MIETINTÖ Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi euron suojelemisesta väärentämiseltä nimeämällä Europol euron väärentämisen torjunnan keskustoimistoksi

1.4.2005 - (14811/2004 – C6‑0221/2004 – 2004/0817(CNS)) - *

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta
Esittelijä: Agustín Díaz de Mera García Consuegra

Tarkistukset

• 001-018 (PDF - 123 KB)
• 001-018 (DOC - 47 KB)

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi euron suojelemisesta väärentämiseltä nimeämällä Europol euron väärentämisen torjunnan keskustoimistoksi

(14811/2004 – C6‑0221/2004 – 2004/0817(CNS))

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan aloitteen (14811/2004)[1],

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 30 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6‑0221/2004),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 93 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6‑0079/2005),

1.  hyväksyy Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan aloitteen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää neuvostoa muuttamaan aloitteen tekstiä vastaavasti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin aloitteeseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille.

Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan teksti	Parlamentin tarkistukset
Tarkistus 1 Johdanto-osan 1 kappale
1) Eurosta on 12 jäsenvaltion laillisena valuuttana tullut yhä maailmanlaajuisempi valuutta ja siksi myös kansainvälisten rahanväärennösorganisaatioiden ensisijainen kohde.	1) Eurosta on 12 jäsenvaltion laillisena valuuttana tullut erityisen tärkeä maailmanlaajuinen valuutta ja siksi myös sen väärentäminen on Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella toimivien kansallisten ja kansainvälisten rikollisjärjestöjen ensisijainen kohde.
Perustelu
Tekstiä on selkeytetty ja tarkennettu.
Tarkistus 2 Johdanto-osan 2 kappale
2) Eurosta on tullut myös kolmansissa maissa sijaitsevien rahanväärentäjien kohde.	Poistetaan.
Perustelu
Tämä johdanto-osan kappale on poistettava, koska sen sisältö on jo johdanto-osan 1 kappaleessa sekä alkuperäisessä että tarkistetussa versiossa.
Tarkistus 3 Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
	3 a) Jäsenvaltiot eivät pysty yksinään takaamaan euron asianmukaista suojelua, koska eurosetelit ja ‑metallirahat liikkuvat rahaliiton jäsenvaltioiden ulkopuolella.
Perustelu
On selvää, että EU:n 12 jäsenvaltion virallisen rahan asianmukaista suojelua ei pystytä turvaamaan, jos kaikki jäsenvaltiot toteuttavat suojelutoimia itsenäisesti.
Tarkistus 4 Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)
	3 b) On myös lisättävä jäsenvaltioiden keskinäistä ja Europolin kanssa tehtävää yhteistyötä euron suojelujärjestelmän vahvistamiseksi Euroopan unionin ulkopuolella.
Perustelu
Euron suojeleminen väärentämiseltä Euroopan unionin ulkopuolella edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden ja Europolin tiivistä yhteistyötä.
Tarkistus 5 Johdanto-osan 4 kappale
4) Genevessä 20 päivänä huhtikuuta 1929 tehtyä yleissopimusta väärän rahan valmistamisen vastustamiseksi (jäljempänä 'Geneven yleissopimus') olisi sovellettava tehokkaammin Euroopan yhdentymisolosuhteiden mukaisesti.	4) Genevessä 20 päivänä huhtikuuta 1929 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta väärän rahan valmistamisen vastustamiseksi (jäljempänä 'Geneven yleissopimus') ja sen lisäpöytäkirjaa olisi sovellettava tehokkaammin, jotta taattaisiin euron maailmanlaajuinen, tehokas ja yhtenäinen suojelu.
Perustelu
Yleissopimuksen oikea nimi edellyttää sanan 'kansainvälinen' lisäämistä. Myös lisäpöytäkirja on mainittava, sillä se on erottamaton osa yleissopimusta.
Toisaalta on aina toteutettava ja sovellettava toimia, joita tarvitaan euron suojelemiseksi laittomalta toiminnalta, olivat Euroopan yhdentymisolosuhteet sitten mitkä tahansa.
Tarkistus 6 Johdanto-osan 5 kappale
5) Kolmannet maat tarvitsevat keskusyhteyspisteen euroväärennöksiä koskevia tietoja varten, ja kaikki euroväärennöksiä koskevat tiedot olisi toimitettava Europoliin niiden analysoimiseksi.	5) Kolmannet maat tarvitsevat keskusyhteyspisteen euroväärennöksiä koskevia tietoja varten, ja kaikki euroväärennöksiä koskevat tiedot olisi toimitettava Europoliin niiden analysoimiseksi rinnakkain ja tiiviissä yhteistyössä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisten keskustoimistojen kanssa.
Perustelu
Kolmannet maat tarvitsevat keskusyhteyspisteen. Europol-yleissopimuksessa ja sen uudistamispöytäkirjoissa vahvistettujen toimivaltuuksien ja tiedonvälitysmekanismien avulla Europol ei kuitenkaan pysty nykyisessä kehitysvaiheessaan takaamaan euron tehokasta suojelua.
On muistettava, että Europol ei voi pitää suoraan yhteyttä jäsenvaltioihin, ennen kuin marraskuussa 2003 hyväksytty pöytäkirja, jossa säädetään mahdollisuudesta suoriin yhteydenottoihin nimettyjen toimivaltaisten palveluiden ja Europolin välillä ja jonka mukaisesti Europol toimii Euroopan unionin yhteyspisteenä kolmansiin maihin ja väärennettyjen eurojen valmistamista vastustaviin järjestöihin, tulee voimaan. Tähän saakka sen on pidettävä yhteyttä kunkin jäsenvaltion yhteystoimiston kautta. Tämä "porrastettu" tiedonvälitys hidasti niiden mekanismien käynnistämistä, joilla pyrittiin estämään väärennettyjen eurojen levittäminen ja keräämään ne talteen. Katso myös johdanto-osan 7 kappaleeseen esitetty tarkistus 8.
Tarkistus 7 Johdanto-osan 6 kappale
6) Ottaen huomioon euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä 28 päivänä kesäkuuta 2001 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1338/2001 neuvosto katsoo olevan aiheellista, että kaikista jäsenvaltioista tulee Geneven yleissopimuksen sopimuspuolia ja että kaikki jäsenvaltiot perustavat Geneven yleissopimuksen 12 artiklassa tarkoitettuja keskustoimistoja.	6) Ottaen huomioon 29 päivänä toukokuuta 2000 rahanväärennyksen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä annetun neuvoston puitepäätöksen1ja ottaen huomioon euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä 28 päivänä kesäkuuta 2001 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1338/2001 neuvosto katsoo olevan aiheellista, että kaikista jäsenvaltioista tulee Geneven yleissopimuksen sopimuspuolia ja että kaikki jäsenvaltiot perustavat Geneven yleissopimuksen 12 artiklassa tarkoitettuja keskustoimistoja.
	________________ 1 EYVL L 140, 14.6.2000, s. 1.
Perustelu
Vuoden 1929 Geneven yleissopimukseen vielä liittymättömien jäsenvaltioiden liittymisvelvollisuus oli jo vahvistettu 29. toukokuuta 2000 annetun puitepäätöksen 2 artiklassa, joka koskee EU:n 25:ta jäsenvaltiota. Tiedoksi voidaan kertoa, että Slovenia ja Malta ovat ainoat jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä ratifioineet Geneven yleissopimusta.
Tarkistus 8 Johdanto-osan 7 kappale
7) Neuvosto katsoo aiheelliseksi nimetä Europol Geneven yleissopimuksen 12 artiklassa tarkoitetuksi euron väärentämisen torjunnan keskustoimistoksi,	7) Neuvosto katsoo aiheelliseksi nimetä Europol Geneven yleissopimuksen 12 artiklassa tarkoitetuksi euron väärentämisen torjunnan keskustoimistoksi, jonka tehtäviä sen hoitaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kansallisten keskustoimistojen kanssa,
Perustelu
Toinen vakava haitta aiheutuu siitä, että Europol voi välittää henkilötietoja sisältäviä tietoja ainoastaan niille maille tai kolmansille elimille, joiden kanssa sillä on tästä asiasta aikaisemmin tehty sopimus (katso 12. maaliskuuta 1999 annettu neuvoston säädös säännöistä, jotka koskevat Europolin toimesta tapahtuvaa henkilötietojen välittämistä kolmansille valtioille ja kolmansille elimille (EYVL C 88, 30.3.1999, s. 1) ja 28. helmikuuta 2002 annettu neuvoston säädös 12. maaliskuuta 1999 annetun säädöksen muuttamisesta. Tästä syystä kyseinen rajoitus haittasi vakavasti tiedon keräämistä ja vaihtoa koskevia tehtäviä, jotka pyritään antamaan Europolille EU:n keskusyksikkönä.
Niin kauan kuin Europol toimii nykyisin rajoituksin, on joka tapauksessa välttämätöntä, että se harjoittaa toimintaansa euron väärentämisen torjunnan keskustoimistona tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden keskustoimistojen kanssa. Ainoastaan tällä tavalla voidaan saavuttaa ehdotuksen perimmäinen tavoite eli yhteisvaluutan tehokas suojelu. Katso johdanto-osan 5 kappaleeseen esitetty tarkistus 6.
Tarkistus 9 1 artiklan 1 kohta
1. Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat Geneven yleissopimuksen sopimuspuolia, eli Itävalta, Belgia, Tšekin tasavalta, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Puola, Portugali, Espanja, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta, Europol toimii liitteenä olevan ilmoituksen mukaisesti Geneven yleissopimuksen 12 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuna euron väärentämisen torjunnan keskustoimistona. Muun rahanväärennöksen ja sellaisten keskustoimistotehtävien osalta, jotka eivät liitteenä olevan ilmoituksen mukaisesti kuulu Europolille, kansalliset keskustoimistot säilyttävät nykyisen toimivaltansa.	1. Jäsenvaltioiden osalta Europol toimii liitteenä olevan ilmoituksen mukaisesti Geneven yleissopimuksen 12 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuna euron suojelemisesta väärentämiseltä vastaavana keskustoimistona rinnakkain ja tiiviissä yhteistyössä kansallisten keskustoimistojen kanssa. Muun rahanväärennöksen ja keskustoimistolle kuuluvien tehtävien sekä sellaisten keskustoimistotehtävien osalta, jotka eivät liitteenä olevan ilmoituksen mukaisesti kuulu Europolille, kansallisten keskustoimistojen nykyinen toimivalta on edelleen voimassa.
Perustelu
Velvollisuus nimittää Geneven yleissopimuksen mukainen keskusviranomainen sitoo jo kaikkia jäsenvaltioita, paitsi Maltaa ja Sloveniaa, joita sitoo yhteisön säännöstö, johon sisältyy velvollisuus liittyä edellä mainittuun yleissopimukseen (katso johdanto-osan 6 kappaleeseen esitetty tarkistus 7). Tämän vuoksi ja odotettaessa sopimuksen muodollista ratifiointia edellä mainituissa valtioissa voidaan jo todeta, että Europol toimii euron väärentämistä torjuvana keskusviranomaisena Euroopan unionissa (johdanto-osan 5 kappaleeseen esitetyssä tarkistuksessa 6 ja johdanto-osan 7 kappaleeseen esitetyssä tarkistuksessa 8 mainituin poikkeuksin).
Tarkistus 10 1 artiklan 2 kohta
2. Niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole vielä Geneven yleissopimuksen sopimuspuolia, eli Kypros, Viro, Latvia, Liettua, Malta, Slovakia ja Slovenia, on liityttävä Geneven yleissopimukseen. Geneven yleissopimukseen liittymisen yhteydessä jäsenvaltioiden on liitteenä olevan ilmoituksen mukaisesti nimettävä Europol Geneven yleissopimuksen 12 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetuksi euron väärentämisen torjunnan keskustoimistoksi.	Poistetaan.
Perustelu
Katso 1 artiklan 1 kohtaan esitetyn tarkistuksen 9 perustelu.
Tarkistus 11 2 artiklan 1 kohta
1. Geneven yleissopimuksen sopimuspuolina olevien jäsenvaltioiden hallitusten on annettava liitteenä oleva ilmoitus ja pyydettävä Saksan liittotasavallan edustajaa toimittamaan ilmoitukset Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.	1. Jäsenvaltioiden hallitusten on annettava liitteenä oleva ilmoitus ja pyydettävä Saksan liittotasavallan edustajaa toimittamaan ilmoitukset Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.
Perustelu
Katso 1 artiklan 1 kohtaan esitetyn tarkistuksen 9 perustelu.
Tarkistus 12 2 artiklan 2 kohta
2. Niiden jäsenvaltioiden hallitusten, jotka eivät ole vielä Geneven yleissopimuksen sopimuspuolia, on liittymisen yhteydessä annettava pikaisesti liitteenä oleva ilmoitus ja pyydettävä Saksan liittotasavallan edustajaa toimittamaan se Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.	Poistetaan.
Perustelu
Katso 1 artiklan 1 kohtaan esitetyn tarkistuksen 9 perustelu.
Tarkistus 13 Liite, 1 johdantolause
Euroopan unionin jäsenvaltioihin kuuluva …… on antanut Euroopan poliisivirastolle (jäljempänä ’Europol’) euron väärentämisen torjuntaa koskevan toimeksiannon.	Euroopan unionin jäsenvaltioihin kuuluva …… on antanut Euroopan poliisivirastolle (jäljempänä ’Europol’) toimeksiannon toimia euron väärentämisen torjunnan keskustoimistona Euroopan unionissa Geneven yleissopimuksen mukaisesti ja hoitaa tätä tehtävää rinnakkain ja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden keskustoimistojen kanssa.
Perustelu
Katso johdanto-osan 5 kappaleeseen esitetyn tarkistuksen 6 perustelu ja johdanto-osan 7 kappaleeseen esitetty tarkistus 8.
Tarkistus 14 Liite, 1.1. kohta
1.1. Europoliin keskitetään ja se käsittelee Europol-yleissopimuksen mukaisesti kaikki tiedot, jotka saattavat helpottaa euron väärentämisen tutkintaa, ehkäisemistä ja torjuntaa, ja Europol toimittaa kyseiset tiedot viipymättä EU:n jäsenvaltioiden keskustoimistoille.	1.1. Europoliin keskitetään ja se käsittelee Europol-yleissopimuksen mukaisesti rinnakkain ja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden keskustoimistojen kanssa kaikki tiedot, jotka saattavat helpottaa euron väärentämisen tutkintaa, ehkäisemistä ja torjuntaa.
Perustelu
Kuten mietinnössä todetaan, perustelu, jonka mukaan Europolin olisi toimittava keskusviranomaisena rinnakkain kansallisten keskustoimistojen kanssa, johtuu pääasiassa Europolin nykyisestä oikeudellisesta kehyksestä aiheutuvista huomattavista rajoituksista. Europol ei voi välittää tietoja suoraan jäsenvaltioille, vaan sen on välitettävä tiedot kunkin jäsenvaltion yhteystoimiston kautta, mikä vaikeuttaa ja hidastaa tietojen toimittamista. Europol ei myöskään pysty välittämään henkilötietoja kolmansille maille tai elimille, ellei se ole tehnyt siitä aikaisemmin sopimusta 12. maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen mukaisesti (EYVL C 88, 30.3.1999, s. 1).
Ongelmat saattavat ratketa tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä ne tekevät mahdottomaksi euron asianmukaisen suojelun väärentämiseltä. Tämän vuoksi tiedot olisi välitettävä samanaikaisesti sekä Europolille että sille jäsenvaltiolle, johon asia voi vaikuttaa suoraan ja joka on vastuussa tapauksen edellyttämien toimien toteuttamisesta.
Tarkistus 15 Liite, 1.5. kohta, johdantokappale
1.5. Lukuun ottamatta puhtaasti paikallisia tapauksia Europol ilmoittaa aiheellisiksi katsomissaan tapauksissa kolmansien maiden keskustoimistoille seuraavat asiat:	1.5. Lukuun ottamatta puhtaasti paikallisia tapauksia Europol ilmoittaa aiheellisiksi katsomissaan tapauksissa kolmansien maiden keskustoimistoille seuraavat asiat ottaen huomioon poikkeukset, joista on säädetty 12 päivänä maaliskuuta 1999 Europolin toimesta tapahtuvaa henkilötietojen välittämistä kolmansille maille ja kolmansille elimille koskevista säännöistä annetussa neuvoston säädöksessä1:
	_________________ 1 EYVL C 88, 30.3.1999, s. 1.
Perustelu
Kuten mietinnössä todetaan, tarkistuksessa mainitussa neuvoston säädöksessä kielletään Europolia välittämästä henkilötietoja sisältäviä tietoja muille kuin niille maille tai kansainvälisille toimielimille, joiden kanssa sillä on tästä asiasta aikaisemmin tehty sopimus. Siksi tämä poikkeus on otettava huomioon tietoja lähetettäessä. Mikäli sopimusta ei ole, tiedot on lähetettävä kansallisten keskustoimistojen kautta.
Tarkistus 16 Liite, 1.7. kohta
1.7. Jos Europol ei pysty hoitamaan 1.1–1.6 kohdassa määritettyjä tehtäviä Europol-yleissopimuksen mukaisesti, toimivalta säilyy jäsenvaltioiden kansallisilla keskustoimistoilla.	Poistetaan.
Perustelu
Katso johdanto-osan 5 kappaleeseen esitetyn tarkistuksen 6, johdanto-osan 7 kappaleeseen esitetyn tarkistuksen 8 ja liitteen 1.1 kohtaan esitetyn tarkistuksen 14 perustelut.
Ehdotettujen tarkistusten mukaisesti lähdetään olettamuksesta, että Europol ei nykyisessä kehitysvaiheessaan pysty hoitamaan tehtäviä, joita sille pyritään antamaan.
Tarkistus 17 Liite, 1 a kohta (uusi)
	1 a. Europolille Geneven yleissopimuksen puitteissa myönnettyä toimivaltaa euron suojelemiseksi väärentämiseltä käytetään rinnakkain ja tiiviissä yhteistyössä Euroopan unionin jäsenvaltioiden keskustoimistojen kanssa.
Perustelu
Katso johdanto-osan 5 kappaleeseen esitetyn tarkistuksen 6, johdanto-osan 7 kappaleeseen esitetyn tarkistuksen 8 ja liitteen 1.1 kohtaan esitetyn tarkistuksen 14 perustelut.
Tarkistus 18 Liite, 2 kohta
2. Kaiken muun rahanväärennöksen ja sellaisten keskustoimiston tehtävien osalta, joita ei ole annettu Europolille 1 kohdan mukaisesti, kansallisten keskustoimistojen nykyinen toimivalta säilyy voimassa.	2. Kaikkien muiden rahanväärennökseltä suojelevien toimien osalta kansallisten keskustoimistojen nykyinen toimivalta säilyy voimassa.
Perustelu
Johdonmukaisuus muiden tarkistusten kanssa.

• [1]  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

PERUSTELUT

Johdanto

Euroopan unioni aloitti euron merkittävät suojatoimenpiteet jo ennen sen käyttöönottoa 1. tammikuuta 2002. Tällä pyrittiin estämään se, että yksittäisten kansallisten valuuttojen laajamittainen väärentäminen vaikuttaisi myös yhteisvaluuttaan. Yksi asia on kuitenkin kiistaton: jäsenvaltiot eivät pysty torjumaan ilmiötä yksin. Rahan väärentämiseen erikoistunut järjestäytynyt rikollisuus on nykyään pitkälle kehittynyttä, ja rikolliset käyttävät hyväkseen paitsi Euroopan unionin sisärajojen puuttumista että teknisten ja operatiivisten resurssien puutetta joissakin jäsenvaltioissa (ei pidä unohtaa, että väärentäminen on yleistä myös niissä Euroopan unionin jäsenvaltioissa, jotka eivät vielä ole euroalueen jäseniä). Nämä olosuhteet huomioon ottaen Euroopan unioni on päättänyt keskittyä toimenpiteisiin, joilla pääasiassa suojellaan euroa riittävällä lainsäädännöllisellä kehyksellä, jonka tarkoituksena on kriminalisoida väärentäminen, perustaa keskitettyä tiedottamista hoitavia elimiä tai ottaa käyttöön toimia, joilla helpotetaan yhteistyötä petosten torjunnassa mukana olevien eri toimijoiden välillä.

Suojatoimenpiteistä huolimatta ongelma ei ole vähäinen. Itse asiassa Euroopan keskuspankin rahanväärennösten seurantajärjestelmän – euroväärennöksiä koskevien tietojen varastointijärjestelmä, jossa on teknisiä, tilastollisia ja maantieteellisiä tietoja ja johon keskuspankeilla ja toimivaltaisilla viranomaisilla on käyttöoikeudet – keräämien tietojen mukaan vuonna 2004 rahaliikenteestä vedettiin pois euroseteleitä 44 801 510 euron arvosta. Kaikki luvut eivät kuitenkaan ole kielteisiä, sillä vaikuttaa siltä, että toimet väärentämisen torjumiseksi alkavat kantaa hedelmää: vuodesta 2003 vuoteen 2004 väärennettyjen eurojen takavarikoimiseksi järjestettyjen operaatioiden kokonaismäärä kasvoi 20 prosenttia ja 50 euron ja 100 euron seteleiden väärentäminen väheni vastaavasti 5 ja 38 prosenttia. Näistä myönteisistä luvuista huolimatta euroa rasittaa väärentämistä koskeva korkea suhdeluku.

Ehdotuksen esittely

Ehdotus on Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan aloite, jolla pyritään nimeämään Europol euron väärentämisen torjunnan Euroopan unionin keskustoimistoksi vuonna 1929 Genevessä allekirjoitetun, väärän rahan valmistamisen vastustamiseksi tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen 12 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaisesti. Tämän kansainvälisen yleissopimuksen mukaisten sopimusvaltioiden on nimettävä toimisto, joka kokoaa yhteen kussakin maassa kaikki tiedot, joilla pyritään estämään ja torjumaan rahan väärentämistä ja helpottamaan sen tutkintaa. Pyrkiessään yhdenmukaistamaan ja tekemään entistä näkyvämmiksi Euroopan unionin toimia tällä alalla jäsenvaltiot ovat päättäneet nimetä Europolin euron väärentämisen torjunnan keskustoimistoksi Euroopan unionissa. Mitä tulee kansallisiin keskustoimistoihin, ne säilyttävät muuta rahan väärentämistä koskevan toimivaltansa.

Tarkistusten kommentointi

Nykyinen oikeudellinen kehys, johon kuuluvat Europolin toteuttamat toimet (Europolista tehty yleissopimus ja sitä muuttavat pöytäkirjat), on ollut keskeisessä asemassa tehtäessä tarkistuksia neuvoston päätösluonnokseen. Mielestäni ehdotus on kunnianhimoinen muttei kovin realistinen, sillä siinä ei ole otettu huomioon rajoituksia, joita Europol joutuisi kohtaamaan toteuttaakseen tehtävät, joita sille pyritään antamaan.

Ensinnäkin toimivaltaiset viranomaiset jäsenvaltioissa, joilla on euron väärentämistä koskevaa tietoa (esimerkiksi tietoja kirjapainoista, joissa valmistetaan väärennettyjä euroja, tai tietoja kyseisen materiaalin liikkeistä Euroopan unionin sisällä), eivät voi välittää niitä suoraan Europolille, koska jäsenvaltioiden ja Europolin välinen tiedonvaihto tapahtuu kansallisten yhteystoimistojen välityksellä. Tästä syystä – ja jos lisäksi otetaan huomioon rahan väärentämisen erityispiirteet – epäsuora tiedonvaihto, mikä haittaa tiedonvaihtoa ja voisi tehdä eurosta entistä turvattomamman, on huono ajatus. Mietintöluonnoksessa käsitellään juuri tätä ongelmaa ja pyritään välttämään se.

Toisaalta Europolia sitovat huomattavat rajoitukset, jotka koskevat henkilötietoja sisältävien tietojen välittämistä kolmansille maille tai muille kansainvälisille elimille. Itse asiassa vuonna 1999 annetun neuvoston säädöksen 2 artiklan mukaisesti Europol voi välittää henkilötietoja sisältäviä tietoja ainoastaan niille kolmansille maille tai toimielimille, joiden kanssa sillä on tästä asiasta aikaisemmin tehty sopimus. Mikäli sopimusta ei ole, tiedonvaihto on siis mahdotonta.

Kaksi edellä mainittua kohtaa muodostavat näin ollen vakavan ja merkittävän esteen sille, että Europol voisi hoitaa tehokkaasti ja tyydyttävästi EU:n keskustoimiston tehtäviä euron väärentämisen torjumiseksi. Tästä syystä esittelijä katsoo, että ehdotuksen perimmäisen tavoitteen, siis asianmukaisen suojan euron väärentämistä vastaan, saavuttamiseksi nykyisten kansallisten keskustoimistojen valtuudet suojella euroa on säilytettävä. Kun tällä tavoin perustetaan kyseisten toimistojen ja Europolin välille tiivis yhteistyö- ja tiedonvaihtomekanismi, kaikki yhteisvaluutan suojeluun osallistuvat toimielimet ja viranomaiset saavat käyttöönsä entistä tehokkaammat välineet väärentämisen torjumiseksi.

Johtopäätös

Europolia säännellään yleissopimuksella, joka on tehty vuonna 1995 ja jota on sen voimaantulon jälkeen muutettu useita kertoja. Uudistusten perimmäisenä tavoitteena on ollut laajentaa Europolille annettuja valtuuksia. Koska mitään ei ole kuitenkaan vielä tehty sen oikeudellisen kehyksen muuttamiseksi – huolimatta Euroopan parlamentin useista pyynnöistä[1], joissa on korostettu, että Europolista on tehtävä todella tehokas järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskeva väline Euroopan unionissa – seuraavat rajoitukset on korjattava:

–         Europol toimii vielä vain pelkän hallitustenvälisen yhteistyön alalla, vaikka sille annetaan jatkuvasti lisää valtuuksia.

–         Europolia koskevat päätökset tehdään edelleen neuvostossa yksimielisesti.

–         Euroopan parlamentti ei voi harjoittaa Europolia koskevaa todellista demokraattista valvontaa.

–         Yleissopimuksen muuttamista koskeva tämänhetkinen menettely on liian pitkä ja työläs, ja se vaatii kaikkien jäsenvaltioiden ratifioinnin. Toisaalta sen mahdollinen korvaaminen neuvoston päätöksellä on vaikeaa, sillä siihen tarvittavan poliittisen sopimuksen saavuttaminen on hankalaa. Kummatkin vaihtoehdot ovat siksi todellisuudessa soveltumattomia.

Kaiken tämän vuoksi Euroopan parlamentti on pyytänyt jatkuvasti, että Europol muutetaan todelliseksi yhteisön elimeksi, jolle annetaan oma talousarvio ja joka on Euroopan parlamentin ja tuomioistuimen demokraattisen valvonnan alainen.

Europolia koskevan oikeudellisen kehyksen puutteellisuus näkyy jälleen tämän mietinnön aiheena olevassa ehdotuksessa: Europolilla ei ole oikeudellisia, operatiivisia eikä talousarviota koskevia keinoja torjua tehokkaasti euron väärentämistä.

1.        Ensinnä, kuten esittelijä on jo osoittanut, Europolin laillinen kehys on ensimmäinen este, joka koskee Euroopan poliisivirastoa.

2.        Toiseksi Europolilla ei ole minkäänlaista operatiivista toimintaa, joka erityisesti rahan väärentämisen alalla voisi johtaa merkittäviin ja tehokkaisiin tuloksiin.

3.        Kolmanneksi Europolilla ei ole omaa talousarviota, jonka turvin se voisi toteuttaa operatiivisia euroalueen sisä- ja ulkopuolisia tukitoimia jäsenvaltioissa, joissa toteutetaan toimia ja tehdään tutkimuksia euron väärentämisen torjumiseksi.

Lopuksi Europolin nimeämistä euron väärentämisen torjuntaa harjoittavaksi jäsenvaltioiden keskustoimistoksi on tuettava oikeusperustalla ja talousarviolla. Ainoastaan näin voidaan antaa Euroopan unionille riittävä ja tehokas väline yhteisvaluuttaa koskevien petosten torjumiseksi.

• [1]  Katso 30. toukokuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin suositus neuvostolle Europolin tulevasta kehittämisestä sekä sen sisällyttämisestä Euroopan unionin toimielinjärjestelmään (EUVL C 187 E, 7.8.2003, s. 144.) ja 10. huhtikuuta 2003 annettu suositus Europolin tulevasta kehittämisestä (EUVL C 64 E, 12.3.2004, s. 588).

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan aloite neuvoston päätöksen tekemiseksi euron suojelemisesta väärentämiseltä nimeämällä Europol euron väärentämisen torjunnan keskustoimistoksi
Viiteasiakirjat	14811/2004 – C6‑0221/2004 – 2004/0817(CNS)
Oikeusperusta	EU 39 art. 1 kohta
Työjärjestyksen artikla	93 art. ja 51 art.
EP:n kuuleminen (pvä)	2.12.2004
Asiasta vastaava valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	LIBE 14.12.2004
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ECON   14.12.2004
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)	ECON 21.2.2005
Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	Ei
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	Agustín Díaz de Mera García Consuegra 18.1.2005
Valiokuntakäsittely	16.3.2005			31.3.2005
Hyväksytty (pvä)	31.3.2005			A6-0079/2005
Lopullisen äänestyksen tulos	Yksimielisyys
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Edit Bauer, Johannes Blokland, Mihael Brejc, Kathalijne Maria Buitenweg, Michael Cashman, Giusto Catania, Jean-Marie Cavada, Carlos Coelho, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Rosa Díez González, Antoine Duquesne, Patrick Gaubert, Elly de Groen-Kouwenhoven, Adeline Hazan, Lívia Járóka, Ewa Klamt, Magda Kósáné Kovács, Ole Krarup, Wolfgang Kreissl-Dörfler, Stavros Lambrinidis, Romano Maria La Russa, Sarah Ludford, Jaime Mayor Oreja, Hartmut Nassauer, Martine Roure, Inger Segelström, Ioannis Varvitsiotis, Manfred Weber, Tatjana Ždanoka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Gérard Deprez, Camiel Eurlings, Giovanni Claudio Fava, Ignasi Guardans Cambó, Panayiotis Demetriou, Jeanine Hennis-Plasschaert, Sophia in 't Veld, Vincent Peillon, Marie-Line Reynaud, Bogusław Sonik, Jan Zahradil
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6	1.4.2005			A6-0079/2005
Huomautuksia