Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

Menettely : 2002/2286(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A5-0334/2003

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A5-0334/2003

Keskustelut :

Äänestykset :

Hyväksytyt tekstit :

P5_TA(2003)0497

MIETINTÖ     
PDF 156kWORD 42k
8. lokakuuta 2003
PE 331.558 A5-0334/2003
naisten oikeuksien loukkaamisesta ja Euroopan unionin kansainvälisistä suhteista
(2002/2286(INI))
Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunta
Esittelijä: Miet Smet
ASIAN KÄSITTELY
 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 LIITE

ASIAN KÄSITTELY

Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 13. helmikuuta 2003, että naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnalle on annettu lupa laatia työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti valiokunta-aloitteinen mietintö naisten oikeuksien loukkaamisesta ja Euroopan unionin kansainvälisistä suhteista ja että ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnalta oli pyydetty lausuntoa.

Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunta oli nimittänyt kokouksessaan 26. marraskuuta 2002 esittelijäksi Miet Smetin.

Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta kokouksissaan 1. syyskuuta ja 2. lokakuuta 2003.

Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen yksimielisesti yhden äänestäessä tyhjää.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Anna Karamanou (puheenjohtaja), Olga Zrihen Zaari (varapuheenjohtaja), Miet Smet (esittelijä), Ulla Maija Aaltonen, María Antonia Avilés Perea, Regina Bastos, Johanna L.A. Boogerd-Quaak, Armonia Bordes, Lone Dybkjær, Fiorella Ghilardotti, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Thomas Mann, Maria Martens, Ria G.H.C. Oomen-Ruijten (Emilia Franziska Müllerin puolesta), Patsy Sörensen, Joke Swiebel, Feleknas Uca, Elena Valenciano Martínez-Orozco ja Sabine Zissener.

Ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta päätti 21. tammikuuta 2003 olla antamatta lausuntoa.

Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 8. lokakuuta 2003.


EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

naisten oikeuksien loukkaamisesta ja Euroopan unionin kansainvälisistä suhteista (2002/2286(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EU:n ulkosuhteet sellaisina kuin ne määritellään erityisesti EY:n perustamissopimuksen 11, 177, 178 ja 181 artiklassa;

–   ottaa huomioon EU:n assosiaatiosopimusten ihmisoikeuslausekkeet sekä erityisesti Cotonoun sopimuksen 25 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4, 5, 6, 20 sekä 21 artiklan ensimmäisen kohdan,

–   ottaa huomioon EU:n vuosittaisen ihmisoikeusraportin vuodelta 2001(1),

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean 30. huhtikuuta 2002 hyväksymän suosituksen (2002)5 jäsenvaltioille naisten suojelusta väkivallalta,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeustoimikunnan päätöslauselman 2003/44 naisten oikeuksien sisällyttämisestä YK:n järjestelmään sekä päätöslauselman 2003/45 naisiin kohdistuvasta väkivallasta(2),

–   ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) sekä naisten syrjintää käsittelevän komitean (CEDAW-komitea) yleiset suositukset nro 12, 14 ja 19(3),

–   ottaa huomioon Wienin julistuksen ja toimintaohjelman, jotka hyväksyttiin ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa 25. kesäkuuta 1993(4),

–   ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman seurantaa koskevaa Peking plus 5
-konferenssin loppuasiakirjan (130a)(5),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio Kreikan julistukset, joiden mukaan sukupuolinäkökohdat pyritään jatkuvasti ottamaan yleisten asioiden neuvoston työn olennaiseksi osaksi; on huolestunut siitä, että naiset kärsivät yhä väkivallasta monilla maailman alueilla,

–   ottaa huomioon 20. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman naisten sukupuolielinten silpomisesta(6),

–   ottaa huomioon 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin politiikasta naisten oikeuksien ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi Välimeren maissa(7),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan mietinnön (A5‑0334/2003),

A.   on tietoinen siitä, että kuten naisten syrjintää käsittelevän komitean (CEDAW-komitea) suosituksessa nro 19(8) todetaan, naisiin kohdistuva väkivalta on yksi syrjinnän muoto, koska se heikentää naisten fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta ja vaarantaa siten naisten mahdollisuuden nauttia täysimääräisesti yleismaailmallisista ja perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista kuten oikeudesta elämään ja oikeudesta henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja koskemattomuuteen sellaisina, kuin ne on määritelty yleismaailmallisissa ja eurooppalaisissa ihmisoikeusasiakirjoissa,

B.   muistuttaa, että kuten vuoden 1993 Wienin ihmisoikeuksien maailmankonferenssin julistuksessa todetaan: "naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat erottamaton, olennainen ja jakamaton osa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia" ja että kuten vuoden 1995 Pekingin julistuksessa ja toimintaohjelmassa todetaan, on ryhdyttävä toimiin "kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi yksityiselämästä ja julkisesta elämästä",

C.   on tietoinen siitä, että väkivallan uhrit ovat sekä miehiä että naisia; ottaa kuitenkin huomioon, että ihmisoikeuksien kansainvälisessä toteutuksessa naisiin kohdistuva väkivalta, joka perustuu useimmissa yhteiskunnissa vallalla olevaan malliin naisten ja miesten välisten suhteiden epätasa-arvoisuudesta, otetaan yleensä heikommin huomioon,

D.   ottaa huomioon, että koska EU:n tehtävänä on kunnioittaa ja turvata ihmisoikeuksia kansainvälisessä politiikassa, sen olisi vaikutettava positiivisesti ja ryhdyttävä toimiin väkivallan kaikkien erilaisten muotojen poistamiseksi, ja ensimmäisenä tärkeänä askeleena ennen tämän lopullisen tavoitteen saavuttamista naisiin kohdistuvan väkivallan vakavimpien, alentavien ja/tai hengenvaarallisten muotojen poistamiseksi,

E.   katsoo, että sellaiset käytännöt kuin sukupuolielinten silpominen, kivittäminen, julkinen kurittaminen, polttouhraus, raiskaus ja hapolla vahingoittaminen, kunniarikokset, pakkoavioliitot, orjuus ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat erityisen kauheita naisiin ja nuoriin tyttöihin kohdistuvan väkivallan muotoja, joita on mahdoton hyväksyä,

F.   korostaa, että kansainvälisessä lainsäädännössä naisten yksilölliset ja yhteiset oikeudet turvataan virallisesti, mutta monet EU:n kumppanivaltiot ovat ilmaisseet eri tavoin varautuneisuutensa kyseistä lainsäädäntöä kohtaan siten, että sen täytäntöönpano on suurelta osin oikeudellisesti mahdotonta; katsoo, että myös tapauksissa, joissa suuret kansainväliset sopimukset allekirjoitetaan ja ratifioidaan varauksetta, niiden täytäntöönpano on hankalaa riittämättömien mekanismien tai perinteisten tai uskonnollisten stereotypioiden vuoksi ja vain harvoin ryhdytään myönteisiin toimiin naisten oikeuksien puolustamiseksi ja niiden sisällyttämiseksi taloudellis-yhteiskunnalliseen elämään,

G.   uskoo lujasti, että tällaiset käytännöt eivät ole hyväksyttävissä eivätkä perusteltavissa sen vuoksi, että ne kuuluvat perinteeseen, eikä kulttuurieroihin vetoaminen ole hyväksyttävää, kun kyseessä ovat suuret ihmisoikeusloukkaukset,

H.   pahoittelee, että naiset joutuvat väkivallan eri muotojen uhreiksi monissa maissa, jotka ovat EU:n kauppa- ja kehityssopimuskumppaneita, ja katsoo, että olisi noudatettava integroitua lähestymistapaa sosiaalisiin, kulttuurisiin, taloudellisiin ja oikeudellisiin tekijöihin, joilla naiset pidetään poissa vallan keskuksista ja pakotetaan alempaan sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan,

I.   ottaa huomioon, että neuvosto on jo asettanut kehitys- ja kauppasopimuksissa monia oikeudellisia ja poliittisia välineitä, joiden tavoitteena on varmistaa ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kunnioittaminen kumppanivaltioissa(9),

J.   ottaa huomioon, että köyhyyden ja väkivallan uhreja ovat erityisesti naiset, jotka ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa maansa kehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä, ja katsoo, että nämä kaksi näkökohtaa on otettava huomioon Euroopan unionin yhteistyö- ja kehityspolitiikassa,

1.   pitää myönteisenä komission tiedonantoa sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamisesta EU:n ulkosuhteissa(10) mutta korostaa suoraviivaisemman ja pontevamman toiminnan tarvetta naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;

2.   pitää myönteisenä, että AKT-maiden kanssa tehtyyn Cotonoun sopimukseen on sisällytetty sukupuolikysymystä poliittisen vuoropuhelun osana (8 artikla), miesten ja naisten tasa-arvoa ja sen sisällyttämistä kaikkeen politiikkaan (31 artikla) sekä sukupuolielinten silpomista (25 artikla) koskevat määräykset(11);

3.   palauttaa mieliin aloitteensa sisällyttää vuoden 2003 talousarvion asiaa koskeviin budjettikohtiin lauseke, jonka mukaan "Euroopan unionin tuki lakkautetaan, jos naisiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa (kivitys, julkinen kurittaminen, sukupuolielinten silpominen, polttaminen, raiskaus) ei ennaltaehkäistä ja torjuta erilaisin toimin";

4.   panee tyytyväisenä merkille tammikuussa 2003 käynnistyneen naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan EU:n uuden ohjelman täytäntöönpanon 22 AKT-maassa, ja kehottaa laajentamaan ja vahvistamaan tätä ohjelmaa edelleen;

5.   pyytää lisäämään naisten osallistumista kansainvälisiin järjestöihin, virallisiin diplomaattitehtäviin ja kansainvälisiin aloitteisiin, jotta otetaan huomioon kyseisen väestönosan kokemukset, näkökannat ja tarpeet, mikä edistäisi naisia koskevien ongelmien ratkaisemista ja naisia koskevien päätösten kestävyyttä pitkällä aikavälillä, kun otetaan huomioon, että sukupuoli on merkittävä muuttuja, joka laiminlyödään ulkopolitiikan toteuttamisessa;

6.   korostaa, että yksityisen ja julkisen väkivallan kattava määritelmä CEDAW-sopimuksessa asetettujen suuntaviivojen ja Pekingin toimintaohjelman mukaisesti on syytä sisällyttää kauppa- ja kehityssopimuksiin, ja kehottaa yhteisön ulkopuolisia maita allekirjoittamaan tämän välineen ja sisällyttämään sen sisäiseen oikeusjärjestykseensä;

7.   kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään tuleviin kauppa- ja kehityssopimuksiin riippumatta ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevista lausekkeista ja niiden lisäksi erityisen lausekkeen, jolla määrätään sanktioiden asettamisesta ja viimeisenä keinona sopimuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä, jos naisten oikeuksia loukataan vakavasti ja jatkuvasti, mikä tarkoittaa laajalle levinnyttä väkivaltaa, kuten sukupuolielinten silpomista, hapolla vahingoittamista, julkista kurittamista, polttamista, verikostoa, kivittämistä, raiskausta ja naiskauppaa, kunniamurhaa, pakkoavioliittoa ja orjuutta;

8.   katsoo, että sanktioita olisi määrättävä tai sopimuksen täytäntöönpano olisi keskeytettävä tapauksissa, joissa kumppanivaltion hallitus kieltäytyy järjestelmällisesti reagoimasta näihin ilmiöihin lainsäädännön, hallinnon ja oikeudenkäytön aloilla, vaikka olisi todisteita laajasta ja vakavasta naisiin kohdistuvasta väkivallasta; katsoo kuitenkin, että sanktioiden tai sopimuksen täytäntöönpanon keskeyttämisen vaikutukset väestöön, erityisesti lapsiin ja naisiin, olisi tutkittava ja arvioitava huolellisesti;

9.   kehottaa komissiota ottamaan toimintaansa mukaan kumppanivaltioissa toimivat, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa aktiivisesti torjuvat paikallistason naisjärjestöt;

10.   kehottaa komissiota laatimaan kumppanivaltioille suotuisat tai epäsuotuisat kauppaehdot sen mukaan, kuinka ne onnistuvat torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sekä luomaan kumppanivaltioille kannustimia niiden demokratisoinnin ja oikeusvaltion periaatteen aloilla saavuttaman edistyksen mukaan;

11.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään kehitysapuohjelmiinsa erityishankkeita, joilla torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja edistetään naisten emansipoitumista; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita kohdistamaan huomattavan osan avustushankkeistaan juuri naisten aseman, heidän hyvinvointinsa ja kehitysmahdollisuuksiensa edistämiseen; pitää välttämättömänä, että paikalliset naiset voivat osallistua aktiivisesti näihin hankkeisiin;

12.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon naisten aseman nykytilan ja sen kehityksen taloudellisesti, oikeudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti, ja erityisesti CEDAW-yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan ratifiointitilanteen, ja käynnistämään kumppanivaltioiden kanssa keskustelun arkaluonteisista asioista, kuten perheoikeuteen ja rikosoikeuteen kuuluvista syrjivistä säännöksistä, perheväkivallasta ja syrjinnästä terveys- ja koulutuspalvelujen sekä oikeusavun saatavuudessa; korostaa, että on tarpeen käyttää asianmukaisesti EU:n nykyisiä varoja positiivisten toimien rahoittamiseen maissa, joissa vallan voimakas epätasapaino sukupuolten välillä estää naisten vapautumisen ja osallistumisen yhteiskuntaan ja koulutukseen ja asettaa naiset siten erityisen alttiiksi väkivallalle;

13.   pyytää jäsenvaltioita ottamaan huomioon sukupuoleen perustuvan naisten vainon tai naista vahingoittavat käytännöt ja/tai naisten pelon joutua näiden kohteiksi, kun jäsenvaltiot tutkivat pakolaisaseman myöntämistä koskevaa hakemusta ja mahdollisesti myöntävät tällaisen aseman;

14.   korostaa tarvetta sisällyttää täysimääräisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat kysymykset Iranin kanssa käynnissä oleviin neuvotteluihin kauppa- ja kehityssopimuksesta ja tähdentää näissä neuvotteluissa Iranin hallitukselle CEDAW-yleissopimuksen ratifioinnin tärkeyttä;

15.   vaatii myös kumppanivaltioiden hallituksia

osoittamaan tarvittavaa poliittista tahtoa ja nopeuttamaan lainsäädännöllisiä, hallinnollisia ja muita uudistuksia naisten ja miesten oikeudellisen tasa-arvon varmistamiseksi ja sukupuolten välisen tasa-arvon sisällyttämiseksi kaikkiin toimintalinjoihinsa rohkaisten erityisesti naisten osallistumista päätöksentekomenettelyihin,
kehittämään tiedotuskampanjoita ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntatoimia edistäen poliisi- ja oikeuslaitoksen henkilöstön erityiskoulutusta, rohkaisten yhtäläisiin mahdollisuuksiin koulutuksessa (torjumalla erityisesti tyttöjen opintojen keskeyttämistä ja hylkäämistä) ja vahvistaen terveysohjelmia;

16.   ehdottaa, että komission edustustojen välityksellä luodaan pysyvät yhteydet kumppanivaltioissa toimivien asiaan liittyvien paikallisten, kansallisten ja kansainvälisten elinten ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta voidaan koota kaikki saatavilla oleva ja käyttökelpoinen tieto sukupuoleen ja väkivaltaan sekä naisten tilanteeseen kolmansissa maissa liittyvistä kysymyksistä ja julkaista näin kerätyistä tiedoista sekä kolmansien maiden antamista yleisistä tiedoista vuotuinen tiedonanto;

17.   pyytää, että naisten osallistuminen sopimusprosesseihin kolmansien maiden kanssa taataan, jotta sopimuksiin sisällytetään johdonmukaisesti sukupuolinäkökohta ja niiden vaikutukset naisten elämään ja asemaan otetaan huomioon;

18.   rohkaisee komissiota kouluttamaan ja rekrytoimaan henkilöstöä, jolla on asiantuntemusta sukupuoliteorian ja sukupuolinäkökohtien huomioon ottamisen alalla, jolloin komissiolla olisi mahdollisuus tarjota maakohtaisissa ja alueellisissa strategia-asiakirjoissa sukupuolen mukaan jaoteltua tietoa ja koordinoida tarvittaessa EU:n toimia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja arvioida niiden vaikutuksia;

19.   kehottaa komissiota ottamaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyviä kysymyksiä esille kaikissa sopivissa kansainvälisissä yhteyksissä, konferensseissa ja järjestöissä, kuten G8-ryhmän kokouksissa ja WTO:n neuvottelukierroksilla, sekä esittämään tämän perusteella väkivallan vastaisia toimia ja lausekkeita monenvälisiin sopimuksiin;

20.   kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kahdenvälisten ja monenvälisten sopimusten yhteydessä kaikilla neuvottelujen ja täytäntöönpanon tasoilla täysimääräisesti kaikkia EU:n nykyisiä ja tulevia toimia, joiden tavoitteena on naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen;

21.   kehottaa jäsenvaltioita antamaan säädöksiä, joilla olemassa olevan lainsäädännön noudattamista tehostetaan ja joilla nimenomaisesti kielletään ja tehdään rankaistavaksi sukupuolielinten silpominen niiden alueella sekä kehitetään samanaikaisesti kansallisia ehkäiseviä ohjelmia, jotta sukupuolielinten silpomisesta luovuttaisiin piakkoin;

22.   kehottaa uudelleen jäsenvaltioita ja komissiota helmikuussa 2001 antamansa päätöslauselman mukaisesti ryhtymään yhteistyössä Europolin, Interpolin ja Eurojustin kanssa konkreettisiin ja koordinoituihin toimiin naiskaupan torjumiseksi Euroopassa sekä ratifioimaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen uuden lisäpöytäkirjan ihmiskaupasta;

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille sekä EU:n kauppa- ja assosiaatiokumppaneille.

(1)EUVL C 131, 5.6.2003, s. 138.
(2)http://www.un.org/.
(3)http://www.unifem.org/.
(4)http://www.unhchr.ch/huridoca.nsf/(Symbol/A.CONF.157.23.
(5)http:/www.unifem.org/.
(6)EYVL C 77, 28.3.2002, s. 126.
(7)EYVL C 284, 21.11.2002, s. 337.
(8)väkivalta eri muodoissaan, joita ovat fyysinen, psyykkinen tai seksuaalinen vahinko tai kärsimys, uhkaukset kyseisistä toimista, painostus ja vapauden riistäminen.
(9)KOM(1995) 216, 25.5.1995; Neuvoston asetus (EY) N:o 975/1999, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1999, EYVL L 120; Neuvoston asetus (EY) N:o 976/1999, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1999, EYVL L 120, s. 8.
(10)KOM(2001) 295, xxx.
(11)http://www.eurosur.org/wide/EU/Cotonou/newcotonou.htm.


PERUSTELUT

Euroopan unionin ulkosuhteet

Euroopan unionin ulkosuhteet muodostuvat laajoista ja kirjavista yhteyksistä kolmansiin maihin. Yhteydet voivat olla yksinkertaisia, kuten elintarvikeavun antaminen, tai monimutkaisia, kuten kumppanuussopimukset tai tulevat jäsenyyssopimukset. Tähän väliin mahtuu monenlaisia suhteita, yksinkertaisista kauppasopimuksista Cotonoun sopimukseen, joka koskee kauppaa, kehitysyhteistyötä, kulttuuria ja muita osa-alueita.

Kauppapolitiikan oikeusperustana on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 133 artikla, jossa tavoitteeksi asetetaan maailmankaupan sopusointuisen kehityksen, kansainvälisen kaupan rajoitusten asteittaisen poistamisen ja tulliesteiden purkamisen edistäminen. Kuten kaikkien Euroopan unionin politiikkojen, myös unionin kauppapolitiikan yleiseksi tavoitteeksi on lisäksi otettava yleisemmät sosiaaliset ja taloudelliset standardit, joista yksi on miesten ja naisten välinen tasa-arvo (2 artikla).

Kehitysyhteistyöpolitiikalla, jonka perustana on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177 artikla, edistetään kehitysmaiden kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä, kehitysmaiden yhdentymistä maailmantalouteen ja köyhyyden torjuntaa kehitysmaissa. Lisäksi politiikalla "myötävaikutetaan kansanvallan ja oikeusvaltion kehittämisen ja lujittamisen yleiseen tavoitteeseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen tavoitteeseen" (EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan 3 kohta). Jälkimmäinen tavoite on otettava huomioon kaikissa politiikoissa, jotka todennäköisesti vaikuttavat kehitysmaihin (178 artikla), sekä kolmansien maiden kanssa tehdyssä taloudellisessa, teknisessä ja rahoitusyhteistyössä (181 a artikla).

Suuntaviivaksi voidaan ottaa, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan mukaisesti, että unioni määrittelee ulkopolitiikan, jonka tavoitteena on mm. "kehittää ja lujittaa kansanvaltaa ja oikeusvaltion periaatetta sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista".

Teoriassa Euroopan yhteisö huolehtii jäsenvaltioiden sijaan ulkosuhteista aloilla, jotka kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Jäsenvaltiot osallistuvat toimintaan kuitenkin komission ja / tai neuvoston ohella. Siten toimet on tällä alalla toteutettava Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden yhteisyrityksenä.

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen

Vuodesta 1992 lähtien Euroopan yhteisö on sisällyttänyt kaikkiin kolmansien maiden kanssa tekemiinsä sopimuksiin lausekkeen ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamisesta. Neuvoston vuonna 1995 antamassa päätöksessä vahvistettiin tämän lausekkeen perusteella yleiset ehdot, jotka ovat "oleellinen osa" sopimusta: vuonna 1969 solmitun valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen mukaan osapuolet voivat irtisanoa sopimuksen, mikäli sen oleellista osaa on rikottu.

Lauseke oli merkittävä uudistus kahdenvälisissä sopimuksissa. Lähestymistapaa on kehitetty edelleen AKT-maiden kanssa kesäkuussa 2000 allekirjoitetussa Cotonoun sopimuksessa. Lukuun ottamatta elintarvikeapua, jossa tämän kaltainen lauseke ei ole humanitaarisista syistä mahdollinen, ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamista koskeva vaatimus on nyt erottamaton osa Euroopan unionin ulkosuhteita.

Tältä pohjalta on kehitetty monia erilaisia välineitä, kuten YK:n puitteissa toteutettavat viralliset yhteydenotot ja väliintulot sekä erilaiset kohdistetut sanktiot, jotka vaihtelevat viisumin epäämisestä korkeilta hallintoviranomaisilta EU-valtioissa säilytettävien varojen jäädyttämiseen. Esimerkkinä näistä toimista mainittakoon vuonna 1980 tapahtunut Turkin kanssa tehdyn sopimuksen "jäädyttäminen", joka johtui maassa tapahtunutta sotilaallista väliintuloa seuranneista laajoista ihmisoikeusrikkomuksista.

Muita, hieman myönteisempiä välineitä ovat rahoitusyhteistyö, kahdenvälinen vuoropuhelu ja seuranta. Talousarviosta "demokratian ja ihmisoikeuksien aloitteeseen" on varattu noin 100 miljoonaa euroa, joista voidaan ohjata varoja myös sellaisten maiden hankkeisiin, joiden kanssa ei ole tehty sopimuksia.

Ihmisoikeudet ja naisiin kohdistuva väkivalta

Ihmiseen kohdistuva fyysinen tai psyykkinen väkivalta sen kaikissa muodoissa on YK:n perusoikeuskirjan mukaisesti vakava rikkomus. Tämän perusteella naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ihmisoikeusrikkomus; naisilla on samat oikeudet kuin miehillä, joten teoriassa naisten kohdalla ei ole tarpeen säätää erityissääntöjä.

Ihmiskunnan tunnustamilla oikeuksilla ei kuitenkaan ole absoluuttista arvoa. On tilanteita, joissa hierarkiassa korkeammalla oleva arvo syrjäyttää alemman, esimerkiksi lääketieteellisissä toimenpiteissä.

Tiettyjen arvojen järjestys on helppo määrittää, mutta joidenkin, kuten perinteiden, sosiaalisen rauhan ja arvokkuuden hierarkiajärjestyksen määrittäminen on huomattavasti vaikeampaa. Moni taho pitää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa merkityksettömämpänä kuin esimerkiksi perinteitä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta tai perheen miespuolisten jäsenten kunniaa. Naisten sukuelinten silpomista pidetään perinteiden ylläpitämisenä, kunniarikosten katsotaan edistävän sosiaalista rauhaa ja naisten kivitysrangaistuksilla ja julkisella kurittamisella pidetään yllä yhteiskuntajärjestystä.

Sosiaalifilosofiaa, jossa ihmiset ovat eriarvoisia ja naisten oikeudet miesten oikeuksiin verrattuna toissijaisia, ei voida hyväksyä. Ajattelutapa ei ole saanut laajaa hyväksyntää edes tapauksissa, joita on aluksi hallinnut kansainvälinen välinpitämättömyys, kuten Taleban-hallinnon aikana Afganistanissa.

Euroopan unionissa ihmisoikeudet ja demokratia asettuvat kaikkien niiden perinteiden tai sosiaalifilosofioiden yläpuolelle, jotka rikkovat näitä arvoja vastaan. Euroopan unioni noudattaa periaatetta, jonka mukaan naisten ja tyttölasten ihmisoikeudet sisältyvät kiinteästi ja erottamattomasti yleisiin ihmisoikeuksiin, kuten todetaan YK:n Wienissä vuonna 1993 antamassa julistuksessa(1), jota vahvistettiin Pekingissä vuonna 1995 annetussa julistuksessa. Euroopan parlamentti määritteli naisten ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisen 2000-luvulla ensisijaiseksi tavoitteeksi ensimmäisessä ihmisoikeuksia koskevassa vuosittaisessa mietinnössään, jossa todetaan, että "Euroopan unionilla on suuri vastuu naisten oikeuksien edistämisessä kaikkialla maailmassa".

Naisiin kohdistuvasta väkivallasta keskusteltiin jo vuonna 1980 Kööpenhaminassa pidetyssä YK:n konferenssissa, jossa suositettiin, että naisiin kohdistuvan perhe- ja seksuaalisen väkivallan torjumiseksi on säädettävä ja otettava käyttöön erityinen lainsääntö.

CEDAW-komitea (naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus) määritteli vuonna 1992 antamassaan yleisessä suosituksessa N:o 19 sukupuoleen perustuvan väkivallan naisiin näiden naiseuden vuoksi kohdistuvaksi tai naisiin kohtuuttomasti kohdistuvaksi väkivallaksi. Väkivalta ilmenee toimina, jotka aiheuttavat fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista vahinkoa tai kärsimystä, uhkauksina kyseisistä toimista, painostuksena ja vapauden riistämisenä.

Valtioita voidaan pitää vastuullisina, jos ne pidättyvät väkivallan torjunnasta tai tutkimasta väkivaltatapauksia ja antamasta rangaistuksia.

Tarve määrittää erityistoimet

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei voida poistaa selvittämättä ensin tekijöitä, jotka myötävaikuttavat suoraan tai välillisesti siihen, että nainen on niin helppo väkivallan kohde. Kulttuuriperintö asettaa miehet etuoikeutettuun asemaan useilla oikeudellisilla, sosiaalisilla, taloudellisilla ja poliittisilla toiminta-alueilla ja antaa heille mahdollisuuden vallankäyttöön: tämänkaltainen valta on naisiin kohdistuvan fyysisen tai psyykkisen väkivallan kasvualusta.

CEDAW-komitean suosituksen mukaan väkivalta voi saada alkunsa perinteisistä, naisia vastustavista asenteista ja stereotypioista etenkin maaseutualueilla. Muita väkivallan lähteitä ovat pornografia, naiskauppa ja naisten hyväksikäyttö, prostituutio, seksimatkailu, seksuaalinen häirintä työpaikoilla, pakkosterilisaatio tai -abortti sekä perheväkivalta.

Siten on ilmeistä, että taloudellisen kehityksen, koulutuksen ja naisten päätöksentekoon osallistumisen edistäminen on tärkein toimintamuoto väkivallan, niin julkisen kuin perheväkivallan, torjumisessa.

Toisena keskeisenä välineenä on kansainvälisten elinten, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin, sekä kansallisten hallitusten ja kansalaisjärjestöjen välinen läheinen yhteistyö, joka perustuu sukupuolten välisen tasa-arvon sisällyttämiseen kehityspolitiikkaan.

Euroopan unionin toimia demokratian edistämiseksi ja ihmisoikeuksien suojelemiseksi tulisi myös hyödyntää naisiin kohdistuvan väkivallan eri muotojen poistamisessa ja naisten perusoikeuksien suojelemisessa. Ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevassa yleisessä lausekkeessa ei kiinnitetä riittävästi huomiota tai anneta riittävästi arvoa naisiin kohdistuvalle väkivallalle.

Euroopan unionin toimet väkivallan torjumiseksi

Komissio on tukenut naisten aseman vahvistamista ja syrjinnän ja väkivallan torjumista maailmanlaajuisesti muun muassa yhtäläistä koulutukseen pääsyä ja vaaleihin osallistumista edistävien sekä ihmiskaupan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreja auttavien ohjelmien kautta.

Marraskuusta 1982 lähtien Euroopan unionin neuvosto on hyväksynyt useita asiaa koskevia päätelmiä ja / tai päätöslauselmia. Aluksi asiakirjat koskivat suppeasti kehitysyhteistyötä ja naisten asemaa kehitysmaissa. Asteittain asiakirjat ovat kehittyneet yksityiskohtaisemmiksi, ja niissä käsitellään naisia kehitysprosessissa (Women in Development, WID) ja sukupuolta ja kehitystä (Gender and Development GAD).

Komission tiedonantoon pohjautuvassa, joulukuussa 1995 hyväksytyssä tärkeässä päätöslauselmassa (N:o 12847/95) sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvien kysymysten sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön neuvosto totesi, että nykyisen sukupuolten välisen eriarvoisuuden poistaminen on erittäin tärkeä, kehitykseen liittyvä kysymys. Neuvosto kehotti sisällyttämään sukupuolinäkökulman kehitysyhteistyötoimiin ja painotti etenkin kehityspolitiikkojen sukupuolta koskevien asiakohtien analysointia, sukupuolikysymysten seurantaa ja politiikkojen arviointia, yhtäläistä osallistumista ja poliittisen vallan jakoa.

Cotonoun sopimuksen 31 artiklassa edellytetään, että yhteistyön tavoitteena on parantaa "kaikkien niiden resurssien saantia, joita naiset tarvitsevat perusoikeuksiensa hyödyntämiseksi täysimääräisesti". Erityisesti on toteutettava toimet, joilla taataan naisille perussosiaalipalvelujen (yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, terveydenhoito ja perhesuunnittelu) ja tuotantoresurssien saanti sekä naisten ottaminen erityisellä tavalla huomioon hätäapu- ja jälleenrakennustoimissa. Cotonoun sopimuksen 25 artiklassa Euroopan yhteisö sitoutuu tukemaan ponnistuksia naisten sukupuolielinten silpomisen estämiseksi.

Euroopan unionin toimien jatkaminen

Euroopan unionin ulkosuhteita määrittävät sekä Euroopan unionin toimielimet että jäsenvaltiot, ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta vaatii molempien tahojen vahvaa sitoutumista. Naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistamisessa ja torjunnassa tulisi soveltaa niin yhteisössä kuin kolmansissa maissa samoja periaatteita ja samoja poliittisia ja oikeudellisia välineitä kuin ihmisoikeuksien ja demokratian puolustamisessa.

Yhteisön ulkopuolisten tahojen kanssa tehtäviin sopimuksiin on liitettävä naisiin kohdistuvan väkivallan kieltävä erityinen lauseke. Jotta lauseke olisi tehokas, väkivaltaa koskeva arvio voisi perustua Euroopan unionin ja kansainvälisten elinten sekä tarkastuskäyntien, joihin Euroopan parlamentti osallistuu, perusteella laadittuihin tutkimuksiin ja raportteihin.

Sopimuksiin voitaisiin sisällyttää CEDAW-komitean määritystä seuraileva väkivallan määritelmä. Määritelmän tulisi olla riittävän laaja, jotta se koskisi kaikkia väkivallan muotoja, mukaan lukien naisten järjestelmällinen alistaminen useilla sosiaalisen ja poliittisen elämän aloilla.

Ihmisoikeuksien ja demokratian suhteen Euroopan unionin jäsenvaltioiden on varmistettava, että naisiin kohdistuva väkivalta kaikissa muodoissaan tunnistetaan ja siitä annetaan rangaistus kansallisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaisesti.

Tässä mielessä on huomautettava, että Euroopan unionissa vain Ruotsi, Iso-Britannia ja Belgia ovat hyväksyneet erityisen naisten sukuelinten silpomista koskevan lain. Muissa jäsenvaltioissa rikkomuksista annetaan rangaistus pääasiassa alaikäisten fyysistä koskemattomuutta koskevan lainsäädännön mukaisesti. Ranskan tuomioistuimissa on ollut käsiteltävänä joitakin sukuelinten silpomista koskevia tapauksia, mutta pääongelmaan ei ole kiinnitetty juurikaan huomiota.

Komission edustustojen tulisi ottaa palvelukseensa henkilökuntaa, jotka ovat saaneet koulutusta sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä ja kehitysohjelmien laatimisessa. Sukupuolikysymyksiä käsittelevää tietoa on kerättävä ja sitä on jäsenneltävä, jotta voidaan todentaa väkivallan vaikutus naisiin ja arvioida "väkivalta" tai väkivallan riski.

Poliittisten välineiden suhteen Euroopan unionin on pidettävä avoinna kaikki keskustelukanavat kolmansien maiden kanssa. Keskustelujen on pohjauduttava selkeään lausuntoon, jossa osapuolet sitoutuvat vuoropuheluun sukupuolten välistä tasa-arvoa ja väkivaltaa koskevista erityiskysymyksistä. Tässä mielessä hyvänä esimerkkinä on Cotonoun sopimuksen 8 artikla (poliittinen vuoropuhelu).

Mikäli väkivaltaisuuksista tehdään ilmoitus, on reaktioiden ja ratkaisujen oltava sekä myönteisiä (väkivaltaa vastustavien ja muiden ohjelmien yhdistäminen) että kielteisiä, kuten rankaiseminen tai irtisanoutuminen sopimuksesta. Toimien voimakkuus riippuu väkivallan vakavuudesta ja asianosaisten maiden yhteistyöstä (etenkin CEDAW-komitean suosituksen allekirjoittaminen/ratifiointi ja noudattaminen). Minkä tahansa sanktion täytäntöönpanossa on analysoitava tarkkaan, mitkä ovat sanktion sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset naisiin ja koko väestöön.

Lopuksi, Euroopan unioni voisi ottaa yleisesti käyttöön vuoden 2003 talousarvioon sisällytetyn horisontaalisen edellytyksen: "Euroopan unionin tuki lakkautetaan, jos naisiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa (kivitys, julkinen kurittaminen, sukupuolielinten silpominen, polttaminen, raiskaus) ei ennaltaehkäistä ja torjuta erilaisin toimin."(2)2 Euroopan parlamentti soveltaa lauseketta kolmansien maiden kanssa tehtävässä teknisessä ja rahoitusyhteistyössä sekä demokratian ja oikeusvaltion lujittamista sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista koskevassa yhteistyössä.

(1)Vuoden 1993 Wienin julistuksen mukaisesti sukupuoleen perustuva väkivalta ja kaikki seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön muodot, kulttuurisista ennakkoluuloista ja kansainvälisestä salakaupasta johtuvat mukaan luettuna, loukkaavat ihmisarvoa ja on siten lopetettava.
(2)Euroopan parlamentti soveltaa lauseketta kolmansien maiden kanssa tehtävässä teknisessä ja rahoitusyhteistyössä sekä demokratian ja oikeusvaltion lujittamista sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista koskevassa yhteistyössä.


LIITE

EUROOPAN KANTA KOLMANSISSA MAISSA NAISIIN KOHDISTUVAAN VÄKIVALTAAN: KÄYTÄNTÖ

Tässä asiakirjassa tarkastellaan Euroopan komission reaktioita jatkuviin naisten oikeuksien rikkomistapauksiin. Asiaa tarkastellaan kuuden, Euroopan unionin kanssa eri sopimuksia solmineita maita koskevia tapaustutkimuksia analysoiden. Asiakirja perustuu komission kotisivuilla oleviin tietoihin ja komission kirjallisiin kysymyksiin antamiin vastauksiin(1). Samat kysymykset on esitetty myös neuvostolle tammi- ja helmikuussa 2003, mutta niihin ei ole vielä saatu vastausta.

AKT:n ja EU:n väliset kumppanuussopimukset: Kenia, Nigeria ja Sambia

Euroopan unionin ja Kenian, Nigerian ja Sambian yhteistyö perustuu AKT-valtioiden ja EU:n välisiin kumppanuussopimuksiin. Osapuolet allekirjoittivat kahdenkymmenen vuoden ajaksi ATK‑EU‑yhteistyön puitteet luovan Cotonoun sopimuksen, jonka mukaan osapuolten välisessä kokonaisvaltaisessa vuoropuhelussa korostuu ihmisoikeuksien kunnioittaminen, naisten ja miesten välinen tasa-arvo mukaan lukien.

Kenia

Amesty Internationalin mukaan väkivalta ja naisten syrjintä on Keniassa varsin yleinen ongelma. Kenialaisista naisista ja tytöistä valtaosalta sukupuolielimet on silvottu, vaikka lainsäädäntö kieltää alle 17-vuotiaiden naisten sukuelinten silpomisen. Toinen suuri ongelma on useiden kenialaisten naisten kokema seksuaalinen väkivalta(2). Komissio on jo useaan otteeseen kiinnittänyt Kenian hallituksen ja joidenkin kansalaisjärjestöjen huomion naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja aikoo jatkaa painostustaan. Komissio tukee asianmukaisia toimia, joilla taataan edistymisen ihmisoikeuskysymyksissä, naisten oikeudet mukaan luettuna. Komissio on rahoittanut erityisiä kansalaisyhteiskunnan aloitteita, joiden tavoitteena on naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta. Esimerkkinä mainittakoon naisten sukupuolielinten silpomista koskeva hanke.

Nigeria

Nigeriassa yhä useammalle naiselle langetetaan aviorikoksesta ruoskimis- tai kuolemantuomio kivittämällä. Rangaistustuomioita antavat Nigerian pohjoisten, uskonnollisia lakeja (sharia) soveltavien osavaltioiden tuomioistuimet(3). Komissio on esittänyt vetoomuksia yksittäisten naisten tapauksien käsittelyssä suoraan presidentille tai diplomaattisten kanavien kautta. Samoin komissio on vedonnut Nigerian hallitukseen, jotta kuolemanrangaistuksen soveltaminen lopetettaisiin. Euroopan parlamentti(4) ja neuvoston puheenjohtajavaltio(5) ovat ilmaisseet useaan otteeseen vastustavansa maan kivitys- tai ruumiillisia rangaistuksia, sharia-lain soveltamista ja kuolemanrangaistusta. Molemmat toimielimet ovat todenneet, että käytännöt ovat vakava rikkomus ihmisoikeuksia vastaan. Nigerian kanssa solmitussa maakohtaisessa strategia-asiakirjassa käsitellään naisten aseman parantamisen tukemista. Maata tuetaan oikeusjärjestelmän, ja siten myös sharia-rikoslainsäädännön, uudistamisessa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen (EIDHR) ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioille suunnattavan avun välityksellä. AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous vaati hiljattain Nigeriaa toteuttamaan tarvittavat toimet oikeusvaltion periaatteiden ja perusoikeuksien kunnioittamisen takaamiseksi.

Sambia

Human Rights Watchin tammikuussa 2003 antaman raportin mukaisesti sambialaiset tytöt saavat HIV-tartunnan viisi kertaa poikia useammin, koska tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö on varsin yleistä. Toisena keskeisenä ongelmana on se, että rikosoikeusjärjestelmä on epäonnistunut seksuaalista hyväksikäyttöä koskevien valitusten käsittelyssä(6). Asiasta vastaava komission jäsen keskusteli aiheesta hiljattain Sambian presidentin kanssa. Keskustelun seurauksena komissio valmistelee nyt yhdessä Sambian hallituksen kanssa erityisiä, tuomareille ja poliiseille suunnattavia koulutusohjelmia. HIV-ongelmaan on puututtu osittain budjettikohdassa B7-6211, jossa varataan varat tartunnan saaneiden hoidon kehittämiseksi ja tartunnalle alttiille nuorille naisille suunnattavien hankkeiden tukemiseksi.

Komissio uskoo voivansa aloittaa neuvottelut näiden kolmen maan kanssa. Tämän jälkeen, mikäli sopimuksen keskeisiä kohtia ei noudateta, voidaan tarpeen vaatiessa toteuttaa asianmukaiset toimet. Sopimuksen mitätöiminen on viimeinen vaihtoehto.

Euro–Välimeri-kumppanuus: Egypti

Egyptin ja Euroopan unionin väliset suhteet ovat vuodesta 1995 lähtien perustuneet Barcelonan prosessiin, jossa luotiin pohja unionin ja sen eteläisten naapureiden väliselle tiiviimmälle kumppanuudelle. Vuonna 2001 annetun Barcelonan julkilausuman yhteydessä Egypti ja Euroopan unioni allekirjoittivat assosiaatiosopimuksen. Vaikka ihmisoikeuskysymyksiä koskevat näkökohdat ovatkin esillä julkilausumassa ja assosiaatiosopimuksessa, egyptiläisiä naisia syrjitään edelleen ja valtaosan sukupuolielimet on silvottu.

Egyptin hallitus ponnistelee sukupuolielinten silpomista vastaan erilaisten lakien ja toimien avulla, joiden tavoitteena on muuttaa väestön asenteita. Sukupuolielinten silpominen kiellettiin vuonna 1996, mutta tuomioistuin kumosi kiellon. Vuonna 1997 antamassaan päätöslauselmassa(7) Euroopan parlamentti pahoitteli tuomioistuinten tekemää päätöstä ja vahvisti tukevansa Egyptin hallitusta, joka hieman myöhemmin onnistuikin kieltämään uudelleen sukupuolielinten silpomisen. Euroopan unioni tukee sukupuolielinten silpomisen torjuntaa eri lisääntymis- ja perusterveydenhuoltoa koskevien ohjelmien avulla sekä osarahoittamalla esimerkiksi silpomisen torjumiseen tähtääviä kampanjoita. Komissio avustaa eri ohjelmia, kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja kansalaisjärjestöjä naisten syrjinnän torjumisessa. Itse asiassa Euroopan unioni on useita vuosia rahoittanut naisia koskevia ohjelmia yhteistyössä Ibn Khaldoen instituutin kanssa. Yksittäisissä ihmisoikeuksien rikkomistapauksissa komissio hyödyntää asianmukaisia diplomaattisia kanavia Egyptin hallituksen painostamiseksi, mutta yleisesti ottaen ihmisoikeuskysymyksiä käsitellään Egyptin ja unionin välillä käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa.

Yhteistyösopimus: Pakistan

Pakistanin ja Euroopan unionin välinen virallinen yhteistyö alkoi vuonna 1976. Hiljattain allekirjoitettiin yhteistyösopimus, joka sisältää ihmisoikeuksien ja demokraattisten periaatteiden kunnioittamista koskevan lausekkeen. Pakistanissa naisiin kohdistuva väkivalta, etenkin kunniarikokset, raiskaukset, syövyttävien happojen käyttö, polttaminen ja tapot, ovat hyvin yleisiä ja tapausten määrä on ollut viime vuosina kasvussa. Amnesty Internationalin mukaan Pakistanin viranomaiset eivät kykene suojelemaan naisia väkivallalta asianmukaisella tavalla(8). Euroopan komission Pakistanin edustusto seuraa asiaa koskevia tapahtumia ja aloitteita tarkasti. Euroopan komissio on ollut virallisesti yhteydessä Pakistanin hallitukseen väkivallan ja syrjinnän lopettamiseksi. Vuonna 1999 neuvoston puheenjohtajavaltio antoi julkilausuman(9), jossa se tuomitsi kunniarikokset ja pyysi Pakistanin hallitusta suojelemaan kansalaisiaan perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeusvälineiden mukaisesti. Euroopan parlamentti vaati puolestaan hallitusta varmistamaan naisten turvallisuuden ja tasavertaisen kohtelun ja vastustamaan maan fundamentalistiryhmiä(10). Naisten oikeudet ovat olennainen teema yhteisön ja Pakistanin välisissä hankkeissa, ja niitä käsitellään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen (EIDHR) puitteissa. Esimerkiksi vuonna 2002 demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta aloitteesta rahoitettiin hanketta, joka koski naisten oikeuksien parantamista ja suojelua(11).

Ei sopimuksia: Iran

Tähän mennessä Iranin kanssa ei ole tehty sopimuksia. Käynnissä ovat kuitenkin neuvottelut kauppa- ja yhteistyösopimuksen solmimiseksi, vaikka maassa rikotaan naisten oikeuksia vakavasti(12). Iranissa naisia kivitetään ja kidutetaan sekä syrjitään järjestelmällisesti. Tytöiltä avioliiton solmimiseen vaadittava vähimmäisikä on oikeuden luvalla yhdeksän vuotta, mitä Euroopan parlamentti pitää oikeusjärjestelmän hyväksymänä mahdollisuutena lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön(13).

Euroopan komissio korostaa, että Iranin kanssa käynnissä olevat neuvottelut kauppa- ja yhteistyösopimuksen solmimiseksi liittyvät keskusteluihin poliittisen vuoropuhelun luomiseksi ja terrorismin vastustamiseen. Neuvotteluja käydään yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 12. heinäkuuta 2002 poliittisesta paketista tekemän päätöksen mukaisesti. Euroopan parlamentti on painottanut eri päätöslauselmissaan, että Iranin kanssa tehtävään kauppa- ja yhteistyösopimukseen on sisällytettävä ihmisoikeuksia koskeva lauseke. Päätöslauselmissaan Euroopan parlamentti on ilmaissut vastustavansa iranilaisten naisten syrjintää ja kuoleman- ja kivitysrangaistuksen soveltamista. Euroopan parlamentin jäsenet tahtovat Iranin viranomaisten toteuttavan tarvittavat toimet naisten ja miesten tasavertaisen kohtelun takaamiseksi(14). Euroopan unioni aloitti joulukuussa 2002 erityisen vuoropuhelun ihmisoikeuksista. Yksi vuoropuhelussa ensimmäiseksi käsitellyistä aiheista oli naisten syrjintä. Ensimmäisessä tapaamisessa Euroopan unioni painotti, kuinka tärkeää on, että Iran liittyy kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen. Lisäksi unioni korosti toivovansa, että Yhdistyneiden Kansakuntien naisiin kohdistuvasta väkivallasta vastaava erityisraportoija kutsutaan vierailulle Iraniin. Hiljattain Iranista on saatu myönteisiä uutisia: Yhdistyneiden Kansakuntien naisiin kohdistuvasta väkivallasta vastaavalle erityisraportoijalle on vihdoin esitetty kutsu ja kivitystä koskeva moratorio astui voimaan vuoden 2002 lopulla.

PÄÄTELMÄT

Vaikka ihmisoikeudet ovat keskeinen tekijä Kenian, Nigerian, Sambian, Egyptin ja Pakistanin kanssa tehdyissä sopimuksissa ja vaikka naisiin kohdistuvasta väkivallasta on useita esimerkkejä, jotka ovat selkeästi todisteena ihmisoikeusrikkomuksista, Euroopan unioni ei ole mitätöinyt näiden maiden kanssa tekemiään sopimuksia. Naisten oikeuksia koskevan tilanteen parantamiseksi maiden painostamisessa on hyödynnetty diplomaattisia kanavia ja vakiintuneita poliittisia vuoropuheluja. Samanaikaisesti Euroopan unioni on saanut myönteisiä kokemuksia työskentelystä kolmansien maiden kanssa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Toimintatapoina on ollut hallitusten, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen aloitteiden tukeminen ja rahoittaminen eri yhteistyömuotojen, assosiaatiosopimusten ja Euroopan unionin hankkeiden, kuten MEDA(15), sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen puitteissa.

On varsin selvää, että Iranin suhteen Euroopan unionilla on naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa käytössään vähemmän välineitä. Syynä on se, että Euroopan unioni ei ole tähän mennessä solminut Iranin kanssa yhtään sopimusta. Tosin Iranin kanssa solmittavan kauppa- ja yhteistyösopimuksen allekirjoittamista voidaan pitää merkittävänä edistysaskeleena iranilaisten naisten olojen parantamisessa.

(1)Kirjalliset kysymykset E-0182/02, E-0515/03, E 0517-03, E 0519-03, E 0521/03 ja E 0523/03.
(2)http://web.amnesty.org/web/wire.nsf/March2002/Kenya.
(3)http://web.amnesty.org/library/Index/engAFR440082002?OpenDocument&of=THEMES\WOMEN?OpenDocument&of=THEMES\WOMEN.
(4)B5-0109/2001 (pöytäkirja 15.2.2001), B5-0711/2001 (pöytäkirja 15.11.2001), B5-0035/2002 (pöytäkirja 7.2.2002), A5-0106/2002 (pöytäkirja 25.4.2002) ja B5-0172/2003 (pöytäkirja 13.3.2003).
(5)Puheenjohtajavaltion 30. tammikuuta 2001 antama julkilausuma ruumiillisesta rangaistuksesta Samfaran osavaltiossa (http://europa.eu.int/abc/doc/off/bull/fi/200101/p106030.htm), puheenjohtajavaltion 22. maaliskuuta 2002 antama julkilausuma Sokoton islamilaisen muutoksenhakutuomioistuimen päätöksestä hyväksyä Safiya Hussainin jättämä muutoshakemus (http://europa.eu.int/abc/doc/off/bull/fi/200203/p106016.htm), puheenjohtajavaltion maaliskuussa 2002 antamat päätelmät ja 21. elokuuta 2002 antama julkilausuma Amina Lawalin tuomitsemisesta kuolemaan kivittämällä (http://europa.eu.int/abc/doc/off/bull/fi/200207/p106024.htm).
(6)http://www.humanrightswatch.org/reports/2003/zambia/.
(7)B4-0655/1997 (pöytäkirja 17.7.1997).
(8)http://web.amnesty.org/library/Index/engASA330062002?OpenDocument?OpenDocument.
(9)Puheenjohtajavaltion 13. elokuuta 1999 antama julkilausuma
(http://europa.eu.int/abc/doc/off/bull/fi/9907/p104021.htm).
(10)B5-0265/2001 (pöytäkirja 5.4.2001).
(11)Komission valmisteluasiakirja, Bryssel, 20. joulukuuta 2001, REV 1-Final.
(12)Euroopan parlamentti kiinnitti huomiota muun muassa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan 13. joulukuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa (Euroopan parlamentin päätöslauselma A5-0418/2001).
(13)PE 302.056: mietintö Euroopan unionin ja Iranin suhteista.
(14)B4-0059/97 (pöytäkirja 20.2.1997), B4-1125/98 (pöytäkirja 17.12.1998), B5-0035/2002 (pöytäkirja 7.2.2002), A5‑0106/2002 (pöytäkirja 25.4.2002), B5-0527/2002 (pöytäkirja 24.10.2002) ja B5-0592/2002 (pöytäkirja 21.11.2002).
(15)MEDA on ollut Euroopan unionin keskeisin rahoitusvälinen Euro–Välimeri-kumppanuussopimuksen täytäntöönpanossa.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö