Vuoropuhelu kirkkojen, uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien sekä elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen kanssa
Nykyisessä monimuotoisessa Euroopassa lukuisat eri kirkot, uskontokunnat ja aatteelliset järjestöt antavat merkittävän panoksen yhteiskuntaan. Euroopan unionin toimielimet ovat sitoutuneet käymään avointa vuoropuhelua näiden uskonnollisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen kanssa, ja Euroopan parlamentti pitää niihin tiiviisti yhteyttä kuullakseen niitä EU:n politiikoista.
Tausta
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 17 artiklalla otettiin Lissabonin sopimuksen myötä ensimmäistä kertaa käyttöön oikeusperusta, jota sovelletaan unionin toimielinten sekä kirkkojen, uskonnollisten yhteisöjen ja elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen väliseen avoimeen ja säännölliseen vuoropuheluun. Artiklassa määrätään seuraavaa:
- "Unioni kunnioittaa kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa, eikä puutu siihen.
- Unioni kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
- Unioni käy avointa ja säännöllistä vuoropuhelua näiden kirkkojen ja järjestöjen kanssa tunnustaen niiden identiteetin ja erityisen tehtävän."
Artiklan kahdessa ensimmäisessä kohdassa turvataan kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien erityisasema kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja vastaava asema turvataan myös elämänkatsomuksellisille ja ei-tunnustuksellisille järjestöille. Artiklan 3 kohdassa kehotetaan unionin toimielimiä käymään näiden kirkkojen ja järjestöjen kanssa avointa ja säännöllistä vuoropuhelua.
Euroopan parlamentti on pannut perussopimuksen määräykset täytäntöön siten, että puhemies on nimittänyt 17 artiklan mukaisen vuoropuhelun käymisestä vastaavan varapuhemiehen.