MIETINTÖ julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävästä valtiontuesta

9.2.2005 - (2004/2186(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Sophia in 't Veld


Menettely : 2004/2186(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0034/2005
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0034/2005
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävästä valtiontuesta

(2004/2186(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 18. helmikuuta 2004 annetun luonnoksen komission päätöksestä perustamissopimuksen 86 artiklan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävään valtiontukeen, sellaisena kuin se on välitettynä Euroopan parlamentille lausuntoa varten 8. syyskuuta 2004,

–   ottaa huomioon 18. helmikuuta 2004 annetun komission direktiiviluonnoksen jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annetun direktiivin 80/723/ETY muuttamisesta, sellaisena kuin se on välitettynä Euroopan parlamentille lausuntoa varten 8. syyskuuta 2004,

–   ottaa huomioon komission työasiakirjan julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevista yhteisön suuntaviivoista ("suuntaviivat"), sellaisena kuin se on välitettynä Euroopan parlamentille lausuntoa varten 8. syyskuuta 2004,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2, 5, 16, 73, 86, 87 ja 88 artiklan,

–   ottaa huomioon yleishyödyllisistä palveluista aiemmin antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 17. joulukuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa[1], 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman luonnoksesta komission direktiiviksi jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annetun komission direktiivin 80/723/ETY muuttamisesta[2], 13. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa[3] ja 14. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta yleishyödyllisistä palveluista[4],

–   ottaa huomioon 12. tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 69/2001 EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen[5],

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan yleishyödyllisistä palveluista (KOM(2003)0270) ja komission valkoisen kirjan yleishyödyllisistä palveluista (KOM(2004)0374),

–   ottaa huomioon Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä Laekenissa (joulukuussa 2001) ja Barcelonassa (maaliskuussa 2002) kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen päätelmät, joissa molemmissa pyydetään komissiota selkeyttämään perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valtiontukijärjestelmää,

–   ottaa huomioon Wim Kokin johtaman korkean tason ryhmän Lissabonin strategiasta marraskuussa 2004 antaman raportin "Facing the challenge"[6],

–   ottaa huomioon Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin jäsenvaltiot sen allekirjoittivat Roomassa 29. lokakuuta 2004, I-3, I-5, II-96, III-122, III-166, III-167 ja III-238 artiklan,

–   ottaa huomioon yleishyödyllisiä palveluja koskevan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja erityisesti 24. heinäkuuta 2003 annetun tuomion (Altmark)[7],

–   ottaa huomioon alueiden komitean 29. syyskuuta 2004 antaman lausunnon[8],

–   ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean 12. lokakuuta 2004 antaman lausunnon[9],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ja 112 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0034/2005),

A. ottaa huomioon, että korkealuokkaiset, kaikkien saatavilla olevat yleishyödylliset palvelut, jotka ovat merkittävä sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen vaikuttava tekijä, voivat myös vaikuttaa huomattavasti Euroopan talouden kilpailukykyyn,

B.  ottaa huomioon, että sopimuksessa Euroopan perustuslaista tunnustetaan paikallisviranomaisten oikeus itsehallintoon (I-5 artikla) ja tehdään alueellisesta yhteenkuuluvuudesta unionin yleinen kokonaistavoite (I-3 artikla),

C. katsoo, että johtavana periaatteena on oltava kaksisuuntaisessa roolissaan (palvelujen) kuluttajana ja veronmaksajana toimivan kansalaisen etu; katsoo, että yleishyödyllisiä palveluja tarjoaville yrityksille maksettavien korvausten ainoana tarkoituksena on oltava korkealuokkaisten, saatavilla olevien ja kohtuuhintaisten palvelujen tarjonnan varmistaminen; katsoo, että muut tavoitteet on saavutettava muunlaisella tuella,

D. ottaa huomioon, että paikallisten julkisten palvelujen hoito perustuu päätöksiin, jotka tekevät demokraattisen oikeutuksen saaneet elimet, jotka ovat lähellä kansalaisia ja pystyvät vastaamaan asianmukaisesti ja innovatiivisesti kansalaisten tarpeisiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta nykyisten sisämarkkinasääntöjen soveltamista,

E.  ottaa huomioon, että sisämarkkinat, kaupan vapauttaminen ja kilpailusääntöjen noudattaminen ovat kaiken kaikkiaan parantaneet yleishyödyllisten palvelujen saatavuutta, tuoneet uusia palveluja ja lisänneet valinnanvaraa, parantaneet laatua ja alentaneet kuluttajien kustannuksia,

F.  ottaa huomioon, että Euroopan unionissa vuosittain myönnetty valtiontuki on yhteensä yli 50 prosenttia Euroopan unionin vuosibudjetista kaikkein konservatiivisimpienkin arvioiden mukaan; ottaa huomioon, että valtiontuki vaikuttaa julkiseen talouteen, kilpailuun ja yksityisyritysten kykyyn investoida globalisoituneeseen talousympäristöön; ottaa huomioon, että korvauksena myönnettävän valtiontuen rahoittajina ovat eurooppalaiset veronmaksajat ja että se on näin ollen käytettävä vastuullisesti niin, että rahalle saadaan vastinetta,

G. ottaa huomioon, ettei aina ole mahdollista erottaa selkeästi toisistaan yleishyödyllisiä palveluja ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, koska "muun kuin taloudellisen" käsitteeseen sisältyy kaksi ulottuvuutta: palvelun tavoite ja tarkoitus sekä palveluntarjoajan oikeudellinen muoto (julkinen, yksityinen tai muu) ja taloudellinen konteksti, jossa tämä toimii (vapaat markkinat, säännellyt markkinat, valtion monopoli, jne.); ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eroavat näiden molempien näkökohtien osalta paljon toisistaan, minkä vuoksi yhden eurooppalaisen määritelmän antaminen on sekä mahdotonta että toissijaisuuden ja itsemääräämisoikeuden periaatteiden vastaista; katsoo, että käytännöllisistä ja operationaalisista syistä on kuitenkin välttämätöntä laatia kriteerit, joiden mukaan päätetään, missä olosuhteissa voidaan myöntää vapautuksia kilpailusääntöjen noudattamisesta; katsoo, että "muun kuin taloudellisen" käsitteen on perustuttava kriteereihin, jotka koskevat sekä palvelun tarkoitusta että palveluntarjoajaa ja taloudellista kontekstia;

H. ottaa huomioon, että julkisilla viranomaisilla on kaikkina aikoina yksinomainen toimivalta palvelutarjonnan perusteiden ja edellytysten määrittämisessä palveluntarjoajan oikeudellisesta asemasta riippumatta ja siitä riippumatta, tarjotaanko palvelua vapaan kilpailun periaatteella,

I.   ottaa huomioon, että yleishyödyllisen palvelun kriteerien ja edellytysten määrittäminen ja odotettu palvelutaso ovat asioita, jotka perustuvat suurelta osin kansallisiin, alueellisiin tai paikallisiin perinteisiin, ja ne olisi sen vuoksi jätettävä toimivaltaisten kansallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten haltuun niiden itsehallinnon puitteissa ja nykyisiä sisämarkkinasääntöjä rajoittamatta,

J.   katsoo, että tällaisten palvelujen tuottaminen olisi annettava yrityksen tehtäväksi virallisella asiakirjalla, jossa määritetään palveluvelvoitteen yksityiskohdat, jotta saadaan varmistettua, että vain tunnustetut yleishyödylliset palvelut olisivat oikeutettuja ehdotettuihin järjestelyihin,

K. katsoo, että tämän virallisen asiakirjan kautta tapahtuvan toimeksiannon on täytettävä avoimuuden kriteerit ja perustuttava kaikille hakijoille yhtäläisiin ehtoihin,

L.  ottaa huomioon, että korvauksen käsite sisältää kaikentyyppisen avun, olipa se rahallista tai fyysistä tai henkilöresursseina annettua apua ja perustuipa se oikeudelliseen määräykseen tai edunsaajan aseman oikeudelliseen luonteeseen sopimuksen rahoituksen yhteydessä,

M. ottaa huomioon, että komission ehdotus koskee ainoastaan tapauksia, jotka eivät täytä yhteisöjen tuomioistuimen Altmark-tuomiossaan määrittelemää neljää arviointiperustetta, ja että korvauksia ei katsota valtiontueksi, jos nämä neljä ehtoa täyttyvät,

N. ottaa huomioon, että korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen palvelujen tuottamiseksi, eikä sitä saa käyttää kyseisen palvelun soveltamisalan ulkopuolisen toiminnan rahoittamiseen (nk. ristikkäistuet),

O. katsoo, että kaikilla toimijoilla, joille on annettu tehtäväksi yleishyödyllisten palvelujen tuottaminen, on niiden oikeudellisesta asemasta riippumatta oltava mahdollisuus korvaukseen,

P.  ottaa huomioon, että valtiontuen myöntäminen monopolille muodostaa tavallisesti esteen hyvin toimiville markkinoille ja että se on näin ollen tutkittava ja perusteltava tarkkaan,

Q. katsoo, että palvelu, josta ehdotettujen järjestelyjen nojalla voidaan maksaa korvausta tai myöntää valtiontukea, olisi annettava tehtäväksi oikeudenmukaisessa ja avoimessa hankintamenettelyssä,

R.  ottaa huomioon, että ehdotusten soveltamisalaa ja vaikutusta on vaikea arvioida ilman tietoja yritysten määrästä, valtiontuen kokonaismäärästä ja hallinnollisen taakan kokonaislaajuudesta,

S.  katsoo, että valtiontukea yleishyödyllisistä palveluista vastaaville yrityksille tai valtion korvausta koskevia myöntämisperusteita olisi tarkistettava säännöllisin ja asianmukaisin väliajoin, kun uusia palveluita ilmaantuu tai kun ne päin vastoin vanhentuvat tai kun niitä aletaan tarjota uusin välinein teknisen kehityksen ja yhteiskunnan muutosten takia,

T.  katsoo, että valtiontuen tai valtion korvauksen myöntämistä on valvottava tehokkaasti ja tiukasti, jotta varmistetaan terve kilpailu ja avoimuus sekä vältetään syrjintä,

U. katsoo, että komission olisi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta sovellettaessa keskityttävä sisämarkkinoihin merkittävästi vaikuttavien väärinkäytösten valvontaan; ottaa huomioon, että paikalliset julkiset palvelut eivät yleensä vaikuta rajat ylittävään kauppaan,

Yleistä

1.  pitää komission ehdotuksia myönteisinä ja kannattaa pyrkimystä vähentää tarpeetonta byrokratiaa ja tehdä oikeudellisia selvennyksiä; huomauttaa, että tällaisessa oikeudellisessa selvennyksessä on määriteltävä, milloin korvaus ei ole valtiontukea, kuten komissio ilmoittaa edellä mainitussa valkoisessa kirjassa yleishyödyllisistä palveluista; kehottaa komissiota kuitenkin selventämään, mikä ei ole valtiontukea;

2.  suosittelee, että järjestelyt käynnistetään viipymättä, jotta Altmark-tuomion antamisen ja ehdotettujen järjestelyjen voimaantulon väliaikana vallitseva oikeudellinen aukko jäisi mahdollisimman pieneksi; katsoo, että odotettaessa järjestelyjen voimaantuloa niitä olisi sovellettava kaikkeen Altmark-tuomion jälkeen myönnettyyn valtiontukeen, joka täyttää päätöksen 1 ja 2 artiklassa mainitut ehdot; katsoo, että kaikki valtiontuet, jotka eivät täytä näitä ehtoja, olisi käsiteltävä asianomaisten puitedirektiivien, suuntaviivojen ja lausuntojen mukaisesti;

3.  pyytää komissiota esittämään riittävän selvästi kaikki ehdotettujen välineiden oikeudelliset seuraukset ja niiden keskinäinen vuorovaikutus sekä niiden yhteensopivuus olemassa olevien julkisia hankintoja koskevien unionin sääntöjen kanssa ja unionin alakohtaisten säännösten kanssa;

4.  pyytää komissiota selkiyttämään suuntaviivojen oikeudellista asemaa ja samalla antamaan Euroopan parlamentille mahdollisuuden toimia täysin sen aseman edellyttämällä tavalla tässä erittäin poliittisessa keskustelussa;

5.  huomauttaa, että Altmark-tuomioon sisältyviä kriteerejä on edelleen kehitettävä ja selkiytettävä, erityisesti neljättä kriteeriä, jossa viitataan hyvin johdettuun keskivertoyritykseen; pyytääkin komissiota saattamaan valmiiksi ilmoitetun tulkitsevan tiedonannon Altmark-tuomiosta; ehdottaa vertailuanalyysiä, johon yhdistyy sidosryhmien riittävä kuuleminen, kriteerien selkiyttämiseksi ja oikeusvarmuuden parantamiseksi;

Suuntaviivat

6.  kannattaa komission suuntaviivoissa omaksumaa yleistä lähestymistapaa;

7.  pitää julkisille yleisradioyhtiöille suunniteltua poikkeusta (4 kohta) myönteisenä, sillä näin tunnustetaan julkisen yleisradiotoiminnan erityispiirteet muihin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin nähden sekä Amsterdamin pöytäkirjassa arvossa pidetyt jäsenvaltioiden toimivaltuudet;

8.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on päättänyt kuulla Euroopan parlamenttia ehdotetuista suuntaviivoista;

9.  korostaa, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittäminen samoin kuin palveluja tuottamaan määrättävän palveluntarjoajan velvoittamisen ja arvioinnin olisi oltava tähän demokraattisesti oikeutettujen elinten eli kansallisten, alueellisten ja kunnallisten viranomaisten tehtävä;

10. korostaa tarvetta kuulla laajasti eri osapuolia ja keskittyä erityisesti käyttäjiin sekä palveluvelvoitteita määritettäessä että arvioitaessa, täyttääkö palveluntarjoaja palveluvelvoitteet; katsoo, että koska valtiontukea myönnetään tietyn palvelun tarjoamisesta, käyttäjätyytyväisyys on pääperuste valtiontuen myöntämiselle;

11. vaatii, että yrityksiä, jotka käyttävät liiallista korvausta saman yrityksen tuottaman yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän toisen palvelun rahoitukseen, koskevia sääntöjä sovelletaan tiukasti; katsoo, että tällaiset siirrot on esitettävä yrityksen kirjanpidossa ja ne on toteutettava näissä suuntaviivoissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti; katsoo, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtoja valvotaan asianmukaisesti; toteaa, että olisi sovellettava komission direktiivissä 80/723/ETY[10] vahvistettuja avoimuussääntöjä;

12. huomauttaa, että 22 kohta (valtio voi osakkaan ominaisuudessa käyttää mahdollisen liiallisen korvauksen kyseisen yrityksen rahoittamiseen) ei näytä olevan sopusoinnussa tasapuolisuuden periaatteen kanssa; ehdottaa, että sitä muokataan uudelleen siten, että se kattaa kaikki palveluntarjoajat niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta;

13. katsoo, että "yrityksiksi" olisi katsottava kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta; katsoo, että "julkisiksi yrityksiksi" olisi katsottava yritykset, joiden suhteen julkiset viranomaiset käyttävät suoraan tai välillisesti määräysvaltaa omistuksen, rahoitukseen osallistumisen tai yritykseen sovellettavien sääntöjen perusteella, kuten direktiivin 80/723/ETY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa on määritelty;

14. tukee julkisen yleisradiotoiminnan jättämistä ulkopuolelle sen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin liittyvän erityistehtävän vuoksi;

15. katsoo, että päätöksen olisi oltava voimassa neljä vuotta sen voimaantulosta; katsoo, että ennen päätöksen uusimista sitä olisi tarkasteltava uudelleen muun muassa toteuttamalla asiatietoihin ja laajaan kuulemiseen perustuva kattava vaikutusarviointi, jossa keskitytään erityisesti käyttäjiin; toteaa, että asiaan liittyvät tiedot olisi annettava Euroopan parlamentin käyttöön;

16. pitää suuntaviivojen 11 kohtaa sosiaalisin perustein alennetuista tariffeista erityisen myönteisenä;

Luonnos päätökseksi perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisesta

17. pyytää komissiota määrittelemään selkeästi päätösluonnoksen soveltamisalan;

18. ehdottaa, että "pienet" yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajat olisi määritettävä yrityksiksi, jotka eivät merkittävästi vaikuta kaupan ja kilpailun kehitykseen, koska niiden liikevaihto on rajoitettu tai koska niiden toiminta on erittäin paikallista luonteeltaan;

19. vaatii, että yleishyödyllisistä palveluista, joille voidaan myöntää valtiontukea, olisi kuitenkin järjestettävä oikeudenmukainen ja avoin hankintamenettely, jossa valtiontuen määrä vahvistetaan objektiivisesti;

20. katsoo, että julkisen palvelun velvoitteesta maksettavan korvauksen vapauttamista ennakkoilmoitusvelvollisuudesta koskevan raja-arvon olisi oltava tarpeeksi korkea riittävän joustavuuden ja mahdollisimman vähäisen hallinnollisen taakan varmistamiseksi kilpailua tarpeettomasti vääristämättä; hyväksyy periaatteessa komission ehdottamat puitteet, eli pk-yrityksen standardimääritelmän ja korvauksen raja-arvon;

21. kannattaa tosiasioihin perustuvaa päätöksentekoa ja ehdottaa siksi, että ennen ehdotettujen järjestelyjen uusimista toteutetaan kattava vaikutusarviointi, joka perustuu asiatietoihin ja laajaan kuulemiseen ja jossa keskitytään erityisesti käyttäjiin; toteaa, että asiaan liittyvät tiedot olisi annettava Euroopan parlamentin käyttöön;

22. pyytää komissiota kertomaan, liittyykö liikevaihdolle asetettu raja-arvo koko yritykseen vai yrityksen yksittäisiin toiminta-aloihin;

23. kehottaa laatimaan lisäsäännöksiä, joilla vältettäisiin riski, että suuremmat yritykset jaetaan pienemmiksi yhteisöiksi raja-arvon kiertämiseksi; toteaa, että sama koskee aloja, jotka koostuvat useista pienistä palveluntarjoajista, jotka käytännössä kuitenkin toimivat yhtenä toimijana;

24. panee merkille, että päätösehdotuksen soveltamisalaan kuuluvat myös sairaalat ja sosiaalisesta asuntotuotannosta vastaavat yritykset, vaikka suuret tuet voivat myös näillä aloilla johtaa kilpailun vääristymiseen; huomauttaa, että kyse on aloista, jotka kiinnostavat myös yksityisiä tarjoajia ja tukien myöntäminen voi tällöin haitata kilpailua; katsoo, että näin ollen olisi harkittava, ettei mainittuja aloja vapauteta nimenomaisesti ennakkoilmoitusvelvollisuudesta ja että annetaan mahdollisuus soveltaa päätösluonnoksen 1 artiklan i alakohdan säännöstä;

25. pyytää komissiota kertomaan, mitä periaatteita se soveltaa yksittäistapauksia arvioidessaan;

26. katsoo, että päätöstä olisi liikennealalla sovellettava ainoastaan saarten meri- ja lentoliikenneyhteyksiä sekä kaukaisiin ja eristyneisiin asutuksiin kohdistuvia lento- ja maaliikenneyhteyksiä koskevasta julkisen palvelun velvoitteesta maksettaviin, alakohtaisten säännösten mukaisesti myönnettäviin korvauksiin silloin, kun liikenteen vuosittainen matkustajamäärä on enintään 300 000 matkustajaa;

Direktiiviluonnos taloudellisten suhteiden avoimuudesta

27. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että Altmark-tuomion perusteita on vielä selvennettävä; tekee kuitenkin selväksi, että koska avoimuusdirektiivi on osa valtiontukea koskevaa lainsäädäntöpakettia, joka palvelee yksin sen valvontaa, sen soveltamisalaan saavat kuulua ainoastaan itse tuet, ja on komission kanssa samaa mieltä siitä, että yritykset, joille myönnetään korvauksia Altmark-tuomioon sisältyvien perusteiden mukaisesti, eivät saa olla vapautettuja erillisen kirjanpidon vaatimuksesta;

28. panee merkille, että Altmark-tuomion antamisesta (heinäkuu 2003) näyttää kuluvan pitkä aika ennen kuin ehdotetut suuntaviivat ja päätös tulevat voimaan (vuoden 2005 ensimmäinen puolisko) ja ennen kuin jäsenvaltioiden on viimeistään noudatettava avoimuusdirektiiviä (yli 12 kuukauden kuluttua sen julkaisemisesta EUVL:ssä); pyytää komissiota selvittämään, mitkä säännökset ovat voimassa tänä väliaikana ja mitä mahdollisia aukkoja tällöin jää;

Muutokset

29. pyytää komissiota ottamaan huomioon seuraavat muutokset sen päätösluonnokseen perustamissopimuksen 86 artiklan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävään valtiontukeen

PäätösluonnosParlamentin muutokset

Tarkistus 1

Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)

(2 a) Yritys olisi määriteltävä siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia taloudellista toimintaa harjoittavia yksikköjä riippumatta tämän yksikön oikeudellisesta asemasta tai rahoitustavasta. Julkisen yrityksen olisi vastattava sitä määritelmää, joka sisältyy jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta 25 päivänä kesäkuuta 1980 annetun komission direktiivin 80/723/ETY1 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaan.

 

_______________

1 EYVL L 195, 29.7.1980, s. 35. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2000/52/EY (EYVL L 193, 29.7.2000, s. 75.)

Tarkistus 2

1 artiklan i kohta

(i) Korvaukset myönnetään julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina sellaisille yrityksille, joiden kaikkien toimintojen yhteenlaskettu vuosiliikevaihto ennen veroja kahdelta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tehtäväksi antamista edeltäneeltä tilikaudelta on ollut alle (–) [*] ja joiden kyseisistä palveluista vuosittain saaman korvauksen määrä on alle (–) [**]. Viimeksi mainittu raja-arvo voidaan määrittää käyttämällä vuosikeskiarvoa, joka perustuu sopimuksen voimassaolon tai viiden vuoden aikana myönnettyihin toteutuneisiin korvauksiin. Luottolaitoksiin sovelletaan mainitun (–) raja-arvon sijasta taseen loppusummaan perustuvaa (–)[***] raja-arvoa.

(i) Korvaukset myönnetään julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina sellaisille yrityksille, joiden kaikkien toimintojen yhteenlaskettu vuosiliikevaihto ennen veroja kahdelta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tehtäväksi antamista edeltäneeltä tilikaudelta on ollut alle 50 miljoonaa euroa ja joiden kyseisistä palveluista vuosittain saaman korvauksen määrä on alle 15 miljoonaa euroa. Viimeksi mainittu raja-arvo voidaan määrittää käyttämällä vuosikeskiarvoa, joka perustuu sopimuksen voimassaolon tai viiden vuoden aikana myönnettyihin toteutuneisiin korvauksiin. Luottolaitoksiin sovelletaan mainitun 50 miljoonan euron raja-arvon sijasta taseen loppusummaan perustuvaa 800 miljoonan euron raja-arvoa.

Tarkistus 3

1 artiklan ii kohta

(ii) Korvaukset myönnetään julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina sairaaloille, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja.

(ii) Korvaukset myönnetään julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina sairaaloille, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, jos kyseinen jäsenvaltio toimittaa komissiolle yksityiskohtaisen kuvauksen siitä, miten sairaalasektori on organisoitu ja rahoitettu kyseisessä jäsenvaltiossa, jotta komissio voi arvioida, onko korvaus perustamissopimuksen mukainen. Kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kaikista sektorin organisointiin tai rahoitukseen tehtävistä muutoksista.

Tarkistus 4

1 artiklan iii kohta

(iii) Korvaukset myönnetään julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina sellaisille sosiaalisesta asuntotuotannosta vastaaville yrityksille, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja.

(iii) Korvaukset myönnetään julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina sellaisille sosiaalisesta asuntotuotannosta vastaaville yrityksille, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, jos kyseinen jäsenvaltio toimittaa komissiolle yksityiskohtaisen kuvauksen siitä, miten sosiaalisesta asuntotuotannosta vastaavat yritykset on organisoitu ja rahoitettu kyseisessä jäsenvaltiossa, jotta komissio voi arvioida, onko korvaus perustamissopimuksen mukainen. Kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kaikista näiden yritysten organisointiin tai rahoitukseen tehtävistä muutoksista.

Tarkistus 5

1 artiklan iv kohta

(iv) Liikenteen alalla tätä päätöstä sovelletaan ainoastaan saarten meriliikenneyhteyksiä koskevasta julkisen palvelun velvoitteesta maksettaviin, alakohtaisten säännösten mukaisesti myönnettäviin korvauksiin silloin, kun liikenteen vuosittainen matkustajamäärä on enintään 100 000 matkustajaa.

(iv) Liikenteen alalla tätä päätöstä sovelletaan ainoastaan saarten meri- ja lentoliikenneyhteyksiä sekä kaukaisiin ja eristyneisiin asutuksiin kohdistuvia lento- ja maaliikenneyhteyksiä koskevasta julkisen palvelun velvoitteesta maksettaviin, alakohtaisten säännösten mukaisesti myönnettäviin korvauksiin silloin, kun liikenteen vuosittainen matkustajamäärä on enintään 300 000 matkustajaa.

Tarkistus 6

1 artiklan 1 a kohta (uusi)

 

1 a. Tämän päätöksen soveltaminen ei rajoita perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan määräysten soveltamista.

Tarkistus 7

2 artikla

Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat valtiontueksi katsottavat korvaukset, jotka täyttävät tässä päätöksessä säädetyt edellytykset, soveltuvat yhteismarkkinoille, ja ne on vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä ennakkoilmoitusvelvollisuudesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta alakohtaiseen yhteisön lainsäädäntöön sisältyvien julkisen palvelun velvoitetta koskevien tiukempien säännösten soveltamista.

Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat valtiontueksi katsottavat korvaukset, jotka täyttävät tässä päätöksessä säädetyt edellytykset, soveltuvat yhteismarkkinoille, ja ne on vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä ennakkoilmoitusvelvollisuudesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta alakohtaiseen yhteisön lainsäädäntöön sisältyvien julkisen palvelun velvoitetta koskevien säännösten soveltamista.

Tarkistus 8

4 artiklan b a alakohta (uusi)

 

(b a) se asiakirjan avulla tyydytettävä julkinen tarve, jonka tyydyttäminen muutoin jäisi puutteelliseksi;

Tarkistus 9

4 artiklan 1 a kohta (uusi)

 

Julkisen palvelun velvoitteita määrittäessään ja arvioidessaan, täyttääkö kyseinen yritys nämä velvoitteet, jäsenvaltioiden on kuultava eri osapuolia laajasti ja keskityttävä erityisesti käyttäjiin.

Tarkistus 10

4 artiklan 1 b kohta (uusi)

 

Tätä päätöstä sovellettaessa julkisen palvelun tehtävä on myönnettävä oikeudenmukaisen ja avoimen hankintamenettelyn avulla.

Tarkistus 11

7 a artikla (uusi)

7 a artikla

 

Päätös on voimassa neljän vuoden ajan sen voimaantulosta. Jos päätös halutaan uusia, sitä on ensin tarkasteltava uudelleen muun muassa toteuttamalla asiatietoihin ja laajaan kuulemiseen perustuva kattava vaikutusarviointi, jossa keskitytään erityisesti käyttäjiin. Asiaan liittyvät tiedot annetaan Euroopan parlamentin käyttöön.

31. kehottaa komissiota ottamaan huomioon seuraavat muutokset sen työasiakirjaan, joka koskee yhteisön suuntaviivoja julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävästä valtiontuesta:

Komission työasiakirja yhteisön suuntaviivoistaParlamentin muutokset

Tarkistus 12

1 kohdan 3 a alakohta (uusi)

 

3 a. Ennen suuntaviivojen voimaantuloa niitä sovelletaan myös kaikkeen Altmark-tuomion jälkeen myönnettyyn valtiontukeen, joka täyttää päätöksen 1 ja 2 artiklassa säädetyt ehdot. Valtiontukea, joka ei täytä mainittuja ehtoja, käsitellään asiaa koskevien puitedirektiivien, suuntaviivojen ja lausuntojen mukaisesti.

Tarkistus 13

1 kohdan 4 alakohta

4. Näiden suuntaviivojen säännöksillä ei rajoiteta alakohtaiseen yhteisön lainsäädäntöön ja toimenpiteisiin sisältyvien julkisen palvelun velvoitetta koskevien tiukempien erityissäännösten soveltamista. Näitä suuntaviivoja ei sovelleta julkiseen yleisradiotoimintaan, jota koskee valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan annettu komission tiedonanto.

4. Näiden suuntaviivojen säännöksillä ei rajoiteta alakohtaiseen yhteisön lainsäädäntöön ja toimenpiteisiin sisältyvien julkisen palvelun velvoitetta koskevien erityissäännösten soveltamista. Näitä suuntaviivoja ei sovelleta julkiseen yleisradiotoimintaan, jota koskee valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan annettu komission tiedonanto.

Tarkistus 14

7 a kohta (uusi)

 

7 a. Korvauksen käsite sisältää kaikentyyppisen avun, olipa se rahallista tai fyysistä tai henkilöresursseina annettua apua. Oikeudellisesta määräyksestä tai edunsaajan oikeudellisesta asemasta johtuvat edut olisi otettava huomioon korvauksen tarvetta arvioitaessa.

Tarkistus 15

2 kohdan 8 alakohta

8. Oikeuskäytännön perusteella jäsenvaltioilla on asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön puuttuessa huomattava harkintavalta tarkasteltaessa sitä, millaiset palvelut voitaisiin luokitella yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviksi palveluiksi. Näin ollen asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön puuttuessa komission tehtävä on valvoa, että perustamissopimuksen määräyksiä sovelletaan ilman ilmeisiä virheitä. Perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten perusteella yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen hallinnoinnista vastaavat yritykset ovat yrityksiä, joille on uskottu "erityistehtäviä".

8. Oikeuskäytännön perusteella jäsenvaltioilla on asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön puuttuessa huomattava harkintavalta tarkasteltaessa sitä, millaiset palvelut voitaisiin luokitella yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviksi palveluiksi. Määritellessään palveluvelvoitteita ja arvioidessaan, täyttääkö palvelun tarjoaja nämä velvoitteet, jäsenvaltioiden on kuultava eri osapuolia laajasti ja keskityttävä erityisesti käyttäjiin. Näin ollen asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön puuttuessa komission tehtävä on valvoa, että perustamissopimuksen määräyksiä sovelletaan ilman ilmeisiä virheitä. Perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten perusteella yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen hallinnoinnista vastaavat yritykset ovat yrityksiä, joille on uskottu "erityistehtäviä".

Tarkistus 16

8 a kohta (uusi)

 

8 a. Yrityksiksi katsotaan kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta. Julkiseksi yritykseksi katsotaan yritys, jonka suhteen julkiset viranomaiset käyttävät suoraan tai välillisesti määräysvaltaa omistuksen, rahoitukseen osallistumisen tai yritykseen sovellettavien sääntöjen perusteella, kuten direktiivin 80/723/ETY1 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa on määritelty.

 

________________

1 EYVL L 195, 29.7.1980, s. 35. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2000/52/EY (EYVL L 193, 29.7.2000, s. 75).

Tarkistus 17

11 a kohta (uusi)

 

11 a. Kun yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyville palveluille voidaan myöntää valtiontukea, kyseiset palvelut olisi edelleen valittava oikeudenmukaisella ja avoimella hankintamenettelyllä, jonka yhteydessä valtiontuen määrä päätetään objektiivisesti.

Tarkistus 18

11 b kohta (uusi)

 

11 b. Julkiset viranomaiset ovat edelleen kaikissa tilanteissa yksin ensisijaisessa vastuussa palvelutarjonnan perusteiden ja edellytysten määrittämisestä palveluntarjoajan oikeudellisesta asemasta ja siitä riippumatta, tarjotaanko palvelua vapaan kilpailun periaatteella.

Tarkistus 19

11 c kohta (uusi)

 

11 c. Määrittäessään julkisen palvelun velvoitteita ja arvioidessaan, täyttääkö kyseinen yritys nämä velvoitteet, jäsenvaltioiden olisi kuultava eri osapuolia laajasti ja keskityttävä erityisesti käyttäjiin.

Tarkistus 20

20 kohta

20. Liiallinen korvaus voidaan käyttää saman yrityksen tuottaman yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän toisen palvelun rahoitukseen, mutta tällaisen siirron on käytävä ilmi kyseisen yrityksen kirjanpidosta.

20. Liiallinen korvaus voidaan käyttää saman yrityksen tuottaman yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän toisen palvelun rahoitukseen, mutta tällaisen siirron on käytävä ilmi kyseisen yrityksen kirjanpidosta, ja se on tehtävä kaikkien näissä suuntaviivoissa esitettyjen sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava että siirtoja valvotaan asianmukaisesti. Direktiivissä 80/723/ETY vahvistettuja avoimuussääntöjä on sovellettava.

Tarkistus 21

21 kohta

21. Jos korvaus maksetaan julkiselle yritykselle, valtio voi osakkaan ominaisuudessa käyttää mahdollisen liiallisen korvauksen kyseisen yrityksen rahoittamiseen edellyttäen, että yksityisen sijoittajan toimintaan perustuva arviointiperuste täyttyy. Varojensiirto on kuitenkin toteutettava tavanomaisten kaupallisten menettelyjen mukaisesti eli pääomankorotuksena tai myöntämällä lainoja, jolloin on noudatettava asiaa koskevia kansallisia säännöksiä, etenkin kauppa- ja verosäännöksiä. Siirto on merkittävä selkeästi edunsaajayrityksen taseeseen, ja viranomaisten on tehtävä siitä virallinen päätös. Päätöksessä on ilmoitettava täsmällisesti, mihin käyttötarkoitukseen varojensiirto tehdään. Jos valtion rahoitustuki ei sitä vastoin ole yksityisen sijoittajan periaatteenmukainen, kyseinen tuki on ilmoitettava komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan määräysten mukaisesti.

21. Jos korvaus maksetaan yritykselle sen oikeudellisesta muodosta riippumatta, valtio voi osakkaan ominaisuudessa käyttää mahdollisen liiallisen korvauksen kyseisen yrityksen rahoittamiseen edellyttäen, että yksityisen sijoittajan toimintaan perustuva arviointiperuste täyttyy. Varojensiirto on kuitenkin toteutettava tavanomaisten kaupallisten menettelyjen mukaisesti eli pääomankorotuksena tai myöntämällä lainoja, jolloin on noudatettava asiaa koskevia kansallisia säännöksiä, etenkin kauppa- ja verosäännöksiä. Siirto on merkittävä selkeästi edunsaajayrityksen taseeseen, ja viranomaisten on tehtävä siitä virallinen päätös. Päätöksessä on ilmoitettava täsmällisesti, mihin käyttötarkoitukseen varojensiirto tehdään. Jos valtion rahoitustuki ei sitä vastoin ole yksityisen sijoittajan periaatteenmukainen, kyseinen tuki on ilmoitettava komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan määräysten mukaisesti.

Tarkistus 22

23 kohta

23. Näitä suuntaviivoja sovelletaan sen jälkeen, kun ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja niiden voimassaolo päättyy 31.12.2007. Komissio voi jäsenvaltioita kuultuaan tehdä muutoksia suuntaviivoihin ennen 31.12.2007 yhteismarkkinoiden kehittämiseen liittyvistä merkittävistä syistä.

23. Näitä suuntaviivoja sovelletaan sen jälkeen, kun ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja niiden voimassaolo päättyy neljän vuoden kuluttua niiden voimaantulosta. Komissio voi jäsenvaltioita kuultuaan tehdä muutoksia suuntaviivoihin ennen niiden viimeistä voimassaolopäivää yhteismarkkinoiden kehittämiseen liittyvistä merkittävistä syistä. Jos suuntaviivat halutaan uusia, niitä on ensin tarkasteltava uudelleen muun muassa toteuttamalla asiatietoihin ja laajojen kuulemisten tuloksiin perustuva kattava vaikutusarviointi, jonka komissio tekee jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella. Asiaan liittyvät tiedot annetaan Euroopan parlamentin käyttöön.

°

°                    °

32. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävä valtiontuki

Menettelynumero

2004/2186(INI)

Työjärjestyksen artikla

45 art. ja 112 art. 2 kohta

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON
18.11.2004

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

TRAN
18.11.2004

REGI
18.11.2004

JURI
18.11.2004

IMCO
18.11.2004

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

TRAN

15.12.2004

REGI

19.1.2005

JURI

24.11.2004

IMCO

1.2.2005

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)


 

 

 

 

Mietintöön sisältyvät päätöslauselmaesitykset

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Sophia in 't Veld
13.9.2004

 

Alkuperäinen esittelijä

 

 

Valiokuntakäsittely

4.10.2004

22.10.2004

18.1.2005

2.2.2005

 

Hyväksytty (pvä)

2.2.2005

Lopullisen äänestyksen tulos

puolesta:

vastaan:

tyhjää:

30

5

10

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Pier Luigi Bersani, Udo Bullmann, Ieke van den Burg, Elisa Ferreira, José Manuel García-Margallo y Marfil, Robert Goebbels, Gunnar Hökmark, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Ian Hudghton, Christopher Huhne, Sophia in 't Veld, Othmar Karas, Piia-Noora Kauppi, Wolf Klinz, Christoph Konrad, Guntars Krasts, Kurt Joachim Lauk, Enrico Letta, Astrid Lulling, Gay Mitchell, Cristobal Montoro Romero, Joseph Muscat, John Purvis, Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Karin Riis-Jørgensen, Dariusz Rosati, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Manuel António dos Santos, Peter Skinner, Margarita Starkevičiūtė, Ivo Strejček, Sahra Wagenknecht

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Alain Lipietz, Sarah Ludford, Diamanto Manolakou, Antonis Samaras, Gilles Savary, Theresa Villiers, Corien Wortmann-Kool, Josef Zieleniec

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Ambroise Guellec

Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6

9.2.2005

A6-0034/2005

Huomautuksia

...

  • [1]  EYVL C 14, 19.1.1998, s. 74.
  • [2]  EYVL 140 E, 13.6.2002, s. 153.
  • [3]  EYVL C 59, 23.2.2001, s. 238.
  • [4]  EUVL C 92 E, 16.4.2004, s. 294.
  • [5]  EYVL L 10, 13.1.2001, s. 30.
  • [6]  http://europa.eu.int/comm/lisbon_strategy/index_en.html.
  • [7]  Asia C-280/00, Altmark Trans ja Magdeburg v. Nahverkehrsgesellschaft Altmark [2003] ECR I-7747.
  • [8]  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
  • [9]  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
  • [10]  EYVL L 195, 29.7.1980, s. 35.