(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0636),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0393/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0377/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 303, 19.8.2016, s. 116.

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Neuvoston asetuksella (EY) N:o 1006/2008(4), jäljempänä ’kalastuslupa-asetus’, perustettiin järjestelmä, joka koskee unionin kalastusaluksille kalastustoiminnan harjoittamiseen unionin vesien ulkopuolella myönnettäviä lupia ja kolmansien maiden alusten pääsyä unionin vesille.

(2)  Unioni on 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen(5) (UNCLOS) sopimuspuoli, ja se on ratifioinut 4 päivänä elokuuta 1995 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta (YK:n kalakantasopimus)(6). Näissä kansainvälisissä määräyksissä esitetään periaate, jonka mukaan kaikkien valtioiden on toteutettava tarvittavia toimenpiteitä meren luonnonvarojen kestävän hoidon ja säilyttämisen varmistamiseksi ja tehtävä keskenään yhteistyötä tätä tarkoitusta varten. [tark. 1]

(3)  Unioni on hyväksynyt aavan meren kalastusalusten kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden edistämisestä 24 päivänä marraskuuta 1993 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön sopimuksen (FAO:n sopimus)(7). FAO:n sopimuksessa määrätään, että sopimuspuolen on pidättäydyttävä myöntämästä lupaa aluksen käyttöön aavalla merellä tapahtuvaan kalastukseen, jos tietyt edellytykset eivät täyty, sekä pantava täytäntöön seuraamuksia, jos tiettyjä raportointivelvoitteita ei noudateta.

(3 a)   Kansainvälinen merioikeustuomioistuin antoi 2 päivänä huhtikuuta 2015 neuvoa-antavan lausunnon vastaukseksi Länsi-Afrikan osa-alueellisen kalastuskomission esittämään pyyntöön. Neuvoa-antavassa lausunnossa vahvistettiin, että unioni on vastuussa jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivien alusten toiminnasta ja että sen osalta unionin on noudatettava due diligence -velvoitetta. [tark. 2]

(4)  Unioni on hyväksynyt laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, vastustamista ja poistamista koskevan FAO:n kansainvälisen toimintasuunnitelman (IPOA-IUU), joka hyväksyttiin vuonna 2001. IPOA-IUU sekä lippuvaltiotoimintaa koskevat FAO:n vapaaehtoiset suuntaviivat muodostavat perustan lippuvaltion vastuulle taata meren elollisten luonnonvarojen ja meriekosysteemien säilyttäminen ja kestävä hyödyntäminen pitkällä aikavälillä. IPOA-IUU:n mukaan lippuvaltion olisi myönnettävä lupia suvereniteettiinsa tai lainkäyttövaltaansa kuulumattomilla vesillä harjoitettavaan kalastukseen lippunsa alla purjehtiville aluksille. Vapaaehtoisissa suuntaviivoissa suositetaan lisäksi, että sekä lippuvaltio että rantavaltio myöntävät luvan silloin, kun kalastustoimintaa harjoitetaan kalastussopimuksen nojalla, tai myös, jos sitä harjoitetaan tällaisen sopimuksen ulkopuolella. Kummankin valtion olisi oltava vakuuttunut siitä, ettei kyseinen toiminta vaaranna kantojen kestävyyttä rantavaltion vesillä (40 ja 41 kohta).

(4 a)   Vuonna 2014 kaikki FAO:n jäsenet, unioni ja sen kehitysmaakumppanit mukaan luettuna, hyväksyivät yksimielisesti elintarviketurvallisuuden ja köyhyyden poistamisen puitteissa pienimuotoisen kalastuksen turvaamista koskevan vapaaehtoisen ohjeiston ja sen 5 kohdan 7 alakohdan, jossa korostetaan sitä, että pienimuotoinen kalastus olisi otettava huomioon ennen kuin kalavaroihin pääsyä koskevia sopimuksia tehdään kolmansien maiden ja kolmansien osapuolten kanssa. [tark. 3]

(4 b)   FAO:n vapaaehtoinen ohjeisto pienimuotoisen kalastuksen turvaamiseksi elintarviketurvallisuuden ja köyhyyden poistamisen puitteissa edellyttää toimia kalastusalueen kalavarojen pitkän aikavälin suojelun ja kestävän käytön varalta ja elintarviketuotannon ekologisen perustan varmistamiseksi painottamalla unionin ulkopuolisillä vesillä tapahtuvan kalastustoiminnan ympäristönormeja, jotka sisältävät ekosysteemiperustaisen sekä varovaisuusperiaatteen mukaisen lähestymistavan kalastuksenhoitoon, jotta liikakalastetut kannat voidaan elvyttää ja säilyttää enimmäissaaliin tuottavilla tasoilla mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä ja kaikkien kantojen osalta vuoteen 2020 mennessä. [tark. 4]

(5)  UNCLOS-sopimuksen mukaan lippuvaltiolle, ja tapauksen mukaan vastaavassa asemassa olevalle kansainväliselle organisaatiolle, kuuluvat aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevat velvoitteet ja niihin liittyvät vastuut ja korvausvelvollisuudet ovat tulleet yhä keskeisemmäksi kysymykseksi kansainvälisellä tasolla. Sama koskee, UNCLOS-sopimukseen perustuvan niin sanotun due diligence -velvoitteen puitteissa, meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisen turvaamiseksi kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla samanaikaisesti käytettävää rantavaltion lainkäyttövaltaa ja lippuvaltion, ja tapauksen mukaan vastaavassa asemassa olevan rantavaltion kansainvälisen organisaation, lainkäyttövaltaa. Kansainvälisen merituomioistuimen vastauksena Länsi-Afrikan osa-alueellisen kalastuskomission esittämiin kysymyksiin 2 päivänä huhtikuuta 2015 annetussa neuvoa-antavassa lausunnossa vahvistettiin, että unionilla on kansainvälinen vastuu kolmansille maille ja kansainvälisille järjestöille kalastusalustensa toimista ja että kyseinen vastuu edellyttää, että EU toimii due diligence -velvoitteen mukaisesti. Due diligence -velvoite edellyttää valtion pyrkivän parhaan kykynsä mukaan estämään laitonta kalastusta, ja siihen sisältyy velvoite hyväksyä tarvittavat hallinnolliset ja täytäntöönpanotoimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät sen lipun alla purjehtivat kalastusalukset, sen kansalaiset tai sen vesillä toimivat kalastusalukset osallistu sovellettavien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaiseen toimitaan. Edellä esitetyistä syistä ja yleisemminkin sinisen talouden vahvistamiseksi on tärkeää järjestää sekä unionin kalastusalusten toiminta unionin vesien ulkopuolella että siihen liittyvä hallintojärjestelmä siten, että unionin kansainväliset velvoitteet voidaan täyttää tehokkaasti ja vaikuttavalla tavalla ja että vältetään tilanteet, joissa unionia voitaisiin syyttää kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista. [tark. 5]

(5 a)   Unioni sitoutui Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksessa 25 päivänä syyskuuta 2015 panemaan täytäntöön päätöslauselman, joka sisältää päätösasiakirjan ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, mukaan luettuna kestävän kehityksen tavoite 14, joka koskee valtamerien, merien ja meriluonnonvarojen suojelemista ja kestävää käyttöä, ja kestävän kehityksen tavoitteen 12, joka koskee kestävää kulutusta ja tuotantomalleja, sekä niiden tavoitteet. [tark. 6]

(6)  Vuonna 2012 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien kansakuntien kestävän kehityksen kokouksen (Rio+20)(8) tulokset, EU:n luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman hyväksyminen ja sekä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjunnassa kansainvälisellä tasolla tapahtunut kehitys sekä YK:n syyskuussa 2015 hyväksymät uudet kestävän kehityksen tavoitteet (17 tavoitetta maailman muuttamiseksi, mukaan luettuna tavoite 14, joka koskee vedenalaista elämää), olisi otettava huomioon unionin ulkoisessa kalastuspolitiikassa ja kauppapolitiikassa [tark. 7].

(7)  Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteena, joka esitetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013(9), jäljempänä ’perusasetus’, on taata, että kalastustoimet ovat ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä, että niitä hoidetaan johdonmukaisesti taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien etujen saavuttamista ja kalakantojen elvyttämistä ja säilyttämistä kestävän enimmäistuoton tuottavien tasojen yläpuolella koskevien tavoitteiden kanssa ja että ne parantavat elintarvikkeiden saatavuutta. Tämän politiikan täytäntöönpanossa on myös tarpeen ottaa huomioon kehitysyhteistyötavoitteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. [tark. 8]

(7 a)   Perusasetuksessa myös edellytetään, että kestävää kalastusta koskevat kumppanuussopimukset rajoitetaan UNCLOS-sopimuksen 62 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin saaliin ylimääriin. [tark. 9]

(8)  Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 Perusasetuksessa korostetaan tarvetta edistää yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita kansainvälisellä tasolla varmistaen, että unionin vesien ulkopuolella harjoitettava unionin kalastustoiminta perustuu samoihin periaatteisiin ja vaatimuksiin kuin mitä unionin oikeuden nojalla sovelletaan, ja edistäen unionin toimijoiden ja kolmansien maiden toimijoiden tasavertaisia mahdollisuuksia. Kolmansien maiden sosiaali- ja ympäristölainsäädäntö saattaa poiketa unionin vastaavasta, mikä luo erilaisia normeja kalastuslaivastoille. Tämä tilanne saattaa johtaa kalastustoiminnan lupamenettelyihin, jotka eivät ole merten luonnonvarojen kestävän hallinnoinnin mukaisia. Siksi on tarpeen varmistaa, että unionin ympäristö-, kalatalous-, kauppa- ja kehitystoimien johdonmukaisuus erityisesti, kun ne vaikuttavat kalatalouteen kehitysmaissa, joissa on heikot hallinnolliset valmiudet ja suuri korruption riski. [tark. 10]

(9)  Asetuksella (EY) N:o 1006/2008 oli tarkoitus luoda yhteinen perusta unionin alusten unionin vesien ulkopuolella harjoittaman kalastustoiminnan sallimiselle pyrkimyksenä tukea LIS-kalastuksen torjuntaa ja tehostaa EU:n unionin laivaston valvontaa ja seurantaa eri puolilla maailmaa. sekä laatia ehdot, joiden nojalla kolmansien maiden aluksille voidaan myöntää lupa kalastamiseen unionin vesillä. [tark. 11]

(10)  LIS-kalastusta käsittelevä neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008(10) hyväksyttiin samaan aikaan kuin asetus (EY) N:o 1006/2008, ja vuotta myöhemmin hyväksyttiin neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009(11), jäljempänä ’valvonta-asetus’. Kyseisiin kolmeen asetukseen sisältyvät yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevat valvonta- ja täytäntöönpanomääräykset.

(11)  Mainittuja kolmea asetusta ei ole kuitenkaan pantu täytäntöön johdonmukaisesti; epäyhtenäisyyksiä on etenkin kalastuslupa-asetuksen ja sen jälkeen annetun valvonta-asetuksen välillä. Kalastuslupa-asetuksen täytäntöönpanossa ilmeni lisäksi useita aukkoja, sillä asetus ei kata joitakin ongelmia, jotka liittyvät rahtaukseen, lippuvaltion vaihtoon tai kalastuslupien myöntämiseen kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen toimesta unionin kalastusalukselle kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen ulkopuolella (ns. suorat luvat). Lisäksi muutamat raportointivelvoitteet ovat osoittautuneet hankaliksi, samoin hallinnollisten tehtävien jako jäsenvaltioiden ja komission kesken.

(12)  Tämän asetuksen perusperiaatteena on, että jokaisen unionin vesien ulkopuolella kalastavan unionin aluksen olisi saatava lupa lippuvaltioltaan ja kyseisen valtion olisi seurattava alusta riippumatta siitä, missä ja minkälaisen järjestelyn puitteissa se toimii. Jäsenvaltioiden olisi koottava ja toimitettavat komissiolle sellaiset tiedot, että komissio pystyy niiden perusteella puuttumaan kaikkien unionin kalastusalusten kalastustoiminnan seurantaan millä tahansa alueella unionin vesien ulkopuolella ja milloin vain. Tämä on välttämätöntä, jotta komissio voisi täyttää velvoitteensa perussopimusten vartijana. [tark. 12]

(12 a)   Viime vuosina unionin ulkoisessa kalastuspolitiikassa on saatu aikaan huomattavia parannuksia kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten ehdoissa sekä siinä, miten huolellisesti määräykset pannaan täytäntöön. Unionin ulkoisen kalastuspolitiikan ensisijaisena tavoitteena olisi oltava unionin laivaston kalastusmahdollisuuksien säilyttäminen kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimuksien puitteissa, ja vastaavia ehtoja olisi noudatettava unionin toimiin kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten soveltamisalan ulkopuolella. [tark. 13]

(12 b)   Komission olisi toimittava sovittelijana tilanteissa, joissa kalastusluvan peruuttamista, keskeyttämistä tai muuttamista harkitaan, kun kalavarojen hyödyntämiseen kohdistuvasta vakavasta uhasta on näyttöä. [tark. 14]

(13)  Tukialuksilla saattaa olla merkittävä vaikutus siihen, millä tavalla kalastusalukset pystyvät harjoittamaan kalastustoimintaansa, sekä kalamäärään, jonka ne voivat pyytää, ja sen vuoksi tässä asetuksessa on välttämätöntä ottaa ne huomioon lupa- ja raportointimenettelyissä.

(14)  Lippuvaltion vaihdosta tulee ongelma silloin, kun sen tavoitteena on yhteisen kalastuspolitiikan määräysten tai voimassa olevien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden kiertäminen. Sen vuoksi unionin olisi voitava määritellä, havaita ja estää kyseiset toimet. Jäljitettävyys ja asianmukainen vaatimusten noudattamisen seuranta olisi varmistettava unionin toimijan omistaman aluksen koko elinkaaren ajalta riippumatta siitä, minkä lipun tai lippujen alla se purjehtii. Tätä tarkoitusta palvelisi myös vaatimus, jonka mukaan aluksella on oltava Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO:n) myöntämä yksilöllinen numero. [tark. 15]

(15)  Unionin alukset voivat toimia kolmansien maiden vesillä joko unionin ja kolmansien maiden välillä tehtyjen kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten määräysten nojalla tai saamalla kolmansilta mailta suoria kalastuslupia, jos voimassa ei ole kestävää kalastusta koskevaa kumppanuussopimusta. Kummassakin tapauksessa toimintaa olisi harjoitettava avoimesti ja kestävällä tavalla. Tästä syystä lippujäsenvaltioilla olisi oltava valtuudet sallia määriteltyjen kriteerien rajoissa ja seurannasta huolehtien, että niiden lipun alla purjehtivat alukset voivat hakea ja saada suoria lupia kolmansilta rantavaltioilta. Kyseinen kalastustoiminta olisi sallittava heti, kun lippujäsenvaltio on vakuuttunut siitä, ettei se vaaranna kestävyyttä. Jos komissio ei muutoin vastusta asiaa asianmukaisin perusteluin, toimijan, joka on saanut luvan sekä lippujäsenvaltiolta että rantavaltiolta, olisi sallittava aloittaa kalastustoimensa. [tark. 16]

(16)  Yksittäinen kestävää kalastusta koskeviin kumppanuussopimuksiin liittyvä kysymys on vajaasti käytettyjen kalastusmahdollisuuksien uudelleenjako, jota ilmenee silloin, kun asianomaisilla neuvoston asetuksilla jäsenvaltioille jaettuja kalastusmahdollisuuksia ei käytetä kokonaisuudessaan. Koska kestävää kalastusta koskevissa kumppanuussopimuksissa esitetyt vesialueelle pääsyn kustannukset rahoitetaan suureksi osaksi unionin talousarviosta, tilapäinen uudelleenjaon järjestelmä on tärkeä, jotta voidaan suojata unionin taloudellisia etuja ja jotta ei heitetä hukkaan kalastusmahdollisuuksia, joista on maksettu. Sen vuoksi on tärkeää selkeyttää ja parantaa uudelleenjaon järjestelmää, jota olisi käytettävä vasta viimeisenä keinona. Sen soveltamisen olisi oltava tilapäistä, eikä se saisi vaikuttaa kalastusmahdollisuuksien alkuperäiseen jakoon jäsenvaltioiden kesken, mikä tarkoittaa, että se ei vaaranna suhteellista vakautta. Uudelleenjakoa olisi käytettävä viimeisenä keinona vasta sitten, kun asianomaiset jäsenvaltiot ovat luopuneet oikeudestaan vaihtaa kalastusmahdollisuuksia keskenään. [tark. 17]

(16 a)   ”Lepäävät sopimukset” on ilmaus, jota käytetään, kun valtiot ovat tehneet kalastuskumppanuussopimuksia mutta niillä ei ole rakenteellisista tai aiheellisista syistä voimassa olevaa pöytäkirjaa. Unionilla on useita ”lepääviä sopimuksia” kolmansien maiden kanssa. Tämän seurauksena unionin alukset eivät saa kalastaa vesialueilla, joihin sovelletaan lepääviä sopimuksia. Komission olisi toteutettava toimia näiden sopimusten ”herättämiseksi” tai lakkautettava kyseinen kumppanuussopimus. [tark. 18]

(17)  Lupa alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa ja aavalla merellä tapahtuvaan kalastukseen ja sääntelemättömään kalastukseen olisi myös saatava lippujäsenvaltiolta, ja sen yhteydessä olisi noudatettava asianomaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sääntöjä tai aavalla merellä tapahtuvaa kalastustoimintaa ohjaavaa unionin lainsäädäntöä. [tark. 19]

(18)  Rahtausjärjestelyt saattavat heikentää säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vaikuttavuutta sekä vaikuttaa haitallisesti meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Sen vuoksi tarvitaan oikeudellinen kehys, jonka avulla unioni voi seurata paremmin unionissa rahtausjärjestelyn nojalla toimivien unionin lipun alla purjehtivien ja kolmansien maiden toimijoiden rahtaamien kalastusalusten toimintaa sen perusteella, mitä asianomainen alueellinen kalastuksenhoitojärjestö on hyväksynyt. [tark. 20]

(19)  Menettelyjen olisi oltava avoimia, täytäntöönpanokelpoisia ja ennustettavia unionin ja kolmansien maiden toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille. [tark. 21]

(19 a)   Unionin olisi pyrittävä tasapuolisiin kansainvälisiin toimintaedellytyksiin, jolloin unionin kalastuslaivasto voi kilpailla muiden kalastusvaltioiden kanssa, ja mukautettava markkinoille pääsyä koskevia sääntöjä, kun unionin laivastoon sovelletaan tiukempia sääntöjä. [tark. 22]

(20)  Neuvoston asetuksessa edellytetty jäsenvaltioiden ja komission välinen sähköisessä muodossa tapahtuva tietojenvaihto olisi varmistettava. Jäsenvaltioiden olisi kerättävä kaikki vaaditut tiedot laivastoistaan ja niiden kalastustoiminnasta, käsiteltävä ne ja saatettava ne komission käyttöön. Lisäksi niiden olisi tehtävä yhteistyötä toistensa, komission ja kolmansien maiden kanssa silloin, kun se on kyseisten tiedonkeruutoimien koordinoimiseksi aiheellista.

(21)  Unionin kalastuslupia koskevan tiedon läpinäkyvyyden ja saatavuuden parantamiseksi komission olisi perustettava sähköinen kalastusluparekisteri, jossa on sekä julkinen että suojattu osa. Unionin kalastuslupajärjestelmässä oleviin tietoihin sisältyy henkilötietoja. Tähän asetukseen perustuvassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001(12) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY(13) sekä sovellettavia kansallisia lakeja.

(22)  Jotta kolmannen maan lipun alla purjehtivien kalastusalusten pääsyä unionin vesille voitaisiin käsitellä asianmukaisesti, asiaa koskevien sääntöjen olisi oltava yhdenmukaiset unionin kalastusaluksiin sovellettavien sääntöjen kanssa, valvonta-asetuksen mukaisesti. Erityisesti saalistietojen ja saaliiseen liittyvien tietojen raportoimista koskevaa kyseisen asetuksen 33 artiklaa olisi sovellettava myös unionin vesillä kalastaviin kolmansien maiden aluksiin.

(23)  Silloin kun kolmansien maiden kalastusalukset liikkuvat unionin vesillä ilman tämän asetuksen mukaista lupaa, ne olisi velvoitettava varmistamaan, että niiden pyydykset on asennettu siten, etteivät ne ole käyttövalmiita kalastustoimintaan.

(24)  Jäsenvaltioiden olisi oltava vastuussa kolmansien maiden alusten unionin vesillä harjoittaman kalastustoiminnan valvonnasta sekä rikkomistapauksissa rikkomusten kirjaamisesta kansalliseen rekisteriin, josta säädetään valvonta-asetuksen 93 artiklassa.

(25)  Lupamenettelyjen yksinkertaistamiseksi jäsenvaltioiden ja komission olisi käytettävä sellaista yhteistä tietojenvaihdon ja -varastoinnin järjestelmää, jolla tarvittavat tiedot ja niiden päivitykset voidaan toimittaa mahdollisimman vähällä hallinnollisella työllä. Tässä yhteydessä olisi käytettävä unionin alusrekisteriin sisältyviä tietoja mahdollisimman kattavasti.

(26)  Teknisen kehityksen ja mahdollisten myöhempien kansainvälisen oikeuden vaatimusten huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti muutosten hyväksymisestä tämän asetuksen liitteisiin, joissa esitetään luettelo tiedoista, jotka toimijan on toimitettava kalastusluvan saamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(14) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(27)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa siltä osin kuin on kyse kalastuslupia koskevien tietojen keräämisestä ja muodosta sekä niiden toimittamisesta jäsenvaltioista komissiolle ja unionin kalastusluparekisteriin sekä menetelmien vahvistamisesta käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien uudelleen jakamista varten. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(15) mukaisesti.

(28)  Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät kalastusmahdollisuuksien uudelleen jakamiseen.

(29)  Tarvittavien muutosten määrän ja merkityksen vuoksi asetus (EY) N:o 1006/2008 olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa esitetään säännöt kalastuslupien myöntämistä ja hallinnoimista varten seuraavien osalta:

a)  unionin kalastusalukset, jotka toimivat harjoittavat kalastustoimintaa kolmannen maan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, sellaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön puitteissa, jonka sopimuspuoli unioni on, unionin vesillä tai niiden ulkopuolella tai aavalla merellä; ja

b)  unionin vesillä kalastustoimintaa harjoittavat toimivat kolmansien maiden kalastusalukset. [tark. 23]

2 artikla

Suhde kansainväliseen oikeuteen ja unionin oikeuteen

Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta niiden säännösten ja määräysten soveltamista, jotka

a)  sisältyvät unionin ja kolmansien maiden välillä tehtyihin kestävää kalastusta koskeviin kumppanuussopimuksiin tai vastaaviin kalastussopimuksiin;

b)  ovat sellaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai vastaavien kalastusjärjestöjen hyväksymiä, joiden sopimuspuoli tai yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli unioni on;

c)  sisältyvät unionin lainsäädäntöön, jolla a ja b alakohdassa tarkoitetut määräykset pannaan täytäntöön tai saatetaan osaksi lainsäädäntöä.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan perusasetuksen 4 artiklan määritelmiä. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)  ’tukialuksella’ tarkoitetaan alusta, jolla ei ole toimintakuntoisia pyydyksiä kalojen pyytämistä tai houkuttelemista varten ja joka helpottaa kalastustoimintaa, avustaa siinä tai valmistelee sitä; [tark. 24]

b)  ’kalastusluvalla’ tarkoitetaan unionin kalastusalukselle tai kolmannen maan kalastusalukselle kalastuslisenssin lisäksi myönnettyä lupaa kalastuslupaa, jonka nojalla se voi harjoittaa määrätyin edellytyksin tiettyä kalastustoimintaa määrättynä aikana, tietyllä alueella tai tietyn kalastuksen osalta; [tark. 25]

c)  ’kalastusluparekisterillä’ tarkoitetaan kalastuslupien hallinnointijärjestelmää ja siihen liittyvää tietokantaa;

d)  ’suoralla luvalla’ tarkoitetaan kalastuslupaa, jonka kolmannen maan toimivaltainen viranomainen myöntää unionin kalastusalukselle kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen ulkopuolella;

e)  ’kolmannen maan vesillä’ tarkoitetaan kolmannen maan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesiä;

f)  ’tarkkailijaohjelmalla’ tarkoitetaan alueellisen kalastuksenhoitojärjestön, kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen, kolmannen maan tai jäsenvaltion puitteissa toteutettavaa ohjelmaa, jossa tietyissä olosuhteissa lähetetään kalastusaluksille tarkkailijoita keräämään tietoja ja/tai tarkastamaan, noudattaako alus kyseisen järjestön hyväksymiä, kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa hyväksyttyjä tai kyseisen maan sääntöjä. [tark. 26]

f a)   ’sopimuspuolella’ tarkoitetaan alueellisen kalastuksenhoitojärjestön perustamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen tai sopimuksen sopimuspuolta sekä valtioita, kalastusyhteisöjä tai muita yhteisöjä, jotka toimivat yhteistyössä tällaisen järjestön kanssa ja joille on myönnetty tällaisessa järjestössä yhteistyötä tekevän muun kuin sopimuspuolen asema; [tark. 27]

f b)  ’rahtauksella’ tarkoitetaan järjestelyä, jossa jäsenvaltion lipun alla purjehtiva kalastusalus tekee määrätyksi ajaksi vuokrasopimuksen joko toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan toimijan kanssa ilman aluksen lipun vaihtoa. [tark. 77]

II OSASTO

UNIONIN KALASTUSALUSTEN KALASTUSTOIMINTA UNIONIN VESIEN ULKOPUOLELLA

I luku

Yhteiset säännökset

4 artikla

Yleinen periaate

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa unionin vesien ulkopuolella, ellei sen lippuvaltio ole myöntänyt sille kalastuslupaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vaatimuksen, jonka mukaan toimivaltaiselta järjestöltä tai kolmannelta maalta on saatava lupa, soveltamista.

5 artikla

Kelpoisuusehdot

1.  Lippujäsenvaltio voi myöntää kalastusluvan unionin vesien ulkopuolella harjoitettavaa kalastustoimintaa varten ainoastaan, jos

a)  se on saanut täydelliset ja paikkansapitävät tiedot liitteiden 1 ja 2 liitteen mukaisesti kalastusaluksesta ja siihen liittyvästä yhdestä tai useammasta tukialuksesta, mukaan luettuina unionin ulkopuoliset tukialukset; [tark. 28]

b)  kalastusaluksella on asetuksen (EY) N:o 1224/2009 6 artiklan mukainen voimassa oleva kalastuslisenssi;

c)  kalastusaluksella ja kaikilla siihen liittyvillä tukialuksilla on IMO-tunnistenumero, jos unionin lainsäädännössä sitä edellytetään; [tark. 29]

d)  toimijaan tai kalastusaluksen päällikköön ja kyseiseen kalastusalukseen ei ole kohdistunut neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan nojalla jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista seuraamusta vakavasta rikkomuksesta kalastusluvan hakemista edeltävien 12 kuukauden aikana; [tark. 78]

e)  kalastusalus ei sisälly LIS-alusten luetteloon, jonka alueellinen kalastuksenhoitojärjestö ja/tai unioni asetuksen (EY) N:o 1005/2008 nojalla on hyväksynyt;

f)  soveltuvissa tapauksissa lippuvaltiolla on käytettävissään kalastusmahdollisuuksia kyseessä olevan kalastussopimuksen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön asianomaisten määräysten nojalla; ja

g)  soveltuvissa tapauksissa kalastusalus täyttää 6 artiklassa esitetyt vaatimukset.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa 43 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteen muuttamiseksi.

6 artikla

Lippuvaltion vaihtoa koskevat toimet

1.  Tätä artiklaa sovelletaan aluksiin, jotka ovat viiden vuoden kuluessa kalastusluvan hakemisesta kalastusluvan hakemista edeltävien kahden vuoden kuluessa

a)  poistuneet unionin kalastuslaivastorekisteristä ja vaihtaneet lippuvaltiokseen kolmannen maan; ja

b)  sen jälkeen palanneet takaisin unionin kalastuslaivastorekisteriin 24 kuukauden kuluessa siitä poistuttuaan.

2.  Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan ainoastaan, jos se vakuuttuu on varmistunut siitä, että sinä aikana, jonka 1 kohdassa tarkoitettu alus toimi kolmannen maan lipun alla,

a)  se ei osallistunut LIS-kalastusta koskevaan toimintaan; eikä

b)  toiminut asetuksen (EY) N:o 1005/2008 31 ja 33 artiklassa tarkoitetun jonkin yhteistyöhön osallistumattoman kolmannen maan vesillä tai sellaisen kolmannen maan vesillä, joka on määritetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1026/2012(16) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi.

3.  Tätä varten toimijan on toimitettava kaikki seuraavat lippujäsenvaltion edellyttämät, kyseistä ajanjaksoa koskevat tiedot, joihin sisältyvät ainakin seuraavat ajanjaksoa, jolloin alus purjehti kolmannen maan lipun alla, koskevat tiedot:

a)  saalisilmoitukset ja pyyntiponnistukset kyseisenä aikana;

b)  kopio lippuvaltion kyseiselle ajalle myöntämästä kalastusluvasta;

c)  kopio mistä tahansa sellaisesta kalastusluvasta, joka mahdollistaa kalastustoimet kolmannen maan vesillä kyseisenä aikana;

d)  aluksen lippuvaltioksi vaihtuneen kolmannen maan antama virallinen lausunto, jossa luetellaan alukseen tai toimijaan kyseisenä aikana kohdistetut seuraamukset.;

d a)   täydelliset historiatiedot lipusta siihen saakka, kun alus on poistunut unionin kalastuslaivastorekisteristä.

4.  Lippujäsenvaltio ei saa myöntää kalastuslupaa alukselle, jonka lippuvaltioksi on vaihtunut

a)  kolmas maa, joka on todettu tai luetteloitu asetuksen (EY) N:o 1005/2008 31 ja 33 artiklan mukaiseksi LIS-kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön osallistumattomaksi maaksi; tai

b)  kolmas maa, joka on määritetty asetuksen (EU) N:o 1026/2012 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi.

5.  Edellä olevaa 4 kohtaa ei sovelleta, jos lippujäsenvaltio vakuuttuu siitä, että välittömästi sen jälkeen, kun maa todettiin LIS-kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön osallistumattomaksi maaksi tai kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi, toimija

a)  lopetti kalastustoimet; ja

b)  käynnisti välittömästi asiaankuuluvat hallintomenettelyt aluksen poistamiseksi kyseisen kolmannen maan laivastorekisteristä. [tark. 31]

7 artikla

Kalastuslupien seuranta

1.  Kalastuslupaa hakiessaan toimijan on toimitettava lippujäsenvaltiolle täydelliset ja paikkansapitävät tiedot.

2.  Toimijan on ilmoitettava välittömästi lippujäsenvaltiolle asiaan liittyvien tietojen muuttumisesta.

3.  Lippujäsenvaltion on vähintään kerran vuodessa seurattava, täyttyvätkö edellytykset, joiden perusteella kalastuslupa on myönnetty, kyseisen luvan voimassaolon ajan.

4.  Jos edellytys, jonka perusteella kalastuslupa on myönnetty, ei enää täyty, lippujäsenvaltion on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin, muun muassa muutettava lupaa tai peruutettava se ja ilmoitettava asiasta välittömästi toimijalle ja komissiolle sekä tarvittaessa alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sihteeristölle tai asianomaiselle kolmannelle maalle.

5.  Lippujäsenvaltion on komission asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä evättävä, keskeytettävä tai peruutettava lupa tapauksissa, joissa seuraavista syistä:

a)   meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen, hoitoon ja säilyttämiseen kohdistuvaan vakavaan uhkaan liittyvät erittäin kiireelliset syyt;

b)   vakavat asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohdan rikkomiset taikka laittoman, ilmoittamattoman tai sääntelemättömän kalastuksen torjuntaan liittyvät ensisijaiset poliittiset syyt sen oikeuttavat, (LIS) yhteydessä tai niiden ehkäiseminen suuren riskin tapauksessa; tai

c)   tapauksissa, joissa unioni on päättänyt katkaista suhteensa kyseiseen kolmanteen maahan tilapäisesti tai lopullisesti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun asianmukaisesti perusteltuun pyyntöön on liitettävä merkitykselliset ja asianmukaiset tiedot. Komission on ilmoitettava välittömästi toimijalle ja lippujäsenvaltiolle, kun se esittää tällaisen asianmukaisesti perustellun pyynnön. Komission esittämää pyyntöä seuraa 15 päivän pituinen komission ja lippujäsenvaltion välinen neuvottelujakso.

6.  Jos 5 kohdassa tarkoitetun 15 päivän määräajan päätyttyä komissio vahvistaa pyyntönsä ja lippujäsenvaltio ei epää, muuta, keskeytä tai peruuta lupaa väliaikaisesti tai pysyvästi 4 ja 5 kohdan mukaisesti, komissio voi päättää viiden päivän kuluttua peruuttaa luvan ja ilmoittaa asiasta päätöksestään lippujäsenvaltiolle ja toimijalle. [tark. 32]

II luku

Unionin kalastusalusten kalastustoiminta kolmansien maiden vesillä

1 JAKSO

KALASTUSTOIMINTA KESTÄVÄÄ KALASTUSTA KOSKEVIEN KUMPPANUUSSOPIMUSTEN NOJALLA

8 artikla

Alueellisen kalastuksenhoitojärjestön jäsenyys

Unionin kalastusalus saa harjoittaa kolmannen maan vesillä alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hallinnoimiin kantoihin kohdistuvaa kalastustoimintaa ainoastaan, jos kyseinen maa on asianomaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sopimuspuoli tai sen kanssa yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli. Jos kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimukset on tehty ennen … [tämän asetuksen voimaantulopäivä], tämän kohdan säännöksiä sovelletaan … [neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. [tark. 33]

Unioni voisi kohdentaa osan sellaisten kolmansien maiden alakohtaiseen tukeen osoitetuista varoista, joiden kanssa se on tehnyt kestävää kalastusta koskevia sopimuksia, jotta kyseisiä kolmansia maita voidaan avustaa alueellisiin kalastuksenhoitojärjestöihin liittymisessä. [tark. 34]

9 artikla

Soveltamisala

Tätä jaksoa sovelletaan kalastustoimintaan, jota unionin kalastusalukset harjoittavat kolmannen maan vesillä jonkin kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen nojalla.

Unionin on varmistettava, että kestävää kalastusta koskevat kumppanuussopimukset ovat tämän asetuksen mukaisia. [tark. 35]

10 artikla

Kalastusluvat

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa kolmannen maan vesillä kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen nojalla, ellei sille ole myöntänyt kalastuslupaa

a)  sen lippujäsenvaltio kolmas maa, jonka suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä kyseinen kalastustoiminta tapahtuu; ja sekä [tark. 36]

b)  kolmas maa, jonka suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä kyseinen toiminta tapahtuu. sen lippujäsenvaltio; [tark. 37]

11 artikla

Edellytykset lippujäsenvaltion myöntämille kalastusluville

Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan kolmannen maan vesillä kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen nojalla harjoitettavaa kalastustoimintaa varten ainoastaan, jos

a)  5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät;

b)  asianomaisessa kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa esitetyt edellytykset täyttyvät;

c)  toimija on maksanut kaikki maksut ja taloudelliset seuraamukset, joita kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on vaatinut viimeksi kuluneiden 12 kuukauden ajalta;.

c a)   toimija on maksanut kaikki taloudelliset seuraamukset, jotka kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on määrännyt oikeudellisten menettelyjen päättymisen jälkeen; sekä [tark. 38]

c b)   kalastusaluksella on asianomaisen kolmannen maan myöntämä lupa. [tark. 39]

12 artikla

Kalastuslupien hallinnointi

1.  Heti kalastusluvan myönnettyään varmistettuaan, että 11 artiklan a, b ja c alakohdan ehdot täyttyvät, lippujäsenvaltion on lähetettävä komissiolle vastaava kolmannen maan lupaa koskeva hakemus hakemus luvan saamiseksi kolmannelta maalta.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa luvassa on oltava liitteissä 1 ja 2 liitteessä luetellut tiedot sekä muut mahdolliset kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen nojalla edellytetyt tiedot.

3.  Lippujäsenvaltion on lähetettävä hakemus komissiolle vähintään 10 15 kalenteripäivää ennen kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa hakemusten toimittamiselle vahvistettua määräaikaa. Komissio voi lähettää asianmukaisesti perustellun pyynnön ja pyytää lippujäsenvaltiolta mitä tahansa lisätietoja, joita se pitää tarpeellisina.

4.  Vakuututtuaan siitä, että Kymmenen kalenteripäivän kuluessa hakemuksen saamisesta tai, mikäli 3 kohdan perusteella on pyydetty lisätietoja, 15 kalenteripäivän kuluessa hakemuksen saamisesta komissio tekee alustavan tutkimuksen määrittääkseen, täyttääkö hakemus 11 artiklassa mainitut edellytykset täyttyvät. Komissio voi joko lähettää hakemuksen kolmannelle maalle tai ilmoittaa jäsenvaltiolle, että hakemus on hylätty.

5.  Jos kolmas maa ilmoittaa komissiolle, että se on päättänyt myöntää kalastusluvan jollekin unionin kalastusalukselle tai evätä, keskeyttää tai peruuttaa unionin kalastusalukselle myönnetyn luvan sopimuksen nojalla, komissio ilmoittaa siitä lippujäsenvaltiolle välittömästi mahdollisuuksien mukaan sähköisessä muodossa. Lippujäsenvaltion on toimitettava tieto viipymättä aluksen omistajalle. [tark. 40]

13 artikla

Käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien väliaikainen uudelleenjako kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten puitteissa

1.  Tietyn vuoden tai minkä tahansa Kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen pöytäkirjan täytäntöönpanon tarkoituksenmukaisen ajanjakson aikana täytäntöönpanokauden ensimmäisen puoliskon päätyttyä komissio voi määritellä käyttämättömät kalastusmahdollisuudet ja ilmoittaa niistä jäsenvaltioille, joille niitä vastaavat osuudet kalastusmahdollisuuksista on jaettu.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot voivat 10 20 päivän kuluessa tiedon saamisesta komissiolta

a)  ilmoittaa komissiolle, että ne käyttävät kalastusmahdollisuutensa myöhemmin kyseisenä vuonna tai täytäntöönpanon kyseisen ajanjakson täytäntöönpanokauden toisen puoliskon kuluessa, toimittamalla kalastussuunnitelman, jossa esitetään yksityiskohtaiset tiedot haettujen kalastuslupien määrästä, arvioiduista saaliista sekä kalastusalueesta ja -kaudesta; tai

b)  ilmoittaa komissiolle perusasetuksen 16 artiklan 8 kohdan mukaisista kalastusmahdollisuuksien vaihdoista.

3.  Jos jotkin jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet komissiolle jommastakummasta 2 kohdassa tarkoitetusta toimesta ja tämän tuloksena kalastusmahdollisuuksia on edelleen käyttämättä, komissio voi käynnistää kymmenen päivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun ajanjakson jälkeen käytettävissä olevien käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien osalta kiinnostuksenilmaisupyynnön niiden muiden jäsenvaltioiden keskuudessa, joille on jaettu osuus kalastusmahdollisuuksista.

4.  Kyseiset jäsenvaltiot voivat ilmoittaa komissiolle 10 päivän kuluessa kiinnostuksenilmaisupyynnön vastaanottamisesta kiinnostuksestaan käyttämättömiä kalastusmahdollisuuksia kohtaan. Niiden on toimitettava hakemuksensa tueksi kalastussopimus, jossa esitetään yksityiskohtaiset tiedot haettujen kalastuslupien määrästä, arvioiduista saaliista sekä kalastusalueesta ja -kaudesta.

5.  Jos hakemuksen arvioimiseksi pidetään välttämättömänä, komissio voi pyytää asianomaisilta jäsenvaltioilta lisätietoja haettujen kalastuslupien määrästä, arvioiduista saaliista sekä kalastusalueesta ja -kaudesta.

6.  Jos jäsenvaltiot, joille on jaettu osuus kalastusmahdollisuuksista, eivät ilmaise kiinnostusta käyttämättömiä kalastusmahdollisuuksia kohtaan 10 päivän määräajan päätyttyä, komissio voi käynnistää kiinnostuksenilmaisupyynnön kaikille jäsenvaltioille. Jäsenvaltio voi ilmoittaa kiinnostuksestaan käyttämättömiä kalastusmahdollisuuksia kohtaan 4 kohdassa mainittujen edellytysten mukaisesti.

7.  Jäsenvaltioiden 4 tai 5 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella ja tiiviissä yhteistyössä niiden kanssa komissio jakaa käyttämättömät kalastusmahdollisuudet uudelleen ainoastaan väliaikaisesti 14 artiklassa esitettyjä menetelmiä käyttäen.

7 a.   Edellä 7 artiklassa tarkoitettua uudelleenjakoa sovelletaan ainoastaan 1 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanokauden toisen puoliskon aikana ja se tapahtuu ainoastaan kerran kyseisen ajanjakson aikana.

7 b.   Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille

a)   jäsenvaltiot, joille on jaettu kalastusmahdollisuuksia uudelleen;

b)   uudelleenjakoa hyödyntävien jäsenvaltioiden kalastusmahdollisuuksien määrät; sekä

c)   uudelleenjaon perusteet. [tark. 41]

13 a artikla

Kalastuslupien vuosittaista uusimista koskevien menettelyjen yksinkertaistaminen voimassa olevan kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen pöytäkirjan soveltamisaikana

Unionin kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen pöytäkirjan soveltamisaikana olisi sallittava nopeammat, yksinkertaisemmat ja joustavammat menettelyt niitä aluksia koskevien lupien uusimiseksi, joiden tilassa (ominaisuudet, lippu, omistusoikeus tai vaatimustenmukaisuus) ei ole kirjattu muutoksia vuodesta toiseen. [tark. 42]

14 artikla

Väliaikaisen uudelleenjaon menetelmät

1.  Komissio voi säätää täytäntöönpanosäädöksillä menetelmistä käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien väliaikaista uudelleen jakamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.  Komissio hyväksyy 45 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien hyödyntämiseen jäljellä olevaan vähäiseen aikaan. Nämä säädökset ovat voimassa enintään kuusi kuukautta.

3.  Uudelleenjaon menetelmistä säätäessään komissio soveltaa seuraavia avoimia ja puolueettomia perusteita ja ottaa huomioon ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät:

a)  uudelleenjakamista varten käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet;

b)  hakijoina olevien jäsenvaltioiden lukumäärä;

c)  kullekin hakijana olevalle jäsenvaltiolle kalastusmahdollisuuksien alkuperäisessä jaossa osoitettu osuus;

d)  kunkin hakijana olevan jäsenvaltion aikaisemmat saalis- ja pyyntiponnistustasot;

e)  alusten ja käytettyjen pyydysten määrä, tyyppi ja ominaisuudet;

f)  hakijoina olevien jäsenvaltioiden toimittaman kalastussuunnitelman yhdenmukaisuus a–e alakohdassa lueteltujen seikkojen kanssa.

Komissio julkaisee uudelleenjakoa koskevat perustelunsa. [tark. 43]

15 artikla

Useisiin peräkkäisiin saalisrajoituksiin jaetun vuosikiintiön jakaminen

1.  Jos Kalastusmahdollisuuksien jakaminen tilanteessa, jossa kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen pöytäkirjassa asetetaan vuosikiintiön osalta kuukautta tai neljännesvuotta tai muuta ajallista osakokonaisuutta koskevia saalisrajoituksia, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksen menetelmistä, joilla vastaavat kalastusmahdollisuudet jaetaan jäsenvaltioiden kesken kuukaudeksi, neljännesvuodeksi tai muuksi ajaksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen toteutetaan siten, että vastaavat kalastusmahdollisuudet jaetaan jäsenvaltioiden kesken asianomaisen unionin säädöksen nojalla jäsenvaltioille vuosittain jaettujen kalastusmahdollisuuksien mukaisesti. Tätä periaatetta ei sovelleta ainoastaan tilanteessa, jossa kyseiset jäsenvaltiot sopivat yhteisistä kalastussuunnitelmista, joissa otetaan huomioon vuosikiintiön osalta kuukautta tai neljännesvuotta tai muuta ajallista osakokonaisuutta koskevia saalisrajoituksia. [tark. 44]

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kalastusmahdollisuuksien jaon on oltava johdonmukainen niihin vuotuisiin kalastusmahdollisuuksiin nähden, jotka jäsenvaltioille on asianomaisen neuvoston asetuksen nojalla jaettu. [tark. 45]

2 JAKSO

KALASTUSTOIMINTA SUORIEN LUPIEN NOJALLA

16 artikla

Soveltamisala

Tätä jaksoa sovelletaan kalastustoimintaan, jota unionin kalastusalukset harjoittavat kolmannen maan vesillä kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten soveltamisalan ulkopuolella.

17 artikla

Kalastusluvat

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa kolmannen maan vesillä kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen soveltamisalan ulkopuolella, ellei sille ole myöntänyt kalastuslupaa

a)  sen lippujäsenvaltio; ja kolmas maa, jonka suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä kyseinen toiminta tapahtuu; sekä [tark. 46]

b)  kolmas maa, jonka suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä kyseinen toiminta tapahtuu. sen lippujäsenvaltio; [tark. 47]

Lippujäsenvaltio voi myöntää kalastusluvan kalastustoimiin kolmannen maan vesillä kun kyseiset vedet kattavan kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen pöytäkirja kyseisen kolmannen maan kanssa ei ole ollut voimassa vähintään kolmeen vuoteen.

Kalastuslupa perutaan automaattisesti pöytäkirjan uusimisen yhteydessä sen voimaantulosta alkaen. [tark. 48]

18 artikla

Edellytykset lippujäsenvaltion myöntämille kalastusluville

Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan kolmannen maan vesillä kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen soveltamisalan ulkopuolella harjoitettavaa kalastustoimintaa varten ainoastaan, jos

a)  asianomaisen kolmannen maan kanssa ei ole voimassa kestävää kalastusta koskevaa kumppanuussopimusta tai voimassa olevassa kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa määrätään erikseen suoria lupia koskevasta mahdollisuudesta;

b)  5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät;

b a)   on olemassa sallitun saaliin ylimäärä UNCLOS-sopimuksen 62 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)  toimija on toimittanut seuraavat:

i)  sovellettavan kalastuslainsäädännön jäljennös, jonka rannikkovaltio on toimittanut toimijalle;

ii)  kolmannelta maalta toimijan ja kyseisen ehdotettua kalastustoimintaa koskeva kolmannen maan kesken käytyjen keskustelujen jälkeen saatu kirjallinen vahvistus aiottua toimijalle pääsyn kyseisen maan kalavaroihin antavaa suoraa lupaa koskevista ehdoista myöntämä voimassa oleva kalastuslupa, joka sisältää kalavarojen käyttöehdot, mukaan luettuina kesto, edellytykset sekä pyyntiponnistuksena tai saalisrajoituksina ilmaistut kalastusmahdollisuudet;

iii)  suunnitellun kalastustoiminnan kestävyyttä koskeva näyttö, jonka perustana ovat

–  tieteellinen arviointi, jonka on tuottanut kyseinen kolmas maa ja/tai alueellinen kalastuksenhoitojärjestö; ja/tai alueellinen kalastuselin, jolla komission tunnustama tieteellinen pätevyys; sekä

–  kolmannen maan suorittaman arvioinnin tapauksessa tieteellisen arvioinnin tarkastelu lippujäsenvaltion toimesta sen kansallisen tieteellisen laitoksen suorittaman arvion pohjalta tai tarvittaessa jäsenvaltion tieteellinen laitos, jolla on asianomaista kalastusta koskeva pätevyys;

–  kopio kolmannen maan kalastuslainsäädännöstä;

iv)  nimetty virallinen valtiollisen pankin tilinumero kaikkien maksujen maksamista varten; ja sekä

d)  tapauksessa, jossa kalastustoiminta on tarkoitus kohdentaa alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hoitamiin lajeihin, kolmas maa on kyseisen järjestön sopimuspuoli tai yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli. [tark. 49]

19 artikla

Suorien lupien hallinnointi

1.  Heti kalastusluvan myönnettyään varmistettuaan, että 18 artiklan vaatimus täyttyy, lippujäsenvaltion on lähetettävä komissiolle asiaankuuluvat liitteissä 1 ja 2 liitteessä ja 18 artiklassa luetellut tiedot.

2.  Jos Komissio ei ole pyytänyt lisätietoja tai -perusteluja 15 kalenteripäivän kuluessa tekee alustavan tutkimuksen 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta, lippujäsenvaltion on ilmoitettava toimijalle, että tarkoitetuista tiedoista. Se voi aloittaa kyseisen kalastustoiminnan edellyttäen, että myös kolmas maa on myöntänyt sille suoran luvan pyytää lisätietoja tai -perusteluja 1 kohdassa tarkoitetuista tiedoista 15 päivän kuluessa.

3.  Jos komissio toteaa 2 kohdassa tarkoitetun lisätietoja tai -perusteluja koskevan pyynnön jälkeen, etteivät 18 artiklassa esitetyt edellytykset täyty, se voi esittää vastalauseen kalastusluvan myöntämiselle kahden yhden kuukauden ajan kaikkien alkuperäisten pyydettyjen tietojen tai perustelujen vastaanottamisesta.

3 a.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1–3 kohdassa säädetään, kun lupa uusitaan enintään kahden vuoden kuluessa alkuperäisen luvan myöntämisestä alkuperäisessä luvassa sovituin ehdoin, jäsenvaltio myöntää kalastusluvan suoraan heti kun se on varmistanut, että 18 artiklan mukaiset ehdot täyttyvät, ja ilmoittaa tästä viipymättä komissiolle. Komissiolla on 15 päivää aikaa vastustaa 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

4.  Jos kolmas maa ilmoittaa komissiolle, että se on päättänyt myöntää suoran luvan jollekin unionin kalastusalukselle tai evätä, keskeyttää tai peruuttaa unionin kalastusalukselle myönnetyn suoran luvan, komissio ilmoittaa siitä välittömästi lippujäsenvaltiolle, joka ilmoittaa asiasta aluksen omistajalle.

5.  Jos jokin kolmas maa ilmoittaa lippujäsenvaltiolle, että se on päättänyt myöntää suoran luvan jollekin unionin kalastusalukselle tai evätä tai peruuttaa väliaikaisesti tai pysyvästi unionin kalastusalukselle myönnetyn luvan, lippujäsenvaltio ilmoittaa siitä välittömästi komissiolle ja aluksen omistajalle.

6.  Toimijan on toimitettava lippujäsenvaltiolle kopio sen ja kolmannen maan välillä sovituista lopullisista ehdoista, mukaan luettuna kopio suorasta luvasta. [tark. 50]

III luku

Unionin kalastusalusten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa harjoittama kalastus

20 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan unionin kalastusalusten harjoittamaan, alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa hoidettaviin kantoihin kohdistuvaan kalastustoimintaan, joka tapahtuu unionin vesillä, aavalla merellä tai kolmansien maiden vesillä.

20 a artikla

Unionin kansainvälisten sitoumusten soveltaminen alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä

Unionin kansainvälisten sitoumusten noudattamisen varmistamiseksi alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä ja perusasetuksen 28 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti unionin on edistettävä toiminnan säännöllisiä arvioita riippumattomien elinten toimesta ja otettava aktiivinen rooli valvontakomiteoiden perustamisen ja vahvistamisen osalta kaikissa niissä alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä, joissa se on sopimuspuolena. Sen on erityisesti varmistettava, että valvontakomiteat takaavat ulkoisen kalastuspolitiikan ja alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä päätettyjen toimenpiteiden soveltamista koskevan yleisen valvonnan. [tark. 51]

21 artikla

Kalastusluvat

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hoitamiin kantoihin kohdistuvaa kalastustoimintaa, ellei

-a)   unioni on sopimuspuolena useissa alueellisissa kalastusjärjestöissä; [tark. 52]

a)  sen lippuvaltio ole myöntänyt sille kalastuslupaa;

b)  sitä ole merkitty alueellisen kalastuksenhoitojärjestön asianomaiseen kalastusluvan saaneiden alusten rekisteriin tai luetteloon; ja [tark. 53]

c)  silloin kun kalastustoimintaa harjoitetaan kolmannen maan vesillä, asianomainen kolmas maa ole myöntänyt sille kalastuslupaa II luvun mukaisesti.

22 artikla

Edellytykset lippujäsenvaltion myöntämille kalastusluville

Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan ainoastaan, jos

a)  5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät;

b)  alueellisen kalastuksenhoitojärjestön asettamia sääntöjä tai niiden täytäntöönpanemiseksi annettua unionin lainsäädäntöä noudatetaan; ja

c)  silloin, kun kalastustoimintaa harjoitetaan kolmansien maiden vesillä, 11 ja 18 artiklassa esitettyjä perusteita noudatetaan.

23 artikla

Rekisteröinti alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen toimesta

1.  Lippuvaltion on lähetettävä komissiolle luettelo(t) perusasetuksessa määritetyistä kalastusalalla toimivista aluksista, joille se on myöntänyt luvan kalastustoimintaan alueellisen kalastuksenhoitojärjestön puitteissa ja joilla on tätä koskeva kirjattu saalis, kun se on sovellettavissa.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut luettelot on laadittava alueellisen kalastuksenhoitojärjestön vaatimusten mukaisesti, ja niiden ohessa on toimitettava liitteiden 1 ja 2 liitteen mukaiset tiedot.

3.  Komissio voi pyytää lippujäsenvaltiolta mitä tahansa tarpeellisiksi katsomiaan lisätietoja kymmenen päivän kuluessa siitä, kun se on saanut 1 kohdassa tarkoitetun luettelon. Se perustelee kaikki tällaiset pyynnöt.

4.  Vakuututtuaan siitä, että 22 artiklassa mainitut edellytykset täyttyvät, komissio lähettää 15 päivän kuluessa siitä, kun se on saanut 1 kohdassa tarkoitetun luettelon, kalastusluvan saaneiden alusten luettelot alueelliselle kalastuksenhoitojärjestölle.

5.  Jos alueellisen kalastuksenhoitojärjestön rekisteri tai luettelo ei ole julkinen, komissio ilmoittaa siihen merkityistä toimittaa kyseistä kalastusta harjoittaville jäsenvaltioille luettelon kalastusluvan saaneista aluksista lippujäsenvaltiolle. [tark. 54]

IV luku

Unionin kalastusalusten kalastustoiminta aavalla merellä

24 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan kalastustoimintaan, jota suurimmalta pituudeltaan yli 24 metriä pitkät unionin kalastusalukset harjoittavat aavalla merellä. [tark. 55]

25 artikla

Kalastusluvat

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa aavalla merellä, ellei

a)  sen lippujäsenvaltio ole myöntänyt sille kyseiselle alukselle kalastuslupaa sellaisen tieteellisen arvioinnin perusteella, jossa arvioidaan suunniteltujen toimien kestävyyttä ja jonka lippujäsenvaltion kansallinen tieteellinen laitos tai tarvittaessa jäsenvaltion tieteellinen laitos, jolla on asianomaista kalastusta koskeva pätevyys, on hyväksynyt; ja [tark. 56]

b)  kalastusluvasta ole ilmoitettu komissiolle 27 artiklan mukaisesti.

26 artikla

Edellytykset lippujäsenvaltion myöntämille kalastusluville

Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan aavalla merellä harjoitettavaa kalastustoimintaa varten ainoastaan, jos

a)   5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät.;

b)   suunnitellut kalastustoimet

–   perustuvat kalastuksenhoitoa koskevaan ekosysteemipohjaiseen lähestymistapaan perusasetuksen 4 artiklan 9 kohdan mukaisesti; sekä

–   noudattavat tieteellistä arviointia, jossa otetaan huomioon elävien luonnonvarojen ja meren ekosysteemien suojelu ja josta vastaa lippujäsenvaltion kansallinen tieteellinen laitos. [tark. 57]

27 artikla

Ilmoitus komissiolle

Lippujäsenvaltion on ilmoitettava kalastusluvasta komissiolle vähintään 15 8,5 kalenteripäivää ennen suunnitellun aavalla merellä harjoitettavan kalastustoiminnan aloittamista ja toimitettava liitteiden 1 ja 2 liitteen mukaiset tiedot. [tark. 58]

V luku

Unionin kalastusalusten rahtaus

28 artikla

Periaatteet

1.  Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa rahtausjärjestelyn nojalla, jos voimassa on kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimus, jollei kyseisessä sopimuksessa muuta määrätä.

2.  Unionin alus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa useamman kuin yhden rahtausjärjestelyn nojalla kerrallaan eikä harjoittaa alirahtausta.

2 a.   Unionin alukset toimivat rahtaussopimusten mukaisesti alueellisen kalastuksenhoitojärjestön vesillä vain, jos rahtausjärjestelyn tehnyt valtio on kyseisen järjestön sopimuspuoli.

3.  Rahdattu unionin alus ei saa käyttää lippuvaltionsa kalastusmahdollisuuksia rahtauksen aikana. Rahdatun aluksen saaliit luetaan rahtausjärjestelyn tehneen valtion kalastusmahdollisuuksiin.

3 a.   Mikään tässä asetuksessa ei vähennä lippujäsenvaltion vastuuta sen kansainvälisestä oikeudesta, asetuksesta (EY) N:o 1224/2009, asetuksesta (EY) N:o 1005/2008 tai muista yhteisen kalastuspolitiikan säännöksistä seuraavien velvoitteiden osalta eikä myöskään raportointivaatimusten osalta. [tark. 59]

29 artikla

Kalastuslupien hallinnointi rahtausjärjestelyn yhteydessä

Kun lippujäsenvaltio myöntää kalastusluvan alukselle 11, 18, 22 tai 26 artiklan mukaisesti ja kun asianomaista kalastustoimintaa harjoitetaan rahtausjärjestelyn nojalla, lippujäsenvaltion on tarkistettava, että

a)  rahtausjärjestelyn tehneen valtion toimivaltainen viranomainen on vahvistanut virallisesti, että järjestely on sen kansallisen lainsäädännön mukainen; ja

b)  rahtausjärjestely rahtausjärjestelyn yksityiskohdat, muun muassa ajanjakso, kalastusmahdollisuudet ja kalastusalue, mainitaan kalastusluvassa. [tark. 60]

VI luku

Valvonta- ja raportointivelvoitteet

30 artikla

Tarkkailijaohjelman tiedot

Jos unionin kalastusaluksella kerätään tietoja unionin tai alueellista kalastuksenhoitojärjestöä koskevan lainsäädännön mukaisen tarkkailijaohjelman puitteissa, aluksen käyttäjän on toimitettava tiedot lippujäsenvaltiolleen. [tark. 61]

31 artikla

Tietojen lähettäminen kolmansille maille

1.  Kun unionin kalastusaluksen käyttäjä harjoittaa kalastustoimintaa tämän osaston nojalla ja jos kolmannen maan kanssa tehdyssä kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa niin määrätään, unionin kalastusaluksen käyttäjän on lähetettävä asianomaiset saalisilmoitukset ja purkamisilmoitukset sekä lippujäsenvaltiolle että kolmannelle maalle ja niiden kopio lippujäsenvaltiolleen.

2.  Lippujäsenvaltion on arvioitava, kuinka yhdenmukaisia 1 kohdan mukaisesti kolmannelle maalle lähetetyt tiedot ovat niiden tietojen kanssa, jotka se on saanut asetuksen (EY) N:o 1224/2009 mukaisesti. Mikäli tiedot ovat ristiriitaisia, jäsenvaltion on tutkittava, katsotaanko kyseisen ristiriitaisuuden tarkoittavan asetuksen (EY) N:o 1005/2008 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua LIS-kalastusta, ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin kyseisen asetuksen 43–47 artiklan mukaisesti.

3.  Saalisilmoitusten ja purkamisilmoitusten jättäminen toimittamatta 1 kohdassa tarkoitetulle kolmannelle maalle on katsottava vakavaksi rikkomukseksi seuraamusten ja muiden yhteisen kalastuspolitiikan edellyttämien toimenpiteiden soveltamista varten. Rikkomuksen vakavuudesta päättää jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ottaen huomioon vahingon luonteen ja arvon, rikkojan taloudellisen tilanteen ja rikkomuksen laajuuden tai toistuvuuden. [tark. 62]

31 a artikla

Alueellisen kalastuksenhoitojärjestön jäsenyyttä koskevat vaatimukset

Kolmannen maan kalastusalus saa harjoittaa unionin vesillä alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hallinnoimiin kantoihin kohdistuvaa kalastustoimintaa ainoastaan, jos kyseinen kolmas maa on asianomaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sopimuspuoli. [tark. 63]

III OSASTO

KOLMANSIEN MAIDEN KALASTUSALUSTEN KALASTUSTOIMINTA UNIONIN VESILLÄ

32 artikla

Yleiset periaatteet

1.  Kolmannen maan kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa unionin vesillä, ellei komissio ole myöntänyt sille kalastuslupaa. Sille voidaan myöntää tällainen lupa vain, jos 5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät. [tark. 64]

2.  Luvan kalastamiseen unionin vesillä saaneen kolmannen maan kalastusaluksen on noudatettava sääntöjä, joilla säännellään unionin alusten kalastustoimintaa kalastusvyöhykkeellä, jolla kyseinen alus toimii, sekä. Jos asianomaisen kalastussopimuksen määräyksiä määräykset eroavat näistä säännöistä, ne on mainittava selvästi joko kyseissä sopimuksessa tai kolmannen maan kanssa sovituissa kyseisen sopimuksen täytäntöönpanoa koskevissa säännöissä. [tark. 65]

3.  Jos kolmannen maan kalastusalus purjehtii unionin vesien kautta ilman tämän asetuksen nojalla myönnettyä lupaa, sen pyydysten on oltava kiinnitettyinä ja varastoituina siten, etteivät ne ole valmiita käytettäväksi kalastustoimiin.

33 artikla

Edellytykset kalastusluvan saamiseksi

Komissio voi myöntää kolmannen maan kalastusalukselle luvan unionin vesillä harjoitettavaan kalastustoimintaan ainoastaan, jos

-a)   UNCLOS-sopimuksen 62 artiklan 2 ja 3 kohdassa edellytetyllä tavalla on olemassa sallitun saaliin ylimäärä, joka kattaa ehdotetut kalastusmahdollisuudet;

a)  liitteiden 1 ja 2 liitteen mukaiset tiedot kalastusaluksesta ja siihen liittyvistä tukialuksista ovat täydelliset ja paikkansapitävät; aluksella ja kaikilla siihen liittyvillä tukialuksilla on IMO-tunnistenumero, jos unionin lainsäädännössä sitä edellytetään;

b)  toimijaan tai kalastusaluksen päällikköön ja kyseiseen kalastusalukseen ei ole kohdistunut neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan nojalla jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista seuraamusta vakavasta rikkomuksesta kalastusluvan hakemista edeltävien 12 kuukauden aikana;

c)  kalastusalus ei sisälly yhteenkään minkään kolmannen maan tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai unionin asetuksen (EY) N:o 1005/2008 mukaisesti hyväksymään LIS-luetteloon ja/tai kolmatta maata ei ole todettu tai merkitty luetteloon yhteistyöhön osallistumattomana asetuksen (EY) N:o 1005/2008 nojalla tai kestämättömän kalastuksen sallivana asetuksen (EU) N:o 1026/2012 nojalla;

d)  kalastusalus täyttää kyseisen kolmannen maan kanssa tehdyn kalastussopimuksen mukaiset kelpoisuusehdot ja, tapauksen mukaan, alus on merkitty alusluetteloon kyseisen sopimuksen nojalla. [tark. 66]

34 artikla

Kalastuslupien myöntämismenettely

1.  Kolmannen maan on lähetettävä komissiolle hakemukset kalastusalustensa puolesta ennen asianomaisessa sopimuksessa mainittua tai komission asettamaa määräaikaa.

2.  Komissio voi pyytää kolmannelta maalta mitä tahansa tarpeellisiksi katsomiaan lisätietoja.

3.  Vakuututtuaan siitä, että 33 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, komissio myöntää kalastusluvan ja ilmoittaa siitä kolmannelle maalle ja asianomaisille jäsenvaltioille.

35 artikla

Kalastuslupien seuranta

1.  Jos 33 artiklassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty, komissio muuttaa lupaa tai peruuttaa sen ja ilmoittaa asiasta kolmannelle maalle ja asianomaisille jäsenvaltioille.

2.  Komissio voi evätä luvan tai keskeyttää tai peruuttaa sen

a)   tapauksissa, joissa olosuhteet ovat muuttuneet perustavasti tai joissa esimerkiksi jotka liittyvät muun muassa kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin; tai laittoman, ilmoittamattoman tai sääntelemättömän kalastuksen torjuntaan liittyvät ensisijaiset poliittiset syyt sen oikeuttavat, ja tapauksissa, joissa

b)   meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen, hoitoon ja säilyttämiseen kohdistuvaan vakavaan uhkaan liittyvistä erittäin kiireellisistä syistä;

c)   jos on toteutettava toimia, joilla estetään asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohdan vakavat rikkomiset, jotka liittyvät laittomaan, ilmoittamattomaan tai sääntelemättömään kalastukseen tai

d)   jos unioni on edellä mainituista tai muista ensisijaisista poliittisista syistä päättänyt katkaista suhteensa kyseiseen kolmanteen maahan tilapäisesti tai lopullisesti.

Komissio ilmoittaa välittömästä kolmannelle maalle siinä tapauksessa, että se epää, keskeyttää tai peruuttaa luvan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. [tark. 67]

36 artikla

Kalastustoiminnan lopettaminen

1.  Jos kolmannelle maalle myönnetyt kalastusmahdollisuudet katsotaan kokonaan käytetyiksi, komissio ilmoittaa siitä viipymättä kolmannelle maalle ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille tarkastusviranomaisille. Kalastustoiminnan jatkumisen varmistamiseksi käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien osalta, mikä saattaa vaikuttaa myös kokonaan käytettyihin kalastusmahdollisuuksiin, kolmannen maan on ilmoitettava komissiolle teknisistä toimenpiteistä, joilla estetään kokonaan käytettyihin kalastusmahdollisuuksiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset. Asianomaisen kolmannen maan lipun alla purjehtiville aluksille myönnetyt kalastusluvat katsotaan keskeytetyiksi kyseessä olevan kalastustoiminnan osalta 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen päivämäärästä lähtien, eivätkä alukset saa enää harjoittaa kyseessä olevaa kalastustoimintaa.

2.  Kalastusluvat on katsottava peruutetuiksi, jos 2 kohdan mukainen kalastustoiminnan keskeytys koskee kaikkea toimintaa, jota varten luvat on myönnetty.

3.  Kolmannen maan on varmistettava, että asianomaisille kalastusaluksille ilmoitetaan viipymättä tämän artiklan soveltamisesta ja että ne lopettavat kaiken kyseessä olevan kalastustoiminnan.

37 artikla

Kiintiöiden liikakalastus unionin vesillä

1.  Jos komissio toteaa kolmannen maan ylittäneen kiintiön, joka sille on myönnetty tietyn kalakannan tai kalakantaryhmän osalta, komissio vähentää kyseiselle maalle asianomaisen kalakannan tai kalakantaryhmän osalta myönnettyjä kiintiöitä seuraavina vuosina. Vähennetyn määrän on oltava yhdenmukainen asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 artiklan kanssa. [tark. 68]

2.  Jos kiintiötä ei voida vähentää liikaa kalastetun kalakannan tai kalakantaryhmän osalta 1 kohdan nojalla, koska kyseisen kolmannen maan käytettävissä ei ole kalakannan tai kalakantaryhmän osalta riittävästi kiintiötä, komissio voi, kolmatta maata kuultuaan, vähentää tuon kolmannen maan käytettävissä olevia muiden kalakantojen tai kalakantaryhmien kiintiöitä samalla maantieteellisellä alueella tai vastaavan kaupallisen arvon verran.

38 artikla

Valvonta ja täytäntöönpano

1.  Luvan kalastukseen unionin vesillä saaneen kolmannen maan aluksen on noudatettava sääntöjä, joilla säännellään unionin alusten kalastustoimintaa kalastusvyöhykkeellä, jolla kyseinen alus toimii.

2.  Luvan kalastukseen unionin vesillä saaneen kolmannen maan aluksen on toimitettava komissiolle tai sen nimeämälle elimelle ja, tapauksen mukaan, rantajäsenvaltiolle tiedot, jotka unionin alusten edellytetään lähettävän lippujäsenvaltiolle asetuksen (EY) N:o 1224/2009 nojalla.

3.  Komissio, tai sen nimeämä elin, lähettää 2 kohdassa tarkoitetut tiedot rantajäsenvaltiolle.

4.  Luvan kalastukseen unionin vesillä saaneen kolmannen maan aluksen on toimitettava pyynnöstä komissiolle tai sen nimeämälle elimelle sovellettavien tarkkailijaohjelmien puitteissa laaditut tarkkailuraportit.

5.  Rantajäsenvaltion on kirjattava kaikki kolmansien maiden kalastusalusten tekemät rikkomukset, myös niihin liittyvät seuraamukset, kansalliseen rekisteriin, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 93 artiklassa.

6.  Komissio lähettää 5 kohdassa tarkoitetut tiedot kolmannelle maalle varmistaakseen, että kolmas maa toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet.

Edellä oleva 1 kohta ei kuitenkaan rajoita unionin ja kolmansien maiden välisiä neuvotteluja. Tältä osin siirretään komissiolle valta antaa 44 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla pääsyjärjestelyistä kolmansien maiden kanssa käytyjen neuvottelujen tulokset pannaan täytäntöön unionin lainsäädännössä.

IV OSASTO

TIEDOT

39 artikla

Unionin kalastusluparekisteri

1.  Komissio perustaa sähköisen kalastusluparekisterin, joka sisältää kaikki II ja III osaston mukaisesti myönnetyt kalastusluvat ja jossa on sekä julkinen että suojattu osa, ja pitää sitä yllä. Kyseiseen rekisteriin / kyseistä rekisteriä

a)  tallennetaan kaikki liitteiden 1 ja 2 liitteessä säädetetyt tiedot ja siitä ilmenee kunkin luvan tila reaaliaikaisesti;

b)  käytetään komission ja jäsenvaltioiden väliseen tietojenvaihtoon; ja

c)  käytetään ainoastaan kalastuslaivastojen kestävän hallinnoinnin tarkoituksiin.

2.  Rekisterissä oleva kalastuslupien luettelo on julkinen, ja siihen on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)  aluksen nimi ja lippuvaltio sekä CFR- ja IMO-numerot, jos unionin lainsäädännössä niitä edellytetään;

a a)   yrityksen omistajan ja tosiasiallisen omistajan nimi sekä asuinpaikkakunta ja asuinmaa;

b)  luvan tyyppi, kalastusmahdollisuudet mukaan luettuina; ja

c)  kalastustoiminnan sallittu aika ja vyöhyke (alkamis- ja lopettamispäivät, kalastusvyöhyke).

3.  Jäsenvaltion on käytettävä rekisteriä ilmoittaakseen kalastusluvista komissiolle ja pitääkseen tietonsa ajan tasalla, kuten 12, 19, 23 ja 27 artiklassa edellytetään. [tark. 69]

40 artikla

Tekniset vaatimukset

Asetuksen II, III ja IV osastossa tarkoitettu tietojenvaihto tapahtuu sähköisesti. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksin teknisiä toteuttamisvaatimuksia, jotka koskevat mainituissa osastoissa tarkoitettujen tietojen kirjaamista, muotoa ja toimittamistapaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY(17) säännösten soveltamista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jotta unionin kalastusluparekisteri saataisiin toteutettua ja jäsenvaltiot voisivat noudattaa tiedonsiirron teknisiä vaatimuksia, komissio antaa asianomaisille jäsenvaltioille teknistä tukea. Tätä varten unioni tukee kansallisia viranomaisia tarvittavien tietojen, jotka toimijoiden on annettava kunkin lupatyypin osalta, siirtämisessä ja kehittää [kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta] jäsenvaltioille tietoteknisen sovelluksen, jonka avulla ne voivat siirtää lupapyyntöjä ja aluksen ominaisuuksia koskevat tiedot automaattisesti ja reaaliajassa unionin kalastusluparekisteriin. [tark. 70]

Jäsenvaltiot voivat antaa teknistä ja rahoitustukea tiedonsiirtoon hyödyntämällä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014(18) 76 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta myönnettävää rahoitustukea. [tark. 71]

41 artikla

Tietojen saatavuus

Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 110 artiklan soveltamista rajoittamatta jäsenvaltioiden tai komission on myönnettävä kalastuslaivastojen hallinnointiin osallistuville toimivaltaisille hallinnollisille yksiköille pääsy 39 artiklassa tarkoitetun unionin kalastusluparekisterin suojattuun osaan.

42 artikla

Tietojen hallinta, henkilötietojen suoja ja luottamuksellisuus

Tämän asetuksen nojalla saatuja tietoja on käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 109, 110, 111 ja 113 artiklan, asetuksen (EY) N:o 45/2001 sekä direktiivin 95/46/EY ja sen kansallisten täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti.

43 artikla

Suhteet kolmansiin maihin ja alueellisiin kalastuksenhoitojärjestöihin

1.  Kun jäsenvaltio saa kolmannelta maalta tai alueelliselta kalastuksenhoitojärjestöltä tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen kannalta merkityksellisiä tietoja, sen on toimitettava tiedot muille asianomaisille jäsenvaltioille ja komissiolle tai sen nimeämälle elimelle edellyttäen, että kyseisen kolmannen maan kanssa tehdyt kahdenväliset sopimukset tai kyseisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön säännöt sen sallivat.

2.  Komissio tai sen nimeämä elin voi unionin ja kolmansien maiden välisten kalastussopimusten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen taikka vastaavien järjestelyjen, joissa unioni on sopimuspuolena tai yhteistyötä tekevänä muuna kuin sopimuspuolena, puitteissa toimittaa tämän asetuksen sääntöjen noudattamatta jättämistä tai asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vakavia rikkomuksia koskevat merkitykselliset tiedot muille kyseisten sopimusten tai järjestöjen osapuolille tiedot antaneen jäsenvaltion suostumuksella ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti. [tark. 72 ei vaikuta suomenkieliseen versioon]

V OSASTO

MENETTELYT, SÄÄDÖSVALLAN SIIRTO JA TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMENPITEET

44 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.  Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta … [tämän asetuksen voimaantulopäivä] viiden vuoden ajaksi 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. [tark. 73]

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

3 a.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä 5 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

45 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa perusasetuksen 47 artiklalla perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

VI OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

46 artikla

Kumoaminen

1.  Kumotaan asetus (EY) N:o 1006/2008.

2.  Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

47 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

Liite 1

Luettelo kalastusluvan myöntämistä varten toimitettavista tiedoista

* pakolliset kentät (22–25 ja 28–48 kohtaa ei täytetä, jos tiedot ovat saatavissa automaattisesti unionin laivastorekisteristä CFR- tai IMO-numeron perusteella)

Liiteasiakirjat (luettelo) [tark. 74]

Liite 2

Luettelo liitteessä 1 kuvattua kalastusalusta tukevan tukialuksen osalta toimitettavista tiedoista

* pakolliset kentät (22–25 ja 28–33 kohtaa ei täytetä unionin jäsenvaltion lipun alla purjehtivan tukialuksen osalta, jos tiedot ovat saatavissa automaattisesti unionin laivastorekisteristä CFR-numeron perusteella)

Liiteasiakirjat (luettelo) [tark. 75]

LIITE

Luettelo kalastusluvan myöntämistä varten toimitettavista tiedoista

* pakolliset kentät (22–25 ja 28–48 kohtaa ei täytetä, jos tiedot ovat saatavissa automaattisesti unionin laivastorekisteristä CFR- tai IMO-numeron perusteella)

[tark. 76]

(1) EUVL C 303, 19.8.2016, s. 116. (2) EUVL C , , s. (3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 2. helmikuuta 2017 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty .... (4) Neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesien ulkopuolella ja kolmansien maiden alusten pääsystä yhteisön vesille, asetusten (ETY) N:o 2847/93 ja (EY) N:o 1627/94 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) N:o 3317/94 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 33). (5) Neuvoston päätös 98/392/EY, tehty 23 päivänä maaliskuuta 1998, 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja sen XI osan soveltamiseen liittyvän 28 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 179, 23.6.1998, s. 1). (6) Neuvoston päätös 98/414/EY, tehty 8 päivänä kesäkuuta 1998, hajallaan olevien (talousvyöhykkeiden sisällä ja niiden ulkopuolella liikkuvien) kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen ratifioinnista Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 189, 3.7.1998, s. 14). (7) Neuvoston päätös 96/428/EY, tehty 25 päivänä kesäkuuta 1996, yhteisön suorittamasta aavan meren kalastusalusten kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä tehdyn sopimuksen hyväksymisestä (EYVL L 177, 16.7.1996, s. 24). (8) Rio+20 -konferenssin tuloksista ”Tulevaisuus, jota tavoittelemme” 27 päivänä heinäkuuta 2012 annettu YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/66/288. (9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22). (10) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1). (11) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1). (12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1). (13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31). (14) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1. (15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13). (16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1026/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, tietyistä kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä toimenpiteistä (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 34). (17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1). (18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1).