Vuoropuhelu kirkkojen, uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien sekä elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen kanssa 

Nykyisessä monimuotoisessa Euroopassa lukuisat eri kirkot, uskontokunnat ja aatteelliset järjestöt antavat merkittävän panoksen yhteiskuntaan. Euroopan unionin toimielimet ovat sitoutuneet käymään avointa vuoropuhelua näiden uskonnollisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen kanssa, ja Euroopan parlamentti pitää niihin tiiviisti yhteyttä kuullakseen niitä EU:n politiikoista.

Tausta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 17 artiklalla otettiin Lissabonin sopimuksen myötä ensimmäistä kertaa käyttöön oikeusperusta, jota sovelletaan unionin toimielinten sekä kirkkojen, uskonnollisten yhteisöjen ja elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen väliseen avoimeen ja säännölliseen vuoropuheluun. Artiklassa määrätään seuraavaa:

  1. "Unioni kunnioittaa kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa, eikä puutu siihen.
  2. Unioni kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
  3. Unioni käy avointa ja säännöllistä vuoropuhelua näiden kirkkojen ja järjestöjen kanssa tunnustaen niiden identiteetin ja erityisen tehtävän."

Artiklan kahdessa ensimmäisessä kohdassa turvataan kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien erityisasema kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja vastaava asema turvataan myös elämänkatsomuksellisille ja ei-tunnustuksellisille järjestöille. Artiklan 3 kohdassa kehotetaan unionin toimielimiä käymään näiden kirkkojen ja järjestöjen kanssa avointa ja säännöllistä vuoropuhelua.

Sen jälkeen kun Mairead McGuinness nimitettiin Euroopan komission jäseneksi, David Maria Sassoli antoi varapuhemies Roberta Metsolan tehtäväksi toteuttaa 17 artiklan mukainen vuoropuhelu. Varapuhemiestä avustaa tässä tehtävässä puhemiehistön sihteeristö ja parlamentin muut asiaankuuluvat yksiköt. Parlamentti isännöi vuosittain useita korkean tason kokouksia, jotka ovat avoimia kaikille vuoropuhelun kumppaneille, ajankohtaisista ja merkityksellisistä aiheista, jotka liittyvät parlamentin meneillään olevaan työhön ja keskusteluun.

Euroopan parlamentin vuoropuhelu kirkkokuntien ja elämänkatsomuksellisten järjestöjen kanssa on hyvin tärkeää parlamentin pyrkimyksille olla lähellä kansalaisia, jotka ovat sen valinneet. Niinpä minulle on suuri kunnia, että puhemies David Sassoli on antanut tehtäväkseni huolehtia tästä vuoropuhelusta.

Jotta Eurooppa-hankkeella kyettäisiin vastaamaan edessä oleviin haasteisiin, sen on oltava kosketuksissa todelliseen elämään ja siten autettava kansalaisia heidän arkipäiväisissä asioissaan. Kiinteä osa monen kansalaisen jokapäiväistä elämää ja 27:n jäsenvaltiomme kaupunkien, kylien ja maaseudun yhteisöllisiä rakenteita ovat kirkkokunnat, uskonnolliset ryhmittymät ja elämänkatsomukselliset järjestöt eri puolilla Eurooppaa.

EU on hyvin harkitusti määrännyt vuoropuhelusta niiden kanssa Lissabonin sopimuksen 17 artiklassa. Näin se on lähettänyt selvän signaalin siitä, että se on paljon enemmän kuin taloudellinen järjestö. Siinä on syvimmillään kyse ihmisistä ja ihmisarvosta sekä yhteisen edun puolesta toimimisesta. Poliittisten ja sosiaalisten kysymysten muuttuessa aina vain teknisimmäksi on pidettävä mielessä arvomaailmamme ja henkiset arvomme.

Jotta tätä arvomaailmaa voidaan vaalia, on olennaisen tärkeää käydä vuoropuhelua uskonnollisten ja elämänkatsomuksellisten järjestöjen kanssa. Tämän vuoksi uskon, että voimme yhdessä edistää arvoihin pohjautuvaa keskustelua EU:n politiikoista.