Susi on määritelty Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi, jonka kannan koko on 135–145 yksilöä koko maassa. Lisääntyvä susikanta rajoittuu poronhoitoalueen eteläpuolelle. Poronhoitoalueella susi kuuluu luontodirektiivin liitteen V lajeihin, ja alueelle päätyneet sudet tapetaan. Tästä huolimatta valtaosa susien vuoksi Suomessa maksettavista korvauksista kohdentuu poronhoitoalueelle. Poronhoitoalueen korvaukset ovat pois alueen eteläpuolisella alueella toteutetuista suden suojelutoimenpiteistä (mm. ennaltaehkäisykeinojen käyttö, kuten petoaitojen saaminen, hankalaa; valistustyötä ei tehdä).

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) viimeisimmän virallisen arvion mukaan susikannan koko on laskenut viimeisten viiden vuoden aikana yli sadalla yksilöllä ja kehitys vuoden takaisesta on niin ikään negatiivinen. Asiantuntijoiden mukaan suurin syy kannan pienenemiseen on salakaatojen jatkuminen.

Komissio vastasi 10. toukokuuta 2010 jättämäämme kysymykseen, että se on pannut hyvillään merkille Suomessa tehdyt uudistukset erityisesti vahinkokorvausten kohdalla mutta että se on edelleen tyytymätön susikannan kehitykseen. Komissio ilmoitti haluavansa antaa Suomelle vielä lisäaikaa näytöille, mutta totesi myös, että mikäli tilanne ei näytä kohentuvan, komissio harkitsee toimenpiteisiin ryhtymistä.

Katsooko komissio, että Suomessa harjoitettava susien suojelu on korvauskäytännöltään järkevää, vaikka valtaosa korvauksista kohdistuu poronhoitoalueelle, jossa susia ei sallita? Katsooko komissio niin ikään tarpeelliseksi viimeisten kanta-arvioiden perusteella ryhtyä toimenpiteisiin, jotta salakaadot Suomessa saataisiin kuriin ja susikanta kääntyisi kasvuun?