamiseksi;

12.  korostaa, että vaikka on päätetty panna täytäntöön nuorisotakuun kaltaisia välineitä, niissä on kuitenkin otettava kokonaisvaltaisesti huomioon työllisyyden rakenne alueilla, joissa tällaisia välineitä sovelletaan; toteaa, että tämä edellyttää työvoimatoimistojen uudistamista niin, että niiden käyttäjiä palvellaan ottamalla huomioon kaikki heidän erityisolosuhteensa, täydennetään heidän osaamistaan ja keskitetään huomio kehittyviin aloihin olemalla suoraan yhteydessä yrittäjiin, jotta ne toisivat esiin omat mahdollisten työntekijöiden osaamiseen liittyvät tarpeensa;

13.  pitää myönteisenä komission aikomusta ehdottaa sosiaalisten oikeuksien eurooppalaisen pilarin luomista; muistuttaa, että tällaisella pilarilla olisi sovellettava SEUT-sopimuksen 9 artiklan määräyksiä;

14.  tukee komission aikomusta varmistaa unionin sosiaalialan AAA-luokitus esittämällä uusia toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan sosiaali- ja työllisyyspolitiikan tehokkuutta ja joihin sisältyy selkeä strategia sosiaalisen syrjäytymisen sukupuolinäkökohtien torjumiseksi;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan, hyväksymään ja toteuttamaan EU:n kehyksen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesti ja sisällyttämään tähän kehykseen konkreettisia toimenpiteitä, jotka koskevat muun muassa energiaköyhyyttä;

16.  palauttaa mieliin Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Koordinoitu unionin toiminta energiaköyhyyden ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi” ja panee merkille, että komitea suosittelee, että ”perustetaan Euroopan köyhyyden seurantakeskus, jonka toiminnassa kiinnitettäisiin pääasiassa huomiota energiaköyhyyteen, jossa olisi mukana kaikki sidosryhmät ja joka osallistuisi energiaköyhyyttä koskevien unionin indikaattoreiden määrittelyyn (yhdessä Eurostatin kanssa), tilannearvion tekemiseen, parhaiden käytäntöjen määrittelyyn sekä suositusten antamiseen ongelman ehkäisemisen ja käsittelyn parantamiseksi ja unionin solidaarisuuden juurruttamiseksi tällä alalla”; korostaa, että on tärkeää kehittää indikaattoreita ja kerätä tietoa energiaköyhyyteen liittyvästä kotitalouksien kulutuksesta ja kustannuksista, jotta saadaan luotettavaa tietoa ja jotta tosiasioihin perustuva päätöksenteko ja tehokas seuranta olisi mahdollista;

17.  katsoo, että köyhyydellä ja sosiaalisella syrjäytymisellä on tapana periytyä sukupolvelta toiselle, ja korostaa siksi tarvetta helpottaa köyhyysrajan alapuolella elävien kotitalouksien lasten pääsyä kouluun sekä kannattaa koulutuksen ennenaikaista keskeyttämistä ehkäisevää politiikkaa;

18.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita tehostamaan köyhyyden lisääntyessä toimia, joilla ne auttavat köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamia henkilöitä ja joihin sisältyy voimakas sukupuolinäkökulma, esimerkiksi neuvoston suosituksen muodossa, jotta saavutetaan Eurooppa 2020 -strategiassa asetettu köyhyyden vähentämistä koskeva tavoite;

19.  muistuttaa, että on tärkeää lisätä naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksia koulutuksen, mukaan lukien virallinen oppiminen ja arkioppiminen, avulla ja että koulutuksella on tärkeä merkitys sukupuolistereotypioiden ja köyhäksi leimautumisen torjunnassa ja se lisää naisten tuloja mahdollistamalla naisten osallistumisen muun muassa tieteen, teknologian, insinööritieteiden ja yrittäjyyden aloille, joilla he ovat olleet aliedustettuina; kehottaa komissiota sisällyttämään maakohtaisiin suosituksiin naisia koskevat ammattikoulutustavoitteet;

20.  pyytää jokaista jäsenvaltiota esittämään yksityiskohtaisen suunnitelman köyhyyden vähentämiseksi ja selittämään, miten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sukupuolinäkökohdat otetaan niiden strategioissa huomioon;

Köyhien kotitalouksien resurssit ja tulot

21.  painottaa, että kohtuulliset tulot ovat ihmisarvoisen elämän perustekijä; korostaa, että vaikka työllisyys voi olla ratkaiseva tie pois köyhyydestä on tärkeää, että ihmisillä on vähimmäistulot, jotka riittävät täyttämään heidän perustarpeensa; muistuttaa, että köyhyys uhkasi 16,7:ää prosenttia koko EU:n väestöstä vuonna 2013 vielä sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen, mikä tarkoittaa, että heidän käytettävissään olevat tulot olivat kansallisen köyhyysriskirajan alapuolella ja että työssäkäyvien köyhyys ja absoluuttinen köyhyys on edelleen kohtuuttoman yleistä;

22.  kehottaa komissiota esittämään talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson kehyksessä jäsenvaltioille suosituksia käyttöön otettavista toimintamalleista ja toteutettavista uudistuksista, jotta torjutaan tehokkaasti köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja näin edistetään sosiaalista lähentymistä ottaen huomioon jokaisen jäsenvaltion erityisominaisuudet;

23.  palauttaa mieliin Euroopan talous- ja sosiaalikomitean antaman lausunnon eurooppalaisesta vähimmäistulosta ja köyhyysindikaattoreista; panee merkille, että lausunnossa tuetaan riittävää vähimmäistuloa koskevaa eurooppalaista kehystä, jossa olisi vahvistettava yhteiset normit ja indikaattorit, tarjottava menetelmät sen toteuttamisen seuraamista varten ja parannettava vuoropuhelua sidosryhmien, jäsenvaltioiden ja unionin toimielimien välillä; katsoo, että tällaisen kehyksen olisi perustuttava tosiasioihin ja oikeuksiin ja siinä olisi otettava huomioon kunkin jäsenvaltion sosiaalinen ja taloudellinen tilanne sekä noudatettava toissijaisuusperiaatetta;

24.  painottaa, että vähimmäistulojärjestelmillä on estettävä kotitalouksien vakava aineellinen puute ja nostettava ne tällaisesta puutteesta sekä huolehdittava, että kotitalouksien tulot ylittävät köyhyysrajan; muistuttaa, että kansallisen tason vähimmäistulojärjestelmät voivat olla keskeisiä välineitä kun toteutetaan SEUT-sopimuksen 9 artiklaa, jolla taataan asianmukainen sosiaalinen suojelu ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen, edistetään yhteiskuntaan osallistumista, suojellaan ihmisten terveyttä ja lisätään yhtäläisiä mahdollisuuksia; yhtyy talous- ja sosiaalikomitean kantaan, jonka mukaan vähimmäistulojärjestelmien lisäksi olisi huolehdittava elinikäisestä oppimisesta, sidosryhmien osallistumisesta ja aktiivisesta työmarkkinapolitiikasta, jolla pyritään auttamaan työttömiä henkilöitä palaamaan työmarkkinoille ja löytämään kunnollinen työpaikka;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan tietoja, neuvoja ja tukea köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oleville, jotta he voivat tehdä energiankulutustaan koskevia tietoon perustuvia valintoja, ja tukemaan valtiosta riippumattomia toimijoita, kohdennettua energianeuvontaa antavia paikallisviranomaisia ja koulutusta antavia energianeuvojia, sekä velvoittamaan energian toimittajat sisällyttämään kotitalouksien energialaskuihin tietoja toimenpiteistä, joilla voidaan vähentää energian kulutusta ja lisätä energiatehokkuutta;

26.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään tarvittaessa ennakoivia, asianmukaisia asuntoja koskevia päätöksiä, jotta voidaan varmistaa mahdollisuudet laadukkaaseen asumiseen; kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan kohtuullista vuokrapolitiikkaa silloin, kun kiireelliset sosiaaliset toimenpiteet ovat tarpeen, ja korostaa, että sen lisäksi olisi toteutettava pitkän aikavälin asumis- ja yhteisöohjelmia, jotta lisätään erilaisille sosiaalisesti epäsuotuisassa asemassa oleville kohderyhmille tarkoitettua asuntokantaa; painottaa, että asuntokuplien lisääntymisen estämiseksi kaikkialla EU:ssa tarvitaan edelleen tehokkaita toimenpiteitä, kuten tehokkaita kuluttajansuojasäännöksiä asuntolainamarkkinoilla; tukee tätä koskevia toimintalinjoja, joilla pyritään auttamaan taloudellisissa vaikeuksissa olevia kotitalouksia pysymään ensisijaisessa asunnossaan;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan unionin kansalaisten perusoikeuden asumistukeen ja pitämään sitä ihmisarvon edellytyksenä; kehottaa tunnistamaan kohtuuhintaisen vuokra-asumisen merkityksen pienituloisten ihmisten asumisen mahdollistajana ja kehottaa jäsenvaltioissa varmistamaan, että saatavana on riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja;

28.  korostaa, että ikääntyneiden köyhyys on merkittävä ongelma monissa jäsenvaltioissa; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita uudistamaan eläkejärjestelmiään siten, että taataan riittävät eläketulot sekä eläkejärjestelmien kestävyys ja turvallisuus;

29.  kehottaa komissiota puuttumaan asunnottomuusongelmaan, joka on köyhyyden äärimmäinen muoto, ja etenkin kodittomien ja kylmissä kodeissa asuvien henkilöiden kuolemantapauksiin talviaikana; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan uudelleen edistymistään tällaisten köyhyyden äärimmäisten muotojen poistamisessa;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiireellisesti määrittämään, toteuttamaan ja jatkamaan toimia, kuten asumistukia, joilla kotitalouksia autetaan kattamaan asumiskustannuksia, sillä 22 348 834 kotitaloutta (noin 11 prosenttia EU:n väestöstä) käyttää yli 40 prosenttia käytettävissään olevista tuloista asumiseen ja 21 942 491 kotitaloudella (noin 10,8 prosenttia EU:n väestöstä) on vaikeuksia pitää kotitalouden lämpötila riittävänä;

31.  muistuttaa, että pienituloiset ja köyhyydessä elävät tai köyhyyden uhkaamat kotitaloudet ovat enemmän riippuvaisia kohtuuhintaisten ja korkealaatuisten julkisten palvelujen tarjoamisesta; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan tarvittavasta rahoituksesta, jotta pienituloisille kotitalouksille voidaan tarjota korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia julkisia palveluja;

Köyhien kotitalouksien kotitalousmenot

32.  pitää myönteisenä ohjeellista talousarviota koskevaa komission työtä, joka on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, kun otetaan huomioon, että köyhien kotitalouksien tulojen ja menojen tasapainoisempi käsitteleminen dataan perustuvalla lähestymistavalla on yhä ratkaisematon haaste; toteaa, että kotitalouksien menoja kuvaavia ohjeellisia talousarvioita voitaisiin käyttää annettavan tuen suunnittelemiseen ja tuen tarkoituksenmukaisuuden testaamiseen; pitää tällaista välinettä erittäin arvokkaana unionin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden elvyttämisessä, eriarvoisuuden vähentämisessä ja Eurooppa 2020 -strategian sosiaalista syrjäytymistä koskevan tavoitteen saavuttamisessa; painottaa, että köyhien kotitalouksien kotitalousmenojen alentaminen vaikuttaa myönteisesti kyseisiin kotitalouksiin sekä talouteen, erityisesti paikalliseen talouteen, ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen;

33.  muistuttaa, että köyhät kotitaloudet kuluttavat suurimman osuuden tuloistaan ruokaan, asumiseen ja yleishyödyllisiin palveluihin; kehottaa siksi komissiota yhdistämään paremmin toimintapolitiikkansa, jotta voidaan torjua köyhyyttä, parantaa hyvien käytäntöjen vaihtoa ja edistää säännöllistä vuoropuhelua köyhyydessä elävien ihmisten kanssa, jotta taataan näiden ihmisten mahdollisuus osallistua heitä koskevan toimintapolitiikan arviointiin;

34.  painottaa, että vielä ei ole kehitetty unionin tasoista energiaköyhyyden määritelmää ja että siksi on erittäin vaikeaa arvioida energiaköyhyyden vakavuutta, syitä ja seurauksia unionissa; kehottaa komissiota yhdessä sidosryhmien kanssa kehittämään energiaköyhyyden yhteisen määritelmän ja määrittelemään tekijät, jotka osaltaan lisäävät kotitalouksien haavoittuvuutta;

35.  kehottaa komissiota esittämään vaikutustenarviointeja ja tietoja parhaista käytännöistä energiaköyhyyden torjumiseksi jäsenvaltioissa; korostaa, että kaikilla unionin kansalaisilla on oltava varaa energiaan;

36.  korostaa, että on erittäin tärkeää estää yhä nuorempien joutuminen energiaköyhyyteen tulevaisuudessa;

37.  toteaa, että nuorella iällä saadun talous- ja finanssialan koulutuksen on osoitettu parantavan taloudellista päätöksentekoa myöhemmin elämässä, myös tulojen ja menojen hallinnassa; suosittelee parhaiden käytäntöjen vaihtamista ja sellaisten koulutusohjelmien tukemista, jotka on suunnattu haavoittuviin väestöryhmiin ja marginalisoituneisiin yhteisöihin kuuluville naisille ja tytöille, jotka ovat köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa;

38.  korostaa, että merkittävää osaa energiaköyhyydessä elävistä ihmisistä uhkaa köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, minkä vuoksi heillä ei ole varaa energiatehokkuusjärjestelyjen, kuten eristyksen tai uusiutuvien energialähteiden, edellyttämiin alkuinvestointeihin; toteaa, että tämä käynnistää noidankehän, jossa kotitalouksien menoista kulutetaan koko ajan tarpeettoman suuri osuus peruspalveluihin, eikä energiavarojen tehotonta käyttöä tai energian puutetta pystytä korjaamaan;

39.  kehottaa komissiota, Euroopan tasa-arvoinstituuttia ja jäsenvaltioita toteuttamaan naisten asunnottomuutta, sen syitä ja sitä aiheuttavia tekijöitä koskevan tutkimuksen, sillä tällä hetkellä ilmiöstä ei ole riittävästi tietoa; panee merkille, että huomioon otettavia sukupuolikohtaisia tekijöitä ovat muun muassa sukupuoleen perustuva taloudellinen riippuvaisuus, tilapäinen asuminen tai sosiaalisten palvelujen välttely;

40.  kannattaa ohjeellisen talousarvion laatimista koskevaa aloitetta ja kehottaa komissiota sitä laatiessaan ottamaan huomioon sukupuolinäkökohdat, myös kotitalouksien sisäisen sukupuolten eriarvoisuuden;

41.  toteaa, että myös naisten pidempi elinajanodote on otettava huomioon mahdollisena haavoittuvuutta ja syrjäytymistä aiheuttavana tekijänä;

Varojen kohdentaminen ja politiikan suuntaaminen köyhyyden ja energiaköyhyyden torjumiseen

42.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta tarjoamaan esimerkiksi Euroopan investointipankin välityksellä korottomia tai matalakorkoisia mikrolainoja tai lainoja pienituloisille kotitalouksille ja tukemaan siten näiden alkuinvestointeja uusiutuviin energialähteisiin tai energiatehokkuuteen, kuten eristykseen, aurinkoenergiaan ja energiatehokkaisiin laitteisiin;

43.  kehottaa jäsenvaltioita päättämään sekä uusiin asuntoihin että nykyisten asuntojen peruskorjaukseen tehtävistä investoinneista energiatehokkuuden perusteella;

44.  muistuttaa, että tiettyjen politiikkojen ja unionin varojen kohdentamisella köyhien kotitalouksien energiakustannusten vähentämiseen siten, että investoidaan uusiutuviin energialähteisiin tai energiatehokkuuteen, voi olla keskipitkällä aikavälillä monia myönteisiä vaikutuksia, kuten asianomaisten henkilöiden elinolosuhteiden ja terveyden parantaminen, kotitalouden menojen vähentäminen ja siten taloudenpidon helpottaminen köyhille perheille, paikallisten investointien lisääntyminen, työpaikkojen paikallinen luominen ja vaikutus Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen;

45.  korostaa lisäksi tarvetta seurata rahastojen käyttöä ja yksinkertaistaa tiedotusta ja näiden rahastojen saatavuutta;

46.  korostaa, että köyhyyden torjumisessa on tärkeää huolehtia paitsi sosiaalisesta tai poliittisesta näkökulmasta myös taloudellisesta näkökulmasta, jotta saadaan aikaan vaikutuksia keskipitkällä aikavälillä; korostaa, että komission on lisättävä painopisteisiinsä tarve torjua nykyistä eriarvoistavaa dynamiikkaa, joka heikentää huomattavasti kasvua ja vaikuttaa hyvin kielteisesti yhteenkuuluvuuteen ja köyhyyteen;

47.  painottaa EU:n ja jäsenvaltioiden roolia kotitalouksien energiakustannusten vähentämisessä: EU:n roolia toimitusvarmuuden varmistamisessa siten, että estetään suurimmat hintavaihtelut ja keinottelu energiamarkkinoilla, luodaan vahvempia yhteenliitäntöjä ja lisätään markkinoiden yhdentymistä ja kestäviä energiainvestointeja sekä lisätään investointeja uusiutuvia energialähteitä koskevaan tutkimukseen, ja jäsenvaltioiden roolia vahvistettaessa niiden politiikkoja, joilla tuetaan kotitalouksien energiatehokkuutta kiinnittäen erityistä huomiota verkon ulkopuolella oleviin köyhiin ja sosiaalisesti syrjäytyneisiin kotitalouksiin; katsoo, että kuluttajansuojan olisi kuuluttava unionin painopisteisiin;

48.  pitää valitettavana taloudellista keinottelua, joka kohdistuu luonnonvaroihin ja energialähteisiin, etenkin niihin, joita ei voi siirtää muualle, kuten vesivoimalähteet, ja kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin köyhien perheiden energiakustannusten vähentämiseksi esimerkiksi hyödyntämällä tähän liittyviä verotuloja;

49.  pitää myönteisenä, että investoinnit energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin ovat tukikelpoisia Euroopan rakenne- ja investointirahastoista vuosiksi 2014–2020, koska investoinnit ovat tärkeitä vähennettäessä kotitalouksien energiakuluja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään EU:n rahastoja täysimääräisesti energiaköyhyyden torjumisessa; tähdentää, että olisi puututtava tehokkaan käytön esteisiin, kuten pienten organisaatioiden mahdollisuuksiin saada tukea koheesiorahastoista tai tiedon puuttumiseen erityisesti hakuehdoista;

50.  muistuttaa, että tuen kohdentaminen edunsaajiin, jotka työskentelevät köyhien kotitalouksien parissa tai jotka kuuluvat köyhiin kotitalouksiin, edellyttää tiettyjä ennakkoehtoja, jotka parhaiten täyttyvät Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa mutta heikommin suurissa rahastoissa, kuten EAKR:ssa;

51.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota helpottamaan ristiinrahoitusmekanismien käyttöä erityisesti ESR:n ja EAKR:n välillä sellaisilla uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevilla hankkeilla, joissa kohdistetaan huomio energiaköyhiin kotitalouksiin; korostaa monista lähteistä rahoitettujen ohjelmien monia etuja monialaisten kysymysten, kuten energiaköyhyyteen liittyvien kysymysten, käsittelyssä;

52.  korostaa, että pienituloisten kotitalouksien asuntojen laatu on maaseutualueilla yleensä erittäin huono, olipa kyse sitten vuokralaisista tai omistajista; muistuttaa, että tämän lisäksi ongelmana on niin sanottu lukkiutumisvaikutus, joka johtuu siitä, että peruspalvelujen kustannukset ovat korkeat, eikä energiamenoja pienentäviä investointeja voida tehdä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kohdentamaan Leader-aloitteen ja maaseuturahaston varoja paremmin energiaköyhyyden torjumiseen maaseutualueilla suuntaamalla toimenpideohjelmia ja rahoitusta monipuoliseen uusiutuvaan energiantuotantoon erityisesti paikallisissa energiaverkoissa, esimerkiksi toteuttamalla toimenpiteitä, joilla parannetaan energiaköyhille kotitalouksille tarkoitettujen rakennusten energiatehokkuutta;

53.  muistuttaa, että vuokralaisten mahdollisuudet saada energiatehokkuuden parantamiseen tarkoitettua rahoitusta ovat vähäiset, koska he eivät ole kiinteistön omistajia; muistuttaa, että vuokralaiset muuttavat asunnonomistajia useammin ja helpommin, jolloin myös heidän motivaationsa investoimiseen voi olla pienempi; suhtautuu myönteisesti komission pilottihankkeeseen ”Energiaköyhyys – Kriisin vaikutusten arviointi ja jäsenvaltioiden nykyisten ja mahdollisten uusien toimenpiteiden uudelleentarkastelu”, jolla pyritään löytämään ratkaisu tähän ongelmaan; kehottaa komissiota laatimaan tämän pilottihankkeen tulosten pohjalta säännöksiä, joiden nojalla vuokralaisten toteuttamia energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä voidaan rahoittaa EU:n varoin;

54.  muistuttaa jäsenvaltioita, että vähintään 20 prosenttia ESR:n kokonaisvaroista olisi osoitettava kussakin jäsenvaltiossa tavoitteeseen ”sosiaalisen osallisuuden edistäminen sekä köyhyyden ja syrjinnän torjunta” ja että vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastoa voidaan myös käyttää sosiaalista osallisuutta edistäviin toimenpiteisiin;

55.  korostaa, että vähävaraisimmille kotitalouksille voidaan tarjota välitöntä helpotusta ja parempia elinoloja, kun niille annetaan kohtuuhintaisia pienimuotoisia uusiutuvan energian lähteitä, kuten aurinkopaneeleja taloihin, joita ei ole kytketty energiaverkkoon;

Sosiaalisten tavoitteiden ja energiapolitiikan liittäminen yhteen

56.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n energiapolitiikkaa koskevassa lainsäädännössä tunnustetaan sosiaaliset päämäärät energiatehokkuustoimenpiteissä, erityisesti energiatehokkuudesta annetussa direktiivissä 2012/27/EU ja rakennusten energiatehokkuudesta annetussa direktiivissä 2010/31/EU; pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät hyödynnä täysimääräisesti direktiivin 2012/27/EU säännöksiä toimien toteuttamisesta ensisijaisesti energiaköyhyydestä kärsivissä kotitalouksissa tai sosiaalisessa asuntotarjonnassa (7 artiklan 7 kohta); kehottaa komissiota energiatehokkuuspaketin uudelleentarkastelussa ja vaikutusten arvioinnissa arvioimaan 7 artiklan 7 kohdan ja 5 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanoa ja käyttöä; kehottaa lisäksi komissiota tämän arvioinnin perusteella harkitsemaan 7 artiklan ja erityisesti sen 7 kohdan vahvistamista niin, että jäsenvaltioita kannustetaan sisällyttämään sosiaalisia päämääriä energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiinsä;

57.  muistuttaa, että paikallisviranomaiset voivat myös edistää vaihtoehtoisia rahoitusvälineitä, kuten osuuskuntamalleja, ja kollektiivisia ostosopimuksia, jotta kuluttajat voivat yhdistää energiantarpeensa, mikä johtaa energianhintojen alenemiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan paikallisviranomaisten roolia energiaköyhyyden vähentämisessä;

58.  kehottaa jäsenvaltioita täyttämään WHO: riittävää asuintilojen lämpötilaa koskevat normit sekä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä ja varsinkin lapsia, ikääntyviä ja pitkäaikaissairaita ja vammaisia henkilöitä heidän terveytensä ja hyvinvointinsa suojelemiseksi;

59.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan välittömästi toimenpiteitä epävarmojen työsuhteiden torjumiseksi, sillä ne estävät ihmisiä saamasta säännöllisiä ja varmoja tuloja ja ovat siten esteenä onnistuneelle taloudenpidolle ja kotitalouden laskujen maksamiselle;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan kaikille mahdollisuuden kohtuuhintaiseen, luotettavaan, kestävään ja nykyaikaiseen energiaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti;

Asuminen ja köyhyys

61.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään sosiaalista asumista koskevia päättäväisiä toimenpiteitä ja unionin rahastojen kautta lisäämään energiatehokkuusinvestointeja sosiaalisissa vuokra-asunnoissa; suosittelee, että jäsenvaltiot kehittävät laadukkaiden sosiaalisten asuntojen tarjontaa, jotta kaikille ja eritoten kaikkein heikoimmassa asemassa oleville voidaan taata asianmukainen asunto; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään enemmän mahdollisuuksia tarjota sosiaalisia asuntoja, joissa hyödynnetään vaihtoehtoista laillisia rakenteita; suosittelee, että jäsenvaltiot tukevat kuluttajaliittoja;

62.  painottaa laadukkaan ja kohtuuhintaisen päivähoidon merkitystä, jotta vanhemmilla on mahdollisuus palata työhön ja lisätä tulojaan; painottaa tämän merkitystä erityisesti yksinhuoltajille ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla päivähoitopalveluja parannetaan välittömästi;

63.  panee merkille, että energiatehokkuuden, saneerausten ja uusiutuvan energian lisääminen ovat keskeisiä keinoja torjua energiaköyhyyttä; on huolissaan siitä, että asuntojen saneerauspolitiikka saavuttaa harvoin ne, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa; painottaa, että asuntojen saneerauspolitiikka on suunnattava ensisijaisesti köyhiin, taloudellisesti syrjäytyneisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin kotitalouksiin ja ennen kaikkea niihin, jotka kohtaavat sukupuolten epätasa-arvoa ja moninkertaista syrjintää;

64.  kiinnittää huomiota yhteiskunnallisen yrittäjyyden sekä osuuskuntien ja keskinäisten yritysten kaltaisten vaihtoehtoisten liiketoimintamallien tärkeään rooliin naisten sosiaalisen osallisuuden ja taloudellisen vaikutusvallan lisäämisessä, erityisesti marginalisoituneissa yhteisöissä, sekä heidän taloudellisen riippumattomuutensa lisäämisessä;

65.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään sidosryhmien osallistumista ja neuvotteluprosesseja, joilla edistetään ja helpotetaan köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden, etenkin naisten ja tyttöjen, suoraa osallistumista sosiaalista osallisuutta koskevan politiikan suunnitteluun kaikilla tasoilla;

66.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla tehdään loppu EU:n järkyttävän suuresta sukupuolten välisestä palkkaerosta, joka on tällä hetkellä 16 prosenttia ja eläkkeiden osalta jopa 39 prosenttia, sekä korostaa tämän toimenpiteen keskeistä merkitystä yksinhuoltajaäideille, joiden kotitalouden menot voivat osoittautua todella raskaiksi;

67.  panee merkille, että köyhyys uhkaa keskimääräistä enemmän yksinhuoltajia (34:ää prosenttia), joista valtaosa on naisia; toteaa tämän suuremman riskin johtuvan enimmäkseen siitä, että päivähoitomenojen vuoksi yksinhuoltajavanhemmat joko jäävät työmarkkinoiden ulkopuolelle tai ovat epävarmassa ja pienipalkkaisessa työssä; kehottaa jäsenvaltioita säätämään sellaista toimeentuloon riittävää palkkaa koskevaa lainsäädäntöä, jolla taataan työntekijän perustarpeiden täyttyminen;

68.  toteaa, että sukupuolten väliset palkka- ja eläke-erot ovat merkittäviä naisten köyhyyttä aiheuttavia tekijöitä; panee merkille ne pitkän aikavälin vaikutukset naisten köyhyyteen, jotka johtuvat siitä, että naiset jäävät perinteisesti miesvaltaisten talouselämän alojen, kuten teknologia- ja tiedealan, sekä ylemmän johdon ja päätöksentekoelinten ulkopuolelle ja että naiset ovat yliedustettuina suhteellisen matalapalkkaisilla aloilla, kuten hoitoalalla ja julkisten palvelujen alalla sekä osa-aikatyössä ja matalapalkkaisissa epävarmoissa työsuhteissa; on huolissaan siitä, että köyhyyden naisistuminen johtuu osittain pitkäaikaisista epätasa-arvoisista normeista, joista seuraa miesvaltaisten alojen, kuten finanssialan, suosimista elinkeinoelämässä ja palkkasopimuksissa;

69.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota puuttumaan naisten köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen aloitteilla, joilla taataan laadukkaita työpaikkoja ja toimeentuloon riittävä palkka naisvaltaisilla aloilla; korostaa roolia, joka ammattijärjestöillä voi olla naisten edustamisessa ja vaikutusvallan lisäämisessä työpaikalla sekä syrjäytymisen torjumisessa; kehottaa jäsenvaltioita ehdottamaan ja toteuttamaan työnantaja- ja alakohtaisia palkkakyselyitä, jotta tuodaan esiin miehiin ja naisiin samalla työpaikalla vaikuttavat eriarvoiset palkkajärjestelmät ja vauhditetaan siten samapalkkaisuuden toteutumista;

70.  korostaa, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa on sovellettava kohdennettuja toimintapolitiikkoja, joilla puututaan sellaisten haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien ja marginalisoituneiden yhteisöjen erityisolosuhteisiin, joihin kohdistuu tietynlaista sukupuolten epätasa-arvoa ja moninkertaista syrjintää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan sellaisten toimintapolitiikkojen kehittämistä, joilla puututaan vammaisten naisten, ikääntyneiden naisten, pakolais- ja maahanmuuttajanaisten, romaninaisten ja muihin etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten, maaseudulla ja köyhillä asuinalueilla elävien naisten, yksinhuoltajaäitien sekä naispuolisten korkeakouluopiskelijoiden köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen;

Köyhyys ja terveydenhuollon saatavuus

71.  muistuttaa, että laadukkaan yleisen terveydenhuollon saatavuus kaikille yhtäläisin edellytyksin on kansainvälisesti ja erityisesti unionissa tunnustettu perusoikeus;

72.  muistuttaa, että terveydenhuollon saatavuutta rajoittavat usein taloudelliset tai alueelliset tekijät (esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla) erityisesti tavanomaisten hoitojen (kuten hammas- tai silmälääkäripalvelut) ja niiden ennaltaehkäisemisen osalta;

73.  painottaa, että köyhyys ja muut yksilön asemaa heikentävät tekijät, joita ovat esimerkiksi ikä (lapsuus tai vanhuus), vammaisuus tai vähemmistötausta, lisäävät terveyseroihin liittyviä riskejä entisestään ja että sairaus saattaa johtaa köyhyyteen;

74.  korostaa terveys- ja hoitopalvelujen merkitystä osaamisvajeen poistamisessa, kansalaisten sosiaalisessa integroinnissa ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa;

75.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Sähköisen terveydenhuollon toimintasuunnitelma 2012–2020: innovatiivista terveydenhuoltoa 21. vuosisadalle”, jossa otetaan käyttöön lisätoimenpiteitä erityisesti, jotta parannetaan terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta, vähennetään terveyskuluja ja lisätään unionin kansalaisten tasa-arvoa;

76.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan toimiaan sosioekonomiseen eriarvoisuuteen puuttumiseksi, minkä avulla on mahdollista tasoittaa jossakin määrin terveydenhuoltoon liittyviä eroja; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään ihmisarvoa, vapautta, tasa-arvoa ja yhteisvastuullisuutta koskevien yleisten arvojen pohjalta huomiota muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten köyhyydessä eläviin ihmisiin;

77.  kehottaa jäsenvaltioita ratkaisemaan terveydenhuoltopalvelujen epätasa-arvoiseen saantiin liittyvät ongelmat, joilla on vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään, esimerkiksi hammaslääkäri- ja silmälääkäripalveluissa;

78.  kehottaa komissiota tekemään kaikkensa kannustaakseen jäsenvaltioita tarjoamaan korvauksia potilaille ja tekemään kaiken tarvittavan, jotta voidaan vähentää eriarvoisuutta lääkehoidon saatavuudessa vaihdevuosien jälkeisen osteoporoosin ja Alzheimerin taudin kaltaisiin vaivoihin ja sairauksiin, jotka eivät ole korvattavia tietyissä jäsenvaltioissa, ja toimimaan tässä kiireellisesti;

Tieto- ja viestintätekniikka ja köyhyys

79.  pitää valitettavana, ettei komission laatimassa Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa oteta huomioon tarvetta varmistaa etenkin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamien henkilöiden yleinen, tasapuolinen ja rajoittamaton pääsy uusiin digitaalisiin teknologioihin, digitaalisille markkinoille sekä digitaaliseen televiestintään;

80.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan käyttöön strategioita digitaalisen kahtiajaon vähentämiseksi ja edistämään etenkin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamien henkilöiden tasapuolista pääsyä uuteen tieto- ja viestintätekniikkaan;

Vesihuolto ja köyhyys

81.  muistuttaa, että YK:n yleiskokous on tunnustanut, että oikeus turvalliseen ja puhtaaseen juomaveteen ja jätevesihuoltoon on ihmisoikeus; toteaa kuitenkin, että joillakin alueilla, kuten erityisesti maaseutualueilla ja äärimmäisillä reuna-alueilla, juomaveden saantia ei ole varmistettu ja että yhä useammilla kansalaisilla on vaikeuksia maksaa vesilaskunsa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaiken voitavansa varmistaakseen, että jokaisella on viipymättä mahdollisuus saada juomavettä; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan vähimmäistason vedenjakelun ja suojelemaan haavoittuvassa asemassa olevien kotitalouksien oikeuksia;

82.  kannustaa näin ollen jäsenvaltioita toteuttamaan kaikkia toimia, jotta niiden koko väestölle voidaan taata juomaveden saanti mahdollisimman pian;

o
o   o

83.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.
(2)EUVL L 72, 12.3.2014, s. 1.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(6)EUVL L 257, 28.8.2014, s. 214.
(7)EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1.
(8)EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 66.
(9)EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13.
(10)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 57.
(11)EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 57.
(12)http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/64/292&Lang=F
(13)http://www.unicef-irc.org/publications/pdf/rc10_eng.pdf
(14)http://www.unicef-irc.org/publications/pdf/rc12-eng-web.pdf
(15)http://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=89&newsId=2345&furtherNews=yes
(16)EUVL C 248, 25.8.2011, s. 130.
(17)EUVL C 341, 21.11.2013, s. 21.
(18)EUVL C 170, 5.6.2014, s. 23.
(19)EUVL C 166, 7.6.2011, s. 18.
(20)Työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean yhteinen lausunto neuvostolle, Euroopan unionin neuvosto, 13809/14 SOC 662 EMPL 120 EDUC 297 ECOFIN 876, 3. lokakuuta 2014.
(21)http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=en&pubId=7744&visible=0
(22)Center for responsible lending, Durham. http://www.responsiblelending.org/state-of-lending/cumulative/, http://www.uvcw.be/no_index/cpas/panier-etude-qualitative.pdf
(23)Ricardo Cherenti, Belgian julkisten sosiaalikeskusten liitto (Belgian Federation of public local social action centers), http://www.uvcw.be/no_index/cpas/panier-etude-quantitative.pdf
(24)Sosiaalisen suojelun komitean lausunto neuvostolle, Euroopan unionin neuvosto, 6491/11, SOC 124, 15. helmikuuta 2011.
(25)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0294.
(26)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0264.
(27)EUVL L 268, 15.10.2015, s. 28.
(28)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0261.
(29)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0070.
(30)EUVL C 65, 19.2.2016, s. 40.
(31)EUVL C 349 E, 29.11.2013, s. 74.
(32)EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 8.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö