MIETINTÖ Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) yhteisön kalastus- ja vesiviljelyalaa sekä niiden tuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä koskevien rakenteellisten tukitoimenpiteiden perusteista ja edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 3699/93 muuttamisesta (KOM(95)0627 - C4-0083/96 - 95/0319(CNS))

15. huhtikuuta 1996

Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Allan Macartney

Neuvosto pyysi 30. tammikuuta 1996 päivätyllä kirjeellä kuulla parlamenttia ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (EY) yhteisön kalastus- ja vesiviljelyalaa sekä niiden tuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä koskevien rakenteellisten tukitoimenpiteiden perusteista ja edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 3699/93 muuttamisesta.

Parlamentin puhemies ilmoitti 1. helmikuuta 1996 pidetyssä istunnossa välittäneensä kyseisen ehdotuksen toimivaltaiseen kalatalousvaliokuntaan ja lausuntoa varten budjettivaliokuntaan.

Kalatalousvaliokunta nimitti 23. tammikuuta 1996 pitämässään kokouksessa esittelijäksi Macartneyn.

Valiokunta käsitteli komission ehdotusta ja mietintöluonnosta 20. - 21. maaliskuuta 1996 ja 15. huhtikuuta 1996 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi luonnoksen lainsäädäntöpäätöslauselmaksi yksimielisesti.

Äänestykseen osallistuivat/Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: puheenjohtaja Arias Cañete; varapuheenjohtajat Kofoed ja Kindermann; esittelijä Macartney; Adam, Crampton, Fraga Estévez, Imaz San Miguel (Langenhegenin puolesta), Järvilahti (Olssonin puolesta), McKenna, McMahon (Baldarellin puolesta), Teverson ja Varela Suanzes-Carpegna.

Budjettivaliokunnan lausunto on liitteenä.

Mietintö annettiin käsiteltäväksi 15. huhtikuuta 1996.

Tarkistusten jättämisen määräaika on keskiviikko, 17. huhtikuuta klo 10.00.

A LAINSÄÄDÄNTÖEHDOTUS - LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) yhteisön kalastus- ja vesiviljelyalaa sekä niiden tuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä koskevien rakenteellisten tukitoimenpiteiden perusteista ja edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 3699/93 muuttamisesta (KOM(95)0627 - C4-0083/96 - 95/0319(CNS))

Ehdotus hyväksytään.

Lainsäädäntöpäätöslauselma, joka sisältää Euroopan parlamentin lausunnon ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (EY) yhteisön kalastus- ja vesiviljelyalaa sekä niiden tuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä koskevien rakenteellisten tukitoimenpiteiden perusteista ja edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 3699/93 muuttamisesta (KOM(95)0627 - C40083/96 - 95/0319(CNS))

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle, KOM(95)0627 - 95/0319(CNS)[1],

- neuvoston kuultua sitä (C4-0083/96),

- ottaa huomioon työjärjestyksensä 58 artiklan,

- ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A40108/96),

1. Hyväksyy komission ehdotuksen;

2. Kehottaa neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä tekstistä;

3. Pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä olennaisia muutoksia komission ehdotukseen;

4. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän lausunnon neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EYVL C 49, 20.2.1996, s. 9

B. PERUSTELUT

Johdanto

Yhteinen kalastuspolitiikka kärsii tällä hetkellä uskottavuuden puutteesta jäsenvaltioiden eri kalastusyhteisöjen keskuudessa. Kalavarat eivät ole ehtymättömät, ja siksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia, jos kestävän kalastuksen pitkän aikavälin näkymät on tarkoitus säilyttää. Uusi teknologia ja kalastusalusten pyyntikapasiteetin lisääntyminen ovat vaikuttaneet kalavarojen hupenemiseen.

Toisin kuin maatalous, joka periaatteessa liittyy uusiutuvien resurssien tuottamiseen, kalastusala nojaa voimavaraan, joka hupenee aivan liian helposti. Euroopan maatalous perustuu yksityisomistusjärjestelmään, kun taas kalavaroja pidetään yhteisinä. Maataloustuotteista on ylijäämä, kalasta alijäämä.

Nämä erot tuovat esiin näiden kahden politiikan yhteisen oikeudellisen perustan sopimattomuuden. Perustamissopimuksen 39 artiklassa molempien tavoitteiksi ilmoitetaan:

- lisätä tuottavuutta edistämällä teknistä kehitystä sekä varmistamalla, että tuotantoa kehitetään järkiperäisesti ja että tuotannontekijöitä, varsinkin työvoimaa hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla,

- taata näin väestölle kohtuullinen elintaso erityisesti lisäämällä henkeä kohti laskettuja tuloja,

- vakauttaa markkinat,

- varmistaa tarvikkeiden saatavuus,

- taata kohtuulliset kuluttajahinnat.

Maatalouden tapauksessa nämä tavoitteet ovat osaltaan vaikuttaneet onnistuneeseen siirtymiseen sodanjälkeisestä pulasta nykyiseen runsaaseen tarjontaan, mutta kalastukseen sovellettuina ne näyttävät ristiriitaisilta. Voitaisiin hyvin väittää, että tällä yhteisön politiikan tavoitteiden sekaannuksella on ollut merkittävä vaikutus nykyiseen ylikalastukseen ja kalavarojen hupenemiseen.

Siksi kalastusalan rakennepolitiikkaa on tarkasteltava tätä taustaa vasten.

Kalastusponnistuksen säätelypyrkimykset

EU:n kalastuslaivaston nykyinen suuri ylikapasiteetti suhteessa kalan saatavuuteen on kiistaton, ja se on nyt tunnustettu yhdeksi yhteisön kalastuspolitiikan pääongelmista. Aikaisemmin huomiota kiinnitettiin tarjontapuoleen, ja huomio keskitettiin pääasiassa merestä nostettujen saaliiden tasapainottamiseen TAC-määrien ja kiintiöiden avulla. Kävi kuitenkin yhä enenvässä määrin ilmi, että tämä ei riittänyt turvaamaan resursseja.

Täten vuonna 1983 esiteltiin ensimmäisen sukupolven monivuotiset ohjausohjelmat (MGP 1), joiden tavoitteena oli laivastojen kapasiteettien järkiperäinen hallinta. Ne eivät olleet menestys. Vuodesta 1987 vuoteen 1991 kestäneet toisen sukupolven ohjelmat eivät juuri onnistuneet paremmin, ja tuloksena oli, että kapasiteetti ei yleisesti ottaen laskenut. Lisäksi Espanjan ja Portugalin liittyminen ja yhteisön laivaston kapasiteetin kaksinkertaistuminen saivat aikaan sen, että kalavaroihin kohdistuva paine kasvoi.

Näille epäonnistumisille voidaan esittää useita syitä, mutta jo mainitut politiikan tavoitteiden ristiriitaisuudet ovat varmasti olleet ratkaiseva tekijä.

Vuoden 1992 lopulla annettu MGP III oli perimmiltään yritys päästä näistä ristiriidoista ottamalla käyttöön tiukemmat ehdot kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa varten. Runsaan keskustelun jälkeen hyväksytyt yleistavoitteet olivat 20 % vähennys demersaalilaivastossa, 15 % vähennys bentaalilaivastossa ja 0 % kasvu pelaagisessa laivastossa.

Aikaisemmin tämän asetuksen soveltaminen vaihteli jäsenvaltiosta toiseen. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa hallitus ei pannut täytäntöön oikeudenmukaista käytöstä poistamisen suunnitelmaa vaan piti parempana laiturissa seisottamista. Tämän seurauksena Yhdistyneen kuningaskunnan kalastajat olivat kilpailussa huonommassa asemassa kuin muiden jäsenvaltioiden kalastajat, joita samat rajoitukset eivät koskeneet. Yhdistyneen kuningaskunnan laivastossa on siten suurempi prosenttiosuus vanhempia aluksia.

Sitä vastoin Espanjan laivastoon sovellettiin erityismääräyksiä, jotka annettiin Espanjan ja Portugalin vuoden 1985 liittymissopimuksessa ja joiden tarkoituksena oli säilyttää niiden pyyntikapasiteetti ja pääsy pohjoisile vesille niiden vakiintuneiden historiallisten oikeuksien mukaisesti.

Yhteisen kalastuspolitiikan ja vuoden 1985 liittymissopimuksen viimeaikaisten tarkistusten aikana kävi kuitenkin ilmi, että yhteisön rakennepolitiikat eivät saavuttaneet tavoitettaan, joka oli eri laivastojen pyyntikapasiteetin tasapainottaminen niiden kiintiöoikeuksien kanssa.

Tämä sai tilintarkastustuomioistuimen julkaisemaan vuonna 1993 kalastusalan rakennepolitiikan täytäntöönpanosta tuomitsevan kertomuksen, jossa korostettiin lukuisia nykyisten rakenteellisten suunnitelmien vakavia laiminlyöntejä, joista kaikkia ei ole vieläkään korjattu.

Komission ehdotuksen tavoite

Vuoden 1993 yhteisön rakennerahastojen uudistus antoi mahdollisuuden integroida kalastus laajempaan ja johdonmukaisempaan yhteyteen. Asetuksessa 3699/93 yhdistettiin kaikki kalastusalan tukemiseen liittyvät rahoitusvälineet yhdeksi kalastuksen ohjauksen rahoitusvälineeksi (FIFG) ja esiteltiin yksityiskohtaiset määräykset rakenteiden muuttamiseen liittyvien toimenpiteiden toteuttamisesta.

Kalastusalan rakennepolitiikka sai siten ensi kertaa asianmukaisen oikeudellisen ja taloudellisen perustan. Järkiperäisen laivaston hoidon varmistamiseksi ja järkevien kapasiteettisupistusten saavuttamiseksi otettiin käyttöön tiukemmat varmistukset.

.Komission ehdotusta voidaan pitää tämän hienosäätönä. Siinä esitetään kahta toimenpidettä:

(i) asetuksen 3699/93 8 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan ryhtymään toimintaan, jolla alusten kalastustoiminta lopetetaan pysyvästi:

- romuttamalla alus,

- siirtämällä alus pysyvästi kolmanteen maahan,

- siirtämällä alus pysyvästi muuhun kuin kalastuskäyttöön.

Omistajille maksetaan korvausta valtion tukena FIFG:n avulla aluksen iän mukaan. Se lasketaan asetuksen liitteessä IV olevasta taulukosta, jossa ilmoitetaan suurimmat sallitut tasot. Jos ikä on yli 15 vuotta, näitä summia vähennetään 1,5 prosentilla vuodessa.

Kalastuslupien käyttöönoton myötä alalle pääsyä on nyt rajoitettu, ja tuloksena on se, että tiettyyn alukseen liittyvän luvan arvo voi olla suurempi kuin aluksen fyysinen arvo sellaisenaan.

Komissio on siksi ehdottamassa, että yli 30 vuoden iän jälkeen aluksen arvoa pidettäisiin vakiona, ja että kalastustoiminnan pysyvästä lakkauttamisesta maksettavasta korvauksesta ei enää pitäisi tehdä vuosittaista alennusta.

(ii) asetuksen 3699/93 14 artiklassa sallitaan FIFG-tuen käyttö rahoitukseen, joka osittain korvaa tulonmenetykset, jotka aiheutuvat kalastustoiminnan tilapäisestä keskeytymisestä, jonka aiheuttaa odottamaton ja kertaluontoinen tapahtuma, joka on tulosta erityisesti biologisista ilmiöistä.

Komissio on ehdottamassa näiden toimenpiteiden kustannusten rajoittamista 200 000 ecuun vuodessa tai 0,5 prosenttiin kunkin jäsenvaltion rahoitussuunitelmassa varatuista varoista. Tavoitteena on taata, että tällainen interventio pysyy "poikkeustoimena".

Arviointi

Ehdotukset eivät itsessään ole kovin ongelmallisia. Vaikka voitaisiin väittää, että on melko mielivaltaista valita 30 vuotta iäksi, jolloin korvaus, joka maksetaan omistajille, jotka pysyvästi vetävät aluksensa pois kalastustoiminnasta, lakkaa vähenemästä vuosittain, se on kuitenkin loogisesti vanhimpien alusten laivastosta poistumista suosiva.

Toisella ehdotuksella komissio sulkee mahdollisen "porsaanreiän". Toimenpide, joka on tarkoitettu antamaan apua poikkeuksellisissa ja ennakoimattomissa oloissa, voisi antaa mahdollisuuden väärinkäyttöön ja muodostua valtionavun takaoveksi erityisesti joissakin rikkaimmista jäsenvaltioista. Jos asetuksen on määrä olla looginen, komissiota olisi tuettava tässä siirrossa.

EU:n kalastuslaivaston rakenteellista uudistusta on tarkasteltava alan nykyisen epävakauden valossa. Paikallisilla vesillä perinteisesti kalastaneiden rannikkoseutujen kalastusyhteisöjen on yhä vaikeampi saada merestä kestävää elantoa. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana rakennerahastot eivät alkuperäisen tarkoituksensa mukaan ole helpottaneet ongelmaa, joka on ollut se, että liian paljon laivoja jahtaa liian vähän kaloja.

Selvien tavoitteiden avulla yhteisön rakennepolitiikka voi silti vielä olla avainasemassa varmistaessaan meren luonnonvarojen säilymisen niiden optimaalisen hyödyntämisen kautta, mikä puolestaan voisi antaa suurimman mahdollisen hyödyn niille, jotka saavat elantonsa merestä.

LAUSUNTO

budjettivaliokunnalta

Budjettivaliokunnan puheenjohtajan kirje kalatalousvaliokunnan puheenjohtajalle Arias Cañetelle

?---------------------------------------------------------------------------?

Brysselissä 18. maaliskuuta 1996

Asia: Budjettivaliokunnan lausunto ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (EY) yhteisön kalastus- ja vesiviljelyalaa sekä niiden tuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä koskevien rakenteellisten tukitoimenpiteiden perusteista ja edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 3699/93 muuttamisesta (KOM(95)0627 - C4-0083/96 - 95/0319(CNS))

Puheenjohtaja Arias Cañete

Budjettivaliokunta käsitteli 18. maaliskuuta 1996 pitämässään kokouksessa edellä mainittua ehdotusta.

Budjettivaliokunta otti huomioon, että ehdotuksessa muutetaan kalastusrahastoa koskevassa asetuksessa mainittua taloudellista tukea (kalatalouden ohjauksen rahoitusväline - KOR, 6 artikla), jotta olisi mahdollista rohkaista poistamaan pysyvästi laivastosta kaikki yli 30 vuotta vanhat kalastusalukset. Tämä uusi järjestely on ajateltu liitettäväksi olemassa oleviin KOR:n määrärahoihin, minkä vuoksi ei ole odotettavaa, että yhteisön talousarvion määrärahoja olisi korotettava. Tarvittaessa on tarkistettava olemassa olevat ja kalastusta koskevat yhteisön tukitoimenpiteet, yhteiset ohjelmansuunnitteluasiakirjat ja toiminnalliset ohjelmat kumppanuuden edistyessä, jotta niihin voitaisiin sisällyttää edellä mainittu laajennus.

Budjettivaliokunta pahoittelee taas kerran sitä, että neuvosto ei odottanut Euroopan parlamentin lausuntoa alkaessaan käsittelemään ehdotusta.

Budjettivaliokunta antoi yksimielisesti myönteisen lausunnon ehdotuksen sisällöstä.

Kunnioittavasti

Karin Jöns Detlev Samland

Äänestykseen osallistuivat seuraavat jäsenet: puheenjohtaja Tillich; varapuheenjohtaja Porto; Elles, Gredler, König, Mayer (Bebearin puolesta), Mulder (Brinkhorstin puolesta), Perry (Bögen puolesta), Rehn ja Tappin.