MIETINTÖ naisten roolista Turkin yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä
10.6.2005 - (2004/2215(INI))
Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
Esittelijä: Emine Bozkurt
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
naisten roolista Turkin yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan komission määräaikaiskertomuksen vuodelta 2004 ja 6. lokakuuta annetun komission suosituksen Turkin edistymisestä Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa (KOM(2004)0656)[1] sekä 15. joulukuuta 2004 hyväksytyn päätöslauselmansa[2] tästä komission kertomuksesta,
– ottaa huomioon 17. joulukuuta 2004 tehdyn Eurooppa-neuvoston päätöksen Euroopan unioniin liittymistä koskevien neuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa,
– ottaa huomioon naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan yhteisön säännöstön,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0175/2005),
A. ottaa huomioon, että Euroopan unioniin liittymistä koskevat neuvottelut Turkin kanssa on määrä aloittaa 3. lokakuuta 2005,
B. ottaa huomioon, että kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW)[3] on Turkin perustuslain 90 artiklan mukaisesti osa kansainvälistä lainsäädäntöä ja siten ensisijainen Turkin kansalliseen lainsäädäntöön nähden, ja ottaa huomioon, että Turkki on ollut vuodesta 1985 CEDAWin sopimuspuoli ja vuodesta 2002 myös sen valinnaisen pöytäkirjan sopimuspuoli,
C. ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäseneksi pyrkivien ehdokasmaiden on hyväksyttävä yhteisön säännöstö,
D. ottaa huomioon, että naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo ovat osa yhteisön säännöstöä,
E. ottaa huomioon, että Turkin viimeaikaiset lainsäädäntöuudistukset naisten oikeuksien edistämiseksi vievät yhteisön säännöstön täytäntöönpanoa huomattavasti eteenpäin, mutta näiden uudistusten ja muutosten käytännön soveltaminen ja konkreettisten tulosten aikaansaaminen on edelleen suuri ongelma,
F. ottaa huomioon, että hyväksytty lainsäädäntö on nyt toteutettava myös käytännössä ja ettei uusi rikoslaki ole vielä tullut voimaan, mutta voimaantulon on tarkoitus toteutua 1. kesäkuuta 2005,
G. ottaa huomioon, että Turkin edistymisestä Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa annetussa Euroopan komission määräaikaiskertomuksessa[4] kiinnitetään naisten oikeuksien osalta huomiota muun muassa seuraaviin keskeisiin huolenaiheisiin: naisiin kohdistuva väkivalta ja erityisesti perheväkivalta sekä kunniarikokset, korkea lukutaidottomuusaste, naisten vähäinen edustus parlamentissa ja paikallisissa edustuselimissä, naisten vähäinen edustus ja työelämässä vallitseva syrjintä,
H. ottaa huomioon, että heikko taloudellinen ja sosiaalinen kehitys joillakin Turkin kaupunkialueilla ja maaseutualueilla yleensäkin sekä heikommassa asemassa olevilla alueilla samoin kuin muuttoliike ja siihen liittyvät ongelmat, kuten köyhyys ja kaupunkien sisäiset erot, pahentavat naisten ongelmia kyseisillä alueilla ja heikentävät heidän asemaansa johtuen myös vallitsevasta patriarkaalisesta yhteiskuntarakenteesta,
I. ottaa huomioon, että turkkilaisille elimille ja ihmisoikeusjärjestöille on ilmoitettu sadoista kidutustapauksista niin vuoden 2003 kuin vuoden 2004 aikana ja että EU:n jäsenvaltiot hyväksyivät vuoden 2003 aikana yli 2000 Turkin kansalaisten (näiden joukossa myös monia naisia) jättämää turvapaikkahakemusta,
J. katsoo, että kurdinaisten taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tarpeiden kehittämistä koskevan kokonaisvaltaisen strategian puuttumisesta johtuen he kärsivät pitkäaikaisesta ongelmien kasaantumisesta (lukutaidottomuus, terveydentilan heikentyminen, köyhyys, syrjäytyminen ym.),
K. ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvaan syrjintään voidaan joissakin tilanteissa puuttua parhaiten tilapäisillä positiivisen syrjinnän toimenpiteillä, kuten muun muassa CEDAW suosittelee, ja että naisroolimalleja valta- ja päätöksentekoasemissa, ylin taso mukaan luettuna, tarvitaan ehdottomasti,
L. ottaa huomioon, että Turkin hallituksen ja Euroopan komission välisiä neuvotteluja Turkin osallistumisesta naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevaan Daphne II ‑ohjelmaan ei ole vielä saatu päätökseen, ja Turkki vaikuttaa haluttomalta osallistua millään tavoin ohjelman rahoitukseen,
M. ottaa huomioon, että Unicefin arvioiden mukaan joka vuosi 600 000–800 000 kouluikäisellä tytöllä ei ole mahdollisuutta käydä koulua joko perhesyistä tai siitä johtuen, ettei käytettävissä ole infrastruktuuria, joka mahdollistaisi lasten pääsyn maaseudulla toimiviin kouluihin,
N. ottaa huomioon, että naisten tilanteesta ja erityisesti naisiin kohdistuvasta väkivallasta Turkissa ei ole todellakaan riittävästi asianmukaista tietoa ja olemassa olevat tiedot eivät vielä kata kaikkia naisten oikeuksiin liittyviä ongelmia,
O. ottaa huomioon, että Turkissa yhä harvemmat naiset käyvät töissä,
P. ottaa huomioon, että naisten osallistuminen päätöksentekoelimiin on Turkissa huolestuttavan vähäistä: naisten osuus parlamentin jäsenistä on vain 4,4 prosenttia ja paikallisten edustuselinten jäsenistä vain noin prosentti, ja heidän osuutensa taloudellisissa ja poliittisissa päätöksentekoelimissä on mitättömän pieni,
Q. ottaa huomioon, että taloudellinen riippumattomuus on naisille ensiarvoisen tärkeää, jotta he voisivat puolustaa oikeuksiaan,
R. ottaa huomioon, että väkivallan uhreiksi joutuneille naisille Turkissa olemassa olevat 14 turvakotia eivät täytä lähes 70 miljoonan asukkaan tarpeita ja että edes voimassa olevan lainsäädännön asettamia vaatimattomia mahdollisuuksia eli turvakodin perustamista jokaiseen yli 50 000 asukkaan kuntaan ei hyödynnetä riittävästi,
S. ottaa huomioon, että poliisi hajotti 6. maaliskuuta 2005 väkivaltaisesti kansainväliseen naistenpäivään liittyneen mielenosoituksen Istanbulissa,
1. korostaa, että ihmisoikeuksien ja niiden myötä naisten oikeuksien kunnioittaminen on Euroopan unionin jäsenyyden ehdoton edellytys, ja vetoaa Euroopan komissioon, jotta tämä asettaisi ihmisoikeudet, naisten oikeudet mukaan luettuna, ensisijaiseen asemaan Turkin jäsenyysneuvottelujen ohjelmassa;
2. korostaa, että Turkin hallituksen olisi pidettävä huolellisesti yllä ja tarvittaessa perustettava koko maan laajuinen avioliitto- ja syntymärekisteri, jonka avulla varmistetaan, että kaikilla miehillä ja naisilla on täysi oikeus kansalaisuuteen ja mahdollisuus hyötyä täysimääräisesti ihmisoikeuksistaan, esim. oikeudesta koulutukseen ja terveyspalveluihin;
3. kiittää Turkin hallitusta ja parlamenttia niiden äskettäin muun muassa perustuslakiin sekä siviili- ja rikoslakiin ja työvoimalainsäädäntöön tekemistä uudistuksista naisten oikeuksien alalla; on huolissaan lainsäädännön soveltamisen ja täytäntöönpanon riittämättömästä edistyksestä naisten oikeuksien alalla ja odottaa sen vuoksi konkreettisia sukupuolisensitiivisiä toimia, ohjelmia ja hankkeita kyseisen lainsäädännön täytäntöönpanemisen ja jatkuvan seurannan varmistamiseksi siten, että esimerkiksi toteutetaan säännöllisesti sukupuolivaikutusten arviointeja;
4. kiittää Turkin hallitusta sen viime aikoina tekemistä lakimuutoksista, joiden myötä kunniamurhasta langetetaan elinkautinen vankeusrangaistus ja jotka mahdollistavat rankaisemisen myös avunannosta kunniamurhaan; ilmaisee tyytyväisyytensä avioliitossa suoritettavan raiskauksen määrittelemisestä rikokseksi ja vetoaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksiin, joitta nämä noudattaisivat tätä esimerkkiä;
5. korostaa tarvetta panna täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön uusi lainsäädäntö ja vaatii Turkin hallitusta antamaan Turkin naisten asemasta vastaavalle pääosastolle selkeän tehtävän ja varmistamaan, että sillä on käytössään riittävästi määrärahoja ja henkilökuntaa;
6. kehottaa Turkin hallitusta ryhtymään maan vähemmistöjen suojelua ja niiden arvokkuutta koskeviin välttämättömiin uudistuksiin, erityisesti Kaakkois-Turkin kurdiyhteisöissä, joissa tilanne on edelleen huolestuttava naisten oikeuksien osalta (lukutaidottomuus, sosiaalinen ja ammatillinen syrjäytyminen, köyhyys ym.), ja myös huolehtimaan näiden uudistusten asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja vaatii Turkin hallitusta tekemään yhteistyötä kurdialueiden kaupunginjohtajien kanssa, jotta voidaan laatia tarkoin suunnattuja yhtäläisiä mahdollisuuksia ja oikeuksia koskevia ohjelmia naisille ja edistää niitä;
7. painottaa, että Turkin hallituksen on naisten asemasta vastaavan pääosaston ja naisten kansalaisjärjestöjen avustuksella omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa, jolla on laadulliset ja määrälliset tavoitteet, naisten oikeuksien turvaamiseksi siten, että noudatetaan täysimääräisesti naisten oikeuksia ja tunnustetaan naisten ihmisoikeudet yksilöiden oikeuksiksi, joihin sisältyvät rajoittamattomat poliittiset velvoitteet, riippumatta heidän perinteisistä rooleistaan vaimoina ja äiteinä, ja korostaa, että hallituksen on pantava täytäntöön sukupuoliulottuvuuden valtavirtaistaminen perustuslain 10 artiklan mukaisesti tietoisuuden lisäämiseksi ja naisten oikeuksien turvaamiseksi sekä perustettava sukupuolikysymyksiä varten talousarvio kansallisella ja paikallisella tasolla sekä luotava ja kehitettävä säännöllisesti naisten oikeuksia koskevia hankkeita;
8. tunnustaa kansalaisyhteiskunnan myönteisen roolin viimeaikaisten lainsäädäntöuudistusten toteuttamisessa ja tunnustaa, että demokraattisten muutosten toteuttaminen edellyttää koko poliittiselle luokalle, kansalaisyhteiskunnalle, uskonnollisille yhteisöille ja joukkotiedotusvälineille suunnattua tiedottamista ja niiden liikkeellepanoa;
9. kehottaa Euroopan komissiota ja Turkin hallitusta tunnustamaan naisten oikeuksia puolustavien järjestöjen roolin hallituksen kumppaneina ja tukemaan niiden toimintaa sekä osoittamaan niille riittävästi rahoitusta ja varmistamaan niiden riippumattomuuden Euroopan unionin käytäntöä seuraten;
10. kehottaa Turkin hallitusta jatkamaan merkityksellistä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa, toimimaan yhteistyössä aina kun mahdollista ja luomaan virallisia ja vakaita rakenteita ja toimielimiä tämän yhteistyön lujittamiseksi sekä ottamaan kansalaisjärjestöt mukaan EU:hun liittymistä koskevaan neuvotteluprosessiin;
11. korostaa, kuinka tärkeää on perustaa vaihto-ohjelmia ja "ystävyystoimintaa" Turkin ja Euroopan unionin työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan välillä;
12. toteaa, että unionin rahoitusnäkymissä vuosiksi 2007–2013 on turkkilaisille valtiosta riippumattomille järjestöille varattava riittävät määrärahat demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen puitteissa;
13. kehottaa Euroopan komissiota liittymisstrategiansa kolmannen pilarin nojalla ja yhteistyössä Turkin hallituksen kanssa käynnistämään naisten oikeuksia koskevan keskustelun ja tukemaan sitä Turkin yhteiskunnassa ja järjestämään erityisesti maaseutualueilla ja heikommassa asemassa olevilla alueilla keskustelutilaisuuksia etenkin väkivallasta, luku- ja kirjoitustaidottomuudesta sekä oikeudesta koulutukseen;
14. tuomitsee poliisivoimien liiallisen voimankäytön mielenosoitusten yhteydessä ja pitää myönteisenä hallituksen äskettäistä sitoutumista noudattamaan sisäasiainministeriön 17. elokuuta 2004 lähettämää kiertokirjettä turvallisuusjoukkojen suhteettoman suuren voimankäytön estämisestä ja siitä rankaisemisesta; kehottaa hallitusta lisäämään tietoja ja tarjoamaan koulutusta naisten oikeuksista, kuten tämän päätöslauselman 15 kohdassa vaaditaan;
15. katsoo, että käytännön toimet naisten oikeuksien suojelemiseksi ja erityisesti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi ovat yhä riittämättömiä, ja kehottaa hallitusta panostamaan enemmän lainsäädännön täytäntöönpanoon muun muassa perustamalla kiireesti turvakoteja, tukemalla kansalaisyhteiskunnan aloitteita ja tarjoamalla riittävästi varoja kansallisesta ja kunnallisesta talousarviosta sekä hallituksen että kansalaisjärjestöjen turvakodeille ja pakollista sukupuoli- ja väkivaltasensitiivistä koulutusta julkishallinnon, poliisin ja oikeuslaitoksen virkamiehille sekä terveydenhuolto- ja opetushenkilökunnalle;
16. kehottaa Turkin hallitusta muuttamaan turvakodeista annettua kunnallislakia N:o 5215 niin, että turvakotien perustaminen kaikkiin yli 50 000 asukkaan kaupunkeihin tulisi pakolliseksi, jotta voitaisiin varmistaa, että turvakodit rakennetaan ja niitä ylläpidetään kansainvälisten normien mukaisesti, sekä helpottaa ja tukea turvakoteja ja vastaavaa toimintaa ylläpitävien järjestöjen toimintaa;
17. tunnustaa, että Turkki on jo aloittanut lainsäädäntömääräysten täytäntöönpanon, ja on havainnut, että yksittäisiä hankkeita on jo käynnistetty; tunnustaa lisäksi Euroopan komission myönteisen roolin kyseisissä hankkeissa;
18. kehottaa Turkin hallitusta perustamaan uusia lastentarhoja naisten työelämään osallistumisen edistämiseksi;
19. pitää myönteisenä ensimmäisenä askeleena Turkin hallituksen ilmoitusta, jonka mukaan vuoden 2005 loppuun mennessä avattaisiin 5 uutta turvakotia;
20. kehottaa Turkin hallitusta harkitsemaan vakavasti osallistumista naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevaan Daphne II -ohjelmaan;
21. tuomitsee moniavioisuustapaukset, pakkoavioliitot, kunniarikokset sekä ylipäänsä naisiin kohdistuvan väkivallan, sukupuolinen häirintä työpaikalla mukaan luettuna, ja vaatii koko Turkin hallitusta samoin kuin sen yksittäisiä ministereitä ja parlamentin jäseniä tekemään samoin, etsimään keinoja näiden rikosten ehkäisemiseksi ja tekemään niistä lopun, rankaisemaan yhtä vakavasti tapojen vaalimiseen ja kunnian pelastamiseen perustuvista rikoksista ja järjestämään valistuskampanjoita yleisen tietoisuuden lisäämiseksi näistä asioista sekä tukemaan taloudellisesti kansalaisjärjestöjen kyseisiä asioita koskevia kampanjoita;
22. kiirehtii hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin, joilla varmistetaan väkivallan uhrien ja todistajien turvallisuus naisiin kohdistuneita väkivaltatapauksia koskevien oikeudenkäyntien yhteydessä;
23. pitää myönteisenä tahdonvastaisten neitsyystestien ja sukupuolielinten tutkimusten kriminalisointia, ja panee merkille tuomioistuimen määräyksestä tehtävät poikkeukset, mutta korostaa, että myös tällaisen määräyksen yhteydessä olisi tutkimuksiin ehdottomasti saatava naisten suostumus;
24. kehottaa Turkin hallitusta tarjoamaan kunnollista ja helposti saatavissa olevaa terveydenhoitoa ja oikeudellista apua sekä suojelua naisille, jotka ovat joutuneet tai vaarassa joutua väkivallan uhreiksi, sekä perustamaan naisille tukipuhelinpalveluja väkivallasta ilmoittamista ja avun pyytämistä varten;
25. kiittää Turkin hallitusta sen viime aikoina tekemistä lakimuutoksista, joiden myötä kunniamurhasta langetetaan elinkautinen vankeusrangaistus ja jotka mahdollistavat rankaisemisen myös avunannosta kunniamurhaan; ilmaisee tyytyväisyytensä avioliitossa suoritettavan raiskauksen määrittelemisestä rikokseksi ja vaatii Euroopan unionia torjumaan kunniarikoksia jäsenvaltioissaan;
26. pyytää Euroopan komissiota tukemaan riippumattomien ja kattavien yleisyystutkimusten toteutusta, jotka mahdollistavat muun muassa luotettavan tiedonsaannin erityisesti naisten lukutaidottomuusasteesta, naisten työelämään osallistumiseen liittyvistä ongelmista ja naisiin kohdistuvan väkivallan, etenkin perheväkivallan ja kunniarikosten, esiintymisestä, jotta voidaan auttaa viranomaisia ryhtymään tarvittaviin toimiin;
27. kiirehtii Turkkia, joka on Yhdistyneiden Kansakuntien CEDAWin ja sen valinnaisen pöytäkirjan sopimuspuoli, ratifioimaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 12. lisäpöytäkirjan[5], joka koskee syrjinnän ehkäisemistä;
28. ehdottaa, että vaaleissa otetaan käyttöön pakollinen kiintiöjärjestelmä ja että ehdokkaiden sijoittamisessa ehdokasluetteloon sovelletaan ”vetoketjumallia”, sillä tämä olisi paras keino lisätä lyhyellä aikavälillä naisten osallistumista Turkin poliittiseen elämään, ja kehottaa muuttamaan Turkin asianomaista lainsäädäntöä tämän mukaisesti;
29. kehottaa Turkin poliittisia puolueita laajentamaan naisten roolia puoluehierarkiassa naisjaostojen ulkopuolelle, päästämään naisia puolueen johtopaikoille ja lisäämään tietoisuutta naisten poliittisen osallistumisen merkityksestä sekä etsimään, kouluttamaan ja tukemaan naisten pääsyä poliittisiin tehtäviin, ja katsoo, että tätä politiikkaa voidaan vahvistaa yhteistyöllä muiden eurooppalaisten poliittisten puolueiden kanssa, jolloin voidaan merkittävällä tavalla ja vastavuoroisesti vaihtaa kokemuksia ja näkemyksiä;
30. pitää myönteisenä ehdotusta naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan, jolla on täydet lainsäädäntöoikeudet, perustamisesta Turkin parlamenttiin; kehottaa antamaan tarvittavan lainsäädännön mahdollisimman pikaisesti sekä toivoo kyseisen valiokunnan toimivan säännöllisessä yhteistyössä Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kanssa;
31. kehottaa Turkin parlamenttia varmistamaan myös naisedustajien läsnäolon EU:n ja Turkin parlamentaarisen sekavaliokunnan valtuuskunnassa;
32. uudistaa Turkin viranomaisille osoittamansa kehotuksen lisätä ponnistuksia sen varmistamiseksi, että naisilla on oikeus koulutukseen ja että naisille, jotka eivät perhe- tai sosiaali- ja kulttuuriympäristönsä vuoksi voi vapaasti kouluttautua, kerrotaan heidän oikeuksistaan, ja ehdottaa Turkin hallitukselle, että se takaisi oikeuden ensimmäisen ja toisen asteen koulutukseen ja että se lujittaisi toimia taloudellisen tuen myöntämiseksi vanhemmille erityisesti maaseudulla ja heikommassa asemassa olevilla alueilla, mikä kannustaisi heitä kouluttamaan lapsiaan ja erityisesti tyttäriään ottaen huomioon naisten lukutaidottomuusasteen;
33. vaatii Turkin hallitusta ryhtymään tarvittaviin toimiin erityisesti maaseudulla ja heikommassa asemassa olevilla alueilla, jotta torjutaan luku- ja kirjoitustaidottomuutta erityisesti järjestämällä tiedotus- ja valistuskampanjoita koulutuksen merkityksestä ja sen mahdollisesta vaikutuksesta talouteen ja yhteiskuntaan ja kiinnitetään erityistä huomiota tyttöjen koulutukseen;
34. katsoo, että sukupuolisensitiivisen koulutuksen ja niiden naispuolisten oppilaiden/opiskelijoiden pakollisen osallistumisen edistäminen, joiden perheet asuvat pääasiassa syrjäisillä alueilla, auttaisi parantamaan sosiaalisia standardeja ja vauhdittaisi sukupuolten tasa-arvoa koskevaa keskustelua yhteiskunnassa; kannustaa tästä syystä koulutuksen muuttamiseen sukupuolisensitiivisemmäksi esimerkiksi siten, että korjataan opetusmateriaali kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 5 artiklan mukaisesti, ja kehottaa hallitusta varmistamaan, että tytöille ja pojille opetetaan naisten oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon liittyviä asioita;
35. kehottaa komissiota ja Turkin hallitusta järjestämään tiedotuskampanjoita (televisio, radio jne.) naisten oikeuksien noudattamisen tärkeydestä ja sen myönteisestä merkityksestä yhteiskunta- ja työelämään;
36. korostaa, että Turkin on täysimääräisesti noudatettava samapalkkaisuudesta ja miesten ja naisten yhdenvertaisesta kohtelusta sekä yhtäläisistä mahdollisuuksista työelämässä ja työmarkkinoilla annettua yhteisön säännöstöä sekä parannettava muiden toimien muassa naisten pääsyä työmarkkinoille ja elinikäiseen koulutukseen torjumalla syrjintää ja varmistamalla työ- ja perhe-elämän yhteensopivuus;
37. kehottaa Turkin hallitusta kertomaan perheyrityksissä, maatiloilla ja laittomasti työskentelevien naisten oikeuksia koskevasta tilanteesta;
38. kehottaa Turkin hallitusta edistämään koulujen, yhdistysten ja muiden elinten välistä molempia sukupuolia edustavien nuorten eurooppalaisten ja nuorten turkkilaisten välistä vaihtoa;
39. kehottaa Euroopan komissiota ja Turkin hallitusta jatkossakin käynnistämään ja tukemaan naisten työvoima- ja työllisyyshankkeita, valtiosta riippumattomien järjestöjen perustamat hankkeet mukaan luettuina, ja kehottaa Turkin hallitusta toteuttamaan naisia ja työllisyyttä koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia, kuten Euroopan unionin jäsenvaltioissa tällä hetkellä tehdään;
40. vetoaa Euroopan unionin ja Turkin ammattiyhdistyksiin sekä muihin työmarkkinaosapuoliin, jotta nämä toimisivat yhteistyössä naisten työssäkäynnin ja heidän osallistumisensa työmarkkinoiden eri alojen johtotehtäviin lisäämiseksi Turkissa;
41. korostaa, että se aikoo seurata tiiviisti naisten tilannetta Turkissa ja tiedottaa asiasta vuosittain naisten oikeuksista ja sukupuolten tasa-arvosta vastaavan valiokuntansa välityksellä, ja kehottaa Euroopan komissiota tekemään samoin;
42. kehottaa komissiota ensimmäisen uudistusten vauhtia koskevan kertomuksensa – joka tulee ratkaisemaan myös neuvottelujen edistymisen – Euroopan unionin neuvostolle esittämisen yhteydessä joulukuussa 2005 ottamaan järjestelmällisesti ja kaikenkattavasti esiin siihen ajankohtaan mennessä saavutetun edistymisen naisten oikeuksia puolustavan lainsäädännön muuttamisessa ja täytäntöönpanossa;
43. kehottaa puhemiestään toimittamaan tämän päätöslauselman tiedoksi neuvostolle ja komissiolle, Eurooppa-neuvoston pääsihteerille sekä Turkin hallitukselle ja parlamentille.
PERUSTELUT
Mietintöluonnosta valmisteltaessa on oltu säännöllisesti yhteydessä ja keskusteltu perusteellisesti lukuisten sidosryhmien kanssa sekä julkisesti että yksityisesti niin Turkissa kuin Euroopan unionissakin. Työhön on sisältynyt
– keskustelu Turkin pysyvän edustajan Euroopan unionissa, suurlähettiläs Demiralpin, ja Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan jäsenten välillä 25. marraskuuta 2004,
– naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan jäsenten vierailu BOZAR-kulttuurikeskuksessa järjestettyyn Women in Turkey – Mothers, Sultanas and Goddesses ‑näyttelyyn 6. tammikuuta 2005,
– keskustelu Euroopan komission Turkista vastaavan laajentumista valmistelevan ryhmän kanssa 27. tammikuuta 2005,
– Turkkiin 31. tammikuuta–2. helmikuuta 2005 tehty naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan valtuuskuntamatka, jonka yhteydessä keskusteltiin Turkin parlamentin, pääministerin, naiskysymyksistä vastaavan ministerin, oikeusministerin sekä ammattiyhdistysten edustajien kanssa, vierailtiin yliopistoissa ja tutustuttiin paikallisiin hankkeisiin sekä keskusteltiin useiden naisten oikeuksia puolustavien järjestöjen kanssa,
– Euroopan parlamentissa 16. maaliskuuta 2005 pidetty julkinen kuuleminen naisten oikeuksista Turkissa,
– Turkin naiskysymyksistä vastaavan ministerin Güldal Aksitin ja työllisyydestä ja sukupuolten tasa-arvosta vastaavan Euroopan komission jäsenen Vladimir Spidlan välisen keskustelun vetäminen 16. maaliskuuta 2005.
On valitettavaa, että Turkkiin matkannut valtuuskunta ei Euroopan parlamentin sääntöjen vuoksi voinut vierailla maaseutualueilla, mutta voidaan toivoa, että tapaamalla näiden alueiden edustajia on voitu muodostaa täysipainoinen ja kattava kuva tilanteesta koko Turkissa. Olisi suositeltavaa, että valtuuskuntamatkoja voitaisiin tulevaisuudessa pidentää erityisluvalla yli virallisesti sallittujen kolmen päivän.
Kansalaisyhteiskunta
Valtiosta riippumien järjestöjen ja Turkin hallituksen välinen suhde ei ole aina ole ollut kovin helppo. Siksi tässä mietinnössä korostetaankin, kuinka tärkeää on suhtautua avoimesti kansalaisyhteiskunnan ja hallituksen väliseen yhteistyöhön. Tähän kuuluu myös se, että valtiosta riippumattomille järjestöille ja muille toimijoille taataan oikeus mielenosoituksiin. Koska julkisuudessa on pidetty paljon meteliä liiallisesta voimankäytöstä Istanbulissa 6. maaliskuuta 2005 pidetyn mielenosoituksen yhteydessä, lienee paikallaan sisällyttää näihin perusteluihin kyseisiä tapahtumia koskeva lyhyt kuvaus, joka perustuu Turkista vastaavan Euroopan komission valtuuskunnan alustaviin löydöksiin. Löydösten perusteella mietinnössä tuomitaan liiallinen voimankäyttö mutta suhtaudutaan myönteisesti hallituksen lupaukseen rangaista tällaiseen voimankäyttöön syyllistyneitä ja estää sen toistuminen.
Sunnuntaina 6. maaliskuuta Turkin poliisivoimat hajottivat Istanbulissa väkivaltaisesti kansainvälisen naistenpäivän yhteydessä järjestetyn mielenosoituksen. Samaisena päivänä järjestettiin lukuisia kansainväliseen naistenpäivään liittyviä mielenosoituksia. Väkivalloin hajotettu mielenosoitus järjestettiin kielletyllä alueella, ja siihen osallistui sekä miehiä että naisia, ei yksinomaan naisia. Kaikki muut mielenosoitukset sujuivat ilman välikohtauksia. Turkin sisäasiainministeri laati jo vuonna 2004 muistion, jossa todettiin selvästi, että poliisivoimien suhteeton voimankäyttö on kielletty ja että siitä rangaistaan. Turkin viranomaiset ovat välikohtauksen ja sitä seuranneiden eurooppalaisen yleisön ja unionin toimielinten reaktioiden jälkeen aloittaneet asiaa koskevan tutkinnan ja pidättäneet sen ajaksi kuusi poliisia tehtävistään.
Naisiin kohdistuva väkivalta
Vaikka naisiin Turkissa kohdistuvasta väkivallasta on olemassa vain vähän luotettavaa, täsmällistä ja riippumatonta tietoa, voidaan olemassa olevien tutkimustulosten pohjalta esittää seuraavat tiedot, jotka auttavat havainnollistamaan ongelman laajuutta vaikka eivät annakaan missään määrin kattavaa kuvaa koko tilanteesta. Tietojen vähäisyyden vuoksi mietinnössä kehotetaankin Euroopan komissiota toteuttamaan ja tukemaan riippumattomia yleisyystutkimuksia.
Olemassa olevista tutkimustuloksista[1] käy ilmi seuraavaa:
Vuosina 1990–1996 haastateltiin 1259 naista, joista 88,2 prosenttia kertoi elävänsä väkivaltaisessa ympäristössä ja 68 prosenttia kertoi, että heitä oli lyöty.
Miesten mukaan 34 prosenttia naimisissa olevista naisista kärsi aviomiehensä väkivaltaisuudesta vuonna 1995.
Lähes kaikkiin Ankaran slummialueilla asuviin naisiin oli kohdistunut perheväkivaltaa vuonna 1995.
Itä- ja Kaakkois-Anatoliassa asuvista naisista 58 prosenttia kertoi kokeneensa ruumiillista väkivaltaa vuonna 1998.
Suuri- ja keskituloisista naisista 23 prosenttia kertoi aviomiehensä lyöneen tai pahoinpidelleen heitä vuonna 1998.
Perheväkivallan uhreista 86,1 prosenttia on naisia.
Naisista 39,2 prosenttia katsoo, että aviomiehellä on oikeus lyödä vaimoaan; 15–19-vuotiaista nuorista naisista 63 prosenttia katsoo, että lyöminen voi olla oikeutettua.
Naisten osallistuminen poliittiseen elämään
Naisten osallistuminen poliittiseen elämään on Turkissa edelleen huolestuttavan vähäistä. Sekä valtiosta riippumattomat järjestöt että naispoliitikot peräävät kiintiöjärjestelmien käyttöönottoa. Käynnissä on lainopillinen keskustelu siitä, salliiko Turkin uuden perustuslain 10 artikla, jonka nojalla hallitus on velvollinen varmistamaan miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun, toteuttaa tällaisia positiivisen syrjinnän toimenpiteitä. Tätä artiklaa olisi joko tulkittava niin, että se ei kiellä toteuttamasta toimenpiteitä, kuten vaaleja koskevia kiintiöjärjestelmiä, olemassa olevan epätasa-arvon korjaamiseksi, tai sitten sitä olisi muutettava niin, että siinä selkeästi sallitaan tällaisten toimenpiteiden toteuttaminen. Kummassakin tapauksessa tässä mietinnössä korostetaan, että naisten hälyttävän vähäinen osallistuminen Turkin poliittiseen elämään oikeuttaa tällaiset toimenpiteet.
Koulutus
Vaikka Turkissa on vähintään 8-vuotinen oppivelvollisuus, vuosittain yli puoli miljoonaa kouluikäistä tyttöä ei käy koulua. Tähän on lukuisia syitä. Perheissä ei tyttöjen kouluttamista pidetä riittävän tärkeänä. Koulua käymättömien tyttöjen määrä on suhteettoman suuri erityisesti Kaakkois-Turkissa. Alueelliset konfliktit ovat horjuttaneet yhteiskunnallista vakautta kyseisellä alueella. Monet perheet eivät uskalla lähettää lapsiaan kouluun liikenneturvallisuuden heikkouden vuoksi. Maan hallitus on perustanut yhdessä Unicefin kanssa ohjelman, jossa lapsille varmistetaan turvallinen kuljetus. Arviolta 700 000 lapsen kuljetus järjestetään ohjelman piirissä. Tämä on osa suunnitelmaa, jonka mukaan lasten koulunkäyntiaste pyritään nostamaan 100 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Lisäksi köyhimmille perheille maksetaan korvaus, jos nämä ilmoittavat lapsensa kouluun, ja tyttöjen kohdalla korvaus on suurempi kuin poikien. Koulutus on Turkissa ensiarvoisen tärkeää lukutaidottomuusasteen laskemiseksi (nykyisin noin 25 prosenttia), mikä puolestaan on keskeisenä edellytyksenä naisten työssäkäynnille ja poliittiseen elämään osallistumiselle.
Naisten työssäkäynti
Euroopan elin- ja työolojen parantamissäätiön toteuttamien tutkimusten mukaan Turkissa vain 27 prosenttia naisista käy nykyisin töissä, kun vuonna 1998 luku oli vielä 35 prosenttia. Lainsäädäntöä ja lastenhoitorakenteiden piiriin pääsyä on jo parannettu, ja Euroopan komissiolla on meneillään useita hankkeita, kuten ammatillisia koulutusohjelmia ja naisten yrittäjyyttä tukevia ohjelmia, joilla kasvatetaan ansiotyössä käyvien naisten määrää. Siksi onkin huolestuttavaa ja yllättävää, että työssäkäyvien naisten määrä on yhä laskussa, sillä naiset pärjäävät oikein hyvin joillakin alueilla – noin 30 prosenttia lakimiehistä, akateemisella alalla työskentelevistä ja lääkäreistä on naisia. Tilannetta saattavat selittää muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin ja naisten suhteellisen korkea edustus niin kutsutulla epävirallisella sektorilla, mutta kyse on eittämättä yhä myös julkisesta kielteisestä suhtautumisesta naisten työssäkäyntiin. Ammattiyhdistyksillä voisi olla merkittävä rooli jo työssäkäyvien naisten ja ansiotyöhön haluavien naisten järjestäytymisessä ja siten työssäkäynnin edellytysten parantamisessa. Mietinnössä perätäänkin yhteistyötä Euroopan unionin ammattiyhdistysten ja Turkin ammattiyhdistysten välillä.
Turkin hallituksen sitoutuminen
Kun Turkin hallitus tunnustaa, että jotakin on tehtävä jonkin erityisen ongelman ratkaisemiseksi, muutoksia ryhdytään toteuttamaan nopeasti. Tämä mietintö on kehotus Turkin hallitukselle, jotta tämä tunnustaisi, että Turkissa naiset kohtaavat päivittäin vakavia ongelmia niin perhe-elämässä, yhteiskunnallisessa elämässä, työelämässä kuin poliittisessakin elämässä. Paperilla on tehty paljon, mutta sanoista on nyt siirryttävä tekoihin. Turkki voi liittyä Euroopan unioniin vain, jos se varmistaa nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon, jos maan viranomaiset suojelevat tehokkaasti naisten oikeuksia ja jos valtiosta riippumattomien järjestöjen toimintaa kunnioitetaan ja tuetaan merkittävästi. Pallo on nyt Turkin hallituksella, ja entisen jalkapalloilijan ja nykyisen pääministerin Erdoganin asia onkin tehdä sillä jotakin.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Naisten rooli Turkin yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä | ||||||||||||
|
Menettelynumero |
|||||||||||||
|
Työjärjestyksen artikla |
45 art. | ||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
FEMM | ||||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
AFET |
|
|
|
| ||||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
AFET 28.4.2005 |
|
|
|
| ||||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
| ||||||||
|
Mietintöön sisältyvät päätöslauselmaesitykset |
|
|
| ||||||||||
|
Esittelijä(t) |
Emine Bozkurt |
| |||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
Emine Bozkurt |
| |||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
20.4.2005 |
26.5.2005 |
|
|
| ||||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
26.5.2005 | ||||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
puolesta: vastaan: tyhjää: |
27 0 4 | |||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Emine Bozkurt, Hiltrud Breyer, Maria Carlshamre, Věra Flasarová, Lissy Gröner, Zita Gurmai, Anneli Jäätteenmäki, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Pia Elda Locatelli, Angelika Niebler, Siiri Oviir, Doris Pack, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Christa Prets, Marie-Line Reynaud, Amalia Sartori, Eva-Britt Svensson, Britta Thomsen, Anna Záborská | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Véronique De Keyser, Mary Honeyball, Karin Jöns, Christa Klaß, Zuzana Roithová, Feleknas Uca | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Alejandro Cercas, Alexandra Dobolyi, Ioannis Gklavakis, Manolis Mavrommatis, Zita Pleštinská, José Javier Pomés Ruiz, Andreas Schwab | ||||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6 |
10.6.2005 |
A6-0175/2005 | |||||||||||
- [1] Tiedot on toimittanut YK:n väestörahaston (UNFPA) Turkista vastaava valtuuskunta.