MIETINTÖ Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta
23.3.2005 - (2004/2167(INI))
Ulkoasiainvaliokunta
Esittelijä: Helmut Kuhne
- EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
- PERUSTELUT
- VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNNYT MIELIPIDE – GUE/NGL – Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto
- TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
- KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
- ASIAN KÄSITTELY
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Roomassa 29. lokakuuta 2004 allekirjoitetun sopimuksen Euroopan perustuslaista,
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston kokouksessa 12. joulukuuta 2003 hyväksytyn Euroopan unionin turvallisuusstrategian, ylimääräisessä ulkoministerien neuvostossa (Kastellorizossa toukokuussa 2003) tehdyn sitä koskevan Kreikan tasavallan aloitteen ja Thessalonikin Eurooppa-neuvoston (19.–20. kesäkuuta 2003) päätelmät,
– ottaa huomioon 30. marraskuuta 2000 antamansa päätöslauselman Euroopan yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta Kölnin ja Helsingin jälkeen[1],
– ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman Euroopan uuden turvallisuus- ja puolustusjärjestelmän ensisijaisista painopisteistä ja puutteista[2],
– ottaa huomioon Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitoksen toukokuussa 2004 antaman ehdotuksen Euroopan turvallisuuspolitiikkaa käsitteleväksi valkoiseksi kirjaksi,
– ottaa huomioon EU:n korkealle edustajalle 15. syyskuuta 2004 jätetyn inhimillisen turvallisuuden doktriinia käsittelevän raportin "A Human Security Doctrine for Europe"[3],
– ottaa huomioon yhteisön kaikkien toimielimien julkistamat monet konfliktien estämistä koskevat ohjelmat,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6‑0072/2005),
A. ottaa huomioon virstanpylvään, joka saavutettiin Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) kehityksen vauhdittumisessa Ison-Britannian ja Ranskan St. Malossa 3.–4. joulukuuta 1998 antaman yhteisen julistuksen myötä,
B. ottaa huomioon ETPP:n kehittämistavoitteet, jotka ilmaistiin Eurooppa-neuvoston kokouksissa Kölnissä (3.–4. kesäkuuta 1999), Helsingissä (10.–11. joulukuuta 1999) ja Göteborgissa (15.–16. kesäkuuta 2001),
C. panee merkille tarpeen tehostaa Euroopan unioniin ja sieltä pois suuntautuvan aseviennin valvontaa sekä aseviennin valvontaa maailmanlaajuisesti,
D. tunnustaa, että erilaisilla EU:n avustusohjelmilla on ollut merkittävä rooli ja ne ovat edistäneet korvaamattomalla tavalla talouskasvua ja tukeneet demokraattisten instituutioiden kasvua, niillä on toteutettu uudelleenrakennustoimia, laadittu makrotaloudellisia ohjelmia ja edistetty ihmisoikeuksia,
E. ottaa huomioon, että Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa esitettyä kokonaisvaltaista lähestymistapaa noudatetaan jo aktiivisesti Balkanilla, mikä käy ilmi niiden tällä hetkellä sovellettavien EU:n välineiden laajuudesta, joilla pyritään tuomaan vakautta kyseiselle alueelle: Cards-avustusohjelma, Proxima ja EUPM -siviilikriisinhallintaohjelmat ja Althea-sotilasoperaatio,
F. ottaa huomioon kansalaisten johdonmukaisen tuen, joka käy ilmi kymmenen vuoden ajanjaksolla tehdyistä mielipidetiedusteluista: näiden mukaan yli 60 prosenttia EU:n kansalaisista kannattaa EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa ja yli 70 prosenttia kannattaa yhteistä puolustuspolitiikkaa,
G. panee pahoitellen merkille, että taso, jolla yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP) tehdään selkoa Euroopan parlamentille perustuslakisopimuksen III-304 artiklan mukaisesti, ei ole merkittävästi noussut ja että parlamenttia ei ole kuultu monista neuvoston päätöksistä ja toimista; ottaa kuitenkin huomioon myös korkean edustajan ja tämän alaisuudessa toimivien yksiköiden osoittaman hyvän tahdon pitää parlamentti ajan tasalla ja käydä sen kanssa keskustelua; kehottaa korkeaa edustajaa ja tämän alaisuudessa toimivia yksiköitä jatkamaan ja tehostamaan parlamentin kanssa käytävää avointa keskustelua,
H. panee merkille – edellisestä kohdasta riippumatta – että unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvasta toiminnasta on jatkuvasti tehtävä selkoa jäsenvaltioiden parlamenteille erityisesti niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa sotilaallisiin toimiin ryhtyminen edellyttää kyseisen maan parlamentin antamaa hyväksyntää,
I. toteaa, että kaikessa unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan piiriin kuuluvassa toiminnassa ja toimissa on noudatettava kansainvälistä oikeutta ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteita, kuten Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen I-3 ja III-292 artiklassa selvästi todetaan,
J. toteaa, että monilla EU:n jäsenvaltioilla (Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Espanja, Italia ja Kreikka mukaan luettuina) on ollut ja joissain tapauksissa on edelleenkin omia kokemuksia terrorismin eri muodoista ja niiden taustalla olevista aatteista,
K. toteaa, että lähitulevaisuudessa islamilainen terrorismi muodostaa suurimman haasteen EU:lle samoin kuin muille alueille, etenkin jos terroristit onnistuvat saamaan haltuunsa joukkotuhoaseita,
L. toteaa, että EU:n turvallisuusstrategia muodostaa osan kattavasta YUTP:sta ja ETPP:sta, joissa voidaan soveltaa EU:n käytettävissä olevien poliittisten toimien koko kirjoa diplomaattiset, taloudelliset ja kehitykseen liittyvät toimet mukaan luettuina,
Euroopan turvallisuusympäristö
1. korostaa, että vain jos 'turvallisuuden' käsite ymmärretään laajasti, voidaan asianmukaisesti ottaa huomioon se, miten poliittiset ja demokraattiset ongelmat (esim. ihmisoikeuksien loukkaukset, tiettyjen kansalaisryhmien tahallinen syrjintä ja sortavat hallinnot) sekä suuri määrä sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä tekijöitä (esim. köyhyys, nälänhätä, taudit, lukutaidottomuus, niukat luonnonvarat, ympäristön kuluminen ja epätasa-arvoiset kauppasuhteet) vaikuttavat alueellisiin konflikteihin, valtioiden toimintakyvyttömyyteen ja rikollis- ja terroristijärjestöjen syntyyn, vaikkakaan jälkimmäisten toimia ei voida millään tavalla eikä missään muodossa perustella edellä mainituilla tekijöillä;
2. pitää tästä syystä myönteisenä, että 'turvallisuuden' käsite on ymmärretty laajasti EU:n turvallisuusstrategiassa (ESS); yhtyy EU:n turvallisuusstrategiassa esitettyyn näkemykseen, että suurimmat uhkat globaalille turvallisuudellemme ovat nykyisin terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, ratkaisemattomat alueelliset konfliktit, toimintakyvyttömät ja toimintakyvyttömyyteen ajautuvat valtiot sekä järjestäytynyt rikollisuus; korostaa, että näitä uhkia ei voida ensi kädessä lähestyä eikä niitä voida täysin ratkaista sotilaallisin keinoin;
3. tekee näin ollen saman johtopäätöksen kuin se, mitä EU:n turvallisuusstrategiassa esitetään, eli että EU:n ja jäsenvaltioiden avustusohjelmien ja välineiden käyttö, kehityspolitiikan avustusohjelmat ja välineet mukaan lukien, yhdessä diplomaattisten, sotilaallisten ja siviilivoimavarojen ja asiantuntemuksen hyödyntämisen kanssa voi parhaiten myötävaikuttaa turvallisemman maailman luomiseen;
4. kehottaa tästä syystä tällaisen 'turvallisuusympäristön' käsitteen käytännön transponointia unionin nykyisiin rakenteisiin niin, että unioni kykenee havaitsemaan kriisejä hyvissä ajoin voidakseen toimia ennalta ehkäisevästi; ilmaisee tässä yhteydessä mielipiteensä, että erikoistuneiden "kriisienhavainnointikeskuksien" perustaminen tietyille erityisen kriisialttiille alueille olisi yksi järkevistä tavoista puuttua selkkausten syihin ja näin estää niiden raju laajeneminen; korostaa edelleen tässä yhteydessä, miten tärkeää on, että konfliktien ehkäisy ja terrorismin torjunta sisällytetään EU:n kaikkiin toimintalinjoihin;
EU:n strategiset tavoitteet
5. on täysin samaa mieltä EU:n turvallisuusstrategiassa esitetyistä unionin strategisista tavoitteista, joita ovat uhkien torjuminen, turvallisuuden lisääminen naapurialueillamme ja tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuva hyvin toimiva kansainvälinen järjestys;
6. toteaa, että uhkien käsittelyssä on välttämätöntä määritellä niiden alueellinen ja/tai globaali luonne, jotta unioni voi tehokkaasti mobilisoida käytössään olevat välineet ja voimavarat ongelman ratkaisemiseksi; panee merkille, että pyrkimys lisätä turvallisuutta unionin naapurialueilla edistää hyvin pitkälti alueellisten uhkien torjumista, kun taas globaaleihin ongelmiin on puututtava tehokkaiden monenvälisyyteen perustuvien kansainvälisten rakenteiden kautta, joissa EU on liikkeelle paneva voima; toteaa kuitenkin, että monenvälisiä järjestöjä ja rakenteita voidaan pyytää puuttumaan myös alueellisiin uhkiin;
7. yhtyy täysin unionin uudessa naapuruuspolitiikassa ja EU:n turvallisuusstrategiassa esitettyyn arvioon, jonka mukaan unionin naapuruus olisi ymmärrettävä laajemmin niin, että se ei kata ainoastaan niitä Itä-Euroopan maita, joilla on yhteinen raja EU:n kanssa, vaan myös alueet kauempana idässä ja etelässä, kuten Kaukasus, Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka; toteaa, että tämä politiikka on yhdenmukaista niiden unionin jatkuvien pyrkimysten kanssa, joilla se on pyrkinyt arabien ja Israelin välisen konfliktin ratkaisemiseen muun muassa Barcelonan prosessin kautta; korostaa, että demokratia ja oikeusvaltio ovat kansojen rauhanomaisen rinnakkaiselon tärkeimpiä ennakkoehtoja;
8. korostaa, että YK:lla on etusija monenvälisessä institutionaalisessa kehyksessä ja että EU:n on tarpeen toimia johtavassa roolissa tämän korvaamattoman järjestön rakenteiden ja voimavarojen uudistamisessa; panee merkille uhkakuvia, haasteita ja muutosta käsitelleen korkean tason asiantuntijaryhmän YK:n pääsihteerille 1. joulukuuta 2004 esittämän raportin; pitää kyseistä raporttia – sanotun kuitenkaan rajoittamatta parlamentin mahdollisesti myöhemmin esittämiä yksityiskohtaisia arvioita – myönteisenä lähtökohtana YK:n uudistamisesta 20. vuosituhannen haasteita varten käytävälle avoimelle keskustelulle; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita koordinoimaan näiden keskustelujen puitteissa kantaansa täysin tietoisina siitä, että mielipidetiedustelujen mukaan YUTP/ETPP:n nykyistä vahvemmalla EU-edustuksella on takanaan kansalaisten johdonmukainen tuki;
9. korostaa edelleen, että unionin on toimittava johtavassa roolissa, kun on kyse yhteistyöstä muiden rauhaa ja turvallisuutta maailmassa edistävien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa; painottaa erityisesti tarvetta toimia täydessä yhteistyössä Ety-järjestön kanssa;
10. pitää tärkeänä, että EU pyrkii lujaan ja oikeudenmukaiseen kehitysyhteistyöpolitiikkaan voidakseen osallistua tehokkaasti yleismaailmallisesti hyväksyttyjen vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamiseen;
Viimeaikaiset virstanpylväät Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa
11. panee merkille arvokkaan kokemuksen, jota viimeisten kahden vuoden aikana on saatu siviili- ja poliisioperaatioissa, kuten kansainvälisten poliisijoukkojen harjoittaman valvonnan (nykyisin EUPM) jatkaminen Bosnia ja Hertsegovinassa vuodesta 2003, Proxima entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (Fyrom) ja Eujust Themis Georgiassa; pitää niinikään myönteisenä Euroopan unionin tulevaa poliisioperaatiota Kongon demokraattisessa tasavallassa (EUPOL Kinshasa);
12. tunnustaa, että unionin sotilaallisten voimavarojen laajentamisessa on saavutettu huomattavaa edistymistä; toteaa niinikään, että erityisen tärkeitä ovat olleet Naton kanssa yhteiset "Berliini Plus" -järjestelyt, jotka mahdollistivat EU:n ensimmäisen sotilaallisen operaation – Concordian – entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Althea-operaation Bosnia ja Hertsegovinassa; myöntää, että unionin ETPP-kehyksen joustavuudesta on etua, koska se mahdollistaa Artemis-operaation toteuttamisen Kongon demokraattisessa tasavallassa;
13. korostaa Euroopan unionin tilannekeskuksen (SITCEN) jo antamaa myönteistä panosta kaikkien saatavilla olevien siviili-, sotilas- ja diplomaattitiedustelutietojen yhdistämisessä niin, että mistä tahansa tilanteesta voidaan laatia luotettavia tausta-analyysejä; kehottaa jäsenvaltioita edelleen tehostamaan tietojen vaihtamista SITCENin kanssa, jotta EU:n turvallisuusstrategiassa ilmaistujen tavoitteiden saavuttamista ei aiheettomasti vaikeuteta;
14. toteaa edellä mainitut saavutukset huomioiden, että EU:n on tulevaisuudessa löydettävä hyvä ja asianmukainen tasapaino sotilas- ja siviilitoimien välillä, jotta se voi täyttää EU:n turvallisuusstrategian tavoitteet ja hengen; katsoo, että Althea-operaatio Bosnia ja Hertsegovinassa antaa tässä suhteessa arvokasta kokemusta, kun unioni kykenee koordinoimaan sotilastoimiaan parhaillaan käynnissä olevien siviilioperaatioiden ja -ohjelmien kanssa;
15. on yhtä mieltä tavoitteista, jotka asetettiin yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston (GAERC) kokouksessa 17. toukokuuta 2004 virallisesti hyväksytyssä yleistavoitteessa 2010 sekä GAERCin kokouksessa 13. joulukuuta 2004 tehdystä sopimuksesta siviilialan yleistavoitteen 2008 laadinnasta, keinoina keskittää sellaisia toimia, joilla EU:lle annetaan tarvittavat voimavarat EU:n turvallisuusstrategiassa asetettujen strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että nämä sisältöä koskevat ja aikaan liittyvät tavoitteet olisi saatettava konkreettiseen muotoon valkoisessa kirjassa;
16. antaa tunnustusta GAERCin kokouksessa 22. marraskuuta 2004 saavutetulle edistymiselle EU:n taisteluosastojen, jotka ovat osa nopean toiminnan voimavaroja, kehittämisessä korkean intensiteetin sotilasoperaatioita varten; toteaa, että nämä taisteluosastot on tarkoitus muodostaa lähinnä jo olemassa olevista EU:n kansallisista ja monikansallisista joukoista; panee myös merkille GAERCin hyväksymän sopimuksen siviilialan yleistavoitteen 2008 laatimisesta, ja pitää myönteisenä ilmaistua aikomusta muuttaa nykyiset siviilivälineet kattavammiksi ja tehokkaammiksi, jotta eri integroitujen joukkojen yhdistelmä voidaan toteuttaa paikallisten erityistarpeiden pohjalta; tunnustaa näin ollen, että YUTP:n puitteissa toteutettava tuleva siviilikriisinhallinta itse asiassa ulottuu Feirassa asetettuja neljää painopistealuetta kauemmas (poliisi, oikeusvaltio, siviilihallinto ja pelastuspalvelu);
17. korostaa joukkojen sijoittamisen yhteisen lähestymistavan (Global Approach on Deployability, GAD) merkitystä erityisesti, jotta taisteluosastoilla olisi täysi toimintakyky vuonna 2007, ja pitää tässä yhteydessä myönteisinä Ateenan ja Eindhovenin koordinointikeskusten ponnisteluja sotilasjoukkojen siirtojen alalla;
18. pitää myös myönteisenä sitä, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi virallisesti ehdotuksen siviili-sotilasyksikön perustamisesta EU:n sotilasesikuntaan (EUSE); toteaa, että siviili-sotilasyksiköllä tulee olemaan ratkaisevan tärkeä rooli kaikkien operaatioiden (siviilioperaatiot, sotilasoperaatiot ja näiden yhdistelmät) strategisessa suunnittelussa ja vuodesta 2006 alkaen operaatiokeskuksen perustamisessa itsenäisiä EU-operaatioita varten sellaisissa tapauksissa, joissa mitään kansallista esikuntaa ole yksilöity; korostaa, että siviili-sotilasyksiköllä on merkitystä myös siviilioperaatioiden ja sotilasoperaatioiden yhdistämistä koskevien periaatteiden ja mallien kehittämisessä; myöntää kuitenkin, että monet näistä periaatteista ja malleista tulevat perustumaan jo käynnissä oleviin ja tuleviin operaatioihin;
19. kiinnittää EU:n tulevien siviili- ja sotilasoperaatioiden yhdistelmien suunnittelun osalta huomiota ehdotuksiin ja ajatuksiin, joita on esitetty "A Human Security Doctrine for Europe" -raportissa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä paitsi raportin yleisen linjan mukaista YUTP:n viimeaikaista kehitystä, johon kuuluu muun muassa siviili-sotilasyksikön perustaminen, vaan myös Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen tulevaa perustamista Euroopan perustuslakia koskevan sopimuksen III-321 artiklan 5 kohdan mukaisesti; huomauttaa kuitenkin, että Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot on kyseisen artiklan mukaisesti luotu lähinnä sitä varten, että "nuoret eurooppalaiset voisivat osallistua yhteisen humanitaarisen avun toimiin"; pyytää näin ollen, että näitä joukkoja joko laajennetaan tai täydennetään perustamalla täydentävät joukot, jotta voidaan hyödyntää uransa keskivaiheilla olevien ja uransa jo päättäneiden ammattilaisten kokemusta ja asiantuntemusta ja saada näin aikaan toiminnalliset joukot, jotka muistuttavat enemmän Euroopan siviilirauhanturvajoukkoja, joiden perustamista Euroopan parlamentti on useaan otteeseen esittänyt;
20. toteaa, että GEARC myös kehotti 7. tammikuuta 2005 – osittain ulkoasioista vastaavan komission jäsenen tilapäisten ehdotusten pohjalta – toimivaltaisia elimiään ja komissiota arvioimaan mahdollisuuksia lisätä EU:n kriiseihin reagointikykyä katastrofiavun osalta;
21. kehottaa neuvostoa ja komissiota turvaamaan nykyisten välineiden ja valmiuksien täydentävyyden ja yhdenmukaisuuden sekä samat ominaisuudet uusissa ehdotuksissa, ennen kaikkea kun on kyse konfliktien ehkäisyn ja kriisinhallinnan välisestä tiiviistä yhteydestä; katsoo, että huomattavaa menestystä tässä edelleen käynnissä olevassa tehtävässä voidaan pitää edistyksenä tulevaa EU:n ulkoasiainministeriön luomista ajatellen;
22. pitää myönteisenä tiettyjen jäsenvaltioiden aloitetta Euroopan sotilaspoliisijoukkojen (EGF) perustamiseksi ja niiden halukkuutta asettaa ne käytettäviksi ETPP:n tarkoituksia varten; korostaa tällaisten joukkojen olevan erityisen hyödyllisiä varmistettaessa siirtymistä operaatioiden puhtaasti sotilaallisesta vaiheesta yhdistettyyn siviili- ja sotilasvaiheeseen tai puhtaasti siviilivaiheeseen;
23. korostaa, että on tarpeen kehittää eurooppalainen turvallisuuskulttuuri panemalla tehokkaasti täytäntöön ETPP:aa koskeva EU:n koulutussuunnitelma, joka lisää EU:n kriisinhallinnassa mukana olevien kaikkien toimijoiden välistä yhtyeentoimivuutta; painottaa tässä yhteydessä, että olisi perustettava Euroopan turvallisuus- ja puolustuskorkeakoulu (ESDC), joka tarjoaa EU:n yksiköille ja jäsenvaltioille asiantuntevaa henkilöstöä, joka kykenee työskentelemään tehokkaasti ETPP:n kaikissa asioissa; toteaa, että tämän korkeakoulun on perustuttava terveille organisatorisille ja rahoitusta koskeville menettelytavoille;
24. panee tyytyväisenä merkille nopean toiminnan, johon ryhdyttiin Euroopan puolustusviraston (EPV) perustamiseksi ennen Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen virallista hyväksymistä; toteaa, että Euroopan puolustusviraston toiminnan pitäisi hyödyttää unionia paitsi puolustusvoimavarojen edelleen kehittämisessä kriisinhallinnan alalla myös tutkimus- ja kehittämismenojen rationalisoinnissa jäsenvaltioissa ja pitkällä aikavälillä myötävaikuttaa eurooppalaisten puolustusmateriaalimarkkinoiden luomiseen; katsoo, että EPV:n on kiinnitettävä erityistä huomiota taistelujoukkojen aseistamiseen ja varustamiseen ja varmistettava niiden yhteensopivuus; vaatii, että taistelujoukoille annetaan ehdottomasti uudet ja yhtenäiset varusteet; varoittaa kuitenkin, että kaikki Euroopan puolustusviraston tulevat saavutukset riippuvat pitkälti jäsenvaltioiden (poliittisesta) hyvästä tahdosta; vaatii takaamaan riittävät määrärahat EPV:n johtamien asealoitteiden toteuttamiseksi; toteaa myös, että Euroopan puolustusvirastoa ei saa estää pyrkimästä saavuttamaan pitkän aikavälin voimavaratavoitteita – niitä, jotka menevät pidemmälle kuin yleistavoite 2010 – jotta unioni voi hyötyä siitä, että se pyrkii saavuttamaan EU:n turvallisuusstrategiassa asetetut tavoitteet;
25. pitää Euroopan avaruuspolitiikkaa yhtenä EU:n tärkeimmistä 21. vuosisadan haasteista; toteaa, että televiestinnän ja tiedustelun alalla on kehitetty monia rinnakkaisia hankkeita, mikä vähentää tehokkuutta ja lisää kustannuksia; kehottaa yhdistämään nämä hankkeet, kuten ranskalaisen Helios-satelliittijärjestelmän ja saksalaisen Sar Lupe -järjestelmän, osana Euroopan turvallisuustutkimusta;
26. pitää myönteisenä komission ponnisteluja turvallisuustutkimuksen edistämiseksi EU:ssa lähitulevaisuudessa; huomauttaa kuitenkin, että vaarana on päällekkäisyys EPV:n tutkimusaloitteiden kanssa; kehottaa näin ollen komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita toimimaan tiiviissä yhteistyössä tämän vaaran välttämiseksi;
Voimavaroja koskevat puutteet
27. panee merkille jäljempänä esitetyt kolmeen luokkaan jaetut voimavaroja koskevat puutteet, jotka voivat vakavasti haitata unionin kykyä toteuttaa sekä siviilikriisinhallintaoperaatioita että korkean intensiteetin humanitaarisia väliintulo-operaatioita lähinnä sotilaallisin keinoin Ruandan kaltaisten mittavien inhimillisten katastrofien pysäyttämiseksi:
a) ei ole toimintavalmiuteen saatettavia joukkoja, joita tarvittavan rotaation (1/3 toimintavalmiina, 1/3 koulutuksessa, 1/3 lepäämässä) ylläpitäminen edellyttää pitkäaikaisissa tai korkean intensiteetin operaatioissa;
b) ei ole pysyviä mittavia ilmakuljetusvalmiuksia joukkojen ulkomaille kuljettamista varten;
c) ei ole riittäviä komento-, valvonta- ja viestintävalmiuksia eikä tiedonhankinta-, tarkkailu- ja tiedusteluresursseja kollektiivisessa ETPP-kehyksessä;
28. toteaa, että taisteluosastojen käynnissä oleva kehittäminen ratkaisee suurelta osin ensimmäisen puutteen; toteaa, että suunniteltu A400 M -kuljetuskoneiden rakentaminen ei ratkaiset toista puutetta täysin, ja kehottaa toteuttamaan toimia puutteen käsittelyn jatkamiseksi; kehottaa kuitenkin harkitsemaan rotaatiojärjestelmän luomista joukkojen sijoittamista varten; vaatii tällaisen rotaatiojärjestelmän yhteydessä yhteisiä koulutusstandardeja esimerkiksi helikopterien osalta; katsoo, että toiminnallisia valmiuksia voitaisiin parantaa ja kustannuksia vähentää yhteisen koulutusjärjestelmän avulla; kehottaa painokkaasti ryhtymään toimiin viimeisen puutteen suhteen, jotta EU voisi suorittaa tehtäviä, joissa tarvitaan sotilaallisten voimien apua, ilman NATOn tai jonkin yksittäisen jäsenvaltion kapasiteetin käyttämistä; huomauttaa, että tällaiset toimet voisivat realistisesti merkitä jäsenvaltioiden nykyisten resurssien ja voimavarojen yhdistämistä niin, että tavoitteena on ETPP:tä palvelevan kaksikäyttöisen viestintäkeskuksen tai -verkon luominen;
29. korostaa lisäksi, että yleistavoitteessa 2010 esitetyt tavoitteet ja päämäärät eivät olisi riittäviä intensiivisempien tai yhtä vuotta kauemmin kestävien operaatioiden käynnistämiseksi; kehottaa tämän vuoksi komissiota tiiviissä yhteistyössä neuvoston kanssa laatimaan valkoisen kirjan YUTP:n ja EU:n turvallisuusstrategian kehittämisen käytännön vaatimuksista, jotta Euroopan puolustusstrategian edelleen kehittämisestä voidaan käydä enemmän keskustelua;
Aseviennin valvonta ja joukkotuhoaseiden sekä kevyiden aseiden leviämisen estäminen
30. antaa tunnustusta sille, että joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskeva, unionin YUTP-kehykseen sisältyvä EU:n strategia, joka hyväksyttiin virallisesti Eurooppa-neuvoston kokouksessa joulukuussa 2003, on yleisesti ottaen johdonmukainen EU:n turvallisuusstrategian tavoitteiden kanssa; panee tyytyväisenä merkille työn, jota korkean edustajan henkilökohtainen edustaja on tehnyt strategian III luvun täytäntöönpanon varmistamiseksi erityisesti Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2004 hyväksymän ensisijaisten tavoitteiden luettelon osalta;
31. on EU:n turvallisuusstrategian kanssa samaa mieltä siitä, että joukkotuhoaseiden leviämien on potentiaalisesti suurin uhka turvallisuudelle, ja vaatii EU:n turvallisuusstrategian säännösten mukaisesti EU:ta käyttämään käytettävissään olevien keinojen koko kirjoa joukkotuhoaseiden aiheuttaman uhkan voittamiseksi ja huomauttaa tässä yhteydessä, että terrorismin ja joukkotuhoaseiden mahdollinen yhdistäminen edellyttää varhaista reagoimista;
32. korostaa, että Euroopan unionin on tehtävä aloite kansainvälisen asevalvontajärjestelmän vahvistamiseksi edistäen siten tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuvaa kansainvälistä järjestystä; panee myös merkille, että toimet joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen liittyvien näkökohtien sisällyttämiseksi EU:n naapuruuspolitiikkaan ovat yhdenmukaisia turvallisuuden parantamista unionin naapurustossa koskevan yleisen strategisen tavoitteen kanssa;
33. pitää myönteisenä, että joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevat lausekkeet aiotaan sisällyttää kaikkiin tuleviin EU:n ja kolmansien maiden välisiin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin, kuten on jo tehty esimerkiksi Tadžikistanin kanssa 11. lokakuuta 2004 tehdyssä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa ja nyt hyväksymistä odottavassa luonnoksessa Syyrian kanssa tehtäväksi assosiaatiosopimukseksi;
34. pitää myönteisenä, että EU:n neuvottelut alueellisen vallan Iranin kanssa ydinaseiden leviämisen estämiseksi toteutettiin oikeutettujen taloudellisten ja alueellisten turvallisuuskysymysten vuoksi; toteaa, että tämä politiikka on osoitus ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, joka perustuu kansainvälisen oikeuden ja monenvälisyyden periaatteisiin kansainvälisen yhteisön parhaiden etujen nimissä; pitää myönteisenä sitä, että EU:n ja USA:n Iran-kannat ovat lähentyneet huomattavasti;
35. panee merkille parhaillaan käynnissä olevan vertaisarvioinnin vientiä koskevasta EU:n valvontajärjestelmästä; toteaa, että arvioinnin ensimmäisestä vaiheesta, joka saatettiin päätökseen keväällä 2004, saatu merkittävin havainto oli se, että jäsenvaltioiden on tarpeen sekä kollektiivisesti (siis EU:n) että yksinään omaksua ennalta ehkäisevämpi lähestymistapa kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaan; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään jatkotoimiin tähän havaintoon perustuvien suositusten pohjalta ja hyödyntämään tässä suhteessa ja yleisemminkin EU:n tilannekeskusta entistä enemmän perustana tietojen vaihtamiselle; on tyytyväinen EU:n toimiin, joilla se on pyrkinyt mahdollisimman pitkälle yhteisen EU-kannan koordinointiin ja aikaansaamiseen erilaisissa vientiä koskevissa valvontajärjestelmissä, ja pitää myös myönteisenä, että EU on pyrkinyt ottamaan uudet jäsenvaltiot mukaan vientiä koskeviin valvontajärjestelmiin;
36. panee merkille joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan strategian täytäntöönpanemiseen liittyvät käytännön vaikeudet, jotka johtuvat erityisesti siitä, että määrärahoja mobilisoidaan eri lähteistä ja eri menettelyitä noudattaen; kehottaa neuvostoa ja komissiota käymään parlamentin kanssa keskustelua näiden menettelyiden virtaviivaistamisesta ja yksinkertaistamisesta, jotta muutokset voidaan hyväksyä uuden, budjettikaudeksi 2007–2013 käyttöön otettavan rahoitusvälineen puitteissa;
37. painottaa, että asevientiä koskevaa EU:n käytännesäännöstöä on tehostettava entisestään ja että on kasvatettava mahdollisimman suureksi EU:n osallisuus käsiaseiden ja kevyiden aseiden leviämisen estämisessä erityisesti ottamalla käyttöön kansainvälinen asekauppaa koskeva sopimus;
Budjettia koskevat haasteet
38. toteaa, että suurin uhka EU:n turvallisuusstrategian johdonmukaisuudelle ja menestykselle on edelleen se mahdollisuus, että EU:n politiikalle ja välineille ei myönnetä riittäviä määrärahoja; panee tässä yhteydessä merkille EU:n avustusohjelmien erityisen tärkeyden ja niiden merkittävän panoksen EU:n turvallisuusstrategiassa esitettyyn kattavaan ennalta ehkäisevään lähestymistapaan; vaatii, että tätä seikkaa ei unohdeta meneillään olevissa neuvotteluissa tulevista rahoitusnäkymistä vuosiksi 2007–2013;
39. toteaa, että EU:n turvallisuusstrategian ja etenkin YUTP:n tehokkuus on laajalti sidoksissa EU:n puitteiden ulkopuolisiin jäsenvaltioiden menoihin; suosittelee tässä yhteydessä ensiksi kansallisten puolustusmenojen järkevämpää ja tehokkaampaa käyttöä, joka voitaisiin joissakin jäsenvaltioissa saavuttaa esimerkiksi asevoimien nopeammalla uudenaikaistamisella ja rakenneuudistuksella, ja toiseksi sellaisen järjestelmän käyttöönottoa, jonka avulla arvioidaan, mikä osuus jäsenvaltion BKT:sta käytetään puolustukseen; kehottaa jäsenvaltioita sen vuoksi toimimaan yhteistyössä EPV:n kanssa tätä tarkoitusta varten;
40. pahoittelee, että Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen III-313 artiklassa on säilytetty YUTP:n kaksoisbudjetoinnin nykytila; panee merkille neuvoston pyrkimykset varmistaa suurempi avoimuus mekanismissa (Athena), jolla sotilas- tai puolustusoperaatioiden yhteisten kustannusten rahoitusta on määrä hallinnoida unionin talousarvion ulkopuolella[4]; on kuitenkin vankasti sitä mieltä, että yhteisten kustannusten rahoittamisen erottaminen niin, että siviilioperaatiot rahoitetaan unionin talousarviosta ja sotilas- tai puolustusoperaatiot unionin talousarvion ulkopuolelta, käy yhä kestämättömämmäksi ottaen huomioon, että YUTP:n osana toteutetut operaatiot tulevat olemaan entistä enemmän luonteeltaan näiden kahden yhdistelmiä, mistä on osoituksena myös siviili-sotilasyksikön perustaminen;
41. huomauttaa, että nykyiset tarjouspyyntömenettelyt aiheuttavat nopean toiminnan organisoimiselle ETPP:n puitteissa huomattavia ongelmia; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja neuvostoa tutkimaan mahdollisimman pian mahdollisuuksia soveltaa tuleviin ETPP-toimiin ja operaatioihin erityismenettelyitä tai poikkeuksia varainhoitoasetuksen[5] nojalla;
Transatlanttiset suhteet
42. panee merkille, että EU:n turvallisuusstrategiassa ja Yhdysvaltain kansallisessa turvallisuusstrategiassa esitetyt globaalit uhkakuvat ovat hyvin samankaltaisia; katsoo, että tämä samankaltaisuus olisi nähtävä perustaksi, jolle sekä EU että Yhdysvallat voivat rakentaa uudelleen yhdenvertaisten kumppanien vuoropuhelua pyrkiessään yhteisymmärrykseen jonkin tietyn ongelman ratkaisemisesta, kuten sotilaallisen voiman sallimisesta ja sen käytöstä suhteessa YK:n peruskirjan asiaa koskeviin määräyksiin ja sen oikeuttavaan rooliin, sekä transatlanttisen turvallisuusyhteistyön uudelleen käynnistämisestä yleensä;
43. tähdentää, että transatlanttisessa turvallisuuskeskustelussa on keskittyvä erityisesti sen pohtimiseen, miten muut kansainväliset järjestöt kuten Etyj ja erityisesti Afrikan unioni kykenisivät antamaan oman panoksensa globaalin turvallisuuden parantamiseen; korostaa, että epäviralliset monenväliset elimet, kuten kvartettiryhmä, ovat hyödyllisiä kestävän ratkaisun aikaansaamiseksi Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin;
44. pitää Yhdysvaltojen kanssa tehtävää nykyistä yhteistyötä joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi ja terrorismin torjumiseksi tervetulleena; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja kuitenkin jatkamaan myönteistä vuoropuheluaan näillä aloilla ja pyrkimään saamaan aikaan toimintasuunnitelman tulevalle yhteistyölle, kuten esitetään EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa 26. kesäkuuta 2004 annetuissa EU:n ja Yhdysvaltojen julistuksissa terrorismin vastaisesta taistelusta ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämisestä; katsoo, että näitä kysymyksiä olisi käsiteltävä kaikissa turvallisuuspolitiikkaa koskevissa EU:n ja Yhdysvaltojen tapaamisissa;
Nato
45. toteaa, että Nato on yhä monille jäsenvaltiolle turvallisuuden peruskivi aseellisen hyökkäyksen sattuessa; katsoo, että yhteistyön ja täydentävyyden olisi oltava avainsanoja, joille EU:n ja Naton väliset suhteet perustuvat; ehdottaa näin ollen keskusteluja – kunkin järjestön erilaisen luonteen huomioon ottaen – Naton jatkuvan lähtövalmiuden joukkojen (NRF) sekä EU:n yleistavoitteisiin annettavien kansallisten panosten koordinoinnin parantamisesta, jotta vältetään päällekkäisyydet; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan asevoimiensa uudistamista, jotta niistä tulisi helpommin sijoitettavia, kuljetettavia ja kestävämpiä; toteaa tässä yhteydessä, että ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa useimmat jäsenvaltiot aikovat jatkaa samojen yksikköjen tarjoamista sekä Naton että EU:n käyttöön, sillä sopivilla taidoilla ja voimavaroilla varustettuja yksikköjä on vähän; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan välittömästi käytettävissä olevien joukkojen yhdistämistä, niin että jatkossa sekä EU:n että Naton operationaaliset tarpeet voidaan tyydyttää nopeasti;
46. toteaa, että EU:n sotilaskomitean ja Naton välistä välttämätöntä yhteistyötä haittaavat valitettavat nykyiset ongelmat voidaan ratkaista hyvin nopeasti asianomaisten päätöksentekijöiden poliittisen tahdon avulla;
47. kehottaa Turkkia luomaan Naton puitteissa edellytykset EU:n sotilaskomitean ja Naton asianomaisten elinten välisen yhteistyön tehostamiselle, mikä on tehtävä kiireellisesti;
48. kannustaa uutta Euroopan puolustusvirastoa tutkimaan mahdollisuuksia tehdä Naton kanssa yhteistyötä puolustusmateriaalin alalla ja huolehtimaan nimenomaisesti mahdollisuudesta tällaiseen yhteistyöhön sellaisen hallinnollisen sopimuksen puitteissa, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat asianmukaisesti Euroopan puolustusviraston perustamista koskevan neuvoston yhteisen toiminnan 2004/551/YUTP 25 artiklan mukaisesti;
49. panee merkille, että tietyt Naton toimintalinjat ja ohjelmat (rauhankumppanuus ja Istanbulin yhteistyöaloite, Välimeren alueen vuoropuhelu) ja EU:n toimintalinjat ja ohjelmat (naapuruuspolitiikka ja Barcelonan prosessi) ovat luonteeltaan täydentäviä; kannustaa molempia osapuolia tutkimaan, miten nämä ohjelmat ja toimintalinjat vahvistaisivat toisiaan entistä paremmin;
Sisäinen turvallisuus ja terrorismin torjunta
50. panee merkille, että EU:n turvallisuusstrategiassa kiinnitetään suurta huomiota siihen, että perinteisesti erillisten sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden käsitteiden rajat ovat hämärtyneet; toteaa kuitenkin, että EU:n turvallisuusstrategiassa ei juurikaan tuoda esille, miten nämä kaksi käsitettä kytkeytyvät toisiinsa, jotta uhkiin voitaisiin vastata johdonmukaisesti; on kuitenkin tästä käsitteellisestä laiminlyönnistä huolimatta tietoinen neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden moninaisista ponnisteluista sisä- ja ulkoasioiden alalla;
51. panee terrorismin torjunnan, seurausten hallinnan ja kriittisten infrastruktuurien suojelun alalla merkille komission esittämät ehdotukset Argus-järjestelmästä, joka kykenisi levittämään tietoa ja koordinoimaan vastatoimia, ja sen mahdollisesta yhdistämisestä sekä kriisikeskukseen että EU:n kriittisten infrastruktuurien suojeluun liittyvään varoitusverkostoon (CIWIN);
52. panee samalla merkille Eurooppa-neuvostossa Haagin ohjelman yhteydessä 4.–5. marraskuuta 2004 esitetyn kehotuksen neuvostolle ja komissiolle perustaa kansalliset toimivaltuudet täysin huomioiden integroitu ja koordinoitu EU:n rajat ylittävien kriisien hallintajärjestelmä, joka pannaan täytäntöön 1. heinäkuuta 2006 mennessä;
53. pitää myönteisenä edellä mainittujen ehdotusten ja kehotusten pohjalta tähän mennessä saavutettua tai käynnistettyä työtä sekä muita toimia ja ehdotuksia, jotka perinteisesti sisältyvät kansallisiin sisäpolitiikkoihin; pitää myös myönteisenä SITCENin erityistä asemaa riskien arvioinnissa ja analysoinnissa liittyen mahdollisiin terrorismin kohteisiin; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia kansallisiin puolustusministeriöihin liitettyjä tiedusteluosastoja toimimaan avoimessa yhteistyössä vastaavien valmiuksien luomiseksi SITCENin sisällä;
54. pitää erityisen myönteisenä tavoitetta järjestää tiedustelu- ja turvallisuustietojen rajat ylittävä vaihto Haagin ohjelmassa määritetyn saatavuusperiaatteen pohjalta, jossa edellytetään lainvalvontatietojen tulevaa vaihtoa, siten, että otetaan huomioon näiden yksiköiden menetelmien erityisluonne (esim. tarve suojata tiedonkeruumenettely, tietolähteet ja tietojen luottamuksellisuus tietojen vaihdon jälkeen); tämän periaatteen mukaan yhden jäsenvaltion yksikön käytettävissä oleva tieto saatetaan toisen jäsenvaltion vastaavien yksiköiden käyttöön;
55. ilmaisee sisäisen turvallisuuspolitiikan osalta syvän huolensa siitä, että jäsenvaltiot ovat toteuttaneet lokakuussa 2001 hyväksytyn terrorismin vastaisen alkuperäisen toimintasuunnitelman kaikkia toimia ja välineitä riittämättömästi;
56. panee merkille EU:n korkean edustajan 16.–17. joulukuuta 2004 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle esittämän raportin terrorismin torjumisen sisällyttämisestä EU:n ulkosuhteita koskevaan politiikkaan; huomauttaa, että tässä raportissa yleistavoitteen 2010 ja siviilialan yleistavoitteen 2008 valmiuksia on mukautettava mahdollisten terrorismiuhkien ja ‑suunnitelmien vaatimusten perusteella – mukaan lukien mahdollinen väliintulo yhteisvastuulausekkeen nojalla (perustuslakisopimuksen I-43 artikla);
57. kehottaa osana uutta naapuruuspolitiikkaa ja EU:n ulkosuhteita yleensä käynnistämään kolmansien maiden kanssa terrorismia koskevan tehostetun poliittisen vuoropuhelun, jossa käsitellään kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa tehtävän rajoittamattoman yhteistyön tarpeen lisäksi kolmansien maiden kanssa tehtyihin sopimuksiin sisältyvien terrorismin torjuntalausekkeiden tiukkaa täytäntöönpanoa silloin, kun on todisteita terrorismiuhista tai tietyistä terroriteoista;
58. on kuitenkin huolestunut – tähän mennessä sisä- ja ulkoasioiden alojen välisen rajan löytämiseksi tehtyä työtä arvostaen – tämän työn yhtenäisyydestä ja koordinoinnista ja erityisesti siitä, missä määrin demokraattiset vapaudet ja oikeusvaltion periaate otetaan huomioon; kehottaa siksi ulkoasiainvaliokuntaa sekä kansalaisvapauksien valiokuntaa etsimään sopivan menettelyn asiaa koskevien suositusten laatimiseksi ja niiden esittämiseksi sekä neuvostolle että komissiolle tämän työn yhtenäisyyden ja koordinoinnin tarkistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kansalaisten ja järjestöjen kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia ei vaaranneta, sekä tarvittaessa suositusten antamiseksi parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille välitettäviksi edelleen sekä neuvostolle että komissiolle;
Ulkosuhdehallinto
59. pitää Euroopan perustuslaista tehtyä sopimusta merkittävänä perustana EU:n turvallisuusstrategian harjoittamiselle ja sen käynnissä olevalle kehittämiselle; katsoo, että uuden ulkoisen toiminnan yksikön luominen on erittäin tärkeä väline YUTP:n ulkoiselle toiminnalle ja siten EU:n turvallisuusstrategialle; korostaa, että tehokkaan EU:n turvallisuusstrategian on hyödynnettävä täysimääräisesti käytössä olevia diplomaattisia voimavaroja (EU:n ulkoasiainministeri ja Euroopan ulkosuhdehallinto, I-28 artikla ja III-296 artiklan 3 kohta) ja tarvittaessa sotilaallisia voimavaroja (jäsenvaltioiden välinen pysyvä rakenteellinen yhteistyö suurempia sotilaallisia voimavaroja edellyttävien korkean intensiteetin operaatioiden suorittamiseksi, I-41 artiklan 6 kohta, III-312 artikla ja erityispöytäkirja);
60. kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään välittömästi toimiensa integroimiseen yhteistyön hengessä ennen Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen lopullista ratifiointia; korostaa, että parlamentti pyrkii arvioimaan näitä toimia myönteisesti ja rakentavasti ja esittää näkemyksensä kaikista ehdotetuista siirtymäajan toimista ja toimenpiteistä laadun eikä alkuperän perusteella toimintakykyisen ja tehokkaan Euroopan ulkosuhdehallinnon luomiseksi korostaa, että parlamentti myös arvioi näitä ponnisteluja sen pohjalta, kunnioitetaanko niissä perustuslaissa esitettyä poliittista tahtoa yhteisen politiikan muotoilemiseksi, jotta Euroopan unioni voi ottaa yhteisesti kantaa maailmassa;
*
* *
61. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien, NATOn ja Ety-järjestön pääsihteerille ja Euroopan neuvoston puhemiehelle.
- [1] EYVL C 228,
- [2] EUVL 64 E, 12.3.2004, s. 599.
- [3] EU:n turvallisuuskapasiteettia käsittelevän työryhmän Barcelona-raportti.
- [4] EUVL L 63, 28.2.2004, s. 68.
- [5] Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, tehty 25 päivänä kesäkuuta 2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta (EUVL L 248, 16.9.2002, s. 1).
PERUSTELUT
I. Johdanto
Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12. joulukuuta 2003 EU:n turvallisuusstrategian (ESS), joka sisältyy neuvoston pääsihteerin / korkean edustajan Javier Solanan esittämään raporttiin "Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa". EU:n turvallisuusstrategia on jälleen yksi virstanpylväs Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) kehityksessä, joka sai sysäyksen Ison-Britannian ja Ranskan St. Malossa 3.–4. joulukuuta 1998 antaman yhteisen julistuksen myötä, ja siinä pyritään määrittelemään ne keinot, joiden avulla Euroopalla voi tulevaisuudessa olla aktiivisempi ja vastuullisempi rooli globaalin turvallisuuden luomisessa ja ylläpitämisessä.
II. ESS – Turvallisuusympäristön uudelleen määritteleminen
Päinvastoin kuin aikaisemmissa turvallisuusdoktriineissa, jotka perustuivat lähes yksinomaan sotilaalliselle ulottuvuudelle, ESS:n lähestymistapa on holistinen, kuten seuraava lause osoittaa: "Turvallisuus on kehityksen ennakkoedellytys". Yksilöidessään kansainvälistä turvallisuutta uhkaavia tekijöitä (terrorismi, joukkotuhoaseet, alueelliset konfliktit, toimintakyvyttömät valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus), ESS pyrkii terävöittämään laajempaa turvallisuuden käsitettä ottamalla huomioon sellaisten tekijöiden merkityksen, joiden ei tähän saakka ole katsottu olevan turvallisuuspolitiikan kannalta keskeisiä. Tästä syystä siinä tunnustetaan myös köyhyyden, aliravitsemuksen ja tautien (ei ainoastaan aidsin vaan myös malarian ja tuberkuloosin) tuhoava voima ja näiden vahingolliset vaikutukset valtioiden ja siviiliyhteiskunnan vakaudelle. ESS:n mukaan turvallisuutta maailmassa voidaan lisätä vain, jos sotilasvoimavarojen käyttö yhdistetään siviilivoimavarojen käyttöön ja tietotaitoon.
III. ESS:n strategiset tavoitteet
Uudelleen määritellyn turvallisuusympäristön mukaisesti ESS:ssä korostetaan kolmea strategista tavoitetta: uhkien torjuminen, turvallisuuden lisääminen unionin naapurialueilla ja tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuvan kansainvälisen järjestyksen vahvistaminen.
Uhkien torjuminen: ESS:ssä tähdennetään, että EU:lla on oltava valmiudet ryhtyä nopeisiin toimiin sekä sotilaallisin keinoin että muita välineitä käyttäen. Erityisen tärkeää tämän tavoitteen saavuttamiseksi on se, että unioni pyrkii ongelmien välttämiseen ehkäisevillä ("preventative") toimilla eikä ennaltaehkäisevällä osallistumisella ("pre-emptive").
Turvallisuuden lisääminen unionin naapurialueilla: ESS:ssä korostetaan tarvetta edistää vakautta paitsi unionin rajanaapurialueilla myös sen tulevien rajojen alueilla. Tässä yhteydessä mainitaan entisen Neuvostoliiton alueet, arabien ja Israelin välisen konfliktin ratkaiseminen ja Barcelonan prosessin jatkaminen.
Tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuvan kansainvälisen järjestyksen vahvistaminen: ESS:n mukaan monenvälisten kansainvälisten rakenteiden tehokkuutta on vahvistettava. Vakka strategiassa painotetaankin YK:n etusijaisuutta, myös transatlanttiset suhteet mainitaan tämän järjestyksen keskeiseksi osa-alueeksi. Muut kansainväliset instituutiot ja alueelliset järjestöt mainitaan myös toimijoina, jotka voivat myötävaikuttaa kansainväliseen rauhaan ja turvallisuuteen.
Edellä mainittujen tavoitteiden esittäminen osana strategiaa on uutta, mutta on syytä huomauttaa, että EU on viimeaikaisessa toiminnassaan implisiittisesti pyrkinyt näiden kaikkien kolmen tavoitteen saavuttamiseen. Tämän vuoksi esittelijä antaa näille tavoitteille täyden tukensa.
VI. Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (ETPP) ja yleistavoite 2010
Esittelijä on yleisesti ottaen yhtä mieltä ESS:n uudelleenmäärittelystä ja tavoitteista, joten seuraavaksi onkin kysyttävä: miten ne voidaan saavuttaa? Ensiarvoisen tärkeää on laatia arviointi unionin nykyisistä ja tulevista keinoista sekä niistä keinoista, jotka unionilta puuttuvat tai jotka kaipaavat (uudelleen)järjestelyä. On siis aiheellista luoda lyhyt katsaus tuloksiin, joita ETPP:n alalla on jo saatu tai ollaan saavuttamassa, ja siihen, miten ne puolestaan myötävaikuttavat ESS-tavoitteiden saavuttamiseen.
Ennen kuin käsitellään konkreettisiin resursseihin ja voimavaroihin liittyviä saavutuksia, on syytä mainita joukkotuhoaseiden leviämisen vastainen EU:n strategia, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi samanaikaisesti ESS:n kanssa joulukuussa 2003. Yhdenmukaisesti ESS:ssä esitetyn tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuvan kansainvälisen järjestyksen vahvistamista koskevan tavoitteen kanssa tässä joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisessa EU:n strategiassa korostetaan YK:n avainasemaa sanktioiden asettamisessa ja todetaan, että voimankäyttöön olisi turvauduttava vasta viimeisenä keinona, jos – ja vain jos – YK antaa voimankäytölle hyväksyntänsä. Kyseisessä asiakirjassa myös korostetaan unionin tukevan sellaisten uusien kansainvälisten tarkastusvälineiden luomista, joita Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n järjestelmässä ei vielä ole. Tällaisia ovat esimerkiksi välineet, joita sovelletaan Iranin kanssa parhaillaan käytävissä neuvotteluissa.
EU:n toteuttamat siviilihallinto- ja poliisioperaatiot Bosnia ja Hertsegovinassa ja Albaniassa sekä kansainvälisten poliisijoukkojen harjoittaman valvonnan jatkaminen Bosnia ja Hertsegovinassa vuodesta 2003 on tuonut EU:lle, jäsenvaltioidensa kollektiivisena yhteisönä, syvällistä asiantuntemusta siviilikriisinhallinnasta. Tämän kolikon sotilaallisella puolella EU on saanut merkittävää kokemusta menestyksekkäästi toteuttamansa Concordia-operaation (Makedonia) ja viimeaikoina Artemis-operaation (Kongo) kautta. Erityisen tärkeää ensin mainitun operaation siirtymisessä EU:lle oli se, että EU käytti Naton voimavaroja, mikä oli mahdollista EU:n ja Naton maaliskuussa 2003 hyväksymiin Berliini Plus -järjestelyihin sisältyneiden sopimusten nojalla.
Vaikka EU on hankkinut kokemusta kolikon molemmilta puolilta, sen on tulevaisuudessa löydettävä asianmukainen tasapaino sotilaallisten ja siviilioperaatioiden välillä ESS:n tavoitteiden ja hengen mukaisesti. On selvää, että Althea-operaatio Bosnia ja Hertsegovinassa tuo arvokasta kokemusta, kun EU toteuttaa samanaikaisesti sekä sotilaallisia että siviilioperaatioita. Suurempi merkitys on kuitenkin Euroopan unionin sotilasesikunnan (EUSE) perustamisella, sillä se tulee vastaamaan tulevien operaatioiden käynnistämisestä. Myös yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston (GAERC) 17. syyskuuta 2004 hyväksymät Euroopan sotilaspoliisijoukot (EGF) ovat hyödyllisiä varmistettaessa siirtymistä operaatioiden puhtaasti sotilaallisesta vaiheesta yhdistettyyn siviili- ja sotilasvaiheeseen tai puhtaasti siviilivaiheeseen.
Yhteneväisesti ETPP:n alalla saatujen tulosten kanssa EU toimii parhaillaan on myös muiden yleistavoitteessa 2010 ilmaistujen tavoitteiden, joissa on kyse yksiköiden perustamisesta ja toimien täytäntöönpanosta, saavuttamiseksi. Esimerkkinä voidaan mainita siviili-sotilasyksikön perustaminen, jonka yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto hyväksyi 17. toukokuuta 2004. Toteutuessaan kyseinen yksikkö antaisi EU:lle paremmat valmiudet ESS:n strategisten tavoitteiden saavuttamiseen. Yleistavoitteen 2010 toteuttamiselle on ratkaisevan tärkeää taisteluosastokonseptin kehittäminen: tämän mukaan unionille muodostetaan sotilaallisesti omavaraisia taisteluosastoja, joista kukin käsittää yhteensä noin 1 500 korkean intensiteetin sotilasoperaatioihin valmiina olevaa sotilasta.
Tavoitteena on, että näillä joukoilla on täysi toimintakyky vuonna 2007 ja että ne ovat valmiudessa 15 päivän kuluessa unionin tekemästä päätöksestä. Taistelujoukkoja perustettaessa on syytä pohtia, miten nykyisiä EU:n kansallisia ja monikansallisia joukkoja voitaisiin mukauttaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Toinen merkittävä askel yleistavoitteen saavuttamista ajatellen oli Euroopan puolustusviraston perussäännön hyväksyminen (12. heinäkuuta 2004), josta määrätään Euroopan perustuslaista tehdyssä sopimuksessa. Viraston toiminnan kautta unionin pitäisi periaatteessa kyetä sekä kehittämään edelleen puolustusvalmiuksiaan kriisinhallinnan alalla että rationalisoimaan tutkimus- ja kehittämismenoja jäsenvaltioissa, ja pitkällä aikavälillä myötävaikuttamaan eurooppalaisten puolustusmateriaalimarkkinoiden luomiseen. Tässä vaiheessa sen kehitystä olisi kuitenkin kiinnitettävä huomiota Euroopan puolustusmateriaalialan yhteistyötä koskevien sopimusten ja virastojen epäonnistumiseen lisäarvon tuomisessa ja puolustusteollisuudessa esitettyyn kritiikkiin, jonka mukaan virastolle myönnetyt määrärahat – samoin kuin rahoitus puolustusmateriaalitutkimukselle unionin tutkimuksen puiteohjelmassa – eivät nykyisellään ole riittäviä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos puolustusvirastosta halutaan todellista hyötyä unionille, sillä on oltava valmiudet ryhtyä aktiivisiin toimiin, joilla varmistetaan pitkäaikainen, yleistavoitteeseen 2010 sisältyviä lyhyen aikavälin tavoitteita pidemmälle menevä yhteistyö, sillä vaikka yleistavoitteen toteutuminen olisikin merkittävä saavutus, se ei antaisi unionille valmiuksia saavuttaa aidosti ESS:n tavoitteita ja päämääriä.
V. Puutteet ja haasteet
Pyrittäessä voimavarojen kehittämistavoitteisiin (yleistavoite 2010) ratkaistavaksi jää edelleen useita haasteita ja puutteita. Vaikka siviili-sotilasyksikön perustaminen on epäilemättä virstanpylväs ETPP:n kehittämisessä, ETTP-rakenteisiin sisältyvää politiikkaa ja välineitä koskevat kysymykset ovat elintärkeitä. Esittelijän mielestä valiokuntamme olisi työssään keskityttävä vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
· Mitä välineitä unionilla on käytössään mahdollisten konfliktien ja kriisien identifioimiseksi ennakolta niin, että unioni kykenee aidosti reagoimaan niihin ehkäisevillä toimilla?
· Miten unioni voi lisätä valmiuksiaan tehdä strategisia päätöksiä?
· Laatiiko unioni itselleen toimintalinjan, jolla organisoidaan siviili- ja sotilasjoukkojen saattamista toimintavalmiuteen oikeassa suhteessa käsillä olevaan konfliktiin nähden?
· Ryhtyykö unioni jossain vaiheessa jonkinlaiseen "joukkokokonaisuuksien" käyttöönottoon – ei vain sotilasjoukkojen osalta vaan myös kokonaisissa operaatioissa, siviilikomponentti mukaan lukien?
· Miten unioni voi edelleen hyödyntää myönteistä kokemusta, jota se on tähän asti saanut siviilioperaatioista, jotta se voi täyttää sille ESS:ssä asetetut vaatimukset?
Riippumatta siitä, miten näihin kysymyksiin vastataan, valiokunnan olisi myös viisasta pohtia inhimillisen turvallisuuden doktriinia käsittelevän raportin "A Human Security Doctrine for Europe" sisältämien ehdotusten käytännön vaikutuksia. Erityisen merkityksellistä tässä raportissa on viimeisen kysymyksen osalta ehdotus "Human Security Volunteer Force" ‑joukkojen luomisesta – nämä olisivat ehdotetun siviili- ja sotilasvoimavarojen yhdistelmän, "Human Security Response Force" -joukkojen siviilikomponentti ja koostuisivat siviilirauhanturvajoukoista (ajatus, jota parlamentti on jo ehdottanut ja kannattanut), joissa olisi uransa keskivaiheilla olevia ja uransa jo päättäneitä ammattilaisia sekä humanitaarisen avun vapaaehtoisyksiköstä, jossa olisi opiskelijoita ja opintonsa äskettäin päättäneitä.
Sotilaallisten voimavarojen osalta on kiinnitettävä huomiota siihen, että unionilla on edelleen huomattavia puutteita, jotka vakavasti vaikeuttaisivat sen kykyä toteuttaa korkean intensiteetin humanitaarisia väliintulo-operaatioita Ruandan kaltaisten mittavien inhimillisten katastrofien pysäyttämiseksi: Näitä puutteita ovat mm. seuraavat
– Toimintavalmiit joukot – Nykyisin ei ole riittävästi joukkoja, joita tarvittavan rotaation (1/3 toimintavalmiina, 1/3 koulutuksessa, 1/3 lepäämässä) ylläpitäminen edellyttää pitkäaikaisissa tai korkean intensiteetin operaatioissa. On myös välttämätöntä, että joukkojen sitova rotaatiojärjestelmä vahvistetaan tulevaa toimintaa varten niin, että EU:n ei tarvitse "kerjätä" joukkoja.
– Liikuteltavat joukot – Erityisesti tarvitaan lisää ilmakuljetuskapasiteettia. Väliaikaisista ratkaisuista huolimatta (esim. Ukrainan kuljetuskoneet) ongelma ratkaistaan kunnolla vasta sitten, kun ensimmäiset A400M-kuljetuskoneet toimitetaan.
– Operaatioiden kestävyys – Tällä hetkellä tarvittavissa logistisissa valmiuksissa on vielä puutteita, esimerkiksi lääkintähuollossa ja kuljetuksissa.
– Tehokas osallistuminen – Tämän varmistamiseksi joukkojen käyttöön tarvitaan enemmän nykyaikaisia elektronisia laitteita.
– C4ISR (komento-, valvonta, viestintä- ja tietotekniset valmiudet sekä tiedonhankinta-, tarkkailu- ja tiedusteluresurssit) – Vaikka joidenkin jäsenvaltioiden valmiudet ovat riittäviä, tällaiset valmiudet eivät kuitenkaan ole riittäviä kollektiivisessa ETPP-kehyksessä. Mahdollisuus turvautua jonkin jäsenvaltion valmiuksiin ei poista sitä ongelmaa, että yhteentoimivuuden riskit ovat huomattavia. Yksi vaihtoehto on Naton voimavaroihin turvautuminen, mutta ottaen huomioon, että näiden voimavarojen käyttö edellyttää poliittisia neuvotteluja, tämä voisi aiheettomasti vaikeuttaa tarvittavaa nopeaa reagoimista itse kriisiin.
Yleistavoitteessa 2010 asetettujen tavoiteajankohtien ja tavoitteiden saavuttaminen (esimerkiksi nopeasti toimintavalmiiden taistelujoukkojen kehittäminen valmiiksi vuoteen 2007 mennessä) korjaisi merkittävästi näitä puutteita, mutta on tähdennettävä, että itse yleistavoite on käytännössä puutteellinen, sillä se perustuu oletukselle, että operaatiot kestävät vain yhden vuoden. Todellisuudessa monet operaatiot (Petersberg) olisivat kestoltaan paljon pidempiä. Tässä yhteydessä onkin syytä todeta, että keskustelua on jo aloitettu menemisestä nk. Petersbergin tehtäviä pidemmälle ja kohti Euroopan puolustusstrategiaa esittämällä sellaisia kysymyksiä kuin "mitkä ovat mahdolliset skenaariot?" ja "mitä EU tarvitsee niistä selviytyäkseen?". Tätä keskustelua olisi käytävä enemmänkin parlamentissa ja muissakin toimielimissä, jotta unioni voi omaksua kaukonäköisemmän lähestymistavan.
VI. Sisäinen turvallisuus
EU:n turvallisuusstrategian johdonmukaisuus ansaitsee kiitosta, mutta siinä ei juurikaan tuoda esille, miten sisäinen ja ulkoinen turvallisuus kytkeytyvät toisiinsa. Vaikka Euroopan perustuslaista tehdyssä sopimuksessa luovutaankin lähes kokonaan pilarijärjestelmästä EU-järjestelmän tulkinnassa, se ei tarjoa mitään pohjaa yhteistyölle sisäasioiden ja YUTP:n välillä. Sopimuksen I-43 artiklan yhteisvastuulauseke antaa kyllä oikeusperustan terroristihyökkäyksen jälkeiselle yhteiselle toiminnalle, mutta kysymys ei niinkään kuulu "miten EU reagoisi tällaiseen hyökkäykseen?", vaan pikemminkin "mitä unioni voi tehdä tällaisen hyökkäyksen estämiseksi?".
Komissio on antanut tästä käytävä keskustelua varten joitakin ehdotuksia: a) keskusvaroitusjärjestelmän (Argus) luominen levittämään tietoa ja koordinoimaan vastatoimia kriisitilanteissa, olipa kyseessä luonnonmullistus, onnettomuus tai terroristihyökkäys, ja b) Argus-järjestelmään yhdistettävä EU:n kriittisen infrastruktuurin suojelemiseksi tarkoitettu varoitusverkosto (CIWIN). Nämä ehdotukset ovat tervetulleita panoksia keskusteluun, mutta komission ja neuvoston olisi käytävä perusteellisempaa ja tulostavoitteista keskustelua tässä asiassa, jotta yhteisvastuulausekkeen soveltamiselle annetaan enemmän sisältöä (esim. lisää vastuuta terrorismin torjunnasta vastaavalle EU:n koordinaattorille) ja jotta sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden laajemmat alueet kytketään aktiivisesti toisiinsa.
Mitä tulee ehkäiseviin toimiin, on selvästikin painotettava pitkän aikavälin tavoitteita, kun on kyse unionille annettavista teknologisista voimavaroista, jotta se voi analysoida mahdollisia uhkia ja paremmin suojella jokapäiväiselle elämällemme elintärkeitä resursseja ja verkkoja. Merkittävä askel tähän suuntaan on Euroopan turvallisuustutkimuksen ohjelma, jonka on määrä käynnistyä vuonna 2007. Ohjelman riittävää rahoitusta koskevan kysymyksen ohella esittelijä haluaa kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään sitä arvokasta kokemusta, jota Galileo-ohjelmasta on saatu tulevaisuuden teknologisten sovellusten ja järjestelmien toteuttamisessa.
VII. Transatlanttiset suhteet
Ottaen huomioon, että EU:n turvallisuusstrategiassa ja Yhdysvaltain kansallisessa turvallisuusstrategiassa esitetyt uhkakuvat ovat hyvin samankaltaisia, on tärkeää pyrkiä siihen, että EU ja Yhdysvallat voivat rakentaa uudelleen yhdenvertaisten kumppanien vuoropuhelua, jota käytännöllisesti katsoen ei ole näiden kahden osapuolen välillä käyty kylmän sodan päättymisen jälkeen.
VIII. Nato
Nato-suhteissa avainsanoja ovat yhteistyö ja täydentävyys. Yhteistyön osalta olisi käytävä vakavaa keskustelua "Berliini Plus" -järjestelyjen laajentamisesta. Hyvä esimerkki tästä olisi se, että EU-operaatioissa voitaisiin käyttää Naton jatkuvan lähtövalmiuden joukkoa, joka nykyisin koostuu kokonaan eurooppalaisista joukoista. Toinen esimerkki yhteistyöstä voisi olla uuden Euroopan puolustusviraston kautta toteutettava puolustusmateriaaliyhteistyö. Täydentävyyden osalta on huomautettava, että teoriassa tietyt Naton toimintalinjat ja ohjelmat (rauhankumppanuus ja Istanbulin yhteistyöaloite) ja EU:n toimintalinjat ja ohjelmat (naapuruuspolitiikka ja Barcelonan prosessi) ovat luonteeltaan täydentäviä. Olisi kuitenkin tutkittava, miten nämä ohjelmat ja toimintalinjat vahvistaisivat toisiaan entistä paremmin.
IX. EU:n turvallisuusstrategian tulevaisuudennäkymät
Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen voimaantulon myötä EU:lla on vankka pohja EU:n turvallisuusstrategian toteuttamiselle. Tehokas turvallisuusstrategia kykenisi hyödyntämään täysimääräisesti diplomaattisia voimavaroja (uusi EU:n ulkoasiainministerin toimi ja Euroopan ulkosuhdehallinto, I-28 artikla ja III-296 artiklan 3 kohta) ja sotilaallisia voimavaroja (jäsenvaltioiden välinen pysyvä rakenteellinen yhteistyö suurempia sotilaallisia voimavaroja edellyttävien korkean intensiteetin operaatioiden suorittamiseksi, I-41 artiklan 6 kohta, III-312 artikla ja erityispöytäkirja). Yhdenmukaisesti ESS:n kanssa näiden voimavarojen ja resurssien käytössä on noudatettava tiukasti kansainvälistä oikeutta ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteita, kuten Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen I-3 ja III-292 artiklassa selvästi todetaan. Näin ollen väitteet EU:n välittömästä "militarisoitumisesta" eivät pidä paikkaansa. Jotta ESS saisi eloa, esittelijä kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään välittömästi toimiensa integroimiseen yhteistyön hengessä (eikä niin, että komissio jätetään syrjään) ennen Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen lopullista ratifiointia.
Euroopan perustuslaista tehdyssä sopimuksessa on kuitenkin tiettyjä puutteita, kun on kyse selontekovelvollisuudesta parlamenttia kohtaan (sopimuksessa ei ole laajennettu nykyisiä yhteisön menettelyitä YUTP:hen), eikä siinä ole korjattu avoimen budjetoinnin kysymystä (ETPP-operaatioiden yhteiset kustannukset rahoitetaan edelleen unionin talousarvion ulkopuolelta tai jäsenvaltioiden – eikä unionin – budjeteista otetusta käynnistystuesta). Esittelijä pahoittelee näitä puutteita ja toivoo, että ne korjataan mahdollisimman pian.
VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNNYT MIELIPIDE – GUE/NGL – Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto
Mietinnöstä puuttuvat rauhan Euroopan edellytykset, minkä asemesta siinä keskitytään siihen, miten voidaan parhaiten valmistautua sotilaalliseen väliintuloon. Siinä esimerkiksi
· korostetaan EU:n ja NATOn välistä yhteistyötä etenkin liittyen aseistukseen ja Berlin – Plus -kehykseen,
· ei mainita vaaroja, joita EU:n puolueettomien maiden asemalle aiheutuu tiiviistä EU–NATO-yhteistyöstä,
· kehotetaan EU:ta sitomaan toimensa vain YK:n peruskirjan periaatteisiin,
· kannustetaan sotilaallisiin ennaltaehkäiseviin toimiin ja ennakoiviin toimiin ja yleisesti sotilaalliseen voimankäyttöön myös EU:n ulkorajojen ulkopuolella olevissa ongelmissa,
· tunnustetaan maailmanlaajuisia uhkia koskevien EU:n ja Yhdysvaltojen arvioiden yhdenmukaisuus ja korostetaan yhteisymmärryksen tarvetta esimerkiksi turvallisuuteen ja sotilaallisen voiman käyttöön liittyvien ongelmien ratkaisussa,
· vähätellään ESS:n vaaroja eikä puhuta mitään epäsuorasta sitoutumisesta sotilaallisessa väliintulossa käytettävien joukkojen aseistamiseen eikä sen todellisista kustannuksista samalla, kun EU:n veronmaksajia kehotetaan huolehtimaan kuluista,
· ei eroteta toisistaan siviilitoimia ja sotilaallisia toimia, vaan vaaditaan sen sijaan entistä laajempia ja nopeampia toimia,
· viitataan EU:n perustuslakiluonnokseen sen osoittamiseksi, että lainsäädäntö edellyttää EU:n militarisointia.
Tobias Pflüger, Jaromír Kohlíček, Erik Meijer, Miguel Portas ja Athanasios Pafilis
TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (17.3.2005)
ulkoasiainvaliokunnalle
Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta
(2004/2167(INI))
Valmistelija: Jan Christian Ehler
EHDOTUKSET
Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. toistaa haluavansa, että kilpailukykyisen eurooppalaisen puolustustarvikealan kehittämiselle luodaan yhdenvertaiset edellytykset; ehdottaa yhdenmukaistetun eurooppalaisen lähestymistavan kehittämiseksi, että yhteisön alueella tehtävien puolustustarvikkeiden siirtojen esteet poistetaan, julkisia puolustustarvikehankintoja koskevat säännöt yhdenmukaistetaan, aseteollisuus avataan suuremmassa määrin kilpailulle ja vahvistetaan kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaa koskevat yhtenäiset säännöt koko EU:lle ja että valvonta toteutetaan tehokkaasti; katsoo, että talousarviota koskevia säännöksiä olisi muutettava edellä mainittujen toimien mukaisiksi; kannustaa turvajärjestelmien standardoinnin ja yhteentoimivuuden edistämiseen sekä kaksikäyttötuotteiden viennin valvonnan tehokkaaseen toteuttamiseen; on vakuuttunut siitä, että tämä merkitsee että EY:n perustamissopimuksen 296 artiklaa olisi tarkistettava siten, että asetehtaiden välinen vapaa kilpailu EU:ssa ei voi enää vääristyä ja että voidaan välttää keinotekoista päällekkäisyyttä ja epätaloudellista varojen käyttöä;
2. kannattaa tekniikkapainotteisen tutkimuksen ohella keskittymistä yhteisten mallinmuodostus- ja simulaatiovalmiuksien sekä uhkien ja turvallisuussuunnitelmien analysointikyvyn kehittämiseen siten että hyödynnetään eri jäsenvaltioiden verrannollisia etuja; suosittelee tehtävien, budjetti- ja päätöksentekovalta mukaan lukien, vaiheittaista siirtämistä Euroopan puolustusvirastolle; pyrkii pitkällä aikavälillä yhteenkokoavaan politiikkaan ja EU:n itsenäisen ja omaleimaisen turvallisuusidentiteetin kehittämiseen;
3. pyytää neuvostoa ja komissiota kiinnittämään huomiota tehokkaampien ja yhteensopivien valvontajärjestelmien kehittämiseen sekä EU:n viestintä- ja tiedusteluvalmiuksien parantamiseen;
4. kannattaa itsenäisen eurooppalaisen turvallisuustutkimusohjelman, jolle luodaan turvallisuuskysymysten käsittelyyn soveltuvat välineet, säännöt ja rahoitusmallit, käynnistämistä turvallisuustutkimusta käsittelevän korkean tason ryhmän suositusten mukaisesti ja soveltamaan tällöin erityisiä oikeudellisia edellytyksiä ja rahoitusvälineitä;
5. ehdottaa yhteisen strategian laatimista Euroopan asevoimien muuntamista ja kokoamista varten sekä asevoimia koskevan yhteisen materiaali- ja hankintasuunnitelman laatimista kyseisen muuntamisstrategian perusteella;
6. kehottaa tehostamaan ponnisteluja uhkista varoittavan varhaisvaroitusjärjestelmän perustamiseksi tietojen analysointiin ja arviointiin siviilitietotekniikassa käytettäviä innovatiivisia tekniikkoja hyödyntäen, ja suosittelee siviili- ja sotilasalan välistä tietojenvaihtoa, valmiusjoukkojen käytön monenvälistä suunnittelua ja johtamista, asianomaisen projektiryhmän perustamista EU:hun sekä koordinointielimen perustamista Euroopan unionin sotilaskomiteaan;
7. korostaa avaruusulottuvuutta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osana;
8. pyytää neuvostoa ja komissiota pohtimaan turvallisuuskäsitettä sen laajimmassa merkityksessä ja varmistamaan, että ne ovat huolellisesti harkinneet EU:n alueen suojeluun, talouden suojeluun, ympäristön suojeluun, energiatoimitusten turvallisuuteen, lakien täytäntöönpanoon ja humanitaariseen apuun liittyviä aloitteita.
ASIAN KÄSITTELY
Otsikko |
Euroopan unionin turvallisuusstrategia | |||||
Menettelynumero |
||||||
Asiasta vastaava valiokunta |
AFET | |||||
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
ITRE | |||||
Tehostettu yhteistyö |
ei | |||||
Valmistelija |
Jan Christian Ehler | |||||
Valiokuntakäsittely |
25.1.2005 |
2.2.2005 |
|
|
| |
Ehdotukset hyväksytty (pvä) |
16.3.2005 | |||||
Lopullisen äänestyksen tulos |
puolesta: vastaan: tyhjää: |
37 5 0 | ||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Richard James Ashworth, Jan Březina, Jerzy Buzek, Joan Calabuig Rull, Pilar del Castillo Vera, Lorenzo Cesa, Giles Chichester, Lena Ek, Nicole Fontaine, Adam Gierek, Umberto Guidoni, Fiona Hall, Rebecca Harms, Ján Hudacký, Werner Langen, Pia Elda Locatelli, Eluned Morgan, Reino Paasilinna, Pier Antonio Panzeri, Umberto Pirilli, Vladimír Remek, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Mechtild Rothe, Paul Rübig, Andres Tarand, Patrizia Toia, Catherine Trautmann, Claude Turmes, Nikolaos Vakalis ja Alejo Vidal-Quadras Roca | |||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Etelka Barsi-Pataky, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Dorette Corbey, Avril Doyle, Jan Christian Ehler, Erna Hennicot-Schoepges, Edit Herczog, Wolf Klinz, Lambert van Nistelrooij, Vittorio Prodi ja Esko Seppänen | |||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
| |||||
KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.2.2005)
ulkoasiainvaliokunnalle
Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta
(2004/2167(INI))
Valmistelija: Stavros Lambrinidis
EHDOTUKSET
Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy.
Ehdotusten ensimmäinen sarja: Euroopan unionin turvallisuusstrategian laillisuuden ja tehokkuuden sisäinen ja ulkoinen vahvistaminen
Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta
1. panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa (jäljempänä ETS) tunnustetaan tarve puuttua moniin turvallisuuteen vaikuttaviin sosiaalisiin tekijöihin, myös niihin, jotka voivat olla uhka perusvapauksille, ihmisoikeuksille ja oikeusvaltioperiaatteelle ja jotka voivat johtaa nuorison vieraantumiseen;
2. korostaa, että ETS:n laillisuus riippuu viime kädessä EU:n toimielinten vastuullisuudesta EU:n kansalaisille; katsoo laillisuutta heikentävän sen, että Euroopan parlamenttia ei muodollisesti kuulla niiden kansainvälisten sopimusten, yhteisten kantojen ja yhteisten toimien osalta, joilla ETS pannaan täytäntöön; toteaa tämän neuvoston lähestymistavan olevan ristiriidassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan kanssa ja luovan selvän kuilun EU:n tason demokraattisen valvonnan ja jäsenvaltioissa voimassa olevien sääntöjen välille; parlamentin huolta asiasta vain lisää se, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei valvo oikeudellisesti toiseen pilariin kuuluvia välineitä;
3. muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 47 artiklan mukaisesti "tämän sopimuksen määräykset eivät vaikuta Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksiin…"; toteaa tämän perusperiaatteen seurauksena, että Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpano ei saa johtaa yhteisön lainsäädännössä suojattujen perusoikeuksien (esimerkiksi Euroopan tietosuojastandardien) heikentymiseen välittömästi tai välillisesti toiseen tai kolmanteen pilariin perustuvien toimenpiteiden kautta;
4. korostaa, että kansallisia turvallisuusstrategioita täydentävän ETS:n olisi vastattava Euroopan tasolla oleviin uhkiin, ottaen asianmukaisesti huomioon transatlanttiset suhteet;
5. katsoo, että kun johdonmukainen ETS on saatu määritellyksi, EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi puolustettava sitä kansainvälisellä tasolla; pitää tätä erityisen tärkeänä niiden jäsenvaltioiden kohdalla, jotka ovat myös YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä, sekä kaikkien jäsenvaltioiden kohdalla neuvoteltaessa kansainvälistä rikollisuutta koskevista kansainvälisistä yleissopimuksista (kuten terrorismia, kyberrikollisuutta, ihmiskauppaa, korruptiota, rahanpesua jne. koskevista YK:n ja Euroopan neuvoston yleissopimuksista); katsoo, että jäsenvaltioiden olisi myös edistettävä EU:n tai yhteisön virallisen edustuksen saamista YK:n virastojen (kuten UNODC:n tai UNHCR:n) hallintoelimiin;
6. muistuttaa, että kuten Euroopan parlamentti on useaan otteeseen suositellut vuodesta 2000 lähtien, ETS:n määrittelemien tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen perustaa Euroopan siviilirauhanturvajoukot, joilla taataan mahdollisuus nopeaan siviilitoimintaan kriisitilanteissa, jotka saattavat johtaa väkivaltaisuuksiin ja terrorismiin, sekä humanitaarisiin tehtäviin vuoden 2004 tsunamien kaltaisten luonnon tai ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä; toteaa, että siviilirauhanturhajoukkojen tehtävänä olisi koordinoida Euroopan tasolla siviiliasiantuntijoiden koulutuksen tasoa ja palkkaamista käytännön rauhanturvatoimiin, kuten välitystehtäviin, sovitteluun, puolueettomaan tiedonjakoon, tukemaan selviytymistä traumoista, luottamuksen rakentamiseen sotivien osapuolten välille, humanitaariseen apuun, uudelleen sopeutukseen, kuntoutukseen, jälleenrakennukseen, koulutukseen sekä ihmisoikeustilanteen valvontaan ja parantamiseen, mukaan lukien ihmisoikeuksien seuranta;
Ehdotusten toinen sarja: rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin vastaisen EU:n politiikan vahvistaminen ja selkiyttäminen samalla, kun taataan perusoikeuksien kunnioittaminen
7. ilmaisee sisäisen turvallisuuspolitiikan osalta syvän huolensa siitä, että Eurooppa-neuvoston viimeisimpien asiaa koskevien päätelmien mukaan lokakuussa 2001 hyväksyttyä terrorismin vastaista toimintasuunnitelmaa ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa[1]; katsoo lisäksi, etteivät neuvosto ja komissio ole toimineet riittävän aktiivisesti kansainvälisen rikollisuuden torjuntaa koskevan EU:n strategian ja siinä käytettävien menettelyjen, virastojen ja välineiden uudelleen järjestämiseksi;
8. katsoo, että Euroopan turvallisuusstrategian tehokkuuden on perustuttava kansallisten, Euroopan ja kansainvälisen tason uhkien ja tarpeiden selkeään ja perusteltuun arviointiin;
9. pitää valitettavana, että neuvosto edelleen sivuuttaa parlamentin ehdotukset EU:n sisäiseen oikeusjärjestykseen perustuvan todellisen Euroopan sisäisen turvallisuuden strategian luomisesta, Europolin muuttamisesta täysimittaiseksi EU:n elimeksi ja vankkojen oikeudellisten puitteiden luomisesta kansallisten ja Euroopan tason turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen väliselle tietojenvaihdolle, jotta voitaisiin varmistaa samalla sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin vastaisen toiminnan tehokkuus että tietosuojan vaatimusten ja EU:n kansalaisten perusoikeuksien kunnioittaminen;
10. muistuttaa lokakuussa 2002 tekemästään ehdotuksesta käynnistää oikeus- ja poliisiyhteistyön välineiden kattava uudistus, mukaan luettuna Europolia koskevan yleissopimuksen tarkistus sopimuksen saattamiseksi vastaamaan jäsenvaltioiden poliisivoimien demokraattista valvontaa koskevia tiukempia vaatimuksia ja menetelmiä; muistuttaa, että kattavalla uudistuksella olisi vaiheittain yhteisöllistettävä nämä välineet, vahvistettava yhteisöjen tuomioistuimen suorittamaa oikeudellista valvontaa ja saatettava nämä välineet rahoitettaviksi yhteisön talousarviosta jopa ennen perustuslaista tehdyn sopimuksen voimaantuloa;
11. pitää järjestäytynyttä rikollisuutta koskevia Europolin raportteja riittämättöminä ja ehdottaa, että Europolin olisi vuodesta 2007 lähtien tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kerättävä jatkuvasti ja hajautetusti tietoja kansainvälisen rikollisuuden kehityksestä jäsenvaltioiden alueella; ehdottaa, että nämä tiedot sisällytetään Europolin vuotuisiin raportteihin, joista säädetään Europolista tehdyn yleissopimuksen 28 artiklan 10 kohdan 1 alakohdassa, sekä erityisiin, esimerkiksi terrorismia koskeviin raportteihin; katsoo, että näissä raporteissa olisi viitattava rajat ylittävää rikollisuutta koskeviin EU:n ja kansallisen tason ensisijaisiin tavoitteisiin ja että raportit olisi toimitettava Euroopan parlamentille Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan mukaista vuotuista keskustelua varten; katsoo, että raportit olisi myöhemmin julkaistava yhdessä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien ja Eurojustin lausuntojen sekä yksittäisten jäsenvaltioiden mahdollisten huomautusten ja arviointien kanssa;
12. vaatii siksi, että ETS:n täytäntöönpano alistetaan jatkuvalle EU:n ja kansallisen tason parlamentaariselle valvonnalle; pyytää saada suoraan tietoja ETS:ään liittyvistä politiikoista tai mekanismeista, erityisesti niistä, jotka sisältävät heikkouksia tai kärsivät voimavarojen puutteesta;
13. on yhtä mieltä Eurooppa-neuvoston kanssa siitä, että vuoden 2006 loppuun mennessä olisi perustettava eurooppalainen keskusvaroitusjärjestelmä, jonka avulla voitaisiin kerätä ja analysoida kaikkia rajat ylittävien (luonnon aiheuttamien tai terrori-iskuista johtuvien) kriisien estämiseksi tarvittavia tietoja; ilmaisee tukensa komission ehdotukselle näiden tietojen sähköisen keruun ja levittämisen mahdollistavan ARGUS-järjestelmän perustamisesta (joka liittyy myös kriittisiä infrastruktuureja suojelevaan CIWIN-hälytysjärjestelmään ja Euroopan verkko- ja tietoturvavirastoon ENISAan); pitää ensiarvoisen tärkeänä, että kaikki suunnitteilla olevat investoinnit ja tutkimukset suoritetaan koordinoidusti riippumatta siitä, mikä niiden lähde on;
14. tukee Eurooppa-neuvoston äskettäin antamia päätelmiä, joiden mukaisesti:
– Euroopan unionissa tapahtuvia, rajojen yli vaikuttavia kriisejä varten perustetaan EU:n yhtenäiset ja koordinoidut hallintajärjestelyt,
– laaditaan terroriuhkien ja -iskujen seurauksia koskeva yhteisvastuuohjelma,
– arvioidaan niitä valmiuksia, joita jäsenvaltiot voisivat asettaa pelastuspalvelumekanismin käyttöön terrori-iskun sattuessa,
– pelastuspalveluvalmiuksia kehitetään yhteisillä harjoituksilla sekä koordinoimalla yleisötiedotusta ja lääkinnällisten voimavarojen saatavuutta tehostetaan,
– perustetaan elintärkeiden, vaikutuksiltaan mahdollisesti rajat ylittävien infrastruktuurien eurooppalainen suojaamisohjelma,
– poliisitutkinnassa toimivaltaisten viranomaisten nopean toiminnan yhteistyömekanismia vahvistetaan;
muistuttaa sen vuoksi, että johdonmukaisen ja kattavan ETS:n kehittämisen kannalta kaikki nämä toiminnot ovat erittäin tärkeitä ja niitä olisi kehitettävä oikeudellisesti terveellä pohjalla siten, että Euroopan parlamentti on toiminnassa mukana lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä ja kansalliset parlamentit valvovat sitä.
VALMISTELIJAN PERUSTELUT
1. Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2003 hyväksymässä Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa (jatkossa ETS) hahmotellaan hyvin yleisesti, miten EU ja jäsenvaltiot voivat lisätä unionin sisäistä ja ulkoista turvallisuutta.
ETS:n kunniaksi on todettava, että siinä tunnustetaan monien sosiaalisten tekijöiden, kuten köyhyyden, aliravitsemuksen, tautien ja taloudellisten romahdusten, lisäävän epävakautta ja turvallisuusuhkia, sillä ne voivat usein johtaa alueellisiin konflikteihin ja valtioiden romahtamiseen ja siten kannustaa tukemaan tai suvaitsemaan järjestäytynyttä rikollisuutta ja terrorismia.
ETS:n mukaan Eurooppaan kohdistuu tällä hetkellä viisi keskeistä uhkaa: (a) terrorismi, (b) joukkotuhoaseiden levittäminen, (c) alueelliset konfliktit (jotka ETS:n mukaan voivat vähemmistöjä, perusvapauksia ja ihmisoikeuksia uhkaamalla synnyttää ääriliikkeitä, järjestäytynyttä rikollisuutta ja terrorismia), (d) valtioiden romahtaminen ja (e) järjestäytynyt rikollisuus.
ETS:ssä tunnustetaan selkeästi, että näihin uhkiin olisi puututtava yhdistämällä useita keinoja (kuten taloudellisia, humanitaarisia ja diplomaattisia keinoja sekä kansalais-, oikeus-, tiedustelu-, poliisi-, kauppa-, kehitys-, kulttuuri- ja muita keinoja) ja että sotilaallisia keinoja voidaan käyttää vain yhtenä monista keinoista osana tehokasta eurooppalaista turvallisuusuhkien torjuntastrategiaa.
ETS:ssä myös todetaan, että mahdollisuuksia puuttua alueellisiin uhkiin voidaan huomattavasti parantaa jatkamalla turvallisuuden edistämistä EU:n naapurialueilla, kun taas maailmanlaajuisten uhkien torjumiseksi on luotava tehokkaat monenväliset rakenteet ja ”Euroopan unionin ensisijaisena tavoitteena on Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistaminen ja sen varustaminen siten, että se voi täyttää tehtävänsä ja toimia tehokkaasti”.
Euroopan turvallisuustavoitteiden osalta ETS:ssä painotetaan, että EU:n on käytettävä asianmukaisesti kaikkia saatavillaan olevia keinoja ”hyvän hallintotavan levittämiseksi, yhteiskunnallisten ja poliittisten uudistusten tukemiseksi, korruption ja vallan väärinkäytön torjumiseksi, oikeusvaltion perustamiseksi ja ihmisoikeuksien suojelemiseksi”. ETS:n mukaan tämä on ensiarvoisen tärkeää, sillä kyseessä ovat ”parhaat keinot lujittaa kansainvälistä järjestystä”. ETS:ssä ei kuitenkaan viitata EU:n ihmis- ja perusoikeusvelvoitteisiin ETS:n toimien toteuttamisessa.
ETS:ssä ei myöskään juuri viitata kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan erityisen toimivallan alaan kuuluviin asioihin. ETS:ssä suhtaudutaan tyytyväisesti viimeaikaisiin toimenpiteisiin, kuten eurooppalaisen pidätysmääräyksen hyväksymiseen, askeliin terrorismin rahoituksen estämiseksi ja EU:n ja Yhdysvaltain sopimukseen keskinäisestä oikeusavusta. ETS:ssä myös katsotaan, että ”uhkien yhteinen -arviointi” on ”paras perusta yhteiselle toiminnalle”, ja todetaan, että ”tämä edellyttää tiedustelutietojen tehokkaampaa välittämistä jäsenvaltioiden välillä ja kumppanien kanssa”. (Ulkoasiainvaliokunnan esittelijä on tässä kohdassa samaa mieltä ja toteaa, että hänen mielestään kaikkien EU:n toimien on tällä alalla oltava ”aluksi laajuudeltaan ja luonteeltaan rajallista, jotta sillä olisi täysi teho”.) ETS-raportissa myös todetaan ilman selityksiä, että ”ulkoisen toiminnan sekä oikeus- ja sisäasioiden alan politiikkojen parempi yhteensovittaminen on ratkaisevassa asemassa sekä terrorismin että järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa”. (Ulkoasiainvaliokunnan esittelijä panee merkille tämän lausekkeen mutta huomauttaa aiheellisesti, että ”EU:n turvallisuusstrategiassa ei juurikaan tuoda esille, miten nämä kaksi käsitettä kytkeytyvät toisiinsa, jotta uhkiin voitaisiin vastata johdonmukaisesti”.)
2. Euroopan unionin näkökulmasta ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, että jäsenvaltioiden välinen yhteistyö (joko valtionpäämiesten, puolustusministerien tai kansallisten puolustusvoimien päälliköiden tasolla) ulkoisen turvallisuuden parantamiseksi on hitaasti mutta varmasti parantumassa. Poliittisen, institutionaalisen ja operatiivisen tason välinen vuoropuhelu tällä alalla on antanut vauhtia sille, että Euroopan unioni voisi asteittain luoda perustuslaista tehdyssä sopimuksessa hahmotellun todellisen yhteisen puolustuspolitiikan.
Sitä vastoin tämänhetkinen sisäinen noste ja poliittinen tahto ulkoisen turvallisuuden rakentamiseksi on joko vähäistä tai olematonta ainakin uskottavan ja demokraattisesti valvottavan sisäisen turvallisuuspolitiikan luomisen osalta, vaikka perustuslaista tehtyyn sopimukseen (jonka pitäisi tulla voimaan marraskuussa 2006) sisältyykin solidaarisuuslauseke terrori-iskujen tai luonnonkatastrofien varalta.
Tilanne tuomittiin Eurooppa-valmistelukunnan vapautta, turvallisuutta ja oikeutta käsitelleen työryhmän loppuraportissa, jossa laajalti tunnustettiin, että ”...nykyinen operatiivinen yhteistyö ei ole riittävän tehokasta, avointa tai vastuullista”, ja vielä selvemmin Madridin terrori-iskujen jälkeisessä Eurooppa-neuvoston analyysissa sekä äskettäin Haagin viisivuotisessa ohjelmassa.
3. Toiveiden ja todellisuuden välisen matkan pituus sisäisen turvallisuuden alalla ei ole yllättävä, sillä sisäinen turvallisuus ja järjestys on alusta saakka ollut (ja on yhä) EU:n toimielinten osalta ”kiellettyä aluetta”. Onkin ilmiselvää, että mikäli EU joskus haluaa luoda sisäisen turvallisuuden politiikan, jossa täysipainoisesti kunnioitetaan EU:n demokraattisia arvoja ja kansalaisten vaatimuksia, sen on asianmukaisesti puututtava niihin kulttuurisiin, lainsäädännöllisiin ja institutionaalisiin esteisiin, jotka nykyisellään haittaavat Euroopan turvallisuusalueen luomista.
Niin kutsuttu ”pragmaattinen” tai asteittainen lähestymistapa tällä alalla on huono oikotie, kuten Europolin, Schengenin uuden järjestelmän ja ulkorajayhteistyön hallintaviraston yhteydessä saadut kokemukset kiistatta osoittavat. Itse asiassa Europolista sovittiin jo ennen Amsterdamin sopimusta, mutta sopimusta Europolista ei ole sen jälkeen ajantasaistettu; Schengenin järjestelmä luotiin ulkorajojen valvomiseksi, mutta jäsenvaltiot pyrkivät nyt muuttamaan sen monikäyttöiseksi poliisivälineeksi määrittelemättä kuitenkaan uudelleen sen tehtäviä; ulkorajayhteistyön hallintavirasto puolestaan aloittaa toimintansa joidenkin kuukausien kuluttua, ilman että tarvittavia yhteyksiä poliisivoimiin olisi otettu asianmukaisesti huomioon. Ei siis ole yllätys, että kauaskantoisen katsantotavan puute ja näiden aloitteiden välisen mahdollisen vuorovaikutuksen olemattomuus on johtanut vieläkin hämmentävämpään tilanteeseen, joka nostattaa demokraattista vastuullisuutta, perusoikeuksien suojelua ja tehokkuutta koskevia vakavia epäilyksiä.
4. Valmistelijan näkökulmasta sisäisen turvallisuuden strategia (pikemminkin kuin ulkoisen turvallisuuden ala) voi perustua ainoastaan vahvaan poliittiseen sitoutumiseen ja vankempiin oikeudellisiin puitteisiin, kuten Euroopan perustuslaista tehdyssä sopimuksessa edellytetään. Erityisesti on kaikkinaisissa poliisi- tai muuta yhteistyötä koskevissa keskusteluissa korostettava kansalaisten perusoikeuksien kunnioittamista perustuslaista tehdyn sopimuksen mukaisesti. Ennen perustuslain voimaantuloa EU voi ainoastaan jatkaa valmistelutyötä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevan Euroopan parlamentin suosituksen sisältämien ehdotusten mukaisesti.
5. Kuhnen mietintöön ehdotettujen tarkistuksen tarkoituksena on
– vahvistaa ETS:n laillisuutta ja tehokkuutta sekä vähentää Euroopan turvallisuutta mahdollisesti heikentäviä heijastusvaikutuksia varmistamalla, että EU takaa kansainvälisen lainsäädännön sekä perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen turvallisuusuhkia torjuttaessa,
– vahvistaa Euroopan unionin toiminnan laillisuutta tällä alalla Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien suorittaman todellisen demokraattisen valvonnan kautta,
– lisätä EU:n ja jäsenvaltioiden toiminnan johdonmukaisuutta kansainvälisillä foorumeilla neuvoteltaessa kansainvälisistä sopimuksista tai osallistuttaessa vapautta, turvallisuutta ja oikeutta koskeviin keskusteluihin,
– määritellä politiikan ja toimien avoimuuden sekä demokraattisen valvonnan vahvistamiseksi Euroopan sisäisen turvallisuuden suunnitelma, joka täydentää kansallisia turvallisuusstrategioita ja jossa EU:n virastoilla (kuten Europolilla) on selkeä rooli,
– luoda komission sisäinen keskusvaroitusjärjestelmä, jonka avulla voitaisiin kerätä tarvittavia tietoja rajat ylittävien uhkien estämiseksi ja torjumiseksi.
ASIAN KÄSITTELY
Otsikko |
Euroopan unionin turvallisuusstrategia | ||||||
Menettelynumero |
|||||||
Asiasta vastaava valiokunta |
AFET | ||||||
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
ITRE |
LIBE | |||||
Tehostettu yhteistyö |
| ||||||
Valmistelija |
Stavros Lambrinidis | ||||||
Valiokuntakäsittely |
21.2.2005 |
|
|
|
| ||
Ehdotukset hyväksytty (pvä) |
21.2.2005 | ||||||
Lopullisen äänestyksen tulos |
puolesta: vastaan: tyhjää: |
37
| |||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Alexander Nuno Alvaro, Edit Bauer, Johannes Blokland, Mario Borghezio, Kathalijne Maria Buitenweg, Maria Carlshamre, Michael Cashman, Giusto Catania, Jean-Marie Cavada, Carlos Coelho, Rosa Díez González, Kinga Gál, Ewa Klamt, Ole Krarup, Wolfgang Kreissl-Dörfler, Barbara Kudrycka, Stavros Lambrinidis, Henrik Lax, Sarah Ludford, Edith Mastenbroek, Jaime Mayor Oreja, Claude Moraes, Hartmut Nassauer, Martine Roure, Inger Segelström, Ioannis Varvitsiotis, Manfred Weber, Stefano Zappalà ja Tatjana Ždanoka | ||||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Frederika Brepoels, Richard Corbett, Luis Francisco Herrero-Tejedor, Bill Newton Dunn, Vincent Peillon, Marie-Line Reynaud, Bogusław Sonik ja Kyriacos Triantaphyllides | ||||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
| ||||||
- [1] Terrorismin torjunnasta 25. maaliskuuta 2004 annettu neuvoston julkilausuma.
ASIAN KÄSITTELY
Otsikko |
Euroopan unionin turvallisuusstrategia | ||||||||||||
Menettelynumero |
|||||||||||||
Työjärjestyksen artikla |
45 art. | ||||||||||||
Asiasta vastaava valiokunta |
AFET 28.10.2004 | ||||||||||||
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
ITRE |
LIBE |
|
|
| ||||||||
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
|
|
|
|
| ||||||||
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
| ||||||||
Mietintöön sisältyvät päätöslauselmaesitykset |
|
|
| ||||||||||
Esittelijä(t) |
Helmut Kuhne 13.9.2004 |
| |||||||||||
Alkuperäinen esittelijä |
|
| |||||||||||
Valiokuntakäsittely |
29.11.2994 |
17.1.2005 |
15.3.2005 |
|
| ||||||||
Hyväksytty (pvä) |
16.3.2005 | ||||||||||||
Lopullisen äänestyksen tulos |
puolesta: vastaan: tyhjää: |
46 11 1 | |||||||||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Bastiaan Belder, Monika Beňová, André Brie, Elmar Brok, Philip Claeys, Simon Coveney, Véronique De Keyser, Giorgos Dimitrakopoulos, Anna Elzbieta Fotyga, Ana Maria Gomes, Alfred Gomolka, Anna Ibrisagic, Toomas Hendrik Ilves, Ioannis Kasoulides, Bogdan Klich, Helmut Kuhne, Joost Lagendijk, Vytautas Landsbergis, Armin Laschet, Willy Meyer Pleite, Francisco José Millán Mon, Annemie Neyts-Uyttebroeck, Raimon Obiols i Germà, Vural Öger, Justas Vincas Paleckis, Tobias Pflüger, Mirosław Mariusz Piotrowski, Bernd Posselt, Michel Rocard, Raül Romeva i Rueda, Libor Rouček, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, György Schöpflin, Gitte Seeberg, Ursula Stenzel, István Szent-Iványi, Charles Tannock, Paavo Väyrynen, Inese Vaidere, Geoffrey Van Orden, Ari Vatanen, Karl von Wogau, Jan Marinus Wiersma, Luis Yañez-Barnuevo García ja Josef Zieleniec | ||||||||||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Alexandra Dobolyi, Árpád Duka-Zólyomi, Milan Horáček, Jaromír Kohlíček, Jaime Mayor Oreja, Erik Meijer, Pasqualina Napoletano, Janusz Onyszkiewicz, Doris Pack, Rihards Pīks, Józef Pinior, Aloyzas Sakalas ja Inger Segelström | ||||||||||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
| ||||||||||||
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A[6] |
23.3.2005 |
A6-0072/2005 | |||||||||||