MIETINTÖ Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa
(KOM(2002) 539 – 2003/2065(INI))
7. toukokuuta 2003
Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta
Esittelijä: Laura González Álvarez
ASIAN KÄSITTELY
Komissio välitti 2. lokakuuta 2002 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamentille tiedonantonsa: "Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa" (KOM(2002) 539 – 2003/2065(INI)), joka toimitettiin tiedoksi ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnalle ja kalatalousvaliokunnalle.
Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 10. huhtikuuta 2003, että ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnalle on annettu lupa laatia aiheesta valiokunta-aloitteinen mietintö työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan mukaisesti ja että kalatalousvaliokunnalta on pyydetty lausuntoa.
Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta oli nimittänyt kokouksessaan 9. joulukuuta 2002 esittelijäksi Laura González Álvarezin.
Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta kokouksissaan 25. maaliskuuta ja 30. huhtikuuta 2003.
Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin 41 puolesta.
Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Caroline F. Jackson (puheenjohtaja), Mauro Nobilia (varapuheenjohtaja), Guido Sacconi (varapuheenjohtaja), Laura González Álvarez (esittelijä), María del Pilar Ayuso González, Hans Blokland, David Robert Bowe, John Bowis, Martin Callanan, Dorette Corbey, Chris Davies, Véronique De Keyser (Anne Ferreiran puolesta), Marialiese Flemming, Karl-Heinz Florenz, Cristina García-Orcoyen Tormo, Robert Goodwill, Françoise Grossetête, Jutta D. Haug (Rosemarie Müllerin puolesta), Hans Kronberger, Bernd Lange, Paul A.A.J.G. Lannoye (Marie Anne Isler Béguinin puolesta), Peter Liese, Jules Maaten, Minerva Melpomeni Malliori, Patricia McKenna, Jorge Moreira da Silva, Emilia Franziska Müller, Riitta Myller, Ria G.H.C. Oomen-Ruijten, Neil Parish (Avril Doylen puolesta), Marit Paulsen, Dagmar Roth-Behrendt, Horst Schnellhardt, Inger Schörling, Jonas Sjöstedt, María Sornosa Martínez, Bart Staes (Hiltrud Breyerin puolesta), Robert William Sturdy (Christa Klaßin puolesta), Antonios Trakatellis, Kathleen Van Brempt ja Phillip Whitehead.
Kalatalousvaliokunnan lausunto on tämän mietinnön liitteenä.
Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 7. toukokuuta 2003.
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
komission tiedonannosta: Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa (KOM(2002) 539 – 2003/2065(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa" (KOM(2002) 539 – C5-0155/2003)[1],
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY[2] kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta, jossa:
- –määritellään ihmisen taloudellisesta toiminnasta aiheutuvat erilaiset paineet,
- –osoitetaan ensisijaiset toimet merialueiden suojelun ja ympäristönäkökohtien sisällyttämiseksi kaikkeen yhteisön politiikkaan,
- –vaaditaan meriympäristön suojelua koskevan strategian kehittämistä,
– ottaa huomioon Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksen täytäntöönpanosuunnitelmaan sisällytetyt velvoitteet:
- –biologisen monimuotoisuuden katoaminen on pysäytettävä ja ekosysteemipohjaisen näkökulman soveltamista on edistettävä vuoteen 2010 mennessä,
- –kestävä kalatalous on saavutettava,
- –toteutetaan maailmanlaajuinen toimintasuunnitelma meriympäristön suojelemiseksi ja Montrealin julistus meriympäristön suojelemiseksi,
- –parannetaan kykyä arvioida tieteellisesti meri- ja rannikkoympäristön tilaa,
– ottaa huomioon meriympäristön suojelun tärkeän roolin Göteborgin Eurooppa-neuvoston päätelmissä, kansainvälisissä yleissopimuksissa ja pöytäkirjoissa,
– ottaa huomioon OSPAR-yleissopimuksen, jossa määrätään yhtenäisesti aineiden päästämisestä mereen maalta ja offshore-laitoksista,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 kohdan,
– ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön sekä kalatalousvaliokunnan lausunnon,
A. ottaa huomioon, että meriympäristön ja etenkin sen monimuotoisuuden suojelu on kaikkia koskeva maailmanlaajuinen kysymys, kuten Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa syyskuussa 2002 todettiin,
B. katsoo, että merien suojelun alalla tarvitaan lisää Euroopan unionin toimia,
C. ottaa huomioon, että poliittiset tavoitteet biologisen monimuotoisuuden kaventumisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä ja merien kestävän käytön edistämisestä sekä merten ekosysteemien suojelemisesta ja säilyttämisestä edellyttävät yhdenmukaisten, koordinoitujen ja kustannustehokkaiden toimien toteuttamista Euroopan merien luontotyyppien, eläimistön ja kasvien inventoimiseksi,
D. ottaa huomioon, että meristrategian ja yhteisön muiden politiikan alojen, kuten yhteisen kalastuspolitiikan, yhteisen maatalouspolitiikan ja kemiallisia aineita, alueita ja kuljetuksia koskevan politiikan sekä kaikkien näiden – lainsäädännöllisten ja muiden meriympäristöön suoraan liittyvien aloitteiden, kuten rannikkoalueita koskevan politiikan – koordinoinnissa on saavutettava hyvä taso; ottaa huomioon että olisi kartoitettava myös vallitsevien käytänteiden kuten vakuutuskäytänteiden suhdetta meristrategiaan,
E. ottaa huomioon, että ympäristönsuojelunäkökohdat on sisällytettävä tiiviimmin kaikkien alojen päätöksentekoon ja hallintoon Euroopan merialueiden biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi; ottaa huomioon, että rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointi on tärkeä väline erityisesti merien suojelemisessa,
F. ottaa huomioon, että ympäristövaikutusten arviointi ja strateginen ympäristöarviointi ovat suositeltavia välineitä toimintojen, suunnitelmien, ohjelmien ja politiikan kehitysprosessien laadun ja yhdenmukaisuuden parantamiseksi,
G. ottaa huomioon, että Prestigen onnettomuus ja Erican onnettomuuden jälkeisten toimien hitaus osoittavat, että merikuljetuksia ja meriturvallisuutta koskeva ehdotettu tavoite 9 on liian heikko ja sitä olisi lujitettava,
H. ottaa huomioon, että Euroopan unionissa on tiettyjä erityisen herkästi haavoittuvia merialueita, kuten Itämeri, joilla onnettomuus sattuessaan olisi huomattavan tuhoisa ja ympäristön toipuminen onnettomuudesta olisi epävarmaa,
I. ottaa huomioon, että kuten osiossa 3(30) mainittiin, monet meriympäristön tämän hetken ongelmista ovat tulosta alakohtaisista ja maantieteellisesti muuttuvista politiikan yhdistelmistä sekä EU:n ja maailmanlaajuisesta merialueiden suojelua koskevasta lainsäädännöstä,
J. katsoo, että ratkaistavana on vielä suuri määrä ongelmia ja että Euroopan merten uhkana on vielä huomattavia vaaroja jopa siinä määrin, että merten rakenne ja toimintakyky ovat uhattuina,
K. ottaa huomioon, että laajentuminen lisää meripinta-alaa ja tätä kautta biologista monimuotoisuutta, jonka säilyttäminen edellyttää yksittäisiltä valtioilta ja koko Euroopan unionilta uusia ja voimakkaampia ponnisteluja,
L. ottaa huomioon, että strategian osuudessa "tie eteenpäin" [osio 6(70)] mainitaan ainoastaan ekosysteemipohjainen lähestymistapa, vaikka ennakolta varautumisen periaate, saastuttaja maksaa -periaate ja kestävä kehitys olisi syytä sisällyttää strategiaan painokkaammin,
M. ottaa huomioon, että meriympäristöä koskevan lainsäädännön täytäntöönpano[osio 5(66)] on aina ollut ongelmallista ja siksi strategian keskeisimpiä kysymyksiä on sen käsittely,
N. ottaa huomioon, että nykyiset seuranta- ja arviointiohjelmat ja niiden kautta saadut tiedot paljastavat, että meriympäristön tilaa, merten ekosysteemien sisäisiä prosesseja ja nykyisten ympäristönsuojelutoimien tehokkuutta koskevissa tiedoissa on useita huomattavia aukkoja,
O. ottaa huomioon joidenkin meriekosysteemien kriittisen tilan ja erityisesti Posidonia-kasvustojen nopeutuneen häviämisen monilla yhteisön vesialueilla,
1. pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa” ja kannattaa yhtenäisen ja yhdenmukaistetun Euroopan meristrategian luomista; panee merkille, että vaikka tavoitteet ovatkin toiveen kaltaisia, eräät niistä eivät ole riittävän kunnianhimoisia aikataulunsa ja täsmällisen tavoiteasettelunsa osalta;
2. katsoo, että täydellisen tietopohjan puute ei saa olla esteenä riittäville ennakolta varautumista koskeville toimille etenkin, jos biologisen monimuotoisuuden tuhoutumisesta on selvää näyttöä [osio 4.1 (50-57)] ja katsoo, että ennakolta varautumisen periaatteen olisi oltava näkyvässä asemassa, ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, ympäristövahinkojen korjaaminen olisi asetettava etusijalle ja saastuttaja maksaa -periaatetta olisi noudatettava;
3. pyytää, että komissio laatisi mahdollisimman nopeasti temaattisen meriympäristöä käsittelevän strategian, joka perustuisi seuraaviin elementteihin:
- –ennakolta varautumisen periaate, johon sisältyisi politiikkojen ja toimien pitkän aikavälin riskien arviointi EY:n perustamissopimuksen 6 artiklan mukaisesti;
- –kestävän meriympäristön käsite, johon sisältyisi vertailukohtien asettaminen suojelu- ja säilyttämistavoitteille sekä toimintatavoitteille;
- –strateginen ympäristöarviointi (SYA) ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta koskevien näkökohtien sisällyttämiseksi yleiseen päätöksentekoon;
- –integroitu lähestymistapa, jolla käsiteltäisiin ihmisen toiminnan aiheuttamia uhkia meriympäristölle, niiden perusteellista arviointia, keskinäisiä vaikutuksia ja keskinäistä riippuvuutta;
- –integroitu lähestymistapa rannikkojen ja avomerialueiden hoitoon;
- –alueellinen lähestymistapa, jossa otettaisiin huomioon ympäristöolojen, -uhkien ja sosioekonomisten näkökohtien alueelliset erot;
4. ei yhdy komission näkemykseen, että "nykyisten ja tulevien toimien muihin aloihin ja meriympäristöön kohdistuvien pitkäaikaisten vaikutusten, vaikka niitä ei tunnettaisikaan täydellisesti, arviointi ja hallinta merkitsee ennalta varautumisen periaatteeseen perustuvan ekosysteemipohjaisen lähestymistavan omaksumista" [osio 1(8)]; katsoo, että tiedonannossa olisi viitattava ekosysteemipohjaisen lähestymistavan määritelmään, jonka perustana pitäisi olla voimassa olevat asianmukaiset asiakirjat, kuten EU:n direktiivit, Bergenin julistus, Koillis-Atlantin meriympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (OSPAR), Itämeren suojelukomission (HELCOM) ja kansainvälinen merentutkimusneuvoston (ICES) mukaiset ohjeet ympäristöä koskevista laatutavoitteista sekä Agenda 21:n mukainen toiminta Baltian kehyksessä;
5. pyytää EU:ta ja jäsenvaltioita ratifioimaan mahdollisimman nopeasti kaikki alueelliset ja kansainväliset yleissopimukset ja sopimukset, joita ei tähän mennessä ole ratifioitu;
6. pyytää komissiota hyödyntämään paremmin YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) tarjoamia alueellisia mahdollisuuksia ja toteuttamaan alueellisia toimia yhteisön meriympäristöä uhkaavien vaarojen (esim. ilman pilaantuminen, meriturvallisuus ja ilmastonmuutos) voittamiseksi;
7. pyytää EU:ta nopeuttamaan neuvotteluja Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kanssa EU:n alueella sijaitsevien erittäin herkkien merialueiden tunnustamiseksi;
8. pyytää EU:ta tekemään päätöksen liittymisestä jäseneksi Arktiseen neuvostoon, jossa nyt ovat jäseninä USA, Kanada, Islanti, Norja ja Venäjä sekä EU:n jäsenmaista Tanska, Ruotsi ja Suomi; EU:n jäsenyys Arktisessa neuvostossa vahvistaisi ympäristösaralla Euro-Atlanttista yhteisymmärrystä ja toisi EU:lle merkittävän foorumin mm. pohjoisen meriluonnon suojeluun;
9. kehottaa Euroopan unionia viipymättä kehittämään kolmansien maiden kanssa solmittuja sopimuksia yhtenäisempien ja tiukempien standardien luomiseksi kuljetusalusten kelpoisuusluokitusten osalta, jotta myös EU:n aluevesien kautta liikennöivien alusten turvallisuutta saataisiin parannettua;
10. pitää myönteisenä lisätutkimusta kestävästä kalataloudesta, kalastuksen hallinnasta ja kalastuksen vaikutuksista muuhun meriympäristöön; kehottaa komissiota ja neuvostoa hyödyntämään välittömästi uusia toimintamahdollisuuksia, jotka sisältyvät joulukuussa 2002 sovittuun yhteisen kalastuspolitiikan uudistukseen; kannattaa lisätutkimusta kalastuksen vaikutuksista merilintuihin ja katsoo, että kartoitus [osio 4.1 (49)] on ratkaisevan tärkeää integroitaessa alakohtaisia etuja meriympäristön suunnittelun yhteydessä;
11. suosittelee, että kalastusta ja sen ympäristövaikutuksia olisi tutkittava tarkemmin strategiassa, koska kalastuksella on suurempi vaikutus merien ekosysteemeihin kuin millään muulla yksittäisellä ihmisen toiminnalla ja koska liikakalastus on merkittävin ekosysteemejä, joista kalastus sekä merien muu kasvillisuus ja eläimistö ovat riippuvaisia, vahingoittava tekijä; katsoo tästä syystä, että kalakantojen, kalastustoiminnan ja meriympäristön välinen tasapaino on palautettava;
12. on samaa mieltä tiedonannossa esitetyn analyysin kanssa siitä, että liikakalastus on maailmanlaajuinen ongelma, jonka seurauksena kalakannat ehtyvät, eläinlajit kuten muut kalat, hait, linnut, merinisäkkäät ja merikilpikonnat ovat uhattuina ja meriympäristön luontotyypit vahingoittuvat ja kalastustoimintaan sidoksissa olevat tai siitä lähtöisin olevat työpaikat ovat vaarassa;
13. myöntää, että liikakalastus on vain yksi vakavista meriympäristöä koskevista uhista, mutta on sitä mieltä, että se on eräs tärkeimmistä, joka on käsiteltävä nopeasti ja tehokkaasti, jos kalakannat halutaan elvyttää ja tarvittaessa säilyttää niin, että rannikkoyhteisöillä on toivoa;
14. kehottaa kestävyyden käsitteen määrittelemistä ennemminkin kalakantojen kestävyyden kuin taloudellisen kestävyyden perusteella;
15. toteaa, että koska yhteisössä on saatavilla eri puolilta maailmaa kalaa, joka on peräisin joko EU-maiden lippujen alla purjehtivista pyyntialuksista tai kansainvälisiltä markkinoilta, komissiolla on suuri vastuu kalastuksen vaikutuksista; kehottaa neuvostoa ja komissiota toteuttamaan tarpeelliset toimet kalakantojen säilyttämiseksi sekä avomerellä että kolmansien maiden aluevesillä;
16. katsoo, että teknisiä, taloudellisia ja inhimillisiä resursseja on saatava lisää, jotta tiedonannossa mainittu tietämyspohjaa voidaan laajentaa tutkimuksen, tieteen, seurannan ja päätöksenteon osalta ja jotta strategiassa määritellyt kunnianhimoiset tavoitteet voidaan saavuttaa;
17. pahoittelee, että meriympäristön suojelua koskevissa yleissopimuksissa olevien valvontatoimien täytäntöönpanoa on vaikeaa valvoa, ja pyytää komissiota korostamaan entisestään nykyisten säännösten täytäntöönpanoa, ilmoittamista ja täytäntöönpanon yhtenäistä täytäntöönpanon valvontaa sekä tarkistamaan mahdollisimman pian näitä vanhoja yleissopimuksia, jotka perustuvat ajatukseen, että kaikilla on oikeus meriin, mutta kenenkään ei tarvitse kantaa vastuuta niistä; katsoo, että tulevia säännöksiä laadittaessa olisi samalla kiinnitettävä enemmän huomiota tehokkaiden pakottavien mekanismien sisällyttämiseen näihin yleissopimuksiin [osio 8.1 (80)];
18. katsoo, että asianosaisten osallistuminen, yleisön osallistuminen ja vuoropuhelu ovat välttämättömiä tekijöitä biologista monimuotoisuutta ja merten luonnonvarojen kestävää koskevien tavoitteiden saavuttamisessa, meristrategian kehittämisen jatkaminen mukaan luettuna;
19. ilmaisee huolestumisensa, että toimi 2 vaikuttaa rajoittavan Natura 2000 -verkoston ainoaksi välineeksi, jolla komissio voi suojella biologista monimuotoisuutta ja katsoo, että tiedonannon suojelua ja säilyttämistä koskevan näkökohdan olisi ulotuttava meriympäristöön rajoittuvan Natura 2000 -verkoston ulkopuolelle; kehottaa komissiota tästä syystä laatimaan erityisiä suunnitelmia ja ohjelmia näiden konkreettisten ongelmien ratkaisemiseksi tai erityisen merkittävien lajien, kuten Posidonia-kasvustojen ja muiden nykyään vakavasti uhattujen ekosysteemien, elvyttämiseksi;
20. katsoo, että Euroopan vesien lajien ja luontotyyppien suojelun tehostamisohjelmaa (toimi 2) ei pitäisi odottaa vuoteen 2005 saakka ja että Euroopan tason toimilla pitäisi auttaa perustamaan Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa vaadittu merten suojelualueiden verkosto; ilmaisee huolestumisensa, että toimi 2 vaikuttaa rajoittavan Natura 2000 -verkoston ainoaksi välineeksi, jolla komissio voi suojella biologista monimuotoisuutta ja katsoo, että tiedonannon suojelua ja säilyttämistä koskevan näkökohdan olisi ulotuttava meriympäristöön rajoittuvan Natura 2000 ‑verkoston ulkopuolelle; katsoo, että muita harkinnan arvoisia soveltuvia toimia olisivat sitoumukset hyvin hoidettujen merisuojelualueiden edustavan verkoston perustamiseksi Pohjanmerellä vuoteen 2010 mennessä (Bergenin julistus) ja Koillis-Atlantilla (avomeret mukaan lukien) sekä Itämerellä OSPAR- ja HELCOM-yleissopimuksien yhteydessä (tulevan ministerikokouksen OSPAR- ja HELCOM-yleissopimuksia koskeva yhteinen julistus);
21. katsoo, että suojelun tulisi perustua vedenalaisen luonnon riittävään kartoitukseen ja että tätä tarkoitusta varten EU:n ohjelmissa tulisi osoittaa riittävä rahoitus;
22. katsoo, että koska luontotyyppidirektiivissä (92/43/ETY) tietyt merissä elävät lajit, kuten pyöriäiset ja delfiinit, on vahvistettu erityisen suojelun kohteiksi, olisi ryhdyttävä välittömiin toimiin näiden lajien kalastuksen vahingossa aiheuttamien kuolemien vähentämiseksi, erityisesti koska ”sivusaaliiksi” joutumista pidetään suurimpana pieniin valaslajeihin kohdistuvana uhkana Euroopan unionin vesillä;
23. korostaa, että tavoitteeseen 4 (vaaralliset aineet) ja siihen liittyviin toimiin (5–8) olisi sisällytettävä selkeä aikataulu, joka olisi nykyisten velvoitteiden, kuten OSPAR-yleissopimuksen päättymistä vuoteen 2020 mennessä koskevan tavoitteen, mukainen;
24. katsoo, että vaarallisia aineita koskevaan politiikkaan (toimi 6) olisi sisällytettävä myös lääkeaineiden ja eläinlääkinnällisten aineiden vaikutukset meriympäristöön ja että kyseisen toimen sanamuotoja olisi tiukennettava, jotta painotettaisiin, ettei yhteensovittamiseen ainoastaan "pyritä", vaan että se on välttämätön;
25. on huolissaan, että toimi 9 koskee ainoastaan alusten NOx-päästöjä ilmakehään, ja katsoo, että tämän toimen alaa olisi laajennettava vaarallisten aineiden ja muiden typpipitoisten aineiden päästöihin;
26. katsoo, että tavoitteeseen 7 (öljyn aiheuttama pilaantuminen) olisi sisällytettävä myös maalla sijaitsevista laitoksista, satamaan kiinnittyneistä aluksista ja mereen laskevista joista meriympäristöön päätyvä öljy; katsoo toisaalta, että kaikissa tähän tavoitteeseen liittyvissä toimissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota vedenalaisiin siirtoputkiin sekä kelluviin öljylauttoihin ja öljyntäyttöasemiin;
27. katsoo, että komission tulisi käynnistää EU:n merialueiden tehokkaan öljyntorjuntakapasiteetin inventoiminen yhtenäisin arviointimenetelmin ja tarvittaessa antaa ehdotuksia minimikapasiteetin määrittämistä tai suosittamista varten eri merialueille ottaen huomioon kyseisten alueiden erityisolosuhteet ja liikennemäärät;
28. tukee tavoitteen 7 (öljyn aiheuttama pilaantuminen) yhteydessä OSPAR-yleissopimuksen suosituksessa 2001/1 olevia tavoitteita offshore-laitoksista peräisin olevien jätevesien käsittelystä;
29. katsoo, että tavoitteessa 8 ja toimessa 13 pitäisi myös käsitellä maalta peräisin olevia roskia, kun päätetään merten roskaantumisen vähentämistä ja estämistä koskevista toimista;
30. korostaa, että yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin 91/271/ETY soveltamista ja täytäntöönpanoa on tehostettava (tavoite 9), sillä näiden jätteenkäsittelyjärjestelmien puutteellinen valvonta lisää merkittävästi rannikon läheisten merialueiden rehevöitymistä;
31. pyytää komissiota tutkimaan Itämeren suojelukomission (HELCOM) antamat yli 200 suositusta Itämeren tilan kohentamiseksi ja tarvittaessa antamaan näistä suosituksista EU:n jäsenvaltioita velvoittavia säännöksiä; Itämeri, yksi maailman saastuneimmista meristä, on nostettava EU:n ympäristötyössä prioriteetiksi nyt, kun Venäjää lukuun ottamatta kaikki Itämeren rannikkovaltiot ovat EU:n jäseniä;
32. pyytää komissiota panemaan täytäntöön nykyiset direktiivit ja asetukset ja lujittamaan merikuljetusten turvallisuutta meriympäristön suojelemiseksi, käsittelemään vastuu- ja seuraamuskysymyksiä ja panemaan viipymättä täytäntöön liikenne- ja ympäristöasioita käsittelevien neuvostojen päätelmät joulukuulta 2002;
33. pyytää komissiota tekemään aloitteen Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) alusta ja sen rekisteröintivaltiota koskevien määräysten (91 artiklan 1 kohta) tarkistamiseksi, jotta mukavuuslippualuksiin liittyvät ongelmat saataisiin ratkaistuiksi;
34. pitää myönteisenä "päästöttömän aluksen" ideaa, jonka pääpaino on aluksen suunnitteluun, rakentamiseen ja toimintaan liittyvissä näkökohdissa vahingollisten tyhjennysten ja päästöjen vähentämiseksi aluksen koko käyttöiän ajan ja joka käsittää aluksen kaikki toiminnot, mukaan lukien sen mahdolliset ympäristövaikutukset, kierrätys, jätteiden syntymisen ennaltaehkäisy ja suljetut prosessit (tavoite 9);
35. pyytää neuvostoa ja komissiota viipymättä hyödyntämään mahdollisimman hyvin ja nopeasti kalavarojen hoidon parantamiseksi uudet mahdollisuudet, jotka sisältyvät uuteen, neuvoston kokouksessaan joulukuussa 2002 hyväksymään perusasetukseen N:o 2371/2002;
36. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille sekä kaikille asianomaisille meriviranomaisille.
PERUSTELUT
Johdanto
Euroopan komission tiedonannossa "Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa" kuvataan meriympäristön tämänhetkistä tilaa ja sille lähinnä ihmisen toiminnasta (kalastus, teollinen toiminta, kuljetukset, maatalous, kaasu- ja öljykenttien hyödyntäminen, ei-kotoperäisten lajien tahaton tuominen ympäristöön, ilmastonmuutoksen vaikutukset jne.) aiheutuvia paineita ja uhkia. Tiedonannossa tarkastellaan lisäksi voimassa olevaa Euroopan, jäsenvaltioiden, alueiden ja kansainvälisen tason säädöksiä ja säännöksiä, jotka liittyvät meriympäristön suojeluun ottaen huomioon niiden hajanaisen ja alakohtaisen luonteen sekä tunnustaen, että Euroopan unionin tasolla ei ole olemassa yhdennettyä meriympäristön suojelupolitiikkaa.
Tulevassa yhteisön strategiassa on siis korjattava tämä epäkohta. Komissio on siksi määritellyt 14 kunnianhimoista tavoitetta, jolla pyritään edistämään merten kestävää käyttöä ja merten ekosysteemien säilyttämistä. Komissio ehdottaa 23 toimen käynnistämistä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Esittelijän mielestä viime vuosina saavutettu hienoinen edistyminen meriympäristön laadun parantamisessa ei riitä muuttamaan yleistä tilannetta tyydyttäväksi. Paljon ongelmia on vielä käsittelemättä, ja suuria uhkia on edelleen olemassa. Tarvitaan siis voimakkaampaa poliittista sitoutumista voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi ja rikkojien asettamiseksi vastuuseen.
Yleisiä huomioita
"Valtameret, meret, saaret ja rannikkoalueet ovat planeettamme ekosysteemin yhtenäinen ja tärkeä osa ja niillä on ratkaiseva merkitys maailman elintarviketurvallisuuden kannalta." (Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksen toimeenpanosuunnitelman 29 kohta). Ihmisen toiminnalla on koko ajan lisääntyviä vaikutuksia luonnon ekosysteemeihin, joita on suojeltava ja säilytettävä.
Meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevan yhtenäisen politiikan kaksi tärkeintä referenssiä ovat ympäristöalan kuudes toimintaohjelma ja Johannesburgin huippukokouksessa syyskuussa 2002 hyväksytty kestävän kehityksen strategia. Tällainen yhteisön tason ja kansainvälisen tason yhteenliittymä osoittaa, miten merkittävästä asiasta on kyse, ja edellyttää kunnianhimoista lähestymistapaa, sillä meriympäristöllä ei ole rajoja eikä erityisvyöhykkeitä.
Kun tarkastellaan ympäristöalan kuudennen toimintaohjelman kaikkia tärkeimpiä toiminta-aloja, on selvää, että kaikilla niillä on yhteys meriympäristöön. Ilmastonmuutoksen vaikutukset valtameriin eivät johda ainoastaan merenpinnan nousuun, vaan ne vaikuttavat myös ekosysteemeihin. Merten biologinen monimuotoisuus (vesikasvit ja -eläimet) ovat jatkuvassa vaarassa ihmisen toiminnan vuoksi. Vastuullinen vastaus olisi merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja kestävä jätehuolto jokien, rannikkoalueiden ja merien tasolla, sillä nykyisin niitä pidetään joskus suurina roskakoreina. Ekosysteemipohjaisen lähestymistavan soveltaminen kalatalouteen mahdollistaisi kalakantojen ylläpidon tai palauttamisen ja turvaisi merten biologisen monimuotoisuuden.
Ympäristövastuuta ja saastuttaja maksaa -periaatetta koskevassa yhteisön tulevassa lainsäädännössä on voitava turvat meriympäristön tehokas suojelu. Haaksirikkojen aiheuttamasta biologisen monimuotoisuuden supistumisesta ei ole vielä riittävää tieteellistä näyttöä, kuten ei myöskään sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista. Prestigen onnettomuus näytti muutama kuukausi sitten, että meriympäristön suojelulla ja merikuljetuksia koskevien sääntöjen uudelleentarkastelulla on kiire.
Erityisiä huomioita ehdotetuista tavoitteista ja toimista
Vaikka komission tiedonannossa esitetyt tavoitteet ovatkin toiveen kaltaisia, eräät niistä ovat liian kunnianhimoisia, koska tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavaa teknologiaa ei ole olemassa. Toiset tavoitteet eivät puolestaan ole riittävän kunnianhimoisia aikataulunsa ja täsmällisen tavoiteasettelunsa osalta.
Yhdenmukaisen meristrategian kehittämisen perustana on oltava:
– integroitu lähestymistapa, jolla käsiteltäisiin ihmisen toiminnan aiheuttamia uhkia meriympäristölle ja niiden vaikutusten perusteellista arviointia;
– ennakolta varautumisen periaate, johon sisältyisi politiikkojen ja toimien pitkän aikavälin riskien arviointi;
– kestävän meriympäristön käsite, johon sisältyisi vertailukohtien asettaminen suojelu- ja säilyttämistavoitteille sekä toimintatavoitteille;
– integroitu lähestymistapa rannikkojen ja avomerialueiden hoitoon;
– alueellinen lähestymistapa, jossa otettaisiin huomioon ympäristöolojen, -uhkien ja sosioekonomisten näkökohtien alueelliset erot.
Biologisen monimuotoisuuden katoaminen ja luontotyyppien tuhoutuminen
Kalatalouden biologiseen monimuotoisuuteen (tavoite 3) olisi liitettävä tavoite; Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksen asettama tavoite on vuoteen 2015 mennessä. Vesiviljelyä käsitellään vain ei-kotoperäisten lajien yhteydessä; on syytä sisällyttää muitakin vesiviljelyn vaikutuksia meriympäristöön. Ohjelmaa, jolla pyrittiin lujittamaan Euroopan vesien lajien ja luontotyyppien suojelua (toimi 2), ei pitäisi odottaa vuoteen 2005 saakka eikä rajoittaa Natura 2000-verkostoa ainoaksi välineeksi, jolla komissio voi suojella biologista monimuotoisuutta
Vaaralliset aineet
Tavoitteen 4 osalta olisi syytä sisällyttää selkeä aikataulu, joka olisi nykyisten velvoitteiden mukainen. Vaarallisia aineita koskevaan politiikkaan olisi sisällytettävä myös lääkeaineiden ja eläinlääkinnällisten aineiden vaikutukset meriympäristöön. 6 toimen suhteen tarvitaan voimakkaampaa sitoutumista, jotta painotettaisiin, ettei yhteensovittamiseen ainoastaan pyritä, vaan että se on välttämätön.
Rehevöityminen
Toimessa 9 käsitellään vain alusten NOx -päästöjä ilmaan; tätä tointa olisi laajennettava siten, että siihen sisällytettäisiin vaarallisten aineiden ja typen päästöt.
Öljyn aiheuttama pilaantuminen
Tavoitteessa 7 olisi käsiteltävä myös maalta meriympäristöön päätyvää öljyä.
Roskat
Maalta peräisin olevia roskia olisi käsiteltävä tavoitteen 8 ja toimen 13 yhteydessä, kun meriympäristön roskien vähentämistä ja estämistä koskevista toimenpiteistä päätetään. Tavoitteena olisi oltava meren roskaantumisen täydellinen lopettaminen vuoteen 2010 mennessä.
Merikuljetukset
Viimeaikaiset onnettomuudet ovat osoittaneet, että tavoite 9 ja toimi 14 ovat liian heikkoja ja että niitä olisi lujitettava; merikuljetusten turvallisuutta koskevia velvoitteita on vahvistettava samalla, kun kansainvälistä merenkulkulainsäädäntöä muutetaan perusteellisesti ja kun liikenne- ja ympäristöasioita käsittelevien neuvostojen päätelmät joulukuulta 2002 pannaan viipymättä täytäntöön. Ainoastaan raskaat rikosoikeudelliset seuraamukset voivat estää ihmisiä aiheuttamasta pilaantumista tahallaan tai laiminlyöntien vuoksi. Voimassa olevassa kansainvälisessä lainsäädännössä on pahoja puutteita tässä suhteessa, sillä se perustuu pääasiassa korvaus- eikä vastuukysymyksiin.
Koordinoinnin ja yhteistyön kehittäminen
Tämän strategian keskeisenä teemana olevan integroidun lähestymistavan osana tämän tavoitteen olisi oltava keskitetympi ja sen tavoitteiden olisi oltava mitattavissa. Tavoitteen 12 suhteen olisi syytä viitata komission valkoiseen kirjaan hyvästä hallintotavasta. Lisäksi toimessa 19 olisi viitattava suositukseen integroidusta rannikkoalueiden hoidosta.
Tietämyspohjan laajentaminen
Nykyiset seuranta- ja arviointiohjelmat ja niiden kautta saadut tiedot paljastavat, että meriympäristön tilaa, merten ekosysteemien sisäisiä prosesseja ja nykyisten ympäristönsuojelutoimien tehokkuutta koskevissa tiedoissa on useita huomattavia aukkoja.
Olisi syytä muistuttaa, että seurantaa ja ilmoittamista koskevaa EU:n direktiiviä ollaan kehittämässä.
KALATALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
23.huhtikuuta 2003
ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnalle
Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa
(KOM(2002) 539 – 2003/2065(INI))
Valmistelija: Patricia McKenna
ASIAN KÄSITTELY
Kalatalousvaliokunta nimitti kokouksessaan 20. helmikuuta 2003 valmistelijaksi Patricia McKennan.
Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksissaan 18. maaliskuuta ja 23. huhtikuuta 2003.
Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset yksimielisesti.
Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Struan Stevenson (puheenjohtaja), Rosa Miguélez Ramos (varapuheenjohtaja), Brigitte Langenhagen (varapuheenjohtaja), Hugues Martin (varapuheenjohtaja), Elspeth Attwooll, Niels Busk, Yves Butel (Nigel Paul Faragen puolesta), Arlindo Cunha, Ian Stewart Hudghton, Salvador Jové Peres, Giorgio Lisi, James Nicholson (Ioannis Marinosin puolesta), Camilo Nogueira Román (Patricia McKennan puolesta), Seán Ó Neachtain, Manuel Pérez Álvarez, Dominique F. C. Souchet ja Daniel Varela Suanzes-Carpegna.
LYHYET PERUSTELUT
Kuten tiedonannossa todetaan, meriympäristöön kohdistuvista useita uhkista huolimatta EU-tasolla ei ole yhtenäistä politiikkaa merten suojelun alalla. Tiedonannossa keskitytään konkreettisiin toimiin ja sen tarkoituksena on luoda perusta, jolle strategia voidaan rakentaa.
Tiedonannossa mainitaan liikakalastus meriympäristön biologisen monimuotoisuuden ensimmäisenä uhkana. Liikakalastuksen aiheuttamat suurimmat ympäristöhaitat ovat kaupallisesti arvokkaiden kalojen ehtyneet kannat sekä vahingot, joita on aiheutettu muille kuin kalastuksen kohteena oleville kala- ym. lajeille ja meriympäristön luontotyypeille kuten Posidonia-kasvustoille tai korallille. Tarvitaan tarkempia tietoja, jotta kalastusta voidaan hallita paremmin, mutta on hyvä muistaa, että välineet ovat jo olemassa vaikka tietoa vielä puuttuukin. Ennalta varautumisen periaate nimenomaan määrittelee, että riittävän tieteellisen tiedon puute ei saa olla syynä säilyttämis- ja hallintatoimien lykkäämiseen tai niiden tekemättä jättämiseen.[1] On ilahduttavaa huomata, että ennakoiva lähestymistapa on nyt otettu mukaan yhteiseen kalastuspolitiikkaan yhtenä sen tärkeimmistä tavoitteista.
Tiedonannossa pidetään tärkeänä yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta ja toivotaan sen johtavan kalavarojen hoidon muuttamiseen siten, että heikkenevät kannat saadaan käännettyä kasvuun ja varmistetaan kalakantojen kestävyys ja ekosysteemien terveys sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti (tiedonannon tavoite 3). Nyt kun uudistuksen ensimmäinen vaihe on saatu valmiiksi (perusasetus, tukipalkkiot), on mahdollista arvioida, miten "uusi" yhteinen kalastuspolitiikka on mahdollisesti myötävaikuttanut heikentyneiden kantojen elpymiseen ja kalakantojen kestävyyden varmistamiseen.
Perusasetukseen on tehty muutamia muutoksia, jotka vahvistavat yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisältyviä säilyttämisvaatimuksia:
– ennalta varautumisen periaate ja hyvän hallinnoinnin vaatimus on sisällytetty yhteiseen kalastuspolitiikkaan
– säännökset monivuotisten elvyttämis- ja hoitosuunnitelmien käyttöönottamisesta, mahdollisesti usean lajin kohdalla
– jäsenmaat voivat ryhtyä lyhyen ajan hätätoimiin aluevesillään tai ottaa käyttöön tiukempia toimia rannikkoalueillaan
– valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä on merkittävästi vahvistettu, komissiolle on annettu enemmän oikeuksia, alusten satelliittiseurantajärjestelmää koskevia vaatimuksia on laajennettu ja jäsenmaita kannustetaan suurempaan yhteistyöhön keskenään.
Toisaalta muutokset eivät monessa suhteessa täytä komission ehdotuksia:
– pyyntiponnistusten valvonta on vapaaehtoista elvyttämissuunnitelmissa samoin kuin pyyntisäännöt, joita koskevat ennaltamäärätyt biologiset muuttujat
– monivuotiset ohjausohjelmat on poistettu, eikä olemassaolevan laivastokapasiteetin vähentämistä vaadita
– suurimpien sallittujen saaliiden vuosikiintiöistä päättämiseen vaikuttavat edelleenkin lyhyen ajan poliittiset näkemykset
– alukset voivat kieltäytyä ottamasta vastaan komission tarkastajaa, jos tällä ei ole mukanaan kansallista tarkastajaa, ja jäsenmaiden ei odoteta reagoivan komission tarkastajan tekemiin havaintoihin.
Mitä tulee rakennerahastoihin, komissio on onnistunut saamaan läpi päätöksen, että laivojen rakentamiselle, uudenaikaistamiselle (lukuun ottamatta turvallisuuden, hygienian, jne. parantamista) ja viennille määrätyistä tukipalkkioista luovutaan – projektien hyväksyminen loppuu vuoden 2004 jälkeen. Vaikka näiden toimien varhainen lopettaminen on parempi kuin niiden loputon jatkaminen, on hyvin todennäköistä, että tästä on yksinkertaisesti seurauksena nopeutetut rakennus- ja vientiohjelmat seuraavan kahden vuoden aikana.
Lyhyesti sanottuna, komissio ja neuvosto ovat antaneet itselleen joitakin uusia ja paranneltuja välineitä, joita voitaisiin hyödyntää kalavarojen hoidossa. Niiden täysipainoinen ja viivyttelemätön käyttö voisi johtaa paljon tehokkaampiin hallintatoimiin, joilla voitaisiin parantaa kalakantojen säilymistä ja taata valoisampi tulevaisuus rannikkoyhteisöille. Optimistisesti katsottuna uusi yhteinen kalastuspolitiikka voisi johtaa biologisen monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen vuoteen 2010 mennessä ja samalla kalakantojen kestävyyden ja ekosysteemien terveyden varmistamiseen (tiedonannon tavoitteet 1–3).
Useimmiten kysymys on kuitenkin vapaaehtoista välineistä, joita neuvosto voi käyttää tai jättää käyttämättä halunsa mukaan. Kuten tavallista, ministerien poliittinen tahto on edelleenkin tärkeimmässä asemassa. Valitettavasti neuvosto ei aina pysty tekemään vaikeita päätöksiä, joita tarvitaan, jotta heikkenevät kannat saataisiin käännettyä kasvuun ja kalastusyhteisöt saisivat samalla kiireesti tarvitsemaansa apua.
Pessimistiseltä kannalta katsottuna komissio ja neuvosto eivät käytä hyväkseen näitä uusia mahdollisuuksia ja kalakannat, meriympäristö ja rannikkoyhteisöt heikentyvät entisestään.
Kestää useita vuosia saada selville, kumpi katsontakanta osoittautuu oikeaksi.
Tammikuun tapahtumat antavat syytä huoleen. Ruotsi, joka oli tyytymätön Kansainvälisen Itämeren kalastuskomission päätökseen sallia turskan jatkokalastus, yritti kieltää turskan kalastuksen ruotsalaisilta aluksilta. Sen sijaan, että komissio olisi pitänyt Ruotsin ehdotusta esimerkkinä jäsenvaltiosta, joka yrittää ylittää yhteisen kalastuspolitiikan minimistandardit ja päästä komission tiedonannossaan hahmottelemiin tavoitteisiin, se eväsi Ruotsilta kyseisen oikeuden. Komissio yksinkertaisesti kertoi Ruotsille, että tämän on jatkettava ehtyneiden turskakantojen kalastusta Pohjanmerellä ja itäisellä Itämerellä. Tämä teko kyseenalaistaa komission sitoutumisen näiden tavoitteiden saavuttamiseen.
Lopuksi tiedonannossa luonnostellaan yleismaailmallinen strategia meriympäristön suojelulle. Koska yhteisön laivastot ovat aktiivisia maailman merillä ja koska yhteisön kuluttajilla on mahdollisuus saada kalaa ympäri maailmaa, on toivottavaa, että EU tekee jotakin säilyttääkseen kalakannat maailmanlaajuisesti paremmin kuin se on tehnyt omilla aluevesillään.
JOHTOPÄÄTÖKSET
Kalatalousvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. suhtautuu myönteisesti komission meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevan strategian kehittämistä käsittelevään tiedonantoon;
2. on samaa mieltä tiedonannossa esitetyn analyysin kanssa siitä, että liikakalastus on maailmanlaajuinen ongelma, jonka seurauksina kaupallisesti tärkeät kalakannat ehtyvät, eläinlajit kuten muut kalat, hait, linnut, merinisäkkäät ja merikilpikonnat ovat uhattuina ja meriympäristön luontotyypit vahingoittuvat ja kalastustoimintaan sidoksissa olevat tai siitä lähtöisin olevat työpaikat ovat vaarassa;
3. myöntää, että liikakalastus on vain yksi vakavista meriympäristöä koskevista uhista, mutta on sitä mieltä, että se on eräs tärkeimmistä, joka on käsiteltävä nopeasti ja tehokkaasti, jos kalakannat halutaan elvyttää ja tarvittaessa säilyttää niin, että rannikkoyhteisöillä on toivoa;
4. toteaa, että koska yhteisössä on saatavilla eri puolilta maailmaa kalaa, joka on peräisin joko EU-maiden lippujen alla purjehtivista pyyntialuksista tai kansainvälisiltä markkinoilta, komissiolla on suuri vastuu kalastuksen vaikutuksista;
5. kehottaa neuvostoa ja komissiota toteuttamaan tarpeelliset toimet kalakantojen säilyttämiseksi sekä avomerellä että kolmansien maiden aluevesillä;
6. pyytää neuvostoa ja komissiota viipymättä hyödyntämään mahdollisimman hyvin ja nopeasti kalavarojen hoidon parantamiseksi uudet mahdollisuudet, jotka sisältyvät uuteen, neuvoston kokouksessaan joulukuussa 2002 hyväksymään perusasetukseen N:o 2371/2002.
- [1] Katso kalakantoja koskevan YK:n sopimuksen 6 artikla.