MIETINTÖ Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alkuperäisen taideteoksen tekijän hyväksi tulevasta jälleenmyyntikorvauksesta (KOM(96)0097 - C4-0251/96 - 96/0085(COD))

3. helmikuuta 1996

oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevä valiokunta
Esittelijä: Ana Palacio Vallelersundi

Komissio välitti 25. huhtikuuta 1996 päivätyllä kirjeellä parlamentille EY:n perustamissopimuksen 189 b artiklan 2 kohdan ja EY:n perustamissopimuksen 100 A artiklan mukaisesti ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alkuperäisen taideteoksen tekijän hyväksi tulevasta jälleenmyyntikorvauksesta.

Parlamentin puhemies ilmoitti 8. toukokuuta 1996 pidetyssä istunnossa lähettäneensä tämän ehdotuksen toimivaltaiseen oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevään valiokuntaan ja kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevään valiokuntaan lausuntoa varten.

Oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevä valiokunta nimitti 24. huhtikuuta 1996 pitämässään kokouksessa esittelijäksi Ana Palacio Vallelersundin.

Valiokunta käsitteli komission ehdotusta ja mietintöluonnosta 22. heinäkuuta 1996, 3. syyskuuta 1996, 3. lokakuuta 1996, 18. marraskuuta 1996, 18. joulukuuta 1996 ja 22. tammikuuta 1997 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi luonnoksen lainsäädäntöpäätöslauselmaksi äänin 20 puolesta, 3 vastaan ja 0 tyhjää.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: puheenjohtaja De Clercq; varapuheenjohtaja ja esittelijä Palacio Vallelersundi; varapuheenjohtaja Rothley; varapuheenjohtaja Mosiek-Urbahn; Alber, Añoveros Trías de Bes (Ferrin puolesta), Barzanti, Berger, Cot, Cox, Gebhardt, Habsburg-Lothringen (C. Casinin puolesta), Janssen van Raay, Kerr (D. Martinin puolesta), Krarup, Malangré, Medina Ortega, Nassauer (Cassidyn puolesta), Newman, Oddy, Schaffner (Florion puolesta), Thors ja Ullman.

Mietintö annettiin käsiteltäväksi 3. helmikuuta 1997.

Määräaika tarkistusten jättämiselle ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään.

A. LAINSÄÄDÄNTÖEHDOTUS - LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alkuperäisen taideteoksen tekijän hyväksi tulevasta jälleenmyyntikorvauksesta (KOM(96)0097 - C4-0251/96 - 96/0085(COD))

Ehdotus hyväksytään seuraavin tarkistuksin:

Komission teksti[1] Parlamentin tarkistukset

(Tarkistus 1)

Johdanto-osan -1 kappale (uusi)

jälleenmyyntikorvaus on pääasiassa tekijöille annettu tuki, joka on sidoksissa heidän teostensa markkina-arvoon,

(Tarkistus 2)

Johdanto-osan 1 kappale

tekijänoikeuden alalla oikeus jälleenmyyntikorvaukseen (droit de suite) teoksen myynnistä on luovuttamaton alkuperäisen taideteoksen tai käsikirjoituksen tekijälle kuuluva oikeus sen jälkeen kun tekijä on luovuttanut teoksensa ensimmäisen kerran,

tekijänoikeuteen yhtenä sen osana kuuluu oikeus jälleenmyyntikorvaukseen (droit de suite) teoksen myynnistä, joka on siirtämätön ja luovuttamaton alkuperäisen taideteoksen tekijälle tai oikeuden haltijalle kuuluva oikeus toisiaan seuraavissa teoksen jälleenmyynneissä, (Sanojen "tai käsikirjoituksen" poisto vaikuttaa koko tekstiin sen kaikissa kieliversioissa.)

(Tarkistus 3)

Johdanto-osan 2 kappale

tämän oikeuden tarkoituksena on taata tekijöille osuus heidän teostensa taloudellisesta menestyksestä; tämän oikeuden tavoitteena on taloudellisen tilanteen tasapainon aikaansaaminen tekijöiden ja muiden heidän teostensa toistuvasta esittämisestä hyötyvien taiteilijoiden välille,

tämän oikeuden tarkoituksena on taata katseltavaksi tarkoitettujen alkuperäisten taideteosten tekijöille osuus heidän teostensa taloudellisesta menestyksestä; tämän oikeuden tavoitteena on taloudellisen tilanteen tasapainon aikaansaaminen alkuperäisten taideteosten tekijöiden ja muiden heidän teostensa toistuvasta esittämisestä hyötyvien taiteilijoiden välille,

(Tarkistus 4)

Johdanto-osan 5 kappale a (uusi)

5a. edellisistä tekijöistä seuraa, että on toivottavaa laatia yleissopimus, jossa otetaan sitovasti käyttöön oikeus jälleenmyyntikorvaukseen kansainvälisellä tasolla,

(Tarkistus 5)

Johdanto-osan 6 kappale

useimpien jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä määrätään nykyisin oikeudesta jälleenmyyntikorvaukseen; tällaisessa lainsäädännössä, jos se on olemassa, on tiettyjä erilaisia piirteitä, erityisesti sen tarkoittamien teosten, kyseisen oikeuden edunsaajien, sovellettavien prosenttiosuuksien, oikeuden soveltamisalaan kuuluvan myynnin sekä kyseisen korvauksen perusteen osalta; kyseisen oikeuden soveltamisella tai soveltamattomuudella on huomattava merkitys kilpailuedellytyksille yhteismarkkinoiden sisällä; jokaisen taideteoksen myyntiä harkitsevan henkilön on välttämätöntä ottaa huomioon tämä tekijä, kuten muutkinveronluonteiset kustannukset; lisäksi tämä oikeus on eräs niistä tekijöistä, jotka johtavat kilpailun vääristymien syntymiseen sekä myynnin siirtymiseen muualle yhteisössä,

useimpien jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä määrätään nykyisin oikeudesta jälleenmyyntikorvaukseen; tällaisessa lainsäädännössä, jos se on olemassa, on erilaisia piirteitä, erityisesti sen tarkoittamien teosten, kyseisen oikeuden omistajien, sovellettavien prosenttiosuuksien, oikeuden soveltamisalaan kuuluvan liiketoimintojen sekä kyseisen korvauksen laskuperusteen osalta; kyseisen oikeuden soveltamisella tai soveltamattomuudella on huomattava merkitys kilpailuedellytyksille yhteismarkkinoiden sisällä ja jokaisen taideteoksen myyntiä harkitsevan henkilön on välttämätöntä ottaa huomioon tämä tekijä samoin kuin veroluonteiset kustannukset ja se, onko oikeudesta jälleenmyyntikorvaukseen suoritettavamaksu pakollinen tai vapaaehtoinen; lisäksi tämä oikeus on eräs niistä tekijöistä, jotka johtavat kilpailun vääristymien syntymiseen sekä myynnin siirtymiseen muualle yhteisössä,

(Tarkistus 6)

Johdanto-osan 7 kappale

tällaiset erot jäsenvaltioiden kyseisen oikeuden soveltamisalassa vaikuttavat suoraan kielteisesti perustamissopimuksen 7 a artiklan mukaiseen taideteosten sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan; tällaisessa tilanteessa asianmukaisen oikeudellisen perustan muodostaa yhteisön perustamissopimuksen 100 a artikla,

tällaiset erot jäsenvaltioiden kyseisen oikeuden esiintymisessä ja soveltamisalassa vaikuttavat suoraan kielteisesti perustamissopimuksen 7 a artiklan mukaiseen taideteosten sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan; tällaisessa tilanteessa asianmukaisen oikeudellisen perustan muodostaa yhteisön perustamissopimuksen 100 a artikla,

(Tarkistus 7)

Johdanto-osan 13 kappale

jälleenmyyntikorvausta koskevan oikeuden soveltamisalaa olisi laajennettava kattamaan kaikki jälleenmyynti, poikkeuksena yksityishenkilöiden väliset teokseen kohdistuvat liiketoimet sen jälkeen kun tekijä on luovuttanut teoksensa ensimmäisen kerran; tätä oikeutta sovelletaan kaikkien ammattimaisten myyjien, kuten huutokauppakamarien, taidegallerioiden ja yleisesti kaikkien taidekauppiaiden liiketoimiin,

jälleenmyyntikorvausta koskevan oikeuden soveltamisalaa olisi laajennettava kattamaan kaikki jälleenmyynti sen jälkeen kun tekijä on luovuttanut teoksensa ensimmäisen kerran, poikkeuksena omaisuuden ensimmäinen siirto liikkeenharjoittajien välillä ja liikkeenharjoittajan ja lopullisen ostajan välillä kolmen vuoden aikana siitä, kun liikkeenharjoittaja on ostanut teoksen sekä yksityishenkilöiden väliset liiketoimet; tätä oikeutta sovelletaan kaikkiin liiketoimiin, joissa on ollut tämän alan ammattilainen mukana, erityisesti julkisissa myyntitilanteissa, liiketiloissa tai liikkeenharjoittajan tai välittäjän välityksellätapahtuneissa liiketoimissa,

(Tarkistus 8)

Johdanto-osan 14 kappale

olisi tarpeen luoda tehokas jälleenmyyntikorvauksen järjestelmä kansallisella tasolla jo saatujen kokemusten pohjalta; on asianmukaista määrätä jälleenmyyntikorvaus myyntihinnasta lasketun prosenttiosuuden eikä sellaisten teosten lisäarvon perusteella, joiden alkuperäinen arvo on noussut,

olisi tarpeen luoda tehokas jälleenmyyntikorvauksen järjestelmä kansallisella tasolla jo saatujen kokemusten pohjalta; on suositeltavaa määrätä jälleenmyyntikorvaus myyntihinnasta lasketun prosenttiosuuden eikä sellaisten teosten lisäarvon perusteella, joiden alkuperäinen arvo on noussut,

(Tarkistus 9)

Johdanto-osan 15 kappale

olisi välttämätöntä yhdenmukaistaa tämän oikeuden alaan kuuluvat taide-esineiden ryhmät; sovelletun taiteen teokset olisi ilmeisesti paras jättää soveltamisalan ulkopuolelle,

olisi välttämätöntä yhdenmukaistaa tämän oikeuden alaan kuuluvat taide-esineiden ryhmät; käsikirjoitukset ja sovelletun taiteen teokset olisi ilmeisesti paras jättää soveltamisalan ulkopuolelle,

(Tarkistus 10)

Johdanto-osan 17 kappale

jättämällä perimättä sovellettavaa kynnysarvoa pienemmät jälleenmyyntikorvaukset on mahdollista välttää suhteettomat perimis- ja hallintokulut,

kynnysarvon määritteleminen sellaiselle tasolle, jonka alapuolella omistusoikeuden siirrot eivät ole oikeutettuja jälleenmyyntikorvaukseen, aikaansaa periaatteessa tilanteen, jossa tekijän saama korvaus ei ole suhteessa hänen oikeutensa kustannuksiin. Edellä esitetystä huolimatta ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on määrättävä jälleenmyyntikorvauksesta ja niiden kynnysarvoa alemmalle tasolle, mikä epäilemättä on tehokas keino uraansa aloittavien taiteilijoiden oikeuksien suojeluun,

(Tarkistus 11)

Johdanto-osan 19 kappale

hinnan osaan perustuvan vähenevän prosenttiosuuden järjestelmän avulla voidaan välttää yhteisön lainsäädännön kiertäminen kyseisen oikeuden alalla; näiden osuuksien tulee kuvastaa samanaikaisesti taidepiirien ja taidemarkkinoiden etuja,

asianmukainen harkinta alkuperäisten taideteosten markkinoilla kohtaavien eri kiinnostusryhmien suhteen suosittaa perustamaan hinnan osaan perustuvan vähenevän prosenttiosuuden järjestelmän, joka ylläpitämällä tekijän suojelun periaatetta eurooppalaisen henkisen omistusoikeuden sosiaalisen arvon tiedottajana, ottaa samoin huomioon taiteilijalle ja markkinoiden ammattilaiselle haitallisen maasta siirtymisen vaikutuksen, joka olisi seurauksena korvausoikeuteen liittyvienmääräysten liiallisesta rasittavuudesta,

(Tarkistus 12)

Johdanto-osan 19 kappale a (uusi)

periaatteessa olisi epätarkoituksenmukaista määrätä 0-verosta (nolla), koska se olisi täysin ristiriidassa tavoitteiden kanssa,

(Tarkistus 13)

Johdanto-osan 21 kappale

olisi toivottavaa säätää mahdollisuudesta mukauttaa kynnysarvoja ja prosenttiosuuksia tietyin väliajoin; tästä syystä olisi suotavaa antaa komission tehtäväksi määräaikaisten kertomusten laatiminen jälleenmyyntikorvauksen soveltamisen käytännön vaikutuksista ja tarvittaessa ehdotusten tekeminen kynnysarvon ja prosenttiosuuden muuttamiseksi,

olisi toivottavaa säätää mahdollisuudesta mukauttaa kynnysarvoja ja prosenttiosuuksia tietyin väliajoin; tästä syystä olisi suotavaa antaa komission tehtäväksi määräaikaisten kertomusten laatiminen jälleenmyyntikorvauksen tosiasiallisesta soveltamisesta jäsenvaltioissa sekä sen seurauksista Euroopan taidemarkkinoilla ja tarvittaessa ehdotusten tekeminen kynnysarvon ja prosenttiosuuden muuttamiseksi,

(Tarkistus 14)

Johdanto-osan 22 kappale

jälleenmyyntikorvauksen edunsaajat olisi määritettävä toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen; tämän vuoksi ei ole suotavaa puuttua tässä direktiivissä jäsenvaltioiden kansallisen perintöoikeuden alaan; tekijänoikeuden haltijan oikeudenomistajilla on kuitenkin oltava täysi oikeus jälleenmyyntikorvaukseen tekijän kuoleman jälkeen,

jälleenmyyntikorvauksen haltijat olisi määritettävä toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen; tämän vuoksi ei ole suotavaa puuttua tässä direktiivissä jäsenvaltioiden kansallisen perintöoikeuden alaan; tekijänoikeuden haltijan oikeudenomistajilla on kuitenkin oltava täysi oikeus jälleenmyyntikorvaukseen tekijän kuoleman jälkeen,

(Tarkistus 15)

Johdanto-osan 23 kappale

olisi syytä jättää jäsenvaltioiden tehtäväksipäättääjälleenmyyntikorvausten määrienperimistä ja hallintoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä; tässä suhteessa yhteisvalvontajärjestön suorittama hallinnointi on yksi mahdollisuus muiden joukossa; jäsenvaltioiden on kuitenkin taattava toisista jäsenvaltioista peräisin olevien tekijöiden hyväksi kerättyjen korvausmäärien vahvistaminen, periminen ja jakelu,

jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluumäärätä jälleenmyyntikorvauksesta, erityisesti hallintoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä; tässä suhteessa yhteisvalvontajärjestön suorittama hallinnointi on yksi mahdollisuus muiden joukossa; jäsenvaltioiden on kuitenkin taattava toisista jäsenvaltioista peräisin olevien tekijöiden hyväksi kerättyjen korvausmäärien vahvistaminen, periminen ja jakelu,

(Tarkistus 16)

Johdanto-osan 25 kappale

olisi luotava myyntitapahtumien valvonnan mahdollistavia soveltuvia menettelyjä käytännön edellytysten mukaisesti niin, että taataan jälleenmyyntikorvauksen tehokas soveltaminen jäsenvaltioissa; tämä merkitsee tekijälle tai tekijän edustajalle oikeutta hankkia tarvittavat tiedot jälleenmyyntikorvauksen maksuvelvolliselta,.

olisi luotava liiketoimien valvonnan mahdollistavia soveltuvia menettelyjä käytännön edellytysten mukaisesti niin, että taataan jälleenmyyntikorvauksen tehokas soveltaminen jäsenvaltioissa; tämä merkitsee tekijälle tai tekijän edustajalle oikeutta hankkia tarvittavat tiedot jälleenmyyntikorvauksen maksuvelvolliselta,

(Tarkistus 17)

1 artikla

Jäsenvaltiot myöntävät alkuperäisen taideteoksen tekijälle oikeuden jälleenmyyntikorvaukseen luovuttamattomana oikeutena saada prosenttiosuus kaikista teoksen jälleenmyynnistä saaduista myyntihinnoista, lukuunottamatta henkilön yksityishenkilönä suorittamia liiketoimia, sen jälkeen kun teos on luovutuksen kohteena tekijän luovutettua teoksensa ensimmäisenkerran.

Jäsenvaltiot myöntävät alkuperäisen taideteoksen tekijälle oikeuden jälleenmyyntikorvaukseen ennakolta siirtämättömänä ja luovuttamattomana oikeutena saada prosenttiosuus kaikista teoksen julkisessa myyntitilanteessa, liiketilassa tai liikkeenharjoittajan tai välittäjän välityksellä tapahtuneesta jälleenmyynnistä saaduista hinnoista, poikkeuksena liikkeenharjoittajien ja liikkeenharjoittajan ja lopullisen ostajan välinen siirto silloin, kun se tapahtuu kolmen vuoden kuluessa liikkeenharjoittajan hankittua teoksen,

(Tarkistus 18)

2 artikla

Tässä direktiivissä alkuperäisellä teoksella tarkoitetaan käsikirjoituksia jakuvataiteiden teoksia, kuten tauluja, kollaaseja, maalauksia, piirustuksia, kaiverruksia, kuparipiirroksia, litografioita, veistoksia, tekstiilitaidetta, keramiikkaa ja valokuvia siinä määrin kuten ne ovat kokonaisuudessaan taiteilijan luomia tai jos kyseiset teokset ovat yhteisössä alalla vallitsevan käytännön mukaan alkuperäisiä, omaperäisiä taideteoksia.

Tässä direktiivissä alkuperäisellä teoksella tarkoitetaan katsottavaksi tarkoitettuja teoksia, kuten tauluja, kollaaseja, maalauksia, piirustuksia, kaiverruksia, kuparipiirroksia, litografioita, veistoksia, tekstiilitaidetta, keramiikkaa ja valokuvia siinä määrin kuten ne ovat kokonaisuudessaan taiteilijan luomia tai jos kyseiset teokset ovat jokaisessa jäsenvaltiossa sovellettujen määräysten mukaan alkuperäisiä, omaperäisiä taideteoksia eikä niitä ole missään tapauksessa yli 12 kappaletta.

(Tarkistus 19)

3 artikla

1. Ensimmäisessä artiklassa tarkoitettu oikeus tulee sovellettavaksi myyntihinnasta, joka on yhtä suuri tai suurempi kuin 1000 ecua. 2. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa 1 kohdassa tarkoitettua kynnysarvoa alhaisemman kansallisen kynnysarvon.

1. Jäsenvaltioiden vastuulle kuuluu asettaa vähimmäiskynnysarvo, josta lähtien myynnit ovat jälleenkorvausoikeuden alaisia. 2. Tämä kynnysarvo ei voi missään tapauksessa olla yli 1 000 ecua.

(Tarkistus 20)

3 artikla a (uusi)

Laskentaperuste Tekijän oikeus jälleenmyyntikorvaukseen määritellään laskutetun summan tai siirron arvon perusteella, poissulkien verot, mutta ilman muita etukäteen tehtyjä vähennyksiä.

(Tarkistus 21)

4 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettua jälleenmyyntikorvausta peritään seuraavin prosenttiosuuksin: a) neljä prosenttia myyntihinnasta 1 000 ja 50 000 ecun välisestä hinnasta, b)kolme prosenttia 50 000 ja 250 000 ecun välisestä hinnasta, c) kaksi prosenttia yli 250 000 ecun suuruisista myyntihinnoista.

Aikaisemmassa artiklassa esitettyjen määrittelyjen mukaisesti jälleenmyyntikorvaus peritään seuraavin prosenttiosuuksin: a) neljä prosenttia myyntihinnasta 1 000 ja 50 000 ecun välisestä hinnasta, b)kolme prosenttia 50 000 ja 100 000 ecun välisestä hinnasta, c) puolitoista prosenttia yli 100 000 ecun suuruisista myyntihinnoista

(Tarkistus 22)

5 artikla

5 artikla Laskentaperuste Edellä 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuilla myyntihinnoilla tarkoitetaan verottomia hintoja.

poistetaan

(Tarkistus 23)

6 artikla 1 kohta

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettu oikeus kuuluu teoksen tekijälle ja tekijän kuoleman jälkeen hänen oikeudenomistajilleen.

1. Jälleenmyyntikorvaukseen ovat oikeutettuja teoksen tekijä ja tämän kuoltua hänen oikeuden haltijansa.

(Tarkistus 24)

7 artikla

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kolmansista maista peräisin olevat tekijät hyötyvät 1 artiklassa tarkoitetusta oikeudesta tämän direktiivin mukaisesti siinä määrin kuin yhteisön jäsenvaltioista peräisin olevat taiteilijat hyötyvät vastavuoroisuudesta kyseisissä kolmansissa maissa. * ei aiheuta muutosta suomalaiseen käännökseen (käänt. huom.)

Jäsenvaltioiden on säädettävä*, että kolmansista maista peräisin olevat tekijät hyötyvät 1 artiklassa tarkoitetusta oikeudesta tämän direktiivin ja sen lainsäädännöllisten määräysten mukaisesti siinä määrin kuin yhteisön jäsenvaltioista peräisin olevat taiteilijat hyötyvät vastavuoroisuudesta kyseisissä kolmansissa maissa.

(Tarkistus 25)

8 artikla

Jälleenmyyntikorvausoikeuden voimassaoloaika Edellä 1 artiklassa tarkoitettu oikeus on voimassa tekijänoikeuden suojan voimassaoloajasta annetun direktiivin 93/98/ETY 1 artiklassa määritellyn ajanjakson

Jälleenmyyntikorvausoikeuden vanhentuminen Edellä 1 artiklassa tarkoitettu oikeus poistuu direktiivin 93/98/ETY 1 artiklassa määritellyn ajan kuluttua.

(Tarkistus 26)

9 artikla

Oikeus tietojen hankkimiseen Tekijä tai hänen edustajansa voi vaatia kaikilta kauppiailta, myyntijohtajilta tai julkisten huutokauppojen järjestäjiltä kaikkea tietoa tässä direktiivissä tarkoitettujen alkuperäisten taideesineiden kuluvan vuoden myynnistä, joka on välttämätöntä jälleenmyyntikorvauksen saamiseksi

Oikeus saada tietoja Liiketoimen tapahduttua kolmen vuoden ajan liikeyritysten tai julkisten myyntiyritysten vastaavat samoin kuin liikkeenharjoittajat tai kaupalliset välittäjät ovat velvollisia antamaan tekijöiden tai heidän edustajiensä pyynnöstä kaiken tarpeellisen tiedon tässä direktiivissä tarkoitettujen jälleenmyyntikorvauksien saamiseksi.

(Tarkistus 27)

10 artikla

Komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2004, ja sen jälkeen joka viides vuosi, kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ja tekee tarvittaessa ehdotuksia jälleenmyyntikorvauksen vähimmäiskynnysarvon ja prosenttiosuuden mukauttamiseksi alan tilanteen kehitykseen

Komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2002, ja sen jälkeen joka kolmas vuosi, yksityiskohtaisen kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ja seurauksista kiinnittäen erityistä huomiota sen vaikutuksiin modernin ja nykytaiteen eurooppalaisiin markkinoihin, erityisesti taiteen luomisen tukemiseen ja kuten myös toimintatapoihin jäsenvaltioissa. Komissio tekee tarvittaessa ehdotuksia jälleenmyyntikorvauksen vähimmäiskynnysarvon ja prosenttiosuuden mukauttamiseksi alan tilanteen kehitykseen yhdessä muiden tarpeelliseksi katsomiensa tämän direktiivin tehokkuutta parantavien ehdotusten kanssa.

Lainsäädäntöpäätöslauselma, johon sisältyy parlamentin lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alkuperäisen taideteoksen tekijän hyväksi tulevasta jälleenmyyntikorvauksesta (KOM(96)0097 - C4-0251 - 96/0085(COD))

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon komission ehdotuksen parlamentille ja neuvostolle, KOM(96)0097 - 96/0085(COD))[2],

- ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 189 b artiklan 2 kohdan ja EY:n perustamissopimuksen 100A artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen parlamentille (C4-0251),

- ottaa huomioon työjärjestyksensä 58 artiklan,

- ottaa huomioon oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevän valiokunnan mietinnön sekä kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevän valiokunnan lausunnon (A4-0030/96),

1. Hyväksyy komission ehdotuksen parlamentin tekemin tarkistuksin;

2. Pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 189 a artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3. Pyytää neuvostoa sisällyttämään parlamentin tarkistukset yhteiseen kantaan, jonka se vahvistaa EY:n perustamissopimuksen 189 b artiklan 2 kohdan mukaisesti;

4. Pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille ja aloittamaan sovittelumenettelyn, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

5. Huomauttaa, että komission on annettava parlamentin käsiteltäväksi muutokset, joita se aikoo tehdä parlamentin tarkistamaan ehdotukseen;

6. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän lausunnon neuvostolle ja komissiolle.

• [1] () EYVL C 178, 21.6.1996, s. 16
• [2] () EYVL C 178, 21.6.1996, s. 16

B. PERUSTELUT

I. KÄSITTEELLINEN LÄHESTYMINEN JÄLLEENMYYNTIKORVAUSOIKEUTEEN

Oikeus jälleenmyyntikorvaukseen, joka määritellään kaikkien kuvataiteilijoiden siirtämättömäksi oikeudeksi saada ennakolta ja luovuttamattomana teoksensa jälleenmyyntihinnasta prosenttiosuus, syntyi Ranskassa vuonna 1920 ja se oli luonteeltaan eräänlaista "kohtuuden oikeutta".

Tällä hetkellä kaikissa sen tunnustavissa lainsäädännöllisissä määräyksissä, kuten Bernin yleissopimuksessa, se sisällytetään tekijänoikeuteen.

Kirjallisten, musikaalisten ja audiovisuaalisten teosten tapauksessa tekijänpalkkio on traditionaalisesti taattu ensi hetkestä lähtien. Itse asiassa jäljentämistä ja jakelua koskevat oikeudet takaavat teoksen asettamisen välineeseen, joka sallii sen välittämisen ja uudelleen tuottamisen. Tämän tyyppisissä luomuksissa teoksen alkuperäisyys ei vähene eikä siihen vaikuta se että sen liittäminen aineelliseen tai kosketeltavaan välineeseen johtaa mahdollisuuteen tuottaa määräämättömiä määriä jäljennöksiä. Kirjallisille, musikaalisille tai audiovisuaalisille teoksille on ominaista se, että taideteosten tekijän luomistyössään synnyttämä alkuperäinen teos esiintyy yhä uudelleen kaikessa puhtaudessaan ja rehellisyydessään kaikissa välineissä, näyttelyissä, elokuvissa tai teatterissa joka kerta, kun yleisö käyttää tai käy niissä. Näin ollen että teoksen julkinen arvostus ei ole sidoksissa sen kuulumiseen johonkin enemmän tai vähemmän arvostettuun välineeseen: mikä tahansa väline, joka tarjoaa tarpeelliset tekniset olosuhteet voi tarjota katselijalle tekijän alkuperäisen teoksen muuttamattoman olemuksen.

Näin ollen tämänlaisten teosten tekijän taloudellinen korvaus on tulos sen alkuperäisen tuotannon ja laaja-alaisen jäljentämisen yhdistämisestä. Nämä molemmat tekijät antavat taiteilijalle mahdollisuuden hyötyä siitä hetkestä lähtien, kun hänen teoksensa on saanut yleisön arvostuksen.

Näin ei ole kuvateosten laita. Vaikka kuvateosten jäljennökset olisivat täydellisiä, yleisö ei arvosta niitä samoin kuin alkuperäistä teosta. Julkinen arvostus liittyy erottamattomasti teoksen ensimmäiseen aineelliseen ilmenemismuotoon. Näin ollen jäljennökset eivät ole usein kiinnostuksen kohteena ja joskus niitä jopa halveksutaan. Tämä kuvateoksen erikoisuus on taloudellinen haittatekijä teoksen tekijälle, koska hänen päätulolähteensä on teoksen ensimmäinen aineellinen muoto.

Tämä ensimmäinen haittatekijä vahvistuu syystä, joka tekee alkuperäisen kuvateoksen levittämisen olennaisesti vaikeammaksi: levitys on mahdollista vain teoksen - ei sen kopioiden - julkisen näytteille laittamisen ja esittämisen kautta. Tämä tuo mukanaan näiden teosten laajan ja massiivisen levittämisen mahdottomuuden ainakin aikana, jolloin tekijät eivät ole vielä saavuttaneet maailmanlaajuista mainetta, vaikka teokset ovatkin jo korkealla taiteellisella tasolla. Tämä aiheuttaa lisävaikeuden sille, että kuvateosten tekijät pystyisivät konkreettisesti muuttamaan tai kehittämään yhteiskunnan esteettistä makua

Johtuen tähän mennessä esitetyistä syistä kuluu pitkä aika, ennen kuin yhteiskunta arvostaa kuvateokset korkealle. Seurauksena on, että kuluu paljon aikaa, ennen kuin tämä arvostus korreloi teoksesta saatavan hinnan korkeuden kanssa.

Tähän kaikkeen on lisättävä, että viimeisten vuosikymmenien aikana kuvateokset ovat tulleet eräänlaisiksi investointien "varmoiksi suojapaikoiksi". Maailmassa, jossa taloudellinen epävarmuus kasvaa javiitearvot ovat vähäisiä tai epävakaisia alkuperäisten kuvateosten määräävä harvinaisuus on todellisuutta, mikä usein aiheuttaa näiden teosten hintojen valtavaa nousua, joka ei aina ole riippumaton spekulaatioista.

Kaikki nämä tekijät saavat aikaan tekijöiden kuvateoksien hyväksikäyttöön liittyvää syrjintää. Tekijöillä on vaikeuksia hyötyä teoksestaan, mitä ei tapahdu muiden taideteosten tekijöille. Näin ollen jälleenmyyntikorvausoikeus on kuvataiteilijoille ikäänkuin onni saada "oikeus palautukseen" - joka on tarkoitettu arvoksi, joka teoksella epälemättä oli jo alussa mutta on kohdannut erityisvaikeuksia saadakseen yleisön täyden hyväksynnän.

II. YHDENMUKAISTAMINEN. ONKO SE PERUSTELTUA? MITKÄ OVAT ARVIOINTIPERUSTEET?

Oikeusasioita käsittelevän valiokunnan keskusteluissa on käynyt ilmi, että vastakkaisimpien ratkaisujen kannattajat ovat yhtä mieltä ainakin yhdessä asiassa: jälleenmyyntikorvausoikeuden yhdenmukaistamisen puute Euroopan unionin jäsenvaltioissa on kuvataiteilijoiden syrjintää ja aiheuttaa häiriöitä kilpailussa, mikä taas haittaa sisämarkkinoiden hyvää toimintaa.

Tätä yhteistä diagnoosia seuraavat mitä erilaisimmat ehdotukset. Erityisesti on mainittava henkilöt, jotka katsovat, että jälleenmyyntikorvausoikeuden yhdenmukaistaminen eri jäsenvaltioissa ei ole paras ratkaisu vaan päinvastoin kannattavat sen poistamista maista, joissa se on käytössä ja sitä sovelletaan tehokkaasti. He katsovat, että mikä tahansa muu ratkaisu aiheuttaisi markkinoiden, joilla tällä hetkellä myydään suuri osa eurooppalaisesta kuvataiteesta, romahtamisen ja tämä myynti siirtyisi maihin, joissa ei ole käytössä jälleenmyyntikorvausoikeutta, kuten Yhdysvaltoihin ja Sveitsiin. Yhdenmukaistaminen, joka ei olisi "nollaprosentti" aiheuttaisi tämän teorian mukaan vieläkin vakavampia seurauksia kuin nykyinen epätasapaino ja törmättäisiin suhteellisuuden periaatteeseen.

Oikeusasioita käsittelevä valiokunta hylkäsi ylivoimaisella ääntenenemmistöllä tarkistukset, jotka esitettiin näiden suunnitelmien mukaisesti. Sen mukaan jälleenmyyntikorvausoikeuden poistaminen unionin jäsenvaltioissa ei ole vain epärealistista vaan myös rikkoo eurooppalaisen kulttuurin perusperiaatteita, joihin taideteoksen yhteiskunnallinen arvostus kuuluu. Tämän suhteen esittelijä katsoo, että jälleenmyyntikorvausoikeutta kohtaan esitetty kritiikki koskee enemmänkin sen käyttötapoja kuin sen olemassaolon periaatetta.

Vaikka on riski toistaa itseään, on kuitenkin painotettava, että tekijänoikeuteen kuuluva oikeus jälleenmyyntikorvaukseen on kuvataitelijoiden ehdoton erikoisoikeus. Yhteisön toiminnan tavoitteena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntö henkisen omaisuuden alalla ja taata tekijöille huomattava suojataso. Ei olisi perustamissopimusten mukaista, että yhteisö suojaperiaatteen osalta syrjisi kuvataiteilijoita verrattuna muihin taiteilijoihin. Tämän direktiivin haaste - joka ei ole ainoastaan haaste eurooppalaisen kulttuuriympäristön luomiselle - on siinä, että yhteensovitetaan sisämarkkinoiden vaatimukset ja tekijöiden elin- ja työolosuhteiden suojelu.

III. LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN PERUSTA

Esittelijä on katsonut tarpeelliseksi painottaa lainsäädännöllistä perustaa aiheesta käytyjen keskustelujen valossa;esittelijä katsoo, että perustamissopimuksen 128 artikla ei voisi missään tapauksessa olla tämän toimen lainsäädännöllinen perusta. On muistettava, että päinvastoin sen 4 kohdassa sanotaan, että: "ottaa kulttuuriin liittyvät näkökohdat huomioon muiden tämän sopimuksen määräysten mukaisessa toiminnassaan".

Oikeusasioita käsittelevä valiokunta on tukenut 100 a artiklan pitämistä perustana. Itse asiassa tuomioistuin on määrännyt, että tämä säädös on oikea perusta yhdenmukaistamistoimenpiteisiin henkisen omaisuuden alalla, jota käsitellään perustamissopimuksen 7 a artiklassa esitetyissä sisämarkkinoiden toimintaa koskevissa tavoitteissa (tuomio 13. heinäkuuta 1995 C-350/92, Espanja vastaan neuvosto).

IV. KOMMENTTEJA DIREKTIIVIEHDOTUKSEN SANAMUODOSTA

A) KOMISSION TEKSTI: YHTEISET NÄKÖKANNAT

1. Jälleenmyyntikorvausoikeuden voimassaoloaika (8 artikla).

Ehdotus direktiiviksi yhdistää direktiivin 93/98 EY 29. lokakuuta 1993 mukaisesti jälleenmyyntikorvausoikeuden muihin tekijänoikeuteen liittyviin seikkoihin. Jälleenmyyntikorvausoikeus on näin voimassa aina 70 vuoteen post mortem auctoris (tekijän kuoleman jälkeen).

Oikeusasioita käsittelevässä valiokunnassa käydyt keskustelut ja kuulemistilaisuudet ovat osoittaneet, että monet puoltaisivat rajoittuneempaa voimassaoloaikaa. Perusteluna käytetään - eikä syyttä - sitä, että ehdotuksessa direktiiviksi esitetty aika verrattuna oikeuden haltijoiden määrittelyn laajuuteen (jota käsitellään seuraavassa kohdassa) aiheuttaa vaikeuksia oikeuteen liittyvissä konkreettisissa toimenpiteissä. Samoin ovat osittain oikeassa ne henkilöt, jotka perustelevat, että oikeuden ylläpito 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen väärentää oikeuden itsensä tavoitteita eli tekijän saamaa julkista tunnustusta teoksestaan.

Oikeusasioita käsittelevä valiokunta kuitenkin puoltaa komission määrittelemän voimassaoloajan säilyttämistä. Tämä johtuu etupäässä lainsäädännöllisestä johdonmukaisuudesta. Kuten usein on toistettu, oikeus jälleenmyyntikorvaukseen kuuluu osana tekijänoikeuteen. Yhteisön oikeuslaitos on määrännyt mainitusssa direktiivissä tekijäoikeuden voimassaoloajan yhdenmukaistamisesta. Tämän seurauksena ei ole syytä poistaa tästä erityisestä voimassaoloajasta tekijän oikeutta jälleenmyyntikorvaukseen.

2. Jälleenmyyntikorvaukseen oikeutettujen määrittäminen (6 artikla 1 kohta)

Oikeusasioita käsittelevä valiokunta on kannattanut 6 artiklan 1 kohdassa esitettyä ehdotusta. Ainoa tekninen muutos on ollut korvata "edunsaaja" "haltijaksi" oikeustieteellisistä syistä.

Ehdotuksessa direktiiviksi viitataan toissijaisuusperiaatteen vuoksi "oikeudenomistajiin" eli viitataan kansallisiin lainsäädäntöihin.

Itse asiassa perintöoikeus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja kansallisissa laeissa käsitellään hyvin eri tavoin tätä perintönäkökohtaa.

On vedettävä johtopäätös, että oikeusasioita käsittelevän valiokunnan keskustelujen aikana esitetyt käytännön vastalauseet eivät anna riittäviä lainsäädännöllisiä perusteita siihen, että yhteisön toimielimet tämän direktiivin kautta rajoittaisivat - kuten toistuvasti on pyydetty - tämän oikeuden hallinnan tekijään, hänen aviopuolisoonsa ja hänen rintaperillisiinsä toiseen polveen saakka.

3. Kolmannet valtiot. Vastavuoroisuuden periaate (7 artikla)

Oikeusasioita käsittelevä valiokunta on tukenut yksimielisesti ehdotuksen direktiiviksi 7 artiklassa perustettua vastavuoroisuuden periaatetta.On muistettava, että tämä ajatus on yhdenmukainen komission neuvostolle antaman tiedonannon, joka vihreän kirjan seurauksena käsittelee tekijänoikeutta ja siihen liittyviä seikkoja, kanssa.

4. Alenevat prosenttiosuudet

Sanotun kuitenkaan rajoittamatta seuraavassa kappaleessa esitettyä asiaa, on hyvä korostaa komission oikeaa valintaa perustaa aleneva järjestelmä hintaryhmittäin keinoksi nykytaiteen markkinoiden ylläpidon suosimiseen.

Emme epäröi luonnehtia tätä periaatetta todelliseksi löydöksi sillä se yhdistää taloudellisen näkökohdan jälleenmyyntikorvausoikeuden periaatteiden ylläpidonkanssa. Itse asiassa on kiistatonta, että kiihoke taideteosten myynnin siirtoon muihin maihin on sitä suurempi mitä korkeampi on taideteoksen hinta - ja sen seurauksena myös jälleenmyyntikorvauksen perusteella saatu määrä. Aleneva järjestelmä sallii, että kalliiden taideteosten tapauksissa taiteilijat saavat jälleenmyyntikorvausoikeuden perusteella summia, jotka "korvaavat" muihin maihin siirtymisestä johtuvat kulut ja vaivat.

5. Sovellettava kynnysarvo (3 artikla)

Oikeusasioita käsittelevä valiokunta kannattaa komission kynnysarvoa koskevaa arviontiperustetta tekemällä siihen vain pienen täysin teknisen muutoksen.

Ensinnäkin on tunnustettava, että on määrättävä vähimmäiskynnysarvosta. Se ei saa olla liian korkea, koska siinä tapauksessa se riistäisi uusilta, vähiten tunnetuilta taiteilijoilta oikeuden jälleenmyyntikorvaukseen. Kuitenkin kynnysarvon on oltava realistinen eli on määrättävä kynnysarvosta, joka tekee oikeuden käyttämisen kannattavaksi. Äärimmäisessä tapauksessa sen käyttöön liittyvät kiinteät kulut voisivat ylittää saatavan summan.

Komission käymissä keskusteluissa ja järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa on käynyt ilmi, että käyttöön liittyvät kustannukset vaihtelevat huomattavasti maasta toiseen ja ne liittyvät kiinteästi käyttötapoihin. Näin ollen - ottaen huomioon, että direktiivissä ei yhdenmukaisteta käyttötapoja - on oikeusasioita käsittelevän valiokunnan jäsenten mielestä asianmukaista, että säilytetään komission antama kynnysarvo yhdessä sen mahdollisuuden kanssa, että jäsenvaltiot asettavat alempia kynnysarvoja.

Tämä jäsenvaltioille annettava mahdollisuus ei varmastikaan ole yhtenäisyyttä aiheuttava tekijä, mutta se koskee kuitenkin alhaisemman markkina-arvon omaavia teoksia.Tämän seurauksena lainsäädännöllisiä eroja ei voida pitää riittävän tärkeinä vaikuttamaan sisämarkkinoihin ja merkitsemään todellisia esteitä maiden väliselle kilpailulle.

Esittelijä esitti yhden tarkistuksen, joka "joutui harhateille" komission hankalassa äänestyksessä ja joka kuitenkin on tarpeellinen yhtenäisyyden asian puolesta. Itse asiassa tekstin sananvalinta ei sisällä prosenttiosuutta, jota olisi sovellettava ensimmäiseen hintaluokkaan tai -ryhmään, joka olisi valtiollisesta kynnysarvosta 1000 ecuun saakka. Hyvän lainsäädännöllisen teknikan vuoksi pitäisi siksi sisällyttää määräys, jossa jäsenvaltion asettaessa alle 1000 ecun suuruisen kynnysarvon, se asettaisi samoin sovellettavan prosenttiosuuden, joka ei voi olla alle 4% (joka on direktiivissä asetettu prosenttiosuus ensimmäiselle 1000 ecusta alkavalle hintaryhmälle).

6. Direktiivin tarkistaminen (10 artikla)

Oikeusasioita käsittelevä valiokunta on kannattanut - painottaen sen merkitystä - 10 artiklassa esitettyä tietyin aikavälein tapahtuvaa tarkistamista koskevaa periaatetta, jota pidetään ehdottoman tärkeänä niiden näkökulmien, jotka loogisesti olevat parannettavissa näiden säännöksien käyttöönoton kautta, oikaisemiseen.

B)PERUSTELUT PÄÄTARKISTUKSILLE

1. Käsikirjoitukset

Komission tekstissä sisällytetään käsikirjoitukset jälleenmyyntikorvausoikeuden saaviin teoksiin. On totta, että Bernin yleiskokouksen 14 artiklan 2 kohdassa sisällytetään - vaikkakaan ei pakollisena - käsikirjoitukset niihin teoksiin, jotka voivat aiheuttaa oikeuden jälleenmyyntikorvaukseen. Tässä yhteydessä on myös painotettava, että oikeuskäytäntö eri jäsenvaltioissa (erityisesti Ranskassa) on osoittanut, että tietyt käsikirjoituksiksi luokitellut työt voidaan katsoa jälleenmyyntikorvauksen alaisiksi. Näiden perusteluiden edessä on korostettava, että suurimman osan jäsenvaltioista lainsäädäntöön käsikirjoitukset eivät selvästi sisälly. Näin on tapaus Espanjassa, Saksassa, Ranskassa, Kreikassa, Tanskassa, Suomessa ja Belgiassa. Mutta ennen kaikkea ei saa unohtaa, että käsikirjoitukset on tarkoitettu jäljentämisen kautta loppukäyttöön. Itse asiassa ne eivät ole muuta kuin teoksen alkuperäinen tuki, jolle on luonnollista sen painaminen tai esittäminen erotuksena katseltavaksi tarkoitetuille teoksille, joiden ainutlaatuisuus on niiden olemuksessa. Kun tätä perustelua jatketaan, on todettava, että syy käsikirjoituksen (kirjallinen tai partituuri) myyntiin joskus erittäin korkeaankin summaan on pelkästään seuraus sen laajamittaisesta levittämisestä useiden painosten tai esitysten kautta, mitä suojelevat erityiset tekijänoikeudet. Käsikirjoitusten poistaminen jälleenmyyntikorvausoikeuden piiristä on näin ollen oikea ajatus. Jälleenmyyntikorvausoikeutta ei perustella sillä spekulaatiolla mitä se voi aiheuttaa taiteilijan työlle vaan syy siihen on korvata katseltavaksi tarkoitettujen teosten tekijälle, joka teosten luonteen vuoksi ei pysty nauttimaan klassisista tekijänoikeuteen liittyvistä tavoista, jotka ovat juuri oikeus jäljentämiseen ja esittämiseen. Aikaisemmin sanottu ei kuitenkaan poissulje sitä, että tietty erityisiä piirteitä omaava käsikirjoitus, joka on enemmän katseltavaksi tarkoitettu kuin materiaalia, jonka tekijä on tarkoittanut välitettäväksi ja arvostettavaksi jäljentämisen kautta, saisi oikeuden jälleenmyyntikorvaukseen. Esittelijän mielestä mainittu oikeuskäytäntö ottaa huomioon juuri nämä tapaukset. 2. Alkuperäisyyden kriteeri Ehdotuksessa direktiiviksi ei määritellä kriteeriä alkuperäisyydelle, vaan viitataan "yhteisössä alalla vallitsevaan käytäntöön". Tästä syntyy ongelma, koska todellisuudessa yhteisössä ei ole alalla vallitsevaa käytäntöä. Ensinnäkin on muistettava, että kun Saksan, Belgian, Kreikan, Luxemburgin, Italian ja Ranskan lainsäädännössä säädetään alkuperäisyyden ehto vaatimukseksi, jotta teos saisi oikeuden jälleenmyyntikorvaukseen, Portugalin, Espanjan, Tanskan ja Suomen lainsäädännössä ollaan paljon jyrkempiä. Eri taidekulttuureissa ymmärretään "alkuperäisyys" eri tavoin - kun siirrytään "yksinkertaisista taiteista" (teosta on vain yksi kappale) "moninkertaisiin taiteisiin" (valanta, äänitys, valokuvaus, litografiat). Tässä ei enää ole kysymys ainakaan niin selvästi "aitouden" kriteeristä, sillä tietty rajoitettu kappalemäärä voidaan katsoa alkuperäisiksi. Esimerkiksi valannan tapauksessa eräät jäsenvaltiot rajoittavat alkuperäisiksi katsottavat teokset kahdeksaan kappaleeseen ja toiset kahteentoista kappaleeseen. Valokuvauksen kohdalla esimerkiksi Espanja on poistanut sen jälleenmyyntikorvausoikeuden parista, koska on ollut vaikeaa määritellä "alkuperäisyyden" kriteeri. Tässä tilanteessa, jossa osoitetaan "yhteisössä alalla vallitsevan käytännön" puuttuminen, esittelijä ehdotti - ja on vielä tietoinen virheistään - valikoivaa ratkaisua. Eli ei yritetä määritellä alkuperäisyyden itsensä käsitettä ja yhdenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti asetaan yläraja "moninkertaisille" teoksille. Oikeusasioita käsittelevä valiokunta on puoltanut tätä kantaa, mutta keskustelusta on syntynyt tarve siihen, että yhteisön toimielimet välittömästi ottavat tämän asian käsiteltäväkseen. 3. Myynninedistämiseenliittyvä ongelma Äänestäessään Bergerin esittämää tarkistusta numero 49 (14 puolesta ja 11 tyhjää) oikeusasioita käsittelevä valiokunta katsoi, että oli asianmukaista poistaa jälleenmyyntikorvausoikeuden piiristä "myynninedistäminen". Itse asiassa kuka tahansa, joka tuntee gallerioiden maailmaa tietää, että lukuunottamatta harvoja poikkeuksia, gallerianpitäjien tekemät ostot taiteilijalta - ennen kaikkea nuorten taiteilijoiden tapauksissa - ovat viime kädessä taiteilijan rahoittamista, jotta hän voi elää normaalia elämää ilman yllätyksiä. Näin ollen gallerianpitäjän ensimmäisen myynnin - jonka tavoitteena useissa tapauksissa on taiteilijan myynninedistäminen - kuormittaminen voisi paradoksaalisesti aiheuttaa haittaa taiteilijalle, kun gallerianpitäjä turvautuisi sopimuksiin, kuten myyntiin tarkoitetun teoksen etumaksuun, joka on selvästi jälleenmyyntikorvausoikeuden ulkopuolella. 4. Hintaryhmät ja prosenttiosuudet (4 artikla) Ensin on tehtävä selväksi koskien tätä kysymystä, joka on direktiivin todellinen vaikea solmukohta, että oikeusasioita käsittelevän valiokunnan edessä eri kantoja perustellessaan kukaan ei ole pystynyt muotoilemaan vakuuttavia perusteluja väitteensä puolustamiseksi. On jopa tultu ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa yhdessä ainoassa lausunnossa annettiin täysin vastakkaisia perusteluja (esimerkiksi siirtyminen maasta pois). Ei ole epäilystäkään, että prosenttien ja ryhmien tarkka määräämistä varten olisi pitänyt tehdä varmoihin tietoihin perustuva tutkimus myynneistä melko laajalta ajanjaksolta. Oikeusasioita käsittelevän valiokunnan jäsenillä ei ole ollut tätä tutkimusta; kaikenlisäksi esittelijän käsitys on, että tällä hetkellä ei ole olemassa luotettavia yhdenmukaistettuja tietoja, jotka tekisivät sen mahdolliseksi. On erityisen vaikeaa ennakoida markkinoiden käyttäytymistä maasta pois siirtymisen suhteen. Mistä jälleenmyyntikorvausoikeusmäärästä lähtien on olemassa riski maasta pois siirtymiseen? Tutkittuaan tarkasti eri kantojen puolustusperustelut esittelijä pystyy vain tekemään johtopäätöksen, että on tarvetta varotoimenpiteisiin. Keskustelujen ja kuulemistilaisuuksien perusteella näyttää, että direktiivin voimaantulo lisäisi sen määräämän jälleenmyyntikorvauksen alle kuuluvien töiden bruttomyyntiä. Samoin maalaisjärjen perusteella näyttää siltä, että Lontoossa säännöllisesti myytyjen tunnettujen taiteilijoiden teosten tapauksessa jälleenmyyntikorvauksesta saatava tulo voisi korvata prosenttiosuuden vähenemisen ja aiheuttamatta häviötä lopputuloksen suhteen. Samoin korkeampien hintaryhmien alhaisen prosenttiosuuden pitäisi johtaa jälleenmyynnin kallistumisessa alhaisempiin kuluihin kuin siirtyminen paikkkoihin kuten New York ja Zürich toisi mukanaan. Tämän kappaleen johtopäätöksenä esittelijä haluaa tehdä selväksi, että hänen lainkuuliaisen tietämyksensä ja ymmärtämyksensä mukaan - mitä tarkkaan analysoidut tutkimukset ja tuntien keskustelut näiden monimutkaisten markkinoden eri toimijoiden kanssa tukevat - on katsottava, että: - jälleenmyyntikorvauson yksi ostajan huomioima lisätekijä. Missään tapauksessa ei voida otaksua, että määrääminen kohtuullisesta jälleenmyyntikorvausoikeudesta tuhoaisi muodostuneet menestyvät markkinat ja pidätyttäisiin mm. hyvässä uskossa traditioon, kokemukseen ja tiettyihin verotuksellisiin näkökohtiin. - komission asettamat ryhmät eivät vastaa markkinoiden todellisuutta. Itse asiassa 50 000 ecusta lähtien näyttää olevan järkevää puhua kansainvälisistä markkinoista - markkinoista, joilla ovat mukana suurkeräilijät ja institutionaaliset sijoittajat. - kunnioittaen kolmen ryhmän rakennetta ja ryhmien välien pehmentämiseksi ylimpää ryhmää ei pitäisi rasittaa 1,5% suuremmalla prosenttiosuudella. 5. Hallintatavat (6 artikla 2 kohta) Jälleenmyyntikorvausoikeuden hallintaa koskeva kysymys on tullut jatkuvasti esille oikeusasioita käsittelevaän valiokunnan keskusteluissa. Erityisesti on keskusteltu jälleenmyyntikorvausoikeuden perusteella syntyvien summien keräämisvelvollisuuden määräämisestä (ja vastaavasti yhteisön toimielinten toimivaltaan liittyvästä kysymyksestä). Esittelijä on samaa mieltä kuin oikeusasioita käsittelevä valiokuntakin eli direktiivin on rajoituttava vain itse oikeuteen (sen luonteeseen, haltijoihin, vaatimuksiin, kestoon jne) eikä puututa jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluviin hallintanäkökohtiin. V. ESITTELIJÄN JOHTOPÄÄTÖS Johtopäätöksenä kaiken edellä mainitun perusteella esittelijä haluaa tehdä selväksi vakuuttuneisuutensa direktiivin tarpeellisuudesta. Direktiivin, joka sallii kuvataiteilijoiden epätasaarvon ja alan ammattilaisten välisen kilpailun pehmentämisen heikentämättä eurooppalaisia taidemarkkinoita. Tämän direktiivin tuki on siis taloudellinen; erityisesti se lopettaa häiriöt taiteen sisämarkkinoilla ja puolustaa näitä markkinoita ulkopuolista kilpailua vastaan. Eurooppalaisen kulttuurin identiteetin ja taideteosten suojelun ja myynninedistämisen periaatteet eivät kuitenkaan ole vähemmän tärkeitä taloudellisuuden rinnalla. Ei myöskään voida jättää huomiotta yhdenmukaistamisvelvoitetta, josta säädetään perustamissopimuksessa ja jota komissio kannattaa aina kaukaisesta vuodesta 1977 lähtien. Esittelijä luottaa, että tämä direktiivihanke päättyy hyvin. Siihen pitäisi ottaa mukaan riittävä määrä maltillisuutta, jotta voitaisiin selviytyä väitteistä, jotka ovat direktiivin olemassaoloa vastaan. Tätä maltillisuutta, sen lisäksi että sitä suositellaan jälleenmyyntikorvausoikeuden yhdenmukaistamisen saavuttamiseksi, tukee sen 10 artiklassa säädetty säännöllinen tarkistaminen. Esimerkki 18 vuoden neuvottelujen jälkeen hyväksytystä arvonlisäveroa koskevasta seitsemännestä direktiivistä, jossa säädetään tietyistä erikoistapauksista, on epäilemättä ennakkotapaus, jota ei saa unohtaa.

LAUSUNTO

(työjärjestyksen 147 artikla)

kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevältä valiokunnalta oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevälle valiokunnalle

Valmistelija: Hugh Kerr

Kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta nimitti 10. kesäkuuta 1996 pitämässään kokouksessa valmistelijaksi Hugh Kerrin.

Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta 10. kesäkuuta 1996, 1. heinäkuuta 1996, 19. marraskuuta 1996 ja 10. joulukuuta 1996 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset kokonaisuudessaan yksimielisesti.

Äänestykseen osallistuivat: puheenjohtaja Castellina; varapuheenjohtajat Sanz (ja) Tamino; valmistelija Kerr; Ahlqvist, Aparazio Sanchez, Arroni, Augias, Azzolini(Maruinin puolesta),Baldi (Guinebertièren puolesta),Boniperti, Darras (de Coenen puolesta), Gröner, Günther (Heinischin puolesta), Hawliceck, Kuhne, Leperre-Verrier, Mohamed Ali, Pack, Ripa di Meana, Ryynänen, Todini, Tongue ja Vaz da Silva.

1. Johdanto

Tämän 100A artiklaan perustuvan direktiivin tarkoituksena on yhtenäistää kansalliset määräykset, jotka koskevat taiteilijoiden oikeutta jälleenmyyntikorvaukseen (droite de suite) kautta koko Euroopan unionin. Taitelijoiden oikeus jälleenmyyntikorvaukseen on luovuttamaton oikeus, joka oikeuttaa taideteoksen tekijän (tai taiteilijan kuoleman jälkeen tämän perilliset) saamaan provision taideteoksen hinnasta jälleenmyynnin yhteydessä. On tärkeää tehdä selväksi, että tämä ei ole vero vaan tekijänoikeuden muoto, koska maksu menee tekijälle tai tämän perillisille, ei verokarhulle.

Tällä hetkellä yhdellätoista jäsenvaltiolla on voimassaoleva kansallinen lainsäädäntö, joka koskee taiteilijoiden jälleenmyyntikorvausoikeutta. Tämä lainsäädäntö puuttuu neljästä maasta: Alankomaista, Itävallasta, Irlannista ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Niiden maiden, joissa taitelijoilla on oikeus jälleenmyyntikorvaukseen, kansallisissa määräyksissä on huomattavia eroja. Näin ollen direktiiviehdotuksella pyritään poistamaan kansallisissa määräyksissä vallitsevat erot ja sen lisäksi laajentamaan taiteilijoiden jälleenmyyntikorvausoikeuden käsite myös niihin maihin, joiden lainsäädännössä sitä koskevia määräyksiä ei tällä hetkellä ole olemassa.

2. Miksi yhtenäistetään?

Esittelijä suhtautuu myönteisesti tähän direktiiviehdotukseen ja siinä esitettyyn yhtenäistämisen periaatteeseen, koska nykyinen tilanne aiheuttaa kilpailun vääristymistä Euroopan unionin modernin taiteen ja nykytaiteen markkinoilla, sekä taiteilijoiden syrjintää riippuen lainsäädännön tilasta siinä maassa, jossa heidän työnsä myydään. Tämän vuoksi yhtenäistämisellä on kahdenlaisia perusteita.

Ensinnäkin sillä poistetaan kilpailun vääristyminen yhteisön modernin taiteen ja nykytaiteen markkinoilta. Toiseksi on olemassa moraalisia/kulttuuriin liittyviä argumentteja, jotka ovat yhteydessä taiteilijoiden asianmukaisiin palkkioihin ja luovuuden tunnustamiseen ja rohkaisemiseen.

Esittelijällä esittää kuitenkin lukuisia varauksia komission ehdotusten suhteen:

a) Yhtenäistäminen ei missään tapauksessa saa vahingoittaa Euroopan unionin taidemarkkinoita eikä johtaa taidemarkkinoiden siirtymiseen Yhdysvaltoihin tai muualle. Tämän vuoksi yhtenäistäminen on toteutettava tavalla, joka takaa taiteilijan edun ja markkinoiden edun välisen tasapainon.

b) Direktiivin täytäntöönpanon ja jälleenmyyntikorvauksen hallinnoinnin on oltava mahdollisimman yksinkertaista. Liian monimutkaiset järjestelmät johtavat tekijänpalkkioiden puutteelliseen kantamiseen ja liian suuriin hallintokustannuksiin, mikä ei selvästikään ole taitelijan edun mukaista.

c) On ratkaisevan tärkeää, että ehdotetusta yhtenäistämisestä pääsevät hyötymään nousevat taiteilijat, joiden töitä myydään alemmalla hintatasolla, eivätkä vain asemansa vakiinnuttaneet taiteilijat.

Esittelijä on pyrkinyt puuttumaan näihin asioihin direktiiviin tehdyissä tarkistusehdotuksissa.

3. Markkinoiden vääristyminen

Euroopan unionissa vallitseva nykytilanne vääristää kilpailua, koska niiden maiden taidekauppiaat/huutokauppakamarit, joissa jälleenmyyntikorvausoikeus on olemassa, ovat eriarvoisessa asemassa verrattuna niihin maihin, joissa tätä oikeutta ei ole. Näin ollen esimerkiksi sekalaiset taidekauppiaat joutuvat maksamaan nykytaideteoksen myynnistä korvauksen taiteilijalle tai hänen perillisilleen, kun taas brittiläinen taidekauppias ei tätä joudu tekemään. Näin ollen niiden maiden taidekauppiaat/huutokauppakamarit, joissa tämä oikeus on olemassa, ovat heikommassa kilpailuasemassa, koska niillä on suuremmat kustannukset kannettavanaan.

Ehdotettua yhtenäistämistä vastustavat voimakkaasti erityisesti eräät taidekaupan lohkot niissä maissa, joissa tätä oikeutta ei nykyisellään ole olemassa. Nämä tahot väittävät, että yhtenäistäminen koko Euroopan unionissa johtaa nykytaiteen markkinoiden siirtymiseen Yhdysvaltoihin ja Sveitsiin, missä tätä oikeutta ei ole olemassa. Tätä kantaa tarkasteltaessa on otettava huomioon lukuisia tekijöitä. Taitelijan jälleenmyyntikorvausoikeus on vain yksi kaupanteon kustannuksiin vaikuttavista tekijöistä. Muista tekijöistä on mainittava lainsäädäntö ja verotus, jotka vaihtelevat maasta toiseen. Lisäksi maalauksen siirtäminen myytäväksi toiseen maahan aiheuttaa kustannuksia, kuten vakuutusja kuljetusmaksuja. Tämä merkitsee sitä, että riippuen yksittäisen taideteoksen hinnasta ja jälleenmyyntikorvauksen määrästä myynnin siirtäminen sellaiseen maahan, jossa jälleenmyyntikorvausta ei peritä, ei välttämättä ole taloudellisesti kannattavaa myyjälle.

Myös kaksi muuta tekijää on otettava huomioon. Ensinnäkin korvausoikeus koskee vain modernia taidetta ja nykytaidetta, ja tämä on muistettava arvioitaessa sen täytäntöönpanon mahdollisia vaikutuksia. Toiseksi korvausoikeus koskee vain jälleenmyyntiä, ei alkuperäistä myyntiä. Kölnin nykytaiteiden markkinoiden menestys osoittaa, että yksittäisten taidemarkkinoiden menestyminen ei riipu yksinomaan siitä, onko jällenmyyntikorvaus olemassa vai ei.

Toiset yhtenäistämisen tai jälleenmyyntikorvauksen käyttöönoton vastustajat väittävät, että sitä on mahdoton toteuttaa ja että sen vaatima hallinto on liian kallis ja kuormittava. On selvästi ratkaisevan tärkeää, että kansalliset määräykset ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja tehokkaita samalla kun ne täyttävät tehtävänsä.

4. Taiteilijoiden oikeudenmukainen ja yhtenäinen kohtelu

Phil Collinsin asiassa annettu tuomio vahvisti kansallisuuteen perustuvan syrjinnän kieltämisen periaatteen Euroopan yhteisössä. Aikaisemmin jälleenmyyntikorvauksissa käytettiin vastavuoroisuuden periaatetta. Tämä merkitsi sitä, että brittiläinen taiteilija, jonka työ myytiin Ranskassa (jossa korvausoikeus on olemassa), ei saanut korvausta, koska ranskalainen taiteilija ei saanut korvausta Isosta-Britanniasta (jossa korvausoikeutta ei ole olemassa). Collinsin asiassa annettu tuomio lopetti vastavuoroisuuden käytännön. Nyt sama brittiläinen taiteilija saa jälleenmyyntikorvauksen Pariisissa myydystä työstä, kun taas sama ranskalainen edelleen jää ilman korvausta. Näin ollen yhtenäistäminen on aivan välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa taiteilijoiden tasa-arvoinen kohtelu riippumatta siitä, missä päin yhteisöä heidän työnsä jälleenmyydään.

Yhtenäistämisellä voidaan ratkaista toinenkin tasa-arvokysymys: kuvataiteilijoiden ja muiden luovien taitelijoiden tasa-arvoinen kohtelu. Musiikin ja kirjallisuuden alalla taiteilijat saavat tekijänoikeusmaksun työnsä toistuvasta käytöstä. Kuvataiteilijat eivät yleensä pääse nauttimaan tekijänoikeusmaksuista samalla tavalla, koska he saavat tulonsa työnsä myynnistä, eivät kopioinnista. Tämän vuoksi on varmistettava, että he saavat korvauksen myöhemmistä myyntitapahtumista, jotta he saavat saman kohtelun kuin muut luovat taiteilijat.

Esittelijä tukee ehdotettua yhtenäistämistä taiteilijoille koituvan hyödyn vuoksi, mutta toteaa, että olisi epärealistista ylenmäärin korostaa nouseville taiteilijoille tulevaa hyötyä. Lisäksi on todettava, että silloin kun päätavoitteena on luoda väline taitelijoiden suosimiseen ja tukemiseen, jälleenmyyntikorvausjärjestelmä ei luultavasti ole oikea ratkaisu. Verotukselliset tai muut toimet saattavat olla tässä suhteessa tehokkaampia.

5. Direktiivi

Direktiivi pyrkii yhtenäistämään seuraavaa:

i. oikeuden piiriin kuuluvat teostyypit - 2 artikla määrittelee "alkuperäisen teoksen" tämän direktiivin osalta;

ii. maksuun oikeuttavat myyntityypit - kaikki myyntitapahtumat lukuunottamatta teoksen ensimmäistä luovuttamista tekijältä ostajalle sekä henkilön yksityishenkilönä suorittamia liiketoimia (1 artikla);

iii. oikeuden soveltamisen kynnysarvoa, jonka komissio on asettanut 1000 ecuun (3 artikla);

iv. perittävän korvauksen suuruutta - komissio ehdottaa teoksen tyypistä riippuen 2 -4 prosentin välillä liikkuvaa korvausta (4 artikla).

6. Tarkistukset direktiiviehdotukseen

a) Esittelijän ehdottamilla tarkistuksilla pyritään muuttamaan komission ehdottamaa tekijänoikeusmaksujen aikataulun rakennetta. 3 artiklaan tehdyllä tarkistuksella on kaksi tavoitetta. Ensinnäkin tekijänoikeusmaksujen kynnysarvo lasketaan 1000 ecusta 500 ecuun. Tällä on tarkoitus varmistaa, että entistä suurempi taiteilijoiden joukko, myös alemmalla hintatasolla myyvät taiteilijat, pääsevät hyötymään jälleenmyyntikorvauksista. Esittelijä on kuitenkin tietoinen siitä, että kynnysarvon asettaminen liian alhaalle johtaisi täytäntöönpano-ongelmiin ja suhteettoman suuriin hallintokuluihin. Esittelijän esittämä kynnysarvo edustaa taiteilijoiden tarpeiden ja hallinnollisen todellisuuden välistä suhteellista kompromissia. Sen avulla voidaan varmistaa, että muutkin kuin jo asemansa vakiinnuttaneet taitelijat pääsevät hyötymään tästä direktiivistä.

Lisäksi tällä tarkistuksella estetään jäsenvaltioita määräämää tätä alempia kynnysarvoja. Jos jäsenvaltiot voisivat tämän tehdä, se toimisi koko direktiivin tarkoitusta eli yhtenäistämistä vastaan. Tämä toisi jälleen mukanaan mahdollisuuden vääristää kilpailua ja merkitsisi taiteilijoiden epätasa-arvoista kohtelua riippuen siitä, missä jäsenvaltiossa heidän työnsä myydään. Esittelijä on lisäksi sitä mieltä, että tällainen jäsenvaltiolle annettava oikeus heikentäisi komission yhtenäistämisen puolesta esittämiä perusteluja.

b) 4 artiklaan esitetty tarkistus muuttaa maksuaikataulua sen mukaisesti, mitä on jo todettu kynnysarvon kohdalla. Tämän lisäksi ensimmäisen kohdan korvausprosenttia on nostettu neljästä viiteen prosenttiin, millä varmistetaan parempi jako halvempien töiden ja niiden tekijöiden hyväksi. Tämän hintaluokan töitä tuskin myydään Euroopan unionin ulkopuolelle edes näin korotetun jälleenmyyntikorvauksen vuoksi, sillä kuljetusmaksut ja muut maksut tulisivat maksamaan myyjälle huomattavasti enemmän kuin tämä tekijänoikeusmaksun suorittaminen.

Tämän lisäksi on määrä ottaa käyttöön alennettu tekijänoikeusmaksu - 1 % yli 250 000 ecun suuruisista myyntihinnoista. Tällä pyritään estämään tämän hintaluokan taideteosten siirtyminen maihin, joissa jälleenmyyntikorvaus- oikeutta ei ole olemassa. Tämän hintaluokan taideteoksia liikkuu markkinoilla eniten, ja sen vuoksi siihen kuuluvat taideteokset siirtyisivät muita herkemmin Euroopan unionin ulkopuolelle, jos tekijänoikeusmaksu olisi liian korkea.

c) 9 artiklaan tehdyllä tarkistuksella pyritään korostamaan taidekauppiaille ja huutokauppakamareille asetettavaa velvollisuutta antaa asianmukaista tietoa. Komission teksti on tältä kohdin varsin heikko. Asianmukainen tieto on selvästi aivan ratkaisevaa tehokkaan täytäntöönpanon ja tekijänoikeusmaksujen perimisen kannalta.

d) 10 artiklaan tehty tarkistus pyrkii ottamaan huomioon huolet tämän direktiivin vaikutuksista vaatimalla kolmen vuoden välein tehtävää yksityiskohtaista kertomusta komission ehdottaman viiden vuoden aikavälin sijasta siten, että erityistä huomiota kiinnitetään tiettyihin kysymyksiin, kuten siihen, millainen vaikutus direktiivillä on Euroopan unionin nykytaiteen ja modernin taiteen tilanteeseen ja Taitelijoiden taloudelliseen tilanteeseen. Tämän lisäksi tällä tarkistuksella pyritään lisäämään direktiivin tarkistamisen ja muuttamisen mahdollisuuksia komission esittämään verrattuna, sillä komissio esittää näitä vain kynnysarvojen ja prosenttiosuuksien kohdalla.

Johtopäätökset

Kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta pyytää toimivaltaista oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevää valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

Komission teksti Parlamentin tarkistukset

(Tarkistus 1)

Johdanto-osan 2 kappale

2. tämän oikeuden tarkoituksena on taata tekijöille osuus heidän teostensa taloudellisesta menestyksestä; tämän oikeuden tavoitteena on taloudellisen tilanteen tasapainon aikaansaaminen tekijöiden ja muiden heidän teostensa toistuvasta esittämisestä hyötyvien taiteilijoiden välille,

2. tämän oikeuden tarkoituksena on taata tekijöille maksujen jatkuvuus mahdollistamalla sen, että he hyötyvät teostensa menestyksestä; tämän oikeuden tavoitteena on taloudellisen tilanteen tasapainon aikaansaaminen tekijöiden ja muiden heidän teostensa toistuvasta esittämisestä hyötyvien taiteilijoiden välille,

(Tarkistus 2)

Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)

5a. edellisistä tekijöistä seuraa, että on toivottavaa laatia yleissopimus, jossa otetaan sitovasti käyttöön oikeus jälleenmyyntikorvaukseen kansainvälisellä tasolla,

(Tarkistus 3)

Johdanto-osan 17 kappale

17. jättämällä perimättä sovellettavaa kynnysarvoa pienemmät jälleenmyyntikorvaukset on mahdollista välttää suhteettomat perimis- ja hallintokulut,

17. jättämällä perimättä sovellettavaa kynnysarvoa pienemmät jälleenmyyntikorvaukset on mahdollista välttää suhteettomat perimis- ja hallintokulut verrattuna summaan, jonka tekijä saisi,

(Tarkistus 4)

Johdanto-osan 21 kappale

21. olisi toivottavaa säätää mahdollisuudesta mukauttaa kynnysarvoja ja prosenttiosuuksia tietyin väliajoin; tästä syystä olisi suotavaa antaa komission tehtäväksi määräaikaisten kertomusten laatiminen jälleenmyyntikorvauksen soveltamisen käytännön vaikutuksista ja tarvittaessa ehdotusten tekeminen kynnysarvon ja prosenttiosuuden muuttamiseksi,

21. olisi toivottavaa säätää mahdollisuudesta mukauttaa kynnysarvoja ja prosenttiosuuksia tietyin väliajoin; tästä syystä olisi suotavaa antaa komission tehtäväksi määräaikaisten kertomusten laatiminen jälleenmyyntikorvauksen tosiasiallisesta soveltamisesta jäsenvaltioissa sekä sen seurauksista Euroopan taidemarkkinoilla ja tarvittaessa ehdotusten tekeminen kynnysarvon ja prosenttiosuuden muuttamiseksi,

(Tarkistus 5)
3 artikla

1. Ensimmäisessä artiklassa tarkoitettu oikeus tulee sovellettavaksi myyntihinnasta, joka on yhtä suuri tai suurempi kuin 1000 ecua2. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa1 kohdassa tarkoitettua kynnysarvoa alhaisemman kansallisen kynnysarvon.

1. Ensimmäisessä artiklassa tarkoitettu oikeus tulee sovellettavaksi myyntihinnasta, joka on yhtä suuri tai suurempi kuin 500 ecua.

(Tarkistus 6)

4 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettua jälleenmyyntikorvausta peritään seuraavin prosenttiosuuksin:	Edellä 1 artiklassa tarkoitettua jälleenmyyntikorvausta peritään seuraavin prosenttiosuuksin:
a) neljä prosenttia myyntihinnasta 1 000 ja 50 000 ecun välisestä hinnasta	a) viisi prosenttia myyntihinnasta 500 ja 50 000 ecun välisestä hinnasta
b) kolme prosenttia 50 000 ja 250 000 ecun välisestä hinnasta	b) kolme prosenttia 50 000 ja 250 000 ecun välisestä hinnasta
c) yksi prosentti yli 250 000 ecun suuruisista myyntihinnoista	c) yksi prosentti yli 250 000 ecun suuruisista myyntihinnoista
Jälleenmyyntikorvaus peritään myyjältä.	Jälleenmyyntikorvaus peritään myyjältä.

(Tarkistus 7)

6 artikla

Jälleenmyyntikorvaukseen oikeutetut

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettu oikeus kuuluu teoksen tekijälle ja tekijän kuoleman jälkeen hänen oikeudenomistajilleen.	1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettu oikeus kuuluu teoksen tekijälle ja tekijän kuoleman jälkeen hänen oikeudenomistajilleen tai yhteisvalvontajärjestölleen.
2. Jäsenvaltiot voivat päättää perittävien jälleenmyyntikorvausten yhteisestä hallinnasta. Ne määrittävät perimistä ja jakelua koskevat yksityiskohtaiset säännöt niissä tapauksissa, joissa tekijä on toisen jäsenvaltion kansalainen.	2. Jäsenvaltiot voivat päättää perittävien jälleenmyyntikorvausten yhteisestä hallinnasta. Ne määrittävät perimistä ja jakelua koskevat yksityiskohtaiset säännöt niissä tapauksissa, joissa tekijä on toisen jäsenvaltion kansalainen.
	3. Yhteisvalvontajärjestöt voivat käyttää elävien kuvataiteilijoiden tukemiseksi asianmukaisen prosenttiosuuden jälleenmyyntikorvauksista saatavista voitoista sosiaalisiin tarkoituksiin ja kulttuuritarkoituksiin.

(Tarkistus 8)

8 artikla

Jälleenmyyntikorvauksen voimassaoloaika

Edellä 1 artiklassa tarkoitettu oikeus on voimassa tekijänoikeuden suojan voimassaoloajasta annetun direktiivin 93/98/ETY 1 artiklassa määritellyn ajanjakson.

Edellä 1 artiklassa tarkoitettu oikeus on voimassa koko tekijän elinajan ja 70 vuotta tämän kuolemasta direktiivin 93/98/ETY 1 artiklan mukaisesti.

(Tarkistus 9)

9 artikla

Tekijä tai hänen edustajansa voi vaatia kaikilta kauppiailta, myyntijohtajilta tai julkisten huutokauppojen järjestäjiltä kaikkea tietoa tässä direktiivissä tarkoitettujen alkuperäisten taide-esineiden kuluvan vuoden myynnistä, joka on välttämätöntä jälleenmyyntikorvauksen saamiseksi;

Kaikki kauppiaat, myyntijohtajat jai julkisten huutokauppojen järjestäjät ovat velvollisia antamaan kaikkea tietoa tässä direktiivissä tarkoitettujen alkuperäisten taide-esineiden kuluvan vuoden myynnistä, joka on välttämätöntä jälleenmyyntikorvauksen saamiseksi, kun tekijä tai hänen valtuutettu edustajansa sitä vaatii

(Tarkistus 10)

10 artikla

Komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2004, ja sen jälkeen joka viides vuosi, kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ja tekee tarvittaessa ehdotuksia jälleenmyyntikorvauksen vähimmäiskynnysarvon ja prosenttiosuuden mukauttamiseksi alan tilanteen kehitykseen.

Komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2002, ja sen jälkeen joka kolmas vuosi, yksityiskohtaisen kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ja vaikutuksestakiinnittäen erityistä huomiota sen vaikutukseen Euroopan nyky- ja modernin taiteen markkinoihin; mekanismeista, joilla jäsenvaltiot toimeenpanevat tämän direktiivin määräyksiä ja siitä aiheutuvista hallinnollisista kustannuksista; taidegallerioiden ja huutokauppakamareiden menettelytavoista.Tarvittaessa komissio tekee ehdotuksia jälleenmyyntikorvauksen vähimmäiskynnysarvon ja prosenttiosuuden mukauttamiseksi alan tilanteen kehitykseen, sekä kaikki muita tarpeellisiksi katsottuja ehdotuksia, jotka katsotaan direktiivin tehokkuuden parantamisen kannalta välttämättömiksi.