MIETINTÖ ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioille annettavasta valtuutuksesta ratifioida Euroopan yhteisöjen edun vuoksi merenkulkijoiden henkilöllisyystodistusta koskeva Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus nro 185
10.2.2005 - (KOM(2004)0530 – C6‑0167/2004 – 2004/0180(CNS)) - *
Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta
Esittelijä: Ioannis Varvitsiotis
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioille annettavasta valtuutuksesta ratifioida Euroopan yhteisöjen edun vuoksi merenkulkijoiden henkilöllisyystodistusta koskeva Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus nro 185
(KOM(2004)0530 – C6‑0167/2004 – 2004/0180(CNS))
(Kuulemismenettely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen (KOM(2004)0530)[1],
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen lauseen,
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6‑0167/2004),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0037/2005),
1. hyväksyy komission ehdotuksen;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
PERUSTELUT
Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus nro 185
Merenkulkijoiden henkilöllisyystodistusta koskeva Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus nro 185 (tarkistettuna) tähtää merenkulkijoiden henkilöllisyyden toteamisjärjestelmän parantamiseen yksinkertaistaen heidän saapumismuodollisuuksiaan maihin, joiden kansalaisia he eivät ole. Tästä syystä yleissopimuksessa säädetään tietyistä säännöistä, jotka koskevat maissakäyntiä varten tarvittavan viisumin myöntämistä merenkulkijoille. Yleissopimuksessa viitataan myös merenkulkijoiden pääsyyn jäsenvaltioiden alueelle, tarkemmin sanottuna kauttakulkuun, aluksen vaihtoon tai kotimaahan palaamiseen. Yleisenä tavoitteena on joustavuuden ja turvallisuuden yhdistäminen ennen kaikkea biometristen tunnisteiden käyttöönoton avulla.
Jäsenvaltiot hyväksyivät tämän yleissopimuksen 19. kesäkuuta 2003 Kansainvälisen työjärjestön yleiskokouksessa. Euroopan komissio osallistui neuvotteluihin pelkästään tarkkailijana, koska vain jäsenvaltiot voivat liittyä yleissopimukseen.
Tähän mennessä kolme maata on ratifioinut yleissopimuksen: Ranska 27. huhtikuuta 2004, Jordania 8. elokuuta 2004 ja Nigeria 18. elokuuta 2004.
Neuvoston päätösehdotuksen tavoite
EY:n perustamissopimuksen IV osaston "Viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä muu henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä politiikka" mukaan pitkä- ja lyhytaikaisia viisumeita koskeva politiikka kuuluu yhteisön toimivaltaan. 62 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdassa määrätään tarkemmin, että toimenpiteet, jotka koskevat niiden kolmansien maiden luetteloa, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niitä maita, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, kuuluvat Euroopan yhteisön toimivaltaan.
Kansainvälisen työjärjestön tarkistetun yleissopimuksen 6 artiklan 6 kohta, jossa säädetään, että merenkulkijoiden maissakäynti ei edellytä viisumia, kuuluu näin kiistatta perustamissopimuksen IV osaston soveltamisalaan.
Ulkopuolisia toimivaltuuksia koskevasta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen AETR-päätöksestä ("Euroopan sopimus kansainvälisessä tieliikenteessä käytettävien ajoneuvojen miehistöjen työstä") seuraa, että kun yhteisö on jo harjoittanut perustamissopimuksessa sille myönnettyjä toimivaltuuksia, jäsenvaltiot eivät voi enää vapaasti ratifioida itsenäisesti kansainvälistä sopimusta, jossa määrätään näistä toimivaltuuksista.
Tässä tapauksessa yhteisö on jo harjoittanut toimivaltuuksiaan kyseisellä alalla, koska se on hyväksynyt 15 päivänä maaliskuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001, joka koskee niiden kolmansien maiden luettelon vahvistamista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niiden kolmansien maiden luetteloa, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske[2].
Tämän vuoksi Euroopan komissio ehdottaa, että neuvosto valtuuttaa ne jäsenvaltiot, joita tämän alan yhteisön säännöstö koskee, ratifioimaan yleissopimuksen yhteisön edun vuoksi.
Esittelijän kanta
Esittelijä kannattaa täysin kyseisen yleissopimuksen tavoitetta. Esittelijä haluaa asiaa käsiteltäessä kuitenkin esittää kaksi huomiota.
Yleissopimuksessa puututaan viisumipakkoon, koska sen 6 artiklan 6 kohdassa säädetään, että merenkulkijoiden maissakäynnin yhteydessä ei vaadita viisumia, mutta siinä ei kuitenkaan edellytetä asiasta annetun yhteisön lainsäädännön muuttamista. Itse asiassa kyseisen säädöksen, eli luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, 15. maaliskuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään selvästi, että "jäsenvaltio voi säätää ... viisumipakkoa ... koskevista poikkeuksista seuraavien henkilöiden osalta: ... b) alusten ja ilma-alusten siviilimiehistö." Esittelijä haluaakin kysyä, onko jäsenvaltioiden näissä olosuhteissa todella tarpeen saada neuvostolta valtuudet ratifioida Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus nro 185. Ranska ei selvästikään noudata tätä kantaa, koska se päätti itse ratifioida yleissopimuksen, joka tulee voimaan helmikuussa 2005[3]. Joka tapauksessa symbolinen arvo, jonka Euroopan komissio haluaisi tällaisille valtuuksille antaa ja jota samanaikainen ratifiointi kaikissa jäsenvaltioissa lisäisi, sillä näiden "avulla voitaisiin osoittaa muille valtioille, miten tärkeänä yhteisö pitää tätä yleissopimusta"[4], on tästä lähtien hyvin vähäinen, koska neuvosto on päättänyt poistaa päätöksen 2 artiklasta.
Toiseksi esittelijä on hyvin yllättynyt vuosi sitten tehdystä päätöksestä biometristen tunnisteiden lisäämisestä merenkulkijoiden henkilöllisyystodistuksiin. Tähän seikkaan on liittynyt ja liittyy edelleen runsaasti kysymyksiä.
Yleissopimuksen 3 artiklan 8 kohdassa edellytetään, että merenkulkijoiden henkilöllisyystodistuksiin sisältyy etunimen, sukupuolen, syntymäajan ja -paikan, kansallisuuden, erityisten fyysisten tuntomerkkien, digitaalisen tai alkuperäisen valokuvan ja allekirjoituksen lisäksi liitteen I mukaisia määritelmiä vastaava tai muunlainen biometrinen tunniste.
Liitteessä I määritetään tällä tavoin merenkulkijoiden henkilöllisyystodistusten yhteinen malli. Biometrisia tunnisteita varten valittu yhteinen malli "perustuu numeroina viivakoodiin tallennettuun sormenjälkeen kehitettävän standardin edellyttämällä tavalla"[5]. Yhtenäisestä viisumin kaavasta annetun asetuksen (EY) N:o 1638/95 6 artiklan mukaisesti perustetun komitean viime marraskuussa julkistamassa asiakirjassa, jossa käsitellään käytännön mahdollisuuksia liittää biometrisiä tunnisteita kolmansien maiden kansalaisille myönnettäviin yhdenmukaisiin viisumeihin ja oleskelulupiin samoin kuin jäsenvaltioiden myöntämiin passeihin ja matkustusasiakirjoihin, todetaan, että "rajallisten tallennusmahdollisuuksiensa vuoksi viivakoodi ei ole Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön OACI:n normien mukainen". Viivakoodia kuitenkin käytetään vertailukohtana tässä kysymyksessä. Lisäksi viisumiasiaa käsittelevälle työryhmälle erään jäsenvaltion valtuuskunnan laatimassa muistiossa kiinnitetään huomiota siihen, että merenkulkijoiden henkilöllisyystodistuksiin sovellettavat biometrisiä tunnisteita koskevat Kansainvälisen työjärjestön säännöt eivät ole OACI:n normien mukaisia, minkä OACI:n tekninen neuvoa-antava työryhmä totesi selkeästi Montrealissa toukokuussa 2004 pitämässään kokouksessa. EU:n kansalaisten passien ja matkustusasiakirjojen turvatekijöitä ja biometriikkaa koskevista vaatimuksista annetussa asetusehdotuksessa neuvosto korostaa, että olisi otettava huomioon Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön asiakirjassa N:o 9303 koneellisesti luettavista matkustusasiakirjoista esitetyt määräykset.
Näin ollen vaikuttaa siltä, että Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen mukaisesti merenkulkijoiden henkilöllisyystodistuksiin sovellettujen normien ja jäsenvaltioiden myöntämiin matkustusasiakirjoihin sovellettavien sääntöjen välillä vallitsee teknisen tason ero. Tämä ero ilmenee loogisesti siten, että eri tyyppisten asiakirjojen valmistamiseen ja lukemiseen tarvitaan eri tekniikat. Esittelijä pohtii tällaisten toimien asianmukaisuutta ja niiden taloudellisia seurauksia. Esittelijän mielestä näin monimutkaisella ja herkällä alalla olisi tarvittu enemmän yhtenäisyyttä.
Tästä huolimatta jäsenvaltiot kantavat vastuun velvollisuuksiensa noudattamisesta ja päätöksiensä taloudellisista vaikutuksista. Esittelijä ei näin ollen näe tässä kohdin mitään estettä yleissopimuksen ratifioinnille.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Ehdotus neuvoston päätökseksi jäsenvaltioille annettavasta valtuutuksesta ratifioida Euroopan yhteisöjen edun vuoksi merenkulkijoiden henkilöllisyystodistusta koskeva Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus nro 185 | ||||||
|
Viiteasiakirjat |
(KOM(2004)0530 – C6-0167/2004 – 2004/0180(CNS)) | ||||||
|
Oikeusperusta |
EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan 1 luetelmakohta | ||||||
|
Työjärjestyksen artikla |
51 artikla ja 83 artiklan 7 kohta | ||||||
|
EP:n kuuleminen (pvä) |
29.10.2004 | ||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
LIBE | ||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
TRAN |
EMPL |
|
|
| ||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
TRAN |
EMPL |
|
|
| ||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
| ||
|
Esittelijä(t) |
Ioannis Varvitsiotis |
| |||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
| |||||
|
Yksinkertaistettu menettely |
| ||||||
|
Oikeusperustan kyseenalaistaminen |
|
/ |
| ||||
|
Rahoitusmäärän muuttaminen |
|
/ |
| ||||
|
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kuuleminen |
| ||||||
|
Alueiden komitean kuuleminen |
| ||||||
|
Valiokuntakäsittely |
19.1.2005 |
1.2.2005 |
|
|
| ||
|
Hyväksytty (pvä) |
1.2.2005 | ||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
puolesta: vastaan: tyhjää: |
43 0 0 | |||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Alexander Nuno Alvaro, Alfredo Antoniozzi, Johannes Blokland, Mario Borghezio, Mihael Brejc, Kathalijne Maria Buitenweg, Michael Cashman, Giusto Catania, Charlotte Cederschiöld, Carlos Coelho, António Costa, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Rosa Díez González, Antoine Duquesne, Kinga Gál, Patrick Gaubert, Adeline Hazan, Lívia Járóka, Timothy Kirkhope, Ewa Klamt, Ole Krarup, Stavros Lambrinidis, Henrik Lax, Edith Mastenbroek, Jaime Mayor Oreja, Hartmut Nassauer, Bogdan Pęk, Martine Roure, Inger Segelström, Manfred Weber, Stefano Zappalà ja Tatjana Ždanoka | ||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Frederika Brepoels, Panayiotis Demetriou, Gérard Deprez, Camiel Eurlings, Ignasi Guardans Cambó, Sophia in 't Veld, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Vincent Peillon, Herbert Reul, Marie-Line Reynaud ja Jan Zahradil | ||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
| ||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6 |
10.2.2005 |
A6-0037/2005 | |||||
|
Huomautuksia |
... | ||||||
- [1] Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
- [2] EYVL L 81, 21.3.2001, sellaisena kuin se on muutettuna 7 päivänä joulukuuta 2001 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2414/2001 ja 6 päivänä maaliskuuta 2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 453/2003.
- [3] Ks. http://www.ilo.org/ilolex/French/convdisp1.htm. Yleissopimuksen 12 artiklassa määrätään seuraavasti:
"1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Se tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit."
Ranska ratifioi sen 27. huhtikuuta 2004, Jordania 8. elokuuta 2004 ja Nigeria 18. elokuuta 2004. - [4] Ks. KOM(2004)0530 lopullinen, perustelujen 17 ja 23 kohta.
- [5] Yleissopimuksen nro 185 I liitteen III kohdan k alakohta.