Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

MIETINTÖ     
PDF 194kWORD 65k
1. maaliskuuta 1996
PE 214.162/lop. A4-0066/96
Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Radioaktiivisten aineiden ja ydinaineiden laiton kauppa"
KOM(94)0383 - C4-0227/94
Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta
Esittelijä: Martin Schulz
Komissio välitti 20. syyskuuta 1995 päivätyllä kirjeellä neuvostolle ja Euroopan parlamentille tiedonannon "Radioaktiivisten aineiden ja ydinaineiden laiton kauppa".
 A. PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 B. PERUSTELUT
 LAUSUNTO
 L A U S U N T O
 LAUSUNTO
 LAUSUNTO

 Komissio välitti 20. syyskuuta 1995 päivätyllä kirjeellä neuvostolle ja Euroopan parlamentille tiedonannon "Radioaktiivisten aineiden ja ydinaineiden laiton kauppa".

Euroopan parlamentin puhemies ilmoitti 30. marraskuuta 1994 pidetyssä istunnossa lähettäneensä kyseisen tiedonannon toimivaltaiseen kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokuntaan ja lausuntoa varten ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokuntaan, tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevään valiokuntaan, taloudellisten ulkosuhteiden valiokuntaan sekä ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokuntaan.

Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta nimitti 1. helmikuuta 1995 pitämässään kokouksessa esittelijäksi Schulzin.

Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta 23. ja 24. toukokuuta, 5. ja 6. syyskuuta ja 11. joulukuuta 1995 sekä 22. ja 23. tammikuuta ja 20. ja 21. helmikuuta 1996 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin 12 puolesta ja 2 vastaan 16 jäsenen pidättyessä äänestyksestä.

Äänestyksessä olivat läsnä: puheenjohtaja Marinho; varapuheenjohtaja Bontempi; esittelijä Schulz; d'Ancona, André-Léonard (Wiebengan puolesta työjärjestyksen 138 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Blokland (de Villiers'n puolesta työjärjestyksen 138 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Caccavale, Camison Asensio, Cederschiöld, D'Andrea, Donnelly B., Elliott, Ford, Girao Pereira, Gomolka, Haarder, Lambraki, Lambrias, Lehne, Linzer, Nassauer, Newman, Oostlander, Orlando, Pradier, Posselt, Roth, Terron í Cusí, Van Dijk (Lindholmin puolesta työjärjestyksen 138 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Van Lancker, Wemheuer ja Zimmermann.

Ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunnan, tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevän valiokunnan taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnan sekä ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot ovat tämän mietinnön liitteenä.

Mietintö annettiin käsiteltäväksi 1. maaliskuuta 1996.

Tarkistusten jättämisen määräaika annetaan mietintöä käsittelevän istuntojakson esityslistaluonnoksessa.


 A. PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Päätöslauselmaesitys komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Radioaktiivisten aineiden ja ydinaineiden laiton kauppa"

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen,

- ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen määräysten periaatteet yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa,

- ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen määräysten periaatteet yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta,

- ottaa huomioon neuvoston 10. maaliskuuta 1995 toteuttaman Europolin huumausaineyksikköä koskevan yhteisen toimenpiteen(1),

- ottaa huomioon jäsenvaltioiden 26. heinäkuuta 1995 allekirjoittaman yleissopimuksen Euroopan poliisiyksikön perustamisesta (Europol-yleissopimus)(2),

- ottaa huomioon jäsenvaltioiden 26. heinäkuuta 1995 allekirjoittaman yleissopimuksen tietotekniikan käytöstä tullitarkoituksiin(3),

- ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille (KOM(94)0383 - C3-0227/94),

- ottaa huomioon kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan mietinnön sekä ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunnan, tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevän valiokunnan, taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnan sekä ympäristö-, terveys-ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A4-0066/96),

A. ottaa huomioon, että petosten torjunta kansainvälisellä tasolla, jos kyseinen ala ei kuulu K.1 artiklan 7, 8, ja 9 kohtien aloihin, on yksi yhteistyön ala oikeus- ja sisäasioiden aloilla, joilla komissiolla on aloiteoikeus,

B. ottaa huomioon, että oikeudellinen yhteistyö rikosoikeudessa ja poliisiyhteistyössä terrorismin sekä muiden vakavien rikosten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, tarvittaessa mukaan lukien tietynlainen tulliyhteistyö, johon liittyy myös Euroopan laajuisen järjestelmän luominen tietojen vaihtamiseksi Euroopan poliisiviraston kautta, on myös yksi yhteistyön alue oikeusja sisäasioiden aloilla.

C. ottaa huomioon, että maailmassa on suuria määriä ydinaineita, joita on valmistettu sekä siviilikäyttöön että sotilaallisiin tarkoituksiin,

D. ottaa huomioon, että rikollinen toiminta on yhä useimmin kansainvälisesti järjestäytynyttä, ja vaikka ei ole vielä ole lopullisesti todistettu, että järjestäytynyt rikollisuus ulottuisi ydinaineiden laittomaan kauppaan, se voi olla mahdollista,

E. ottaa huomioon, että ei-toivottua ydinaineiden kysyntää on olemassa, vaikka tähän mennessä ei ole voitu osoittaa ostajamarkkinoiden olemassaoloa, eivätkä poliisit ole antaneet niistä tietoja julkisuuteen, ja ottaa huomioon, että lukuun ottamatta yhtä Saksan viranomaisten toteuttamaa tapausta Münchenissä ei ole voitu osoittaa yhtään täydellistä kauppaa myyjältä ostajalle,

F. ottaa huomioon, että ydinaineiden ja radioaktiivisten aineiden mahdollinen laiton kauppa idässä ja lännessä muodostaa suuren vaaran jäsenvaltioiden sisäiselle turvallisuudelle, ympäristölle, kansanterveydelle ja kansainväliselle turvallisuudelle,

G. ottaa huomioon, että huolimatta siitä, onko todisteita esittävänä vai ei, on otettava käyttöön kaikki tarpeelliset keinot mahdollisten ja todellisten vaarojen torjumiseksi,

H. ottaa huomioon, että ydinaineiden sotilaallista käyttöä ei voida valvoa Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen perusteella; yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteena on kuitenkin ympäristön säilyttäminen ja suojelu sekä sen laadun parantaminen ja ihmisten terveyden suojelu,

Yleistä

1. On sitä mieltä, että yhteistyöhön ja valvottuun aseistariisuntaan tähtäävä politiikka antaa parhaat takeet rauhasta, ja vetoaa Euroopan unioniin, että se kehittäisi ohjelmia, joiden tavoitteena on muuntaa sotilaallisia ydinaineita vähemmän vaarallisiksi aineiksi mahdollisimman turvallisesti;

2. Pyytää komissiota arvioimaan nykyisen teknologian tarjoamat mahdollisuudet rikastetun uraanin ja plutoniumin varastojen tuhoamiseksi fuusion tai aktinidien transmutaation avulla vahvistamaan sitoutumistaan ohjelmiin plutoniumin lasittamiseksi sekä ydinjätteiden käsittelyyn ja pitkällä tähtäimellä turvalliseen loppusijoitukseen parhaalla mahdollisella tavalla soveltuvien menetelmien arvioimiseksi ja lisäämään rahoitustukea näille ohjelmille sekä tukemaan ydinaseriisuntaa parlamentin Euroopan unionin energiapolitiikkaa käsittelevää vihreää kirjaa koskevan päätöslauselman mukaisesti siten, että Euroopan tutkimuslaitosten ja teollisuuden tietous ja käytettävissä olevat voimavarat sotilaskäyttöön tarkoitetun plutoniumin ja korkearikasteisen uraanin hävittämiseksi saadaan käyttöön;

3. Katsoo, että tutkimuksia pitäisi nopeuttaa, jotta voitaisiin estää ydinvoimaloiden fissiotuotteiden käyttäminen sotilaallisiin tarkoituksiin, koska MOX (oksidisekoitus) ei ole yleispätevä ratkaisu. Tämän lisäksi on pohdittava energiantuottamismenetelmiä ottaen huomioon ydinenergian aiheuttama ympäristöriski. Tähän merkittävään kysymykseen on ensi vuosisadalla etsittävä ratkaisu;

4. Pyytää komissiota panemaan lainsäädännöllisen välineen avulla alulle tarpeelliset menettelyt ydinmateriaalien laillista kauppaa sekä siihen liittyviä tarkkailumenettelyjä ja -tekniikoita koskevan yhdenmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi Euroopan unionin jäsenvaltioissa;

5. Pyytää komissiota selventämään sen tiedossa olevien ydinmateriaalien laitonta kauppaa koskevien tapausten yksityiskohdat ja antamaan selkeän kuvan niistä tapauksista, joissa tavaran toimittajan ja ostajan välillä on tapahtunut kaupallista liiketoimintaa, ja siitä, milloin komissio on saanut tästä tiedon;

6. Pyytää komissiota järjestämään uudelleen ydinasioista vastuussa olevien yksikköjensä sisäisen rakenteen ensisijaisena tavoitteenaan tehokkuuden parantaminen, erityisesti mitä tulee pääosastojen XVII, XII, XI ja IA välisiin suhteisiin ja toimivaltuuksiin ydinaineiston suhteen;

7. Kehottaa vuoden 1996 hallitusten välistä konferenssia muotoilemaan tätä varten selkeän oikeudellisen perustan ympäristöpolitiikan alalla;

8. On sitä mieltä, että markkinoita tarkkailemalla voidaan kartoittaa laajasti radioaktiivisten ja ydinaineiden kaikenlainen kauppa ja että tulokset on annettava julkisuuteen, koska siten kaupan laittomat haarat tunnistetaan aikaisemmin ja menettelemällä tällaisella lainmukaisella tavalla salaisen poliisin toiminta ei ole enää tarpeen, sillä se ei edistä ongelman selvittämistä, vaan päinvastoin on itse osa ongelmaa;

9. Kehottaa vuoden 1996 hallitusten välistä konferenssia mahdollistamaan sen, että kaikki varastot, mukaan lukien sotilaalliset varastot, ja kaikki ydinainekuljetukset Euroopan unionin alueella alistetaan Euratom-turvavalvonnalle;

Ennaltaehkäisevät toimet

10. Vaatii komissiota vahvistamaan yhteisöllisiä avustustoimenpiteitä niille valtioille ja/tai yrityksille maailmassa, jotka eivät pysty järjestämään riittävää valvontaa;

11. Kehottaa komissiota pyrkimään ponnekkaammin lisäämään yhteistyö- tai koulutusohjelmien kautta annettavaa teknistä apua ydinaineiden turvallisuuden valvonnan parantamiseksi IVY:ssä ja Keski- ja Itä-Euroopan maissa, kuten ehdotettiin komission hyväksymässä Euroopan unionin energiapolitiikkaa käsittelevässä vihreässä kirjassa;

12. Kehottaa komissiota miettimään vakavasti mahdollisuutta tutkia tiedemiesten ja teknikkojen tilannetta entisessä Neuvostoliitossa ja esittämään toimenpiteitä ydinteollisuuden alalla toimivien tiedemiesten ja teknikkojen sosiaalisen tilanteen heikkenemisen estämiseksi entisessä Neuvostoliitossa;

13. Vaatii komissiota tutkimaan määrärahojen myöntämisen yhteydessä, miten yhteistyö ItäEuroopan valtioiden kanssa niiden oman turvavalvonnan luomiseksi on edistynyt, miten se on tähän asti onnistunut, miten sitä on vahvistettava ja laajennettava, mitä henkilöstöön, organisaatioon ja rahoitukseen liittyviä tarpeita on syntynyt;

14. Vaatii komissiota tekemään kuuden kuukauden kuluessa tarkan selvityksen Euratomturvavalvonnan tarvitsemista määrärahoista teknisellä, henkilöstöön ja organisaatioon liittyvällä alalla;

15. Vaatii neuvostoa tekemään selvityksen, jossa vertaillaan fyysisen suojelun standardeja jäsenvaltioissa ja Yhdysvalloissa, jonka järjestelmää pidetään korkealuokkaisena;

16. Kehottaa komissiota tekemään selvityksen alalla toimivien yksikköjen toiminnasta ja ilmoittamaan tuloksista parlamentille;

Rikollisuus

17. Toteaa, että jäsenvaltiot suhtautuvat radioaktiivisten aineiden ja ydinaineiden laittomaan kauppaan ja rankaisevat siitä lainsäädännöllisellä ja käytännön tasolla eri tavoin, ja pyytää jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan asiaa koskevat lait mahdollisimman nopeasti;

18. Vaatii neuvostoa ja jäsenvaltioita perustamaan EUROPOLin viipymättä ja kehittämään sitä niin, että sen tehtävät on selvästi eritelty, ja erityisesti jouduttamaan esitutkintatietojen keräämistä järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin torjunnan, lahkojen ja ydinrikollisuuden torjunnan alalla;

19. Kehottaa niitä jäsenvaltioiden parlamentteja, jotka eivät ole näin jo tehneet, ratifioimaan Europol-sopimuksen, jotta Europol voi mahdollisimman pian aloittaa työnsä ydinrikollisuuden torjumiseksi;

20. Pitää myönteisenä edistystä, joka on komission tiedonannon julkaisemisen jälkeen saavutettu poliisiasiain ja tulliasiain yhteistyössä, kuten tietotekniikan käyttöä tulliasioissa koskevan yleissopimuksen allekirjoittamista, yhteisiä tullivalvontatoimia ja kolmansien maiden kanssa käytävää jäsenneltyä vuoropuhelua sekä terrorismia koskevan Gomorran julkilausuman mukaisia toimia;

21. On sitä mieltä, että on myös tutkittava, missä määrin kolmansien valtioiden hallitusten alaiset virastot ovat itse osallisia ydinaineiden tai radioaktiivisten aineiden laittomaan kauppaan;

22. On sitä mieltä, että jäsenvaltioiden olisi lisättävä niiden salaisten palvelujen välistä yhteistyötä ydinaineiden tai radioaktiivisten aineiden laittoman kaupan torjumiseksi;

23. On valmis myöntämään asianomaisiin budjettikohtiin määrärahoja laittoman ydinainekaupan torjumiseen sillä edellytyksellä, että parlamenttia kuullaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.6 artiklan mukaisesti;

24. Pyytää komissiota vertailemaan kaikkien jäsenvaltioiden ydinmateriaalien salakauppaa vastaan suunnattua ja salakaupan rikokseksi luokittelevaa nykyistä lainsäädäntöä ja tiedottamaan siitä Euroopan parlamentille;

25. Pitää tärkeänä sitä, että komissio ja neuvosto toimittavat parlamentille säännöllisesti tietoja ydinrikollisuuden torjumisesta ja että parlamenttia kuullaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.6 artiklan mukaisesti;

26. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä niiden Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden kolmansien valtioiden hallituksille ja parlamenteille;

(1) EYVL L 62, 20.3.1995
(2) EYVL C 316, 27.11.1995
(3) EYVL C 316, 27.11.1995


 B. PERUSTELUT

JOHDANTO

Viimeisten viiden vuoden aikana radioaktiivisten aineiden ja ydinaineiden laittoman kaupan ilmitulleiden tapausten määrä on kasvanut voimakkaasti. Näiden aineiden laaja salakuljetus vaarantaa merkittävästi ihmisten terveyden, minkä lisäksi sen merkitystä sotapsykologisena ja poliittisena uhkana ei tulisi aliarvioida. Tällainen kehitys johtuu siitä, että ydinaineiden varastoinnin valvontaan ja turvatoimiin liittyviä ongelmia ei ole pystytty ratkaisemaan kansainvälisesti. Viime vuosina tilanne on entisestään huonontunut Neuvostoliiton hajoamisen ja entisen Neuvostoliiton tasavaltojen sekä Keski- ja Itä-Euroopan maiden huomattavan poliittisen epävakauden leimaaman kehityksen seurauksena. Turvallisuuden ja varastoitujen aineiden suojausjärjestelyjen takaamisessa on kansallisen vastuun lisäksi Euroopan unionista osan muodostavalla Euroopan atomienergiayh-

teisöllä erikoisasema, joka on määritelty EURATOM-sopimuksessa. Komissio käsittelee näitä asioita 7. syyskuuta 1994 antamassaan tiedonannossa (KOM(94)0383). Tämä mietintö käsittelee yksityiskohtaisesti tiedonannossa esiteltyjä huomioita ja sen johtopäätöksiä.

TÄMÄNHETKINEN TILANNE

Münchenin lentokentällä 10. elokuuta 1994 tehdyn plutoniumin takavarikon johdosta syytettyjen oikeudenkäynti on viime kuukausina saanut osakseen paljon huomiota. Sen lisäksi, että oikeudenkäynnissä on selvitelty asiaa rikosoikeudelliselta kannalta ja määritelty kansallisten ja Euroopan unionin viranomaisten asemaa jutun käsittelyssä, missä kohdin on vielä paljon tehtävää, se on erityisen merkittävästi lisännyt kansalaisten tietoisuutta kansainvälisen ydinaineiden salakuljetuksen vaaroista. Tämän laittoman kaupan tärkeimpiä piirteitä esitellään seuraavassa.

Tilanne Saksassa (lähde: Bundeskriminalamt):

1990 1991 1992 1993 1994

Tapausten kokonaismäärä 4 41 158 241 267

Vilpilliset myyntitarjoukset 59 118 85

Laiton kauppa (ei takavarikkoa) 81 102 163

Laiton kauppa (johtanut takavarikkoon) 18 21 19

Erilaatuisen plutoniumin tai uraanin takavarikot EU:n alueella (EURATOM):

1991 1992 1993 1994 1995 (toukokuuhun saakka)

Takavarikkoon johtaneet tapaukset 1 (?) 12 4 14 2

Yhdysvaltojen energiaministeriön uhkien arvioinnin osasto (Threat Assessment Division) on heinäkuusta 1994 lähtien kuukausittain laatinut kansainvälisesti epäilemättä laajimman ja säännöllisimmän radioaktiivisten aineiden ja ydinaineiden takavarikoiden luettelon tai toimeksiantanut tällaisen luettelon laatimisen.

Yhdysvaltojen energiaministeriön rekisteröimät takavarikot:

1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 (toukokuuhun

saakka)

Takavarikkoon johtaneet 3 - 5 2 1 33 9

tapaukset

Maittaiset takavarikot (lähde: USA:n energiaministeriö):

Saksa 11, Venäjä 8, Viro 4, Unkari 3, Japani 2, Slovakia 2, Turkki 2, Itävalta 1, Intia 2, Bulgaria 4, Romania 5, Puola 1, Ukraina 1, Azerbaidžan 1, Etelä- Afrikka 1, Italia 1, Sveitsi 1, Tšekin tasavalta 1, Liettua 1, Englanti 1. Yhteensä 53

Toukokuussa 1995 Venäjän ydinasioista vastaavan elimen Gosatomnadzorin viralliset edustajat kertoivat Aachenissa pidetyssä asiantuntijakokouksessa, että "viimeisten kahden vuoden aikana jo yksinomaan Venäjällä on paljastunut 19 ydinaineiden varkaustapausta". On selvää, että tarvitaan välttämättä luotettavia kansainvälisiä tilastoja radioaktiivisten ja ydinaineiden laittomista siirroista. Kaikkien käytettyjen lähteiden mukaan on kuitenkin ilmeistä, että tapausten määrä on voimakkaasti lisääntynyt.

Venäjän asiantuntijoiden Aachenin kokouksessa esittämät tiedot merkitsevät selvästi luopumista kaikenlaisista pyrkimyksistä peitellä tilannetta. He totesivat erityisten tutkintakomissioiden tutkineen nämä 19 varkaustapausta ja todenneen, että "asianomaisissa laitoksissa järjestyksenpito on huonontunut, porteilla ja tarkastuspisteissä ei ole tehokkaita radioaktiivisten aineiden ilmaisuun tarvittavia laitteita, fyysiseen suojaamiseen tarkoitetut varusteet ovat vanhentuneita, kirjanpitotarkoituksiin käytetyt mittauslaitteet ovat vanhoja ja riittämättömiä".

"Yhdessäkään tapauksessa ydinaineiden valvontaan ja kirjanpitoon liittyvä NMC&Ajärjestelmä ei tehnyt ilmoitusta puutteellisuuksista ja aineiden katoamisesta. Nykyisessä muodossaan NMC&A-järjestelmän ja olemassa olevien tarkastusmenettelyjen avulla ei ole mahdollista ajoissa huomata ydinaineiden katoamista tai niiden käyttöä muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen."(1)

Tämä johtopäätös on erityisen hälyttävä, koska rikollinen toiminta on lisääntynyt valtavasti viime vuosina varsinkin Venäjän armeijassa. Jo yksin vuonna 1992 kerrotaan olleen noin 40 000 lahjontatapausta, joissa Venäjän armeijaan kuuluvat ovat olleet osallisina. Vuonna 1993 Venäjän puolustusministeriö rekisteröi 6 500 tavanomaisten aseiden varkautta armeijan varastoista.(2) Kaikki nämä huomiot ovat kuitenkin ainoastaan osia suuremmasta kokonaisuudesta, jonka eri puolet ovat vasta tulossa esille.

YDINAINEIDEN MAHDOLLINEN KÄYTTÖ

Löydettyjen, liikkeellä olevien ydinaineiden mahdollisia käyttöalueita voidaan kuvailla seuraavasti.

On yhtä lailla mahdollista tuottaa ydinräjähteitä kuin säteilyaseita. Uhkakuvan muodostaa myös radioaktiivisten aineiden suora levittäminen ilmaan, veteen tai ruokaan. Näitä aineita voidaan tällöin käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin valtioiden välillä - tässä on kiinnitettävä erityistä huomiota harmaisiin alueisiin ydinsulkusopimuksen ympärillä. Toisaalta tällaisia aineita voidaan tietenkin myös käyttää poliittiseen ja rikolliseen kiristykseen valtioiden sisällä. Terroristijärjestöjä ja järjestäytynyttä rikollisuutta yleensäkin voidaan pitää näiden aineiden mahdollisina käyttäjinä. AumShinrikio -lahkon toiminta oli järkyttävä esimerkki rikollisuudesta, jota voi kehittyä, jos ydinaineita joutuu sellaisten ryhmien käsiin, joiden päämäärät ovat psykopaattisten yksilöiden, joukkoideologi-

oiden tai uskonnollisen fanatismin sanelemia.

YDINAINEIDEN MAHDOLLINEN ALKUPERÄ JA MAHDOLLISET MARKKINAT

Suurimpia vaikeuksia tutkittaessa ydinaineiden laitonta kauppaa on aineiden alkuperän selville saaminen. Kaikkien näiden aineiden kanssa tekemisissä olevien laitosten tärkein tehtävä onkin sen selvittäminen, mistä markkinoilla oleva ydinaine on hankittu - laillisesti tai laittomasti. Sen tähden on välttämätöntä kartoittaa alkuperäalueita.

Ensinnäkin on ydinaineiden siviilikäyttö. Tähän kuuluvat reaktorit ja tuotantolaitokset polttoaineen tuotantoketjussa kuten myös jätteen varastointipaikat ja tietenkin tutkimuslaitokset. Viimeksi mainittujen hallussa on usein hyvin monenlaisia aineita. EURATOM on vastuussa useista sadoista siviilikäyttöön tarkoitetuista ydinlaitoksista, jotka ovat sen valvonnassa.

Näihin laitoksiin eivät kuulu sellaiset laitokset, jotka eivät ole EURATOMin valvonnassa tai ovat sen valvonnan alaisia ainoastaan ajoittain sotilaallisen luonteensa vuoksi (sekä siviili- että sotilaskäytössä olevat laitokset). Laitosten kokonaismäärä on huomattavasti suurempi kuin EURATOMin valvonnassa olevien laitosten lukumäärä. Erityisesti on mainittava sotilaalliset käyttötarkoitukset: ydinkärjet, sotilaskäytössä olevat reaktorit, armeijan tuotantolaitokset polttoaineen tuotantoketjussa, armeijan valvonnassa olevat jätteen varastointipaikat, armeijan tutkimuslaitokset, sukellusveneet ja muut ydinaineilla varustetut sotatarvikkeet. Tähän kuuluu myös laihennetun uraanin sotilaskäyttö, erityisesti ammuksissa sekä panssarilevyissä ja muissa sotilaskäyttöön tarkoitetuissa materiaaleissa.

Näiden lisäksi radioaktiivisia aineita käytetään lääketieteessä. Myös muu teollisuus kuin ydinteollisuus tarvitsee monin tavoin radioaktiivisia aineita, jotka myös erotellaan edelleen. Vielä on todettava, että monet kemian ja lääketeollisuudessa käytetyt aineet eivät ole ainoastaan myrkyllisiä vaan myös radioaktiivisia.

Kaikilla näillä aloilla erityistä huomiota on kiinnitettävä olemassa olevien varastojen tarkkaan kartoitukseen ja niihin liittyvään hallintoon sekä niiden hankintaan, myyntiin, varastointiin, kuljetukseen ja jätteen hävitykseen. Tässä yhteydessä on oleellisen tärkeää, että aina kun pyritään suurempaan avoimuuteen, olisi otettava huomioon geopoliittiset näkökohdat tutkittaessa edellä mainittujen aineiden leviämistä. Monissa valtioissa, mukaan lukien Keski- ja Itä-Euroopan sekä Afrikan, Etelä-Amerikan ja Aasian valtiot, laitosten fyysinen suojaaminen saattaa synnyttää suurimmat ongelmat. Myöskään Länsi-Euroopan maissa ei voida kartoittaa kaikkia radioaktiivisia aineita ja ydinaineita eikä suojata fyysisesti täydellisesti niitä laitoksia, joissa kyseisiä aineita käytetään.

On huomattava, että ennen entisen Neuvostoliiton hajoamista sen ydinaseiden leviämisen estämistä koskevaa politiikkaa pidettiin suhteellisen johdonmukaisena ja onnistuneena. Ydinaineiden laitonta kauppaa harjoitettiin kuitenkin myös ennen Neuvostoliiton hajoamista, minkä osoittaa se, että ainakin Etelä-Afrikka ja Israel kiersivät ydinsulkusopimuksen hankkiakseen aineita, joita ne tarvitsivat omien ydinaseittensa tuottamiseen. Pakistan ja Intia ovat ilmeisesti tehneet samoin. Lisäksi on olemassa todistusaineistoa siitä, että useissa muissa maissa on harjoitettu laitonta kauppaa ydinsulkusopimuksen harmailla alueilla.

Tämän vuoksi ongelmien rajoittaminen entisen Neuvostoliiton alueelle rajoittaa tarvittavaa tutkimusta tavalla, jota on mahdoton hyväksyä, ja lisäksi merkitsee laiminlyöntiä asian räjähdysalttiin luonteen vuoksi. Tässä mielessä komission tiedonanto, joka keskittyy ainoastaan entisen Neuvostoliiton ja Keski- ja Itä-Euroopan maiden alueille, on huolestuttavan puutteellinen ja asenteellinen. Yllä esitettyjen, radioaktiivisten aineiden maailmanlaajuista leviämistä koskevien tietojen perusteella on tehtävissä kaksi huomiota:

1. Radioaktiivisia tai fissiokelpoisia aineita voi hankkia monin eri tavoin ja hankintamahdollisuudet ovat koko ajan lisääntymässä.

2. Tällaisten aineiden laiton kauppa ei kuitenkaan sinänsä ole uusi ilmiö, vaan se on jatkunut jo pidemmän aikaa.

Mahdollisia markkinoita on sen vuoksi kartoitettava suhteessa näiden aineiden hankinnan ja jälleenmyynnin aikaisempaan kehitykseen valtioiden välillä. Siten on tarpeellista tarkastella alueita, joilla nämä markkinat sijaitsevat. Tässä yhteydessä voidaan nimetä seuraavat alueet:

a) Maat, jotka pyrkivät virallisesti tai salaisesti hankkimaan ydinaseita.

Jo kauan on ollut ilmeistä, mitkä maat pyrkivät hankkimaan valmiuden ydinaseiden rakentamiseen kehittämällä omia laitoksiaan ja hankkimalla tarvittavia aineita. Siten monet maat tulkitsivat avoimesti Iranin yrityksen hankkia reaktori tekemällä ydinsopimuksen Venäjän kanssa pyrkimykseksi edistyä ydinaseohjelman luomisessa. Nimenomaan Iranin tapauksessa on Euroopan puolella olemassa tarve kiireelliseen selvitystyöhon jo senkin vuoksi, että tällä maalla on moninaista toimintaa useissa EU:n jäsenvaltioissa (ja päinvastoin). Ei ole mikään salaisuus, että Irakin kunnianhimoisena päämääränä oli ydinaseen rakentaminen. Ennen Persianlahden sotaa sekä sen aikana ja jälkeen kävi ilmi, kuinka lähelle se oli päässyt päämääräänsä lähinnä käyttäen hyväkseen Euroopan laittomia hankintalähteitä. Israel on nykyään ydinasevalta. On täysin selvää, että myös Israel hankki aseiden kehittämiseen tarvitsemansa aineet laittomia kanavia apuna käyttäen EURATOMin vastuualueen sisäpuolelta. Israel oli siten vastuussa 200 tonnin uraanirikaste-erän katoamisesta vuonna 1968 (Plumbat). Tämä operaatio oli erityisen tärkeä ydinaseohjelman onnistumiselle. On myös käynyt ilmi, että Etelä-Afrikalla on ainakin kuusi ydinasetta. On aivan selvää, että Etelä-Afrikka sai länsimaiden markkinoilta sekä tietotaitoa että materiaaleja ydinaseen rakentamiseen, osittain laittomasti. Euroopan unionin NPT-työryhmän sisäisten asiakirjojen mukaan on aivan selvää, että Pakistan kuuluu ydinasevaltoihin. Eurooppalaiset yritykset ovat useissa tapauksissa toimineet laittomasti lähinnä laitteiden hankinnassa ja siten auttaneet Pakistania ydinaseiden hankkimisvalmiuden saavuttamisessa. Intian asenne hankintakysymyksissä on myös ylittänyt laillisuudet rajat, mikä koskee lähinnä sen plutoniumreaktoreiden toimintaan tarvittavan raskaan veden hankintaa. On korostettava, että myös saksalaiset yritykset olivat tässä asiassa erityisen näkyvästi osallisina. Pohjois-Korea on avoimesti pyrkinyt ottamaan palvelukseensa useita venäläisiä ydin- ja ohjusasiantuntijoita. Sen käyttäytyminen kansainvälisiä instituutioita kohtaan antaa ymmärtää, että se mahdollisesti myös toimii harmaalla alueella tavoitteenaan pommin rakentaminen.

b) Hankintamahdollisuuksien lisääntyminen ja toisaalta kasvanut kysyntä sekä uusien ydinaineiden markkinarakenteiden kehittymismahdollisuuksien lisääntyminen itäblokin hajoamisen seurauksena johtavat tilanteeseen, jossa järjestynyt rikollisuus kasvaa asekaupan ja ydinaineiden laittoman kaupan alalla.

c) Uhka, jonka muodostavat poliittiset, terrorismiin sotkeutuneet ääriliikkeet pyrkiessään päämääriinsä mihin hintaan hyvänsä ja keinoilla millä hyvänsä, on saanut uusia ulottuvuuksia, kun radioaktiivisia ja fissiokelpoisia aineita on yhä enemmän saatavilla. Oklahomassa tapahtuneen kaltaiset hyökkäykset osoittavat, miten pitkälle terroristit ovat valmiita menemään. Ne osoittavat kuitenkin myös, millaiselle suunnattomalle vaaralle kokonaiset väestöryhmät olisivat alttiina, jos tällaisia rikoksia tehtäisiin ydinaineita käyttäen.

Vähentämällä mahdollisuuksia hankkia kyseisiä aineita vähennetään vaaraa! Sillä mitä suuremmat laittomat markkinat ovat, sitä suuremmat mahdollisuudet terroristeilla on uhata sillä, että niillä on hallussaan tai mahdollisesti hallussaan radioaktiivisia tai ydinaineita. Viimeksi mainitun ryhmän, joka on vielä hyvin arvaamaton, muodostavat uskonnolliset ääriliikkeet. Niitä leimaa myös sama kiihkeä päättäväisyys kuin poliittisesti suuntautuneita terroristiryhmiä. Ne eroavat näistä kuitenkin siten, että ne eivät työskentele maan alla, vaan yhteisössä, vaikkakin usein suojattuina ja eristyneinä. Ne toimivat usein ulkonaisesti vakailta näyttävien liikeyritysten peitossa. Uskonnolliset lahkot voivat, kuten äskettäin Aum-Shinrikio-lahkon tapaus osoitti, ottaa koko yhteiskunnan mielettömien maailman tuhoon liittyvien kuvitelmien kohteekseen. Siksi joukkotuhoaseet näiden ryhmittymien hallussa saavat myös heidän subjektiivisesta näkökulmastaan katsottuna erityisen merkityksen. Japanista on saatu äskettäin tietoja, että Aum-Shinrikio-lahko työskentelisi myös uraaninrikastustekniikan parissa. Tätä on pidettävä hyvin huolestuttavana.

YDINLAITOSTEN KEHITYS JA FISSIOKELPOISTEN JA RADIOAKTIIVISTEN AINEIDEN INVENTAARIOT

1980-luvun alusta lähtien ydinlaitosten ja fissiokelpoisten aineiden inventaarioiden kehittämisen tutkimista sekä radioaktiivisten aineiden kauppaa voidaan kuvailla seuraavasti:

Ydinasevalloissa kuten myös ydinasevalloiksi pyrkivissä maissa sekä maissa, joilla on ydinlaitoksia mutta ei ydinaseita, ja muissa maissa, laitosten lukumäärä on kasvanut nopeasti. Erityisesti suurimpien ydinasevaltojen aseidenriisuntaponnistelut merkitsevät, että puretuista pommeista peräisin olevien fissiokelpoisten aineiden inventaariot kasvavat jatkuvasti, vaikka toistaiseksi mitään tarkkaa varastokartoitusta ei ole tehty eikä ole myöskään selvää, voidaanko sellaista tehdäkään.

Toinen tekijä, joka vaikuttaa plutoniuminventaarioiden lisääntymiseen, on joidenkin maiden siirtyminen plutoniumin teolliseen "siviilikäyttöön". Tämä tarkoittaa, että plutoniumia on merkittävästi enemmän saatavilla sekä laillisesti että laittomasti. Vuodesta 1989 lähtien EURATOMin turvavalvonnan alaisen plutoniumin määrä (eri muodoissaan ja oletettavasti polttoaine mukaan lukien(3)) on kaksinkertaistunut 170 tonnista 342 tonniin vuonna 1994. Saman ajanjakson aikana EURATOMin turvavalvonnan alaisen, väkevyydeltään alhaisen plutoniumin varastot ovat kasvaneet 80 prosenttia. Turvavalvonnan alaisen thoriumin varastot ovat enemmän kuin kaksinkertaistuneet 2 100 tonnista 4 600 tonniin. Ainoastaan erittäin väkevän uraanin varastot ovat pienentyneet 13 tonnista 12 tonniin. Radioaktiivisten aineiden laillinen kauppa on lisäksi kasvanut huomattavasti viimeisten 15 vuoden aikana. Tämä koskee sekä radioaktiivisten aineiden tuontia että vientiä ja niiden kuljetuksia hyvin moniin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Tästä tavaraliikenteestä ei ole olemassa tarkkoja varastorekistereitä eikä tarkkoja katoamisilmoituksia. Olemassa olevat tilastot perustuvat monesti vanhentuneisiin tietoihin. Niinpä viimeisin Saksan ydinreaktoriturvallisuusjärjestön GRS:n suorittama, kuljetettujen radioaktiivisten aineiden määrää kartoittava tutkimus (ks. "Atomwirtschaft", heinäkuu 1995) on vuodelta 1986 ja kattaa siten vain entisen Länsi-Saksan! Kuitenkin jo nämä vuosikymmenen takaiset luvut ovat hätkähdyttäviä: 445 000 rekisteröidystä kuljetuksesta 370 000 kuljetusta liittyi tutkimukseen, lääketieteeseen ja teknologiaan, 65 000 radiografiaan ja muihin säteilylähteisiin, 1 900 ydinpolttoaineeseen, ydintekniikan ja -tutkimuksen päälähteisiin, ja 6 630 ydintekniikassa käytettyihin "muihin radioaktiivisiin aineisiin". Kuljetusten kokonaispituudeksi arvioitiin 44 milj. kilometriä. Luonnollisesti kuljetusten määrä koko EU:ssa on moninkertainen. Teknisesti, organisatorisesti ja taloudellisesti on mahdotonta saada aikaan 100-prosenttisen luotettavaa valvonta- ja suojausjärjestelmää näin laajassa mittakaavassa. Euroopassa aliarvioidaan nykyään suuresti sitä uhkaa, jonka satojen tuhansien käytettyjen säteilylähteiden hävittämisen valvonnan puuttuminen muodostaa.

Valvonnan edellytykset Euroopassa

Yllä kuvaillun kehityksen vastapainoksi on kehitelty valvontavalmiuksia Euroopassa. Vuodesta 1980 EURATOMin turvavalvonta on kehittynyt seuraavasti:

Tarkastuksiin käytettävissä oleva työvoima

VUOS I

Henkilökunta DCSIndeksi

Toiminnan tarkastajatIndeksi

Tarkastuksiin käytetyt työpäivätIndeksi

Turvavalvonnan alainen ydinaine teholl. kg (1000 kg)Indeksi

1982

179 100

108 100

4.489 100

78 100

1985

188 105

125 116

6.225 139

121 155

1986

202 113

134 124

6.196 138

139 177

1987

212 118

139 129

6.814 152

158 202

1988

228 127

155 144

7.364 164

179 229

1989

230 128

157 145

7.417 165

199 255

1990

227 127

163 151

7.564 169

231 296

1991

241 135

173 160

7.757 173

293 376

1992

263 147

199 184

7.916 176

318 408

1993

257 144

201 185

8.418 188

343 440

1994

252 141

197 182

8.723 194

369 473

Samalla kun turvavalvonnasta vastaavan henkilökunnan määrä on noussut ainoastaan 41 prosenttia vuodesta 1982 lähtien ja tarkastajien määrä 82 prosenttia, valvonnan alaisten ydinaineiden määrä on noussut räjähdyksenomaisesti 473 prosenttia 78 000:sta 369 000:een(4). Näin ollen näyttää siltä, että EURATOMin toiminnan tehokkuutta olisi kiireellisesti tutkittava. Kun tarkastellaan EURATOMin tehtävien kehitystä jo pelkästään vuodesta 1991 lähtien, on ilmeistä, että samalla kun kokonaisbudjetti on itseasiassa kasvanut huomattavasti -7,495 miljoonasta ecusta vuonna 1991 19,611 miljoonaan ecuun vuonna 1995 (lisäystä 162 prosenttia) - enemmän kuin puolet vuoden 1995 budjetista (10 milj. ecua) on osoitettu yksinomaisesti "suurille plutoniumlaitoksille" eli jälleenkäsittelylaitoksille ja laitoksille, jotka tuottavat plutoniumin ja uraanin oksidisekoituksesta (MOX) muodostuvia polttoaine-elementtejä! Plutoniumin kohtuuton tuotanto ja käyttö korostuu siten myös turvavalvonnan kustannuksissa.

Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n turvavalvonnan kehitys 1980 - 1993:

Koko maailmassa IAEA:n turvavalvonnan alaisten laitosten määrä kasvoi 416:sta 550:een (lisäys 31 prosenttia). On huomattava, että Ranskan hallituksen Ranskan parlamentille antamien tietojen mukaan yksin Ranskassa on rekisteröity 265 ydinaineita käyttävää laitosta. Tämä tuo selvästi esille valvonnan riittämättömyyden.

Varastoissa olevan erotetun plutoniumin määrä on noussut 6 tonnista 38 tonniin (lisäyksen kerroin 6,3). Käytetyn polttoaineen plutoniuminventaario nousi 79 tonnista 416 tonniin (kerroin 5,2), matala-aktiivisen uraanin inventaario nousi 13 872 tonnista 38 724 tonniin (kerroin 2,8). Tässäkin tapauksessa ainoastaan korkea-aktiivisen uraanin valvotut varastot ovat pienentyneet 11 tonnista 10 tonniin. Kaikki luvut edustavat tietenkin vain murto-osaa kaikista olemassa olevista ydinaineista.

Laitosten suojausjärjestelmät ovat yksinomaisesti kansallisen vastuun alaisia. Tehtävää hoitaa kussakin maassa poliisi tai armeija. IAEA-sopimus on ainoa kansainvälinen väline. Siitä on tuskin ollenkaan tietoa, missä määrin tätä sopimusta on pantu täytäntöön ja noudatettu. Sama pätee länsimaihin, kuitenkin etusijassa entisen Neuvostoliiton ja Keski- ja Itä-Euroopan maihin, joiden laitosten fyysisestä suojauksesta ja suojauksen perustana olevista järjestelyistä ei ole tietoa.

Laitosten suojaamista koskevaan kansainväliseen turvallisuusstrategiaan on ehdottomasti liityttävä kansallisen toiminnan mukaan ottaminen, keskinäinen tiedonvaihto ja varastojen suojaamisjärjestelyjä koskevan yhteisen strategian luominen. Aivan yhtä tärkeitä ovat kirjanpitojärjestelmiin ja valvontaan liittyvät asiat. Tiedämme nykyään, että esimerkiksi Neuvostoliitosta itsenäistyneillä valtioilla ei joko ole ollut lainkaan fissiokelpoisia aineita koskevia kirjanpitojärjestelmiä tai ne ovat olleet täysin riittämättömiä. EURATOMin turvavalvonta on ilmeisen suotavaa, mutta ehdottoman riittämätöntä. Valvontatoimia on liian paljon, ne ovat liian hitaita ja häviävän pieniä verrattuna idän suunnattomiin tarpeisiin. Vuonna 1994 käytettiin noin 1,8 milj. ecua vastaavaan toimintaan.

POLIITTINEN TOIMIVALTA JA VASTUU

Ydinaineiden laittoman kaupan merkitys ylittää kansallisen toimivallan rajat. Ydinaseisiin ja ydinvoimalaitoksiin liittyvät asiat työllistävät Yhdistyneitä kansakuntia sen turvallisuusneuvostoa myöten.

Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA vastaa siitä, että fissiokelpoisia aineita käsitellään oikein. On kuitenkin lisättävä, että ydinaseita hallussaan pitävien valtioiden sotilaalliset asiat ovat periaatteessa IAEA:n valvonnan ulkopuolella. Sitä paitsi järjestön käytössä olevat varat rajoittavat suuresti sen toimintamahdollisuuksia. Esimerkiksi Ranskassa, joka on ydinasevalta, yksi ainoa laitos, käytetyn polttoaineen varasto La Haguessa, oli IAEA:n valvonnan alainen vuonna 1993. Puhtaasti sotilaallisten laitosten lisäksi, joiden tarkkaa lukumäärää ei tunneta, Ranskassa oli tuolloin 30 laitosta, jotka olivat osittain siviili- ja osittain sotilaskäytössä ja joihin EURATOMillakin oli mahdollisuus päästä vain ajoittain.

Aikaisemmista Euroopan parlamentin tekemistä tutkimuksista on käynyt ilmi, että IAEA:n turvavalvontaa ei voida myöskään pitää teknisesti tehokkaana, vaan pikemminkin sen on katsottava muodostavan osan poliittista luottamuksen rakentamista. Tämä koskee myös EURATOMin turvavalvontaa.

Koko ydinenergia-alan tärkeys Euroopan unionissa näkyy EURATOMin erikoisasemassa, joka perustuu EURATOM-sopimukseen ja useisiin kahdenvälisiin sopimuksiin EURATOMin ja Euroopan unionin ulkopuolisten valtioiden välillä. Kahdenvälisten sopimusten puitteissa EURATOM on vastuussa Euroopan unionin ydinenergiapolitiikkaan liittyvistä eduista. Lukuisat oikeudelliset ja poliittiset näkökohdat on otettava huomioon. Esimerkiksi jos laaja siirtyminen plutoniumia käyttävään teollisuuteen on yksi tärkeimmistä syistä ydinaineiden laittoman kaupan kasvuun ja tällaista siirtymistä ei enää voida perustella energiapoliittisin syin, on kysyttävä, miksi Euroopan unionin pitäisi edelleen toimia tällaisen strategian mukaisesti.

Kaikkialla maailmassa tapahtunut ja myös Euroopan unionin tiettyjen hallitusten tukema siirtyminen plutoniumia käyttävään teollisuuteen on erittäin vaarallista. Aseista vapautuneen plutoniumin mahdolliseen käyttöön uraanin ja plutoniumin oksidisekoituksen (MOX) muodossa kaupallisissa reaktoreissa liittyy myös uhkia, joita on mahdoton hyväksyä. Jacques Attalin YK:n pääsihteerille esittämä raportti valaisee asiaa. Siinä todetaan seuraavasti:

"Monilta tahoilta on esitetty, että koko [aseista peräisin olevan[ plutoniumin varasto pitäisi muuttaa oksidisekoitukseksi, mutta että tämä ei ole järkevä ratkaisu: MOX-oksidisekoituksen käytön edistäminen, jopa yksinomaan olemassa olevan plutoniumin polttamiseen, ainoastaan synnyttäisi uutta plutoniumin kysyntää. Toisaalta on myös esitetty plutoniumin sekoittamista uudelleen jätteen kanssa, jotta voitaisiin tuottaa varastoitavissa olevia turvallisia jätenippuja. Tämä on mielestäni nykyisen teknologian huomioon ottaen järkevin ja vaarattomin ratkaisu."

EURATOM-sopimuksen 1 artiklan mukaisesti EURATOMin tehtäviin kuuluu edistää Euroopan ydinenergia-alan kehitystä ja kasvua. Erityisesti ajatellen ydinaineiden kasvavaa laitonta kauppaa on kysyttävä, eikö ydinenergiateollisuudesta luopuminen olisi yksi Euroopan unionin kiireellisimmistä tehtävistä. Tässä suhteessa EURATOM-sopimuksesta olisi keskusteltava myös Euroopan parlamentissa ja se olisi arvioitava uudelleen sekä kansallisella että Euroopan tasolla. EURATOM-sopimus on lisäksi kansallisten parlamenttien välistä oikeutta Euroopan tasolla. EURATOMin toiminta on täysin kansallisten parlamenttien valvonnan ulkopuolella eikä se ole Euroopan tasollakaan tehokkaan parlamentaarisen valvonnan alainen. Sen tähden on erityisen välttämätöntä vahvistaa Euroopan parlamentin asemaa, koska sen on budjettivallan käyttäjänä päätettävä tulevan kehityksen taloudellisista edellytyksistä, erityisesti EURATOMin turvavalvonnan kehittämisestä. Koska kyseessä on poliittisesti dramaattinen asia, tuntuu mahdottomalta hyväksyä sitä, että Euroopan parlamentilla olisi kuitenkin vain osittainen oikeus yhteispäätösmenettelyyn.

Mietintöä laadittaessa kävi yllättävästi ilmi, että ainoastaan Saksa on toimittanut huomattavan määrän takavarikoituja aineita yhteiseen tutkimuskeskukseen ja sen transuraani-instituuttiin analysoitavaksi. Mikä muu Euroopan unionin jäsenvaltio on käyttänyt tämän laitoksen palveluja?

Mitä tulee Münchenin plutonium-tapaukseen, on selvää, että tämä poliisin ja salaisen palvelun suorittama operaatio - ottamatta huomioon sen epäilyttävää luonnetta - vaikutti varsin kielteisesti yhteistyön kehittämiseen Venäjän kanssa. Tämä operaatio, jossa venäläiset esitetään täysin epäluotettavina kumppaneina, pysäytti yhteistyön EURATOMin ja Venäjän viranomaisten välillä käytännöllisesti katsoen kokonaan. Euroopan parlamentille on myös selvitettävä, missä määrin ja milloin yhteinen tutkimuskeskus ja siten Euroopan unioni on Saksassa osallistunut poliisin toimintaan sekä mikä on EURATOMin asema, jotta voitaisiin varmistaa, onko Euroopan lakia noudatettu operaation kaikissa vaiheissa.

(1) Y. VOLODIN ym., Main Principles of Establishing the State System of Accounting for and Control of Nuclear Materials in the Russian Federation", ESARDA 1995, Aachen, toukokuu 1995.
(2) Thomas B COCHRAN, "Proliferation and the Nuclear Disarmament Process - The Strategic Implications", Financial Times Conference, 14.-15. syyskuuta, 1994.
(3) EURATOM-Safeguardin tilastosta ei valitettavasti käy kovin selvästi ilmi, missä muodossa plutonium on.
(4) Eri ydinaineiden määrät ilmaistuna tehollisina kiloina niiden strategisen merkityksen mukaisesti.


 LAUSUNTO

(työjärjestyksen 147 artikla)

ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunnalta

kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnalle

Valmistelija: Per Gahrton

Ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunta nimitti 21. helmikuuta 1995 pitämässään kokouksessa valmistelijaksi Gahrtonin.

Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta 6. syyskuuta, 30. lokakuuta ja 22. marraskuuta 1995 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi johtopäätökset yksimielisesti.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: puheenjohtaja Matutes; 2. varapuheenjohtaja Carrère d'Encausse; valmistelija Gahrton; Aelvoet, Bertens, Caccavale (Caligarisin puolesta), Colajanni, Goerens (De Melon puolesta), von Habsburg, König (Castagnettin puolesta), Lenz, McGowan (Balfen puolesta), Poettering, Sakellariou ja Viola (Gomolkan puolesta).

1. Radioaktiivisten aineiden ja ydinaineiden laiton kauppa on huolestuttava ilmiö, joka on kärjistynyt Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen seuranneen yhteiskunnallisen ja taloudellisen sekasorron myötä. Radioaktiivisia aineita on takavarikoitu enenevässä määrin useissa Euroopan maissa ja muissa maissa 1990-luvun aikana. Yksi tunnetuimpia esimerkkejä on kolmen henkilön Moskovasta salakuljettaman 363 gramman suuruisen sotilaskäyttöön tarkoitetun plutoniumerän takavarikointi Münchenissä elokuussa 1994. Salakuljettajat tuomittiin myöhemmin useamman vuoden vankeusrangaistuksiin. Pelkästään Saksassa on radioaktiivisten aineiden takavarikointien määrä lisääntynyt noin neljästäkymmenestä vuonna 1991 yli kolmeensataan vuonna 1995. Muita maita, joissa laittomasti maahan tuotuja radioaktiivisia aineita on takavarikoitu, ovat mm. Puola, Tšekki, Unkari ja Romania. Tämä uusi tilanne on epävakautta aiheuttava tekijä, joka koskee sekä valtioiden että ihmisten turvallisuutta. Taistelu tätä uutta rikollisuuden muotoa vastaan edellyttää ennen kaikkea kansainvälistä yhteistyötä, jota pitäisi toteuttaa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston suojeluksessa.

2. Tähän asiaan liittyen Jacques Attali, EBRD:n entinen johtaja, sai YK:n pääsihteeriltä tehtäväkseen laatia selvitys ydinaineiden leviämisestä. Attali julkaisi päätelmänsä hiljattain ilmestyneessä teoksessa, joka käsitteli ydinaineiden kauppaa ja niiden leviämistä (Economie de l'apocalypse - trafic et profilération nucléaire). Seuraava katkelma auttaa ymmärtämään ongelman monitahoisuutta ja kiireellisyyttä:

- Berliinin muurin murtumisen jälkeen ydinainekauppa on kehittynyt erittäin huolestuttavasti asetuotannon kolmen tekijän osalta, jotka ovat asiantuntijat, teknologia ja materiaalit.

- Salakauppa on erottamaton osa ydinaineiden leviämistä: salakauppa on laitonta myyntiä ja ostamista, leviäminen asetuotannossa välttämättömien aineosien laitonta valmistusta. Salakauppa on leviämisen väline, leviäminen on salakaupan tavoite. Leviämisen estämiseksi on syytä hävittää salakauppa juuriaan myöten. Ja päinvastoin.(1)

3. Ennen kuin selvitetään tarkemmin, mitä salakauppa on ja miten se voidaan estää, saattaa olla hyödyllistä palauttaa mieleen komission määritelmä ydinaineista ja radioaktiivisista aineista.

"Ydinaineilla" tarkoitetaan aineita, jotka on määrätty turvavalvonnan alaisiksi joko Euratomsopimuksen, Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tai ydinsulkusopimuksen nojalla ja joihin liittyy aineen mukaan pieni tai suuri riski, että niitä käytetään suoraan tai epäsuorasti sotilaallisiin tarkoituksiin. Näihin kuuluvat plutonium ja pitkälle rikastettu uranium.

"Radioaktiiviset aineet" puolestaan ovat tuotteita, jotka eivät ole turvavalvonnan alaisia ja joihin sisältyvä saastumisriski liittyy aineesta peräisin olevaan säteilyyn, mutta joita ei pystytä sellaisenaan käyttämään polttoaineena. Näihin kuuluvat tietyt lääketieteellisiin tarkoituksiin käytetyt aineet kuten radium ja cesium.

4. Ydinaineiden ja radioaktiivisten aineiden salakaupan lopettamiseksi komissio suosittelee tiettyjä toimenpiteitä.

a) Ensinnäkin komission mielestä on syytä parantaa ydinalan toimintaolosuhteita maissa, joissa vaarallisten aineiden laitonta kauppaa käydään, mm. aloittamalla ydinaineiden turvavalvonta. Tätä varten komissio ehdottaa, että nykyisten ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia käytettäisiin mahdollisimman tehokkaasti hyväksi, olipa sitten kyse Euratomin turvavalvontaosaston tarjoamasta avusta, TACIS-ohjelman osana annetusta teknisestä avusta yhteisen tutkimuskeskuksen tukemana tai avusta, jota on saatu Moskovassa sijaitsevalta kansainväliseltä tiede- ja teknologiakeskukselta. Jälkimmäisen keskuksen tavoite on estää joukkotuhoaseisiin liittyvän teknologian ja tietotaidon leviäminen, mutta valitettavasti se ei pysty palkkaamaan kaikkia entisen itäryhmän tiedemiehiä, jotka olivat mukana ydintutkimuksessa, joten se pystyy vaikuttamaan "tiedemiesten leviämiseen" vain rajoitetusti.

b) Komissio arvioi edelleen, että kaikkiin mahdollisiin toimiin on ryhdyttävä ydinaineiden pääsyn estämiseksi Euroopan unionin alueelle unionin ulkoisella rajalla. Tämän vuoksi komissio ehdottaa tulliyhteistyön vahvistamista jäsenvaltioiden välillä, minkä tarkoitus on parantaa niiden kykyä ennakoida ja havaita salakauppayritykset. Se ehdottaa myös, että kaikki Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston tarjoamat mahdollisuudet tutkitaan ja käytetään hyödyksi(2) yhteisen toiminnan mahdollisuus mukaanluettuna (K.3 artiklan 2 alakohta). Komissio ilmoittaa lopuksi, että Euratomin turvavalvontaosasto ja yhteinen tutkimuskeskus antavat entiseen tapaan asiantuntemuksensa jäsenmaiden viranomaisten käyttöön näiden kohdatessa tämän ongelman.

c) Lopuksi komissio korostaa kansainvälisen yhteistyön välttämättömyyttä tässä asiassa. Se viittaa erityisesti kumppanuussopimuksiin ja Eurooppa-sopimuksiin, joissa hahmotellaan ydinalalla tehtävää yhteistyötä ja sen lisäksi poliittista keskustelua, jonka pitäisi auttaa kehittämään yhteisiä tapoja vastata tähän koko kansainvälistä yhteisöä koskevaan ongelmaan. Tulevaisuudessa tehtävien sopimusten pitäisi entistä selvemmin viitata ydinaineiden ja radioaktiivisten aineiden laittomaan kauppaan. Yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa pitää syventää ja kehittää kuten myös joidenkin muiden kolmansien maiden kanssa, jotka voisivat osallistua tällaisen kaupan ehkäisemiseen. Komissio ehdottaa edelleen, että osana yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vuoden 1995 konferenssia valmistelevaa yhteistä toimintaa hyödynnetään ydinaseiden leviämisen estämiseksi.

5. Ydinaineiden ja radioaktiivisten aineiden laitonta kauppaa on olemassa, koska niillä on kysyntää. Kysyntää voi olla maissa, jotka arvovaltasyistä, geopoliittisten pyrkimysten vuoksi tai varustautuakseen muiden maiden luoman kuvitellun tai todellisen uhan varalta haluavat haltuunsa ydinaseen, joka on suurin mahdollinen pelote ja uhkailukeino.

Tätä kysyntää voivat luoda myös terroristiryhmät, jotka välittämättä ydinaseen omistamisesta sinänsä haluavat valmistaa radioaktiivisen aseen ainoastaan kiristääkseen tiettyä maata poliittisiin tarkoitusperiinsä. Tällaisessa, suhteellisen helposti valmistettavassa radioaktiivisessa aseessa yhdistetään radioaktiivisia aineita kemialliseen räjähdysaineeseen. Tarkoituksena on levittää säteilyä aiheuttavat aineet kaupungin tai tietyn alueen keskelle ja aiheuttaa kyseisen alueen eristäminen (ja/tai väestön siirtoja) ja näin saattaa maa epäjärjestykseen.

6. Tarjontaa puolestaan on runsaasti. Se perustuu toisaalta siviilitarkoituksiin käytetyn ydinenergian sivutuotteisiin (pääasiassa plutonium) ja toisaalta joko strategisten tai taktisten (taistelukenttätoimintaan tarkoitettujen) ydinaseiden purkamiseen ja tuhoamiseen kansainvälisten (Start-)sopimusten nojalla tai tällaisia aseita hallussaan pitävien maiden yksipuolisin päätöksin. On esimerkiksi varmaa, että Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä tehdyt Start-sopimukset vain lisäsivät ennennäkemättömän suuren talouskriisin keskellä houkutusta muuttaa "ydinraaka-aine" rahaksi, aivan kuin olisi ollut kyse tavallisesta hyödykkeestä. Tästä syystä Yhdysvallat päätti ostaa Venäjältä ydinkärkien purkamisesta jäänyttä uraania, koska sen varastointi oli Venäjälle ongelma.

7. Tarjonnan ja kysynnän välillä tarvitaan välittäjiä. Niistä ei ole puutetta kriisin keskellä olevassa taloudessa: on mafia, monitahoinen sotateollisuus ja tiedemiehet, jotka huolehtivat etuoikeuksiensa säilyttämisestä tai elintasonsa pitämisestä ennallaan (tai jopa parantamisesta). Ydinaineiden ja radioaktiivisten aineiden varsinaisen kaupan ohella yhtä huolestuttavaa on tietojen leviäminen. Sama koskee ydinaseiden tai radioaktiivisten aseiden kuljetuksen yhteydessä tapahtuvaa leviämistä. Yleisesti ottaen olisi vastustettava kaikkea kaupankäyntiä, joka liittyy joukkotuhoaseisiin (ABC-aseet) ja niiden valmistuksessa tarvittaviin aineisiin.

8. Ydinsulkusopimuksen ehdoitta ja rajattomaksi sovittu jatkaminen merkitsee kansainvälisesti sitä, että ydinaineiden leviämistä voidaan jossakin määrin rajoittaa, koska se tarjoaa kansainväliselle yhteisölle viitekehyksen, johon valtioiden pitää mukautua. On selvää, että houkutus luopua ydinaseista olisi suurempi, jos tällaisia aseita hallussaan pitävät maat virallisesti sitoutuisivat tuhoamaan ydinasevarastonsa. On itsestään selvää, että kaikkien maiden pitäisi luopua ydinkokeista odotettaessa kansainvälistä sopimusta niiden kieltämisestä kokonaan. Vastaavasti tiettyjen maiden leimaaminen pahantekijöiksi eri syiden perusteella johtaa väistämättä siihen, että nämä yrittävät hankkia ydinaseita mahdollisimman salassa (sikäli kuin salaaminen näissä asioissa on mahdollista) välttääkseen sellaisia vastatoimia, joita Irak koki hyökättyään Kuwaitiin.

Ydinsulkusopimus näyttää olevan välttämätön, mutta riittämätön väline. Sen noudattaminen riippuu ennen kaikkea Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten tahdosta huolehtia sen noudattamisesta. Kaikilla ei tätä tahtoa kuitenkaan ole yhtä paljon. Ydinsulkusopimus on ilman muuta vähentänyt ydinaineiden levittämismahdollisuuksia, mutta ei ole niitä estänyt kokonaan. IAEA puolestaan valvoo vain niitä valtioita, jotka haluavat olla valvottuja. Se ei voi tehdä yllätystarkastuksia. Sillä ei ole mitään valtaa määrätä rangaistusseuraamuksia. Sen toimenpiteet Irakissa ovat poikkeustapaus.

JOHTOPÄÄTÖKSET

9. Ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunnan mielestä ydinaineiden ja radioaktiivisten aineiden laittoman kaupan estämiseksi on ryhdyttävä useisiin toimenpiteisiin:

a) suuntaviivat, jotka komissio esitteli tiedonannossaan ovat hyödyllisiä ja niiden toteuttamismahdollisuuksia on tutkittava: tämä koskee erityisesti suunnitelmaa kehittää kansainvälistä yhteistyötä tällä alalla; jäsenvaltioilla on myös velvollisuus toimia yhteistyössä keskenään;

b) IAEA:n valtuuksia ja resursseja on vahvistettava ottaen huomioon, että laiton kauppa (ja sen aiheuttama ydinaineiden leviäminen) merkitsee uhkaa ihmiskunnalle. Samalla tavoin kuin ihmisoikeudet eivät enää kuulu yksin valtioille vaan erioikeutena kansainväliselle yhteisölle, kuuluu ydinaineiden ja radioaktiivisten aineiden laittoman kaupan torjuminen kaikille valtioille. Tätä kysymystä pitäisi käsitellä Yhdistyneissä kansakunnissa;

c) valtiorakenteen katoaminen entisen Neuvostoliiton maissa talouskriisin ohella on edistänyt rikollisuutta. Näille maille annettava talousapu on tärkeää, mutta sen ohella on suunnattava toimenpiteitä tavalliseen väestöön, jotta kansalaiset oppisivat uudelleen ymmärtämään valtion ja kansalaisvelvollisuuksien merkityksen. Salakauppiaita sen sijaan pitäisi rangaista ankarasti: tämän vuoksi ydinaineiden ja radioaktiivisten aineiden laiton kauppa pitäisi rinnastaa ihmiskuntaa vastaan tehtyihin rikoksiin kuten kansanmurhaan, joka mainitaan vuonna 1948 allekirjoitetussa YK:n peruskirjassa;

d) tutkimuksia pitäisi nopeuttaa, jotta voitaisiin estää ydinvoimaloiden fissiotuotteiden käyttäminen sotilaallisiin tarkoituksiin, koska MOX (oksidisekoitus) ei ole yleispätevä ratkaisu. Tämän lisäksi on pohdittava energiantuottamismenetelmiä ottaen huomioon ydinenergian aiheuttama ympäristöriski. Tähän merkittävään kysymykseen on ensi vuosisadalla etsittävä ratkaisu.

10. Ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunta kehottaa näin ollen toimivaltaista valiokuntaa ottamaan kaikki nämä seikat huomioon mietinnössään.

(1) Jacques Attali: Economie de l'apocalypse, Fayard 1995, s. 11
(2) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.1 artiklan 9 alakohdassa määrätään: "...jäsenvaltiot pitävät... yhteistä etua koskevina asioina...yhteistyö[tä[ terrorismin, laittoman huumausainekaupan ja muiden vakavien kansainvälisen rikollisuuden muotojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi..."


 L A U S U N T O

(työjärjestyksen 147 artikla)

tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita

käsittelevältä valiokunnalta

kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnalle

Valmistelija: Robles Piquer

Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevä valiokunta nimitti 2. helmikuuta 1995 pitämässään kokouksessa valmistelijaksi Robles Piquerin.

Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta 23. helmikuuta 1995, 12. huhtikuuta 1995, 22. toukokuuta 1995, 1. kesäkuuta 1995, 16. lokakuuta 1995, 23. lokakuuta 1995 ja 22. marraskuuta 1995 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi johtopäätökset yksimielisesti.

Äänestykseen osallistuivat seuraavat jäsenet: puheenjohtaja Scapagnini; varapuheenjohtajat Adam, Quisthoudt-Rowohl ja McNally; Ahern, Bloch von Blottnitz, Dybkjær (Plooij-van Gorselin puolesta), Estevan Bolea, Ferber, Heinisch (Chichesterin puolesta), Holm, Izquierdo Collado, Lange, Mann (Desaman puolesta), Marset Campos, Mombaur, Pompidou, Rauti, Sanz Fernández (Linkohrin puolesta), Stockmann (Nencinin puolesta), Trakatellis (Jouppilan puolesta) ja W.G. van Velzen.

I. JOHDANTO

Tiedonannossa, jota tämä lausuntoluonnos(1) käsittelee, pyritään esittämään unionin taholta realistinen radioaktiivisten aineiden ja ydinmateriaalien laitonta kauppaa koskeva vastaus yleismaailmallisesta ja yhteensovitetusta näkökulmasta tarkasteltuna. Tähän pyritään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen kolmeen pilariin perustuvien aloitteiden avulla, joiden tarkoituksena on käytännöllisellä tasolla saavuttaa seuraavat tavoitteet: edistää osaltaan ydinmateriaaleja koskevien suojatoimenpiteiden parantamista maissa, joita laiton kauppa koskee, erityisesti yhteensovittamalla yhteisön soveltuvia toimintavälineitä; estää mainittujen aineiden pääsy unionin alueelle turvautumalla toimenpiteisiin, jotka sallivat takavarikoinnin unionin ulkorajoilla; ja lujittaa kaikkien asianosaisten maiden välistä yhteistyötä.

Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun komissio käsittelee tätä huolestuttavaa kansainvälistä ongelmaa. Sen kolmannessa Euratomin suojatoimenpiteiden toimintaa koskevassa kertomuksessa(2) todetaan selkeästi:

"... Siinä määrin kuin voitiin asiaa analysoida vuoden 1992 loppuun mennessä, joissakin (IVY) tasavalloissa ei ollut vielä mitään järjestelmää, joka toimisi valvontamenetelmänä ydinaineiden varastamista ja laitonta kauppaa sekä saastumisen/säteilyn väestölle aiheuttamia vaaroja vastaan."

Parlamentti oli jo 11. maaliskuuta 1992(3) antamassaan ydinainekauppiaiden toiminnasta johtuvaa ydinaseiden leviämisen vaaraa koskevassa päätöslauselmassa ehdottanut kansainvälisen tarkkailujärjestelmän perustamista ydinmateriaalien kaupan valvomiseksi ja estämiseksi. Nämä huolet ilmaistiin tämän jälkeen päätöslauselmassa(4), jossa parlamentti vaati ydinmateriaalien kansainvälistä salakauppaa vastustavaa toimintaa koskevan maailmanlaajuisen strategian laatimista, salakaupan pitämistä vakavana rikollisuuden muotona, asiaa käsittelevän väliaikaisen komitean perustamista sekä rahoituksen järjestämistä budjettikohdalle B4-2001 (asiantuntijoiden koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen rahoittamiseksi Itä- ja Keski-Euroopan maissa sekä IVY:ssä ydinsuojatoimenpiteitä koskevalla alueella).

II. HUOMIOT

Ydinmateriaalien salakauppa nähdään nyt entisen Neuvostoliiton ja sen satelliittien poliittisen, hallinnollisen ja sotilaallisen koneiston hajoamisen valitettavana sivuvaikutuksena. Prosessi on monessa tapauksessa johtanut siihen, että fyysisen suojelun ja ydinturvallisuuden infrastruktuurit ovat kadonneet. Nämä infrastruktuurit oli luotu valvomaan niitä yhä kasvavia määriä korkearikasteista uraania ja plutoniumia, joita syntyi ydinaseiden riisuntatoimien seurauksena sekä tuloksena säteilytetyn polttoaineen jälleenkäsittelystä ydinvoimaloissa ja tutkimuskeskuksissa, joilla aivan ilmeisesti oli kaksoisrooli. Komissio soitti hälytyskelloja(5) Saksojen yhdistymisen jälkeen 3. lokakuuta 1990 kun todettiin, että ydintutkimuskeskuksissa säilytettyjen ydinmateriaalien luetteloihin merkityt ja todelliset määrät poikkesivat huomattavasti toisistaan.

Ongelman ilmaiseminen määrällisesti on vaikea tehtävä, erityisesti jos otetaan huomioon, että vain 1 % maailman korkearikasteisesta uraanista (noin 1350 tonnia) kuuluu IAEA:n (Kansainvälinen atomienergiajärjestö) suojatoimenpiteiden piiriin, että 95 % siitä on Venäjän ja Yhdysvaltojen armeijoiden hallussa, ja että esimerkiksi 200 kg riittää tekemään Pakistanin kaltaisesta maasta ydinvallan. Mitä taas tulee sotilaalliseen käyttöön tarkoitettuun plutoniumiin, Yhdysvaltojen ja IVY-maiden kokonaisvarastojen määrä nousee yli 250 tonniin, kun taas esimerkiksi Intialla ja Israelilla kummallakin saattaa olla hallussaan 300 kg. Kaikesta huolimatta vuodesta 1990 lähtien on Saksassa kirjattu yli 500 salakauppatapausta, joissa on takavarikoitu 11,6 kg luonnonuraania, 3,9 kg alle 20 prosenttisesti rikastettua uraania, 0,8 g korkearikasteista uraania ja 0,373 kg plutoniumia.

Paljon tietoa saadaan turvautumalla epäsuoraan analyysitekniikkaan ja destruktiivisiin kokeisiin, mutta takavarikoidun ydinmateriaalin tarkan alkuperän määritteleminen, tällaisen materiaalin havaitseminen rajoilla ja sen suunnitellun käyttötarkoituksen selvittäminen on jo huomattavasti vaikeampi haaste. Tämän seurauksena tiedotusvälineissä leviävissä huhuissa saatetaan mainita samaan hengenvetoon sekä Venäjän salaiset "ydinkaupungit" että joukko maita, jotka aktiivisesti edistävät ydinaseiden leviämistä (Pohjois-Korea, Libya, Pakistan, jne.).

Ei pitäisi unohtaa, että vaikka ydinaseiden leviämisvaara on ilmeinen kansainvälisesti ottaen, ydinmateriaalien salakauppa muodostaa vaaran myös kansanterveydelle: niiden mielivaltainen levittäminen saattaa johtaa radioaktiiviseen saastumiseen, mikä on jo tapahtunut Goianiassa, Brasiliassa, lääketieteelliseen käyttöön tarkoitetun radioaktiivisen lähteen yhteydessä. On huolestuttava tosiasia, että vähäpätöisen pieni määrä plutoniumia - alle 100 becquereliä(6) - tavallisen kansalaisen keuhkoissa riittää altistamaan hänet ICRP:n(7) sallimalle suurimmalle säteilymäärälle, kuten ionisoivan säteilyn vastaista terveyssuojelua koskevassa direktiivissä(8) on erityisesti mainittu.

Yhteisön tulisi vastata tähän ilmiöön ensinnäkin lujittamalla yhteisön pilarin muodostavia politiikkoja, koska komissiolla ei ole aloiteoikeutta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan eikä oikeus- ja sisäasioita koskevan yhteistyön alueilla. Joka tapauksessa on selvää, että rakenteelliset toimenpiteet eivät voi kitkeä pois ilmiötä, joka luonteensa puolesta lukeutuu rikollisuuden piiriin.

III. JOHTOPÄÄTÖKSET

Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevä valiokunta pyytää toimivaltaista kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokuntaa Euroopan parlamentin hyväksymän päätöslauselman pohjalta ja työjärjestyksen 147 artiklan mukaisesti sisällyttämään mietintöönsä seuraavat johtopäätökset:

1. Pyytää komissiota panemaan lainsäädännöllisen välineen avulla alulle tarpeelliset menettelyt ydinmateriaalien laillista kauppaa sekä siihen liittyviä tarkkailumenettelyjä ja -tekniikoita koskevan yhdenmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi Euroopan unionin jäsenvaltioissa;

2. Pyytää komissiota selventämään sen tiedossa olevien ydinmateriaalien laitonta kauppaa koskevien tapausten yksityiskohdat ja antamaan selkeän kuvan niistä tapauksista, joissa tavaran toimittajan ja ostajan välillä on tapahtunut kaupallista liiketoimintaa, ja siitä, milloin komissio on saanut tästä tiedon;

3. Pyytää komissiota järjestämään uudelleen ydinasioista vastuussa olevien yksikköjensä sisäisen rakenteen ensisijaisena tavoitteenaan tehokkuuden parantaminen, erityisesti mitä tulee pääosastojen XVII, XII, XI ja IA välisiin suhteisiin ja toimivaltuuksiin ydinaineiston suhteen;

4. Pyytää neuvostoa aloittamaan keskustelun mahdollisuudesta laajentaa yhteisön politiikkojen ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ulottuvuuksia, jotta varmistettaisiin, että sekä siviiliettä sotilaskäyttöön tarkoitetut ydinmateriaalivarastot unionissa tulevat yhden elimen valvonnan alaisuuteen;

5. Ilmaisee tukensa komission toteuttamille Euratomin turvatoimia koskeville yhteistyötoimille, erityisesti budjettikohdasta B4-2001 rahoitetulle toiminnalle ja sellaisille toimille, jotka kahdenvälisten sopimusten kautta saattavat johtaa ydinmateriaaleja koskevien ilmoitusjärjestelmien ja fyysiseen suojeluun liittyvien rakenteiden luomiseen Keski- ja Itä-Euroopan maissa ja IVY:ssä; pyytää näihin tarkoituksiin myönnettyjen varojen huomattavaa korottamista ja samalla idän ja lännen yhteistyöhön varattujen määrärahojen asettamista huomattavasti tehokkaampaan budjettivalvontaan, taloudellisesta sitoutumisesta syntyvien seurausten säännöllistä arvioimista ja parlamentin ottamista mukaan näihin tehtäviin;

6. Pyytää erityisesti komissiota edistämään neuvotteluissaan Venäjän federaation kanssa sitä, että federaation ydinvoimaloiden turvallisuutta sekä siviili- että sotilasalalla valvoisi GANkirjainsanasta (Gosatomnatzor) tunnettu Venäjän tarkastustoimisto, jolle olisi annettava mahdollisimman paljon teknistä apua.

7. Pyytää komissiota edistämään asianomaisissa maissa ydinohjelmien puitteissa jälleenkäsiteltyä plutoniumia ja rikastettua uraania koskevien tietokantojen kehittämistä sekä näiden aineiden varastointia ja käsittelemistä koskevien luotettavien keinojen määrittelemistä; näitä keinoja olisi täydennettävä tietojenvaihtojärjestelmällä, jonka avulla voitaisiin antaa samanaikainen hälytys salakaupan paljastuessa ja joka toimisi mahdollisesti IAEA:n yhteydessä; yhtyy samalla täysin komission päätökseen aloittaa PHAREn ja TACISin osana avustusohjelmia ydinaseiden ilmoitusjärjestelmien ja valvonnan alalla erityisesti sen mahdollistamiseksi, että IVY-maat (Venäjä mukaan lukien) voivat mahdollisimman pian perustaa IAEA:n kansainvälisten perusteiden kanssa yhdenmukaisen ydinmateriaalin kansallisen ilmoitus- ja valvontajärjestelmän;

8. Pyytää komissiota harkitsemaan, miten sen säteilysuojelusta, yhteisestä tutkimuskeskuksesta ja suojatoimenpiteiden valvonnasta vastuussa olevat osastot voisivat parhaiten osallistua radioaktiivisesta saastumisesta aiheutuvien mahdollisten vaarojen varalle laadittujen hätäsuunnitelmien täytäntöönpanoon; katsoo tässä yhteydessä, että paikallisten asiantuntijoiden kouluttaminen sekä viranomaisten että ydinalan toimijoiden tasolla on asetettava etusijalle; tukee siksi venäläisen metodologia- ja koulutuskeskuksen perustamista Obninskiin Moskovan lähelle yhteisön tutkimuskeskuksen teknisellä avulla; ja katsoo, että tämän koulutuskeskuksen olisi oltava avoin kaikille IVY-valtioille;

9. Pitää olennaisen tärkeänä, että tutkimusta ja kehitystä tuetaan tällä alueella suojatoimiperiaatteiden sovellutusten laajentamiseksi ydinmateriaaleihin käyttämällä tilapäisiä paljastin- ja mittatekniikoita ja -välineitä tietyissä strategisissa pisteissä;

10. Pyytää komissiota esittämään suunnitelman kehittyneiden radiologisten mittausvälineiden käyttöönottamiseksi Euroopan lentoasemilla;

11. Pitää tässä yhteydessä ratkaisevina Euroopan unionin ja niiden jäsenvaltioiden ponnistuksia, joilla on alueellaan ydinmateriaalia ja tähän alaan erikoistuneita tiedemiehiä, houkutuksen pienentämiseksi ydinmateriaalilla käytävään laittomaan kauppaan tarjoamalla tiedemiehille mahdollisuuksia käyttää asiantuntemustaan rauhanomaiseen toimintaan;

12. Katsoo, että IVY:ssä ja Keski- ja Itä-Euroopan maissa olevasta rikastetusta uraanista ja plutoniumista on laadittava täydellinen luettelo; pyytää komissiota antamaan Euroopan parlamentin käyttöön tietonsa siitä, missä näitä aineita on sekä saamansa tiedot kyseisten maiden näitä aineita koskevista suunnitelmista;

13. Pyytää komissiota arvioimaan, olisiko laadittava pöytäkirja Euroopan energiaa koskevaan peruskirjaan tai erillinen, kaikille ETYK-maille avoin sopimus tai jokin muu vaihtoehto sellaisten puitteiden toteuttamiseksi, joiden tavoitteena on ydinmateriaalien ja radioaktiivisten aineiden kirjanpidon ja liikkeiden tiukka valvonta;

14. Pyytää komissiota arvioimaan nykyisen teknologian tarjoamat mahdollisuudet rikastetun uraanin ja plutoniumin varastojen tuhoamiseksi fuusion tai aktinidien transmutaation avulla vahvistamaan sitoutumistaan ohjelmiin plutoniumin lasittamiseksi sekä ydinjätteiden käsittelyyn ja pitkällä tähtäimellä turvalliseen loppusijoitukseen parhaalla mahdollisella tavalla soveltuvien menetelmien arvioimiseksi ja lisäämään rahoitustukea näille ohjelmille sekä tukemaan ydinaseriisuntaa parlamentin Euroopan unionin energiapolitiikkaa käsittelevää vihreää kirjaa koskevan päätöslauselman mukaisesti siten, että Euroopan tutkimuslaitosten ja teollisuuden tietous ja käytettävissä olevat voimavarat sotilaskäyttöön tarkoitetun plutoniumin ja korkearikasteisen uraanin hävittämiseksi saadaan käyttöön;

15. Pyytää komissiota vertailemaan kaikkien jäsenvaltioiden ydinmateriaalien salakauppaa vastaan suunnattua ja salakaupan rikokseksi luokittelevaa nykyistä lainsäädäntöä ja tiedottamaan siitä Euroopan parlamentille;

16. On vahvasti sitä mieltä, että Euroopan parlamentin pitää muodostaa väliaikainen tutkimusvaliokunta tutkimaan riittävän yksityiskohtaisesti ongelmia, joita Saksan liittopäivät on pitänyt tarpeellisena tutkia, mutta koko Euroopan unionin laajuisesti.

17. Pyytää, että Euroopan parlamentille annetaan tietoja osana sen suhteita kansallisiin parlamentteihin, Saksan parlamentin 11. toukokuuta 1995 perustaman väliaikaisen tutkintakomitean valmistelutyön edistymisestä.

(1)KOM(94)0383, 7.9.1994
(2)KOM(94)0282, 6.7.1994
(3) Asiakirja B3-0302/92
(4) EYVL C 305, 31.10.1994
(5) Vrt. SEC(92)0080, 24.1.1992 (koskee ajanjaksoa 1989 - 1990)
(6) Becquerel on radioaktiivisuutta ilmaiseva yksikkö, joka vastaa yhden ytimen hajoamista sekunnissa.
(7) Annals of the International Commission on Radiological Protection (vuosikirja), ICRP julkaisu nro 60.
(8) Vrt. KOM(94)0298, EYVL C 224, 12.8.1994


 LAUSUNTO

TALOUDELLISTEN ULKOSUHTEIDEN VALIOKUNTA

Valiokunnan puheenjohtajan kirje tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevän valiokunnan puheenjohtajalle, Umberto SCAPAGNINIlle

?---------------------------------------------------------------------------?

Brysselissä 31. tammikuuta 1995

Aihe: Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille radioaktiivisten ja ydinaineiden laittomasta kaupasta (KOM(94)0383 lopullinen)

Hyvä puheenjohtaja

Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta tarkasteli kokouksessaan 31. tammikuuta 1995 komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamaa tiedonantoa radioaktiivisten aineiden ja ydinaineiden laittomasta kaupasta (KOM(94)0383 lopullinen).

Tämän tiedonannon mukaan Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena valvonta- ja johtamisjärjestelmien toiminta ydinaineiden ja radioaktiivisten aineiden alalla on jossain määrin heikentynyt.

Useat alueen valtiot, erityisesti Venäjä ja Ukraina, ovat sitoutuneet, eräissä tapauksessa länsivaltioiden huomattavan tuen avulla, toteuttamaan pitkälle menevän ydinasevarastojensa purkamisen, mikä epäsuorasti lisää sitä vaaraa, että tietyt halkeamiskelpoiset aineet saatetaan siirtää valvotulta alueelta huonommin valvotuille alueille, joissa ilkivallan mahdollisuus on olemassa; samoin eräissä alueen tasavalloissa, mm. Venäjällä, on muodostunut vahvoja rikollisjärjestöjä, jotka myös ovat perustamassa kuljetusreittejä vientiä varten. Täten pääsee kehittymään vaarallisten radioaktiivisten aineiden kaupankäyntijärjestelmä, jonka piirissä laittomasti hankitut aineet myydään salaisilla markkinoilla kaikkialle maailmassa. Varastettujen aineiden loppukäyttäjät ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä kolmansia maita tai salassa toimivia välittäjiä, jotka toimivat Euroopan unionin alueen ulkopuolelta käsin.

On ilmeistä, että unionin tulee reagoida tähän tilanteeseen sopivalla tavalla sekä valtioiden että niiden kansalaisten turvallisuuden varmistamiseksi, ja että mahdollisten ratkaisujen löytäminen on sekä entisen Neuvostoliiton alueen valtioiden, Keski- ja Itä-Euroopan maiden (PECO) ja Euroopan unionin etujen mukaista.

On pantava merkille, että kaikkien vaarallisimpien aineiden, kuten plutoniumin ja pitkälle rikastetun uraniumin kaupan myötä ydinaineiden leviämisen vaara kasvaa; ja kyseiset valmisteet voivat ainoastaan kiinnostaa niitä valtioita ja organisaatioita, jotka yrittävät kiertää kansainvälisellä tai kansallisella tasolla toimivia valvontajärjestelmiä. Kyseinen kauppa näyttää olevan huomattavasti yleistymässä.

Komissio ehdottaa vastatoimia, jotka tukeutuvat kolmen pilarin (yhteisön, poliittisten tietojen vaihdon suojaamisen (PESC) sekä oikeus- ja sisäasioiden hoidon yhteistyön) puitteissa sovellettaviin menettelytapoihin, ja jotka voidaan ryhmitellä kolmen otsikon alle:

- Paikallisten ydintekniikan alojen toimintaolosuhteiden parantaminen (yhteisön tuki erityistekniikoiden alalla, erityisesti TACIS-ohjelman puitteissa, informaation keräämisessä, käsittelyssä ja arvioinnissa, tarkastusmenettelyn kehittämisessä ja tarkastusten suorittamisessa, kyseiset valmisteet kattavassa kirjanpidossa);

- Yhteistyö niiden valtioiden välillä, joita asia koskee (varsinkin entisen Neuvostoliiton alueen maiden kanssa solmittujen yhteistyö- ja kumppanuussopimusten kautta avautuneen keskusteluyhteyden ja yhteistyön sekä Keski- ja Itä-Euroopan maiden (PECO) kanssa solmittujen eurooppalaisten sopimusten puitteissa, sekä yhteisellä toiminnalla ydintekniikan valmisteiden leviämisen ehkäisemiseksi solmitun sopimuksen puitteissa;

- Yhteistyö unionin jäsenvaltioiden kesken (yhteistyön kehittäminen, jonka EURATOMturvallisuusvalvonnan johto on jo käynnistänyt, tulliyhteistyön kehittäminen ja MATTHAEUSohjelma, yhteistyö lainsäädännön ja sisäasiain alueella perustettujen yhteistyörakenteiden puitteissa, teollista yhteistyötä koskeva tietojenvaihto).

Ottaen huomioon kyseisen kaupankäynnin aiheuttamien ongelmien kiireellisyyden, vakavuuden ja monimutkaisuuden, taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta hyväksyy varauksetta komission toiminnan, jota koskevan tiedonannon valiokunta on tarkastanut ja hyväksynyt yksimielisesti(1).

Kunnioittavasti

Willy DE CLERCQ

(1) Äänestyksessä olivat läsnä puheenjohtaja De Clercq, varapuheenjohtaja Sainjon sekä edustajat Ferrer, Gaigg (Schwaigerin puolesta), Kreissl-Dörfler, Malerba, Nussbaumer, Posch, Toivonen


 LAUSUNTO

(työjärjestyksen 147 artikla)

ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunnalta

kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnalle

Valmistelija: Françoise Grossetête

Ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunta nimitti 20. joulukuuta 1994 pitämässään kokouksessa valmistelijaksi Françoise Grossetêten.

Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta 22. toukokuuta ja 27. kesäkuuta 1995 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi lausuntoluonnoksen yksimielisesti.

Äänestykseen osallistuivat seuraavat jäsenet: puheenjohtaja Collins; varapuheenjohtajat Jackson, Dybkjær, Jensen K.; valmistelija Grossetête; Blokland, Breyer, Burtone, Cabrol, De Coene (van Puttenin puolesta), Díez de Rivera Icaza, Gaigg, Gebhardt (Bowen puolesta), Graenitz, Johansson, Kuhn, Lange (Waddingtonin puolesta), Lannoye, Liese (Florenzin puolesta), McKenna, Needle (Kokkolan puolesta), Poggiolini, Pollack, Roth-Behrendt, Schleicher, Spencer (Rovsingin puolesta), Trakatellis, Virgin, White ja Whitehead.

Vuodesta 1992 lähtien Euroopassa, myös Euroopan unionin alueella, radioaktiivisten ja ydinaineiden laiton kauppa on kehittynyt yhä laajemmaksi, ja tilanne on muuttumassa yhä vakavammaksi ydinaineiden leviämisvaaran, väestön terveyden ja ympäristön suojelun kannalta. Komissio on antanut Euroopan parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi tiedonannon tästä kaikkia Euroopan unionin maita koskettavasta ongelmasta (KOM(94)0393 lopullinen).

I. Tilanteen huolestuttavuus

Radioaktiivisten aineiden ja ydinaineiden laittoman kaupan lisääntyminen alkoi Neuvostoliiton hajaantumisen yhteydessä. Seuraukset ydinaineiden alalla ovat moninaisia ja vakavia, esimerkiksi sotilaalliseen ja siviilikäyttöön tarkoitettujen ydinaineiden leviäminen eri maissa, erityisesti Venäjällä, Ukrainassa ja Kazakstanissa, keskitettyjen valvontajärjestelmien heikkeneminen ja paikan päällä suoritettavan valvonnan heikkeneminen tai loppuminen - mikä on seurausta poliittisten, hallinnollisten ja poliisivoimien järjestelmien hajoamisesta sekä kaoottisesta taloudellisesta tilanteesta ja väestön elintason heikkenemisestä, jotka toimivat kiihokkeena näiden vaarallisten aineiden laittomaan kauppaan osallistumiselle.

Lisäksi viestintäyhteyksien ja väestön liikkumisen kehittyminen, vaikkakin rajoitetusti, Itä-Euroopan maiden, IVY-maiden ja Länsi-Euroopan maiden välillä on saanut jotkut kauppiaat käyttämään Länsi-Eurooppaa alueena, josta he järjestävät laittomien aineiden jälleenmyynnin tai siirron muihin, yleensä tuntemattomiin kohteisiin.

Vaikka molemmat ainetyypit ovat yhtä lailla vaarallisia väestön terveyden ja ympäristön suojelun kannalta, on asianmukaista tehdä ero ydinaineiden ja radioaktiivisten aineiden välillä sekä niiden lopullisen käyttötarkoituksen että niiden kauppaan liittyvien olosuhteiden perusteella.

A. Ydinaineet, erityisesti uraani, plutonium ja thorium ovat ydinvoimaloissa käytettyjä polttoaineita, joita voidaan myös käyttää atomipommin valmistukseen. Näiden aineiden kauppa, joka on hälyttävästi lisääntymässä, on ongelmallista sekä ydinaineiden leviämisvaaran että radioaktiiviselta säteilyltä suojautumisen kannalta.

Ensimmäiset havainnot uraanin salakuljetuksesta tehtiin Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä, jolloin erät olivat niin pieniä, ettei atomipommin valmistaminen niistä olisi ollut mahdollista. Tilanne ei ole enää sama sen jälkeen kun Prahassa löydettiin joulukuussa 1994 2,6 kilogramman erä rikastettua uraania, ts. kymmenesosa pommin valmistamiseen tarvittavasta määrästä. Kyseisten maiden poliisiviranomaiset yrittävät Saksassa ja viimeksi Prahassa löydettyjä eriä analysoimalla selvittää ensinnäkin, ovatko aine-erät peräisin samasta lähteestä (analyysin suorittaminen on mahdollista Karlsruhen transuraanilaitoksen teknisten laitteiden avulla) ja toiseksi, onko löydettyjen aineiden taustalta jäljitettävissä ammattimaisten välittäjien ketju. Aineet olivat ilmeisesti tarkoitettuja tuntemattomiksi jääneelle kolmannelle osapuolelle (maille, jotka toivovat saavansa haltuunsa atomipommin, rikollisille järjestöille, jotka haluavat kehittää tuottoisan kaupankäyntimuodon tai terroristeille, jotka haluavat ydinaseen käyttöönsä kiristyskeinoksi).

Ydinaineiden kaupasta on välittömänä seurauksena ydinaineiden leviämisen vaara ja siten rauhan ja turvallisuuden vaarantuminen Euroopassa ja koko maailmassa. Lisäksi vaaravyöhykkeeseen joutuvat, vaikkakin alueellisesti eri tavoin, ympäristö ja väestön terveys. Tähän mennessä vaikuttaa siltä, että salakuljetettuihin rikastetun uraanin pakkauksiin on sovellettu turvallisuuden vähimmäisvaatimuksia tarkemmin kuin radioaktiivisiin aineisiin, mikä näyttää vahvistavan olettamuksen ammattimaisesta salakuljetuksesta.

Radioaktiivisten aineiden osalta tilanne ei ole sama.

B. Radioaktiivisille aineille on tyypillistä niiden ionisoiva säteily ja se, ettei niitä voida sellaisenaan käyttää polttoaineina. Suurinta osaa käytetään yleisesti lääketieteellisiin tai teollisiin tarkoituksiin. Ei tule kuitenkaan unohtaa jätteitä, jotka ovat peräisin voimalaitoksissa säteilytettyjen polttoaineiden uudelleenkäsittelystä. Ihmisten ja ympäristön saastuminen ovat näiden aineiden aiheuttamat vakavimmat ongelmat.

Vuodesta 1992 lähtien näiden aineiden laiton kauppa on jatkuvasti lisääntynyt, ja ongelma näyttää koskettavan yhä useampia Euroopan unionin jäsenmaita, vaikka ongelman laajuudesta ei ole helppoa saada tarkkoja tietoja, koska unionin jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta, toisin kuin ydinaineiden osalta, antaa tietoja Euratomille näitä aineita koskevista löydöistä, siirroista tai aineiden tuhoamisesta.

Näiden aineiden laittomaan kauppaan liittyvä saastumisvaara voi kuitenkin olla jopa suurempi kuin ydinaineiden kaupassa. Ensinnäkin salakuljetukseen ovat usein osallisina ihmiset, joilla ei ole tieteellistä koulutusta ja jotka eivät tunne vaaraa, johon itse joutuvat siirtyessään paikasta toiseen kuljettaen mukanaan laboratorioista tai sairaaloista varastettuja aineita minkäänlaisia suojatoimia noudattamatta. Sveitsissä jäi kiinni henkilö, joka yritti myydä kuulakärkikynän kokoisen kappaleen radioaktiivista ainetta, jota hän kuljetti paitansa taskussa ilman mitään suojatoimenpiteitä, vaikka turvallisuusmääräysten mukaan suojaukseen tarvittaisiin puoli tonnia suoja-ainetta. Aineen kauppias tuli itse säteilyn vakavasti saastuttamaksi ja samalla hän on ollut voimakas säteilylähde kaikille lähistöönsä joutuneille, esim. samassa ravintolassa illastaneille henkilöille.

Radioaktiiviset aineet saattavat aiheuttaa myöhemmissä vaiheissa saastumista levitessään ympäristöön ja kerääntyessään ravintoketjussa. Esimerkiksi saksalaiset tullivirkailijat löysivät Saksan ja Puolan väliseltä rajalta kuorma-auton, jossa pistaasipähkinöitä sisältäneiden säkkien alle oli kätketty radioaktiivisia säteilylähteitä. Nämä otettiin talteen, ja kuorma-auto ja sen sisältämät saastuneet pistaasipähkinät palautettiin Puolaan. Mitään varmuutta ei ole siitä, että samoja pistaasipähkinöitä ei lähetetä uudelleen unionin alueelle toista kautta tai että ne eivät saastuta vaarasta tietämätöntä väestöä muualla.

Radioaktiiviset aineet ovat peräisin lukuisista hajallaan sijaitsevista lähteistä, joten valvonnan toteuttaminen niissä maissa, joissa varkaudet suoritetaan, on vielä vaikeampaa kuin ydinaineiden osalta.

Venäjän ja Euroopan unionin välillä on kehittymässä saastuneiden aineiden kauppa. Venäjältä viedään rautapitoisia saastuneita aineita, jotka ovat peräisin puretuista ydinvoimaloista tai aseistuksestaan riisutuista ydinsukellusveneistä, joita ei ole tehty vaarattomaksi. Muihin maihin tuotuna nämä aineet aiheuttavat saastumisongelmia, kuten moottoreita kokoonpaneva tehdas Italiassa joutui kokemaan (saastuneet moottorit jouduttiin hankkimaan takaisin ja tuhoamaan radioaktiivisina jätteinä), ja lisäksi niiden kauppa suuntautuu uusiin kohteisiin. Esimerkiksi Saksassa tarkkaillaan Venäjältä peräisin olevien terästä sisältävien konttien radioaktiivisuutta, joten näiden tuotteiden kauppa on ohjautunut maihin, joissa saastumisongelmaa ei tiedosteta yhtä hyvin tai joissa ei ole käytettävissä yhtä hyviä valvontalaitteistoja ongelman ehkäisemiseksi. Tämän uuden rikollisuuden muodon ehkäisemiseksi Euroopan unionin rajat on tiivistettävä näitä tuotteita vastaan, ja tässä tarkoituksessa on huolehdittava tullivirkailijoiden riittävästä koulutuksesta ja annettava heidän käyttöönsä tarvittavat erikoislaitteet valvonnan suorittamiseksi.

Vaikka emme haluaisi dramatisoida tilannetta, voimme todeta, että tilanne on erittäin huolestuttava, mikä edellyttää Euroopan unionin jäsenvaltioiden keskitettyä yhteistä ponnistelua Euroopan unionin yhteisen toiminnan toteuttamiseksi perustamissopimuksissa myönnettyjen valtuuksien puitteissa.

II.Mitkä ovat Euroopan unionin mahdollisuudet ja velvollisuudet toimia?

A. Komissio korostaa tiedonannossaan Euroopan unionin tarvetta vastata laittomasta kaupasta aiheutuviin ongelmiin yhteisellä ja yhteensovitetulla toiminnalla, sekä unionin alueella että ItäEuroopan maiden ja IVY-maiden suhteen.

Komission mukaan toiminta olisi toteutettava usealla tasolla.

- Ehkäisevä toiminta teknisinä entisen Neuvostoliiton valtapiirin maille annettavina erityisavustuksina, joiden avulla ne voivat perustaa uudelleen tehokkaat valvontajärjestelmät.

- Poliittinen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin pohjautuva yhteistyö näiden maiden kanssa, sekä ydinsulkusopimuksen (NPT) uudistamisen yhteydessä tai yhdessä kolmansien laittoman kaupan seurauksista huolestuneiden maiden, kuten Yhdysvaltojen kanssa.

- Unionin jäsenvaltioiden välinen yhteistyö, jonka päälinjoina ovat Euratomin turvallisuuden valvonnalle antamat mahdollisuudet, yhteistyö tulli-, poliisi- ja oikeusasioissa sekä yhteistyö teollisuuden edustajien kanssa, jotka ovat huolestuneita siitä, että voivat joutua tahtomattaan osalliseksi ydinaineiden tai vaarallisten aineiden laittomaan kauppaan.

B. Valmistelija kannattaa näitä ehdotuksia laajalti. Kuitenkin erityisesti Euroopan väestön terveyden ja ympäristön suojelemiseksi radioaktiivista säteilyä vastaan valmistelija toivoo seuraavien tärkeiden asioiden korostamista:

1) Vaikka jäsenvaltiot tiedostavat ydinaineiden leviämisen uhkan, kaikki valtiot eivät ole tiedostaneet väestön ja ympäristön saastumisen vaaraa. On merkillepantavaa, että juuri Saksan, tällä hetkellä pahiten vaaralle alttiina olevan maan aloitteesta käynnistettiin heinäkuusta 1992 lähtien kahdenkeskinen tilapäinen yhteistyö komission ja kiinnostuneiden jäsenvaltioiden välillä. Jotkut valtiot, jotka eivät ole vielä joutuneet kosketuksiin laittoman kaupan kanssa omalla alueellaan tai jotka mahdollisesti ovat oman ydinohjelmansa vuoksi paremmin varautuneet näihin ongelmiin, ovat osoittaneet erityisesti Essenin huippukokouksessa, etteivät ne pidä erityisen kiireellisenä yhteisten ja mahdollisimman pitkälle yhteensovitettujen toimien aloittamista väestön ja ympäristön mahdollisimman laajan suojelun varmistamiseksi.

2) Jäsenvaltioita voidaan kuitenkin muistuttaa velvollisuudestaan suojella väestöään ionisoivaa säteilyä vastaan. Itse asiassa 15. heinäkuuta 1980 annetun direktiivin 80/836/Euratom 45 artikla, jolla muutetaan direktiivejä, jotka määrittelevät perusnormit väestön ja työntekijöiden suojelulle ionisoivaa säteilyä vastaan, sisältää jäsenvaltioita koskevia velvoitteita ja sen 5 kohta velvoitteen " olosuhteiden vaatiessa" tiedottaa tilanteesta jäsenvaltioille ja komissiolle(1).

3) Emme saa vähätellä sitä ydinaineiden ja radioaktiivisten aineiden kaupan turvattomuudesta aiheutuvaa vaaraa, jolle Euroopan unionin väestö on alttiina. Tästä syystä väestölle on tiedotettava riskeistä mahdollisimman kattavasti. 27. marraskuuta 1989 annetun direktiivin 89/618/Euratom 6 artiklassa säädetään väestölle annettavasta tiedotuksesta, joka koskee terveydellisten suojatoimien soveltamista ja radioaktiivisesta säteilystä aiheutuvissa hätätapauksissa(2) noudatettavaa menettelyä. Direktiivin 2 artiklassa, jossa määritellään "radioaktiivisen säteilyn aiheuttama hätätapaus" ei kuitenkaan ole varauduttu laittomasta kaupasta aiheutuviin tilanteisiin, koska tätä ongelmaa ei tuolloin esiintynyt. Pidämme välttämättömänä, että direktiivi 89/618/Euratom muutetaan nykytilannetta vastaavaksi.

Johtopäätökset

Ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunta on erittäin huolestunut radioaktiivisten ja ydinaineiden laittomasta kaupasta aiheutuvasta vaarasta ympäristön ja väestön terveydelle, ja pyytää kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokuntaa ottamaan huomioon seuraavat kohdat:

1) Jäsenvaltioiden kehottaminen vahvistamaan huomattavasti yhteistyötään hyödyntämällä kaikkia käytössään olevia Maastrichtin sopimuksen mukaisia keinoja kohdatakseen laittomaan kaupankäyntiin liittyvän vakavan ja kiireellisen radioaktiivisesta saastumisvaarasta aiheutuvan ongelman;

2) Pyytää komissiota käyttämään kaikkia Euratomin perustamissopimuksen ja perustavaa laatua olevien direktiivien, erityisesti direktiivin 80/836 mukaisia keinoja, jotta voidaan parantaa komission ja jäsenvaltioiden kansallisten ja paikallisten elinten välistä yhteistyötä;

3) Pyytää komissiota ehdottamaan mahdollisimman pikaisesti direktiivin 89/618/Euratom 2 artiklan tarkistamista myös radioaktiivisten aineiden laittomaan kauppaan liittyvät radioaktiivisen säteilyn aiheuttamat hätätilanteet kattavaksi;

4) Toteaa, että jäsenvaltiot suhtautuvat radioaktiivisten aineiden ja ydinaineiden laittomaan kauppaan ja rankaisevat siitä lainsäädännöllisellä ja käytännön tasolla eri tavoin, ja pyytää jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan asiaa koskevat lait mahdollisimman nopeasti.

(1) EYVL L 246, 17.9.1980, s. 14
(2) EYVL L 357, 7.12.1989, s. 31

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö