Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311, 312 ja 323 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1) ja erityisesti sen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta 21. huhtikuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/623(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(3),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman kauden 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevista neuvotteluista: kokemukset ja tulevat vaiheet(6),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin suhteista kansallisia hallituksia edustaviin instituutioihin(7),

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2013 antamansa päätöslauselmat ehdotuksesta neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta(8) ja talousarviota koskevaa kurinalaisuutta, talousarvioyhteistyötä ja moitteetonta varainhoitoa koskevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä(9),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevasta poliittisesta sopimuksesta(10),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman monivuotista rahoituskehystä koskevista päätelmistä(11),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman myönteisen tuloksen saavuttamisesta vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevassa hyväksyntämenettelyssä(12),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten(13),

–  ottaa huomioon monivuotiseen rahoituskehykseen liitetyn sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan toimielinten yhteisen julistuksen,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 15. kesäkuuta 2016 antaman lausunnon monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8‑0224/2016),

A.  ottaa huomioon, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys oli ensimmäinen, joka hyväksyttiin Lissabonin sopimuksen uusien määräysten nojalla ja että näiden määräysten mukaisesti neuvosto antaa erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja yksimielisesti rahoituskehysasetuksen saatuaan Euroopan parlamentin hyväksynnän;

B.  ottaa huomioon, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys, josta sovittiin vuonna 2013, kuvastaa unionin painopisteitä sen hyväksymisajankohtana; ottaa huomioon, että unioni kohtaa tulevinakin vuosina haasteita, joista ei tiedetty silloin, kun monivuotinen rahoituskehys hyväksyttiin; toteaa, että unionin rahoituksen painopisteet ovat moninkertaistuneet, mutta monivuotinen rahoituskehys on säilynyt samana;

C.  toteaa, että parlamentti pyysi lauseketta monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamiseksi vaalien jälkeen, jotta voitaisiin varmistaa uuden rahoituskehyksen demokraattinen legitiimiys ja antaa uudelle komissiolle ja vastavalitulle parlamentille mahdollisuus vahvistaa ja arvioida uudelleen unionin toimintapolitiikan ja talousarvion prioriteetit mukauttamalla vastaavasti rahoituskehystä;

D.  huomauttaa, että vuosien 2014–2020 rahoituskehyksestä päästiin sopimukseen pitkässä ja raskaassa neuvotteluprosessissa erittäin vaikeassa sosiaalisessa, taloudellisessa ja finanssipoliittisessa tilanteessa; ottaa huomioon, että tämän vuoksi rahoituskehyksen kokonaistaso pieneni tuntuvasti edelliseen ohjelmakauteen verrattuna;

E.  toteaa, että tilanteessa, jossa parlamentin oli poliittisesti mahdotonta muuttaa Eurooppa-neuvostossa päätettyjä rahoituskehyksen kokonaismääriä, parlamentti sai neuvotteluissa tahtonsa läpi kysymyksissä, jotka koskivat rahoituskehyksen pakollista ja kattavaa arviointia/tarkistusta koskevan erillisen artiklan sisällyttämistä rahoituskehysasetukseen, uusien ja tehostettujen joustosäännösten käyttöönottoa sekä omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän perustamista;

Lainsäädäntökehys ja väliarvioinnin/tarkistuksen laajuus

1.  muistuttaa, että rahoituskehysasetuksen 2 artiklan mukaisesti komissio esittää vuoden 2016 loppuun mennessä monivuotisen rahoituskehyksen toiminnasta pakollisen arvioinnin, jossa otetaan täysin huomioon tuolloin vallitseva taloustilanne sekä viimeisimmät makrotalousennusteet, ja että tämän pakollisen arvioinnin yhteydessä tehdään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus rahoituskehysasetuksen tarkistamiseksi;

2.  katsoo tältä osin, että arvioinnin tarkoituksena on arvioida rahoituskehyksen toimintaa sen täytäntöönpanoon, uusiin taloudellisiin olosuhteisiin ja muuhun kehitykseen nähden, joten lainsäädäntö voisi sen perusteella pysyä ennallaan, kun taas tarkistus merkitsee rahoituskehysasetuksen muuttamista, johon sisältyy myös (säännösten ohella) rahoituskehyksen enimmäismäärien muuttaminen siten, että otetaan asiaankuuluvasti huomioon SEUT-sopimuksen 312 artikla ja rahoituskehysasetuksen 2 artiklan viimeisessä virkkeessä säädetyt rahoituskehyksen tarkistuksen laajuutta koskevat rajoitukset; palauttaa mieliin, että kyseisen säännöksen mukaisesti ennalta jaettuja jäsenvaltiokohtaisia määrärahoja ei tarkistuksen yhteydessä vähennetä; korostaa, että rahoituskehyksen tarkistukselle ei asetettu muita rajoituksia, joten rahoituskehyksen enimmäismäärien korottaminen on mahdollista; korostaa tässä yhteydessä, että SEUT-sopimuksen 323 artikla velvoittaa huolehtimaan, että käytettävissä on varoja, joiden avulla unioni voi täyttää oikeudelliset velvoitteensa kolmansia osapuolia kohtaan;

3.  muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 311 artiklan mukaisesti unioni huolehtii siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat; katsoo sen vuoksi, että jos arvioinnissa tehtäisiin sellainen johtopäätös, että nykyiset enimmäismäärät ovat liian alhaisia, niiden korottaminen olisi primaarioikeudesta johtuva vaatimus;

4.  korostaa, että rahoituskehysasetuksen 17 artiklassa säädetään, että ennakoimattomissa tilanteissa monivuotista rahoituskehystä voidaan tarkistaa; kiinnittää huomiota niiden kriisien laajuuteen, joista unioni on kärsinyt sen jälkeen kun nykyinen monivuotinen rahoituskehys hyväksyttiin vuonna 2013;

5.  korostaa, että tämän päätöslauselman tarkoituksena on analysoida rahoituskehyksen toimintaa yksinomaan talousarvion kannalta eikä siinä tarkastella alakohtaisen lainsäädännön oikeusperustaa; huomauttaa kuitenkin, että moniin unionin toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin liittyy niiden omia arviointi- ja tarkistusvaatimuksia ja että useimmissa tapauksissa tällainen arviointi tai tarkistus on määrä tehdä vuonna 2017;

I.Monivuotisen rahoituskehyksen arviointi – tarkastelussa ensimmäiset vuodet

6.  katsoo, että vuonna 2016 tehtävässä monivuotisen rahoituskehyksen arvioinnissa olisi otettava huomioon erinäiset vakavat kriisit ja uudet poliittiset aloitteet sekä niiden talousarviovaikutukset, joita ei voitu ennakoida rahoituskehystä hyväksyttäessä; ottaa esille muun muassa muuttoliike- ja pakolaiskriisin, ulkoiset hätätilanteet, sisäiseen turvallisuuteen liittyvät kysymykset, maatalouden kriisin, Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) rahoituksen, unionin talousarvion maksukriisin, sitkeästi korkealla tasolla pysyneen työttömyyden erityisesti nuorten keskuudessa sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen; viittaa myös viimeaikaiseen ilmastonmuutosta koskevaan kansainväliseen sopimukseen ja kasvaviin paineisiin kehityspolitiikassa; huomauttaa, että pakottavien lisätarpeiden rahoittamiseksi katsottiin tarpeelliseksi turvautua ennennäkemättömällä tavalla rahoituskehyksen joustomekanismeihin ja erityisrahoitusvälineisiin, sillä rahoituskehyksen enimmäismäärät osoittautuivat liian pieniksi tietyissä otsakkeissa; katsoo, että kahden viime vuoden aikana rahoituskehys on käytännössä viety äärirajoilleen;

7.  korostaa, että unionin talousarvion on noudatettava unionin toimintapoliittisia ja strategisia painopisteitä ja siinä on varmistettava pitkän aikavälin painopisteiden ja uusien haasteiden välinen tasapaino; tähdentää tältä osin, että unionin talousarvion on oltava keskeisessä asemassa unionin pääsuuntauksia ja yleisiä tavoitteita edustavan ja yhdessä sovitun Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamisessa; katsoo siksi, että monivuotisen rahoituskehyksen arviointiin olisi sisällyttävä laadullinen analyysi siitä, onko tässä strategiassa asetettuja tavoitteita saavutettu ja missä määrin; vaatii, että kyseiseen arvioon yhdistetään ennuste siitä, ovatko tälle strategialle nykyisen rahoituskehyksen loppuvuosiksi varatut varat riittävät, jotta se voidaan panna täytäntöön onnistuneesti;

A.Keskeiset tapahtumat ja haasteet

Muuttoliike- ja pakolaiskriisi

8.  korostaa, että Syyrian, Lähi-idän ja useiden Afrikan alueiden konflikteilla on ollut ennennäkemättömiä humanitaarisia ja muuttoliikettä synnyttäneitä seurauksia; toteaa, että tällä on ollut välitön vaikutus unioniin, sillä Eurooppaan tuli pelkästään vuonna 2015 yli miljoona pakolaista ja heitä odotetaan lähivuosina lisää; huomauttaa, että tämä kriisi on edellyttänyt unionilta merkittävää taloudellista panostusta ja vaikuttanut siten tuntuvasti unionin talousarvioon, varsinkin otsakkeisiin 3 (Turvallisuus ja kansalaisuus) ja 4 (Globaali Eurooppa);

9.  toteaa, että vuonna 2015 Euroopan muuttoliikeagendan yhteydessä hyväksytyillä lisätoimenpiteillä on ollut välitön vaikutus talousarvioon, kuten lisätalousarvioista 5 ja 7/2015 voidaan nähdä; toteaa myös, että unionin talousarviossa hyväksyttiin ylimääräisen 1 506 miljoonan euron määrän käyttö vuonna 2016 ottamalla käyttöön joustoväline, jotta saatiin lisäresursseja muuttoliikkeeseen ja pakolaisiin liittyviin toimenpiteisiin otsakkeessa 3 (Turvallisuus ja kansalaisuus), kuten lisärahoitusta turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon sekä sisäisen turvallisuuden rahastoon, sekä resursseja kolmelle muuttoliikkeeseen liittyvälle erillisvirastolle eli Frontexille, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle (EASO) ja Europolille;

10.  toteaa, että edellä mainituilla talousarviopäätöksillä on kokonaan käytetty loppuun tässä otsakkeessa käytettävissä ollut pieni liikkumavara ja että ne ovat käytännössä johtaneet otsakkeen 3 enimmäismäärien tarkistamiseen; kiinnittää lisäksi huomiota komission uusiin ehdotuksiin, joiden odotetaan vaikuttavan unionin talousarvioon, ja varsinkin ehdotukseen Dublin III -asetuksen uudelleenlaatimisesta, jonka kokonaisvaikutukset talousarvioon olisivat 1 829 miljoonaa euroa rahoituskehyksen jäljellä olevaksi ajaksi, ehdotukseen Euroopan raja- ja rannikkovartioviraston perustamisesta, jota varten tarvitaan 1 212 miljoonan euron kokonaismäärärahat rahoituskehyksen jäljellä olevaksi ajaksi, sekä ehdotukseen uudeksi hätäapujärjestelyksi, jolla arvioidaan olevan vähintään 700 miljoonan euron talousarviovaikutus vuosina 2016–2018; korostaa, että tilanne on niin kriittinen, että turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastolle marraskuussa 2015 hyväksyttyjä lisämäärärahoja jouduttiin supistamaan maaliskuussa 2016, jotta voitiin rahoittaa vieläkin pakottavampia tarpeita, kuten humanitaarisen avun tarjoamista unionissa uuden hätäapujärjestelyn kautta;

11.  katsoo, että Euroopan muuttoliike- ja pakolaiskriisin ratkaisu edellyttää eurooppalaista lähestymistapaa, joka perustuu yhteisvastuuseen ja oikeudenmukaiseen taakanjakoon; korostaa, että unionin talousarviovaroilla olisi tuettava jäsenvaltioita keventämällä pakolaisten vastaanottamisesta aiheutuvaa kustannustaakkaa, koska näin vähennetään niiden jäsenvaltioiden talousarvioihin kohdistuvia paineita, joihin saapuu erityisen suuria määriä pakolaisia; korostaa, että tällä lähestymistavalla luodaan synergioita ja se on myös vaikuttavaa ja kustannustehokasta kaikkien jäsenvaltioiden kannalta;

12.  korostaa, että pakolais- ja muuttoliikekriisin taustalla olevien syiden torjumiseksi on otettu käyttöön merkittävä mutta edelleen riittämätön määrä talousarviovaroja lujittamalla unionin erityisohjelmia otsakkeessa 4; toteaa, että vuonna 2015 muuttoliikkeeseen ja pakolaisiin liittyviin toimiin kohdennettiin uudelleen 170 miljoonaa euroa ja että vuonna 2016 otsakkeessa 4 hyväksyttiin muuttoliikkeeseen ja pakolaisiin liittyviin toimiin 130 miljoonan euron lisävarat ja tehtiin 430 miljoonan euron suuruiset uudelleenjärjestelyt liittymistä valmistelevassa tukivälineessä, kehitysyhteistyön rahoitusvälineessä ja Euroopan naapuruusvälineessä; toteaa myös, että komissio on muuttoliike- ja pakolaiskriisin ulkoisen ulottuvuuden käsittelemiseksi tehnyt useita lisäehdotuksia, jotka vaikuttavat unionin talousarvioon, kuten ehdotukset unionin erityisrahastojen perustamisesta (Madad-erityisrahasto ja Afrikka-hätärahasto, joiden alustavat talousarviovaikutukset ovat arviolta 570 miljoonaa euroa ja 405 miljoonaa euroa) ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen perustamisesta, josta miljardi euroa on määrä rahoittaa unionin talousarviosta, mahdollista lisärahoitusta lukuun ottamatta; korostaa, että unionin talousarvioon aiheutuu lisäpaineita muista suunnitelluista toimista, joista komissio on ilmoittanut, kuten nk. Lontoon sitoumuksesta, tai sellaisista tapahtumista kuin EU:n ja Turkin huippukokous 18. maaliskuuta 2016; korostaa, että tarvitaan vielä lisää talousarviovaroja, jotta voidaan ottaa huomioon kaikkein haavoittuvimmat muuttajat, erityisesti naiset, lapset ja hlbti-henkilöt; toteaa kuitenkin huolestuneena, että unionin ratkaistavana olevat ongelmat ovat suuruusluokaltaan sellaisia, että lisätoimet ovat vielä tarpeen;

13.  toteaa, että muuttoliike- ja pakolaiskriisin laajuutta ja komission ongelman ratkaisemiseksi käynnistämien toimien rahoitusvaikutuksia ei olisi voitu ennakoida hyväksyttäessä vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä; korostaa, että riittävien resurssien puuttuessa unioni on joutunut ottamaan käyttöön jäsenvaltioiden, unionin talousarvion ja Euroopan kehitysrahaston yhdessä rahoittamia tilapäismekanismeja, kuten unionin erityisrahastoja (Madad-rahasto ja Afrikka-hätärahasto) ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen; huomauttaa, että muuttoliike- ja pakolaiskriisiä käsittelevän kokonaisvaltaisen talousarviostrategian puuttuminen on johtanut siihen, että Euroopan parlamentti on joutunut syrjään unionin talousarviovarojen käyttöä koskevasta päätöksenteosta; painottaa, että tällaisten välineiden lisääntyminen luo unioniin vastuuvelvollisuuden ja demokraattisen valvonnan ongelman, johon on puututtava; pitää lisäksi valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole vielä suorittaneet erityisrahastoihin läheskään niiltä odotettuja määriä, mikä vaarantaa näiden rahastojen onnistumisen; toistaa jäsenvaltioille antamansa kehotuksen noudattaa välittömästi sitoumuksiaan ja kantaa vastuunsa;

Vähäiset investoinnit

14.  toteaa, että maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin alusta lähtien unioni on kärsinyt investointien vähäisyydestä ja riittämättömyydestä; huomauttaa erityisesti, että vuonna 2014 kokonaisinvestoinnit olivat 15 prosenttia alle vuoden 2007 tason, joten investoinnit vähenivät yhteensä 430 miljardia euroa; katsoo, että vähäiset investoinnit hidastavat talouden elpymistä ja vaikuttavat suoraan kasvuun, työllisyyteen ja kilpailukykyyn;

15.  korostaa, että uusi komissio ehdotti vuonna 2014 tämän pakottavan ongelman ratkaisemiseksi Euroopan investointiohjelmaa ja ESIR-rahaston perustamista, jotta reaalitalouteen saataisiin 315 miljardin euron edestä uusia investointeja; korostaa vahvaa sitoutumistaan ESIR-rahastoon, jonka odotetaan vahvistavan voimakkaasti ja kohdennetusti talouden aloja, jotka lisäävät kasvua ja työpaikkoja; toteaa, että erinäisiä hankkeita on jo hyväksytty ja toteutetaan parhaillaan; huomauttaa, että unionin ESIR-rahastolle antama takaus katetaan kahdeksan miljardin euron takuurahastosta, jonka varat saadaan unionin talousarviosta;

16.  toteaa, että tämän lisärahoituksen turvaamiseksi supistettiin kahden merkittävän unionin ohjelman eli Horisontti 2020 -ohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahoja 2,2 miljardilla eurolla ja 2,8 miljardilla eurolla ja että loput kolme miljardia euroa katetaan rahoituskehyksen kohdentamattomista liikkumavaroista; korostaa sitoutuneensa ESIR-rahastosta käydyissä neuvotteluissa pienentämään mahdollisimman vähäisiksi vaikutukset näihin kahteen ohjelmaan, joiden rahoituspuitteista päätettiin vasta vuonna 2013 ja joiden määrärahoja leikattiin huomattavasti komission ehdotukseen verrattuna jo rahoituskehyksestä 2014–2020 käytyjen neuvottelujen aikana;

17.  pitää valitettavana, että tutkimukseen ja innovointiin varattu osuus unionin talousarviosta on usein kärsinyt ensimmäisenä talousarvioleikkauksista; toteaa, että tutkimus- ja innovointiohjelmat tuottavat unionin lisäarvoa, ja korostaa niiden keskeistä merkitystä kilpailukyvyn tukemisessa ja siten tulevan kasvun ja pitkän aikavälin vaurauden varmistamisessa unionissa;

18.  korostaa tässä yhteydessä, että rahoituskehysasetuksen 15 artiklan mukaisesti vuosina 2014 ja 2015 resursseja osoitettiin etupainotteisesti Horisontti 2020 ‑ohjelmaan (200 miljoonaa euroa Euroopan tutkimusneuvostoon ja Marie Curie -toimiin) ja COSME-ohjelmaan (50 miljoonaa euroa), jotta voitiin osittain kompensoida määrärahojen supistuminen vuosina 2013 ja 2014; huomauttaa, että varojen etupainotteinen käyttö ei muuta ohjelmien kokonaisrahoituspuitteita, joten rahoituskehyksen toisella puoliskolla käytettävissä on vähemmän määrärahoja; korostaa kuitenkin, että Horisontti 2020 -ohjelmaan ja COSME-ohjelmaan etupainotteisesti osoitetut varat käytettiin kokonaan, mikä osoittaa, että näiden ohjelmien tulokset ovat olleet hyvät ja niissä pystytään käyttämään vielä enemmän varoja;

19.  panee myös erittäin huolestuneena merkille, että Horisontti 2020 -ohjelman hyväksymisaste on pudonnut 13 prosenttiin sen edellisen ohjelmakauden edeltäjän (tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma) 20–22 prosentista; pitää valitettavana, että sen vuoksi yhä harvemmat laadukkaat tutkimus- ja innovointihankkeet saavat unionin rahoitusta; huomauttaa myös, että monet laadukkaat Verkkojen Eurooppa -välineeseen liittyvät hakemukset on jouduttu hylkäämään riittämättömien määrärahojen takia;

Nuorisotyöttömyys

20.  korostaa, että nuorisotyöttömyys on edelleen hälyttävän korkea ja että se on yksi pakottavimmista ja vakavimmista ongelmista, joita unionilla tällä hetkellä on; painottaa, että 4,4 miljoonaa alle 25-vuotiasta nuorta oli työttömänä unionissa helmikuussa 2016 ja että nuorisotyöttömyysaste on useissa jäsenvaltioissa yli 40 prosenttia ja se ylittää 60 prosenttia tietyillä unionin alueilla; korostaa, että unionin työllisyysaste on huomattavasti alempi kuin Eurooppa 2020 ‑strategian tavoite, toteaa näin ollen, että aivan liian moni nuori on sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa ja olisi ryhdyttävä kohdennetumpiin toimiin ilman työtä, koulutusta tai kurssitusta olevien nuorten (NEET) hyväksi; huomauttaa, että korkeasti koulutettujen ja ammattitaitoisten henkilöiden määrä vaikuttaa suuresti unionin kilpailukykyyn, innovointivalmiuksiin ja tuottavuuteen, ja painottaa tässä yhteydessä tarvetta panostaa koulutukseen, nuoriin ja kulttuuriin; panee merkille myös EU:n nuorisostrategian 2010–2018 merkityksen;

21.  tähdentää, että unionin talousarviosta osoitetaan merkittävä määrä varoja työttömyyden torjuntaan, erityisesti Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja nuorisotyöllisyysaloitteen kautta; kiinnittää huomiota siihen, että komission mukaan täytäntöönpanoviranomaisten nimeäminen on ollut suurin haaste ohjelman rahoitusvirtojen kannalta; korostaa myös, että huolimatta alkuvaiheen viivästyksistä nimeämisessä ja aloitteen täytäntöönpanossa tämänhetkiset luvut osoittavat, että varat on hyödynnetty kokonaan, mikä on saavutettu osittain sillä, että tämän ohjelman ennakkorahoituksen osuutta on korotettu huomattavasti; huomauttaa, että komissio saa aloitteen arvioinnin pian päätökseen, ja odottaa, että siihen tehdään tarvittavat mukautukset sen onnistuneen toteutuksen varmistamiseksi; katsoo, että ehdotettu rakenneuudistusten tukiohjelma voisi mahdollisesti edistää huomattavasti hallinnollisten valmiuksien parantamista jäsenvaltioissa tämän suhteen; tähdentää, että asiaan kuuluvien sidosryhmien, kuten nuorisojärjestöjen, on tärkeää arvioida jatkuvasti aloitteen tuloksia;

22.  on erityisen huolestunut siitä, ettei aloitteeseen ole vuodesta 2016 alkaen osoitettu uusia maksusitoumusmäärärahoja, sillä kaikki sen alkuperäiset määrärahat käytettiin etupainotteisesti vuosina 2014 ja 2015 (rahoituskehysasetuksen 15 artikla); korostaa, ettei se tällaista varojen etupainotteista käyttöä kannattaessaan koskaan tarkoittanut, että aloite lopetettaisiin vain kahden rahoitusvuoden jälkeen ja että sen jatkumisen turvaamiseksi otettaisiin käyttöön muita rahoituskehyksen mekanismeja, kuten maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara; muistuttaa kuitenkin, että maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaraa on tähän mennessä käytetty ainoastaan ESIR-rahaston rahoittamiseen; panee lisäksi merkille, että määrärahoja on saman artiklan nojalla osoitettu etupainotteisesti Erasmus + -ohjelmaan (150 miljoonaa euroa), ja toteaa, että myös tällä unionin ohjelmalla edistetään merkittävästi nuorten työllistyvyyden parantamista ja että se pantiin kattavasti täytäntöön tämän kauden kahden ensimmäisen vuoden aikana; muistuttaa, että Maailman työjärjestön (ILO) mukaan unionin tason tehokas nuorisotakuu maksaisi euroalueen maille vuosittain 21 miljardia euroa;

Sisäinen turvallisuus

23.  palauttaa mieliin viimeaikaiset terrori-iskut Ranskassa ja Belgiassa sekä kasvaneen uhan muissa jäsenvaltioissa ja toteaa tämän edellyttävän koordinoituja ja tehostettuja lisätoimia ja -välineitä unionin tasolla; korostaa, että unionilla on tätä varten asianmukainen väline, sisäisen turvallisuuden rahasto, ja että sillä on useita tällä alalla toimivia virastoja, joihin kohdistuu yhä suurempia paineita; katsoo, että tällä alalla tarvitaan lisää unionin tason toimia ja siis myös rahoitusta, jotta uhkaan voidaan reagoida asianmukaisesti; korostaa, että lisääntynyt yhteistyö tällä alalla edellyttää kyseisten virastojen henkilöstön lisäämistä, mikä saattaa lisätä edelleen paineita unionin talousarviota kohtaan; palauttaa lisäksi mieliin Europolin Euroopan terrorismintorjuntakeskuksen henkilöstön rajallisen lisäämisen, joka rahoitettiin sisäisen turvallisuuden rahaston varojen uudelleenkohdentamisella;

24.  korostaa, että nykyiset toimet ja säädösehdotukset, joilla pyritään lisäämään oikeudellista yhteistyötä, edellyttävät myös Eurojustin rahoitus- ja henkilöstöresurssien asteittaista lisäämistä, mikä vaikuttaa unionin talousarvioon;

Maatalousalan kriisit

25.  korostaa, että YMP:lle vuoteen 2020 asti vahvistetut tiukat enimmäismäärät jättävät huomattavasti vähemmän liikkumavaraa kuin edellisessä rahoituskehyksessä, vaikka alan kohtaamien haasteiden määrä on lisääntynyt; muistuttaa, että YMP on keskeisen tärkeä monien viljelijöiden tulojen kannalta erityisesti kriisien aikana, ja huomauttaa, että sen määrärahojen vuotuinen käyttöaste on korkea, liki 100 prosenttia; palauttaa mieliin ne monet kriisit, joita unionin maanviljelijöitä ovat kohdanneet nykyisen rahoituskehyksen alusta alkaen ja erityisesti maito-, sianliha-, naudanliha-, hedelmä- ja vihannesalojen kriisit, sekä Venäjän maataloustuotteille asettaman tuontikiellon aiheuttamien tappioiden pitkän aikavälin kielteiset vaikutukset unionin maanviljelijöihin; panee merkille sokerikiintiöiden lakkauttamisen vuonna 2017 ja sen mahdolliset vaikutukset sokerialaan ja kiinnittää huomiota myös syrjäisimpien alueiden erityistarpeisiin; korostaa näiden kriisien takia toteutettujen hätätoimenpiteiden talousarviovaikutuksia, jotka ovat 500 miljoonaa euroa vuoden 2016 talousarviossa ja 300 miljoonaa euroa vuoden 2015 talousarviossa, jotka rahoitettiin otsakkeen 2 liikkumavarasta; korostaa, että tällä alalla tehtävät vähennykset vaarantaisivat unionin ja erityisesti sen maaseutualueiden alueellisen yhteenkuuluvuuden; vastustaa kaikenlaista suuntausta kohti maatalouspolitiikan uudelleen kansallistamista, mikä vääristäisi markkinoita ja loisi epäreilua kilpailua tuottajien välille;

Ympäristöön liittyvät haasteet

26.  on huolissaan siitä, että tavoitetta käyttää vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta (nykyisessä rahoituskehyksessä) ilmastonmuutokseen liittyviin toimiin ei ole saavutettu ja että komission valtavirtaistamismenetelmän mukaan ainoastaan noin 12,7 prosenttia unionin vuotuisesta talousarviosta käytetään tähän tarkoitukseen; panee merkille huomattavan tarpeen ilmastotoimien, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja luonnonvarojen kestävän käytön rahoitukselle, mitä meneillään olevan maapallon ilmaston lämpenemisen vaikutukset jatkossa korostavat entisestään; panee merkille erityisesti Pariisissa vuonna 2015 järjestetyssä YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen osapuolten konferenssissa hyväksytyn ilmastosopimuksen (COP21);

Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus

27.  muistuttaa, että koheesiopolitiikka on unionin tärkein investointipolitiikka, jolla pyritään vähentämään taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja kaikkien unionin alueiden välillä ja näin parantamaan unionin kansalaisten elämän laatua; painottaa sen keskeistä roolia pyrittäessä saavuttamaan älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun pyrkivän Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, erityisesti varojen selkeässä kohdentamisessa ilmastoon liittyviin toimiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin, etenkin lisääntyneen köyhyyden, myös lasten köyhyyden, epätasa-arvon ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan, ja työllisyyden lisäämisessä; kehottaa komissiota seuraamaan edellä mainittujen tavoitteiden kattavaa toteutumista; katsoo lisäksi, että rakennerahastoista voi olla huomattavaa hyötyä käsiteltäessä uusia haasteita, kuten pakolaiskriisin seurauksia, mutta ennalta jaettuihin jäsenvaltiokohtaisiin määrärahoihin ei tule kajota;

Kehitys- ja naapuruuspolitiikkoihin kohdistuvat kasvavat paineet

28.  panee merkille humanitaarisen avun ja katastrofiriskien vähentämisen globaalien tarpeiden lisääntyvän paineen, joka on seurausta sodista ja konflikteista; panee merkille Addis Abeban sopimuksen, jossa valtion- ja hallitusten päämiehet vahvistivat voimakkaan poliittisen sitoutumisensa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen, ja on tietoinen, että tähän tarkoitukseen tarvitaan varoja; muistuttaa, että unioni sitoutui äskettäin kokonaisuutena uudelleen nostamaan virallisen kehitysavun osuuden 0,7 prosenttiin BKTL:stä ja osoittamaan vähintään 20 prosenttia virallisesta kehitysavustaan perussosiaalipalveluihin, erityisesti koulutukseen ja terveydenhuoltoon; vastustaa jyrkästi kaikkea kehitysavun käyttöä muihin kuin kehitystavoitteisiin;

29.  muistuttaa, että itäisten naapurimaiden geopoliittinen tilanne on myös hyvin herkkä; korostaa unionin talousarvion olevan keskeisessä asemassa sekä eteläisten että itäisten naapurimaiden tilanteen vakauttamisessa ja näihin haasteisiin vastaamisessa, kun sen kautta annetaan tukea maille, jotka panevat tällä hetkellä täytäntöön assosiaatiosopimuksia, jotta voidaan varmistaa uudistusten eteneminen ja suhteiden syventäminen unionin ja kyseisten maiden välillä;

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen

30.  panee tyytyväisenä merkille rahoituskehyksen väliarvioinnin mahdollisuutena edistyä huomattavasti sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen tehokkaammassa integroimisessa rahoituskehykseen ja rahoituskehykseen asiasta liitetyn yhteisen lausuman täytäntöönpanossa ja seurannassa;

Maksattamatta olevat määrät

31.  toteaa, että maksamatta olevat laskut kasaantuivat edellisellä rahoituskehyskaudella (2007–2013) siten, että määrä kohosi viiden miljardin euron tasosta vuoden 2010 lopussa ennennäkemättömiin 11 miljardiin euroon vuoden 2011 lopussa, 16 miljardiin euroon vuoden 2012 lopussa ja 23,4 miljardiin euroon vuoden 2013 lopussa; varoittaa, että tämä tilanne on jatkunut myös nykyisellä rahoituskehyskaudella (2014–2020), sillä maksattamatta olevat määrät saavuttivat ennennäkemättömän 24,7 miljardin euron tason vuoden 2014 lopussa; korostaa, että parlamentin toistuvien pyyntöjen perusteella on sovittu maksusuunnitelmasta, jonka tavoitteena on vähentää vuosien 2007–2013 koheesiopolitiikkaan liittyvien maksattamatta olevien maksupyyntöjen määrä ”normaalille” kahden miljardin euron tasolle vuoden 2016 loppuun mennessä; huomauttaa, että koheesiopolitiikan alalla oli vuoden 2015 lopussa vähintään 8,2 miljardin euron verran maksamatta olevia vuosien 2007–2013 laskuja ja että tämän luvun odotetaan laskevan alle kahteen miljardiin euroon vuoden 2016 loppuun mennessä; toteaa, että tämä vähennys tuo tilanteeseen vain väliaikaisen helpotuksen, sillä se on pelkästään seurausta siitä, että niin vuosien 2007–2013 kuin myös vuosien 2014–2020 ohjelmista on esitetty ilmoitettua vähemmän maksupyyntöjä; pitää valitettavana, ettei muissa otsakkeissa havaittujen ”piilevien” maksattamatta olevien määrien ratkaisemiseksi ole toteutettu toimia; kiinnittää huomiota siihen, että ellei ryhdytä konkreettisiin toimenpiteisiin, vuosien 2012–2014 tilanteen odotetaan toistuvan nykyisen rahoituskehyksen päättyessä;

32.  pitää valitettavana, että tämän maksukriisin seuraukset ovat olleet vakavat ja kohdistuneet sellaisiin unionin talousarvion tuensaajiin kuin opiskelijat, korkeakoulut, pk-yritykset, tutkijat ja kansalaisjärjestöt, paikallis- ja alueviranomaiset sekä muut asiaankuuluvat yhteisöt; toteaa erityisesti, että maksuvaje oli kriittinen humanitaarisissa toimissa vuonna 2014, mikä vaikutti kielteisesti ihmishenkien pelastamiseksi toteutettuihin unionin operaatioihin; toteaa, että komissio joutui turvautumaan ns. lieventäviin toimenpiteisiin, kuten alentamaan ennakkomaksuosuuksia ja lykkäämään ehdotus-/tarjouspyyntöjä ja niihin liittyvien sopimusten tekemistä; huomauttaa, että kauden 2014–2020 uusien ohjelmien täytäntöönpanoa hidastettiin keinotekoisesti yleisen maksuvajeen vuoksi ja että yhtenä esimerkkinä tästä on Horisontti 2020 ‑ohjelmassa vuonna 2014 toteutettu miljardin euron arvoisten ehdotuspyyntöjen keinotekoinen lykkääminen, jolla pyrittiin varmistamaan, että maksut erääntyvät vuonna 2015 eivätkä vuonna 2014; korostaa myös, että viivästysmaksut on peritty unionin talousarviosta ja ne ylsivät noin kolmeen miljoonaan euroon sekä vuonna 2014 että vuonna 2015;

B.Monivuotisen rahoituskehyksen joustosäännösten laajamittainen käyttö

33.  painottaa, että budjettivallan käyttäjä hyväksyi rahoituskehysasetuksen joustosäännösten ja erityisrahoitusvälineiden laajamittaisen käyttöönoton sen jälkeen, kun kaikki käytettävissä olevat liikkumavarat oli käytetty loppuun, jotta voitiin turvata kriiseihin liittyvien toimien tai vuoden 2014 jälkeisten uusien poliittisten prioriteettien rahoittamiseksi vaaditut lisämäärärahat; toteaa, että useat näistä säännöksistä olivat suoraa tulosta parlamentin ehdotuksista ja että parlamentti piti mahdollisimman suurta joustovaraa yhtenä keskeisistä vaatimuksistaan rahoituskehysneuvotteluissa;

34.  huomauttaa eritoten, että erityisrahoitusvälineet otettiin käyttöön siksi, että voitaisiin puuttua pakolais- ja muuttoliikekriisiin (joustovälineen kokonaismäärä – 1 530 miljoonaa euroa – käytettiin kokonaan vuonna 2016; hätäapuvaraus vuonna 2016: 150 miljoonaa euroa) ja maksuvajeongelmaan (ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotto vuonna 2015: 3,16 miljardia euroa) sekä rahoittaa ESIR-takuurahastoa (maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara – 543 miljoonaa euroa – käytettiin kokonaan vuonna 2014); palauttaa mieliin, että päätös ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotosta tehtiin samalla, kun maksumäärärahojen enimmäismääriä vuosina 2018–2020 alennettiin;

35.  arvelee, että mahdolliset muuttoliike- ja pakolaiskriisistä vuonna 2016 aiheutuvat lisätarpeet ja 200 miljoonan euron määrä, joka tarvitaan uuteen välineeseen hätätilanteen tuen antamiseksi unionin sisällä, johtanevat ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönottoon mahdollisimman pian; toteaa, että otsakkeessa 3 ei ole enää jäljellä liikkumavaraa ja että joustoväline on jo käytetty kokonaan tältä vuodelta; ehdottaa, että tutkitaan lisämahdollisuuksia joustoon esiin nousevien haasteiden käsittelemiseksi;

36.  muistuttaa, että lainsäädäntöön liittyvä joustavuus, josta määrätään toimielinten välisen sopimuksen 17 kohdassa, mahdollistaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien ohjelmien kokonaisrahoituspuitteiden nostamisen enintään noin 10 prosentilla seitsemän vuoden kaudella; huomauttaa, että budjettivallan käyttäjä voi ”uusien objektiivisten ja pitkällä aikavälillä vaikuttavien seikkojen” perusteella poiketa vielä tätäkin enemmän alkuperäisistä rahoituspuitteista; on ilahtunut siitä, että tätä säännöstä on jo sovellettu, jotta unioni on voinut reagoida ennakoimattomiin tapahtumiin lisäämällä tuntuvasti esimerkiksi turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston kaltaisten ohjelmien alkuperäisiä vuotuisia määrärahoja;

II.Monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistus – pakottava vaatimus

37.  on edellä esitetyn analyysin perusteella vakuuttunut siitä, että nykyisen rahoituskehyksen toiminnan väliarvioinnin pohjalta on todettava, että rahoituskehysasetuksessa säädetty rahoituskehyksen todellinen välitarkistus on aivan välttämätön, jotta unioni voi tehokkaasti vastata erinäisiin haasteisiin ja samalla saavuttaa poliittiset tavoitteensa; huomauttaa, että Eurooppa 2020 ‑strategian toteuttaminen on edelleen tärkein unionin talousarviosta tuettava painopiste; korostaa, että unionin talousarvioon on osoitettava riittävästi varoja, jotta varmistetaan tosiasiallisesti kasvuun ja työpaikkoihin, taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseen ja solidaarisuuden edistämiseen johtavat investoinnit;

38.  kehottaa komissiota lainsäädäntöehdotusta laatiessaan ottamaan huomioon seuraavat parlamentin vaatimukset, jotka koskevat rahoituskehysasetuksen muuttamista sekä määrien osalta että sellaisten useiden rahoituskehyksen toimintaan liittyvien säännösten osalta, joita on voitava soveltaa jo nykyisen rahoituskehyksen aikana;

39.  korostaa, että syksyllä 2016 odotetaan annettavan kaksi lainsäädäntöehdotusta, joilla on huomattavia talousarviovaikutuksia, eli ESIR-rahaston jatkaminen ja ulkoisen investointiohjelman perustaminen; toivoo, että kaikki näiden kahden ehdotuksen rahoitukseen liittyvät tiedot ovat käytettävissä mahdollisimman pian, jotta ne voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon rahoituskehyksen välitarkistuksesta käytävissä neuvotteluissa; toistaa keskeisen kantansa, jonka mukaan uusia poliittisia aloitteita ei tulisi rahoittaa olemassa olevien unionin ohjelmien ja toimintapolitiikkojen kustannuksella;

40.  korostaa, että rahoituskehyksen välitarkistuksen yhteydessä sovitut muutokset olisi pantava täytäntöön viipymättä ja huomioitava jo unionin vuoden 2017 talousarviossa; kehottaa tämän vuoksi komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksensa rahoituskehysasetuksen tarkistamisesta mahdollisimman pian, jotta voidaan käydä samanaikaisesti neuvotteluja rahoituskehyksen tarkistamisesta ja unionin vuoden 2017 talousarviosta ja päästä niistä hyvissä ajoin sopimukseen;

41.  panee merkille Yhdistyneessä kuningaskunnassa 23. kesäkuuta 2016 järjestetyn kansanäänestyksen tuloksen; kehottaa tähän liittyen komissiota antamaan budjettivallan käyttäjälle kaikki asiaa koskevat tiedot kansanäänestyksen mahdollisista talousarviovaikutuksista ja toteaa, että tämä ei kuitenkaan vaikuta Yhdistyneen kuningaskunnan ja unionin tulevien neuvottelujen tulokseen;

42.  toteaa, että EU on merkittävästi edistänyt rauhan ja sovinnon aikaansaamista Irlannissa, erityisesti PEACE-ohjelmien avulla, joiden kohteena ovat Pohjois-Irlanti ja raja-alueet etelässä; toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestyksen tulos saattaa aiheuttaa vakavia ongelmia rauhanprosessin kannalta ja että se heikentää rauhanprosessin eheyttä ja horjuttaa pitkänperjantain sopimusta; kehottaa komissiota jatkamaan rauhanprosessin tukemista rahoittamalla edelleen PEACE-ohjelmaa;

A.Parlamentin vaatimukset rahoituskehyksen loppukaudelle

Rahoituskehyksen määrät (maksusitoumusmäärärahat)

43.  on vakuuttunut siitä, että vaikka ESIR-rahasto edellyttää laajamittaista poliittista ja taloudellista tukea, unionin talousarviosta ei saisi rahoittaa uusia aloitteita unionin nykyisten ohjelmien ja toimintapolitiikkojen vahingoksi; aikoo toteuttaa sitoumuksensa kompensoida täysin ESIR-rahastoon liittyvät, Horisontti 2020 -ohjelmaan ja Verkkojen Eurooppa -välineeseen vaikuttavat leikkaukset, jotta ne pystyvät saavuttamaan tavoitteensa, kuten vain kaksi vuotta sitten sovittiin, ja unioni voi saavuttaa tutkimus- ja innovointitavoitteensa; korostaa tähän liittyen, että tämä kompensointi ei saisi vaikuttaa alaotsakkeen 1 a (Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky) muiden ohjelmien rahoitustasoon, sillä ne tukevat kiistatta kasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä; uskoo, että alaotsakkeen 1 a liikkumavarat eivät riitä näiden tarpeiden tyydyttämiseen, ja kehottaa täten lisäämään tämän alaotsakkeen enimmäismäärää;

44.  kannattaa vahvasti nuorisotyöllisyysaloitteen jatkamista, sillä sen avulla voidaan varmistaa pikaiset toimet nuorisotyöttömyyden torjumiseksi, ja kehottaa tekemään siihen tarvittavat mukautukset meneillään olevan arvioinnin perusteella; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa vain pitämällä aloitteen maksusitoumusmäärärahat vähintään samalla tasolla kuin ne olivat kauden kahden ensimmäisen vuoden aikana (6 miljardia euroa etupainotteisesti vuosina 2014–2015) nykyisen rahoituskehyskauden loppuun saakka, jollei komission tulevasta arvioinnista muuta johdu; huomauttaa, että tällöin olisi tarkistettava ylöspäin alaotsakkeen 1 b (Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus) enimmäismääriä, sillä liikkumavaroja ei ole käytettävissä;

45.  on vakaasti sitä mieltä, että YMP:n kokonaismäärärahoihin ja ennalta jaettuihin jäsenvaltiokohtaisiin määrärahoihin, suoran tuen määrärahat mukaan lukien, ei tule koskea rahoituskehyksen tarkistuksessa; korostaa lisäksi, että on tärkeää varmistaa, että Euroopan meri- ja kalatalousrahaston määrärahoja ei vähennetä, jotta voidaan saavuttaa yhteisen kalastuspolitiikan äskettäisen uudistuksen tavoitteet;

46.  katsoo, että konfliktien ja ilmastonmuutoksen aiheuttama muuttoliike- ja pakolaiskriisi on suuruusluokaltaan sellainen, että siitä voidaan odottaa aiheutuvan lähivuosina lisätarpeita, joilla on merkittäviä talousarviovaikutuksia otsakkeessa 3 (Turvallisuus ja kansalaisuus); tähdentää vielä, että samassa otsakkeessa tarvitaan lisärahoitusta myös, jotta voidaan tukea unionin sisäistä turvallisuutta ja terrorismin torjuntaa koskevia tehostettuja toimia unionin tasolla; kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian ajantasaistetun arvion talousarviomäärärahoista, joita tarvitaan nykyisen rahoituskehyksen loppuun saakka näiden alojen haasteisiin vastaamiseksi;

47.  on näin ollen vakaasti sitä mieltä, että otsakkeessa 3 käytettävissä olevien vähäisten liikkumavarojen ja voimassa olevien joustosäännösten käyttöönoton jälkeenkään saatavilla olevat varat eivät riitä tämän otsakkeen lisääntyneiden tarpeiden huomioimiseksi; vaatii tämän vuoksi huomattavaa lisärahoitusta turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastolle sekä sisäisen turvallisuuden rahastolle ja alalla toimiville unionin erillisvirastoille (Frontexille, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle (EASO), Europolille, Eurojustille ja Euroopan unionin perusoikeusvirastolle (FRA)), joilla on uusia vastuualueita, sekä muille mahdollisille aloitteille; katsoo, että otsakkeen 3 enimmäismääriä on välttämättä tarkistettava ylöspäin;

48.  odottaa, että lähivuosina tehostetaan yhteisiä toimia, joilla pyritään puuttumaan tehokkaasti muuttoliike- ja pakolaiskriisin ulkoiseen ulottuvuuteen ja joita ovat etenkin unionin naapurimaiden ja Saharan eteläpuolisen Afrikan poliittinen vakauttaminen ja muuttoliikkeen humanitaaristen ja taloudellisten syiden torjuminen, ja että niitä varten pyydetään lisärahoitusta otsakkeessa 4 (Globaali Eurooppa); tähdentää, että tällaisia lisärahoituspyyntöjä ei saisi esittää unionin nykyisten ulkoisten toimien, kuten sen kehityspolitiikan, vahingoksi; kehottaa sen vuoksi tarkistamaan otsakkeen 4 enimmäismääriä on ylöspäin;

49.  pyytää lisärahoitusta suoraan kansalaisia koskeville kolmelle EU:n ohjelmalle, jotka ovat Luova Eurooppa, Kansalaisten Eurooppa ja Erasmus+, koska näissä ohjelmissa kehitetään uusia tukia, joilla reagoidaan pakolaisten kotouttamista ja koulutusta koskevaan nykytilanteeseen, ja koska ne ovat EU:n ja jäsenvaltioiden vetämien toimien keulakuvana pyrittäessä parantamaan yleistä sosiaalista tilannetta, keskinäistä ymmärrystä ja yhteiseloa erilaisissa yhteiskunnissamme;

Rahoituskehyksen määrät (maksumäärärahat)

50.  katsoo, että ensisijaisesti on tarpeen toteuttaa toimia, joilla estetään uusi maksukriisi nykyisen rahoituskehyksen loppuvaiheessa; uskoo vakaasti, että olisi tehtävä kaikki mahdollinen, jotta maksamatta olevat laskut eivät pääse kasaantumaan, kuten edellisellä kaudella kävi; korostaa kuitenkin, että maksuihin voidaan jo ennakoida kohdistuvan rahoituskehyksen toisella puoliskolla merkittäviä paineita samaan aikaan kun maksutarpeet yleensä saavuttavat normaalin huippunsa; katsoo, että lisäpaineet johtuvat muun muassa ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran määrien korvaamisesta jo ennestään tiukoissa maksujen enimmäismäärissä vuosina 2018–2020, uusien yhteistyössä hallinnoitavien ohjelmien, muun muassa nuorisotyöllisyysaloitteen, käynnistämisen huomattavasta viivästymisestä, ESIR-rahaston maksuprofiilista ja lisämaksuista, joita aiheutuu muuttoliike- ja pakolaiskriisiin liittyvien maksusitoumusten viimeaikaisista korotuksista;

51.  muistuttaa, että maksumäärärahat ovat looginen seuraus aiemmista sitoumuksista; odottaa sen vuoksi, että maksusitoumusmäärärahoihin tehtävien uusien korotusten yhteydessä nostetaan vastaavasti maksumäärärahoja ja tarkistetaan tarvittaessa ylöspäin maksujen enimmäismäärää; katsoo myös, että rahoituskehyksen väliarviointi/tarkistus on erinomainen tilaisuus ottaa huomioon maksujen toteutuminen ja ajantasaiset ennusteet maksutilanteen odotettavissa olevasta kehittymisestä nykyisen rahoituskehyksen loppuun mennessä; katsoo, että kolmen toimielimen olisi laadittava ja hyväksyttävä yhteinen sitova maksusuunnitelma vuosiksi 2016–2020; vaatii, että tämän uuden maksusuunnitelman olisi perustuttava moitteettomaan varainhoitoon ja tarjottava selkeä strategia, jonka avulla tyydytetään kaikki maksutarpeet kaikissa otsakkeissa nykyisen rahoituskehyksen loppuun saakka, ja estettävä ”piilevät” maksamatta olevat määrät, jotka aiheutuvat keinotekoisista viivästyksistä tiettyjen monivuotisten ohjelmien toteuttamisessa ja muista lieventävistä toimenpiteistä, kuten ennakkomaksuosuuksien vähentämisestä;

52.  haluaa ehdottomasti ratkaista yksiselitteisesti kysymyksen, rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden maksujen budjetoinnista; huomauttaa, että tulkintaongelma on ratkaisematta yhtäältä komission ja parlamentin ja toisaalta komission ja neuvoston välillä, mikä on heijastunut näkyvästi talousarvioneuvotteluihin viime vuosina; palauttaa mieliin pitkäaikaisen kantansa, että erityisrahoitusvälineiden käyttöönottoa varten sidotuista määristä johtuvat maksumäärärahat olisi myös laskettava rahoituskehyksen vuotuiset enimmäismäärät ylittäviksi määrärahoiksi;

Unionin perusoikeuden varmistamista koskevat ehdot

53.  vaatii, että kaikkien maiden olisi otettava vastuulleen oma osuutensa pakolaiskriisistä uudelleenjakomekanismia koskevan päätöksen mukaisesti; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön taloudellisen hyvitys- ja sakkojärjestelmän, jota sovelletaan sen mukaan, noudattavatko jäsenvaltiot niille unionin hyväksymien toimenpiteiden nojalla kuuluvia sitoumuksia; katsoo, että näiden toimenpiteiden noudattamatta jättämisestä jäsenvaltioille aiheutuvista sakoista peräisin olevat tulot olisi palautettava unionin talousarvioon ylimääräisinä tuloina;

Satunnaiset tulot

54.  on vakaasti sitä mieltä, että kaikki unionin talousarvion määrärahojen vajaakäytöstä kertyvät ylijäämät tai yrityksille unionin kilpailulainsäädännön rikkomisesta määrätyt sakot olisi budjetoitava unionin talousarvioon ylimääräisinä tuloina eikä BKTL-maksuosuuksia saisi vastaavasti mukauttaa; katsoo, että tämä toimenpide helpottaisi merkittävästi unionin talousarvion maksuongelmaa; kehottaa komissiota esittämään asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia;

55.  on vakuuttunut, että kaikissa otsakkeissa toteutetut määrärahojen vapautukset, jotka ovat seurausta toimien, joita varten ne oli osoitettu, kokonaan tai osittain toteuttamatta jättämisestä, olisi asetettava uudelleen saataville unionin talousarviossa ja että budjettivallan käyttäjän olisi otettava ne käyttöön vuotuisen talousarviomenettelyn yhteydessä; on vakaasti sitä mieltä, että unionin talousarvioon vaikuttavien nykyisten rajoitteiden ja unionin lisärahoitustarpeiden vuoksi tätä sääntöä olisi sovellettava myös vuosien 2007–2013 ohjelmien täytäntöönpanosta johtuviin vapautuksiin, mukaan luettuna koheesiopolitiikan ohjelmien lakkauttaminen; kehottaa komissiota esittämään asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia;

Joustosäännökset ja erityisrahoitusvälineet

56.  korostaa, että rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden käyttöönoton yleisyys ja taso kahden viime vuoden aikana ovat jo sinänsä kiistaton osoitus siitä, miten hyödyllisiä rahoituskehysasetuksen joustosäännökset ja -mekanismit ovat; tuo esille pitkäaikaisen kantansa, että joustovaran olisi mahdollistettava rahoituskehyksen yleisten enimmäismäärien maksimaalinen käyttö maksusitoumus- ja maksumäärärahoissa;

57.  katsoo sen vuoksi, että rahoituskehysasetuksen välitarkistuksessa olisi poistettava joitakin rajoituksia, joita neuvosto asetti joustosäännösten soveltamiselle rahoituskehystä hyväksyttäessä; katsoo erityisesti, että olisi poistettava kaikki säännökset, joilla rajoitetaan käyttämättä jääneiden määrärahojen ja liikkumavarojen siirtämistä varainhoitovuodelta toiselle joko vahvistamalla vuotuisia enimmäismääriä (maksumäärärahojen kokonaisliikkumavara) tai asettamalla määräaikoja (maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara); katsoo, että monien otsakkeiden nykyisten määräraharajoitusten vuoksi maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaraan sisältyvien varojen käytölle ei tulisi määritellä erityistä kohdetta;

58.  korostaa erityisesti, että joustovälineen koko määrä otettiin käyttöön vuonna 2016; huomauttaa, että tästä välineestä rahoitetaan sellaisia tarkasti määriteltyjä menoja, joita ei voida kattaa yhden tai useamman muun otsakkeen enimmäismäärien rajoissa ja jotka eivät liity mihinkään tiettyyn unionin toimintapolitiikkaan; katsoo sen vuoksi, että se tuo unionin talousarvioon aitoa joustavuutta erityisesti merkittävän kriisin sattuessa; kehottaakin lisäämään tuntuvasti sen rahoituspuitteita aina vuotuiseen kahden miljardin euron määrään saakka ja huomauttaa, että tämä määrä budjetoidaan vain, jos budjettivallan käyttäjä tekee päätöksen välineen käyttöönotosta; muistuttaa, että joustoväline ei liity minkään tietyn toimintapolitiikan alaan, vaan se voidaan ottaa käyttöön mihin tahansa tarpeelliseksi katsottuun tarkoitukseen;

59.  huomauttaa, että hätäapuvarauksen tehtävänä on vastata nopeasti kolmansien maiden yksittäisiin avuntarpeisiin, jotka johtuvat ennakoimattomista tapahtumista, ja korostaa sen erityistä merkitystä nykytilanteessa; kehottaa lisäämään tuntuvasti sen rahoituspuitteita aina vuotuiseen miljardin euron määrään saakka;

60.  panee merkille, että voimassa on erilaisia sääntöjä käyttämättä jääneiden määrärahojen siirron aikataulusta rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineissä eli joustovälineessä, hätäapuvarauksessa, unionin solidaarisuusrahastossa ja Euroopan globalisaatiorahastossa; kehottaa yhdenmukaistamaan sääntöjä niin, että yleinen n + 3 ‑sääntö pätee kaikissa näissä välineissä;

61.  kiinnittää erityistä huomiota ennakoimattomiin menoihin varattuun liikkumavaraan, joka on viimeinen keino ennalta arvaamattomiin olosuhteisiin reagoimista varten; korostaa, että komission mukaan se on ainoa erityisrahoitusväline, joka voidaan ottaa käyttöön vain maksumäärärahoissa ja siten vuoden 2014 kaltaisen maksukriisin estämiseksi unionin talousarviossa; pitää valitettavana, että rahoituskehysasetuksessa säädetään määrärahojen pakollisesta korvaamisesta, toisin kuin edellisellä kaudella; on vakaasti sitä mieltä, että tällainen vaatimus synnyttää kestämättömän tilanteen, joka itse asiassa laskee rahoituskehyskauden viimeisten vuosien enimmäismäärien vuotuisia määriä ja aiheuttaa täten lisäpaineita unionin talousarviolle; korostaa, että ennakoimattomiin menoihin varattu liikkumavara on joka tapauksessa väline, johon turvaudutaan viimeisenä keinona, ja että kaksi budjettivallan käyttäjää sopivat yhteisesti sen käyttöönotosta; vaatii sen vuoksi poistamaan välittömästi pakollista korvaamista koskevan säännön taannehtivasti ja tarkistamaan sen vuosittaista enimmäismäärää ylöspäin 0,05 prosenttiin unionin BKTL:stä;

Ympäristömuutoksia koskevien kansainvälisten sopimusten jatkotoimet

62.  toteaa, että Pariisissa aikaansaatu COP21 -sopimus on yleispätevä, sitova, dynaaminen ja eriytetty sopimus, jolla pyritään vastaamaan ilmastonmuutoshaasteeseen; korostaa, että tämän sopimuksen mukaisesti unionin rahoitusta on kohdennettava ilmastotoimien tukemiseen kehitysmaissa; painottaa, että kaiken COP21 -sopimuksesta mahdollisesti aiheutuville toimenpiteille annettavan rahoituksen olisi täydennettävä nykyisten ilmastotoimien rahoitusta, ja kehottaa komissiota esittämään täytäntöönpanostrategiansa ja alustavan arvionsa COP21-sopimuksen mahdollisesta vaikutuksesta unionin talousarvioon hyvissä ajoin ennen rahoituskehyksen tarkistusta; korostaa lisäksi, että rahoituskehyksen tarkistaminen tarjoaa erinomaisuuden tilaisuuden varmistaa, että saavutetaan tavoite käyttää 20 prosenttia menoista ilmastoon liittyviin toimiin, ja mahdollisesti säätää tämän tavoitteen nostamisesta unionin COP21-konferenssin aikana antamien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti; kehottaa komissiota varmistamaan, että ilmastotoimien valtavirtaistamismekanismi on kaikilta osin toimiva ja että nykyistä ilmastomenojen seurantajärjestelmää parannetaan; muistuttaa, että unioni on myös sitoutunut panemaan täytäntöön Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen kuuluvan luonnon monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman ja korostaa, että unionin olisi osoitettava riittävästi resursseja siihen liittyvien sitoumustensa noudattamiseksi;

Yksinkertaistaminen

63.  katsoo, että väliarviointi/tarkistus on erinomainen tilaisuus arvioida ensimmäisen kerran asiaa koskevien unionin toimintapolitiikkojen ja ohjelmien toimintaa sekä rahoituskehyksen joustavuussäännösten ja erityisrahoitusvälineiden toimivuutta, ja odottaa komission toimittavan analyysin, jossa esitetään nykyisen täytäntöönpanojärjestelmän puutteet; kiinnittää erityistä huomiota nykyisellä ohjelmakaudella käyttöön otettujen uusien tekijöiden, kuten koheesiopolitiikkaan liittyvien ennakkoehtojen, täytäntöönpanoprosessiin kohdistuvien vaikutusten arviointiin; katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa/tarkistuksessa olisi arvioitava myös myönnettyjen varojen käyttöä sen suhteen, onko tavoitteet saavutettu; kehottaa komissiota tekemään konkreettisia ehdotuksia mahdollisten puutteiden korjaamiseksi ja täytäntöönpanoympäristön parantamiseksi ja järkeistämiseksi nykyisen rahoituskehyksen jäljellä olevina vuosina, jotta varmistetaan, että niukat taloudelliset resurssit voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti, ja vähennetään tuensaajien hallinnollista rasitusta;

Tulosbudjetointi / Tuloksiin keskittyvä talousarvio

64.  korostaa, että on tärkeää osoittaa unionin talousarvion toteuttamisen lisäarvo, ja kannattaa tulossuuntautuneen ajattelutavan ottamista unionin varainkäytön perustaksi; painottaa, että suorituskykyyn ja tuloksiin perustuvasta arvioinnista olisi tultava mahdollisuuksien mukaan keskeinen periaate ja että se soveltuu erityisen hyvin innovointiin suuntautuneisiin ohjelmiin; antaa tunnustusta komission toiminnalle ”tuloksiin keskittyvää unionin talousarviota” koskevan aloitteen yhteydessä mutta katsoo, että sitä on vielä kehitettävä, ja odottaa tulosbudjetointia käsittelevän toimielinten välisen työryhmän työn tuloksia; katsoo, että tällainen lähestymistapa voi olla keino parantaa huonosti toimivien ohjelmien tuloksia; tähdentää kuitenkin, että tekniset ongelmat tai puutteellinen ohjelmasuunnittelu eivät saa johtaa unionin talousarvion leikkauksiin tai poliittisten painopisteiden hylkäämiseen ja että parempi varojen käyttö ei yksinään riitä ratkaisemaan ongelmaa pakottaviin ja kasvaviin tarpeisiin vaadittavan rahoituksen puutteesta; muistuttaa komissiota, että parlamentti on yhtenä budjettivallan käyttäjänä otettava mukaan kehittämään tätä koskevaa komission strategiaa;

Rahoitusvälineet

65.  toteaa, että rahoitusvälineiden merkitys on kasvanut unionin talousarviossa täydentävänä rahoitusmuotona tukiin ja avustuksiin verrattuna; katsoo, että näiden välineiden avulla on mahdollista lisätä unionin talousarvion taloudellista ja siten myös poliittista vaikutusta; korostaa kuitenkin, että siirtyminen perinteisestä rahoituksesta innovatiivisempiin välineisiin ei ole suotavaa kaikissa toimintapolitiikoissa, sillä kaikki toimintapolitiikat eivät ole täysin markkinalähtöisiä; korostaa, että rahoitusvälineet tarjoavat vaihtoehtoisen ja täydentävän rahoitustavan ja että niitä ei pitäisi käyttää hankkeisiin, jotka voivat hyötyä ainoastaan erityisesti vähemmän kehittyneille alueille tärkeiden avustusten käytöstä;

66.  kehottaa komissiota tekemään väliarvioinnin/tarkistuksen yhteydessä perusteellisen analyysin rahoitusvälineiden käytöstä nykyisen ohjelmakauden alusta alkaen; korostaa, että rahoitusvälinettä arvioitaessa vipuvaikutuksen ulottuvuus ei voi olla ainoa arviointiperuste; palauttaa tässä yhteydessä mieliin täydentävyyskriteerin merkityksen ja sen merkityksen, että arvioidaan panosta unionin poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa;

67.  kannustaa komissiota kartoittamaan kaikki unionin toimintapolitiikat, joissa avustukset voitaisiin yhdistää rahoitusvälineisiin, ja pohtimaan, mikä on oikea tasapaino niiden välillä; on vakaasti sitä mieltä, että mahdollisuus unionin eri resurssien yhdistelmään yhdenmukaistettujen hallintosääntöjen nojalla auttaisi optimoimaan synergioita unionin tasolla saatavilla olevien rahoituslähteiden välillä; tähdentää, ettei rahoitusvälineiden lisääntyvä käyttö saisi johtaa unionin talousarvion supistumiseen; toteaa vaatineensa toistuvasti avoimuuden ja demokraattisen valvonnan lisäämistä unionin talousarviosta tuettavien rahoitusvälineiden täytäntöönpanossa;

B.Parlamentin huomioita vuoden 2020 jälkeisestä rahoituskehyksestä

68.  palauttaa mieliin, että rahoituskehysasetuksen 25 artiklan mukaisesti komissio esittää ennen 1. tammikuuta 2018 ehdotuksen uudeksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi; korostaa sen vuoksi, että tulevan arvioinnin/tarkistuksen yhteydessä olisi jo keskusteltava useista seuraavan rahoituskehyksen kannalta keskeisistä seikoista;

69.  katsoo, että keskeisinä painopistealueina on käsiteltävä rahoituskehyksen kestoon tehtäviä mukautuksia, omien varojen järjestelmän perusteellista uudistusta, talousarvion yhtenäisyyden korostamista ja sen joustavuuden lisäämistä; on lisäksi vakuuttunut siitä, että päätöksentekoprosessin yksityiskohtaisia sääntöjä on arvioitava, jotta voidaan varmistaa demokraattinen legitiimiys ja noudattaa perussopimusten määräyksiä;

70.  palauttaa mieliin yhtenäisyyden, totuudenmukaisuuden, vuotuisuuden, tasapainon, yleiskatteisuuden, erittelyn, moitteettoman varainhoidon ja avoimuuden periaatteet, joita on noudatettava unionin talousarvion laatimisessa ja toteuttamisessa;

71.  toteaa, että jäsenvaltioiden on vaikea päästä yhteisymmärrykseen monivuotisesta rahoituskehyksestä etenkin siksi, että ne painottavat ensisijaisesti nettotaseita; toistaa kantansa, että unionin talousarvio ei ole pelkkää nollasummapeliä vaan pikemminkin tärkeä kannustin lähentymiseen ja sellaisten yhteisten toimintapolitiikkojen ilmentymä, joista saadaan yhteistä lisäarvoa; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita muuttamaan käsitystään unionin talousarviosta ja suhtautumistaan siihen ja määrittelemään unionin talousarvion koon unionin oikeudellisista velvoitteista ja sen ohjelmissa ja toimintapolitiikoissa sekä kansainvälisissä sitoumuksissa määritellyistä poliittisista tavoitteista aiheutuvien taloudellisten tarpeiden perusteellisen arvioinnin perusteella, jotta voidaan varmistaa, ettei lopputuloksena ole jälleen uusi pattitilanne, joka vain loitontaa unionia entistä kauemmaksi sen kansalaisista; kehottaa näin ollen komissiota tekemään tutkimuksen säästöistä, joita jäsenvaltiot saavat kansallisella tasolla sen johdosta, että politiikkatoimia rahoitetaan unionin tasolla;

72.  korostaa, että on poliittisesti välttämätöntä saada aikaan sellainen päätöksentekomenettely, jolla turvataan tarvittavien taloudellisten resurssien saatavuus joko unionin tai kansallisella tasolla, jotta varmistetaan Eurooppa-neuvoston tekemien poliittisten päätösten kattava täytäntöönpano;

Kesto

73.  muistuttaa, että rahoituskehysasetuksen johdanto-osan 3 kappaleen mukaisesti kolme toimielintä ovat sopineet, että ne tarkastelevat yhdessä väliarvioinnin/tarkistuksen yhteydessä rahoituskehyksen asianmukaisinta kestoa koskevaa kysymystä; toistaa kantansa, että rahoituskehyksen kesto olisi sovitettava sekä parlamentin että komission poliittiseen sykliin, jolloin Euroopan parlamentin vaaleista tehtäisiin foorumi tulevista menojen painopisteistä käytävälle keskustelulle;

74.  tähdentää kuitenkin, että pidemmän aikavälin ennustettavuus on välttämätöntä erityisesti koheesiopolitiikkaan ja maaseudun kehittämiseen liittyvissä, yhteistyössä hallinnoitavissa ohjelmissa, kun otetaan huomioon, minkä verran aikaa tarvitaan alakohtaisesta lainsäädännöstä ja toimenpideohjelmista sopimiseen kansallisella ja alueellisella tasolla;

75.  katsoo, että nopeasti muuttuvassa poliittisessa ympäristössä ja joustavuuden lisäämiseksi tietyistä rahoituskehyksen osatekijöistä olisi sovittava viiden vuoden ajaksi, kun taas toisista, varsinkin sellaisista osatekijöistä, jotka liittyvät pidemmän aikavälin ohjelmasuunnittelua edellyttäviin ohjelmiin ja/tai toimintapolitiikkoihin, joissa menettelyt täytäntöönpanojärjestelmien perustamiseksi ovat monimutkaisia, kuten koheesiopolitiikkaan tai maaseudun kehittämiseen, olisi sovittava kaudeksi, jonka kesto on 5 + 5 vuotta ja jossa välitarkistuksen olisi oltava pakollinen;

Omien varojen järjestelmän uudistus

76.  korostaa, että omien varojen järjestelmä on uudistettava täysin siten, että ohjaavina periaatteina ovat yksinkertaisuus, tasapuolisuus ja avoimuus; odottaa sen vuoksi omia varoja käsittelevältä korkean tason työryhmältä kunnianhimoista loppuraporttia vuoden 2016 loppuun mennessä sekä komissiolta vuoden 2017 loppuun mennessä aivan yhtä kunnianhimoista lainsäädäntöpakettia omista varoista vuoden 2021 jälkeen;

77.  korostaa tarvetta pienentää unionin talousarvioon suoritettavien BKTL-maksuosuuksien osuutta, jotta voidaan päästä eroon jäsenvaltioiden ”oikeudenmukainen palautuma” ‑asenteesta; tähdentää, että näin voitaisiin pienentää kansallisiin talousarvioihin kohdistuvaa taakkaa ja saada siten kyseiset varat käyttöön jäsenvaltioiden omissa talousarvioissa; toteaa, että nykyinen alv-perusteinen omien varojen järjestelmä on liian monimutkainen ja muodostaa käytännössä toisen BKTL-maksuosuuden; kehottaa sen vuoksi joko uudistamaan perusteellisesti tätä omien varojen lähdettä tai luopumaan siitä kokonaan; katsoo kuitenkin tarpeelliseksi säilyttää BKTL-maksuosuudet yhtenä talousarvion osatekijänä, sillä talousarvion on toimittava tasapainottavana tekijänä;

78.  kehottaa ottamaan käyttöön yhden tai useamman uuden omien varojen lähteen, jolla olisi mieluiten oltava selkeä yhteys lisäarvoa tuoviin unionin toimintapolitiikkoihin; panee merkille, että korkean tason työryhmä on jo keskustellut useista mahdollisista uusista omien varojen lähteistä, joita olisivat muun muassa uudistettu arvonlisävero, finanssitransaktiovero, EKP:n rahanlyöntipalkkio, uudistettu unionin päästökauppajärjestelmä ja hiilivero, liikennevero, yritys-, sähkö tai digitaalivero; odottaa innokkaana korkean tason työryhmän suosituksia päästäkseen käsittelemään ja valmistelemaan parlamentin kantaa tähän asiaan; vaatii tässä yhteydessä luopumaan alennuksista kaikissa muodoissa;

Talousarvion yhtenäisyys

79.  korostaa talousarvion yhtenäisyyden periaatteen merkitystä ja palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 310 artiklan 1 kohdan mukaisesti unionin talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa; on huolestunut siitä, että yhteisömenetelmästä on viime aikoina siirrytty hallitustenväliseen päätöksentekoon, kuten vuodesta 2014 lähtien on havaittu perustettaessa Bêkou-erityisrahasto Keski-Afrikan tasavallassa, alueellinen Madad-erityisrahasto vastauksena Syyrian kriisiin ja unionin Afrikka-hätärahasto samoin kuin Turkin-pakolaisavun koordinointiväline; painottaa, että tällainen rahoitus merkitsee nykyisiin monivuotisiin rahoitusohjelmiin kuuluvien varojen, joista on neuvoteltu ja sovittu kolmen toimielimen kesken, uudelleenkohdentamista; tähdentää, että tämä vaarantaa demokraattisen vastuuvelvollisuuden, sillä parlamenttia ei ole otettu mukaan kyseisten rahastojen perustamiseen;

80.  korostaa, että perussopimusten nojalla parlamentti ja neuvosto vahvistavat unionin talousarvion tasavertaisina budjettivallan käyttäjinä; katsoo myös, että kaikkia menoja koskeva täysimääräinen parlamentin valvonta on olennainen osa kaikkea unionin varainkäyttöä; pyytää komissiota säilyttämään talousarvion yhtenäisyyden periaatteen ja harkitsemaan sen ottamista ohjaavaksi periaatteeksi, kun se ehdottaa uusia toimintapoliittisia aloitteita;

81.  toistaa pitkäaikaisen kantansa, että Euroopan kehitysrahasto (EKR) olisi sisällytettävä unionin talousarvioon vuodesta 2021 siten, että samalla varmistetaan Afrikan rauhanrahaston ja turvallisuuteen liittyvien operaatioiden rahoitus;

82.  korostaa, että EKR:n kaltaisten tilapäisten välineiden mahdollinen sisällyttäminen tulevaisuudessa unionin talousarvioon merkitsee, että vastaavat määrärahat on lisättävä monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriin, joita on tarkistettava vastaavasti, jotta ei vaaranneta unionin muiden toimintapolitiikkojen ja ohjelmien rahoitusta;

Joustavuuden lisääminen

83.  korostaa, että unionin talousarvion jäykkä rakenne vie budjettivallan käyttäjältä mahdollisuuden reagoida tarkoituksenmukaisesti muuttuviin olosuhteisiin; kehottaa sen vuoksi lisäämään joustavuutta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, erityisesti lisäämällä otsakkeiden välistä joustoa käyttämättömien liikkumavarojen joustavuuden muodossa ja vuosien välistä joustoa, jotta rahoituskehyksen enimmäismäärät voidaan hyödyntää kokonaan;

84.  korostaa, että unionin on kyettävä reagoimaan joustavasti muuttuviin olosuhteisiin sovittuja ohjelmia vaarantamatta, mutta sen on myös voitava reagoida nopeasti nykyisen muuttoliikekriisin kaltaisiin kehittymässä oleviin kriiseihin; kehottaa sen vuoksi perustamaan unionin talousarvioon jo olemassa olevien rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden lisäksi pysyvän unionin kriisivarauksen, jotta voidaan välttää tilapäisratkaisut, kuten erityisrahastojen käyttöönotto; korostaa, että tällaisen mekanismin, jolla on tarkoitus reagoida kriiseihin ja ennakoimattomiin tilanteisiin, olisi aina toimittava monivuotisen rahoituskehyksen uutena erityisvälineenä ja se olisi jätettävä monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien ulkopuolelle;

Päätöksentekoprosessi

85.  muistuttaa suhtautuneensa kriittisesti tapaan, jolla vuosien 2014–2020 rahoituskehystä koskevan asetuksen hyväksymiseen johtanut menettely eteni; toteaa jälleen, että asetuksen hyväksyminen edellyttää parlamentin hyväksyntää; korostaakin, että parlamentti on alusta alkaen otettava täysimääräisesti mukaan asiaa koskeviin neuvotteluihin; katsoo, että unionin toimielinten olisi virallistettava seuraavaa rahoituskehysmenettelyä koskevat käytännön yksityiskohdat sopimuksessa, joka tehdään rahoituskehyksen väliarviointiin/tarkistukseen mennessä, ja että tällöin olisi otettava huomioon aiempien neuvottelujen puutteet ja turvattava täysin parlamentin rooli ja erioikeudet perussopimusten mukaisesti; katsoo, että vuotuisen talousarviomenettelyn tapaan nämä käytännön yksityiskohdat olisi sisällytettävä myöhemmässä vaiheessa toimielinten väliseen sopimukseen;

86.  katsoo, että yksimielisyysvaatimus monivuotista rahoituskehitystä koskevan asetuksen hyväksymisessä on prosessin todellinen este; kehottaa tässä yhteydessä Eurooppa-neuvostoa soveltamaan SEUT-sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan siirtymälauseketta, jotta monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus voidaan hyväksyä määräenemmistöllä; muistuttaa lisäksi, että voidaan käyttää myös SEU-sopimuksen 48 artiklan 7 kohdan yleistä siirtymälauseketta tavallisen lainsäätämisjärjestyksen soveltamiseksi; tähdentää, että siirtyminen käyttämään määräenemmistöä monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen hyväksymistä koskevassa äänestyksessä vastaisi lähes kaikkien unionin monivuotisten ohjelmien hyväksymisessä käytettävää päätöksentekomenettelyä sekä unionin talousarvion hyväksymisessä käytettävää vuotuista menettelyä;

87.  muistuttaa, että perussopimuksessa ei anneta Eurooppa-neuvostolle oikeutta toimia lainsäätäjänä; korostaa tässä yhteydessä paheksuvansa voimakkaasti sitä, että Eurooppa-neuvosto sekaantui lainsäädäntöön rahoituskehystä koskevien edellisten neuvottelujen aikana; pyytää Eurooppa-neuvostoa rajoittamaan toimensa tehtäviin, jotka sille on määritelty perussopimuksessa, ja pidättymään estämästä poliittisia muutoksia, joista on määrä päättää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, ja kunnioittamaan siten parlamentin lainsäädäntövaltaa yhteispäätösmenettelyssä;

88.  korostaa, että lainsäädäntöprosessi seuraavan rahoituskehyksen hyväksymiseksi olisi saatava valmiiksi vuoden 2018 loppuun mennessä Euroopan parlamentin ja neuvoston sisällöstä käymien neuvottelujen jälkeen; painottaa, että jos sopimus rahoituskehyksestä tehdään ajoissa, kaikki alakohtaiset asetukset voidaan hyväksyä ripeästi ja uudet ohjelmat voidaan aloittaa viipymättä 1. tammikuuta 2021; korostaa, että on tärkeää tiedottaa kansallisille parlamenteille ja unionin kansalaisille paremmin seuraavan rahoituskehyksen haasteista järjestämällä tarvittaessa toimielinten ja parlamenttien välinen konferenssi;

o
o   o

89.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, muille asianomaisille toimielimille ja elimille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (2) EUVL L 103, 22.4.2015, s. 1. (3) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105. (4) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (5) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0378. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0599. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0455. (9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0456. (10) EUVL C 75, 26.2.2016, s. 47. (11) EUVL C 36, 29.1.2016, s. 49. (12) EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 1. (13) EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 89.