Komission ehdotuksen antamiselle ei ole asetettu aikarajaa.

Komission jäsenten kollegio hyväksyy komission ehdotukset kirjallisessa menettelyssä (ilman keskustelua) tai suullisessa menettelyssä (ehdotuksesta keskustellaan). Jos pyydetään äänestystä, komissio tekee päätöksensä yksinkertaisella enemmistöllä.

1. Jos jostakin asiasta olisi mielestäsi saatava aikaan EU:n lainsäädäntöä, sinulla on useita toimintavaihtoehtoja:

   1. Voit käynnistää kansalaisaloitteen – jos keräät EU:n kansalaisilta vähintään miljoona allekirjoitusta vähintään seitsemästä jäsenvaltiosta vuoden kuluessa, voit pyytää komissiota toimimaan sen toimivaltaan kuuluvassa asiassa.
      Lisää kansalaisaloitteesta

   2. Voit lobata EP:n jäsentä, joka voi

      1. aloittaa menettelyn, jossa parlamentti pyytää komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä. Tämä on mahdollista vain tapauksissa, joissa parlamentin mielestä tarvitaan EU:n lainsäädäntöä perussopimusten täytäntöönpanemiseksi. Jos komissio kieltäytyy antamasta ehdotusta, sen on perusteltava kantansa.

      2. pyytää parlamentin valiokuntaa laatimaan valiokunta-aloitteisen mietinnön. Vaikka parlamentin hyväksymä mietintö ei ole sitova, se voi luoda komissiolle paineita esittää uusia ehdotuksia.

      3. esittää komissiolle kysymyksen, jonka perusteella se saattaisi harkita lainsäädäntöä.
         Lisää kysymyksistä

   3. Voit esittää vetoomuksen Euroopan parlamentille.
      Lisää vetoomuksista

2. Kun komissio alkaa valmistella tai tarkistaa lainsäädäntöä, se yleensä avaa julkisen kuulemisen, joka antaa asianosaisille ja asiantuntijoille mahdollisuuden esittää näkemyksensä.
   Lisää julkisista kuulemisista

Komission ehdottama asiakirja on ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (tai direktiiviksi tai päätökseksi) [tietystä aiheesta].

Asiakirjaviite koostuu merkkijonosta COM(4-numeroinen vuosi)4-numeroinen luku.

Jean-Claude Junckerin johdolla toiminut komissio (2014–2019) esitti tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä 396 ehdotusta eli aiempaa vähemmän: José Manuel Barroson johtama toinen komissio (2009–2014) esitti 584 ehdotusta, Barroson ensimmäinen komissio (2004–2009) esitti 508 ehdotusta, ja Romano Prodin komissio (1999–2004) esitti 432 ehdotusta.

Ehdotusten määrän väheneminen ilmentää Junckerin komission toimikauden alussa tekemää tietoista päätöstä, jonka mukaan se ”tekisi vähemmän mutta (...) tehokkaammin”. Toisaalta Junckerin komissio teki paljon laajoja, monialaisia ehdotuksia, joita oli käsiteltävä vähintään kahdessa parlamentin valiokunnassa.

Euroopan komissio laatii säädösehdotuksia omasta aloitteestaan tai EU:n muiden toimielinten tai maiden pyynnöstä tai kansalaisaloitteen johdosta usein julkisen kuulemisen jälkeen. Lopullinen ehdotus toimitetaan samanaikaisesti Euroopan parlamentille, neuvostolle ja kansallisille parlamenteille sekä joissakin tapauksissa alueiden komitealle ja talous- ja sosiaalikomitealle.

1. Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukainen menettely alkaa, kun Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetaan säädösehdotus.

2. Tavallista lainsäätämisjärjestystä sovelletaan tällä hetkellä 85 määritellyllä politiikanalalla, jotka kattavat suurimman osan EU:n toimivalta-aloista.

3. ”Aloiteoikeus” on Euroopan komissiolla. Se antaa useimmat säädösehdotukset. Parlamentti ja neuvosto voivat kuitenkin pyytää komissiota antamaan ehdotuksia, ja joissakin harvoissa tarkkaan määritellyissä tapauksissa ehdotuksia voivat tehdä myös muut toimielimet.

4. Parlamentti voi (kaikkien jäsentensä enemmistöllä) pyytää komissiota antamaan ehdotuksen tapauksissa, joissa parlamentin mielestä tarvitaan EU:n lainsäädäntöä perussopimusten täytäntöönpanemiseksi. Jos komissio kieltäytyy antamasta ehdotusta, sen on perusteltava kantansa.

5. Neuvosto (joka tekee ratkaisunsa yksinkertaisella enemmistöllä) voi pyytää komissiolta tutkimuksia, joita ministerit pitävät yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi tarpeellisina, ja se voi pyytää komissiota tekemään sille aiheellisia ehdotuksia.

6. Perussopimukset mahdollistavat seuraavissa hyvin erityisissä tapauksissa tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisen menettelyn käynnistämisen:

   • jäsenvaltioiden neljäsosan aloitteesta (oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla, poliisiyhteistyö)

   • Euroopan keskuspankin suosituksesta (tietyt Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön artiklat)

   • Euroopan unionin tuomioistuimen pyynnöstä (unionin yleisen tuomioistuimen yhteyteen perustettavat erityistuomioistuimet, joiden tehtävänä on ratkaista ensimmäisenä oikeusasteena tietynlaiset erityisissä asioissa nostetut kanteet, tietyt Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön määräykset)

   • Euroopan investointipankin pyynnöstä

7. Komissio voi antaa ehdotuksen myös Euroopan kansalaisaloitteen johdosta.

8. Komission ehdotus on tulosta laajasta kuulemisprosessista, joka voidaan toteuttaa eri tavoin (pakollinen vaikutusten arviointi, asiantuntijoiden selvitykset, kansallisten asiantuntijoiden, kansainvälisten järjestöjen ja/tai kansalaisjärjestöjen kuuleminen, vihreiden ja valkoisten kirjojen välityksellä toteutettava kuuleminen jne.).

9. Myös komission eri osastoja kuullaan, jotta kaikki asiaan liittyvät seikat tulisivat varmasti huomioon otetuiksi (komission sisäinen lausuntokierros).

10. Komission ehdotuksen hyväksyy yleensä komission jäsenten kollegio joko kirjallisessa menettelyssä (ei keskustelua komission jäsenten kesken) tai suullisessa menettelyssä (komission jäsenten kollegio keskustelee asiasta), ja se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

11. Komissio antaa säädösehdotuksensa (yleensä ehdotuksen asetukseksi, direktiiviksi tai päätökseksi) Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä kaikille EU:n kansallisille parlamenteille ja tarvittaessa alueiden komitealle ja talous- ja sosiaalikomitealle.

Kansallisten parlamenttien asema

12. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen kansallisten parlamenttien asemaa koskevan pöytäkirjan nro 1 sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita koskevan pöytäkirjan nro 2 mukaan kansalliset parlamentit voivat kahdeksan viikon kuluessa antaa perustellun lausunnon, jos ne katsovat, ettei säädösehdotus ole toissijaisuusperiaatteen mukainen. Kullakin kansallisella parlamentilla on kaksi ääntä. Kaksikamarisissa parlamenttijärjestelmissä kummallakin kamarilla on yksi ääni.

13. Jos vähintään yksi kolmasosa kansallisista parlamenteista katsoo, ettei säädösehdotus ole toissijaisuusperiaatteen mukainen, ehdotusta on tarkasteltava uudelleen (”keltainen kortti”). Tarvittava äänten vähimmäismäärä pienenee yhteen neljäsosaan, jos säädösehdotus on annettu SEUT:n 76 artiklan nojalla (oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla ja poliisiyhteistyö). Keltaisen kortin saaneen ehdotuksen uudelleentarkastelun jälkeen sen laatinut toimielin (yleensä komissio) voi päättää joko pitää säädösehdotuksen voimassa, muuttaa sitä tai peruuttaa sen.

14. Jos kansallisten parlamenttien yksinkertainen enemmistö katsoo tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisessa menettelyssä, ettei säädösehdotus ole toissijaisuusperiaatteen mukainen, komission on tarkasteltava sitä uudelleen (”oranssi kortti”). Tarkasteltuaan ehdotusta uudelleen komissio voi päättää joko pitää ehdotuksen voimassa, muuttaa sitä tai peruuttaa sen. Jos komissio päättää olla luopumatta ehdotuksesta, sen on perusteltava kantansa. Euroopan parlamentin ja neuvoston on tämän jälkeen ennen ensimmäisen käsittelyn päättämistä tutkittava, onko ehdotus toissijaisuusperiaatteen mukainen. Jos parlamentti jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä tai neuvosto jäsentensä 55 prosentin enemmistöllä katsoo, että ehdotus ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen, siitä luovutaan.

15. Komission ja neuvoston on kuultava talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa tietyistä asioista tai silloin, kun neuvosto katsoo sen aiheelliseksi. Talous- ja sosiaalikomitean on esimerkiksi annettava lausunto talous- ja sosiaalipolitiikasta ja alueiden komiteaa on kuultava ympäristöön, koulutukseen ja liikenteeseen liittyvistä asioista. Neuvosto tai komissio voi asettaa lausuntojen antamiselle aikarajan. Myös Euroopan parlamentti voi päättää kuulla komiteoita. Lisäksi komiteat voivat antaa lausuntoja omasta aloitteestaan.

Parlamentin ensimmäiselle käsittelylle ei ole asetettu aikarajaa.

Valiokunnassa ja täysistunnossa päätökset tehdään annettujen äänten yksinkertaisella enemmistöllä.

Kun ehdotus lähetetään parlamenttiin, esittelijä ja ”varjoesittelijät” (jäsenet, jotka eri poliittiset ryhmät ovat nimenneet seuraamaan menettelyä) alkavat tavallisesti kerätä lausuntoja eri osapuolilta. Voit toimittaa kantasi heille, kenelle tahansa muulle valiokunnan jäsenelle tai kenelle tahansa EP:n jäsenelle.

Valiokuntavaiheessa tarkistuksia voivat esittää ainoastaan kyseisen valiokunnan jäsenet ja varajäsenet, kun taas täysistunnossa tarkistusten esittäjänä voi olla ainoastaan asiasta vastaava valiokunta, poliittinen ryhmä tai vähintään 36 jäsentä (kahdeskymmenesosa parlamentin jäsenistä).

Valiokunnat järjestävät toisinaan julkisia kuulemisia, joihin ehkä voit osallistua.

Valiokuntakokoukset ja täysistunnot lähetetään suorana internetin välityksellä. Voit seurata niitä suorana lähetyksenä.

Voit ilmoittaa parlamentin jäsenelle, mitkä esitetyistä tarkistuksista ovat mielestäsi hyödyllisiä, tai ottaa niihin muuten kantaa.

Parlamentti vahvistaa Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn kannan.

Kahdeksannella vaalikaudella (2014–2019) kansalaisvapauksien valiokunnan vastuulla oli 13 prosenttia kaikista tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisista menettelyistä. Talous- ja raha-asioiden valiokunta puolestaan oli asiasta vastaava valiokunta 12 prosentissa kaikista menettelyistä. Ympäristövaliokunta ja liikennevaliokunta olivat kumpikin käsittelyvastuussa 11 prosentissa menettelyistä.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että seitsemännellä vaalikaudella (2009–2014) 14 prosenttia yhteispäätösmenettelyn / tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisen menettelyn piiriin kuuluneista ehdotuksista lähetettiin ympäristövaliokunnalle, 11 prosenttia talous- ja raha-asioiden valiokunnalle ja 10 prosenttia kansainvälisen kaupan valiokunnalle sekä kansalaisvapauksien valiokunnalle.

Euroopan parlamentin puhemies toimittaa ehdotuksen käsiteltäväksi valiokuntaan. Valiokunta nimittää esittelijän, jonka tehtävänä on laatia mietintöluonnos, joka sisältää tarkistuksia ehdotettuun tekstiin. Valiokunta äänestää mietinnöstä ja valiokunnan muiden jäsenten siihen mahdollisesti tekemistä tarkistuksista. Tämän jälkeen Euroopan parlamentti keskustelee ja äänestää säädösehdotuksesta täysistunnossa valiokunnan mietinnön ja tarkistusten pohjalta. Tuloksena on parlamentin ensimmäisen käsittelyn kanta. Parlamentti voi hyväksyä ehdotuksen muutoksitta tai tehdä tarkistuksia. Se voi myös hylätä komission ehdotuksen ja pyytää komissiota peruuttamaan sen. Parlamentin ensimmäisen käsittelyn kanta välitetään neuvostolle.

1. Komission säädösehdotuksen saavuttua Euroopan parlamenttiin puhemies lähettää sen asianomaisia teknisiä yksiköitä kuultuaan käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.

2. Valiokunta valitaan ehdotuksen aiheen mukaan.

3. Muille valiokunnille voidaan tarjota mahdollisuutta antaa lausuntonsa, jos ehdotuksen aihe koskee myös niitä.

4. Jos syntyy toimivaltakiista – esimerkiksi jos asia kuuluu lähes tasavertaisesti kahden tai useamman valiokunnan toimivaltaan – puheenjohtajakokous päättää menettelystä valiokuntien puheenjohtajakokouksen suosituksesta.

5. Toimivaltakiistat voidaan ratkaista menettelyillä, joihin liittyy valiokuntien yhteistyötä tai valiokuntien yhteiskokouksia ja äänestyksiä.

6. Yhteistyöhön osallistuva valiokunta käsittelee ehdotusta samanaikaisesti asiasta vastaavan valiokunnan kanssa yhteisesti sovitun aikataulun mukaisesti. Esittelijä ja valmistelijat määrittelevät, mitkä tekstin osat kuuluvat valiokuntien yksinomaiseen tai jaettuun toimivaltaan, ja sopivat yhteistyönsä yksityiskohdista. Esittelijä ja valmistelijat pitävät toisensa ajan tasalla, ja heidän pitäisi sopia yhdessä teksteistä, jotka kukin esittää valiokunnalleen, ja kannoistaan tarkistuksiin. Asiasta vastaavan valiokunnan pitäisi hyväksyä yhteistyöhön osallistuvan valiokunnan tarkistukset ilman äänestystä, kun ne koskevat asioita, jotka kuuluvat yhteistyöhön osallistuvan valiokunnan yksinomaiseen toimivaltaan.

7. Jos asiasta vastaava valiokunta ja yhteistyöhön osallistuva valiokunta eivät pääse yhteisymmärrykseen toimivallasta, puheenjohtajakokous voi ratkaista, mikä asia kuuluu minkäkin valiokunnan toimivaltaan, tai se voi päättää, että sovelletaan valiokuntien yhteiskokousmenettelyä, jos asia kuuluu tasavertaisesti kummankin valiokunnan toimivaltaan.

8. Valiokuntien yhteiskokouksien tapauksessa esittelijät laativat yhteisen mietintöluonnoksen, jota kyseiset valiokunnat käsittelevät ja josta ne äänestävät yhteiskokouksissa, jonka puheenjohtajuuden ne jakavat.

9. Ensimmäiseksi asiasta vastaava valiokunta tarkistaa ehdotuksen oikeusperustan. Se voi pyytää oikeudellisista asioista vastaavalta valiokunnalta lausunnon, ja kyseinen valiokunta voi myös päättää tarkistaa oikeusperustan omasta aloitteestaan.

10. Jos ehdotuksella on rahoitusvaikutuksia, asiasta vastaavan valiokunnan on myös tarkistettava, että se on yhteensopiva monivuotisen rahoituskehyksen kanssa eli että tarvittavat varat ovat saatavilla. Talousarvioasioista vastaava valiokunta voi myös tarkistaa asian omasta aloitteestaan.

11. Jos asiasta vastaava valiokunta, poliittinen ryhmä tai vähintään 36 jäsentä katsoo, että ehdotus tai sen osa on EU:n perusoikeuksien vastainen, se voidaan antaa perusoikeuksien suojelusta vastaavan valiokunnan (kansalaisvapauksien valiokunnan) käsiteltäväksi.

12. Kun ehdotus on annettu valiokunnan vastuulle, se nimittää jäsentensä keskuudesta esittelijän. Käytännössä poliittisia ryhmiä edustavat koordinaattorit päättävät, mikä poliittinen ryhmä hoitaa mietinnön. Ryhmä ehdottaa esittelijää ryhmään kuuluvien valiokunnan jäsenten tai pysyvien varajäsenten joukosta.

13. Esittelijät voidaan valita etukäteen komission vuotuisen lainsäädäntöohjelman perusteella, jolloin he voivat seurata ehdotuksen valmistelua, ennen kuin se toimitetaan parlamentille.

14. Muut poliittiset ryhmät voivat nimittää varjoesittelijän, joka vastaa ryhmän kannan laadinnasta ja esittelijän työn seurannasta.

15. Esittelijä ohjaa ehdotuksen eri menettelyvaiheiden läpi sekä neuvoo valiokuntaa (valiokuntakäsittelyvaiheessa) ja koko parlamenttia (täysistuntovaiheessa) yleisestä lähestymistavasta.

16. Esittelijän vastuulla on esittää valiokunnalle mietintöluonnos, joka sisältää hänen tarkistuksensa komission ehdotukseen.

17. Valiokunta kokoontuu yleensä useaan kertaan käsittelemään mietintöluonnosta.

18. Ei ole harvinaista, että kiistanalaisista tai "teknisistä" asioista järjestetään kuulemisia asiantuntijoiden kanssa tai teetetään tutkimuksia tai vaikutusten arviointeja.

19. Valiokuntakeskusteluissa komissio voi puolustaa ehdotustaan ja vastata valiokunnan jäsenten kysymyksiin.

20. Koska neuvosto saa komission ehdotuksen ja alkaa käsitellä sitä samaan aikaan kuin parlamentti, valiokunta tavallisesti pyytää komissiota ja neuvostoa pitämään sen ajan tasalla ehdotuksen käsittelyn etenemisestä neuvostossa ja sen työryhmissä.

21. Yhteistyöhön osallistuvat ja lausunnon antavat valiokunnat antavat lausuntonsa asian käsittelyä johtavalle valiokunnalle.

22. Valiokunnan jäsenet ja varajäsenet voivat jättää käsiteltäväksi tarkistuksia asiasta vastaavan valiokunnan asettamaan määräaikaan mennessä. Kaikista tarkistuksista äänestetään asiasta vastaavassa valiokunnassa, joka tekee päätöksensä yksinkertaisella enemmistöllä.

23. Ennen kuin asiasta vastaava valiokunta toimittaa lopullisen äänestyksen säädösehdotuksesta, se pyytää komissiota ilmoittamaan kantansa kaikkiin valiokunnan hyväksymiin tarkistuksiin ja neuvostoa esittämään näkemyksensä.

24. Kun mietintö on hyväksytty valiokunnassa, se asetetaan täysistunnon esityslistalle.

25. Poliittinen ryhmä tai vähintään 36 jäsentä voi jättää mietintöön tarkistuksia, joista äänestetään täysistunnossa. Yleensä täysistunnossa käsiteltävien uusien tarkistusten jättämisen määräaika on istuntoa edeltävän viikon keskiviikkona kello kaksitoista.

26. Täysistunnossa keskustellaan säädösehdotuksesta asiasta vastaavan valiokunnan laatiman mietinnön perusteella. Mietintöön sisältyvät mahdollisesti ehdotetut tarkistukset, luonnos lainsäädäntöpäätöslauselmaksi ja tarvittaessa esittelijän perustelut.

27. Äänestystä edeltävässä täysistuntokeskustelussa istuntoon osallistuva komission jäsen ilmoittaa komission kannan käsiteltäväksi jätettyihin tarkistuksiin ja selittää sitä. Komission jäsenten kollegio hyväksyy komission kannan parlamentin tarkistuksiin.

28. Parlamentti äänestää ensin tarkistuksista komission ehdotukseen. Sitten se äänestää mahdollisesti tarkistetusta ehdotuksesta ja tämän jälkeen mahdollisista tarkistuksista luonnokseen lainsäädäntöpäätöslauselmaksi. Lainsäädäntöpäätöslauselmassa ainoastaan todetaan, että parlamentti joko hyväksyy tai hylkää ehdotuksen tai tarkistaa sitä. Se saattaa sisältää nimenomaisia pyyntöjä, jotka yleensä osoitetaan muille toimielimille, tai selvennyksiä.

29. Kaikissa edellä mainituissa äänestyksissä päätökset tehdään yksinkertaisella enemmistöllä eli annettujen äänten enemmistöllä.

30. Parlamentti voi:

    • hylätä ehdotuksen kokonaisuudessaan

    • hyväksyä ehdotuksen ilman tarkistuksia

    • hyväksyä sen tarkistuksin.

31. Ennen mahdollisista tarkistuksista toimitettavaa äänestystä puhemies voi pyytää komissiota ilmaisemaan kantansa ja neuvostoa esittämään näkemyksensä.

32. Jos asiasta vastaava valiokunta, poliittinen ryhmä tai vähintään 36 jäsentä on jättänyt käsiteltäväksi esityksen ehdotuksen hylkäämisestä ja esitys on hyväksytty, parlamentin puhemies pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksensa. Jos komissio peruuttaa ehdotuksensa, lainsäädäntömenettely päättyy. Jos komissio kieltäytyy peruuttamasta ehdotusta, parlamentti voi päättää palauttaa asian valiokuntaan. Se voi päättää tehdä näin myös, jos mahdollisesti tarkistettu komission ehdotus ei saa annettujen äänten enemmistöä.

33. Puhemies toimittaa neuvostolle ja komissiolle parlamentin kantana ehdotuksen parlamentin hyväksymässä muodossa sekä siihen liittyvän päätöslauselman.

34. Kun parlamentti on päättänyt ensimmäisen käsittelynsä, komissio voi hyväksyä ”muutetun ehdotuksen”, johon se sisällyttää parlamentin tarkistuksia.

35. Perussopimuksessa ei ole asetettu aikarajaa parlamentin ensimmäiselle käsittelylle.

Parlamentin ja neuvoston väliset neuvottelut

36. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen on ollut mahdollista päättää tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukainen menettely ensimmäisessä käsittelyssä. Viime vuosina sopimukseen on yhä useammin päästy ensimmäisessä käsittelyssä. Tätä varten lainsäädäntövallan käyttäjien (parlamentin ja neuvoston) on neuvoteltava, paitsi jos molemmat hyväksyvät komission ehdotuksen ilman muutoksia tai sopivat vähäisistä teknisistä muutoksista, jotka eivät edellytä neuvotteluja.

37. Jos valiokunta haluaa aloittaa neuvoston kanssa neuvottelut sopimukseen pääsemiseksi ensimmäisessä käsittelyssä, se voi mietintönsä hyväksymisen jälkeen myös hyväksyä päätöksen neuvottelujen aloittamisesta ehdottomalla enemmistöllä.

38. Valiokunnan mietintö katsotaan valtuutukseksi ja siitä ilmoitetaan täysistunnossa. Tämän jälkeen jäsenillä on 24 tuntia aikaa vastustaa. Jos määräajan kuluessa ei ole esitetty vastalauseita, valiokunta voi aloittaa neuvottelut. Jos vastalause esitetään, valtuutuksesta äänestetään täysistunnossa. Valtuutus voidaan hyväksyä parlamentin jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Jos valtuutus hylätään, valiokunnan mietintö ja mahdolliset tarkistukset otetaan seuraavan täysistunnon esityslistalle, jossa parlamentti voi vahvistaa ensimmäisen käsittelyn kantansa tai palauttaa ehdotuksen valiokuntaan neuvotteluja varten (täysistunnon käsiteltäväksi jätettyjen tarkistusten pohjalta) tai uudelleentarkastelua varten.

39. Vaihtoehtoisesti valiokunta voi pyytää suoraan valtuutusta täysistunnolta. Tällaisissa tapauksissa valiokunta jättää mietintönsä täysistunnon käsiteltäväksi, joka voi ennen parlamentin ensimmäisen käsittelyn äänestyksen päättämistä päättää palauttaa asian valiokuntaan neuvotteluja varten. Samalla valiokuntaan lähetetään täysistunnossa mahdollisesti hyväksytyt tarkistukset.

40. Säädösehdotuksia koskevissa toimielinten välisissä neuvotteluissa parlamentin neuvotteluryhmää johtaa asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja, mutta asian esittelijällä on johtava rooli parlamentin kannan puolustamisessa. Ryhmään kuuluvat myös poliittisten ryhmien varjoesittelijät.

41. Jos neuvottelut päättyvät menestyksellisesti, neuvoston päätökset valmistelevan pysyvien edustajien komitean (Coreper) puheenjohtaja lähettää parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajalle kirjeen, jossa neuvosto sitoutuu hyväksymään parlamentin tarkistukset, jos ne vastaavat neuvoston ja parlamentin yhteisesti sopimaa kompromissia.

42. Asiasta vastaavan valiokunnan on hyväksyttävä alustava sopimus yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Tämän jälkeen asiasta vastaava valiokunta jättää sen täysistunnon käsiteltäväksi.

43. Alustavista sopimuksista äänestetään täysistunnossa ensin eli sen jälkeen, kun on äänestetty mahdollisista hylkäämisehdotuksista, mutta yleensä ennen kuin äänestetään tarkistuksista.

Neuvoston ensimmäiselle käsittelylle ei ole asetettu aikarajaa.

Neuvosto tekee päätöksensä määräenemmistöllä, paitsi jos sen kanta poikkeaa komission kannasta, jolloin vaaditaan yksimielisyyttä.

Ota selvää oman maasi hallituksen kannasta ehdotettuun säädökseen ja lähetä kommenttisi ja huolenaiheesi asianomaisille kansallisille viranomaisille.

Jos neuvosto hyväksyy parlamentin kannan ilman muutoksia, säädös annetaan ja julkaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivinä (tai asetuksena tai päätöksenä).

Jos neuvosto ehdottaa muutoksia parlamentin ensimmäisen käsittelyn kantaan, tuloksena syntyvä asiakirja on neuvoston ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta.

Vaalikaudella 2014–2019 ensimmäisessä käsittelyssä sopimukseen päästiin 89 prosentissa menettelyistä, vaalikaudella 2009–2014 puolestaan 85 prosentissa, vaalikaudella 2004–2009 72 prosentissa ja vaalikaudella 1999–2004 29 prosentissa menettelyistä.

Komission ehdotuksen hyväksymiseen ensimmäisessä käsittelyssä – ehdotuksen julkaisemisesta säädöksen allekirjoittamiseen sen antamisen jälkeen – kului vaalikaudella 2014–2019 keskimäärin hieman alle 18 kuukautta. Vaalikaudella 2009–2014 siihen kului 17 kuukautta, vaalikaudella 2004–2009 16 kuukautta ja vaalikaudella 1999–2004 11 kuukautta.

Neuvostossa tehdään valmistelutyötä parlamentin ensimmäisen käsittelyn ollessa käynnissä, mutta virallisesti neuvosto voi käyttää ensimmäisen käsittelynsä pohjana ainoastaan parlamentin kantaa. Neuvosto voi hyväksyä parlamentin kannan, jolloin säädös annetaan, tai hyväksyä muutoksia parlamentin kantaan, jolloin tuloksena on neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, joka lähetetään parlamentille toiseen käsittelyyn.

1. Komission ehdotus lähetetään neuvostoon samaan aikaan kuin Euroopan parlamenttiin.

2. Neuvostossa tehdään siis valmistelutyötä parlamentin ensimmäisen käsittelyn ollessa käynnissä, mutta neuvosto voi vahvistaa kantansa vasta parlamentin tehtyä ratkaisunsa.

3. Toimielimiä kannustetaan vaihtamaan tietoja neuvottelujen etenemisestä ja aikataulusta tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisessa menettelyssä.

4. Neuvoston ensimmäiselle käsittelylle ei ole asetettu aikarajaa, kuten ei parlamentinkaan käsittelylle.

5. Neuvoston päätökset valmistellaan erityisissä työryhmissä, jotka koostuvat jäsenvaltioiden edustajista ja joiden puheenjohtajana toimii puolivuosittain vaihtuvaa neuvoston puheenjohtajuutta hoitavan maan edustaja. Neuvoston sihteeristö avustaa työryhmiä. Työryhmät raportoivat pysyvien edustajien komitealle (Coreper I tai II), joka valmistelee kaikki ministeritasolla tehtävät neuvoston päätökset.

6. Ennen ensimmäisen käsittelyn kannan muodostamista neuvosto voi päästä periaatteelliseen yhteisymmärrykseen, jota yleensä kutsutaan yleisnäkemykseksi.

   1. Se voi muodostaa neuvoston valtuutuksen parlamentin kanssa käytäviin neuvotteluihin.

   2. Tavallisemmin neuvosto hyväksyy neuvotteluvaltuutukset pysyvien edustajien komiteassa (Coreper). Kun neuvottelut parlamentin kanssa on saatu päätökseen tai jos neuvotteluja ei käydä, neuvosto pääsee ensin ”poliittiseen yhteisymmärrykseen”, jossa vahvistetaan ehdotetun neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan pääpiirteet. Yhteisymmärryksen yksityiskohdat viimeistellään sitten työryhmässä. Tämän jälkeen lingvistijuristit (kunkin kielen oikeudelliset asiantuntijat, jotka valvovat tekstien oikeudellista ja kielellistä oikeellisuutta) viimeistelevät tekstin ja neuvosto hyväksyy sen virallisesti ensimmäisen käsittelyn kantana jossain myöhemmässä kokouksessaan.

   Kummassakin tapauksessa neuvosto vahvistaa lopullisen kantansa vasta saatuaan parlamentin ensimmäisen käsittelyn tarkistukset ja komission niiden perusteella laatiman muutetun ehdotuksen.

7. Ensimmäisen käsittelyn kanta voidaan vahvistaa ilman keskustelua, kun valmisteluvaiheessa on päästy yhteisymmärrykseen (”A-kohta” esityslistalla), tai keskustelun jälkeen (”B-kohta”) tai poikkeustapauksissa kirjallisessa menettelyssä. Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa käsittely on julkinen.

8. Neuvosto tekee päätöksensä yleensä määräenemmistöllä. Verotusta, sosiaaliturvaa, ulkopolitiikkaa, puolustusta ja operatiivista poliisiyhteistyötä koskevat päätökset edellyttävät yksimielisyyttä.

9. Neuvoston ensimmäisessä käsittelyssä on neljä mahdollista skenaariota:

   1. Jos parlamentti ei ole hyväksynyt tarkistuksia ja neuvosto ei halua muuttaa komission ehdotusta, se voi hyväksyä säädöksen määräenemmistöllä. Tämän jälkeen säädös annetaan.

   2. Jos parlamentti on esittänyt tarkistuksia, säädöksen antaminen edellyttää, että neuvosto hyväksyy kaikki tarkistukset määräenemmistöllä, jos komissio on sisällyttänyt ne muutettuun ehdotukseensa, tai yksimielisesti, jos komissio ei näin ole tehnyt. Jos neuvosto hyväksyy kaikki parlamentin tarkistukset, säädös annetaan.

   Kun säädös on hyväksytty, se toimitetaan parlamentin puhemiehen ja neuvoston puheenjohtajan sekä kyseisten toimielinten pääsihteerien allekirjoitettavaksi ja julkaistaan virallisessa lehdessä.

   3. Vaikka perussopimuksessa ei asiasta nimenomaisesti määrätäkään, on laajalti hyväksytty, että neuvosto voi määräenemmistöllä hylätä komission ehdotuksen kokonaisuudessaan.

      Komissio voi päättää milloin tahansa ensimmäisen käsittelyn aikana peruuttaa ehdotuksensa tai muuttaa sitä.

   4. Jos neuvosto ei hyväksy kaikkia parlamentin tarkistuksia tai haluaa esittää omia muutoksiaan, se vahvistaa ensimmäisen käsittelyn kannan.

10. Ensimmäisen käsittelyn kannan teksti lähetetään parlamentille. Samalla sille lähetetään myös perustelut sekä neuvoston ja/tai komission neuvoston pöytäkirjaan mahdollisesti jättämät lausumat. Komissio antaa parlamentille selvityksen kannastaan.

11. Parlamentille ilmoitetaan yleensä neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta sen virallista vahvistamista seuraavassa täysistunnossa. Perussopimuksessa seuraaville menettelyvaiheille asetetut määräajat alkavat, kun parlamentti on ilmoittanut neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan vastaanottamisesta täysistunnossa (ilmoitus tehdään yleensä torstaina, ja määräaika alkaa seuraavana päivänä).

12. Aina kun mahdollista poliittisen yhteisymmärryksen ja neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan virallisen ilmoittamisen välisenä aikana on epävirallisia yhteyksiä, joilla pyritään helpottamaan sopimukseen pääsemistä (varhaisessa vaiheessa) toisessa käsittelyssä (tunnetaan myös nimellä ”neuvoteltu ensimmäisen käsittelyn kanta”).

EU:n toimielinten väliset neuvottelut

Kun lainsäätäjät pyrkivät sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä, ne järjestävät epävirallisia kokouksia, joihin osallistuu parlamentin edustajia (esittelijä ja varjoesittelijöitä), neuvoston edustajia (työryhmän ja/tai Coreperin puheenjohtaja, joskus myös ministeri) sekä komission edustajia (asiasta vastaava osasto, joskus myös asiasta vastaava komission jäsen). Näitä kokouksia kutsutaan trilogeiksi tai kolmikantakokouksiksi.

Tarkoituksena on varmistaa, että neuvosto voi hyväksyä parlamentin täysistunnossa hyväksymät tarkistukset. Komissio toimii usein välittäjänä pyrittäessä saamaan aikaan kompromissitekstejä.

Lainsäätäjät neuvottelevat usein myös parlamentin ensimmäisen käsittelyn jälkeen mutta ennen kuin neuvosto vahvistaa ensimmäisen käsittelyn kantansa. Jos neuvottelut päättyvät menestyksellisesti, ne johtavat niin sanottuihin toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa aikaansaatuihin sopimuksiin, sillä parlamentin toisen käsittelyn kanta, joka vastaa neuvoston ensimmäisen käsittelyn kantaa, päättää lainsäädäntömenettelyn.

Toisin kuin ensimmäisessä käsittelyssä käytävissä neuvotteluissa parlamentin valtuutus on sen ensimmäisen käsittelyn kanta. Jos neuvottelut päättyvät menestyksellisesti, parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja lähettää Coreperin puheenjohtajalle kirjeen, jossa parlamentti sitoutuu hyväksymään neuvoston muutokset, jos ne vastaavat sovittua kompromissia.

Asiasta vastaavan valiokunnan on hyväksyttävä alustava sopimus yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Tämän jälkeen asiasta vastaava valiokunta jättää sen täysistunnon käsiteltäväksi.

Parlamentilla on kolme kuukautta aikaa toiseen käsittelyyn. Määräaikaa voidaan jatkaa yhdellä kuukaudella.

Parlamentin asiasta vastaava valiokunta tekee päätöksensä annettujen äänten yksinkertaisella enemmistöllä.

Täysistunto tekee päätöksensä annettujen äänten yksinkertaisella enemmistöllä, jos se hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan ilman tarkistuksia. Tarkistukset neuvoston kantaan ja sen hylkääminen on hyväksyttävä parlamentin jäsenten ehdottomalla enemmistöllä.

Esitettyyn tekstiin ei juurikaan voida tehdä muutoksia. Tarkistuksilla voidaan ainoastaan palauttaa parlamentin aiempia tarkistuksia, ilmentää parlamentin ja neuvoston välistä yhteisymmärrystä tai ottaa huomioon uusi oikeudellinen tilanne. Voit kuitenkin silti ottaa yhteyttä parlamentin jäseniin ja pyytää heitä äänestämään tiettyjen tarkistusten ja mietinnön puolesta tai niitä vastaan.

Jos parlamentti hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan, se vahvistaa Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselman neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta. Säädös annetaan ja julkaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivinä (tai asetuksena tai päätöksenä).

Jos Euroopan parlamentti päättää äänestyksessä muuttaa neuvoston kantaa, se vahvistaa Euroopan parlamentin toisen käsittelyn kannan.

Vaalikaudella 2014–2019 loppuun saatetuista tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisista 401 menettelystä 41 (10 prosenttia) hyväksyttiin toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa siten, että parlamentti hyväksyi (parlamentin, neuvoston ja komission välillä) ennalta neuvotellun neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan ilman tarkistuksia, mikä johti säädöksen antamiseen. Tapauksissa, joissa sopimukseen päästiin toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa, menettelyn kesto oli keskimäärin 39 kuukautta.

Vaalikaudella 2009–2014 menettelyistä 8 prosenttia hyväksyttiin toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa ja menettelyn kesto oli keskimäärin 32 kuukautta. Vaalikaudella 2004–2009 menettelyistä 10 prosenttia hyväksyttiin toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa ja menettelyn kesto oli keskimäärin 25 kuukautta. Vaalikaudella 1999–2004 menettelyistä 25 prosenttia hyväksyttiin toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa ja menettelyn kesto oli keskimäärin 23 kuukautta.

Euroopan parlamentilla on kolme (tai määräaikaa jatkettaessa neljä) kuukautta aikaa käsitellä neuvoston kantaa. Neuvosto kanta lähetetään ensin asiasta vastaavaan valiokuntaan, joka laatii suosituksen parlamentin toiseen käsittelyyn. Täysistunto äänestää suosituksesta ja siihen mahdollisesti liitetyistä tarkistuksista, joiden esittämiselle on kuitenkin asetettu rajoituksia. Toisessa käsittelyssä on neljä mahdollista lopputulosta: Parlamentti hyväksyy neuvoston kannan, ja säädös annetaan. Parlamentti ei tee päätöstä asetetussa määräajassa, jolloin säädös annetaan siinä muodossa kuin neuvosto on sen hyväksynyt ensimmäisessä käsittelyssään. Parlamentti hylkää neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan, jolloin säädöstä ei anneta ja menettely päättyy. Parlamentti ehdottaa tarkistuksia neuvoston ensimmäisen käsittelyn kantaan ja välittää kantansa neuvostolle toiseen käsittelyyn.

1. Jos neuvosto ei hyväksy Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn kantaa, se vahvistaa neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan, joka välitetään parlamentille. Parlamentti vastaanottaa myös komission tiedonannon, jossa selitetään sen kanta neuvoston kantaan ja todetaan, miksi komissio tukee tai vastustaa sitä.

2. Parlamentin saama asiakirja-aineisto koostuu seuraavista:

   • neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta

   • kaikki lausumat, jotka on merkitty neuvoston sen istunnon pöytäkirjaan, jossa sen kanta vahvistettiin

   • perusteet, jotka ovat johtaneet neuvoston kannan vahvistamiseen

   • komission kanta

3. Asiakirjojen vastaanottamisen ja tarkistamisen jälkeen puhemies ilmoittaa täysistunnossa neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan ja komission sitä koskevan tiedonannon vastaanottamisesta. Asia lähetetään automaattisesti asiasta vastaavalle valiokunnalle, joka on sama kuin ensimmäisessä käsittelyssä. Asiakirjat ovat saatavilla kaikilla virallisilla kielillä.

4. Ensimmäisestä käsittelystä poiketen toiselle käsittelylle on asetettu tiukat määräajat. Parlamentin on toimittava kolmen kuukauden kuluessa (parlamentti tai neuvosto voi pyytää määräajan pidentämistä neljään kuukauteen). Määräaika alkaa, kun neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta ilmoitetaan täysistunnossa.

5. Toinen käsittely valiokunnassa vastaa suurin piirtein ensimmäisen käsittelyn menettelyä, mutta tarkistettava teksti on neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta eikä komission ehdotus. Vain asiasta vastaava valiokunta laatii mietinnön; muut valiokunnat eivät anna lausuntoja.

6. Neuvosto voidaan kutsua esittelemään kantansa asiasta vastaavan valiokunnan ensimmäiseen kokoukseen.

7. Esittelijä (yleensä sama jäsen, joka laati ensimmäisen käsittelyn mietinnön) laatii luonnoksen suositukseksi eli toisen käsittelyn mietinnön.

8. Suositusluonnos sisältää esittelijän ehdottamat tarkistukset. Ainoastaan asiasta vastaavan valiokunnan jäsenet ja pysyvät varajäsenet voivat jättää käsiteltäväksi lisätarkistuksia.

9. Toisen käsittelyn valiokunta- ja istuntotarkistuksille on asetettu rajoituksia. Ne voidaan ottaa käsiteltäväksi ainoastaan, jos niillä

   • pyritään joko kokonaan tai osittain palauttamaan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta

   • pyritään yhteisymmärrykseen neuvoston ja parlamentin välillä

   • pyritään tarkistamaan neuvoston tekstin osaa, joka ei sisältynyt komission alkuperäiseen ehdotukseen tai joka eroaa siitä sisällöltään

   • pyritään ottamaan huomioon parlamentin ensimmäisen käsittelyn kannan jälkeen ilmennyt uusi seikka tai oikeudellinen tilanne.

10. Asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja päättää tarkistusten käsiteltäväksi ottamisesta.

11. Jos ensimmäisen käsittelyn jälkeen on pidetty Euroopan parlamentin vaalit, puhemies voi päättää, että näitä rajoituksia ei sovelleta.

12. Valiokunta tekee päätöksensä tarkistuksista ja suosituksesta toiseen käsittelyyn yksinkertaisella enemmistöllä.

13. Valiokunnan äänestyksen jälkeen suositus lähetetään täysistuntoon.

14. Suosituksessa ehdotetaan neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan hyväksymistä, tarkistamista tai hylkäämistä, ja siihen sisältyy ehdotetun päätöksen lyhyt perustelu.

15. Neuvoston kanta ja valiokunnan toisen käsittelyn suositus sisällytetään automaattisesti parlamentin toisen käsittelyn määräaikaa edeltävän keskiviikon esityslistaluonnokseen, mutta niitä voidaan käsitellä myös aikaisemmassa täysistunnossa.

16. Asiasta vastaava valiokunta, poliittinen ryhmä tai vähintään 36 yksittäistä jäsentä voi jättää tarkistuksia täysistunnon käsiteltäväksi.

17. Täysistuntotarkistuksia koskevat samat rajoitukset kuin valiokuntavaiheen tarkistuksia. Parlamentin puhemies päättää, otetaanko tarkistukset täysistunnon käsiteltäväksi. Puhemiehen päätös on lopullinen.

18. Ennen kuin mahdollisista tarkistuksista äänestetään täysistunnossa, puhemies voi pyytää komissiota ilmoittamaan, olisiko se halukas hyväksymään tarkistukset.

19. Tässä tapauksessa asiasta vastaava komission jäsen selittää komission kannan tarkistuksiin äänestystä edeltävässä täysistuntokeskustelussa. Ensimmäisen käsittelyn tapaan institutionaalisia suhteita käsittelevä ryhmä valmistelee komission kannan, jonka komission jäsenet sitten vahvistavat.

20. Myös neuvostolta voidaan pyytää kommentteja.

21. Toinen käsittely voi päätyä muun muassa seuraavasti:

    1. neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta hylätään

    2. parlamentti ei äänestä asetetussa aikarajassa

    3. neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta hyväksytään ilman tarkistuksia (sopimus toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa)

    4. parlamentti ehdottaa tarkistuksia neuvoston ensimmäisen käsittelyn kantaan

22. Asiasta vastaava valiokunta, poliittinen ryhmä tai vähintään 36 jäsentä voi ehdottaa neuvoston kannan hylkäämistä. Ehdotus on hyväksyttävä Euroopan parlamentin jäsenten enemmistöllä eli ehdottomalla enemmistöllä. Hylkäämistä koskevista ehdotuksista äänestetään ennen tarkistuksista toimitettavaa äänestystä.

23. Jos parlamentti hylkää neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan, lainsäädäntömenettely päättyy. Se voidaan käynnistää uudelleen ainoastaan komission esittämän uuden ehdotuksen perusteella. Heinäkuussa 2005 parlamentin jäsenten ylivoimainen enemmistö hylkäsi neuvoston kannan ohjelmistopatentteja koskevaan direktiiviin (direktiivi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta), minkä jälkeen ehdotus oli tuhoon tuomittu. Tapaus nosti esiin kysymyksen, voiko komissio peruuttaa ehdotuksen, jonka ensimmäinen käsittely on jo ohi. Komissio pitää kiinni siitä, että sillä on oikeus peruuttaa ehdotus missä tahansa vaiheessa, mutta parlamentin ja neuvoston kantana on, että neuvoston hyväksyttyä ensimmäisen käsittelyn kantansa menettelyn seuraavissa vaiheissa perustana on kyseinen teksti eikä komission ehdotus; komissio ei näin ollen voisi peruuttaa tekstiä, koska se ei enää ole sen ”omistaja”.

24. Jos parlamentti ei tee päätöstä määräajassa, säädös katsotaan annetuksi neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan mukaisesti.

25. Jos tarkistuksia tai hylkäämisehdotuksia ei ole jätetty käsiteltäväksi tai hyväksytty, puhemies ainoastaan ilmoittaa, että ehdotettu säädös on hyväksytty (virallista äänestystä ei ole).

26. Kun säädös on hyväksytty, se toimitetaan parlamentin puhemiehen ja neuvoston puheenjohtajan sekä kyseisten toimielinten pääsihteerien allekirjoitettavaksi ja julkaistaan virallisessa lehdessä.

27. Parlamentti saattaa myös ehdottaa tarkistuksia neuvoston ensimmäisen käsittelyn kantaan. Niiden on täytettävä toisen käsittelyn tarkistusten kriteerit, ja kukin tarkistus on hyväksyttävä parlamentin jäsenten ehdottomalla enemmistöllä.

28. Äänestyksen tulos ilmoitetaan neuvostolle ja komissiolle.

29. Perussopimuksessa edellytetään nimenomaisesti, että komissio antaa kirjallisen lausunnon parlamentin tarkistuksista, ja äänestystapa neuvostossa määräytyy lausunnon mukaan. Jos neuvosto esimerkiksi haluaa hyväksyä parlamentin tarkistuksen, josta komissio on antanut kielteisen lausunnon, sen on hyväksyttävä se yksimielisesti.

EU:n toimielinten väliset neuvottelut

1. Jotta neuvottelut saataisiin menestyksekkäästi päätökseen ennen sovittelua, parlamentin ja neuvoston on neuvoteltava ehdotuksesta, kun se vielä odottaa parlamentin toista käsittelyä. Neuvottelut käydään epävirallisissa kolmikantakokouksissa (trilogeissa), joihin myös komissio osallistuu. Parlamentin neuvotteluryhmää johtaa asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja, mutta esittelijällä on johtava rooli parlamentin kannan puolustamisessa. Ryhmään kuuluvat myös poliittisten ryhmien varjoesittelijät. Neuvostoa edustaa puheenjohtajavaltiota edustava neuvoston asianomaisen työryhmän tai Coreperin puheenjohtaja – tai joskus ministeri – ja sitä avustaa neuvoston hallinto. Komissiota edustavat yleensä asiasta vastaavat virkamiehet (joskus asiasta vastaava komission jäsen), joita avustaa komission pääsihteeristö ja oikeudellinen yksikkö.

2. Parlamentin valtuutus näissä neuvotteluissa on sen ensimmäisen käsittelyn kanta.

3. Neuvottelujen tarkoituksena on päästä sopimukseen tarkistuspaketista, jonka neuvosto ja parlamentti voivat hyväksyä. Komission lausunto on myös tärkeä, koska sen mukaan määräytyy enemmistö, joka tarvitaan neuvoston äänestäessä parlamentin tarkistuksista.

4. Jos neuvottelut päättyvät menestyksellisesti, Coreperin puheenjohtaja lähettää asiasta vastaavan parlamentin valiokunnan puheenjohtajalle kirjeen, jossa neuvosto sitoutuu hyväksymään parlamentin tarkistukset, jos ne vastaavat neuvoston ja parlamentin yhteisesti sopimaa kompromissia.

5. Asiasta vastaavan valiokunnan on hyväksyttävä alustava sopimus yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Tämän jälkeen asiasta vastaava valiokunta jättää sen täysistunnon käsiteltäväksi.

Neuvostolla on kolme kuukautta aikaa toiseen käsittelyyn. Määräaikaa voidaan jatkaa yhdellä kuukaudella.

Neuvosto äänestää määräenemmistöllä parlamentin tarkistuksista, joista komissio on antanut myönteisen lausunnon, ja yksimielisesti tarkistuksista, joista komissio on antanut kielteisen lausunnon.

Neuvosto voi reagoida ainoastaan parlamentin tarkistuksiin. Voit saattaa oman maasi hallituksen tietoon kantasi yksittäisiin tarkistuksiin.

Jos neuvosto hyväksyy parlamentin toisen käsittelyn kannan, säädös annetaan ja julkaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivinä (tai asetuksena tai päätöksenä).

Jos neuvosto ei hyväksy parlamentin toisen käsittelyn kantaa, lainsäädäntömenettely jatkuu ja siirrytään sovitteluvaiheeseen.

Vaalikaudella 2014–2019 vain neljä kaikkiaan 401 lainsäädäntömenettelystä (1 prosentti) hyväksyttiin toisessa käsittelyssä (jos mukaan ei lasketa toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa tehtyjä sopimuksia). Vastaava osuus vaalikaudella 2009–2014 oli 5 prosenttia, vaalikaudella 2004–2009 13 prosenttia ja vaalikaudella 1999–2004 24 prosenttia.

Tapauksissa, joissa säädös hyväksyttiin toisessa käsittelyssä, menettelyn kesto vaalikaudella 2019–2014 (jos mukaan ei lasketa toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa tehtyjä sopimuksia) oli keskimäärin 40 kuukautta. Vaalikausilla 2009–2014 ja 2004–2009 keskimääräinen kesto oli 32 kuukautta, ja vaalikaudella 1999–2004 se oli 24 kuukautta.

Neuvostolla on kolme (tai määräaikaa jatkettaessa neljä) kuukautta aikaa käsitellä parlamentin toisen käsittelyn kantaa. Sille ilmoitetaan myös komission kanta parlamentin toisen käsittelyn tarkistuksiin. Neuvosto joko hyväksyy kaikki parlamentin tarkistukset, jolloin säädös annetaan, tai ei hyväksy kaikkia tarkistuksia. Viimeksi mainitussa tapauksessa neuvoston puheenjohtaja kutsuu yhteisymmärryksessä parlamentin puhemiehen kanssa koolle sovittelukomitean kokouksen.

1. Kun neuvosto on vastaanottanut virallisesti Euroopan parlamentin toisen käsittelyn tarkistukset kaikilla virallisilla kielillä, neuvoston toisen käsittelyn kello alkaa tikittää.

2. Neuvostolla on nyt kolme (tai määräaikaa jatkettaessa neljä) kuukautta aikaa toimia.

3. Neuvosto voi hyväksyä tai hylätä parlamentin tarkistukset. Ennen päätöksen tekemistä se saa komission lausunnon tarkistuksista.

4. Menettely on samanlainen kuin neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan valmistelu: asiasta vastaava työryhmä valmistelee kannan, joka toimitetaan Coreperille ja jonka neuvosto vahvistaa.

5. Neuvoston toisessa käsittelyssä tarvittavien äänten määrä määräytyy parlamentin tarkistuksia koskevan komission lausunnon mukaan. Tarkistukset, joista komissio antaa myönteisen lausunnon, voidaan hyväksyä neuvostossa määräenemmistöllä. Tarkistukset, joista komissio antaa kielteisen lausunnon, edellyttävät neuvoston yksimielistä hyväksyntää.

6. Jos neuvosto hyväksyy parlamentin toisen käsittelyn tarkistukset, säädös katsotaan annetuksi. Parlamentin puhemies ja neuvoston puheenjohtaja sekä kyseisten toimielinten pääsihteerit allekirjoittavat säädöstekstin, ja se julkaistaan virallisessa lehdessä.

7. Jos neuvosto ei hyväksy kaikkia parlamentin tarkistuksia, neuvoston puheenjohtaja kutsuu yhteisymmärryksessä Euroopan parlamentin puhemiehen kanssa koolle sovittelukomitean kokouksen kuuden viikon kuluessa neuvoston hylkäyspäätöksestä (määräaikaa voidaan jatkaa kahdella viikolla).

Sovittelukomitea on kutsuttava koolle kuuden (tai määräaikaa jatkettaessa kahdeksan) viikon kuluessa. Sillä on kuusi (tai yhteisestä sopimuksesta kahdeksan) viikkoa aikaa päästä sopimukseen yhteisestä tekstistä.

Parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunta hyväksyy yhteisen tekstin ehdottomalla enemmistöllä (tällä hetkellä vähintään 14 ääntä 27:stä), kun neuvoston edustajat taas yleensä äänestävät määräenemmistöllä.

Tarkistusten esittämiseen ei ole mahdollisuuksia, mutta voit ilmoittaa sovittelukomiteaan osallistuville parlamentin jäsenille ja oman maasi hallitukselle kohdista, joita ei mielestäsi pitäisi sisällyttää lopulliseen säädökseen.

Jos sopimukseen päästään, komitea laatii ”yhteisen tekstin” (koko nimeltään ”sovittelukomitean hyväksymä yhteinen teksti”).

Vaalikaudella 2014–2019 ei ollut lainkaan sovittelumenettelyjä. Tämä vahvisti edellisten vaalikausien aikana alkaneen suuntauksen: vaalikaudella 2009–2014 sovitteluun päädyttiin 2 prosentissa menettelyistä (9 tapausta), vaalikaudella 2004–2009 hieman useammin eli 5 prosentissa menettelyistä (24 tapausta) ja vaalikaudella 1999–2004 niinkin usein kuin 20 prosentissa menettelyistä.

Sovittelukomitea ei saanut aikaan yhteistä tekstiä seuraavissa menettelyissä:

• Puhelintoiminta vuonna 1994

• Arvopaperikomitea vuonna 1998

• Työaikadirektiivi vuonna 2009

• Uuselintarvikeasetus vuonna 2011

Kuuden (tai määräaikaa jatkettaessa kahdeksan) viikon kuluessa neuvoston toisesta käsittelystä (jossa se ei hyväksy kaikkia parlamentin toisen käsittelyn tarkistuksia) neuvoston puheenjohtaja ja Euroopan parlamentin puhemies kutsuvat koolle sovittelukomitean, jossa on yhtä suuri määrä parlamentin jäseniä ja neuvoston edustajia. Sovittelukomitealla on kuusi (tai määräaikaa jatkettaessa kahdeksan) viikkoa aikaa päättää yhteisestä tekstistä, joka perustuu parlamentin ja neuvoston toisen käsittelyn kantoihin. Jos sovittelukomitea ei hyväksy yhteistä tekstiä, ehdotettu säädös raukeaa ja menettely päättyy. Jos sovittelukomitea hyväksyy yhteisen tekstin, teksti välitetään Euroopan parlamentille ja neuvostolle kolmanteen käsittelyyn.

1. Jos neuvosto ei hyväksy kaikkia parlamentin toisen käsittelyn tarkistuksia, kutsutaan koolle sovittelukomitea.

2. Sovittelukomiteassa lainsäädäntövallan käyttäjät eli Euroopan parlamentti ja neuvosto neuvottelevat suoraan, ja tavoitteena on päästä sopimukseen yhteisen tekstin muodossa.

3. Sovittelukomitea on kutsuttava koolle kuuden (tai kahdeksan, jos on sovittu määräajan jatkamisesta) viikon kuluessa neuvoston toisen käsittelyn päättämisestä ja siitä, kun neuvosto on ilmoittanut virallisesti parlamentille, ettei se hyväksy parlamentin toisen käsittelyn tarkistuksia.

4. Kustakin sovittelua edellyttävästä säädösehdotuksesta keskustellaan erikseen omassa sovittelukomiteassaan.

5. Sovittelukomitean kutsuu koolle neuvoston puheenjohtaja yhteisymmärryksessä parlamentin puhemiehen kanssa. Se katsotaan koolle kutsutuksi, kun sen ensimmäinen kokous pidetään.

6. Sillä on ensimmäisestä kokouspäivästä kuusi viikkoa aikaa neuvotella yhteisestä tekstistä ja hyväksyä se (määräaikaa voidaan jatkaa enintään kahdella viikolla parlamentin tai neuvoston aloitteesta ja niiden yhteisestä sopimuksesta).

7. Ennen kuin komitea virallisesti aloittaa työnsä, järjestetään valmistelevia trilogeja ja teknisiä kokouksia, kun on selvää, että neuvosto ei voi hyväksyä parlamentin toisen käsittelyn tarkistuksia. Sovittelukomitean kokoukset voidaan myös keskeyttää trilogineuvottelujen ajaksi.

8. Trilogeihin ja teknisiin kokouksiin osallistuu parlamentin, neuvoston ja komission pieniä neuvotteluryhmiä, joista kukin raportoi sovittelukomiteavaltuuskunnalleen.

9. Trilogeissa parlamenttia edustavat sovittelukomiteavaltuuskunnan puheenjohtaja, asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja ja esittelijä, ja heitä avustavat parlamentin sovittelusihteeristön jäsenet ja tarvittaessa oikeudellisen yksikön jäsen.

10. Neuvostoa edustaa neuvoston jäsen tai puheenjohtajavaltion pysyvän edustajan sijainen (Coreper I:n puheenjohtaja) tai pysyvä edustaja (Coreper II:n puheenjohtaja), jota avustavat neuvoston sihteeristön, muun muassa oikeudellisen yksikön, jäsenet.

11. Komissiota edustaa komission jäsen tai hänen edustajansa (asiasta vastaavan osaston pääjohtaja), ja häntä avustavat asiantuntijat, komission oikeudellinen yksikkö ja hallinto.

12. Teknisiin kokouksiin osallistuu yleensä asiantuntijoita ja virkamiehiä kaikista kolmesta toimielimestä.

13. Trilogineuvotteluissa käytetään nelisarakkeista asiakirjaa, jossa esitetään parlamentin ja neuvoston kannat:

    1. neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta

    2. parlamentin toisen käsittelyn tarkistukset

    3. neuvoston kanta parlamentin tarkistuksiin (hyväksyminen, hylkääminen tai mahdollinen kompromissiteksti)

    4. parlamentin valtuuskunnan kanta neuvoston ehdotuksiin.

14. Neuvottelujen kuluessa parlamentin ja neuvoston valtuuskunnat pyrkivät löytämään kompromissiratkaisuja tarkistuksiin, joista näkemykset vielä eroavat. Tätä varten voidaan vielä pyytää pieniä poliittisen tai teknisen tason työryhmiä työstämään yksittäisiä tekstikohtia.

15. Parlamentin ja neuvoston neuvottelijat esittävät kunkin trilogin tulokset omalle valtuuskunnalleen hyväksyttäviksi. Tarvittaessa järjestetään uusia trilogeja tai epävirallisia kokouksia.

16. Itse sovittelukomitea koostuu kahdesta samansuuruisesta valtuuskunnasta: Euroopan parlamentin valtuuskunnasta ja neuvoston valtuuskunnasta.

    1. Neuvoston valtuuskunnassa on yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta (ministereitä tai tavallisemmin jäsenvaltioiden Coreper-edustajia). Neuvoston valtuuskuntaa johtaa asiasta vastaavan neuvoston puheenjohtajana toimiva ministeri. Se tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä (paitsi asioissa, joissa perussopimus edellyttää yksimielisyyttä).

    2. Parlamentin valtuuskunta koostuu yhtä suuresta määrästä parlamentin jäseniä (27) sekä 27 varajäsenestä (jotka voivat äänestää vain poliittiseen ryhmäänsä kuuluvan jäsenen poissa ollessa). Kolme parlamentin varapuhemiestä on sovittelukomitean pysyviä jäseniä, ja he toimivat vuorotellen sen yhteispuheenjohtajina. Poliittiset ryhmät nimittävät loput valtuuskuntaan kuuluvista parlamentin 24 jäsenestä suhteessa kunkin ryhmän kokoon parlamentissa. Valtaosa valitaan yleensä asiasta vastaavasta valiokunnasta. Useimmissa tapauksissa valtuuskunta pyrkii yksimielisyyteen. Jos valtuuskunnassa joudutaan äänestämään, päätökset tehdään sen jäsenten enemmistöllä (joka nykyisin on 14 ääntä). Jäljempänä on lisätietoja parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunnasta.

    3. Myös komissio osallistuu sovittelukomitean työskentelyyn ja pyrkii edistämään parlamentin ja neuvoston kantojen lähenemistä. Sitä edustaa yleensä asiasta vastaava komission jäsen.

17. Kuten trilogeissa tärkeimpänä työvälineenä on nelisarakkeinen asiakirja (ks. 13 kohta), joka käännetään kaikille virallisille kielille. Komitealla on apunaan myös komission ehdotus ja sen lausunto parlamentin toisen käsittelyn tarkistuksista.

18. Euroopan parlamentin varapuhemies ja neuvoston puheenjohtajavaltion ministeri toimivat yhdessä sovittelukomitean puheenjohtajina. Sovittelukomitea kokoontuu enimmäkseen Brysselissä vuorotellen parlamentin ja neuvoston tiloissa.

19. Useimmat sovittelukomitean kokoukset alkavat trilogilla, jossa lainsäätäjät selventävät kantojaan omalta toimielimeltään saamansa valtuutuksen pohjalta. Komission tehtävänä on helpottaa neuvotteluja.

20. Toimielin, joka isännöi sovittelukomitean ensimmäistä kokousta, vastaa yhteisen tekstin ja saatekirjeen laadinnasta sekä parlamentin ja neuvoston hyväksyttyä säädöksen lopullisesti sen toimittamisesta parlamentin puhemiehen ja neuvoston puheenjohtajan allekirjoitettavaksi ja sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

21. Jos parlamentin ja neuvoston valtuuskunnat eivät pääse sovittelukomiteassa sopimukseen, koko ehdotus raukeaa. Uusi menettely voi perustua ainoastaan uuteen komission ehdotukseen. Tammikuuhun 2020 mennessä on ollut vain neljä tapausta, joissa sovittelukomitea ei ole päässyt sopimukseen yhteisestä tekstistä: ”puhelintoiminta” (1994), ”arvopaperikomitea” (1998), ”työaikadirektiivi” (2009) ja ”uuselintarvikeasetus” (2011).

    • Työajan järjestäminen

    • Uuselintarvikkeet

22. Jos parlamentin ja neuvoston valtuuskunnat pääsevät yhteisymmärrykseen, sovittelukomitean on hyväksyttävä yhteinen teksti. Neuvoston valtuuskunta hyväksyy yhteisen tekstin määräenemmistöllä (tai yksimielisesti tapauksissa, joista määrätään perussopimuksessa), kun taas parlamentin valtuuskunta äänestää jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä.

23. Heti kun yhteisestä tekstistä on päästy sopimukseen sovittelukomiteassa (tai myöhemmin komitean yhteispuheenjohtajien välisessä kirjeenvaihdossa), ensimmäisen kokouksen järjestäneen toimielimen pääsihteeri valmistelee luonnoksen säädöstekstiksi. Luonnos laaditaan yleensä neuvotteluissa käytetyllä kielellä. Väliaikainen versio julkaistaan parlamentin verkkosivustolla mahdollisimman pian neuvottelujen päätyttyä.

24. Oikeudellisen ja kielellisen tarkastuksen jälkeen asiakirja asetetaan saataville kaikilla EU:n virallisilla kielillä.

25. Sovittelukomitean yhteispuheenjohtajat lähettävät yhteisen tekstin saatekirjeineen parlamentin puhemiehelle ja neuvoston puheenjohtajalle. Toimielinten mahdollisesti antamat lausumat ovat kirjeen liitteenä. Kirje osoitetaan myös tiedoksi sovittelukomiteaan osallistuneelle komission edustajalle.

26. Sekä parlamentin että neuvoston on vielä vahvistettava sovittelukomiteassa aikaansaatu sopimus. Kummankin toimielimen on äänestettävä erikseen yhteisestä tekstistä sellaisenaan. Ne eivät enää voi muuttaa sitä.

Parlamentin sovitteluvaltuuskunta

1. Sovittelumenettelyssä parlamenttia edustaa valtuuskunta, jonka jäsenten määrä on yhtä suuri kuin neuvoston jäsenten määrä. Valtuuskunta nimitetään erikseen kullekin sovittelumenettelylle. Sen tehtävänä on edustaa koko parlamenttia neuvotteluissa neuvoston kanssa.

2. Puheenjohtajakokous määrittää sovittelukomiteavaltuuskuntien poliittisen rakenteen Euroopan parlamentin voimasuhteiden mukaan kunkin vaalikauden alussa tai silloin, kun parlamentin kokoonpanossa tapahtuu vaalikauden aikana merkittäviä muutoksia.

3. Kolme varapuhemiestä, joiden erityisvastuualueena on sovittelu, kuuluvat jokaiseen valtuuskuntaan, ja heidät lasketaan mukaan kunkin poliittisen ryhmän jäsenkiintiöön. Kutakin valtuuskuntaa johtaa yksi kolmesta varapuhemiehestä. He päättävät keskenään, kuka vastaa mistäkin sovittelumenettelystä, ja näin ollen siitä, kuka toimii kunkin valtuuskunnan puheenjohtajana. Esittelijä tai esittelijät ja asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja ovat myös viran puolesta valtuuskunnan jäseniä, ja heidät lasketaan mukaan poliittisen ryhmänsä kiintiöön.

4. Loput valtuuskunnan jäsenet nimittää kukin poliittinen ryhmä erikseen kutakin sovittelumenettelyä varten. Useimmat heistä tulevat asiasta vastaavasta valiokunnasta tai lausunnon antavista valiokunnista. Valiokuntien yhteistyömenettelyä sovellettaessa yhteistyöhön osallistuvien valiokuntien valmistelijoiden on oltava jäseninä parlamentin valtuuskunnassa. Poliittisten ryhmien on nimitettävä myös vastaava määrä varajäseniä, jotka voivat osallistua aktiivisesti valtuuskunnan työhön mutta voivat äänestää vain toimiessaan varsinaisen jäsenen sijaisena.

Valtuuskunnan työn järjestäminen

6. Parlamentin valtuuskunta pitää järjestäytymiskokouksen, jossa se antaa valtuutuksen neuvotteluryhmälle – yleensä valtuuskunnan puheenjohtajana toimivalle varapuhemiehelle, asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajalle ja esittelijälle tai esittelijöille – jotta trilogikokoukset voivat alkaa.

7. Komissio on läsnä tässä parlamentin valtuuskunnan kokouksessa sekä kaikissa sen myöhemmissä kokouksissa. Sen edustajien odotetaan esittävän komission lausunnon parlamentin toisen käsittelyn tarkistuksiin ja selittävän sitä sekä mahdollisesti myös tiedottavan valtuuskunnalle, jos heillä on tietoa asian etenemisestä neuvostossa.

8. Valtuuskunnan jäsenet seuraavat sovittelumenettelyn etenemistä jatkuvasti valtuuskunnan kokouksissa.

9. Valtuuskunnan kokousten tärkeimpänä tehtävänä on ajantasaistaa neuvotteluryhmän valtuutus ja keskustella mahdollisista kompromissiteksteistä. Tiettyjä tarkistuksia koskevaan yhteisymmärrykseen tai kompromissiehdotuksiin voidaan suostua sillä edellytyksellä, että kokonaisuudesta päästään sopimukseen. Jos kysymyksiä jää avoimiksi, valtuuskunta antaa neuvotteluryhmälle ohjeita neuvottelujen jatkamisesta neuvoston kanssa. Parlamentin valtuuskunta käsittelee myös menettelyä koskevia asioita, esimerkiksi siitä, olisiko järjestettävä uusi trilogi tai voitaisiinko sovittelukomitea kutsua koolle ja jos voitaisiin, niin milloin.

10. Menettelyn päätteeksi valtuuskunta joko hyväksyy tai hylkää virallisesti sovittelussa aikaansaadun sopimuksen. Valtuuskunta pyrkii yksimielisyyteen. Jos äänestystä kuitenkin tarvitaan, hyväksyminen vaatii jäsenten ehdottoman enemmistön tuen (vähintään 14 mahdollisista 27 äänestä).

11. Valtuuskuntaa avustavat parlamentin hallinnon sovitteluista vastaava yksikkö eli lainsäädäntöasioiden yksikkö sekä eräät erityisyksiköt: esimerkiksi oikeudellinen yksikkö, lingvistijuristit ja lehdistöpalvelu.

Parlamentilla ja neuvostolla on kuusi viikkoa aikaa hyväksyä yhteinen teksti. Määräaika voidaan toimielinten yhteisestä sopimuksesta pidentää kahdeksaan viikkoon. Jos parlamentti tai neuvosto hylkää tekstin tai ei hyväksy sitä ajoissa, menettely päättyy ilman säädöksen antamista.

Parlamentti hyväksyy yhteisen tekstin annettujen äänten yksinkertaisella enemmistöllä. Neuvosto hyväksyy yhteisen tekstin määräenemmistöllä.

Yhteistä tekstiä ei voida muuttaa. Voit vain pyytää parlamentin jäseniä ja/tai oman maasi hallitusta hyväksymään tai hylkäämään yhteisen tekstin.

Euroopan parlamentti antaa sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä lainsäädäntöpäätöslauselman, jossa se joko hyväksyy tai hylkää yhteisen tekstin.

Neuvosto ei tuota virallista asiakirjaa.

Jos yhteinen teksti hyväksytään, säädös annetaan ja julkaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivinä (tai asetuksena tai päätöksenä).

Tähän mennessä parlamentti on hylännyt kolme yhteistä tekstiä:

• Bioteknologian keksintöjen suoja vuonna 1995

• Julkiset ostotarjoukset vuonna 2001

• Satamapalvelut vuonna 2003

Neuvosto ei ole koskaan hylännyt yhteistä tekstiä.

Yhteinen teksti lähetetään samanaikaisesti parlamentin ja neuvoston hyväksyttäväksi. Lainsäätäjien ei tarvitse tehdä päätöksiään missään erityisessä järjestyksessä. Niillä on kuusi (tai yhteisestä sopimuksesta kahdeksan) viikkoa aikaa tehdä päätös, eivätkä ne voi muuttaa tekstiä. Parlamentissa yhteisestä tekstistä keskustellaan täysistunnossa ennen äänestystä. Jos parlamentti ja neuvosto hyväksyvät yhteisen tekstin, säädösehdotus hyväksytään. Jos yksi tai kumpikin toimielin hylkää sen tai ei vastaa ajoissa, säädös raukeaa ja menettely päättyy. Se voidaan käynnistää uudelleen vain, jos komissio antaa uuden ehdotuksen.

1. Jos sovittelukomitea hyväksyy yhteisen tekstin, koko Euroopan parlamentin ja neuvoston on hyväksyttävä se kolmannessa käsittelyssä. Kummankin toimielimen on äänestettävä erikseen yhteisestä tekstistä. Ne eivät enää voi muuttaa sitä.

2. Kun sovittelumenettely on saatettu onnistuneesti päätökseen, laaditaan luonnos yhteiseksi tekstiksi yhteisen työasiakirjan ja siihen sovittelun aikana mahdollisesti tehtyjen sovittujen muutosten perusteella. Se laaditaan aluksi yhdellä kielellä ja käännetään myöhemmin muille virallisille kielille. Yhteisen tekstin luonnoksen alkuperäinen kieliversio lähetetään valtuuskunnan jäsenille.

3. Sovittelukomitean yhteispuheenjohtajat toimittavat viimeistellyn yhteisen tekstin virallisesti parlamentin puhemiehelle ja neuvoston puheenjohtajalle sen jälkeen, kun sille on tehty oikeudellinen ja kielellinen tarkastus sekä parlamentissa että neuvostossa. Toimielinten mahdollisesti antamat lausumat ovat kirjeen liitteenä.

4. Kolmas käsittely käydään kuuden viikon kuluessa kirjeen päivämäärästä. Määräaikaa voidaan jatkaa enintään kahdella viikolla parlamentin tai neuvoston aloitteesta ja niiden yhteisestä sopimuksesta.

Parlamentti

1. Kuuden (määräaikaa jatkettaessa kahdeksan) viikon aikana Euroopan parlamentin valtuuskunnan jäsenet saavat lopullisen yhteisen tekstin omalla kielellään sekä mietinnön, jossa esitetään lyhyesti menettelyn eri vaiheet ja sovittelumenettelyn tulokset sekä sovittelumenettelyn päättämisestä valtuuskunnassa toimitetun äänestyksen tulos. Lopullinen yhteinen teksti, esittelijän ja valtuuskunnan puheenjohtajan laatima mietintö, saatekirje ja toimielinten mahdolliset lausumat lähetetään parlamentin täysistuntopalveluille. Tässä vaiheessa sopimuksen eri kieliversiot julkaistaan parlamentin verkkosivustolla.

2. Ennen äänestystä yhteisestä tekstistä täysistunnossa keskustellaan neuvottelujen tuloksesta ja neuvoston kanssa saavutetusta (tai saavuttamatta jääneestä) sopimuksesta. Keskustelu alkaa tavallisesti valtuuskunnan puheenjohtajana toimineen varapuhemiehen ja esittelijän antamilla lausumilla. Sitten täysistunnossa äänestetään yhteisestä tekstistä. Yhteinen teksti hyväksytään annettujen äänten yksinkertaisella enemmistöllä. Muussa tapauksessa se hylätään.

3. Parlamentti on vuoden 2020 tammikuuhun mennessä hylännyt yhteisen tekstin kolme kertaa:

   • Bioteknologian keksintöjen suoja vuonna 1995
   • Julkiset ostotarjoukset vuonna 2001
   • Satamapalvelut vuonna 2003

Neuvosto

1. Myös neuvoston on hyväksyttävä yhteinen teksti. Yleensä neuvosto äänestää mieluiten vasta parlamentin kolmannen käsittelyn jälkeen. Neuvosto tekee päätöksensä määräenemmistöllä.

2. Käytännössä yhteisen tekstin hyväksyminen neuvostossa ei tuota ongelmia, sillä neuvoston sovittelukomiteavaltuuskunnassa on yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta. Tähän mennessä neuvosto ei ole kertaakaan hylännyt sovittelussa aikaansaatua sopimusta.

3. Jos jompikumpi toimielin ei hyväksy yhteistä tekstiä, koko lainsäädäntömenettely päättyy. Se voidaan käynnistää uudelleen vain, jos komissio antaa uuden ehdotuksen.

4. Jos sekä parlamentti että neuvosto hyväksyvät tekstin, se toimitetaan parlamentin puhemiehen ja neuvoston puheenjohtajan sekä kyseisten toimielinten pääsihteerien allekirjoitettavaksi, minkä jälkeen se julkaistaan virallisessa lehdessä.