Mietintö - A4-0119/1999Mietintö
A4-0119/1999

MIETINTÖ Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 1998 (C4-0138/99)

18. maaliskuuta 1999

Vetoomusvaliokunta
Esittelijä: Laura De Esteban Martin

Euroopan oikeusasiamies Jacob Söderman välitti 8. helmikuuta 1999 päivätyllä kirjeellä vuosikertomuksensa Euroopan parlamentin puhemiehelle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 138 e artiklan 1 kohdan sekä Euroopan oikeusasiamiehen tehtävien hoitamista koskevasta ohjesäännöstä ja tehtävien hoitamista koskevista yleisistä ehdoista tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 3 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

Parlamentin puhemies ilmoittaa 22. maaliskuuta 1999 pidettävässä istunnossa lähettäneensä kyseisen vuosikertomuksen asiasta vastaavaan vetoomusvaliokuntaan.

Vetoomusvaliokunta nimitti 23. ja 24. marraskuuta 1998 pitämässään kokouksessa esittelijäksi Laura De Esteban Martinin.

Euroopan oikeusasiamies esitteli vuosikertomuksensa vetoomusvaliokunnalle 23. ja 24. marraskuuta 1998 pidetyssä kokouksessa.

Valiokunta keskusteli vuosikertomuksesta ja käsitteli mietintöluonnosta 16. ja 17. helmikuuta 1999 sekä 15. ja 16. maaliskuuta 1999 pitämissään kokouksissa. Viimeisessä näistä kokouksista se hyväksyi päätöslauselmaesityksen yksimielisesti.

Äänestykseen osallistuivat seuraavat jäsenet: puheenjohtaja Fontana, varapuheenjohtajat Newman ja Ullmann, esittelijä De Esteban Martin, Camisón Asensio, Casini (Danesinin puolesta), Gutiérrez Díaz, Lomas, Miller (Hindleyn puolesta työjärjestyksen 138 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Papakyriazis, Perry, Schmidbauer, Seal (Kuhnin puolesta) ja Smith (Graenitzin puolesta).

Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 18. maaliskuuta 1999.

Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan mietintöä käsittelevän istuntojakson esityslistaluonnoksessa.

A PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 1998 (C4-0138/99)

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 1998 (C4-0138/98),

- ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 8 d artiklan toisen kohdan ja 138 e artiklan,

- ottaa huomioon Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 20 d artiklan,

- ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 107 d artiklan,

- ottaa huomioon 17. marraskuuta 1993 antamansa päätöslauselman sekä 9. maaliskuuta 1994 tekemänsä päätöksen Euroopan oikeusasiamiehen tehtävien hoitamista koskevasta ohjesäännöstä ja tehtävien hoitamista koskevista yleisistä ehdoista ja erityisesti sen 3 artiklan 8 kohdan[1],

- ottaa huomioon Euroopan parlamentin 14. heinäkuuta 1995 antaman päätöslauselman Euroopan oikeusasiamiehen asemasta[2],

- ottaa huomioon 15. heinäkuuta 1997 antamansa päätöslauselman Euroopan oikeusasiamiehen vuotta 1996 koskeneesta vuosikertomuksesta[3],

- ottaa huomioon vetoomuksista aiemmin antamansa päätöslauselmat ja erityisesti päätöslauselman, joka annettiin 16 heinäkuuta 1998 vetoomusvaliokunnan istuntokaudella 1997 - 1998 käsittelemiä asioita koskevan vuosittaisen kertomuksen pohjalta[4],

- ottaa huomioon 10. kesäkuuta 1997 antamansa päätöslauselman vetoomusvaliokunnan istuntokaudella 1996 - 1997 käsittelemiä asioita koskevan vuosittaisen kertomuksen pohjalta[5],

- ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A4-0119/99),

A. katsoo, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisesti Euroopan oikeusasiamiehen tehtävänä on suorittaa omasta aloitteestaan tai hänelle toimitettujen kantelujen johdosta perusteltuina pitämiään tutkimuksia yhteisön toimielinten tai laitosten toiminnassa ilmenneistä epäkohdista, lukuun ottamatta yhteisön tuomioistuimen ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöeliminä,

B. katsoo, että Euroopan unionin yhdentymistä ei voida syventää ilman, että kansalaiset kokevat osallistuvansa aktiivisesti oikeuksiensa puolustamiseen tavalla, joka on avoin ja herättää luottamusta tehtyihin päätöksiin,

C. katsoo, että Euroopan oikeusasiamiehelle osoitettujen kantelujen lisääntyminen osoittaa kansalaisten odottavan tehokkaampaa ja avoimempaa yhteisön hallintoa,

D. katsoo, että Euroopan parlamentin asiasta vastaavan vetoomusvaliokunnan sekä Euroopan oikeusasiamiehen välisen yhteistoiminnan ja yhteistyön on autettava Euroopan kansalaisten oikeuksien määrittelyssä, puolustamisessa ja takaamisessa;

1. Onnittelee Euroopan oikeusasiamiestä järjestelmällisestä, selkeästä ja tiivistä vuosikertomuksesta 1998;

2. On tyytyväinen Euroopan oikeusasiamiehen sekä vetoomusvaliokunnan ja Euroopan parlamentin moitteettomaan ja luovaan yhteistyöhön;

3. On tyytyväinen Euroopan oikeusasiamiehen ponnisteluihin sen varmistamiseksi, että aikana, joka edeltää EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan mukaisen oikeuskäsittelyn alkamista, yhteisön kansalaisia kohdellaan prosessin osapuolina ja heidän kanssaan käydään vuoropuhelua avoimella tavalla niin, että kansalaista ei aseteta pelkästään tiedonantajan asemaan suhteessa Euroopan komissioon tapauksissa, jotka koskevat kansalaisten tekemiä ilmoituksia jäsenvaltioiden rikkomuksista;

4. Kannattaa ajatusta yhteisön kansalaisten oikeuksia - kuten oikeutta esittää vetoomuksia ja valituksia - koskevan tiedon levittämisestä kaikin mahdollisin keinoin, kuten Internetin ja muiden julkisten tiedotusvälineiden kautta, jotta kukaan ei jätä käyttämättä oikeuksiaan siitä syystä, ettei tiennyt käytettävissä olevista lakisääteisistä ja muista menettelyistä;

5. Tukee Euroopan oikeusasiamiehen ponnisteluja, jotka liittyvät luovan ja hedelmällisen suhteen luomiseen kansallisten ja alueellisten oikeusasiamiesten ja niitä vastaavien instituutioiden kanssa, ja vaatii, että ne kiinnittävät enemmän huomiota ongelmiin, jotka koskevat henkilöiden vapaata liikkuvuutta, joka on edellytys yhteisön kansalaisuuden täysipainoiseksi toteuttamiseksi;

6. Pyytää institutionaalisten asioiden valiokuntaa tutkimaan EY:n perustamissopimuksen 138 e artiklan 4 kohdan mukaisesti Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 2 kohtaan liittyviä muutosehdotuksia, jotta tällä olisi tutkimustehtävässään pääsy kaikkiin asiaan liittyviin asiakirjoihin sekä oikeus saada vastaukset asianomaisten valtasuhteiden sitä estämättä niiltä henkilöiltä, joiden lausunnot ovat välttämättömiä oikeusasiamiehelle osoitettujen kantelujen oikeudenmukaisen ja oikean arvioinnin kannalta; nämä muutokset eivät kyseenalaista oikeusasiamiehen tehtävien hoitamista koskevan ohjesäännön 4 artiklan 1 kohdan tarkoittamaa Euroopan oikeusasiamiehen ja hänen henkilökuntansa salassapitovelvollisuutta, joka on ehdoton edellytys sille, että kansalaiset voivat säilyttää luottamuksensa oikeusasiamiehen työhön;

7. Painottaa, että on tärkeää laatia mahdollisimman pian hyvän hallintotavan säännöstö, jota kaikkien yhteisön toimielinten ja laitosten olisi noudatettava ja joka olisi kaikkien yhteisön kansalaisten saatavilla virallisessa lehdessä julkaistuna päätöksenä;

8. Onnittelee Euroopan oikeusasiamiestä sihteeristönsä toiminnan organisointia koskevasta määrätietoisuudesta, mikä on olennaista oikeusasiamiehen aseman vakiinnuttamisen kannalta;

9. On tyytyväinen päätökseen myöntää Euroopan oikeusasiamiehelle riippumaton talousarvio ja kehottaa neuvostoa vahvistamaan sen, jotta se voidaan panna täytäntöön varainhoitovuoteen 2001 mennessä;

10. Kehottaa oikeusasiamiestä laatimaan häntä avustavien henkilöiden ja virkamiesten asemaa koskevat säännöt;

11. Katsoo, että työjärjestyksessä on nimenomaisesti määrättävä, että vetoomusvaliokunta vastaa Euroopan oikeusasiamiehen vuosi- ja erityiskertomusten käsittelystä; tukee työjärjestystä, valtakirjojen tarkastusta ja koskemattomuutta käsittelevän valiokunnan ponnisteluja, jotka koskevat työjärjestyksen 161 artiklan muuttamista;

12. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön Euroopan oikeusasiamiehelle, kaikille Euroopan unionin toimielimille ja laitoksille, jäsenvaltioiden hallituksille, parlamenteille ja kansallisille oikeusasiamiehille tai vastaaville viranhaltijoille sekä vetoomuksista vastaaville kansallisille parlamentaarisille valiokunnille tai jäsenvaltioiden vastaavan luonteisille elimille.

  • [1]  () EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15.
  • [2]  ()EYVL C 249, 25.9.1995, s. 200.
  • [3]  ()EYVL C 222, 21.7.1997, s. 3.
  • [4]  ()EYVL C 292, 21.9.1998, s. 167.
  • [5]  ()EYVL C 200, 30.6.1997, s. 26.

B PERUSTELUT

I. Mietinnön sisältö

1. Tämä on neljäs Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus ja se kattaa kalenterivuoden 1998. Tämä on kolmas oikeusasiamiehen toimintaa käsittelevä vuosikertomus, joka kattaa kokonaisen kalenterivuoden. Siinä on käytetty samaa rakennetta kuin vuoden 1997 vuosikertomuksessa, jota vetoomusvaliokunta luonnehti muodoltaan hienostuneeksi ja tiiviiksi", joka on "kattava ja perusteellinen"[1]. Tästä hyvin jaotellusta, selkeästä ja yksityiskohtaisesta vuosikertomuksesta, joka koskee tämän vielä iältään nuoren, mutta jo varsin tunnetun ja yhteisön kansalaisten arvostaman laitoksen aseman lujittumisvaihetta, voidaan hyvällä syyllä käyttää samoja adjektiiveja

2. Vuosikertomus koostuu seitsemästä osasta. Ensimmäinen osa muodostuu alkusanoista ja siinä kerrotaan tiiviisti ja yksityiskohtaisesti saavutetuista tuloksista ja tulevaisuutta koskevista huolenaiheista. Toinen osa koskee oikeusasiamiehelle esitettyjä kanteluita ja niiden käsittelyä, oikeusasiamiehen työn oikeusperustaa ja "hallinnollisen epäkohdan" käsitettä sekä tehtyjä ponnisteluja "hyvän hallintotavan säännöstön" aikaansaamiseksi. Lisäksi siinä kerrotaan oikeusasiamiehelle tehtyjen henkilöiden vapaan liikkuvuuden esteitä koskevien kantelujen lisääntymisestä ja lopuksi vaikeuksista, jotka koskevat oikeutta tutustua yhteisön toimielinten ja laitosten hallussa oleviin asiakirjoihin. Kolmannessa osassa esitetään Euroopan oikeusasiamiehen tutkimukset ja päätökset 90:ssä toiston välttämiseksi tarkoin valitussa kantelutapauksessa, jotka koskivat hallinnollista epäkohtaa ja jotka liittyivät Euroopan parlamentin, neuvoston, Euroopan komission sekä Euroopan unionin virallisten julkaisujen toimiston toimintaan, - ja kaksi omasta aloitteesta toteutettua tutkimusta. Neljännessä osassa esitellään oikeusasiamiehen suhteita muihin Euroopan unionin toimielimiin. Viidennessä osassa esitellään oikeusasiamiehen suhteita kansallisiin oikeusasiamiehiin ja vastaaviin elimiin. Kuudennessa osassa esitellään oikeusasiamiehen työtä suhdetoiminnan alalla. Viimeisessä eli seitsemännessä osassa, joka koostuu liitteistä, annetaan tietoja tilastoista, menoista ja henkilöstöstä.

II. Huomautuksia vuosikertomuksesta

a) Kantelut oikeusasiamiehelle

3. 1. tammikuuta ja 31. joulukuuta välisen ajanjakson aikana oikeusasiamies sai yhteensä 1 372 kantelua, 1 237 yksittäisiltä kansalaisilta, 63 yhdistyksiltä ja 60 yrityksiltä. Euroopan parlamentin jäsenet välittivät 9 kantelua, ja vetoomusvaliokunta välitti oikeusasiamiehelle 3 vetoomusta käsiteltäväksi kanteluina; 244 tapausta siirrettiin edelliseltä jaksolta ja omasta aloitteesta käynnistettiin 1 tutkimus.

Suurin osa kanteluista (14 %) oli peräisin Espanjasta, Ranskasta ja Italiasta ja vähiten niitä oli Itävallasta ja Luxemburgista (1 %). 76 kantelua saatiin Euroopan unionin ulkopuolisista maista.

1 322 (93 %) kantelusta tehtiin analyysi, jonka perusteella vain 411 (31 %) kantelua kuului Euroopan oikeusasiamiehen toimivallan piiriin, 911 (69 %) jäi sen ulkopuolelle. Näistä 411 oikeusasiamiehen toimivallan piiriin hyväksytystä tapauksesta 212 täytti tutkittavaksi ottamisen ehdot (170 tapauksessa tutkimus käynnistettiin ja 42 tapauksessa ei katsottu olevan perusteita tutkimuksen käynnistämiseksi, mutta 9 tapausta näistä lähetettiin vetoomusvaliokunnan käsiteltäväksi), ja 199 tapausta ei täyttänyt tutkittavaksi ottamisen ehtoja. Käynnistetyistä tutkimuksista 129 (75 %) koskee Euroopan komissiota, 27 (16 %) Euroopan parlamenttia ja 7 (4 %) Euroopan unionin neuvostoa.

4. Verrattaessa vuonna 1997 rekisteröityä 1 181 kantelua vuonna 1998 rekisteröityyn 1 372 kanteluun voidaan todeta, että kanteluiden määrä lisääntyi 191 tapauksella, mikä on Euroopan oikeusasiamiehen viraston tähänastisen olemassaolon suurin ennätys. Tässä yhteydessä on mainittava vielä, että vuonna 1998 oli 43 sellaista tapausta enemmän kuin 1997, jotka kuuluivat Euroopan oikeusasiamiehen toimivallan piiriin ja 87 tapausta vähemmän sellaisia tapauksia, jotka jäivät oikeusasiamiehen toimivallan ulkopuolelle. Tämä vertailun perusteella on mahdollista tehdä se johtopäätös, että yhteisön kansalaiset ovat entistä valistuneempia ja paremmin perillä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti Euroopan oikeusasiamiehelle annetusta toimivallasta, koska he lähettävät entistä vähemmän oikeusasiamiehen toimivallan piiriin kuulumattomia kanteluita eli sellaisia, jotka on osoitettava mieluummin muille elimille, erityisesti kansallisille tuomioistuimille tai niitä vastaaville elimille, joilla on toimivalta heidän oikeuksiensa turvaamisessa.

5. Vuosikertomuksessa mainitaan vielä, että ensi vuonna pyritään tapausten käsittelyaikojen lyhentämiseen niin, että käsiteltäväksi ottamisesta päätetään yhden kuukauden kuluessa ja asian käsittely lopetetaan tutkimuksen päätteeksi vuoden kuluessa.

b) Tehokkaampi yhteisön kansalaisten oikeuksien turvaaminen

6. Euroopan oikeusasiamies viittasi jo vuosikertomuksessaan 1997 tarpeeseen parantaa niiden kansalaisten asemaa, joiden valituksen johdosta komissio oli käynnistänyt EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan mukaisen menettelyn, aikana, joka edeltää oikeuskäsittelyn alkamista. Tässä vuosikertomuksessa Euroopan oikeusasiamies menee vielä pitemmälle ehdottamalla, että ihanteellisinta olisi, että perustamissopimukseen sisällytettäisiin yhteisön kansalaisen oikeus valittaa Euroopan komissiolle, jos yhteisön jäsenvaltio rikkoo yhteisön lakia. Tämä olisi ainoa tapa taata kansalaisten asema tämän prosessin osapuolena ja varmistaa, että heidän valituksiaan tulevaisuudessa käsitellään asianmukaisesti ja avoimesti.

On ymmärrettävää, että tavoitetta, joka koskee kansalaisten ottamista mukaan prosessin osapuolina, ei voida toteuttaa perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla[2]. Kansalaisten mukaantulo olisi kuitenkin kaikkein tehokkain tapa lisätä kansalaisten luottamusta tähän säädökseen perustuvaan prosessiin. Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat käyttää ainoastaan perustamissopimuksen 173 ja 175 artiklassa säädettyä menettelyä, jonka rajoitukset, erityisesti ne, jotka liittyvät asianomaista toimielintä koskevaan kehotukseen tehdä ratkaisu, ovat tunnettuja.

EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan mukaan kansalaisille ei todellakaan ole annettu muuta kuin tiedonantajan asema, koska hän ei voi mitenkään seurata prosessin kulkua, sillä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euroopan komissiolla on valtuudet käsitellä vapaasti sille ilmoitettuja asioita. Yksittäisellä kansalaisella ei siten ole edes mahdollisuutta valittaa, jos komissio päättää jättää käsittelemättä tämän sille esittämän kantelun.

Komissio suhtautui myönteisesti Euroopan oikeusasiamiehen huhtikuussa 1997 toteuttamaan tutkimukseen, joka koski kansalaisten esittämiä kanteluita jäsenvaltioiden rikkomuksista yhteisön oikeutta vastaan. Komissio lupasi kehittää ja parantaa kansalaisten asemaa aikana, joka edeltää perustamissopimuksen 169 artiklan mukaista menettelyä. Näin ollen on tarpeen tehostaa tässä yhteydessä luvattuja ponnisteluja ja pitää kansalaiset ajantasalla heidän kantelujensa käsittelyn kulusta niin, että he tuntevat olevansa prosessin osapuolia eikä pelkästään tiedonantajia. On vaadittava, että komissio ilmoittaa heille perustelut päätöksilleen niissä tapauksissa, joissa komission mukaan kyse ollut yhteisön oikeuden loukkaamisesta.

7. Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa ehdotetaan, että perustamissopimuksessa mainittaisiin selkeästi kaikki kansalaisten käytettävissä olevat oikeussuojakeinot, jotta yhteisön kansalaiset oppisivat tuntemaan paremmin oikeutensa. Oikeusasiamies korostaa kansallisten tuomioistuinten perustavanlaatuista merkitystä sekä kansalaisten oikeutta kannella kansallisille oikeusasiamiehille ja oikeutta esittää vetoomuksia kansallisille parlamenteille. Oikeusasiamies toteaa vielä, että kunkin jäsenvaltion olisi oltava velvollinen varmistamaan, että sen oikeusjärjestelmä sisältää jonkin tuomioistuinten ulkopuolisen elimen tätä tarkoitusta varten.

Suuri osa Euroopan oikeusasiamiehelle esitetyistä kanteluista koskee henkilöiden vapaata liikkuvuutta. Yhteisön kansalaiset eivät ymmärrä, miksi tämä asia ei kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan. Oikeusasiamiehen mukaan tämä johtuu siitä, että yhteisön kansalaiset eivät tiedä, että heidän on mahdollista vedota kansallisiin tuomioistuimiin ja kääntyä erityisesti kansallisten oikeusasiamiesten puoleen. Näillä on kansallisten viranomaisten antamat valtuudet valvoa yhteisön lain soveltamista, koska yhteisön lainsäädäntö on osa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

Tiedottaminen yhteisön kansalaisten oikeuksista on tehtävä, joka kuuluu kaikille yhteisön toimielimille, ja se voi tapahtua muunmuassa lehdistön, audio-visuaalisten välineiden, Internetin ja tiedotustilaisuuksien välityksellä sekä harjoittelumahdollisuuksien lisäämisellä. Nuorten lakimiesten ilmaiseksi tarjoamasta oikeusavusta kussakin jäsenvaltiossa voisi myös olla merkittävää hyötyä. Euroopan parlamentin ja komission yksiköt jäsenvaltioiden pääkaupungeissa voisivat tarjota tätä tarkoitusta varten tarvittavat tilat.

c) Hyvän hallintotavan säännöstö

8. Oikeusasiamies käynnisti marraskuussa 1998 omasta aloitteestaan tutkimuksen, jonka tarkoituksena on kartoittaa sitä, onko yhteisön eri toimielimillä ja laitoksilla säännöstöt, jotka koskevat viranomaisten hyvää hallintotapaa näiden ollessa yhteydessä kansalaisiin, ja onko yleisöllä oikeus tutustua näihin säännöstöihin. Euroopan parlamentti suhtautui hyvin myönteisesti tähän aloitteeseen, ja parlamentin jäsen Roy Perry, joka toimi vetoomusvaliokunnan istuntokauden 1996 - 1997 toimintaa k?sittelev?n mietinn?n esittelij?n?,[3] piti tällaista säännöstöä tärkeänä ja korosti, että julkisuuden ja ymmärrettävyyden vuoksi tällaisen säännöstön olisi oltava mahdollisimman samanlainen kaikille Euroopan toimielimille ja laitoksille. Hyvän hallintotavan säännöstön tulee sisältää sekä asia- että menettelyperiaatteita. Tämän tutkimuksen tulokset julkistetaan seuraavassa oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa.

Tällaisen hyvän hallintotavan säännöstön olemassaolo on välttämätöntä kansalaisten ja yhteisön toimielinten välisen luottamuksen ja avoimuuden luomiseksi. Sen toteuttamista on kannustettava, ja vaikka siinä otetaankin huomioon kunkin toimielimen erityispiirteet, sen on oltava pääperiaatteiltaan sama kaikille toimielimille ja laitoksille. Oikeusasiamies kannattaa sitä yleistä periaatetta, että hän voi tutustua kaikkiin, asian käsittelyn kannalta tarpeellisiin asiakirjoihin.[4]

d) Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön muuttaminen

9. Euroopan oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota tarpeeseen muuttaa ohjesäännön 3 artiklan 2 kohta. Oikeusasiamiehen on mahdotonta suorittaa tutkimusta hyvän oikeuskäytännön vaatimalla tavalla, jos hänellä ei ole oikeutta tutustua päätöksenteon kannalta olennaisiin asiakirjoihin. Oikeusasiamies katsoo, että rajoitukset, joiden perusteella asiakirjapyynnöstä voidaan kieltäytyä, kuten "aiheellisella tavalla perustelluista salassapitosyistä", ja vaatimus, että toimielinten ja laitosten virkamiehet muu henkilöstö "edustavat hallintojaan ja toimivat niiden ohjeiden mukaisesti ja ovat edelleen salassapitosäännösten alaisia", kun he todistavat oikeusasiamiehen pyynnöstä, ovat tarpeettomia ja aiheettomia.

Kysymykseen Euroopan oikeusasiamiehen oikeudesta saada tutustua päätöksenteon kannalta tarpeellisiin asiakirjoihin saadaan tukea Amsterdamin sopimuksella EY:n perustamissopimukseen sisällytetyn 191 a artiklasta, jonka mukaan kaikilla unionin kansalaisilla on oikeus tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin, vaikkakin tietyin rajoituksin.

2. - Riippumaton talousarvio

10. Joitakin teknisiä muutoksia on tehtävä ohjesäännön 12 artiklaan, jonka mukaan oikeusasiamiehen talousarvio on Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion pääluokan I:n liitteenä, jotta oikeusasiamiehen talousarvio voidaan katsotaan riippumattomaksi.

3. - Euroopan oikeusasiamiehen viraston henkilöstö

11. On välttämätöntä laatia pian Euroopan oikeusasiamiehen alaisia toimihenkilöitä koskeva ohjesääntö. Kaikki ovat väliaikaisia toimihenkilöitä, mutta suurin osa heistä tekee pysyvänluonteisia tehtäviä, jotka liittyvät Euroopan oikeusasiamiehen viraston toimintaan eivätkä oikeusasiamiehen henkilöön.

f) Euroopan oikeusasiamiehen suhteet Euroopan parlamenttiin

12. Euroopan oikeusasiamiehen mielestä Euroopan parlamentin työjärjestyksen siihen osaan, joka koskee parlamentin suhdetta Euroopan oikeusasiamieheen (159 - 161 artikla), olisi sisällytettävä määräyksiä siitä, kuinka Euroopan parlamentissa käsitellään Euroopan oikeusasiamiehen vuosi- ja mahdollisia erityiskertomuksia. Tarkoituksena on, että niitä käsittelee sama asiasta vastaava valiokunta. Oikeusasiamies on valmistelemassa tätä asiaa koskevaa kertomusta, jonka pitäisi tulla valmiiksi ennen tämän lainsäädäntökauden päättymistä.

Euroopan parlamentin työjärjestystä, valtakirjojen tarkastusta ja koskemattomuutta käsittelevä valiokunta vaatii, että työjärjestyksen 161 artiklan 2 kohdan tarkistamista koskeva ehdotus hyväksytään. Ehdotettu tarkistus koskee Euroopan oikeusasiamiehen vuosi- ja erityiskertomusten käsittelyä parlamentissa.

  • [1]  ()Mietintö Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 1997 (esittelijä: Edward Newman), 1 kohta, s. 7.
  • [2]  ()Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 7. kesäkuuta 1985 antama päätös asiassa 154/85 R komissio vastaan Italian valtio, kok. 1985, s. 1753. Tässä tapauksessa autojen tuontirajoituksia koskeva kanne oli tehty perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla ja useat italialaiset maahantuojat pyysivät päästä osapuoliksi prosessiin, jotta he voisivat tukea komission johtopäätöksiä. Tuomioistuin päätti yksiselitteisesti ja ehdottomasti, että tämä pyyntö evätään, koska EY:n tuomioistuimen perussäännön 37 artiklan 3 kohdan mukaan luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä ei ole oikeutta puuttua toimielinten ja jäsenvaltioiden välisiin riita-asioihin.
  • [3]  () A-4-0190/97.
  • [4]  ()Jacob Södermanin FIDE-kongressissa 1998 pitämä esitelmä aiheesta "kansalainen, hallinto ja yhteisön laki", Revue du Marché Unique Européen 2/1998, s. 57.