Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948 ja erityisesti sen 13 artiklan,

–  ottaa huomioon vuoden 1951 YK:n yleissopimuksen pakolaisten oikeusasemasta ja siihen liitetyn pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966 sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966 ja niihin liitetyt pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen vuodelta 1954 ja valtiottomuuden poistamista koskevan yleissopimuksen vuodelta 1961,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen vuodelta 1979 ja siihen liitetyn pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen vuodelta 1984 ja siihen liitetyn pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen vuodelta 1989 ja siihen liitetyt pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1990,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta vuodelta 2006,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista vuodelta 2006 ja siihen liitetyn pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 3. elokuuta 2015 julkaistun Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin raportin ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelusta, maahanmuuttajien ihmisoikeuksien edistämistä koskevat keinot ja välineet mukaan luettuina,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen maahanmuuttajien suojelusta 18. joulukuuta 2014 antaman päätöslauselman 69/167,

–  ottaa huomioon eri kansainvälisten ihmisoikeusmekanismien toiminnan tulokset, mukaan lukien maahanmuuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan François Crépeaun ja muiden erityisraportoijien raportit, yleismaailmallista määräaikaistarkastelua koskevan mekanismin (UPR) sekä muiden sopimuselinten toiminnan tulokset,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) toiminnan tulokset ja raportit, mukaan lukien kansainvälisillä rajoilla sovellettavia ihmisoikeuksia koskevat suositeltavat periaatteet ja suuntaviivat sekä kertomuksen maassa kauttakulun vuoksi olevien muuttajien tilanteesta,

–  ottaa huomioon liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon Dhakan periaatteet siirtotyöläisten vastuullisesta rekrytoinnista ja käytöstä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston raportit,

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa” (COM(2011)0743),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagenda” (COM(2015)0240),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Pakolaiskriisin hallinta – Tilannekatsaus Euroopan muuttoliikeagendaan sisältyvien ensisijaisten toimien toteutukseen” (COM(2015)0510),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2015 annetun komission päätöksen Afrikka-hätärahaston perustamisesta vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäisemiseksi (C(2015)7293),

–  ottaa huomioon 25.–26. kesäkuuta 2015 ja 15. lokakuuta 2015 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta toimintasuunnitelmasta 2015–2019,

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät toimenpiteistä pakolais- ja maahanmuuttokriisin käsittelemiseksi,

–  ottaa huomioon Vallettassa 11. ja 12. marraskuuta 2015 pidetyssä huippukokouksessa hyväksytyn poliittisen julistuksen ja toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen(1), 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman viimeisimmistä tragedioista Välimerellä ja EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikasta(2) ja 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta muuttoliikkeeseen(3),

–   ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman tyttöjen mahdollisuuksien parantamisesta EU:ssa koulutuksen avulla(4),

–   ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanteesta EU:ssa(5),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa(6),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2015 hyväksytyn Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen puhemiesten toisen huippukokouksen loppujulistuksen maahanmuutosta, turvapaikka-asioista ja ihmisoikeuksista Euro–Välimeri-alueella(7),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(8),

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2015 annetun AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman muuttoliikkeestä, ihmisoikeuksista ja humanitaarisista pakolaisista(9),

–  ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen monet raportit maahanmuuttajien ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8‑0245/2016),

A.  ottaa huomioon, että ihmisoikeudet kuuluvat erottelematta kaikille ihmisille;

B.  ottaa huomioon, että muuttoliike on maailmanlaajuinen ja moniulotteinen ilmiö, jota aiheuttavat monenlaiset tekijät, kuten taloudellinen tilanne, muun muassa vaurauden jakautumisessa tapahtuvat muutokset sekä alueellinen ja maailmanlaajuinen taloudellinen yhdentyminen, yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne, työolot, väkivalta ja turvallisuustilanne sekä vähitellen tapahtuva ympäristön pilaantuminen ja yhä vakavammat luonnonkatastrofit; toteaa, että tähän ilmiöön on puututtava johdonmukaisella, tasapainoisella ja kattavalla tavalla, jossa otetaan huomioon sen inhimillinen ulottuvuus, myös muuttoliikkeen myönteinen vaikutus väestö- ja talouskehitykseen;

C.  ottaa huomioon, että muuttoreitit ovat äärimmäisen monimutkaisia ja voivat olla usein alueiden sisäisiä eivätkä pelkästään niiden välisiä; ottaa huomioon, että YK:n mukaan kansainvälinen muuttoliike voimistuu maailmanlaajuisesta talouskriisistä huolimatta; toteaa, että tällä hetkellä maailmassa on lähes 244 miljoonaa maasta toiseen muuttajaa;

D.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen ja muihin kansainvälisiin yleissopimuksiin sisältyvät oikeudet ovat yleismaailmallisia ja jakamattomia;

E.  katsoo, että muuttoliike on seurausta myös etenevästä globalisaatiosta ja markkinoiden keskinäisistä riippuvuussuhteista;

F.  katsoo, että erilaisista muuttoliikkeeseen vaikuttavista tekijöistä johtuvia seurauksia voidaan ennakoida ja että niitä varten on laadittava asiaankuuluvia toimia;

G.  katsoo, että muuttovirtojen vaihtelulla etenkin kriisiaikoina on merkittävää taloudellista, sosiaalista ja poliittista vaikutusta sekä muuttajien alkuperämaissa että kohdemaissa;

H.  katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää kehittää tehokkaita ulkomaalaisten maahantulon ja maasta poistumisen valvonta- ja säätelymekanismeja sekä analysoida ja selvittää muuttoliikkeen vaikutuksia tarvittavan perustan luomiseksi kaikelle maahanmuuttopolitiikalle;

I.  toteaa, että muuttoliikkeen taustalla olevat tekijät ovat moninaistuneet ja että ne voivat olla moniulotteisia ja johtua taloudellisista, ympäristöön liittyvistä, kulttuurisista, poliittisista, perheeseen liittyvistä tai henkilökohtaisista syistä; toteaa, että yhä suurempi määrä näistä muuttajista joutuu pakkomuuton kohteeksi ja tarvitsee erityissuojelua, sillä he pakenevat muun muassa valtioiden haurautta, konflikteja tai poliittista tai uskonnollista vainoa;

J.  toteaa, että pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja muuttajien välinen ero on yhä vaikeampi todeta myös siksi, että useilla mailla ei ole sopivia oikeudellisia ja institutionaalisia välineitä ja puitteita;

K.  katsoo, että kauttakulku- ja kohdemaiden viranomaisilla ja vastaanottokeskuksilla ja on oltava tiedolliset ja muut valmiudet yksilöllisen ja joustavan kohtelun takaamiseen muuttajille ja turvapaikanhakijoille;

L.  toteaa, että muuttoliikkeet ovat maailmanlaajuistuneet ja alueellistuneet ja että etelä–etelä-muuttoliike, josta 80 prosenttia tapahtuu yhteisen rajan jakavien ja vain vähäiset tuloerot omaavien maiden välillä, ylittää jo niukasti etelästä pohjoiseen suuntautuvan muuttovirran;

M.  ottaa huomioon, että Eurooppa on ollut aina sekä muuttoliikkeen kohde- että lähtöalue; ottaa huomioon että sen lisäksi, että nykyään ulkomaille muuttavat ylempien yhteiskuntaluokkien edustajat, eurooppalaiset ovat muuttaneet ulkomaille myös talousvaikeuksien, konfliktien tai poliittisen vainon vuoksi; ottaa huomioon, että nykyisen talous- ja finanssikriisin vuoksi monet eurooppalaiset ovat muuttaneet ulkomaille, myös etelän kehittyviin talouksiin;

N.  ottaa huomioon, että naisten ja lasten osuus muuttajista kasvaa koko ajan ja heidän osuutensa pakolaisista on vieläkin suurempi; toteaa, että muuttajat ja pakolaiset ovat yhä koulutetumpia ja että aivovuotoilmiön laajuudeksi arvioitiin vuonna 2010 jo 59 miljoonaa; toteaa, että ilmiö koskee eniten Aasiaa, mutta Afrikka maksaa korkeimman hinnan, sillä sen väestöstä vain neljä prosenttia on suorittanut yliopistotutkinnon ja heistä 31 prosenttia muuttaa muualle(10);

O.  toteaa, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston mukaan yli 65:ttä miljoonaa pakolaista ja siirtymään joutunutta henkilöä koskevan humanitaarisen kriisin taustalla ovat tiettyjen alueiden epävakaus ja konfliktit etenkin kehitysmaissa;

P.  toteaa, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston mukaan valtiottomia henkilöitä on vähintään 10 miljoonaa;

Q.  toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 13 artiklan mukaan jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä, mutta jokaisella on myös oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa;

R.  katsoo, että yhteistyö sekä tiedon ja hyvien käytäntöjen vaihtaminen alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaiden välillä on välttämätöntä laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjunnassa, sillä niiden avulla voidaan kartoittaa yhteisiä etuja ja huolenaiheita;

S.  toteaa, että muuttoliikettä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan on vastattava maailmanlaajuisiin kehityspolitiikkaa, maailmanrauhaa, ihmisoikeuksia ja ilmastonmuutosta koskeviin haasteisiin, ottaen erityisesti huomioon humanitaaristen olojen parantamisen alkuperämaissa, jotta paikallisväestöllä on mahdollisuus elää turvallisemmilla alueilla;

T.  ottaa huomioon Geneven yleissopimuksessa ja siihen liitetyissä pöytäkirjoissa määritellyt pakolaisten oikeudet;

U.  ottaa huomioon, että monilla Lähi-idän ja Afrikan pakolaisleireillä elinolot huononevat muun muassa terveydenhoidon alalla ja ettei pakolaisten ja etenkään haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, kuten naisten ja lasten, turvallisuutta useinkaan ole taattu;

V.  toteaa, että Maailmanpankin mukaan maasta toiseen muuttaneiden rahalähetysten määrä vuonna 2013 oli yli 550 miljardia Yhdysvaltain dollaria, josta 414 miljardia dollaria meni kehitysmaihin;

W.  ottaa huomioon, että maahanmuuttajiin kohdistuva muukalaisviha, syrjintä ja väkivalta, maahanmuuttajavastainen mieliala, vihapuheet ja viharikokset ovat lisääntyneet selvästi AKT-maissa;

X.  katsoo, että konkreettinen, järjestelmällinen ja asianmukainen reagointi maahanmuuttokysymyksiin avaa mahdollisuuksia sekä yksilöille että valtioille; pitää tarpeellisena sisällyttää reaktioihin köyhyyden torjunnan, kestävän kehityksen edistämisen sekä maahanmuuttajien ja pakolaisten oikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen periaatteet; katsoo, että reagoinnin olisi perustuttava alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaiden väliseen läheiseen yhteistyöhön;

Y.  katsoo, että maahanmuutto on dynaaminen tekijä, joka voi tarjota ratkaisuja väestönkehityskriisiin ja työikäisen väestön vähenemiseen joissakin maissa;

Z.  toteaa, että laittomien muuttajien määrää on vaikea arvioida, mikä hankaloittaa heidän elin- ja työolojaan koskevien indikaattorien käyttöönottoa, vaikka juuri he tarvitsevat eniten suojelua ottaen huomioon, että he ovat erityisen alttiita väärinkäytöksille, hyväksikäytölle ja perusihmisoikeuksien kieltämiselle, koska heidän laillista asemaansa ei ole tunnustettu;

AA.  katsoo, että kansainvälistä muuttoliikettä voidaan hyödyntää työmarkkinoiden työvoimapulaan liittyvien erityisongelmien ratkaisemisessa;

AB.  katsoo, että maahanmuuttajat lisäävät vastaanottavien maiden monimuotoisuutta ja kulttuurista rikkautta; pitää tämän toteutumiseksi tarpeellisena heidän täysimääräistä kotoutumistaan vastaanottavaan yhteiskuntaan, jotta yhteiskunta pääsisi hyödyntämään heidän taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista potentiaaliaan; katsoo, että poliittisten päättäjien on pidettävä julkisessa keskustelussa esillä maahanmuuttajien myönteistä taloudellista, kulttuurista ja sosiaalista vaikutusta yhteiskuntaan muukalaisvastaisuuden ja syrjinnän ennalta ehkäisemiseksi;

AC.  katsoo, että asianmukaisilla vastaanotto- ja osallistamistoimilla voidaan torjua niiden traumaattisten kokemusten vaikutusten pahenemista tai pitkittymistä, joita monilla maahanmuuttajilla on;

AD.  ottaa huomioon, että sosiokulttuurinen kehitys on mahdollista vain osallisuuden kautta ja että tämä edellyttää todellista sitoutumista maahanmuuttajilta, joiden on oltava valmiita mukautumaan vastaanottavaan yhteiskuntaan luopumatta kuitenkaan alkuperäisestä kulttuurisesta identiteetistään, sekä vastaanottavien maiden instituutioilta ja yhteisöiltä, joiden on puolestaan oltava valmiita ottamaan vastaan maahanmuuttajia ja vastaamaan heidän tarpeisiinsa;

Maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittamiseen liittyvät haasteet ja riskit

1.  ilmaisee solidaarisuutensa niitä ihmisiä kohtaan, jotka joutuvat pakenemaan maastaan muun muassa konfliktien, vainon, ihmisoikeusloukkausten ja kurjuuden vuoksi; on erittäin huolissaan niistä vakavista ihmisoikeusloukkauksista, joita monet muuttajat kohtaavat kauttakulku- tai kohdemaissaan; korostaa, että muuttajien ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia on kunnioitettava;

2.  painottaa, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on johdettava esimerkin voimalla muuttajien ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelemista, erityisesti omien rajojensa sisällä, jotta ne säilyttävät uskottavuutensa muuttoliikkeestä ja ihmisoikeuksista kolmansissa maissa käytävässä keskustelussa;

3.  muistuttaa, että kehitysmaat ottavat vastaan suurimman osan pakolaisista ja muuttajista; antaa tunnustusta kolmansille maille niiden toimista muuttajien ja pakolaisten vastaanotossa; korostaa, että kyseisten maiden tukijärjestelmiin kohdistuu suuria haasteita, jotka voivat aiheuttaa vakavia uhkia kasvavan siirtymään joutuneen väestön suojelulle;

4.  muistuttaa, että ”jokainen on vapaa lähtemään mistä tahansa maasta, myös omastaan” sekä ”palaamaan omaan maahansa”(11); korostaa, että kyseisen henkilön yhteiskunnallinen asema ja kansalaisuus eivät saisi missään tapauksessa asettaa tätä vapautta kyseenalaiseksi ja että jokaisella yksilöllä on oikeus muuttoa koskeviin ihmisarvoisiin valintoihin; kehottaa kaikkia hallituksia parantamaan muuttajien ihmisoikeuksien puutteellista suojelua; kehottaa hallituksia ja kansallisia parlamentteja kumoamaan rankaisevat säännökset, joilla maahanmuutto kriminalisoidaan, ja panemaan täytäntöön lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin ratkaisuja muuttajien turvallisuuden varmistamiseksi; tuomitsee lähtöä ja paluuta koskevat rajoitukset tai kiellot tietyissä valtioissa ja valtiottomuuden seuraukset oikeuksien harjoittamiselle;

5.  toteaa, että vaikka pakolaisten määrä kasvaa kaikkialla maailmassa, on maan sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä vielä sitäkin suurempi; korostaa, että näitä jälkimmäisiä ei saa syrjiä vain sen perusteella, että heidän oli etsittävä turvaa ylittämättä maiden rajoja, ja korostaa tämän vuoksi, että maan sisäisesti siirtymään joutuneiden oikeuksia on kunnioitettava myös terveydenhoidon ja koulutuksen saatavuuden alalla;

6.  muistuttaa, että on tärkeää tunnistaa valtiottomat henkilöt, jotta heille voidaan tarjota suojelua, johon he ovat oikeutettuja kansainvälisen oikeuden mukaisesti; vaatii valtioita ottamaan käyttöön menettelyjä valtiottomuuden määrittämiseksi ja vaihtamaan hyviä käytäntöjä, joiden olisi koskettava myös lainsäädäntöä ja keinoja, joilla estetään tulevaisuudessa lasten jääminen valtiottomiksi;

7.  kiinnittää huomiota siihen, että unionin on otettava valtiottomuus jatkuvasti huomioon ulkosuhdepolitiikassaan erityisesti, koska valtiottomuus on tärkeä pakkomuuton syy; muistuttaa vuonna 2012 julkistetussa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa Euroopan unionin strategisessa kehyksessä ja toimintasuunnitelmassa annetusta sitoumuksesta panna täytäntöön ”komission ja EUH:n yhteinen kehys kansalaisuudettomuutta ja maahanmuuttajien mielivaltaista vangitsemista koskevien kysymysten käsittelemiseksi kolmansien maiden kanssa”;

8.  on huolissaan muuttajien ja pakolaisten mielivaltaisista säilöönotoista ja huonosta kohtelusta ja muistuttaa, että säilöönotto on rajoitettava ehdottoman välttämättömiin tapauksiin ja että on taattava riittävät suojakeinot, kuten asianmukaisten oikeudellisten menettelyjen saatavuus;

9.  kehottaa valtioita tunnustamaan kansainvälisen oikeuden mukaiset velvoitteensa turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa ja hyväksymään kansallista lainsäädäntöä, jota näiden velvoitteiden tehokas täytäntöönpano edellyttää, mahdollisuus kansainvälisen suojelun pyytämiseen mukaan luettuna; pyytää ottamaan näissä lainsäädännöissä huomioon muuttajien kokeman vainon ja syrjinnän vakavuuden ja luonteen;

10.  muistuttaa, että muuttajilla on oikeus olla tulematta lähetetyksi takaisin maahan, jossa he ovat vaarassa joutua huonon kohtelun ja kidutuksen uhreiksi; muistuttaa, että joukkokarkotukset ja palautukset ovat kiellettyjä kansainvälisen oikeuden nojalla; on huolissaan niiden muuttajien kohtelusta, jotka käännytetään alkuperämaahansa tai kolmanteen maahan ilman, että heidän tilannettaan seurataan riittävästi, ja kehottaa joka tapauksessa ottamaan huomioon vaikeudet, joita he kohtaavat palattuaan näihin maihin;

11.  ehdottaa alkuperämaahansa palaaville muuttajille yhteiskuntaan sopeutumista tukevia ohjelmia;

12.  korostaa, että on tärkeää tukea muuttajien oikeutta saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja asemastaan riippumatta ja ilman, että heidän tarvitsee pelätä, että heidät ilmiannetaan maahanmuuttoviranomaisille, pidätetään ja karkotetaan; on huolissaan siitä, että monissa maissa ei ole muuttajien oikeuksien rikkomista koskevia menettelyjen valvonta- ja seurantamekanismeja eikä takeita muuttajille ja turvapaikanhakijoille suunnatun tiedotuksen ja oikeusavun laadusta; suosittelee, että kansainvälistä suojelua hakevien ihmisten kanssa tekemisissä oleva turvapaikkakysymyksistä vastaavien viranomaisten ja vastaanottokeskusten henkilöstö sekä muu henkilöstö ja sosiaalityöntekijät saavat asianmukaisen koulutuksen, jotta he voivat ottaa huomioon yleiset ja yksilölliset olosuhteet sekä sukupuolinäkökohtiin liittyvät kysymykset, jotka koskevat suojelupyyntöjä;

13.  kehottaa edelleen komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa kolmansien maiden kanssa ja erityisesti tarjoamaan koulutusta avustustyöntekijöille, jotta muuttajien ja heistä etenkin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien erilaiset ominaisuudet, taustat ja kokemukset voidaan tunnistaa tehokkaammin, jolloin näitä muuttajia voidaan suojella ja auttaa paremmin heidän tarpeidensa mukaisesti;

14.  korostaa, että turvallisia maita ja turvallisia alkuperämaita koskevat käsitteet eivät saa estää turvapaikkahakemusten yksilöllistä arviointia; vaatii, että olosuhteista riippumatta on pyrittävä kartoittamaan kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat muuttajat ja käsittelemään heidän anomuksensa, ja vaatii antamaan heille asianmukaiset takeet siitä, ettei heitä käännytetä ja että heillä on mahdollisuus hakea päätökseen muutosta;

15.  kiinnittää huomiota fyysiseen ja psyykkiseen väkivaltaan ja tarpeeseen tunnistaa erityiset väkivallan ja vainon muodot, joiden uhreja ovat erityisesti maahanmuuttajanaiset ja -lapset, kuten ihmiskauppa, tahdonvastainen katoaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö, sukuelinten silpominen, lapsi- tai pakkoavioliitto, perheväkivalta, orjuus, kunniarikokset ja sukupuolisyrjintä; muistuttaa, että myös sodankäynnin välineenä käytettävän seksuaalisen väkivallan ja raiskausten uhrien määrä on aiempaa suurempi ja kasvaa jatkuvasti;

16.  on huolissaan lasten rekrytoinnista aseistettuihin ryhmiin; korostaa tarvetta edistää toimia, joilla tuetaan näiden lasten aseistariisuntaa, kuntoutusta ja uudelleen yhteiskuntaan sopeuttamista;

17.  ottaa huomioon, että perheenjäsenistä eroon joutuminen, myös säilöönoton aikana, altistaa naiset ja lapset entistä suuremmille vaaroille;

18.  toteaa, että erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yksin saapuvat naiset ja ilman huoltajaa olevat tytöt, perheenpäinä toimivat naiset, raskaana olevat naiset, vammaiset henkilöt ja vanhukset; korostaa, että konflikteja ja vainoa pakenevat tytöt ovat suuremmassa vaarassa joutua pakko- tai lapsiavioliittoon ja synnyttämään lapsena tai raiskauksen, seksuaalisen ja fyysisen väkivallan sekä prostituution uhriksi, myös silloin, kun he ovat jo päässeet niin sanotuille turvallisille alueille; vaatii heille tämän vuoksi erityistä suojaa ja tukea pakolaisleireillä oleskelun ajan ja erityisesti terveydenhuoltopalveluja;

19.  suosittelee integroimaan sukupuolinäkökohdat muuttoliikepolitiikkaan myös siksi, että voidaan ennaltaehkäistä ihmiskauppaa ja kaikenlaisia naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän muotoja ja tehdä ne rangaistaviksi; vaatii tasa-arvon täysimääräistä toteuttamista sekä lainsäädännössä että käytännössä, sillä se on avainasemassa väkivallan ennaltaehkäisemisessä, jotta voidaan edistää naisten itsenäisyyttä ja riippumattomuutta;

20.  on huolissaan niiden kertomusten ja lausuntojen lisääntymisestä, joiden mukaan maahanmuuttajalapsiin kohdistuva väkivalta, mukaan lukien kidutus ja pidätykset sekä katoamiset, on lisääntynyt; korostaa, että Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitean mukaan lasten pidättäminen vain heidän tai heidän vanhempiensa maahanmuuttaja-aseman perusteella loukkaa lasten oikeuksia eikä ole koskaan heidän etunsa mukaista;

21.  muistuttaa, että maahanmuuttajalapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa etenkin silloin, kun heillä ei ole huoltajaa, ja että heillä on oikeus erityiseen suojeluun, joka perustuu lapsen edun huomioon ottamiseen kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti; korostaa, että ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskeva kysymys on sisällytettävä kehitysyhteistyöhön ja on edistettävä heidän kotoutumistaan asettautumismaahan erityisesti tarjoamalla heille koulutusta ja terveydenhuoltopalveluja sekä ehkäisemällä väkivallan, väärinkäytösten, hyväksikäytön ja laiminlyönnin riskejä;

22.  pitää huolestuttavana alkuperämaansa ulkopuolella syntyneiden lasten rekisteröintiin liittyviä vaikeuksia, sillä ne voivat johtaa suurempaan valtiottomuuden vaaraan; pyytää tässä yhteydessä, että heidän syntymänsä voitaisiin rekisteröidä vanhempien maahanmuuttaja-asemasta riippumatta;

23.  pyytää unionia tekemään tiivistä yhteistyötä Unicefin, UNHCR:n ja kaikkien alan kansainvälisten järjestöjen ja elinten kanssa, jotta voidaan tehdä kaikki mahdollinen maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä suojeluvalmiuksien lisäämiseksi heidän maahanmuuttaja-asemastaan riippumatta kaikkien heitä koskevien menettelyjen ajan rahoittamalla suojeluohjelmia, etenkin oppilaitosten ja terveydenhoidon alalla, järjestämällä lapsiystävällisiä tiloja ja tarjoamalla psykologista tukea sekä varmistamalla perhesiteiden toteaminen ja kokoamalla yhteen ilman huoltajaa olevat lapset ja lapset, jotka ovat joutuneet eroon perheistään, sekä noudattamalla syrjimättömyysperiaatetta, kriminalisoinnin vastaista periaatetta, säilöönoton vastaista periaatetta, palauttamiskiellon periaatetta ja rangaistusten soveltamatta jättämistä, perheenyhdistämistä, fyysistä ja juridista suojelua sekä oikeutta identiteettiin koskevia periaatteita;

24.  muistuttaa, että rikollisverkostot hyödyntävät laillisten maahanmuuttoväylien puuttumista, alueellista epävakautta ja konflikteja sekä pakoon pyrkivien naisten, tyttöjen ja lasten haavoittuvuutta alistaakseen heidät ihmiskaupalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle;

25.  kiinnittää huomiota erityisiin väkivallan ja vainon muotoihin, joiden kohteeksi etenkin hlbti-maahanmuuttajat joutuvat; kehottaa tukemaan hlbti-maahanmuuttajiin ja -turvapaikanhakijoihin sovellettavien erityisten sosio-oikeudellisten suojelumekanismien täytäntöönpanoa, jotta taataan heidän haavoittuvuutensa huomioonottaminen ja huolehditaan siitä, että heidän suojelupyyntönsä käsitellään perinpohjaisesti myös muutoksenhakuvaiheessa;

26.  muistuttaa, että taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet ja erityisesti oikeus terveyteen ja koulutukseen ovat ihmisoikeuksia, jotka kaikille maahanmuuttajille ja etenkin maahanmuuttajalapsille on voitava taata samalla tavoin kuin oman maan kansalaisille heidän maahanmuuttaja-asemastaan riippumatta;

27.  on huolissaan työlainsäädännön rikkomuksista ja maahanmuuttajien hyväksikäytöstä; toteaa, että koulutus, mahdollisuus tehdä työtä ja perheen yhdistäminen ovat tärkeitä kotoutumisprosessin osia; vaatii torjumaan kaikkia maahanmuuttajien pakkotyön muotoja ja tuomitsee aivan erityisesti kaikenlaisen lasten hyväksikäytön;

28.  on huolissaan syrjivistä käytännöistä, jotka kohdistuvat liian usein tiettyihin sosiokulttuurisiin, kielellisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin ja joiden seurauksena maahanmuuttajilla ei ole samoja oikeuksia;

29.  vetoaa vastaanottaviin maihin, jotta ne huolehtisivat siitä, että seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ovat maahanmuuttajanaisten käytettävissä;

30.  kiinnittää huomiota siihen, että on vältettävä eristäytyneiden maahanmuuttajien asuinalueiden syntymistä ja että osallisuutta ja yhteiskunnallisen elämän kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämistä on edistettävä;

31.  katsoo, että oikeus koulutukseen ja työntekoon edistää maahanmuuttajien itsenäisyyttä ja kotoutumista samoin kuin oikeus elää perheenä ja perheiden yhdistäminen; korostaa, että on tärkeää varmistaa siirtotyöläisten ja heidän perheittensä sosiaalinen suojelu; toteaa, että maahanmuuttajien tehokkaan kotouttamisen on perustuttava työmarkkinoiden ja niiden tulevan potentiaalin tarkkaan arviointiin, siirtotyöläisten ihmisoikeuksien ja työhön liittyvien oikeuksien suojelun parantamiseen sekä työmarkkinatoimijoiden väliseen jatkuvaan vuoropuheluun;

32.  huomauttaa, että vastaanottavan maan kielen opetteleminen voi parantaa merkittävästi maahanmuuttajien elämänlaatua, edistää heidän taloudellista ja kulttuurista riippumattomuuttaan ja helpottaa heidän tiedonsaantiaan heitä koskevista oikeuksista vastaanottavassa yhteiskunnassa; katsoo, että vastaanottavan valtion viranomaisten on taattava kielten opetus; suosittelee, että maahanmuuttajat otetaan mukaan kaikkeen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen päätöksentekoon;

33.  katsoo, että työnsaanti, koulutus ja itsenäinen asema ovat avaintekijöitä maahanmuuttajanaisten kotoutumisessa ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämisessä; kehottaa näiden pyrkimysten tehostamista usein aliedustettuina olevien maahanmuuttajanaisten tapauksessa, jotta voidaan selviytyä heidän kotoutumistaan ja vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämistä haittaavista lisääntyneistä esteistä;

34.  muistuttaa, että vastaanottavien valtioiden on edistettävä maahanmuuttajien ja etenkin maahanmuuttajanaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä tarjoamalla heille tarvittavia sosiaalisia tietoja ja valmiuksia, muun muassa ammatilliseen koulutukseen ja kieltenoppimiseen liittyviä valmiuksia, osana sosiokulttuurista osallisuutta;

35.  katsoo, että kaikkien työntekijöiden olisi saatava työsopimus heidän ymmärtämällään kielellä ja että heitä on suojeltava sopimuksen vaihtamiselta; korostaa, että lähtö- ja kohdemaiden välisillä kahdenvälisillä sopimuksilla olisi vahvistettava ihmisoikeuksien suojelua;

36.  pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot laativat yhdenmukaisen ja kokonaisvaltaisen sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan maahanmuuttopolitiikan, joka kattaa kaikki maahanmuuttoprosessin vaiheet, jota koordinoidaan hallituksessa ja kehitetään kuulemalla laajasti kansallisia ihmisoikeuselimiä, yksityistä sektoria, työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä, kansalaisyhteiskuntaa sekä itse maahanmuuttajia ja jota kansainväliset järjestöt tukevat;

37.  muistuttaa, että kaikilla on oikeus turvallisiin ja oikeudenmukaisiin työoloihin ja siihen, että työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten normien ja asiakirjojen sekä ILOn keskeisten yleissopimusten mukaisesti;

38.  painottaa, että epävarmat työsuhteet, joissa vastaanottavissa maissa työskentelevät tavallisesti maahanmuuttajat ja etenkin maahanmuuttajanaiset, lisäävät heidän haavoittuvuuttaan; muistuttaa, että työhön liittyvä hyväksikäyttö on usein seurausta ihmiskaupasta tai ihmisten salakuljetuksesta, mutta sitä voi esiintyä myös ilman näitä kahta rikosta; on tässä yhteydessä huolissaan siitä, että vastaanottavissa maissa monia työnantajia ei rangaista, vaikka ne ovat vastuussa työlainsäädäntöä koskevien kansainvälisten normien rikkomisesta siirtotyöläisten osalta; on huolissaan siitä, että joidenkin maiden työlainsäädäntö mahdollistaa käytännöt, jotka rikkovat kansainvälisiä normeja; katsoo, että pyrittäessä kitkemään työhön liittyvää maahanmuuttajien hyväksikäyttöä väärinkäytöksiin syyllistyneet työnantajat on asetettava tehokkaasti syytteeseen ja hyväksikäytön uhreja on suojeltava;

39.  kiinnittää huomiota maahanmuuttajien alkuperämaissaan hankkiman osaamisen tunnustamiseen heidän itsenäisyytensä ja sosiaalisen osallisuutensa tukemiseksi yhteiskunnan eri osa-alueilla, etenkin työmarkkinoilla; korostaa, että on tarpeen tunnustaa kaikkien maahanmuuttajien, myös laittomien maahanmuuttajien, oikeus muodostaa työntekijöiden oikeuksia puolustavia järjestöjä ja liittyä niihin, myös ammattijärjestöihin, ja pitää tarpeellisena näiden rakenteiden tunnustamista;

40.  kannustaa yrityksiä panemaan täytäntöön liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, jotta niiden toiminnalla ei olisi kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin, ja puuttumaan kielteisiin vaikutuksiin heti, kun niitä esiintyy, sekä estämään tai vähentämään kaikkia ihmisoikeuksiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, jotka liittyvät suoraan yritysten toimintaan;

41.  kehottaa unionia jatkamaan yhtenäisiä diplomaattisia toimia Yhdysvaltain ja muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa, jotta aktiivisella yhteistyöllä kolmansien maiden kanssa voidaan kiireellisesti luoda yhteinen strategia, jolla vastataan tähän maailmanlaajuiseen muuttoliikettä koskevaan haasteeseen;

42.  kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa toteuttamaan kaikki tarvittavat konkreettiset toimet, jotta asiaan liittyvät kolmannet maat saataisiin paneutumaan ongelmaan tehokkaasti ja vaikuttavasti;

43.  korostaa, että unionin on tehostettava ulkopolitiikkaansa rauhan ja vakauden aikaansaamiseksi alueilla, joilla sota ja konfliktit aiheuttavat valtavia muuttovirtoja unioniin;

44.  muistuttaa, että unionilla ja sen jäsenvaltioilla on velvollisuus toimia myönteisin keinoin näitä valtavia siirtolaisilmiöitä aiheuttavien kriisien perimmäisten syiden poistamiseksi;

45.  vaatii parantamaan lähtö- ja kauttakulkumaiden humanitaarisia oloja, jotta paikallisväestö ja pakolaiset voivat elää turvallisemmilla alueilla;

46.  vaatii sotaa käyviä osapuolia lopettamaan hyökkäykset siviilejä vastaan, suojelemaan heitä ja sallimaan heidän poistua turvallisesti konfliktialueilta tai ottaa vastaan apua humanitaarisilta järjestöiltä;

47.  korostaa Da’eshin ja sen kehittymisen vaikutusta laillisten turvapaikanhakijoiden ja laittomien muuttajien suureen määrään; toteaa, että turvallisuuspolitiikalla ja terrorismin vastaisilla toimilla on ratkaiseva rooli muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumisessa;

48.  muistuttaa YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston äskettäisestä lausunnosta, jonka mukaan monet muuttajat ovat terrorismin ja vakavien ihmisoikeusrikkomusten uhreja ja siksi kyseisiä pakolaisia pitäisi kohdella sen mukaisesti;

49.  muistuttaa, että UNHCR:n alaisuudessa toimivat uudelleensijoittamisohjelmat ovat hyödyllinen väline, jonka avulla voidaan hoitaa hallitusti kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden saapuminen moneen maahan eri puolilla maailmaa; korostaa, että siltä osin kuin uudelleensijoittaminen ei ole mahdollista, kaikkia valtioita olisi kannustettava laatimaan ja panemaan täytäntöön humanitaarista maahanpääsyä koskevia ohjelmia tai ainakin luomaan olosuhteet, jotka tarjoavat pakolaisille mahdollisuuden oleskella alkuperämaansa lähistöllä;

50.  panee merkille Syyrian naapurimaille annetun humanitaarisen avun kasvavat tarpeet ja jatkuvan rahoitusvajeen, minkä vuoksi Maailman ruokaohjelma on joutunut muun muassa pienentämään pakolaisille jaettavia ruoka-annoksia; pyytää YK:n jäsenvaltioita, unionia ja sen jäsenvaltioita vähintäänkin noudattamaan taloudellisia sitoumuksiaan; korostaa, että on tärkeää keskittää kyseisissä maissa pakolaisille suunnattu apu pakolaisten toimeentulon turvaamiseen, turvallisuuteen, heidän perusoikeuksiensa toteutumiseen ja erityisesti terveydenhoidon ja koulutuksen saatavuuteen tiiviissä yhteistyössä UNHCR:n, Maailman ruokaohjelman ja toimivaltaisten elinten kanssa;

51.  muistuttaa, että muuttoliike ja kehitysyhteistyö liittyvät toisiinsa ja että koulutuksen, terveydenhuollon, työlainsäädännön, köyhyyden vähentämisen, ihmisoikeuksien, demokratiakehityksen ja konfliktien jälkeisen jälleenrakennuksen alalla tehtävä kehitysyhteistyö sekä eriarvoisuuden, ilmastonmuutoksen seurausten ja korruption torjuminen ovat avaintekijöitä pakkomuuton välttämiseksi; toteaa, että maan ja luonnonvarojen anastus voivat vaikuttaa merkittävällä tavalla humanitaarisiin kriiseihin, ja toteaa, että yhteiskunnalliset, poliittiset ja humanitaariset kriisit voivat saada ihmiset muuttamaan; katsoo, että muuttoliikettä pidetään maailmanlaajuisesti kestävää ja osallistavaa kehitystä merkittävästi edistävänä tekijänä;

52.  kehottaa unionia ja kansainvälistä yhteisöä määrittämään konkreettisia toimia, joita hallitukset voivat toteuttaa lisätäkseen mahdollisuuksia lailliseen muuttoliikkeeseen kehitystä edistävänä tekijänä; korostaa, että tarvitaan poliittista johtajuutta ja tarmokasta asioiden ajamista erityisesti kohdemaissa, jotta muukalaisvastaisuutta voidaan torjua ja maahanmuuttajien kotoutumista yhteiskuntaan helpottaa;

53.  katsoo, että muuttoliikkeellä on perussyynsä (erityisesti taloudelliset, poliittiset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät syyt); katsoo, että kehitysavulla olisi puututtava näihin syihin perusteellisesti parantamalla valmiuksien vahvistamista, tukemalla konfliktinratkaisua ja edistämällä ihmisoikeuksien kunnioittamista; korostaa, että kyseiset syyt liittyvät konfliktien ja sotien lisääntymiseen, ihmisoikeusloukkauksiin ja hyvän hallinnon puuttumiseen;

54.  korostaa myös kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävän alueellisen ja paikallisen yhteistyön merkitystä muuttoliikkeen hallinnassa;

Ihmisoikeuksien noudattamiseen perustuva toimintalinja

55.  kehottaa kaikkia turvapaikka-asioita ja maahanmuuttoa koskevan politiikan laatimiseen ja päätöksentekoon osallistuvia toimijoita estämään maahanmuuttajien ja pakolaisten määritelmien sekoittuminen; muistuttaa tarpeesta kiinnittää erityistä huomiota pakolaisiin, jotka pakenevat konflikteja tai vainoa ja joilla on sen vuoksi turvapaikkaoikeus siihen asti, kunnes he voivat palata alkuperämaahansa; muistuttaa, että valtaosa pakolaisista pakenee alkuperämaan naapurimaihin ja -alueille; katsoo tästä syystä, että unionin ulkopolitiikassa pakolaisia on käsiteltävä kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti;

56.  pyytää jäsenvaltioita ratifioimaan kaikki ihmisoikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset ja yleissopimukset ja soveltamaan muuttajien oikeuksia koskevia normeja, jotka on kirjattu erilaisiin oikeudellisiin asiakirjoihin, myös ihmisoikeuksia koskeviin tärkeimpiin kansainvälisiin asiakirjoihin sekä muihin asiakirjoihin, jotka koskevat muuttoliikkeeseen liittyviä kysymyksiä, kuten vuoden 1951 YK:n yleissopimus pakolaisten oikeusasemasta ja siihen liitetyt pöytäkirjat sekä siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemista koskeva kansainvälinen yleissopimus; katsoo tässä yhteydessä, että viimeksi mainitun yleissopimuksen ratifioimatta jättäminen unionin jäsenvaltioissa heikentää unionin ihmisoikeuspolitiikan uskottavuutta ja sen ilmaisemaa sitoutumista näiden oikeuksien jakamattomuuteen;

57.  muistuttaa, että turvallisten ja laillisten muuttoliikeväylien avaaminen on paras keino torjua ihmisten salakuljetusta ja ihmiskauppaa ja että kehitysstrategioissa on tunnustettava muuttoliike ja liikkuvuus kehityksen moottoreina sekä vastaanottavissa maissa että alkuperämaissa rahalähetysten ja investointien ansiosta; kehottaa tässä yhteydessä unionia ja kehittyneimpiä kolmansia maita avaamaan yhteistyössä laillisia maahanmuuttoväyliä ottaen mallia tiettyjen jäsenvaltioiden parhaista käytännöistä ja edistämään muun muassa perheiden yhdistämistä ja myös taloudellisista syitä tapahtuvaa liikkuvuutta kaikilla koulutustasoilla, vähiten koulutetut muuttajat mukaan luettuina, laittoman työn torjumiseksi;

58.  pitää ilahduttavina demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaan eurooppalaiseen rahoitusvälineeseen (EIDHR) 2014–2020 sisältyviä maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita, siirtymään joutuneita henkilöitä ja valtiottomia henkilöitä koskevia erityissäännöksiä; pyytää komissiota asettamaan edelleen maahanmuuttajien ja pakolaisten oikeuksien suojelun ja edistämisen painopisteeksi laatiessaan ihmisoikeuksia koskevan välineen väliarviointia vuosina 2017–2018; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita kunnioittamaan sitoumuksiaan, jotka ne ovat tehneet heinäkuussa 2015 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman yhteydessä, ja sisällyttämään kaikkiin kolmansien maiden kanssa tekemiinsä maahanmuuttoa koskeviin sopimuksiin, menettelyihin ja ohjelmiin takeet ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja vahvistamaan niitä; katsoo, että kaikkiin sopimuksiin tai ohjelmiin olisi myös liitettävä ihmisoikeuksia koskeva riippumaton arviointi, kun se on mahdollinen, ja niitä olisi arvioitava säännöllisin väliajoin; kehottaa laatimaan ja panemaan täytäntöön viestintä- ja tiedotuskampanjoita mahdollisuuksista, joita muuttoliike ja maahanmuuttajat voivat tarjota yhteiskunnalle sekä lähtömaissa että vastaanottavissa maissa; muistuttaa tässä yhteydessä, että EIDHR:llä olisi edelleen rahoitettava hankkeita, joilla pyritään tehostamaan rasismin, syrjinnän, muukalaisvihan ja muiden suvaitsemattomuuden muotojen, kuten uskonnollisen suvaitsemattomuuden, torjuntaa;

59.  pyytää unionia hyväksymään maahanmuuttajien oikeuksia koskevia suuntaviivoja, joilla täydennetään ihmisoikeuksia koskevia suuntaviivoja, ja tekemään tässä yhteydessä vaikutustenarviointeja ja luomaan kehitys- ja muuttoliikepolitiikkaa koskevia seurantamekanismeja, jotta voidaan taata muuttajia koskevien toimien vaikuttavuus; korostaa, että on tärkeää integroida ihmisoikeudet kaikkiin muuttoliikettä koskeviin toimiin unionin ulkosuhteissa ottaen erityisesti huomioon ulkoasiat, kehityksen ja humanitaarisen avun; muistuttaa, että unionin ulkopoliittisissa toimissa, erityisesti kauppa-, kehitys-, ympäristö- ja muuttoliikepolitiikassa, on noudatettava ihmisoikeuksia, pyrittävä saavuttamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa määritellyt tavoitteet ja pantava täytäntöön ihmisoikeuslausekkeet kaikissa unionin sopimuksissa, myös kauppasopimuksissa; pyytää tämän vuoksi, että kolmansien maiden kanssa muuttoliikkeen alalla tehtävässä yhteistyössä olisi arvioitava kyseisten maiden maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita koskevia tukijärjestelmiä, niiden pakolaisille antamaa tukea sekä niiden valmiuksia ja halua torjua ihmiskauppaa ja ihmisten salakuljetusta; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä Kanadan kaltaisten maiden kanssa, jotka toteuttavat tehokasta uudelleensijoittamispolitiikkaa; korostaa, että mitään tämän alan toimia ei pitäisi kuitenkaan panna täytäntöön kehitysapupolitiikan kustannuksella;

60.  vaatii sisällyttämään liikkumisvapauden sekä oikeuden koulutukseen, terveyteen ja työhön ensisijaisina tavoitteina unionin ulkoisen yhteistyöpolitiikan rahoitusvälineisiin ja kehottaa tukemaan kehitysmaita, jotta ne voivat ottaa pitkällä aikavälillä käyttöön näitä oikeuksia tukevia toimintalinjoja; kehottaa komissiota ja EUH:ta kiinnittämään erityistä huomiota muuttajien oikeuksiin maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden yhteydessä;

61.  toivoo, että maahanmuuttajien ja pakolaisten oikeudet sisällytetään erillisenä kohtana vuoropuheluihin, joita unioni käy asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa, ja että unionin rahoitus haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja kansalaisjärjestöjen, ihmisoikeuksien puolustajien sekä maahanmuuttajien oikeuksia ajavien toimittajien ja asianajajien suojelua koskeville hankkeille asetetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi;

62.  kehottaa tästä syystä maita varmistamaan riippumattomien tarkkailijoiden, kansalaisjärjestöjen, kansallisten ja kansainvälisten elinten ja järjestöjen sekä tiedotusvälineiden pääsyn kaikkiin pakolaisten vastaanotto- ja säilöönottopaikkoihin; kannustaa unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä sekä Euroopan parlamentin valtuuskuntia valvomaan maahanmuuttajien tilannetta näissä paikoissa ja olemaan tässä asiassa yhteydessä kansallisiin viranomaisiin, jotta taataan maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittaminen ja avoimuus yleisöön nähden;

63.  toteaa, että ihmiskauppiaat kauppaavat monille pakolaisille valheellista kuvaa; muistuttaa jälleen kerran, että on tärkeää torjua ihmiskauppaa, katkaista rahavirrat ja purkaa verkostot, koska näin vaikutetaan myönteisesti niiden pakolaisten ihmisoikeustilanteeseen kolmansissa maissa, jotka pyrkivät pakenemaan sotaa ja kauhua;

64.  kannustaa muuttajien oikeuksien puolustamisen alalla tiiviiseen yhteistyöhön muuttajien hallinnoinnin parissa toimivien toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen ja muiden elinten ja organisaatioiden kanssa etenkin niissä maissa, joihin ilmiö vaikuttaa eniten, jotta voidaan auttaa niitä ottamaan muuttajat vastaan ihmisarvoisesti ja heidän oikeuksiaan kunnioittaen;

65.  korostaa tarvetta vahvistaa näiden järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan ehkäisemiseksi tehostamalla koulutusta, valmiuksien kehittämistoimia ja tiedonvaihtomekanismeja sekä arvioimalla maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden verkostojen vaikutusta ja yhteistyötä, johon ne ryhtyvät kolmansien maiden kanssa edistääkseen rikosoikeudellista yhteistyötä, ja kannustamalla ratifioimaan tätä alaa koskevat Palermon yleissopimuksen pöytäkirjat, jotta voidaan tehostaa rikosoikeudellista yhteistyötä ja tunnistaa epäillyt sekä auttaa oikeudellisessa tutkinnassa yhdessä kansallisten viranomaisten kanssa;

66.  kehottaa ottamaan Euroopan parlamentin tiiviimmin mukaan ihmisoikeudet muuttoliikepolitiikassa huomioon ottavan monialaisen lähestymistavan käyttöönottoon ja sisällyttämään nämä asiat unionin vuosikertomukseen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa ja myös sen maakohtaiseen osioon; vaatii tehostamaan kolmansien maiden kanssa sovittujen työjärjestelyjen sekä unionin asiaankuuluvien virastojen ulkoisten yhteistyötoimien parlamentaarista valvontaa; vaatii ottamaan paremmin huomioon asiantuntijaraportit ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston keräämät tiedot pakolaisten alkuperämaista;

67.  tunnustaa kansalaisyhteiskunnan roolin ja osuuden poliittisessa vuoropuhelussa; korostaa, että on tärkeää kuulla kansalaisyhteiskuntaa kaikessa unionin ulkopolitiikassa kiinnittäen erityistä huomiota täysimääräiseen osallistumiseen, avoimuuteen ja asianmukaiseen tiedonlevitykseen kaikista muuttoliikettä koskevista toimista ja menettelyistä; muistuttaa, että naisjärjestöjen osallistumista konfliktinratkaisua koskevaan päätöksentekoon on lisättävä ja pakolaisnaisten, kotiseudultaan siirtymään joutuneiden naisten ja maahanmuuttajanaisten on voitava osallistua asianmukaisesti heitä koskevaan päätöksentekoon; kehottaa komissiota ja EUH:ta kehittämään kolmansien maiden kansallisten ihmisoikeuselinten valmiuksia, jotta ne voivat tehostaa pyrkimyksiään suojella maahanmuuttajien oikeuksia ja torjua epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua sekä maahanmuuttajiin kohdistuvia vihapuheita ja viharikoksia 32 kansallisen ihmisoikeusasiamiehen ja -elimen allekirjoittaman Belgradin julistuksen mukaisesti;

68.  kehottaa vastaanottavia maita antamaan enemmän arvoa maahanmuuttajien järjestöille, joiden olisi osallistuttava suoraan yhteisöjen kehittämisohjelmiin;

69.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan sitoumustaan varata 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysapuun; vaatii, että maahanmuuttoa koskevaa yhteistyötä ei saa koskaan asettaa tämän avun ehdoksi, ja vaatii, etteivät unioni eivätkä sen jäsenvaltiot sisällytä pakolaisten vastaanottamiseen tarkoitettuja varoja kehitysapuun;

70.  korostaa, että kehitysapuohjelmia ei pitäisi käyttää ainoastaan muuttoliikkeeseen ja rajavalvontaan liittyviin tarkoituksiin; vaatii, että maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille suunnatuissa unionin kehityshankkeissa sovelletaan ”ketään ei jätetä” -periaatetta keskittymällä perussosiaalipalvelujen, erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen, saatavuuteen ja kiinnittämällä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin ja ryhmiin, kuten naisiin, lapsiin, vähemmistöihin ja alkuperäisväestöihin, hlbt-ihmisiin ja vammaisiin henkilöihin;

71.  panee merkille maahanmuuton myönteiset näkökohdat muuttajien alkuperämaan kehityksen kannalta, kuten muuttajien rahalähetykset, jotka voivat tukea merkittävällä tavalla perheiden ja yhteisön kehittymistä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita pienentämään rahalähetyksistä aiheutuvia kuluja;

72.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita noudattamaan johdonmukaista, tehokasta ja vaikuttavaa kehityspolitiikkaa ja asettamaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen etusijalle kolmansien maiden suhteen harjoittamassaan muuttoliikepolitiikassa;

73.  kehottaa unionia sisällyttämään muuttoliikettä koskevan osion Cotonoun jälkeiseen kehykseen, jossa määritetään unionin ja AKT-maiden väliset tulevat suhteet; huomauttaa, että kolmansien maiden aiempaa laajempi osallistuminen maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan välineiden suunnitteluun ja niistä neuvottelemiseen edistäisi näiden välineiden ”kumppanuusluonnetta” ja parantaisi niiden paikallista omavastuullisuutta ja tehokkuutta;

74.  kehottaa antamaan velkahelpotuksia köyhtyneille maille, jotta niitä voidaan auttaa kehittämään sellaista politiikkaa, jolla varmistetaan ihmisoikeuksien noudattaminen; korostaa, että kestäviä velkaratkaisuja, muun muassa vastuullista lainanantoa ja -ottoa koskevia standardeja, on edistettävä valtionvelan uudelleenjärjestelyprosessin monitasoisen oikeudellisen kehyksen avulla, jotta voidaan keventää velkataakkaa ja välttää kestämättömiä velkoja ja luoda siten edellytykset ihmisoikeuksien suojelulle pitkällä aikavälillä;

75.  suhtautuu myönteisesti muuttoliikkeen sisällyttämiseen kestävän kehityksen tavoitteisiin, etenkin kymmenenteen kestävään kehityksen tavoitteeseen, jossa asetetaan puitteet maailmanlaajuiselle kehityspolitiikalle vuoteen 2030 asti; muistuttaa, että valtiot ovat sitoutuneet tekemään kansainvälistä yhteistyötä varmistaakseen turvallisen, hallitun ja laillisen muuttoliikkeen, jossa kunnioitetaan täysimääräisesti maahanmuuttajien, pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden ihmisoikeuksia ja inhimillistä kohtelua heidän asemastaan riippumatta; huomauttaa, että pakkomuutto on sekä humanitaarinen ongelma että kehityshaaste ja siksi humanitaaristen toimijoiden ja kehitystoimijoiden välisen koordinoinnin olisi parannettava; katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpano tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikassa ja ottaa käyttöön muuttoliikettä koskevia suuntaviivoja kehitysstrategioissa; kehottaa kansainvälistä yhteisöä laatimaan mitattavissa olevia indikaattoreita muuttoliikettä koskevia kestävän kehityksen tavoitteita varten sekä keräämään ja julkaisemaan eriteltyjä tietoja maahantulijoiden pääsystä kunnolliseen työhön, terveydenhuoltoon ja koulutukseen, erityisesti kehittyvissä kohdemaissa, jotta muuttoliikkeen hallintaa voidaan parantaa;

76.  korostaa, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on tuettava vähiten kehittyneitä maita ilmastonmuutoksen torjunnan alalla, jotta ehkäistään köyhyyden pahenemista ja ympäristösyistä siirtymään joutuneiden henkilöiden määrän lisääntymistä näissä maissa;

77.  pyytää unionia osallistumaan aktiivisesti termiä ”ilmastopakolainen” koskevaan keskusteluun ja sen mahdolliseen määrittelemiseen kansainvälisessä oikeudessa;

78.  kehottaa koordinoimaan tehokkaammin ja arvioimaan Euroopan unionin kolmansille maille tarjoamien, muuttoliikkeeseen liittyvien rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa, vaikuttavuutta ja jatkuvuutta sekä niiden hyödyntämistä muuttoliikepolitiikan, kansainvälisen kehitysyhteistyön, ulkopolitiikan, naapuruuspolitiikan ja humanitaarisen avustustoiminnan kaltaisilla osa-alueilla ja toteaa, että vuosina 2004–2014 yli 400 projektiin osoitettiin varoja yli miljardi euroa;

79.  korostaa unionin yhteistyövälineiden vaikutusta maahanmuuton, turvapaikka-asioiden ja ihmisoikeuksien suojelun aloilla; ottaa huomioon, että on perustettu hätärahasto vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden torjumiseksi Afrikassa, pyytää arvioimaan ja valvomaan tätä rahastoa sekä vastaavia sopimuksia, kuten EU:n ja Turkin julkilausuma sekä Khartumin ja Rabatin prosessit;

80.  korostaa, että kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa on keskitettävä apu muuttoliikettä synnyttävien yhteiskunnallisten, taloudellisten ja poliittisten kriisien ratkaisuun;

81.  korostaa, että unionin on yhä tiiviimmässä yhteistyössä kolmansien maiden kanssa hyödynnettävä maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan välineitä, jotta vahvistetaan niiden kumppanuusluonnetta, tehokkuutta ja vaikutusta maahanmuuttoon liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi;

82.  pitää tärkeänä, että maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevissa kysymyksissä toimitaan johdonmukaisemmin ja kokonaisvaltaisesti, sisällytetään ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevat tiukat seuranta- ja valvontamekanismit kaikkiin ulkoisiin sopimuksiin ja asetetaan etusijalle lähtö- ja kauttakulkumaissa toteutettavat hankkeet, joilla parannetaan muuttajien ihmisoikeuksia;

83.  kehottaa unionia allekirjoittamaan liikkuvuutta edistäviä kumppanuussopimuksia läheisimpien kumppaneidensa kanssa;

84.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan palauttamispolitiikkaa, jossa maahanmuuttajia palautetaan vain sellaisiin alkuperämaihin, joissa nämä voidaan ottaa vastaan täysin turvallisesti ja heidän perusoikeuksiaan ja prosessuaalisia oikeuksiaan täysimääräisesti kunnioittaen, ja pyytää tässä yhteydessä suosimaan vapaaehtoista paluuta pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen sijasta; korostaa, että näiden toimien yhteydessä kolmansien maiden kanssa tehtyihin sopimuksiin on sisällytettävä suojalausekkeita, joilla varmistetaan, ettei lähtömaahan palautettavien muuttajien ihmisoikeuksia loukata eikä heitä vainota; korostaa säännöllisten arviointien merkitystä, jotta sopimuksia ei tehdä sellaisten maiden kanssa, jotka eivät noudata kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja;

85.  vaatii toteuttamaan toimia, jotka kohdistetaan salakuljetusverkostoihin ja ihmiskaupan lopettamiseen; vaatii ottamaan käyttöön laillisia ja turvallisia väyliä, kuten humanitaariset käytävät, kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille; vaatii, että otetaan käyttöön pysyviä ja pakollisia uudelleensijoittamisohjelmia ja että konfliktialueilta pakeneville myönnetään humanitaarisia viisumeita myös siksi, että heillä olisi mahdollisuus päästä kolmanteen maahan ja anoa turvapaikkaa; kehottaa ottamaan käyttöön enemmän laillisia väyliä ja laatimaan yleiset säännöt maahantulolle ja oleskelulle, jotta muuttajat voivat työskennellä ja etsiä työtä;

86.  korostaa, että on luotava ja pantava paremmin täytäntöön järjestelyt, joilla voidaan suojella hädässä olevia, maassa kauttakulun vuoksi olevia ja unionin rajoilla olevia muuttajia;

87.  suhtautuu myönteisesti ihmissalakuljettajien ja ihmiskauppiaiden vastaisiin toimiin ja kannattaa rajaturvallisuuden parantamista unionin ulkorajoilla; korostaa, että tarvitaan nopeaa ja pitkän aikavälin toimintaa varten kattava ja konkreettinen toimintasuunnitelma, johon sisältyy kolmansien maiden kanssa tehtävä yhteistyö ihmissalakuljetukseen osallistuvien järjestäytyneiden rikollisverkostojen torjumiseksi;

88.  korostaa, että maahanmuuttajien salakuljetus liittyy ihmiskauppaan ja on vakava ihmisoikeusloukkaus; muistuttaa, että EUNAVFOR MED SOPHIA -operaation käynnistäminen on yksi konkreettinen keino torjua maahanmuuttajien salakuljetusta; kehottaa unionia jatkamaan ja tehostamaan tämän tyyppisiä operaatioita;

89.  katsoo, että on pohdittava turvallisuuden ja rajapolitiikan vahvistamista ja sitä, miten voidaan parantaa Frontexin ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) asemaa tulevaisuudessa; vetoaa solidaarisuuteen ja sitoumuksiin, jotta virastojen talousarvioihin ja toimintaan varataan riittävästi varoja;

90.  korostaa tarvetta parantaa järjestelykeskusten ja saapumispaikkojen toimintaa unionin ulkorajoilla;

91.  vaatii unionia sisällyttämään tietosuojan rajoilla ja muuttoreiteillä tapahtuvaa tiedonvaihtoa koskeviin sopimuksiin;

92.  pyytää unionia ja vastaanottavia maita kehittämään tehokkaita keinoja tietovirtojen sekä tietojen keräämisen, yhdistämisen ja analysoinnin koordinointiin ja yhtenäistämiseen;

o
o   o

93.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:lle, Euroopan neuvostolle, Afrikan unionille, Amerikan valtioiden järjestölle sekä Arabiliitolle.

(1) EUVL C 294, 12.8.2016, s. 18. (2) EUVL C 346, 21.9.2016, s. 47. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0102. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0312. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0073. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0300. (7) http://apum.parlement.ma/Future_Meetings/Docs/IISummit-of-Speakers_Lisbon-11MAY2015/DeclaracaoCimeira_EN.pdf (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0470. (9) EUVL C 179, 18.5.2016, s. 40. (10) Kansainvälistä muuttoliikettä koskeva YK:n kertomus 2015, saatavana osoitteessa http://www.un.org/en/development/desa/population/migration/publications/migrationreport/docs/MigrationReport2015_Highlights.pdf (11) Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 13 artiklan 2 kohta.