MIETINTÖ Luxemburgin suurherttuakunnan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi Europolin henkilöstöön sovellettavien peruspalkkojen ja lisien mukauttamisesta

10.5.2005 - (5429/2005 – C6‑0037/2005 – 2005/0803(CNS)) - *

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta
Esittelijä: Claude Moraes

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

Luxemburgin suurherttuakunnan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi Europolin henkilöstöön sovellettavien peruspalkkojen ja lisien mukauttamisesta

(5429/2005 – C6‑0037/2005 – 2005/0803(CNS))

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Luxemburgin suurherttuakunnan aloitteen (5429/2005)[1],

–  ottaa huomioon Europolin henkilöstösäännöistä (jäljempänä ‘henkilöstösäännöt’) 3 päivänä joulukuuta 1998 annetun neuvoston säädöksen 44 artiklan,

–  ottaa huomioon EU:sta tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka nojalla neuvosto kuuli Euroopan parlamenttia (C6‑0037/2005),

–  ottaa huomioon työjärjestyksensä sekä erityisesti sen 93 ja 51 artiklan,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Europolin demokraattinen valvonta (KOM(2002)0095),

−  ottaa huomioon 30 päivänä toukokuuta 2002 neuvostolle antamansa suosituksen Europolin tulevasta kehittämisestä sekä sen sisällyttämisestä Euroopan unionin toimielinjärjestelmään ilman eri toimenpidettä[2],

–  ottaa huomioon 10 päivänä huhtikuuta 2003 neuvostolle antamansa suosituksen Europolin tulevasta kehittämisestä[3],

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0139/2005),

A. katsoo, että parlamenttia ei ole kuultu eikä sille ole ilmoitettu mistään Europolia koskevista operatiivisista ja organisatorisista toimenpiteistä eikä Europolin nykyisestä toiminnasta ja tulevista ohjelmista, joilla vastataan EU:n ja jäsenvaltioiden tarpeisiin; katsoo, että tietojen puutteen vuoksi parlamentti ei voi arvioida ehdotetun päätöksen merkityksellisyyttä ja asianmukaisuutta;

1. hylkää Luxemburgin suurherttuakunnan aloitteen;

2. kehottaa Luxemburgin suurherttuakuntaa peruuttamaan aloitteensa;

3. kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannan neuvostolle, komissiolle ja Luxemburgin suurherttuakunnan hallitukselle.

• [1]  EUVL C 51, 1.3.2005, s. 15.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P5_TA(2002)0269.
• [3]  EUVL C 64 E, 12.3.2004, s. 588.

PERUSTELUT

Euroopan parlamenttia on kuultu Luxemburgin suurherttuakunnan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi Europolin henkilöstöön sovellettavien peruspalkkojen ja lisien mukauttamisesta. Edeltäjiensä tavoin nykyinen esittelijä katsoo, että tätä ehdotusta on arvioitava osana laajempaa Europolin viimeaikaisen kehityksen kokonaisuutta ja että erityisesti on tarkistettava, täyttääkö neuvosto Euroopan parlamentin toistuvat pyynnöt tarvittavasta Europolin demokraattisesta valvonnasta sekä tietosuojasta ja oikeudesta tutustua asiakirjoihin vai ei.

1. Europol: EU:n turvallisuuselin, jonka avoimuus ja vastuuvelvollisuus on puutteellinen

Käsitellessään viime vuonna Italian ja Irlannin tekemiä samankaltaisia aloitteita esittelijä Maurizio Turco esitteli arvion pöytäkirjasta, joka koskee Europol-yleissopimuksen muuttamista[1] ja johon sisältyy joukko tarkistuksia, joilla on ensisijaisesti tarkoitus lisätä Europolin toimivaltaa ja toimintakapasiteettia, sekä tiettyjä sääntöjä tietojen saatavuuden parantamisesta Euroopan parlamentin kannalta ja kyseisen toimielimen kuulemisesta Europolin toiminnan osalta. Parlamentti oli esittänyt joukon Europolin ongelmakohtia koskevia pyyntöjä, jotka se oli osittain jo esittänyt aiemmassa suosituksessa[2] ja joihin se vaati neuvostolta kiireellisiä toimenpiteitä viitaten erityisesti entistä tehokkaampaan demokraattiseen, oikeudelliseen ja talousarviota koskevaan valvontaan.

Parlamentti pyysi:

- toimittamaan joka vuosi toimintakertomuksen neuvostolle ja parlamentille; virallista oikeutta mielipiteiden vaihtoon vuosittaisesta toimintakertomuksesta neuvoston puheenjohtajavaltion kanssa; virallista oikeutta pyytää Europolin johtaja tarkoituksenmukaisen parlamentin valiokunnan kuultavaksi;

- velvoittamaan tietosuojasta vastaavan yhteisen valvontaviranomaisen laatimaan toimintakertomuksen joka vuosi, toimittamaan sen Euroopan parlamentille ja esittämään sen tarkoituksenmukaiselle parlamentin valiokunnalle;

Pöytäkirjassa käsiteltiin näitä kysymyksiä[3] osittain, mutta se ei vastannut muita odotuksia:

- Europolin hallintoneuvoston uudistus sen varmistamiseksi, että hallintoneuvostossa on kunkin jäsenvaltion edustajan lisäksi kaksi edustajaa sekä komissiosta että parlamentista;

- Euroopan parlamentin osallistuminen Europolin johtajan nimittämis- ja erottamisprosesseihin yhdenvertaisena neuvoston kanssa.

Europol-yleissopimuksessa, joka on luonteeltaan hallitustenvälinen, ei viitata tietojen toimittamiseen Euroopan parlamentille tai Euroopan parlamentin osallistumiseen (lukuun ottamatta 34 artiklaa) käsiteltäessä talousarviota (35 artikla), Europolin vuosikertomusta tai työohjelmaa (28 artiklan 10 kohta).

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että parlamentille ei ole toimitettu mitään seuraavista merkityksellisistä asiakirjoista:

- Europolin vuosikertomus vuodelta 2004;

- Europolin työohjelma vuodelle 2006;

- Europolin talousarvioluonnos vuodelle 2006.

Tilanne on selvästikin epätyydyttävä. Kuinka on mahdollista, että ns. vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella vallitsee tällainen epätasapaino turvallisuustavoitteiden ja avoimuusvaatimusten välillä?

Ainoa valiokuntamme saama asiakirja on Europolin yhteisen valvontaviranomaisen toinen toimintakertomus (marraskuun 2002 ja lokakuun 2004 väliseltä ajalta). Esittelijä haluaa korostaa, että tämä on ainoastaan yhteisen valvontaviranomaisen puheenjohtajan Emilio Aced Felézin, ei neuvoston ansiosta.

Aiemmissa neuvostolle antamissaan suosituksissa Euroopan parlamentti vaati neuvostoa antamaan säädöksen, jolla varmistetaan ensimmäistä pilaria (parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY) vastaava tietosuojan taso ja kyseisten sääntöjen noudattamisen valvonta sekä parlamentille toimitettaviin vuosikertomuksiin sisällytettävien järjestäytyneen rikollisuuden kehitystä koskevien tietojen keruu.

Yksityisyyden ja henkilötietojen suojeluun liittyvästä ongelmasta on tullut pysyvä kolmannessa pilarissa varsinkin vaihdettaessa (henkilö- tai muita) tietoja yhteisön ulkopuolisten maiden (mm. Yhdysvaltojen) kanssa ja EU-toimielinten tai -virastojen kanssa (esim. Europolin ja Eurojust-yksikön välinen sopimusluonnos).

Komissio on useaan otteeseen ilmoittanut antavansa asiaa koskevan säädöksen, mutta toistaiseksi mitään konkreettista ei ole tapahtunut.

Esittelijä suhtautuu myönteisesti yhteisen valvontaviranomaisen toimintamalliin, jossa tavoitteena on tutkia kaikki Europolin kolmansien valtioiden ja elinten kanssa tekemät sopimukset ja tarkastella analyysitietokantojen perustamista koskevia määräyksiä, sekä siihen, että yhteinen valvontaviranomainen on sitoutunut varmistamaan tietosuojanäkökohtien huomioon ottamisen uusien Europolia koskevien aloitteiden laadinnassa[4]. Tämä on sikäli erityisen merkittävää, että Europolin ja yhteisön ulkopuolisten maiden välinen tietojen vaihto lisääntyy kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnan myötä. Tällaiset sopimukset eivät saa heikentää EU:n kansalaisten yksityisyyden suojan tasoa.

Tiettyjä epäilyksiä voidaan esittää Europolia koskevien neuvoston toimenpiteiden osalta. Jäsenvaltioiden noudattaman rajoittavan toimintamallin vuoksi Europolin alkuperäiset valtuudet ovat liian suppeat, minkä vuoksi niitä on laajennettava järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnan tehostamiseksi. On hyväksytty useita Europol-yleissopimukseen liitettäviä pöytäkirjoja (joiden yhteydessä parlamenttia on ainoastaan kuultu), mutta useimpia niistä ei ole vielä ratifioitu, minkä vuoksi neuvoston päätökset ovat tehottomia ja mikä erityisesti heikentää Europolin tehokkuutta ja sen tuomaa lisäarvoa. Edelleen on paljon tehtävää, kuten Haagin ohjelma osoittaa (puheenjohtajan päätelmät, 4. ja 5. marraskuuta 2004, poliisiyhteistyötä koskeva 2.3 kohta):

”Eurooppa-neuvosto kehottaa jäsenvaltioita antamaan Europolille sellaiset valmiudet, että se voi yhteistyössä Eurojustin kanssa toimia keskeisenä tekijänä vakavan rajat ylittävän (järjestäytyneen) rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa

· ratifioimalla ja panemalla tosiasiassa täytäntöön tarvittavat säädökset vuoden 2004 loppuun mennessä[5];

· toimittamalla hyvissä ajoin kaikki tarvittavat korkealaatuiset tiedot Europolille;

· edistämällä jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten ja Europolin välistä toimivaa yhteistyötä.”

Erityisesti on syytä mainita, että useat jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet pöytäkirjaa, jolla vahvistetaan Europolin kykyä antaa kansallisille poliisiviranomaisille operatiivista tukea.[6].

Täytyy vaan hämmästellä jäsenvaltioiden ristiriitaista asennetta, kun ne yhtäältä ilmoittavat haluavansa osallistua Europolin toimintaan kansallisten poliisien kanssa tehtävä operatiivinen yhteistyö mukaan lukien ja toisaalta ne eivät kuitenkaan anna Europolille tarvittavaa oikeudellista perustaa kuten Eurojustin tapauksessa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 30 artiklan mukaisesti (kuten parlamentti on sitä ehdottanut jo vuosia ja neuvoston oikeudellinen yksikkö vuodesta 2002 lähtien).

2.   Perustuslakisopimuksen näkökulma

Yhteisen valvontaviranomaisen toimintakertomuksessa viitataan demokraattisen valvonnan puutteellisuuteen diplomaattisin sanakääntein. Toimintakertomuksen mukaan on otettava huomioon Europoliin kohdistuva parlamentaarinen valvonta laajemmassa mielessä. Vuonna 2002 komissio päätteli, että Europolin toimintaa koskeva valvonta, jota harjoittivat kansalliset parlamentit, Euroopan parlamentti, kansalliset tietosuojaviranomaiset, yhteinen valvontaviranomainen ja Europolin hallintoneuvosto, ei ollut riittämätöntä. Huomiota kiinnitettiin kuitenkin siihen, että koska valvonta on paljolti välillistä ja hajanaista, tarvitaan jotakin selkeämpää ja avoimempaa. Tällaiset kysymykset eivät kuulu yhteisen valvontaviranomaisen vastuualueeseen, mutta on selvää, että Europolin operatiivisten tehtävien lisääntyessä Europolin toimintaa koskevaa valvontaa on mukautettava tämän huomioon ottamiseksi[7].

Perustuslakisopimusluonnoksen odotetaan parantavan tilannetta huomattavasti, kuten III-276 artikla osoittaa[8]. Tällöin parlamentin on mahdollista yhdessä neuvoston kanssa tehdä päätöksiä, joissa ”määritetään Europolin rakenne, toiminta, toiminta-ala ja tehtävät” ja ”myös vahvistetaan menettelyt, joilla Euroopan parlamentti yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa valvoo Europolin toimintaa”.

Esittelijä suhtautuu myönteisesti Haagin ohjelmassa annettuun suositukseen. Neuvoston on määrä säätää perustuslakisopimuksen III-276 artiklassa tarkoitettu Europolia koskeva eurooppalaki mahdollisimman pian perustuslakisopimuksen tultua voimaan ja viimeistään 1. tammikuuta 2008 ottaen huomioon kaikki Europolille annetut tehtävät.

Ottaen huomioon perustuslain voimaantulon neuvoston olisi ainakin omaksuttava myönteisempi kanta ja toimitettava parlamentille kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot.

3.        Päätelmät

Europol on ilmeisen merkittävä osa EU:n toimintaa kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi. Tämän vuoksi parlamentti tukee sen kehittämistä ja samalla vaatii sen liittämistä kokonaisuudessaan EU-järjestelmän osaksi. Tämä toteutuu perustuslakisopimuksen tullessa voimaan.

Sillä välin Europol jatkaa toimintaansa ilman riittävää kansallista ja eurooppalaista demokraattista valvontaa. Tästä syystä ja parlamentin vakiintuneen käytännön mukaisesti esittelijä ehdottaa, että hylkäämme aloitteen, josta parlamentti on tässä tapauksessa kuultavana.

• [1]  Neuvoston säädös, annettu 27 päivänä marraskuuta 2003, Euroopan poliisiviraston perustamisesta tehdyn yleissopimuksen (Europol-yleissopimus) 43 artiklan 1 kohdan perusteella tehtävästä pöytäkirjasta kyseisen yleissopimuksen muuttamiseksi, EUVL C 2, 6.1.2004, s. 1-12.
• [2]  Euroopan parlamentin suositus (Maurizio Turcon ja Christian von Boetticherin mietintö) neuvostolle, 30.5.2002, P5-TAPROV(2002)0269.
• [3]  Uudessa 34 artiklassa ”Tietojen antaminen Euroopan parlamentille” (pöytäkirjan 8.2 kohta) määrätään: ”Neuvoston puheenjohtajana toimiva valtio tai sen edustaja voi osallistua Euroopan parlamentin kokouksiin keskustellakseen Europoliin liittyvistä yleisistä kysymyksistä. Europolin johtaja voi avustaa neuvoston puheenjohtajana toimivaa valtiota tai sen edustajaa. Neuvoston puheenjohtajana toimiva valtio tai sen edustaja ottaa salassapitovelvollisuuden huomioon suhteessa Euroopan parlamenttiin.”
• [4]  Europolin yhteisen valvontaviranomaisen toinen toimintakertomus (marraskuu 2002–lokakuu 2004), s. 25 ja 27.
• [5]  Europol-pöytäkirjat: Pöytäkirja 30 päivänä marraskuuta 2000 tehdyn Europol-yleissopimuksen 2 artiklan ja liitteen muuttamisesta, EYVL C 358, 13.12.2000, s. 1, Europolin, sen elinten jäsenten sekä Europolin apulaisjohtajien ja työntekijöiden erioikeuksista ja vapauksista 28 päivänä marraskuuta 2002 tehty pöytäkirja, EYVL C 312, 16.12.2002, s. 1, ja Europol-yleissopimuksen muuttamisesta 27 päivänä marraskuuta 2003 tehty pöytäkirja, EUVL C 2, 6.1.2004, s. 3. Keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 29 päivänä toukokuuta 2000 tehty yleissopimus, EYVL C 197, 12.7.2000, s. 1, ja siihen liitetty pöytäkirja, tehty 16 päivänä lokakuuta 2001, EYVL C 326, 21.11.2001, s. 2, sekä yhteisistä tutkintaryhmistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehty puitepäätös 2002/465/YOS, EYVL L 162, 20.6.2002, s. 1.
• [6]  Europol-yleissopimuksen muuttamisesta 27 päivänä marraskuuta 2003 tehty pöytäkirja, EUVL C 2, 6.1.2004, s. 3.
• [7]  Edellä mainittu toimintakertomus, s. 26.
• [8]  III-276 artiklassa määrätään seuraavasti:
  ”1. Europolin tehtävänä on tukea ja tehostaa jäsenvaltioiden poliisiviranomaisten ja muiden lainvalvontaviranomaisten toimintaa ja niiden keskinäistä yhteistyötä, jolla ehkäistään ja torjutaan kahta tai useampaa jäsenvaltiota koskevaa vakavaa rikollisuutta, terrorismia ja johonkin unionin politiikkaan kuuluvaa yhteistä etua vahingoittavia rikollisuuden muotoja.
  2. Eurooppalailla määritetään Europolin rakenne, toiminta, toiminta-ala ja tehtävät. Näihin tehtäviin voi sisältyä:
  (a) erityisesti jäsenvaltioiden sekä kolmansien maiden tai elinten viranomaisten välittämien tietojen kerääminen, tallentaminen, käsittely, analysointi ja vaihto;
  (b) yhdessä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa toteutettujen tai yhteisten tutkintaryhmien toteuttamien tutkintatoimien ja operatiivisten toimien yhteensovittaminen, järjestäminen ja toteuttaminen, ollen tarvittaessa yhteydessä Eurojustiin.
  Eurooppalailla vahvistetaan myös menettelyt, joilla Euroopan parlamentti yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa valvoo Europolin toimintaa.
  3. Europolin operatiivinen toiminta on aina toteutettava ollen yhteydessä sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden viranomaisiin, joiden alueella toimitaan, ja näiden viranomaisten suostumuksella. Pakkokeinojen käyttö kuuluu yksinomaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.”

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Luxemburgin suurherttuakunnan aloite neuvoston päätöksen tekemiseksi Europolin henkilöstöön sovellettavien peruspalkkojen ja lisien mukauttamisesta
Viiteasiakirjat	5429/2005 – C6‑0037/2005 – 2005/0803(CNS)
Oikeusperusta	EU 39 art. 1 kohta
Työjärjestyksen artikla	93 art. ja 51 art. 4 kohta
Asiasta vastaava valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	LIBE 22.2.2005
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	BUDG 22.2.2005
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)	BUDG 20.2.2005
Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	Claude Moraes 21.2.2005
Alkuperäinen esittelijä
Valiokuntakäsittely	26.4.2005
Hyväksytty (pvä)	26.4.2005
Lopullisen äänestyksen tulos	puolesta: vastaan: tyhjää:		26 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Edit Bauer, Mihael Brejc, Maria Carlshamre, Michael Cashman, Giusto Catania, Charlotte Cederschiöld, Fausto Correia, Rosa Díez González, Antoine Duquesne, Kinga Gál, Elly de Groen-Kouwenhoven, Ewa Klamt, Barbara Kudrycka, Henrik Lax, Edith Mastenbroek, Claude Moraes, Martine Roure, Inger Segelström, Manfred Weber, Tatjana Ždanoka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jeanine Hennis-Plasschaert, Sophia in 't Veld, Antonio Masip Hidalgo, Vincent Peillon, Herbert Reul, Marie-Line Reynaud
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6	10.5.2005			A6‑0139/2005