MIETINTÖ Ehdotus neuvoston asetukseksi yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta (KOM(97)0341 - C4-0416/97 - 97/0189(CNS))

3. joulukuuta 1997

Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Doeke Eisma

Neuvosto pyysi 30. heinäkuuta 1997 päivätyllä kirjeellä kuulla parlamenttia EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan mukaisesti ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta.

Parlamentin puhemies ilmoitti 15. syyskuuta 1997 pidetyssä istunnossa lähettäneensä kyseisen ehdotuksen asiasta vastaavaan kalatalousvaliokuntaan.

Kalatalousvaliokunta nimitti 4. syyskuuta 1997 pitämässään kokouksessa esittelijäksi Doeke Eisman.

Valiokunta käsitteli komission ehdotusta ja mietintöluonnosta 8. lokakuuta, 4. marraskuuta ja 2. joulukuuta 1997 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi luonnoksen lainsäädäntöpäätöslauselmaksi yksimielisesti.

Äänestykseen osallistuivat seuraavat jäsenet: puheenjohtaja Fraga Estévez; varapuheenjohtajat Kindermann ja Macartney; esittelijä Eisma; Crampton, Gallagher, Hardstaff (Adamin puolesta), MaCartin (Langenhagenin puolesta), McKenna, McMahon (Baldarellin puolesta) ja Teverson.

{N}Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 3. joulukuuta 1997.

Määräaika tarkistusten jättämiselle ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään.

A. LAINSÄÄDÄNTÖEHDOTUS - LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

Ehdotus neuvoston asetukseksi yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta (KOM(97)0341 - C4-0416/97 - 97/0189(CNS))

Ehdotus hyväksytään.

Lainsäädäntöpäätöslauselma, johon sisältyy Euroopan parlamentin lausunto ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta (KOM(97)0341 - C4-0416/97 - 97/0189(CNS))

(Kuulemismenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(97)0341 - 97/0189(CNS))[1],

- neuvoston kuultua sitä EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan mukaisesti (C4-0416/97),

- ottaa huomioon työjärjestyksensä 58 artiklan,

- ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A4-0389/97);

1. Hyväksyy komission ehdotuksen;

2. Pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3. Pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän lausunnon neuvostolle ja komissiolle.

  • [1] () EYVL C 267, 3.9.1997, s. 62

B PERUSTELUT

Johdanto

Vuonna 1983 vahvistettu yhteinen kalastuspolitiikka (YKP) on perustunut - ja perustuu yhä - suurimpien sallittujen saaliiden järjestelmään ja kiintiöihin. Pyyntiponnistusten uudelleen muotoilua varten politiikan puolivälin tarkistuksessa vuonna 1992 niihin lisättiin kuitenkin tavoitteiden ja strategioiden asettamisen käsite[1].

Tästä lähtien komissio on yrittänyt monien toimenpiteiden avulla vakiinnuttaa pyyntiponnistukset tärkeäksi lisävälineeksi kalastuksen intensiivisyyden hallintaan. Nykyinen ehdotus on lisäaskel tähän suuntaan.

Ehdotuksen sisältö

YKP:n valvontajärjestelmän perustaneessa neuvoston asetuksessa 2847/93[2] tunnustettiin, että jokainen kalavarojen hallintaan suunnattu politiikka, johon kuuluu pyyntiponnistusten valvonta, sisältää kalastustoiminnan ja -kapasiteettien valvonnan ja vaatii yksityiskohtaista tietoa saaliiden koostumuksesta. Tätä tarkoitusta varten asetukseen otettiin mukaan yli kymmenmetristen kalastusalusten kapteeneiden velvollisuus pitää kalastuspäiväkirjaa.

Kalastuspäiväkirjojen paikkansapitävyyden varmistamistehtävä uskottiin jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jotka olivat myös vastuussa pyyntiponnistustietojen keräämisestä ja niiden toimittamisesta komissiolle. Näitä sääntöjä ei sovellettu Itämereen.

Yhdensuuntaisesti tämän kanssa vuonna 1994 asetuksessa 1627/94[3] säädettiin yleiset säännöt yhteisön järjestelmäksi erityisistä kalastusluvista. Säännöt liittyivät pääsyä vesille ja varoihin koskeviin ehtoihin. Kun Suomi ja Ruotsi tammikuussa 1995 liittyivät unioniin, sovellettiin useita siirtymäjärjestelyjä näiden maiden pääsystä vesille odotettaessa yhteisön järjestelmän käyttöönottoa, jonka joka tapauksessa oli tapahduttava ennen 31. joulukuuta 2002.

Kuitenkin hyväksyttäessä asetus 779/97[4], jolla lopetettiin pääsyä Itämerelle koskevat siirtymäajan säännöt, käytettiin myös hyväksi mahdollisuutta ottaa käyttöön Itämerellä tiettyjä järjestelyjä pyyntiponnistusten hallintaa varten. Aivan erityisesti tämä sisälsi jäsenvaltioiden tekemät yhteisön alusten kalastusponnistuksia Itämerellä koskevat jälkitarkastukset.

Asetuksessa ei kuitenkaan menty niin pitkälle, että Itämereen sovellettaisiin valvontaa koskevaa asetusta (2847/93), mutta sen sijaan siinä annettiin 6 artiklan 2 kohdassa neuvostolle oikeus päättää 31. joulukuuta 1997 mennessä siihen tehtävistä muutoksista komission ennen 30. kesäkuuta 1997 annettavan ehdotuksen perusteella.

Tämänhetkinen ehdotus pyrkii soveltamaan nyt myös Itämerellä asetusta 2847/93 ja erityisesti seuraavia seikkoja:

- pyyntiponnistusten kirjaaminen kalastuspäiväkirjaan,

- alusten nimiluetteloiden toimittaminen komissiolle,

- jäsenvaltioiden pyyntiponnistustietojen keruu ja niiden tallettaminen tietokonepankkeihin,

- kerättyjen tietojen siirtäminen komissiolle.

Ehdotuksen arviointi

Ensimmäisessä, ajallisesti vuoden 1994 loppuun ulottuvassa YKP:n valvontaa koskevassa kertomuksessaan[5] komissio huomautti kalastuspäiväkirjajärjestelmän puutteista ja vaikeuksista tehdä suoria vertailuja eri tiedonkeruu- ja varmentamistapojen välillä. Oli kuitenkin selvää, että järjestelmä toimi paremmin toisissa jäsenvaltioissa kuin toisissa ja että kerätyn ja komissiolle toimitetun tiedon laadussa ja määrässä oli huomattavia eroja.

YKP:n valvontaa vuonna 1995 käsittelevässä kertomuksessaan[6], jota käsitellään parhaillaan myös parlamentissa, komissio sanoo, että ensimmäisen kertomuksen johtopäätökset pitävät yhä paikkansa.

Tämä arvio antaa sen vuoksi aiheen kysyä, miksi komissio haluaa laajentaa Itämerelle järjestelmää, jonka se itse myöntää toimivan alle tyydyttävän tason. Ensi silmäyksellä näyttäisi varmasti siltä, että välittömin seuraus olisi byrokratian lisääntyminen eikä valvonnan tehokkuuden suhteen saataisi näkyvää hyötyä.

Johtopäätökset

On myönnettävä, että pyyntiponnistustietojen kerääminen kalastuspäiväkirjaan on vain yksi tekijä yhteisön valvontatoimenpiteiden arsenaalissa. On nähty, että muutamilla valtioilla, joiden toiminta tämän järjestelmän osan suhteen on melko heikkoa, saattaa olla vahvuuksia muilla valvonnan aloilla, esimerkiksi meritarkastuksissa.

Valvonta on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla. Kun parlamentti saattaisi haluta korostaa EU:n tarkastajien merkitystä ja lisätä heidän resurssejaan, komission päätehtävä nykyisten järjestelyjen mukaan on varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat oikeudellisia velvollisuuksiaan ja pitävät oikeudenmukaisesti voimassa YKP:n sääntöjä. Ellei komissio ole koko YKP:n valvontaan kohdistuvan kritiikin ulottumattomissa, ei ole syytä ole olla skeptinen sen halusta etsiä parannusta nykyisten sääntöjen tehokkuuteen tai sen ponnistuksiin paremman tiedonvahvistuksen ja -keruun varmistamiseksi. Voisiko se tehdä enemmän, on kysymys, jota epäilemättä käsitellään Euroopan parlamentin vuoden 1995 valvontakertomusta koskevassa lausunnossa.

Näistä syistä johtuen komission ehdotus pitäisi hyväksyä. On loogista, että Itämeren ja asiaa koskevien jäsenvaltioiden kalastajilta on vaadittava samanlaista valvontaa kuin Pohjanmerellä ja muualla.

Kuitenkin niin kauan kuin kalastuskapasiteetin ja kantojen saatavuuden välinen epätasapaino jatkuu tarkastus tulee aina olemaan ongelmallista ja ristiriitaista. Nykyistä järjestelmää voidaan varmasti parantaa. Kysymys kuinka siihen tulisi päästä on osa laajempaa keskustelua, jonka käyminen jatkuu yhteisön päätöksentekoprosessin kaikilla tasoilla.

  • [1] () EYVL L 389, 31.12.1992, s. 1
  • [2] () EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1
  • [3] () EYVL L 171, 6.7.1994, s. 7
  • [4] () EYVL 113, 30.4.1997, s. 1
  • [5] () KOM(96)0100 18.3.1996
  • [6] () KOM(97)0226 13.6.1997