SUOSITUS TOISEEN KÄSITTELYYN Neuvoston yhteinen kanta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille (kuudestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi)
(7914/1/2001 REV 1 – C5‑0293/2001 – 1992/0449(COD))
9. lokakuuta 2001 - ***II
Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta
Esittelijä: Helle Thorning-Schmidt
ASIAN KÄSITTELY
Parlamentti hyväksyi 20. huhtikuuta 1994 pitämässään istunnossa kantansa ensimmäisessä käsittelyssä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille (kuudestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) KOM(1992) 560 – 1992/0449(COD)).
Parlamentin puhemies ilmoitti 5. heinäkuuta 2001 pidetyssä istunnossa vastaanottaneensa yhteisen kannan ja lähettäneensä sen työllisyys- ja sosiaalivaliokuntaan (7914/1/2001 REV 1 – C5-0293/2001).
Valiokunta oli nimittänyt 27. heinäkuuta 1999 pitämässään kokouksessa esittelijäksi Helle Thorning-Schmidtin.
Valiokunta käsitteli yhteistä kantaa ja luonnosta suositukseksi toiseen käsittelyyn 4. syyskuuta ja 8.–9. lokakuuta 2001 pitämissään kokouksissa.
Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi luonnoksen lainsäädäntöpäätöslauselmaksi äänin 42 puolesta ja 2 vastaan.
Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Michel Rocard (puheenjohtaja), Winfried Menrad (varapuheenjohtaja), José Ribeiro e Castro (varapuheenjohtaja), Helle Thorning-Schmidt (esittelijä), Jan Andersson, María Antonia Avilés Perea, Regina Bastos, Roberto Felice Bigliardo, Theodorus J.J. Bouwman (Jillian Evansin puolesta), André Brie (Sylviane H. Ainardin puolesta), Philip Bushill-Matthews, Luciano Caveri, Alejandro Cercas, Luigi Cocilovo, Harald Ettl, Carlo Fatuzzo, Ilda Figueiredo, Hélène Flautre, Fiorella Ghilardotti, Marie-Hélène Gillig, Anne-Karin Glase, Richard Howitt (Proinsias De Rossan puolesta), Stephen Hughes, Anne Elisabet Jensen (Luciana Sbarbatin puolesta), Ioannis Koukiadis, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Jean Lambert, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Mario Mantovani, Manuel Medina Ortega (Elisa Maria Damiãon puolesta), Claude Moraes, Mauro Nobilia, Manuel Pérez Álvarez, Bartho Pronk, Tokia Saïfi, Herman Schmid, Peter William Skinner (Ieke van den Burgin puolesta), Miet Smet, Ilkka Suominen, Bruno Trentin (Karin Jönsin puolesta), Anne E.M. Van Lancker, Barbara Weiler ja Sabine Zissener (James L.C. Provanin puolesta).
Suositus toiseen käsittelyyn jätettiin käsiteltäväksi 9. lokakuuta 2001.
Yhteiseen kantaan tehtävien tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana suositusta käsitellään.
LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille (kuudestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (7914/1/2001 REV 1 – C5‑0293/2001 – 1992/0449(COD))
(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (7914/1/2001 REV 1 – C5‑0293/2001),
– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan[1] komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle KOM(1992) 560[2]),
– ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(1994) 284[3]),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 80 artiklan,
– ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A5‑0320/2001),
1. tarkistaa yhteistä kantaa seuraavasti;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
| Neuvoston yhteinen kanta | Parlamentin tarkistukset |
| Tarkistus 1 Johdanto-osan 3 kappale | |
|
3) Ensimmäiseksi on syytä toteuttaa toimenpiteet, joilla työntekijöitä suojellaan tärinän aiheuttamilta riskeiltä, koska ne vaikuttavat työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen aiheuttamalla erityisesti tuki- ja liikuntaelimistöön, hermostoon ja verenkiertoon liittyviä ongelmia. Näillä toimenpiteillä pyritään sekä varmistamaan jokaisen työntekijän terveys ja turvallisuus että luomaan perusta kaikkien yhteisön työntekijöiden vähimmäissuojalle, jotta vältettäisiin mahdollinen kilpailun vääristyminen. |
3) Ensimmäiseksi on tarpeen toteuttaa toimenpiteet, joilla työntekijöitä suojellaan tärinän aiheuttamilta riskeiltä, koska ne vaikuttavat työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen aiheuttamalla erityisesti tuki- ja liikuntaelimistöön, hermostoon ja verenkiertoon liittyviä ongelmia. Näillä toimenpiteillä pyritään sekä varmistamaan jokaisen työntekijän terveys ja turvallisuus että luomaan perusta kaikkien yhteisön työntekijöiden vähimmäissuojalle, jotta vältettäisiin mahdollinen kilpailun vääristyminen. |
|
Neuvosto ja Euroopan parlamentti sitoutuvat jatkamaan alkuperäiseen komission vuonna 1992 esittämään ehdotukseen sisältyneiden, muita fysikaalisia tekijöitä koskevien direktiivien käsittelyä, jotta ne voidaan hyväksyä mahdollisimman pian. | |
Perustelu Komission alkuperäinen direktiivi vuodelta 1992 sisältää myös toimia, joilla työntekijöitä suojellaan melulta, sähkö- ja magneettikentiltä sekä optiselta säteilyltä. Neuvosto on yhteisessä kannassa ilmoittanut jatkavansa alkuperäisen ehdotuksen tarkastelua. Euroopan parlamentin on yhteistyössä neuvoston kanssa annettava vastaava poliittisesti sitova lupaus. | |
| Tarkistus 2 3 artiklan 2 kohta | |
|
2. Kokokehotärinän osalta: |
2. Kokokehotärinän osalta: |
|
a) kahdeksan tunnin vertailuaikaan standardoidun päivittäisen altistuksen raja-arvoksi vahvistetaan 1,15 m/s2 tai jäsenvaltion halutessa tärinäannoksen arvoksi (VDV) 21 m/s1,75; |
a) kahdeksan tunnin vertailuaikaan standardoidun päivittäisen altistuksen raja-arvoksi vahvistetaan 0,8 m/s2 tai jäsenvaltion halutessa tärinäannoksen arvoksi (VDV) 14,6 m/s1,75; |
|
b) kahdeksan tunnin vertailuaikaan standardoidun päivittäisen altistuksen toiminta-arvoksi vahvistetaan 0,6 m/s2 tai jäsenvaltion halutessa tärinäannoksen arvoksi (VDV) 11 m/s1,75. |
b) kahdeksan tunnin vertailuaikaan standardoidun päivittäisen altistuksen toiminta-arvoksi vahvistetaan 0,5 m/s2 tai jäsenvaltion halutessa tärinäannoksen arvoksi (VDV) 8,5 m/s1,75. |
|
Työntekijöiden altistusta kokokehotärinälle arvioidaan tai mitataan liitteessä olevan B osan 1 kohdan säännösten perusteella. |
Työntekijöiden altistusta kokokehotärinälle arvioidaan tai mitataan liitteessä olevan B osan 1 kohdan säännösten perusteella. |
Perustelu Ei ole saatu uutta tieteellistä tietoa, joka muuttaisi käsitystä kokokehotärinän terveydelle haitallisesta vaikutuksesta selkään, ja siksi ei ole riittävästi tieteellisiä perusteita yhteisen kannan mukaiselle huomattavalle raja-arvojen nousulle. Kun entinen raja-arvo 0,7 m/s2 muuttuu arvoksi 1,5 m/s2, kyse on todellakin hyvin huomattavasta lisäyksestä. ISO-2631 standardin mukaan kahdeksan tunnin altistusajalla kokokehotärinä aiheuttaa todellista vaaraa terveydelle, kun arvo on 0,8 m/s2 tai sen yli. Tätä on siis pidettävä altistuksen raja-arvona. | |
| Tarkistus 3 5 artiklan 2 kohdan c alakohta | |
|
c) tärinästä johtuvien vaurioiden riskiä vähentävien lisälaitteiden, erityisesti tehokkaasti kokokehotärinää heikentävien istuinten, käyttäminen, |
c) tärinästä johtuvien vaurioiden riskiä vähentävien lisälaitteiden, erityisesti tärinää vähentävin kädensijoin varustettujen laitteiden, käyttäminen, |
Perustelu Tarkistuksella lisätään myönteisempi, vaurioiden mahdolliseen vähenemiseen liittyvä ilmaus. | |
| Tarkistus 4 8 artiklan 3 kohdan b alakohdan johdantokappale | |
|
b) työnantajan on |
b) työnantajalle on ilmoitettava kaikista terveydentilan seurannan yhteydessä tehdyistä merkittävistä havainnoista, ja hänen on: |
Perustelu Tällä hetkellä ei ole olemassa väylää, jonka kautta työnantaja saisi palautetta terveydentilan seurannasta. Tämä on välttämätöntä, jotta hän pystyisi toimimaan tilanteen edellyttämällä tavalla. | |
| Tarkistus 5 9 artikla | |
|
Pannessaan täytäntöön 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita jäsenvaltiot voivat noudattaa enintään kuuden vuoden pituista siirtymäkautta * laskettuna, jos käytetään työvälineitä, jotka on annettu työntekijöiden käyttöön ennen ** ja joiden osalta ei voida noudattaa altistuksen raja-arvoja, tekniikan viimeisin kehitys ja/tai organisatoristen toimenpiteiden toteuttaminen huomioon ottaen. |
1. Pannessaan täytäntöön 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita jäsenvaltiot voivat noudattaa enintään viiden vuoden pituista siirtymäkautta * laskettuna, jos käytetään työvälineitä, jotka on annettu työntekijöiden käyttöön ennen ** ja joiden osalta ei voida noudattaa altistuksen raja-arvoja, tekniikan viimeisin kehitys ja/tai organisatoristen toimenpiteiden toteuttaminen huomioon ottaen. |
|
Jäsenvaltiot voivat maa- ja metsätaloudessa käytettävien työvälineiden osalta jatkaa siirtymäkautta enintään kolmen vuoden pituiseksi. |
Jäsenvaltiot voivat maa- ja metsätaloudessa käytettävien työvälineiden osalta jatkaa siirtymäkautta enintään kahden vuoden pituiseksi kokokehotärinän osalta. |
|
2. Jäsenvaltioiden on määritettävä 1 kohdassa tarkoitetut poikkeukset kuultuaan ensin työmarkkinaosapuolia kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti. | |
|
|
|
|
Perustelu Komission alkuperäinen ehdotus ei sisältänyt muita siirtymäsäännöksiä kuin toimeenpanoa koskevan normaalin kolmen vuoden määräajan. Lisäksi liitteen II mukaan oli mahdollista tehdä poikkeuksia viiden vuoden ajan. Neuvosto on mahdollistanut kuuden vuoden siirtymäkauden, ja maa- ja metsätaloudessa siirtymäkautta voidaan vielä jatkaa kolmella vuodella. Siirtymäsäännöksiä tulee tarkastella suhteessa tekniseen kehitykseen, työntekijöihin kohdistuviin turvallisuus- ja terveysvaikutuksiin sekä työnantajille aiheutuvaan taloudelliseen rasitukseen. Alkuperäisessä ehdotuksessa kyseisillä aloilla on viisi vuotta aikaa muuttaa työkaluja ja koneita teknisen kehityksen mukaisella tavalla. Tätä ei onneksi poisteta, ja viiden vuoden siirtymäkausi vaikuttaa riittävältä. Maa- ja metsätaloudessa kokokehotärinää aiheuttavien laitteiden muuttamisnopeus ei ole yhtä suuri kuin muilla aloilla. Siksi tulee antaa mahdollisuus kahden vuoden ylimääräiseen pidennykseen kuten alkuperäisessä ehdotuksessa. Direktiivin mukaan siirtymäsäännöksiä voidaan soveltaa vain, jos raja-arvojen noudattaminen ei ole mahdollista teknisestä kehityksestä huolimatta. Sen varmistamiseksi, että siirtymäsäännöksiä ei sovelleta yleisesti ja ettei niitä toisaalta tulkita liian ankarasti, säännökset voidaan määrittää vasta, kun työmarkkinaosapuolia on kuultu kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti. Komission alkuperäinen ehdotus ei sisältänyt muita siirtymäsäännöksiä kuin toimeenpanoa koskevan normaalin kolmen vuoden määräajan. Lisäksi liitteen II mukaan oli mahdollista tehdä poikkeuksia viiden vuoden ajan. | |
| Tarkistus 6 13 artikla | |
|
Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viiden vuoden välein tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskeva kertomus, jossa esitetään työmarkkinaosapuolten näkemykset. |
Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viiden vuoden välein tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskeva kertomus, jossa esitetään työmarkkinaosapuolten näkemykset. Kertomus sisältää muun muassa yksityiskohtaisesti perustellun luettelon siirtymäsäännöksistä ja poikkeuksista, joita jäsenvaltiot ovat hyväksyneet. Siinä kuvataan myös parhaita käytäntöjä terveydelle haitallisen tärinän estämiseksi, muita työolojen parantamiseen liittyviä järjestelyjä sekä jäsenvaltioiden toimia näitä seikkoja koskevien tietojen välittämiseksi. |
|
Kertomusten perusteella komissio antaa tiedot asiasta Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä työturvallisuuden, työhygienian ja työterveyshuollon neuvoa-antavalle komitealle. |
Kertomusten perusteella komissio tekee kokonaisarvion direktiivin toimeenpanosta ottaen huomioon myös tehdyn tutkimuksen ja tieteelliset tiedot ja se antaa tiedot asiasta sekä tarpeellisia muutoksia koskevista ehdotuksista Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä työturvallisuuden, työhygienian ja työterveyshuollon neuvoa-antavalle komitealle. |
Perustelu Tarkistuksella pyritään varmistamaan, että jäsenvaltiot antavat myös yksityiskohtaisia tietoja direktiivin käytännön toimeenpanosta. Euroopan parlamentille on sen lainsäädäntötyöhön osallistumisen vuoksi annettava tietoja siitä, missä määrin direktiivin mukainen turvallisuuden ja terveyden edistäminen toteutuu unionin kansalaisten kannalta. Tämä voitaisiin konkreettisesti saavuttaa esimerkiksi niin, että välitettäisiin ja vaihdettaisiin parhaita käytäntöjä koskevaa tietoa. Jäsenvaltioiden kokemukset on välitettävä Bilbaossa sijaitsevan Euroopan työturvallisuusviraston kautta. Komission on jäsenvaltioilta saamiensa tietojen pohjalta suoritettava kokonaisarviointi, joka kattaa myös tutkimuksen ja uudet tiedot. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon vilkas keskustelu, jota alan tutkimuksen tuloksista on käyty direktiivin hyväksymisen yhteydessä. | |
| Tarkistus 21 Liite, A-osa, 2 b kohta | |
|
b) käytettäessä molemmin käsin pideltäviä laitteita mittaukset on tehtävä molemmista käsistä. Altistus määritetään näistä kahdesta arvosta korkeamman perusteella; myös toisen käden tulos on ilmoitettava. |
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) |
PERUSTELUT
1. Taustaa
Komissio esitti 23. joulukuuta 1992 ehdotuksen direktiiviksi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä, kuten melu, sähkö- ja magneettikentät sekä optinen säteily, aiheutuville riskeille (KOM(1992) 560, suomenkielistä toisintoa ei ole saatavissa).
Yhteinen kanta, jota parlamentti tarkastelee toisessa käsittelyssä, koskee vain työntekijöiden altistumista mekaaniselle värähtelylle.
Kaikista Euroopan työntekijöistä 24 % altistuu työssään tärinälle. 15 jäsenvaltiosta 9 katsoo, että on toteutettava uusia tärinää ennaltaehkäiseviä toimia.
Tärinälle altistuvat etenkin
– kaivos-, rakennus-, valmistus- ja kuljetusteollisuudessa työskentelevät henkilöt
– kaivannaisteollisuuden ja rakennusalan työntekijät
– liikkuvien koneiden kuljettajat ja käyttäjät.
Lähde: Euroopan työturvallisuusvirasto: "The State of the Occupational Safety and Health", 2000.
Direktiiviehdotus sisältää toiminta- ja raja-arvot kahdelle erityyppiselle tärinälle:
– käsitärinä
– kokokehotärinä.
Käsitärinä voi aiheuttaa sormien tunnottomuutta, nk. "valkosormisuutta", tunnon ja puristusvoiman pysyvää heikkenemistä, kipua olkapäissä ja nivelissä sekä kulumia.
Kokokehotärinä voi johtaa selkäongelmiin ja etenkin ristiselän kipuihin, mutta se voi aiheuttaa myös välilevyjen luiskahtamista ja selkärangan ennenaikaista rappeutumista. Tärinän voimakkuus ja pitkä altistumisaika lisäävät riskiä, mutta lepojaksot vähentävät sitä.
Yksipuoliset työasennot ja selän toistuva kierto lisäävät vammariskiä. Tilanne on sama, kun lihakset väsyvät tai selkä painuu kasaan raskaan fyysisen työn, voimakkaiden täräysten tai odottamattomien liikkeiden jälkeen, mikä johtuu esimerkiksi epätasaisesta alustasta tai törmäyksistä. Tällöin riski siis suurenee.
2. Yhteinen kanta ja Euroopan parlamentin ensimmäinen käsittely
2.1. Parlamentin tarkistusten ottaminen huomioon
Parlamentti esitti ensimmäisessä käsittelyssä kaikkiaan 26 tärinää koskevaa tarkistusta.
Esittelijä katsoo, että näistä 21 on otettu huomioon yhteisessä kannassa. Tarkistuksista kaksi on otettu osittain huomioon, ja kolmea niistä ei ole otettu huomioon lainkaan.
Kolme sivuutettua tarkistusta (tarkistukset 15, 29 ja 32) käsittelevät kaikki sitä, että terveydentilan seurannan tulisi olla velvollisuus eikä oikeus, jos tärinälle altistumisen raja-arvot ylittyvät.
Yhteisen kannan 8 artiklan 1 kohdan mukaan työntekijöillä on oikeus terveydentilan seurantaan jo toiminta-arvojen ylittyessä eikä – kuten parlamentin ehdotuksessa esitetään – raja-arvojen ylittyessä. Esittelijä katsoo siksi, että yhteinen kanta voidaan hyväksyä.
Toinen osittain huomioonotetuista tarkistuksista (nro 20) koskee sitä, että jäsenvaltioiden on joka toinen vuosi esitettävä luettelo poikkeuksista, joita ne ovat tehneet direktiivin soveltamiseen. Velvoite on sisällytetty yhteiseen kantaan, mutta sen mukaan luettelo esitetään vain joka neljäs vuosi (10 artiklan 4 kohta). Esittelijän mielestä on tärkeää, että poikkeuksia tarkastellaan ja käsitellään jatkuvasti, ja esittelijä pitää yhteistä kantaa hyväksyttävänä kompromissina. Esittelijä vastustaa yleisesti poikkeuksia. Kun esittelijä on päättänyt olla tekemättä ehdotuksia poikkeusten soveltamisen kiristämiseksi, tämä liittyy läheisesti siihen, että esittelijän mielestä raja-arvoja on laskettava yhteiseen kantaan nähden.
Toinen tarkistus (nro 21) koskee teknistä komiteaa. Yhteinen kanta vastaa vuodesta 1991 noudatettua menettelyä, eikä tarkistus esittelijän mielestä ole tarpeellinen.
Huolimatta siitä, että parlamentin tarkistukset on otettu huomioon hyvin suurelta osin, esittelijä ei ole tyytyväinen yhteiseen kantaan. Esittelijä ei voi suositella parlamentille yhteisen kannan hyväksymistä ilman tarkistuksia.
Tämä johtuu siitä, että yhteisessä kannassa on tärkeissä kokokehotärinää koskevissa kohdissa lievennetty komission alkuperäistä ehdotusta, jonka parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä.
Käsien ja käsivarsien tärinän suhteen yhteinen kanta vastaa tasoa, jonka parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä.
2.2. Kokokehotärinän muutetut toiminta- ja raja-arvot
Neuvosto on muuttanut asetettuja kokokehotärinän raja- ja toiminta-arvoja ja määrittänyt hyvin pitkään sovellettavat siirtymäsäännökset. Siksi esittelijä on esittänyt tarkistuksia arvojen palauttamiseksi komission alkuperäisessä direktiiviehdotuksessa esittämälle tasolle – parlamentti hyväksyi sen ilman tarkistuksia.
Komission alkuperäisessä ehdotuksessa raja-arvona on 0,7 m/s2 kahdeksan tunnin viiteaikana, kun raja-arvo yhteisessä kannassa on 1,15 m/s2.
Komission alkuperäisessä ehdotuksessa toiminta-arvona on 0,5m/s2 kahdeksan tunnin viiteaikana, kun raja-arvo yhteisessä kannassa on 0,6 m/s2.
Esittelijä suhtautuu epäillen raja-arvojen käyttämiseen lähtökohtana, koska ne voidaan tulkita raja-arvojen alapuolisten vaikutuksen hyväksymiseksi. Raja-arvojen vaihtoehtona ovat hyvin selkeät ja tarkat vaatimukset, jotka koskevat työnantajan toteuttamia toimia työntekijöiden suojelemiseksi terveyttä vahingoittavalta tärinältä. Esittelijän mielestä direktiivin mukaiset raja-arvot antavat teollisuudelle tiettyä liikkumavaraa sellaisten toimien toteuttamiseksi, jotka ovat kaikkein sopivimpia kussakin yksittäisessä yrityksessä. Siksi esittelijä voi hyväksyä raja-arvot, mutta niiden tulee myös todella suojata työntekijöitä. Samalla on otettava huomioon, että toiminta-arvojen määrittäminen velvoittaa aloittamaan toimenpiteet arvojen ylittyessä.
ISO-standardi 2631 huomioonottaen voidaan kahdeksan tunnin altistumisajalla määrittää seuraavat arvot:
– Kun arvo on pienempi kuin noin 0,5 m/s2, ei voida osoittaa mitään terveysriskiä.
– Kun arvo on noin 0,5 m/s2–0,8 m/s2, terveysriski saattaa olla olemassa.
– Kun arvo on suurempi kuin 0,8 m/s2, aiheutuu terveysriski.
Komission ehdotuksen pohjana on tämä terveyteen liittyvä arvio, ja esittelijän mielestä sen tulee heijastua erikseen toiminta-arvoihin ja raja-arvoihin. Tätä taustaa vasten yhteinen kanta edustaa raja-arvojen varsin huomattavaa kohotusta.
Kyseessä on vähimmäisdirektiivi. Jäsenvaltiot voivat asettaa sitä tiukempia vaatimuksia. Myös kilpailun kannalta on tärkeää, että kaikilla osapuolilla on samat toimintaedellytykset.
Tärinädirektiivin yhteydessä on keskusteltu vilkkaasti siitä, että määritettyihin raja-arvoihin ei liity tieteellistä aineistoa. Siksi esittelijä pyysi työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan 21. kesäkuuta pitämässä kokouksessa komissiota esittämään asiaa koskevaa aineistoa.
Tämän jälkeen komissio on lähettänyt esittelijälle 24 tärinää koskevaa kertomusta, jotka tukevat komission alkuperäistä ehdotusta raja-arvoista.
Tieteellisen aineiston perusteella on selvää, että voimakkaampi tärinä aiheuttaa suuremman vammautumisriskin. Tärinän taso osoittaa, onko riski olemassa. Rajana on 0,8 m/s2. On kuitenkin mahdotonta sanoa tarkasti, kuinka monta työntekijää enemmän vammautuu eri raja-arvoja sovellettaessa. Se on vain pakko myöntää. Jos tarkan yhteyden puuttuminen on syynä siihen, että rajaa ei määritetä, riskin kantavat terveyttä vahingoittavalle tärinälle altistuvat työntekijät.
Tieteellisten tutkimusten mukaan kokokehotärinä ei usein aiheuta näitä vammoja yksin. Myös esimerkiksi työasennoilla on merkitystä. Esittelijä on kohdannut vastaväitteen, jonka mukaan raja-arvojen määrittäminen olisi juuri tästä syystä mahdotonta. Esittelijä muistuttaa, että tämä otetaan huomioon juuri valitun lainsäädännöllisen menettelyn eli raja-arvojen määrittämisen avulla. Toisin sanoen on toteutettava muita ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, jos altistus halutaan saada raja-arvojen alapuolelle. Esittelijä muistuttaa, että vaihtoehtona ovat hyvin tiukat ja tarkat vaatimukset, jotka koskevat selkävammoja ehkäiseviä toimia.
2.3. Siirtymäsäännökset
Alkuperäisen direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on saatettava tarvittavat lait ja hallinnolliset määräykset voimaan 31. joulukuuta 1995 mennessä. Tämä vastaa yleistä kolmen vuoden toimeenpanokautta.
Lisäksi tärinää koskevan liitteen (jakson A kohta 12. ja jakson B kohta 12.) mukaan poikkeuksia raja-arvoista voidaan tehdä viiden vuoden ajan toimeenpanon määräajan umpeuduttua, jos tekninen taso ei mahdollista raja-arvojen noudattamista.
Yhteisen kannan 9 artiklan ensimmäinen kappale mahdollistaa enintään kuuden vuoden pituisen siirtymäkauden, jos käytetään työvälineitä, joiden osalta ei voida noudattaa altistuksen raja-arvoja tekniikan viimeisin kehitys ja/tai organisatoristen toimenpiteiden toteuttaminen huomioon ottaen. Esittelijän mielestä ei ole mitään asiallista perustetta pidentää kautta alkuperäisestä viidestä vuodesta.
Esittelijä vastustaa periaatteessa pitkiä siirtymäkausia. Esittelijä myöntää kuitenkin, että monet työvälineet eivät oikein käytettyinäkään vastaa komission alun perin esittämiä ja esittelijän palauttamia raja-arvoja. Siksi siirtymäkausi on määritettävä tekniikan kehityksen ja työvälineiden yleisen vaihtumisnopeuden mukaisesti. Alkuperäinen viiden vuoden siirtymäkausi on näin ollen sopiva.
Yhteisen kannan 9 artiklan toisen kappaleen mukaan siirtymäkautta voidaan maa- ja metsätaloudessa jatkaa vielä kolmella vuodella.
Esittelijä myöntää, että näiden alojen työvälineiden vaihtumisnopeus ei ole sama kuin muilla aloilla. Sen vuoksi pelloilla ja metsissä voi aiheutua joitakin erityisiä ongelmia hyvin epätasaisen alustan vuoksi. Esittelijä suhtautuu siksi myönteisesti kahden vuoden lisäaikaan, tosin vain kokokehotärinän tapauksessa. Käsitärinän osalta teknisen kehityksen arvioidaan olevan tällä alalla samanlainen kuin muillakin aloilla.