Vuoropuhelu kirkkojen, uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien sekä elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen kanssa
 

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 17 artiklalla otettiin Lissabonin sopimuksen myötä ensimmäistä kertaa käyttöön oikeusperusta, jota sovelletaan unionin toimielinten sekä kirkkojen, uskonnollisten yhteisöjen ja elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen väliseen avoimeen ja säännölliseen vuoropuheluun. Artiklassa määrätään seuraavaa:

1. "Unioni kunnioittaa kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa, eikä puutu siihen.
2. Unioni kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
3. Unioni käy avointa ja säännöllistä vuoropuhelua näiden kirkkojen ja järjestöjen kanssa tunnustaen niiden identiteetin ja erityisen tehtävän."

Artiklan kahdessa ensimmäisessä kohdassa turvataan kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien erityisasema kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja vastaava asema turvataan myös elämänkatsomuksellisille ja ei-tunnustuksellisille järjestöille. Artiklan 3 kohdassa kehotetaan unionin toimielimiä käymään näiden kirkkojen ja järjestöjen kanssa avointa ja säännöllistä vuoropuhelua.

Euroopan parlamentti on pannut perussopimuksen määräykset täytäntöön siten, että puhemies on nimittänyt 17 artiklan mukaisen vuoropuhelun käymisestä vastaavan varapuhemiehen. 17 artiklan mukaisesta vuoropuhelusta vastaa varapuhemies Antonella Sberna.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 17 artiklan mukaisella Euroopan parlamentin sekä kirkkojen, uskonnollisten yhteisöjen ja elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen välisellä vuoropuhelulla on erittäin suuri merkitys, erityisesti nykypäivänä, jolloin eri puolilla maailmaa jännitteet kasvavat, tilanteet monimutkaistuvat ja muutos on jatkuva olotila.

Tästä syystä minulle on suuri kunnia, että puhemies Roberta Metsola on antanut tehtäväkseni vastata tästä vuoropuhelusta Euroopan parlamentin varapuhemiehenä. SEUT-sopimuksen 17 artiklan mukainen vuoropuhelu toimii tärkeänä foorumina aikamme haasteiden käsittelyssä. Se tarjoaa puitteet eri näkökulmia ja vakaumuksia omaavien tahojen välisille keskusteluille ja kohtaamisille sekä antaa meille mahdollisuuden päästä yhteisymmärrykseen Euroopan tulevaisuuden kannalta elintärkeissä kysymyksissä.

Jotta nämä haasteet voidaan selvittää tehokkaasti, on keskeisen tärkeää rohkaista avoimesti kuuntelemaan toista osapuolta ja ymmärtämään tämän tarpeita. Tämä osallistava lähestymistapa on elintärkeä, koska Euroopan unioni ei ole pelkästään taloudellinen instituutio. Se on hanke, joka perustavanlaatuisella tavalla muokkaa kansalaistensa elämiä ja vaikuttaa niihin ja jossa kunnioitetaan ihmisten arvokkuutta ja tuetaan yhteisen edun tavoittelua.

Tässä yhteydessä kirkot, uskonnolliset ryhmittymät sekä elämänkatsomukselliset ja ei-tunnustukselliset järjestöt erilaisine näkemyksineen ovat merkittävässä osassa lukuisten eurooppalaisten päivittäisessä elämässä. Niiden juuret ovat syvällä eri yhteisöissä kaikkialla 27 jäsenvaltiossa, niin suurissa ja pienissä kaupungeissa, kylissä kuin maaseudulla.

Olen täysin vakuuttunut, että 17 artiklan mukaisen vuoropuhelun edistämisellä ja vaalimisella on suuri merkitys syvemmän ymmärryksen, keskinäisen tuntemuksen ja rauhanomaisen yhteiselon edistämisessä, joka puolestaan vahvistaa demokratiaamme tekemällä siitä kestävämmän, osallistavamman ja kaikkien kansalaisten tarpeet paremmin huomioivan.

Avoin ja rakentava vuoropuhelu voi itse asiassa parantaa Euroopan unionin päätöksentekomenettelyä muuttamalla sitä avoimemmaksi, lisäämällä mahdollisuuksia osallistua siihen ja painottamalla enemmän yhteistä etua, erityisesti aikana, jolloin poliittiset ja yhteiskunnalliset haasteet liittyvät kasvavissa määrin toisiinsa ja ovat monimutkaisia ja usein hankalasti tulkittavissa.